Vantaan Energia Oy:n Martinlaakson voimalaitoksen toimintaa kos- kevassa toistaiseksi voimassaolevassa ympäristöluvassa Nro toiminnanharjoittaja on velvoitettu tekemään hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi 30.6.2007 mennessä

(1)

YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO TARKISTAMISESTA Nro 89/2008/2

Dnro LSY-2007-Y-180 Helsinki Annettu julkipanon jälkeen

19.12.2008

ASIA Vantaan Energia Oy:n Martinlaakson voimalaitoksen toimintaa kos- kevan ympäristölupapäätöksen Nro 70/2002/1, 26.11.2002 lupamää- räysten tarkistamista koskeva ympäristönsuojelulain 55 §:n mukainen lupahakemus.

LUVAN HAKIJA Vantaan Energia Oy PL 95

01301 VANTAA

TOIMINTA JA SEN SIJAINTI

Vantaan Energia Oy:n Martinlaakson voimalaitos sijaitsee Vantaan Energia Oy:n omistamalla kiinteistöllä (92-17-105-1) osoitteessa Mar- tinkyläntie 19, 01620 Vantaa ja voimalaitoksen kivihiilen varastointi- toiminnat Vantaan Energia Oy:n omistamalla kiinteistöllä (92-14-213- 1) osoitteessa Raappavuorentie 38, 01620 Vantaa.

HAKEMUKSEN VIREILLETULO

Lupamääräysten tarkistamista koskeva ympäristölupahakemus on tullut vireille ympäristölupavirastoon 25.6.2007.

LUVAN HAKEMISEN PERUSTE

Voimalaitos on luvanvarainen ympäristönsuojelulain 28 §:n 1 momentin ja ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin 3 b) kohdan mukaan, sen öljysäiliöt lisäksi ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin 5 a) kohdan mukaan sekä kivihiilivarasto ympäristönsuojelu- asetuksen 1 §:n 1 momentin 5 d) kohdan mukaan.

Vantaan Energia Oy:n Martinlaakson voimalaitoksen toimintaa koskevassa toistaiseksi voimassaolevassa ympäristöluvassa Nro 70/2002/1, 26.11.2002 toiminnanharjoittaja on velvoitettu tekemään hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi 30.6.2007 mennessä.

(2)

LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA

Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on toimivaltainen lupaviranomai- nen polttoaineteholtaan yli 300 MW:n energiantuotantolaitosta koskevassa asiassa ympäristönsuojelulain 31 §:n 1 momentin ja ympäris- tönsuojeluasetuksen 5 §:n 1 momentin kohdan 3 b) mukaan sekä voimalaitoksen kanssa samaan tekniseen ja toiminnalliseen kokonai- suuteen sisältyvää 20 000 m³:n raskasöljysäiliötä, 3 000 m³:n kevytöl- jysäiliötä ja 150 000 t:n kivihiilivarastoa koskevassa asiassa ympäris- tönsuojelulain 31 §:n 4 momentin mukaan.

TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA SOPIMUKSET SEKÄ ALUEEN KAAVOITUS- TILANNE

Voimassa olevat lupapäätökset

- Ympäristönsuojelulain (86/2000) mukainen ympäristölupapäätös Vantaan Energia Oy:n Martinlaakson voimalaitoksen toiminnan olen- naiselle muuttamiselle (Länsi-Suomen ympäristölupavirasto Nro 70/2002/1, 26.11.2002).

- Korkeimman hallinto-oikeuden päätös em. Länsi-Suomen ympäristö- lupaviraston päätöksestä Nro 70/2002/1, 26.11.2002 tehdyistä vali- tuksista (Korkein hallinto-oikeus taltionumero 2292, 9.9.2005).

- Martinlaakson voimalaitoksen Mar1-höyrykattilan ja kuumavesikattilan hyväksyminen valtioneuvoston asetuksen (1017/2002) 9 §:n mu- kaisiksi polttolaitoksiksi (Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, 9.9.2003).

- Ympäristönsuojelulain mukainen päätös Vantaan Energia Oy:n Van- taalla sijaitsevien energiantuotantolaitosten ilmanlaadun yhteistark- kailusuunnitelmasta vuosiksi 2009–2013 (Uudenmaan ympäristökes- kus No YS 1350, 30.9.2008).

Muut toimintaa koskevat päätökset ja sopimukset

- Erityisjätevesien johtamissopimus Nro 13/2002, 2.4.2002 Vantaan Veden kanssa Vantaan Energia Oy:n Martinlaakson voimalaitoksen jätevesien johtamisesta Vantaan kaupungin viemäriverkkoon.

- Öljylämmityslaitoksista annetun asetuksen (691/1970) sekä palavista nesteistä (335/1954) että nestekaasuista (471/1964) annettujen ase- tusten mukainen päätös Martinlaakson öljylämmityslaitoksen ja sen pää- ja välisäiliöiden rakentamisesta sekä nestekaasun ja palavien nesteiden säilyttämisestä (Kauppa- ja teollisuusministeriö 13.2.1974).

- Ilmoitus raskasöljysäiliön muuttamisesta kuumavesisäiliöksi on tehty ja Martinlaakson voimalaitoksella on Teknillisen tarkastuskeskuksen 6.3.1990 myöntämä käyttölupa (n:o 1196/323/75).

(3)

- Vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista annetun asetuksen (682/1990) mukainen päätös (nro 199/360/94, Tek- nillinen tarkastuskeskus 19.4.1994) Martinlaakson voimalaitoksen kevyen polttoöljyn varastosäiliölle.

- Päästökauppalain (683/2004) 2 luvun 11 §:n mukainen Vantaan Energia Oy:n Martinlaakson voimalaitoksen päästöluvan muuttami- nen ajalle 1.1.2008–31.12.2012 (Energiamarkkinavirasto nro FI- 28831104, 2.7.2008).

- Päästökauppalain (683/2004) 2 luvun 11 §:n mukainen Vantaan Energia Oy:n Martinlaakson voimalaitoksen päästöluvan muuttami- nen, apukattila (Energiamarkkinavirasto nro FI-28831104, 3.12.2008).

Alueen kaavoitustilanne

Aluetta koskevassa asemakaavassa, jota Vantaan kaupungin val- tuusto on viimeksi muuttanut päätöksellään 31.5.2004, Martinlaakson voimalaitoksen alue samoin kuin sen länsipuolella oleva kivihiilen va- rastointialue on merkitty yhdyskuntateknistä huoltoa palvelevien ra- kennusten ja laitosten korttelialueiksi (ET). Kivihiilen varastointialueen länsi- ja eteläpuoleiset (Pärispruunpuisto) alueet on kaavassa merkitty lähivirkistysalueiksi (VL).

