AIKUISKASVATUS 1/2017
65
KIRJA-ARVIOT
RUNSAS ARTIKKELIKOKOELMA
sisältää 14 artikkelia 17 kirjoittajal- ta, mukaan lukien julkaisun toimit- tajan kokoava ja laajasti orientoiva johdatusartikkeli. Kirjoittajat ovat koulutuksen ja opetuksen asian- tuntijoita: dosentteja, tohtorikou- lutettavia ja professoreita.
Ensimmäinen osa johdattaa asiaan, toisessa osassa vastataan teoksen nimeen, ja kolmas osa täydentää kuvaa tarkastelemalla näkemyksiä aikuisen oppimisen ja toimintakyvyn kehittymisen yhteyksistä. Perinteisen kehitys- psykologisen ja sosiaalipsykologi- sen tieteen orientaatioiden ja kä- sitteellistämisen lisäksi teos nostaa esille moraalifilosofista pohdintaa, jolla myös teoksen anti ja teeman käsittelyn uutuus vahvasti lepää.
Monta näkökulmaa ajattelun kehityksen malleihin
Kallio Eeva (toim.) (2016). Ajattelun kehitys aikuisuudessa.
Kohti moninäkökulmaisuutta. Suomen Kasvatustieteellinen Seura.
Kasvatusalan tutkimuksia 71. Jyväskylän yliopistopaino, Jyväskylä.
382 sivua. ISBN 978-952-5401-73-8
ALUKSI RAJATAAN KENTTÄ
Johdantoartikkelissaan Eeva Kal- lio rajaa teoksen käsittelemän tut- kimusalueen, jossa painottuu eu- rooppalainen ja angloamerikkalai- nen perinne. Useassa artikkelissa lähdetään liikkeelle teeman ehdot- tomasta, psykologisen tutkimuksen puolelta tulevasta auktoriteetista Jean Piaget’sta. Näin Kalliokin te- kee, mutta ehdottomasti julkaisun tarkoituksena on jatkaa siitä, mihin Piaget jäi. Kallio hahmottelee tutki- muksen kehitystä kohti moninäkö- kulmaisuutta, johon muut kirjoitta- jat artikkeleissaan tarttuvat.
Johdatusosan toinen artikkeli tuo mukaan filosofisen näkökul- man, joka on vahvasti läsnä koko julkaisussa. Miira Tuominen kä-
sittelee antiikin filosofikoulujen näkemyksiä artikkelissaan, jossa mielenkiintoa motivoi kysymys,
”…millä perusteilla ja millä tavoil- la ihmisen ajattelun voidaan kat- soa kehittyvän paremmaksi ja jopa muuttavan ihmistä paremmaksi”
(s. 58). Ajattelun kehityksestä syn- tyy jännite, joka elää lukijan mie- lessä koko luku kokemuksen ajan.
MITEN TIETEELLINEN AJATTELU KEHITTYY
Ensimmäisen jakson otsikko on
”Kehitysvaihemallit: tieto, käsi-
AK_1_2017_100317.indd 65 10.3.2017 12.31
66
tykset, moraali”. Hannele Seppälä tarkastelee tieteellisen ajattelun kehittymistä loogisen ajattelun taitojen kehittymisenä ja eri tie- teiden paradigmoihin sisältyvien tietokäsityksinä. Lukijalle käy yhä selvemmäksi, että teos ei tavoittele yhtä vastausta ajattelun kehityk- seen aikuisuudessa vaan tarjoilee erilaisia näkökulmia ja malleja.
Sari Lindblom-Ylänne ja Min- na Koutaniemi menevät vielä pi- demmälle ja esittelevät erilaisia tie- teellisen ajattelun ja tietokäsitysten tutkimusmenetelmiä. Tieteellisen ajattelun tutkimuksen kontekstina toimivat opiskelijoiden yliopisto- opinnot, joiden aikaista ajattelun kehitystä artikkelissa problemati- soidaan.
Anna-Maija Pirttilä-Back- man ja Salla Ahola tarkastelevat puolestaan henkilökohtaisten tietokäsitysten ja yhteisten arki- teorioiden syntymistä. Jokainen yhteisö rakentaa ne itselleen sopi- vaksi malliksi siitä, mihin tietämi- nen perustetaan.
Soile Juujärvi liittää filosofian ja ajattelun kehityksen yhteen moraalifilosofian kautta. Hän kä- sittelee Piaget’n teorian jatkajien Lawrence Kohlbergin ja Carol Gilliganin teorioita oikeudenmu- kaisuuden ja huolenpidon raken- tumisesta oleelliseksi osaksi ai- kuisen kehitystä. Yhä vahvemmin aikuisen ajattelun kehitys kiinni- tetään tietoon ja siihen, että kun kokemuksellinen tieto lisääntyy, aikuisen ajatteluun kehittyy mo- ninäkökulmaisuutta, jossa tietoi- suus rakentuu myös sosiaaliselle vastuullisuudelle ja toimii mo- raalisen ajattelun optiona. Am-
matillisen osaamisen ja etiikan kehitysvaiheita on tunnetusti pe- rusteltu tähän moraalifilosofiaan.