Vantaan uudessa yleiskaavassa (hyväksytty 17.12.2007, ei lainvoi- mainen) Martinlaakson voimalaitoksen alue on merkitty yhdyskunta- teknisen huollon alueeksi (ET).

Ympäristöministeriön 8.11.2006 vahvistamassa Uudenmaan maa- kuntakaavassa voimalaitoksen alue on merkitty energianhuollon alueeksi (EN). Voimalaitosalue sijaitsee maakuntakaavaan merkityllä Helsinki-Vantaan lentoaseman ulommalla lentomelualueella (lme-1, LDEN 50<55 dBA).

LAITOKSEN SIJAINTI JA YMPÄRISTÖ

Vantaan Energia Oy:n Martinlaakson voimalaitostoiminnat sekä laitoksessa käytettävän kivihiilen vastaanotto-, varastointi- ja esikäsitte- lytoiminnat sijaitsevat Vantaan kaupungin Martinlaakson kaupungin- osassa Vantaan Energia Oy:n omistamalla kahdella kiinteistöllä, joiden välissä on Raappavuorentie. Voimalaitoskiinteistö (92-17-105-1) rajoittuu etelässä Martinkyläntiehen, pohjoisessa Voimalantiehen, idässä toimisto- ja teollisuuskiinteistöihin ja lännessä Raappavuoren- tiehen, jonka yli rakennettu kivihiilikuljetin yhdistää voimalaitoskiin- teistön n. 100 m:n etäisyydellä tien toisella puolella sijaitsevaan kivihiilen vastaanotto-, varastointi- ja esikäsittelytoimintojen kiinteistöön (92-14-213-1). Kivihiilen vastaanotto-, varastointi- ja esikäsittelyalue rajoittuu etelässä ja lännessä Pärispruun puistoalueeseen ja pohjoisessa Kehä III:een. Tieyhteys voimalaitosalueelle on Martinkyläntieltä

(4)

ja kivihiilen vastaanotto-, varastointi- ja esikäsittelyalueelle Raappa- vuorentieltä.

Voimalaitoskiinteistöllä sijaitsee myös Gasum Oy:n maakaasun pai- neenvähennysasema.

Ympäristön tila ja laatu

Alueen hydrologia, geologia ja ympäristön luonnon tila

Martinlaakson voimalaitostoimintojen alue sijaitsee kallioruhjelaakso- jen risteysalueella, jossa voimalaitos on louhittu laakson eteläreunan kalliorinteeseen. Laakson savipeitteisellä maaperällä sijaitseva kivihiilen vastaanotto-, varastointi- ja esikäsittelytoimintojen alue on asfaltoitu.

Martinlaakson voimalaitos ja kivihiilen vastaanotto-, varastointi- sekä esikäsittelytoiminnat eivät sijaitse tärkeällä pohjavesialueella. Alueen maaperä ei ole pohjaveden muodostumisaluetta eikä lähialueen asuintaloissa ole kaivoja talousveden ottamista varten. Alueella voi tapahtua pohjaveden virtausta laakson savipeitteen alla mahdollisesti sijaitsevissa moreeni- tai hiekkakerroksissa. Pohjaveden virtaus suuntautunee kohdealueelta luoteeseen kohti Isosuota ja siitä edelleen Pikkujärveen laskevaan puroon.

Voimalaitosalueen tai kivihiilen vastaanotto-, varastointi- ja esikäsitte- lyalueen läheisyydessä ei ole merkittäviä luonnonesiintymiä eikä suo- jelualueita tai -kohteita lukuun ottamatta Raappavuorenkujan ja Kehä III:n välillä olevaa Matkatietä, joka on Kuninkaantien säilynyt tienosa.

Ilman laatu ja päästöt ilmaan

Merkittävimmät epäpuhtauksien päästölähteet pääkaupunkiseudulla ovat energiantuotanto, liikenne ja satamatoiminta sekä tulisijojen käyttö. Pääkaupunkiseudulla on melko vähän teollisuutta, joten sen osuus alueen kokonaispäästöistä on vähäinen. Liikenteellä on suuri vaikutus ilmanlaatuun, koska sen päästökorkeus on matala. Autolii- kenteen osuus liikenteen päästöistä on merkittävin, mutta myös lentoliikenteen ja etenkin satamatoiminnan päästöt ovat merkittäviä.

Pitkällä aikavälillä pääkaupunkiseudun päästöt ovat laskeneet lukuun ottamatta hiilidioksidia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana rikkidioksidi-, hiukkas-, typenoksidi- ja hiilimonoksidipäästöt ovat laskeneet noin kolmanneksen. Suurin vähenemä on tapahtunut energialaitosten päästöissä. Pääkaupunkiseudun energiantuotanto perustuu pääosin sähkön ja lämmön yhteistuotantoon, joten energiantuotannon pääs- töistä suuri osa aiheutuu voimalaitoksista ja loput lämpökeskuksista.

Vantaan Energia Oy:n energiantuotantolaitosten rikkidioksidipäästöt olivat 695 tonnia, typenoksidipäästöt 1 187 tonnia, hiukkaspäästöt 16,7 tonnia ja fossiiliset hiilidioksidipäästöt 778 787 tonnia vuonna 2007. Vantaan Energia Oy:n energiantuotantolaitosten osuus vuonna 2007 koko pääkaupunkiseudun energiantuotantolaitosten rikkidioksi-

(5)

dipäästöistä oli n. 13 %, typenoksidipäästöistä (NO2) n. 15 %, hiuk- kaspäästöistä n. 5 % ja hiilidioksidipäästöistä (FOSS) n. 14 %.

Pääkaupunkiseudun ilmanlaatua arvioidaan jatkuvin ja suuntaa anta- vin mittauksin mallintamalla sekä bioindikaattoreiden avulla. Vuonna 2007 pääkaupunkisedun yhteistyövaltuuskunta (YTV) seurasi pää- kaupunkiseudun ilmanlaatua jatkuvin mittauksin yhdeksässä koh- teessa, joista kuuden paikka on pysyvä. Mittauksin selvitettiin liikenteen ja energiantuotannon ilmanlaatuvaikutuksia asuin- ja tausta- alueilla sekä Helsinki-Vantaan lentoaseman alueella.

Julkaisussa ”Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2007” (YTV Pääkaupunkiseudun yhteisvaltuuskunta, 30.5.2008) ilmanlaatua ku- vataan muun muassa epäpuhtausmittaustulosten perusteella laske- tun viisiluokkaisen ilmanlaatuindeksin avulla. Ilmanlaatuindeksin mukaan pääkaupunkiseudun ilmanlaatu oli vuonna 2007 suurimman osan ajasta hyvä tai tyydyttävä. Huonon tai erittäin huonon ilmanlaadun tunteja oli kuitenkin tavanomainen määrä. Niistä lähes kaikki joh- tuivat keväisestä katupölystä. Lisäksi liikenteen pakokaasuista peräi- sin oleva typpidioksidi heikensi ilmanlaadun muutamaan otteeseen huonoksi tai erittäin huonoksi vilkasliikenteisillä alueilla.

Hengitettävien hiukkasten (PM10) vuosikeskiarvot (17–29 µg/m³) olivat vuonna 2007 samalla tasolla tai hieman matalammat edellisvuo- teen verrattuna (vuosiraja-arvo 40 µg/m³, VNA 711/2001). Hengitet- tävien hiukkasten pitoisuudet ovat pysyneet viimeisen kymmenen vuoden ajan lähes ennallaan. Kokonaisleijuman (TSP) pitoisuudet ovat Helsingissä laskeneet 1980-luvun lopulta lähtien, mutta lasku näyttää pysähtyneen. Tikkurilassa kokonaisleijuman vuosikeskiarvot ovat laskeneet jonkun verran viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Pienhiukkasten (PM2,5) pitoisuuksissa ei ole havaittu selvää trendiä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuonna 2007 pienhiukkasten vuosiraja-arvopitoisuudet olivat 4,9–9,5 µg/m³ (vuosiraja-arvo 25 µg/m³).

Typpimonoksidin (NO) vuosikeskiarvopitoisuudet ovat pitkällä aikavä- lillä tarkasteltuna ovat selvästi laskeneet koko pääkaupunkiseudulla.

Typpidioksidin (NO2) vuosikeskiarvopitoisuudet ovat pitkällä aikavälil- lä laskeneet huomattavasti hitaammin kuin typpimonoksidin pitoisuudet. Esim. Kalliossa, Tikkurilassa ja Leppävaarassa pitoisuudet ovat pysyneet viimeisen kymmenen vuoden ajan likimain ennallaan. Typ- pidioksidia mitattiin vuonna 2007 kaikissa yhdeksässä mittauspis- teessä. Typpidioksidin vuosikeskiarvot olivat vuonna 2007 6–42 µg/m³. Korkein vuosiraja-arvo, joka mitattiin Mannerheimintien mitta- usasemalla, ylitti VNA:n 711/2001 mukaisen vuosiraja-arvon, 40 µg/m³. Kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelemiseksi annettu typenoksidien vuosiraja-arvo, 30 µg/m³, alittui selvästi Luukin mittaus- pisteessä (7µg/m³).

Rikkidioksidin vuosikeskiarvopitoisuudet ovat laskeneet huomattavasti pääkaupunkiseudulla 1970-luvun lopulta saakka, jolloin mittaukset aloitettiin. Viimeisen kymmenen vuoden ajan rikkidioksidipitoisuudet

(6)

ovat pysyneet ennallaan. Rikkidioksidipitoisuudet ovat nykyään niin alhaisia, että rikkidioksidi ei ole enää ilmalaatuongelma. Vuonna 2007 rikkidioksidin vuosikeskiarvot olivat 1–5µg/m³. Kasvillisuuden ja ekosysteemien suojaksi rikkidioksidille annettu vuosi- ja talviraja- arvo, 20 µg/m³, alittui selvästi Luukin mittauspisteessä. VNA:n 711/2001 mukainen vuosipitoisuus oli vuonna 2007 Luukissa 1,1 µg/m³ ja talvikauden (1.10.2007–31.3.2008) pitoisuus oli 1,3µg/m³. Bioindikaattorikartoitukset

Ilmanlaatua on seurattu 1970-luvulta lähtien Uudenmaan ja Itä- Uudenmaan maakuntien alueella käyttämällä mm. puiden neulasia sekä runkojäkälien esiintymistä ja kuntoa indikaattoreina. Pääkau- punkiseudulla bioindikaattoritutkimuksia on tehty vuodesta 1988 läh- tien. Uudenmaan ympäristökeskuksen alueelle laaditun yhteisen ilmanlaadun bioindikaattoriseurannan ensimmäinen seurantakierros toteutettiin vuosina 2000–2001 ja seuraava vuosina 2004–2005.

Julkaisun ”Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntien alueen ilmanlaadun bioindikaattoritutkimus vuosina 2004 ja 2005” (Uudenmaan ympäristökeskus, alueelliset ympäristöjulkaisut 385) mukaan pää- kaupunkiseudulla jäkälälajisto oli köyhtynyt ja sormipaisukarpeen vauriot olivat selvät lähes koko Helsingin alueella sekä useilla havain- toaloilla Espoon ja Vantaan itäosissa. Lajistoltaan köyhimmät ja vau- rioituneimmat havaintoalat sijoittuivat Helsingin keskustan läheisyy- teen jäkälien lajilukumäärän, IAP-indeksin (Index of Atmospheric Pu- rity) ja sormipaisukarpeen vaurioiden perusteella arvioituna.

Vuoteen 2000 verrattuna jäkälälajiston määrä oli pysynyt samana, mutta jäkälien vauriot olivat hieman lieventyneet. Pääkaupunkiseu- dulla selvien vaurioiden vyöhyke oli pienentynyt. Sormipaisu- karpeen vaurioiden alueellisessa jakaantumisessa selvin muutos vuoden 2000 tilanteeseen verrattuna oli pahimman vaurioalueen pienentymi- nen Helsingissä ja lievien vaurioiden vyöhykkeen suurentuminen tutkimusalueella.

Neulasten rikkipitoisuudet olivat tutkimusalueella yleisesti tasoa 1 000–1 100 mg/kg eli luontaista rikkipitoisuustasoa lievästi korke- ampia. Neulasten rikkipitoisuudet olivat lähes koko tutkimusalueella suuremmat kuin vuonna 2001. Neulasten typpipitoisuudet olivat tutkimusalueella välillä 7–22 g/kg, keskimääräisen typpipitoisuuden ollessa 13,6 g/kg. Neulasten typpipitoisuudet olivat taajama- ja tausta- aloilla keskimäärin lähes samaa tasoa. Näin ollen myös tausta-aloilla todettiin puuston kasvun kannalta selvästi kohonneita neulasten typ- pipitoisuuksia. Neulasten typpipitoisuudet olivat keskimäärin samaa tasoa kuin vuonna 2001.