Moraalin määritelmää laajen- taa Jaana-Piia Mäkiniemen artik- kelissaan, jossa sosiaalipsykologi- nen teorianmuodostus korostaa moraaliajattelun yhteisöllisyyttä.
Samalla tuodaan selkeästi esille Klaus Helkaman merkittävä pa- nos käsityksen tutkimukselle.
OPPIMISEN MONET KONTEKSTIT
Toisessa osassa ”Oppiminen, tieto ja toimintakyky” avataan ikkunoita oppimiseen ja kehit- tymiseen erilaisten kontekstien kautta. Mirjamaija Mikkilä-Erd- man kuljettaa konteksteja sekä eri tutkimusparadigmoista että yliopistokoulutuksista, joissa op- pimisratkaisut ovat keskeisiä kä- sitteellisen ajattelun kehityksessä.
Varmoja vastauksia esimerkiksi eri menetelmien, teknologian tai oppimisympäristöjen eroista ei ole, ja artikkeli nostaakin esiin ratkaisua odottavia kysymyksiä myös opettajankoulutuksiin.
Päivi Tynjälä on itselleen tutun teeman, asiantuntijan tiedon ja ajattelun kehityksen, parissa artik- kelissaan, jossa päädytään integ- roivaan ajatteluun asiantuntijatie- don korkeimpana asteena. Näke- mys yhdistyy hyvin integratiivisen pedagogiikan malliin, jota Tynjälä on viime vuosina kehitellyt. Asi- antuntijan ajattelun kehittymistä pohtii myös Auli Toom hiljaista tietoa käsittelevässä artikkelissaan.
Artikkelissaan ”Aikuisiän myön- teisen persoonallisuuden kehityk- sen yhteydet psykologiseen ja so-
siaaliseen toimintakykyyn” Katja Kokko ja Helen Shehadeh avaavat näkökulmia persoonallisuuspsyko- logian kontekstista ajattelun kehi- tykseen ja sen yhteyksiin ihmisen persoonallisuuteen. He hyödyn- tävät jokseenkin ainutlaatuiseksi luonnehdittavaa, Lea Pulkkisen vuonna 1968 aloittaman ”Lapses- ta aikuiseksi” -tutkimuksen pitkit- täisaineistoa. Siinä seurattiin sillois- ten kansakoulun toisluokkalaisten lasten kehitystä aikuisiksi (N = 173 tyttöä ja 196 poikaa). Heidän esit- tämänsä tulos antaa paljon ajatte- lemisen aihetta aikuisten ajattelun kehityksen tutkimiselle ja etenkin aikuis kasvatukselle.
Dekkarigenreä hyväksi käyt- täen ja jännitteen säilymiseksi en kerro kaikkia tuloksia, mutta em- piirisen datan perusteella näyttää, että ”persoonallisuuden kasvu on epätyypillinen aikuisuuden kehi- tyskulku” (s. 289–290). Etenkin viisaudessa saattaa olla pakko taipua platonilaiseen käsitykseen sen kehittymisen kronologisesta vaiheesta.
MONINÄKÖKULMAISEEN AJATTELUUN
Kolmannessa osassa, epilogissa, haetaan esimerkiksi kotipesää moninäkökulmaiselle ajattelulle.
Laura Mononen, Päivi Tynjälä ja Eeva Kallio tarkastelevat systee- miteorioita ja niiden näkökulmia kokonaisvaltaiselle ajattelulle ja oppimiselle.
Sama pyrkimys on J. P. Jako- sella ja Matti Kamppisella jotka kirjoittavat Ken Wilberin integ- raaliteoriasta. Se putoaa teokseen
AK_1_2017_100317.indd 66 10.3.2017 12.31
AIKUISKASVATUS 1/2017
67
KIRJA-ARVIOT
ikään kuin toiselta galaksilta, tai ainakin ei-niin-eurooppalais-ang- lo-amerikkalaisesta kontekstista henkisyyden ja evoluution yhdis- tävällä näkemyksellään. Ajattelun tutkimuksen vakuuttavuuden takeena kirjoittajat päättävät ar- tikkelinsa reiluun kritiikkiin, joka paljastaa integraaliteorian heik- kouksia ja samalla kirjoittajien vahvuuksia.
Päätösartikkelissa Miira Tuo- minen palaa filosofian näkökul- masta tarkastelemaan ajattelua koskevaa kehityspsykologista kä- sitteistöä kriittisesti itse tietoon, tiedon ristiriitaisuuteen, totuuteen ja moraalifilosofiaan liittyvien eet- tisten näkemysten monimuotoi- suuden osalta. Erityisesti hän kriti- soi perinteisiä, kehitystä kuvaavia vaihemalleja.