Pääkaupunkiseudun bioindikaattoritutkimusten yhteenvetoraportin

”SO2- ja NOx-kuormituksen vaikutukset bioindikaattoreihin pääkau- punkiseudulla 1990–2004” (Polojärvi, K. ja Niskanen, I. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 1/2006) mukaan Helsingin keskustan läheisyydessä sormipaisukarpeen selvien ja pahojen vaurioiden alue ja jäkälälajistoltaan erittäin selvästi köyhtynyt alue on

(7)

pienentynyt, mutta jäkälälajistoltaan selvästi köyhtynyt alue on kuitenkin laajentunut Helsingin keskustasta kohti Espoon ja Vantaan eteläosia vuosien 1990–2004 aikana. Mäntyjen keskimääräiset neu- laskadon määrät ovat pienentyneet ja neulasvuosikertojen määrät lievästi lisääntyneet 1990-luvun aikana. Neulasten rikkipitoisuudet pienentyivät pääkaupunkiseudulla 1990-luvun aikana, mutta pitoi- suustaso kohosi hieman vuonna 2005. Seurantajakson aikana neulasten typpipitoisuudet ovat pienentyneet.

Maaperän tila

Martinlaakson voimalaitoksen tai kivihiilen vastaanotto-, varastointi- ja esikäsittelytoiminnan laitosalueista ei ole tehty maaperää tai pohja- vettä koskevia selvityksiä. Laitosalueet on asfaltoitu eikä tiedossa ole alueilla tapahtuneita kemikaalivahinkoja.

Pohjaveden tila

Pohjaveden tilasta ei ole tehty selvityksiä. Martinlaakson voimalaitosalue tai kivihiilen vastaanotto-, varastointi- ja esikäsittelyalue ei sijaitse tärkeällä pohjavesialueella. Rikkonaisen kallion rakosysteemeissä saattaa olla kalliopohjavettä. Lähimmät tärkeät pohjavesialueet ovat voimalaitoksesta n. 2 km koilliseen sijaitseva Vantaanpuiston I luokan pohjavesialue (0109208) ja voimalaitoksesta samoin n. 2 km kaak- koon sijaitseva Kaivokselan I luokan pohjavesialue (0109202).

Alueet ja lähimmät häiriintyvät kohteet, joihin toiminnalla on vaikutuksia Voimalaitostoimintojen lähiympäristö on suureksi osaksi liike- ja teol- lisuus- sekä varasto-, toimisto- että liikennekäytössä.

Varsinaisen voimalaitosalueen itäpuolella sijaitsee Hansaprint Oy:n painotalo, VTI-Technologies Oy:n toimitalo ja Thermo Labsystems Oy:n toimitalo. Voimalaitosalueen pohjoispuolella, Voimalantien toisella puolella, on kaupungin varikko, jonka itäpuolella on Starkki Van- taan myymälä ja vähittäiskaupan suuryksikköä varten rakentamaton tontti. Raappavuorentiehen rajoittuvan voimalaitosalueen länsipuolel- la on kivihiilen vastaanotto-, varastointi- ja esikäsittelyalue.

Etelässä ja lännessä kivihiilen vastaanotto-, varastointi- ja esikäsitte- lyalue rajoittuu Pärispruunpuistoon, jota ei ole rakennettu puistoksi, ja pohjoisessa Kehä III:een ja Raappavuorentiehen.

Lähin kerrostaloasuinalue sijaitsee Martinkyläntien toisella puolella n.

200 m:n etäisyydellä varsinaisesta voimalaitoskiinteistöstä etelään.

Lähimmät yksittäiset asuintontit ovat kivihiilen varastointialueeseen etelässä rajoittuvan Pärispruun puistoalueen itäosassa n. 100 m:n etäisyydellä varsinaisesta voimalaitosalueesta länteen sijaitsevat nel- jä rakennettua ja yksi rakentamaton pientalotontti sekä Kehä III:n vie- ressä sijaitseva yksi asuintalo Pärispruun puistoalueen luoteisosassa.

Puistoalueen itäosan asuintaloista kaksi on asuttuja.

(8)

Lähimmät päiväkodit ja koulu sijaitsevat Martinlaakson Laajavuores- sa Martinkyläntien toisella puolella n. 400 m:n etäisyydellä varsinaisesta voimalaitoskiinteistöstä.

Melu, liikenne ja muu kuormitus alueella

Martinlaakson voimalaitoksen ja kivihiilen varastointialueen lähialu- etta kuormittaa pääasiassa tieliikenteen ja lentoliikenteen aiheuttama melu. Alueen autoliikenne on runsasta muodostuen suureksi osaksi voimalaitoksen ja kivihiilen varastointialueen pohjoispuolella, n. 300 metrin etäisyydellä voimalaitoksesta, olevan Kehä III:n ja sen liityntä- liikenteen aiheuttamasta liikenteestä. Päivällä Kehä III:n liikenteen aiheuttama melutaso on voimalaitosalueella noin 51–52 dB (LAeq) ja kivihiilen varastointialueella noin 57–58 dB (LAeq).

Kehä III:n keskimääräinen arkivuorokausiliikennemäärä Martinlaak- son voimalaitoksen kohdalla Valtatie 3:n länsipuolella vuonna 2005 oli 49 400 ajoneuvoa. Raappavuorentien keskimääräinen arkivuoro- kausiliikennemäärä Martinlaakson voimalaitoksen kohdalla vuonna 2005 oli 9 000 ajoneuvoa ja Martinkyläntien liikenne vastaavasti 11 800 ajoneuvoa. Raskaan liikenteen osuus liikenteestä on n. 10 %.

Martinlaakson voimalaitosalueen ja sen kivihiilen varastointialueen toiminnasta aiheutuva liikennemelu muodostuu lähinnä raskasliiken- teen aiheuttamasta melusta sekä päivittäisestä huoltoajo- ja työmat- kaliikenteestä. Raskasliikenne on muodostunut pääasiassa kivihiili- kuljetuksista, joita on ollut keskimäärin 25 vuorokaudessa arkipäivisin pääasiassa maanantaista perjantaihin elo–kesäkuun (kesällä 2 kuukauden tauko) välisenä aikana. Kivihiilituhkakuljetuk- sia on ollut n.

4–6 vuorokaudessa. Rikinpoistojätteet kuljetetaan pois kalkkitoimitus- ten yhteydessä, jolloin kuljetuksia on n. 2–3 viikossa. Myös jätekulje- tukset tapahtuvat pääasiassa arkipäivisin maanantaista perjantaihin.

Varapolttoaineena käytettävän raskaan polttoöljyn säiliö täytetään keskimäärin kerran viidessä vuodessa. Martinlaakson voimalaitosalueella työskentelee arkipäivisin maanantaista perjantaihin n. 50 henkilöä.

LAITOKSEN TOIMINTA

Yleiskuvaus toiminnasta

Vantaan Energia Oy:n Martinlaakson voimalaitos on otettu käyttöön vuonna 1975 ja se tuottaa nykyään n. 90 % Vantaalla tarvittavasta kaukolämmöstä. Martinlaakson voimalaitoksen pääpolttoaineita ovat olleet maakaasu ja kivihiili. Raskasta polttoöljyä käytetään tuki- ja varapolttoaineena, jona voidaan käyttää myös kevyttä polttoöljyä. Kivi- hiilen vuosikulutus on n. 150 000 tonnia (1 100 GWh) ja maakaasun n. 180 000 000 m³ (1 800 GWh).

(9)

Voimalaitoskiinteistöllä sijaitsee Vantaan Energia Oy:n Martinlaakson voimalaitos ja siihen liittyvät toiminnot (voimalaitosyksiköt, rikinpoistolaitos, lopputuote- ja sekoitusasema sekä prosessivedenkäsittely va- ravesi- ja neutralointialtaineen, raskaan ja kevyen polttoöljyn varas- tosäiliöt pumppaamoineen sekä kivihiilen, sammuttamattoman kalkin ja kemikaalien että tuhka-, rikinpoisto- ym. jätteiden varastointi ja kaukolämpöakku sekä Vantaan Energia Oy:n 20 kV:n kytkinase- ma/110 kV:n ulkokytkinkenttä ja muuntajat). Voimalaitoksen yhtey- dessä on toimisto-, valvomo- ja ruokala- sekä laboratorio- että varas- to- ja korjaamotilat. Voimalaitoskiinteistöllä on myös Gasum Oy:n maakaasun paineenvähennysasema, josta kaasua johdetaan Martin- laakson voimalaitoksen lisäksi myös lähellä sijaitsevalle huoltoase- malle ja Juvanmalmin teollisuusalueelle Espooseen.

Martinlaakson voimalaitoksen kivihiilen vastaanotto-, varastointi- ja esikäsittelytoiminnat (kivihiilen murskaus- sekä metallien ja lautatavaran erotinlaiterakennus) eivät sijaitse varsinaisella voimalaitoskiinteis- töllä, vaan Raappavuorentien toisella puolella n. 100 metrin etäisyy- dellä voimalaitosalueesta. Raappavuorentien yli rakennettu kivihiilikuljetin yhdistää voimalaitoksen länsipuolella sijaitsevan kivihiilen vastaanotto-, varastointi- ja esikäsittelytoimintojen alueen varsinai- seen voimalaitosalueeseen.

Vantaan Energia Oy:n kaikilla laitoksilla on 1.3.1999 käyttöön otettu ISO 14001:n mukainen ympäristöjärjestelmä. Viimeisin ulkoinen audi- tointi on suoritettu Martinlaakson voimalaitoksella 6.–7.11.2008.

Tuotteet, tuotanto ja kapasiteetti

Vantaan Energia Oy:n Martinlaakson voimalaitos tuottaa sähköä ja kaukolämpöenergiaa. Lämmön tuotanto vastaa n. 90 % Vantaan kaupungin tarvitsemasta kaukolämpöenergiasta. Tuotanto tapahtuu ns. sähkön ja lämmön yhteistuotantona, jolloin polttoaineen sisältä- mästä energiasta saadaan talteen n. 88 %. Martinlaakson voimalaitoksen tuotanto on täysin riippuvainen kaukolämmön kulutuksesta, joten vuosituotanto voi vaihdella n. +10 % ulkoilman lämpötilasta riippuen.

Martinlaakson voimalaitoksen keskimääräinen vuosituotanto on n.

1 600 GWh/a kaukolämpöä ja n. 1 050 GWh/a sähköä. Vuonna 2007 lämmöntuotanto oli 1 542,1 GWh/a ja sähköntuotanto 1 023,8 GWh/a.

Martinlaakson voimalaitoksen perusteho tuotetaan pääasiassa kaasuturbiinilaitoksessa (Mar4) sekä kivihiiltä pääpolttoaineena käyttä- vällä höyrykattilalla (Mar2) ja huippu- sekä varateho nykyään pääasi- assa maakaasua polttoaineena käyttävällä höyrykattilalla Mar1.

Mar2-kattilaa ei käytetä kesäkaudella, jolloin sähkö ja kaukolämpö tuotetaan kaasuturbiinilaitoksessa (Mar4).

(10)

Martinlaakson voimalaitos valvomoineen toimii miehitettynä peruskuormalaitoksena, joka on ympärivuorokautisessa toiminnassa ympä- ri vuoden (8 760 h/a) ilman kesäseisokkia.

Prosessit

Martinlaakson voimalaitoksessa on kolme voimalaitosyksikköä (voi- malaitosyksiköt Mar1, Mar2 ja Mar4) sekä Rosenlew- kuumavesikattila, joiden yhteenlaskettu polttoaine/lämpöteho on 714/385 MW. Laitoksen minimikäyttöteho on yleensä n. 25 % poltto- ainetehosta. Voimalaitoksen sähköteho on 212 MW:

Höyrykattila (Mar1)

- huippu- ja va- ravoimalaitos

Höyrykattila (Mar2)

- perus- ja väli- kuormalaitos

Kaasuturbii- ni-

laitos (Mar4) - peruskuormalaitos

Kuuma- vesikattila - huippu- ja varakattila

Pääpolttoaine (Vara/tukipolttoaine)

Maakaasu (raskas polttoöljy)

kivihiili (maakaasu) (raskas polttoöljy)

maakaasu (kevyt poltto- öljy)

raskas polttoöljy

Polttoaineteho (MW) 196 230 220

(165 + 55)

68

Nimellisteho (MW) - sähkö

- lämpö

60 120

80 135

57 70

- 60 Tuotanto keskimäärin

(GWh/a) - sähkö - lämpö

205 498

423 992

440 118

0 3 Keskimääräinen

käyntiaika (h/a)

1 800 6 000 8 500 0–100

Tyypillinen hyöty- suhde %

n. 85 n. 85 n. 90 n. 85

Käyttöönottovuosi Muutosvuosi

1975 1989

1982 1993

1995 1977

Lisäksi voimalaitoksessa on vuodelta 1974 oleva polttoaineteholtaan 4,2 MW:n maakaasukäyttöinen apukattila. Apukattila tuottaa apu- höyryä tuotantoprosessiin häiriötilanteissa. Apukattilan keskimääräi- nen käyttöaika on ollut noin 500 h/a, josta höyryntuotannon osuus on pieni. Apukattilan höyrynkehityskyky on 6,4 t/h. Apukattilan savukaasujen poistopiipun korkeus on noin 50 m maan pinnasta.