LUKUKOKEMUS OHJAA REFLEKTIOON
Teoksen parasta antia on se, että se ohjaa lukijan väistämättä ref- lektioon, jonka ainekset löytyvät toisaalta kehityspsykologisten vai- hemallien tai vaikkapa empiirisen pitkittäistutkimuksen tärkeiden tulosten törmäyttämisestä filosofi- siin käsitteisiin tiedosta, logiikasta ja totuudesta. Eeva Kallion teks- teistä on luettavissa tämä mahdol- linen törmäytys ja jopa tietoinen tarkoitus olla antamatta yksiselit- teisiä vastauksia.
Teoksen mahtipontinen nimi, Ajattelun kehitys aikuisuudessa, saattaa harhauttaa lukijaa – vies- tihän se, että nyt saadaan lukea, kuinka ajattelu kehittyy. Sen sijaan lukijalle tarjoutuu mahdollisuus
lukea ajattelun kehityksen ajatus- malleista, mallien taustalla olevis- ta tutkimuksista ja näkökulmista.
Alaotsikon lupaama moninä- kökulmaisuus osoittautuu oletet- tua rajatummaksi. Kehitysmal- lien ja oppimisen tutkimuksen näkökulmat rajautuvat lähinnä kognitiiviseen kehityspsykologi- aan ja sen jatkumona toimivan konstruktiivisen psykologian ja tietoteorian diskursseille.
Vaikka monessa artikkelissa viitataan erilaisiin konteksteihin ja historiallisuuteen, varsinainen kulttuurihistoriallinen kokonais- näkökulma puuttuu. Integraa- liteoriassa se taas ylitetään liian suurella hyppäyksellä. Voisi odot- taa, että esimerkiksi työn, työväli- neiden, elinympäristöjen, kaupun- gistumisen kehitysvaiheet olisivat yhtä kiinnostavia aikuisen ajatte- lun kehityksen kehikkoja kuin jul- kaisuun valittu ”varsinaisen ajatte- lun” kehityksen tutkimus.
Samalla tavalla teoksesta ra- jautuvat ulos psykologisista nä- kökulmista psykodynaamiset ja neuropsykologiset näkemyk- set, valtaa ja hallintaa koskevat yhteiskuntakriittiset diskurssit.
Näin kehollisuuden ja ruumiil- lisuuden näkökulma jää sivuun, vaikka sen luulisi olevan aktuel- li tutkimusnäkökulma tähänkin teemaan samoin kuin tekoälyn ja kommunikaatioteknologian,
”ajattelun proteesien”, muutos- ten vaikutukset ajattelun tuot- tamiseen ja tapoihin. Entä mitä tapahtuu ajattelulle vanhuudessa – kehon radikaaleissa muutoksis- sa tai kommunikoitaessa palvelu- robotin kanssa?
KÄSITTEET KAIPAAVAT TARKENTAMISTA
Monessa artikkelissa käytetään rennosti ’tiedon’ käsitettä, vaikka usein ilmiselvän informaation, da- tan tai jopa kohinan nimittäminen tiedoksi on kyseenalaista. Myös tieto, tietoisuus ja tieteellisyys saa- vat niin lähekkäisen aseman toi- siinsa, että tieteelliseen logiikkaan perustuva ajattelu nousee impli- siittisesti enemmän kehittyneeksi ja kehittäväksi kuin jokin muu tie.
Miira Tuomisen filosofisen kri- tiikin toteamus, ”ei vallitse täyttä käsitteellistä selvyyttä siitä, mitä ai- kuisuuden kehittyneellä ajattelulla tarkoitetaan” (s. 375), ei tarkoita teoksen pyrkimyksen epäonnis- tumista, vaikka usein tutkimusten toivotaan vastaavan edes käsitteen selkiytymiseksi. Teoksen toimitta- jakin tietää tämän ja johdannos- saan varoittelee käsitteellisestä sumeudesta, mikä on toki yleisesti kasvatustieteellisten paradigmojen yksi dialogisuusongelma.
Toimittaja on tehnyt työtä sen eteen, että artikkeleissa pyritään luomaan kokonaisuutta ja keski- näisiä yhteyksiä. Nimi- ja asiaha- kemistot olisivat tarpeellisia näin- kin käsikirjamaisessa teoksessa.
Teos on tuore ja vahva näkö- kulma aikuisen ajattelun kehityk- sen ja ajattelun filosofian teemoi- hin opiskelua ja jatkotutkimuksia varten. Filosofiassaan ja tiedoillaan se pamauttaa lukijan itsereflektiot liikkeelle, tuottaa ajattelemisen harjoitusta ja ajattelun kehittymi- selle tarpeellisia lisäkokemuksia.
HEIKKI PASANEN, FT
AK_1_2017_100317.indd 67 10.3.2017 12.31