Edellä mainittu 4,2 MW:n apukattilan käyttö lopetetaan lähiaikoina ja se korvataan vuonna 2009 käyttöön otettavalla nimellisteholtaan 6,0 MW:n poltinpolttoisella, maakaasukäyttöisellä uudella apukattilalla.

Uuden apukattilan käyttöajaksi on arvioitu 200–500 h/a. Kattilaa käy- tetään aiemman apukattilan tapaan höyryntuotantoon prosessihäi- riötilanteissa.

(11)

Mar1- ja Mar2-kattiloiden kattilahyötysuhde on n. 93 %. Mar1- ja Mar2 voimalaitosyksiköiden kokonaishyötysuhde on n. 85 %, koska höyryturbiinilaitoksia ajetaan puhtaasti vastapaineajolla. Kaasutur- biinilaitoksen kokonaishyötysuhde on n. 90 %. Martinlaakson koko voimalaitoksen nettohyötysuhde on n. 85–90 %.

Huippu- ja varavoimalaitoksena toimiva Martinlaakso 1 -voima- laitosyksikkö (Mar1) muodostuu maakaasu- ja öljykäyttöisestä Tam- pella-höyrykattilasta ja sen höyryturbiinilaitoksesta (kaukolämmitys- vastapaineturbiini) generaattoreineen. Mar1-kattila on sähköä ja kau- kolämpöveden lämmitykseen tarvittavaa lämpöä tuottava laitos, jonka polttoaine/lämpöteho on 196/120 MW sekä maakaasua että raskasta polttoöljyä käytettäessä. Voimalaitosyksikön sähköteho on 60 MW.

Mar1-kattilan ensisijaisena pääpolttoaineena on viime vuosina ollut maakaasu ja varapolttoaineena raskas polttoöljy, joita on mahdollista käyttää samanaikaisesti. Käytännössä Mar1-kattilan ainoana polttoaineena käytetään maakaasua aina, kun sitä on riittävästi saatavilla.

Maakaasua käytetään myös sytytys- ja tukipolttoaineena. Mar1- voimalaitoskattilan toiminta on alkanut raskasöljykäyttöisenä vuonna 1975 ja kattila on muutettu osittain maakaasukäyttöiseksi vuonna 1989. Mar1-voimalaitosyksikön käyttö on vähentynyt kattilan muutut- tua peruskuormalaitoksesta huippu- ja varavoimalaitokseksi Martin- laakson voimalaitoksen kaasuturbiinilaitoksen (voimalaitosyksikkö Mar4) aloitettua toimintansa vuonna 1995. Kattilan kuormitus vaihtelee, mutta suurin osa käytöstä tapahtuu osakuormalla. Vuosina 2003–2007 maakaasun osuus Mar1-kattilassa käytettyjen polttoaineiden energiamäärästä on ollut 91,5 % ja raskaan polttoöljyn osuus 8,5 %.

Mar1-kattilan käyntiajaksi on ilmoitettu n. 1 800 h/a, lämmöntuotan- noksi 498 GWh/a ja sähköntuotannoksi 205 GWh/a. Mar1-kattilan käyntiaika vuonna 2007 oli 1 965 tuntia, lämmöntuotanto 465,5 GWh ja sähköntuotanto 181,6 GWh.

Kattilassa on kuusi höyryhajoitteista öljypoltinta ja kuusi maakaasu- poltinta, jotka on varustettu tasokohtaisella tehonsäädöllä. Palamisil- man säätöön on automaattinen O2-ohjaus jäännöshapen perusteella.

Vuonna 1982 toimintansa aloittanut Martinlaakso 2 -voimalaitos- yksikkö (Mar2) on sähköä ja kaukolämpöä tuottava perus- ja väli- kuormalaitos, joka muodostuu kivihiili-, maakaasu- ja öljykäyttöisestä Ahlström-höyrykattilasta ja sen höyryturbiinilaitoksesta (kaukolämmi- tysvastapaineturbiini) generaattoreineen. Mar2-kattilan polttoaine/lämpöteho 230/135 MW on saavutettavissa kaikilla kattilassa käy- tetyillä polttoaineilla (kivihiili, maakaasu ja raskas polttoöljy), joita on mahdollista käyttää samanaikaisesti. Voimalaitosyksikön sähköteho on 80 MW.

Kattilan pääpolttoaineena on kivihiili, jota on pääasiassa käytetty kattilan ainoana polttoaineena aina, kun se on ollut teknisesti mahdollista. Vuosina 2003–2007 kivihiilen osuus Mar2-kattilassa käytettyjen

(12)

polttoaineiden energiamäärästä on ollut 93,4 % ja maakaasun osuus 6,6 %.

Vara- ja tukipolttoaineena Mar2-kattilassa käytetään raskasta poltto- öljyä ja maakaasua. Maakaasua käytetään myös käynnistysten yh- teydessä. Mar2-höyrykattilassa poltetaan samanaikaisesti kivihiiltä ja maakaasua lyhyitä jaksoja pääasiassa syksyllä ja keväällä. Aikana 15.11.2007–15.11.2008 Mar2-höyrykattila oli monipolttoainekäytössä 1 425 tuntia, joista toukokuussa 560 tuntia ja lokakuussa 522 tuntia.

Kivihiili kuljetetaan voimalaitoksen sisätiloissa olevien hiilisiilojen kautta hiilimyllyille, joista pölyksi jauhettu hiili puhalletaan kantoilman avulla polttimille. Kullakin hiilisiilolla (3 kpl) on oma hiilimylly, joka syöttää omaa poltintasoa. Hiilimyllyjen pyörivät seulat parantavat hii- lipölyn jauhatusta ja tasoittavat hiilipölyn jakaantumista eri poltinnurk- kien kesken. Mar2-kattila on nurkkapolttoinen kivihiilipölypolttokattila, jossa on neljä poltinta kullakin kolmella poltintasolla. Polttimissa on venturisuuttimet.

Kivihiilipölyn palaminen tapahtuu n. 1 800^oC:ssa (poltinvyöhyk- keen lämpötila) viipymäajan ollessa n. 4 s. Kattilassa on yläilman syöttö ja polttoaineen loppuun palaminen varmistetaan säädettävillä yläilman- suuttimilla, joita käytetään palamisilman vaiheistamiseen niin, että poltinalueelle syötetty palamisilmamäärä vastaa poltinalueen oikeaa ilmakerrointa. Poltinalueen ilmakertoimen säädöllä lasketaan pala- mislämpötilaa.

Sekä (vara-, tuki- ja käynnistyspolttoaineena käytettävää) maakaasua että (vara- ja tukipolttoaineena käytettävää) raskasta polttoöljyä varten kattilassa on omat 12 poltinta. Raskasöljypolttimet ovat höyryha- joitteisia.

Mar2-kattilan keskimääräiseksi käyntiajaksi on ilmoitettu n. 6 000 h/a, lämmöntuotannoksi 992 GWh/a ja sähköntuotannoksi 423 GWh/a.

Mar2-kattilan käyntiaika vuonna 2007 oli 5 781 tuntia, lämmöntuotan- to 956,0 GWh ja sähköntuotanto 411,1 GWh.

Sekä Mar1- että Mar2-höyrykattilalaitoksissa putkistoissa kiertävä vesi höyrystetään ja tulistetaan 535 ^oC:seen. Tulistettu höyry johdetaan turbiinille, joka pyörittää sähköä tuottavaa generaattoria. Sähkö siirretään muuntajan kautta 110 kV:n sähköverkkoon. Turbiinista höy- ry johdetaan lämmönvaihtimiin lämmittämään kaukolämpöverkostos- sa kiertävää vettä. Vedeksi lauhtunut höyry pumpataan takaisin katti- laan uutta kiertoa varten.

Kaukolämmön huippu- ja varatehon tarvetta varten voimalaitoksen yhteydessä on raskasöljykäyttöinen polttoaine/lämpöteholtaan 68/60 MW:n Rosenlew-kuumavesikattila. Vuonna 1977 käyttöönotettu kuumavesikattila on tulitorvi-tuliputkikattila, jossa on kaksi pyöriväkuppis- ta poltinta. Palamisilman säätöön on automaattinen O2-ohjaus. Läm- mennyt vesi johdetaan lämmönvaihtimeen, jonka välityksellä kattilan tuottama lämpö siirtyy kaukolämpöveteen.

(13)

Rosenlew-vesikattilan käyttö on viime vuosina ollut vähäistä. Vuonna 2003 kattila oli tuotannollisessa käytössä 96 h/a. Muutoin kattilaa on käytetty ainoastaan kahden vuoden välein tehtyjen painelaitelain (869/1999) mukaisten tarkastusten yhteydessä.

Martinlaakso 4 -voimalaitosyksikkö (Mar4) on vuonna 1995 toimintansa aloittanut sähköä ja kaukolämpöveden lämmitykseen tarvittavaa lämpöä tuottava peruskuormalaitos, joka tuottaa lämpöä myös Mar2-kattilan syöttöveden esilämmitykseen sekä höyryä Mar1- ja Mar2-voimalaitosyksikköjen höyryturbiineille. Kaasuturbiinilaitoksen tuottaman sähkön ja korkeapaineisen höyryn käyttö höyryvoima- koneistoissa lisää höyryvoimakoneiston kapasiteettia n. 15 MW:lla.

Myös kaukolämmön tuotantokapasiteetti (385 MW) nousee n. 50 MW.

Mar4-kaasuturbiinilaitoksen pääpolttoaineena on maakaasu, jota käy- tetään ainoana polttoaineena aina, kun sitä on saatavilla. Varapoltto- aineena on kevyt polttoöljy, joita voidaan käyttää myös samanaikaisesti. Kevyttä polttoöljyä käytetään vain, kun energiantarve on suuri eikä maakaasua ole riittävästi saatavilla. Silloinkin ensimmäisenä käytetään kivihiilikäyttöistä Mar2-kattilaa sekä Mar1-kattilaa raskaalla polttoöljyllä. Kevyttä polttoöljyä on käytetty vain tarkastettaessa laitoksen toimintavarmuutta kevyellä polttoöljyllä. Sytytyspolttoaineena on nestekaasu.

Peruskuormalaitoksena toimiva Mar4-kaasuturbiinilaitos muodostuu kaasuturbiinista (165 MW, ABB GT8C) ja siihen vaihdelaatikon avulla kytketystä generaattorista sekä lisäpoltolla (55 MW) varustetusta lämmöntalteenottokattilasta (LTO), jolloin laitoksen yhteenlaskettu polttoaineteho on n. 220 MW. Kaasuturbiinia ajetaan yleensä aina täydellä teholla. Kaasuturbiinia ajetaan normaalisti kombikytkennäs- sä, jolloin sen pakokaasujen sisältämä energia otetaan talteen läm- möntalteenottokattilasta.

Lämmöntalteenottokattilassa tuotettu korkeapainehöyry johdetaan Mar1- ja Mar2-voimalaitosyksikköjen höyryturbiineille tuottamaan kaukolämpöä ja sähköä. Lämmöntalteenottokattilan tuottama matala- painehöyry johdetaan hiilikattilan syöttöveden esilämmitykseen ja ke- säaikana, jolloin hiilikattila ei ole käytössä, reduktiolämmönvaihti- meen tuottamaan kaukolämpöä.

Lämmöntalteenottokattilaa ei voi käyttää ilman kaasuturbiinia. Läm- möntalteenottokattilan käyttäminen ilman lisäpolttoa on mahdollista.

Käytettävä lisäpolttoteho vaihtelee tarpeen mukaan ja on keskimäärin n. 50 %. Kaasuturbiinilaitoksen lämpöteho on 70 MW ja sähköteho 57 MW.

Polttoaine sekoitetaan kaasuturbiinin kompressorissa 16 barin pai- neeseen puristuneeseen ilmaan. Polttoaineen palamisessa muodos- tuneet kaasut pyörittävät kaasuturbiinia, joka pyörittää sähköä tuottavaa generaattoria. Sähkö siirretään muuntajan kautta 110 kV:n säh-

(14)

köverkkoon. Palamiskaasut johdetaan lämmöntalteenottokattilaan, jossa ne luovuttavat lämpönsä höyry- ja kaukolämpöpiireihin.

Kaasuturbiinissa on 19 dry-low-NOx-tekniikkaan perustuvaa maa- kaasupoltinta, joiden toiminta typenoksidipäästöjen vähentämiseksi perustuu ilmavaiheistukseen, palamisilman ja polttoaineen hyvään sekoittumiseen sekä palamislämpötilan alentamiseen.

Kaasuturbiinin ja lämmöntalteenottokattilan, joka on yleensä samanaikaisesti käytössä, keskimääräiseksi käyntiajaksi on ilmoitettu 8 500 h/a, lämmöntuotannoksi 118 GWh/a ja sähköntuotannoksi 440 GWh/a. Mar4-kaasuturbiinin käyntiaika vuonna 2007 oli 8 578 tuntia, lämmöntuotanto 120,7 GWh ja sähköntuotanto 431,2 GWh.

Mar1-voimalaitosyksikön savukaasut johdetaan maan pinnasta 85 m korkeaan piippuun, jossa Rosenlew-vesikattilalla on oma erillinen si- säpiippu. Mar2-voimalaitosyksikön savukaasut johdetaan omaan maan pinnasta 85 m korkeaan piippuun. Kaasuturbiinilaitoksen läm- möntalteenottokattilan savukaasut johdetaan maan pinnasta 60 m korkeaan piippuun. Käynnistyksessä ja lämmöntalteenottokattilan mahdollisissa häiriötilanteissa savukaasut johdetaan erilliseen ohi- tuspiippuun, jonka korkeus maan pinnasta on 60 metriä.

Polttoaineet

Martinlaakson voimalaitoksen pääpolttoaineina on käytetty maakaasua (noin 180 000 000 m³(n)/a, 1 800 GWh) ja kivihiiltä (n. 150 000 t/a, 1 100 GWh). Vara- ja tukipolttoaineena käytetään raskasta polttoöljyä, jonka keskimääräiseksi kulutukseksi on arvioitu 6 400 t/a.

Kevyttä polttoöljyä käytetään varapolttoaineena ja sitä on käytetty vain kaasuturbiinilaitoksessa tarkastettaessa sen toimintavarmuutta kevyellä polttoöljyllä.

Martinlaakson voimalaitoksessa käytettyjen polttoaineiden kulutus on vuosina 2001, 2006 ja 2007 ollut seuraava:

2001 2006 2007

Kivihiili 177 775 t 153 682 t 162 473 t

Maakaasu 165 292 000 m³ 172 496 000 m³ 179 501 000 m³

Raskas pö. 5 566 t 1 230 t 748 t

Kevyt pö. 0 t 0 t 7 t

Kivihiilen tehollinen lämpöarvo oli vuonna 2007 keskimäärin 25,15 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,49 p-%. Raskaan polttoöljyn tehollinen läm- pöarvo oli vuonna 2007 keskimäärin 41,1 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,50 p-%. Maakaasun tehollinen lämpöarvo oli vuonna 2007 keskimäärin 35,94 MJ/m³(n).

(15)

Muut prosessit

Raakaveden otto ja käyttöveden valmistus

Voimalaitoksen prosessi- ja talousvetenä käytettävä raakavesi otetaan Vantaan kaupungin vesilaitokselta. Kaukolämpöverkon lisävesi valmistetaan Martinlaakson voimalaitoksessa. Vuonna 2007 raakaveden kulutus oli 139 895 m³/a, josta voimalaitosprosesseihin käytet- tiin 79 456 m³ ja kaukolämpöverkon lisäveden valmistukseen 60 439 m³. Talousvettä käytetään muutamia tuhansia kuutiometrejä vuodessa.

Voimalaitoksessa käytettävä raakavesi johdetaan pehmennyssuodat- timena toimivan ioninvaihtohartsin läpi. Pehmennetty vesi käytetään kaukolämmön lisävedeksi, jolloin sille suoritetaan terminen hapen- poisto, tai johdetaan täyssuolanpoistolaitoksen ioninvaihtimien kautta termiseen kaasunpoistoon, minkä jälkeen se käytetään korkeapaine- kattiloiden lisävetenä. Kattilaveden pH:n säätöön ja jäännöshapen si- tomiseen käytetään ammoniakki-, natriumhydroksidi- ja hydratsiiniliu- oksia.

Vedenkäsittelyhartsien elvytyksessä käytetään natriumkloridia, natri- umhydroksidia ja rikkihappoa. Vedenkäsittelyhartsit pestään elvytys- ten lisäksi noin kolme kertaa vuodessa. Pesuihin käytetään natrium- kloridi- ja kloorivetyhappoliuoksia. Kaikki elvytysvedet neutraloidaan neutralointialtaassa. Neutraloidut vedet pumpataan Vantaan kaupungin jätevesiviemäriin.

Martinlaakson voimalaitokselta lisätään kaukolämpöveteen kauko- lämpö- ja kiertovesijärjestelmien vuodonetsintäaineena käytettävää Pyranin 120 % -värikemikaalia ja kaukolämpöveden kerrostumien- ja korroosionestoaineena käytettävää aktivoitua Levoxin 15 -kemikaalia (15 % hydratsiini, N2H4).

Varastointi ja kemikaalit

Kivihiili varastoidaan varsinaisen voimalaitosalueen ulkopuolella, n.

100 m:n etäisyydellä voimalaitoksesta, sijaitsevalla n. 3,5 ha:n asfaltoidulla alueella, joka on varustettu maa- ja betonireunuksella.

Kivihiilivaraston korkeus on enimmillään noin 10 m ja tilavuus noin 150 000 t, joka vastaa noin kuuden kuukauden kivihiilikulutusta Mar2- kattilan toimiessa täydellä teholla. Varaston kautta kulkeva kivihiili- määrä on noin 153 700 t/a ja tilavuus pienimmillään keväällä noin 50 000 t. Kivihiilivarasto toimii myös kivihiilen velvoitevarmuusvaras- tona. Kivihiiltä tuodaan Etelä-Suomen satamista perävaunullisilla kuorma-autoilla noin 4 500 kuormaa vuodessa.

Kivihiilikuljetukset tapahtuvat elo–kesäkuun välisenä aikana arkipäivi- sin pääasiassa maanantaista perjantaihin klo 6.00–21.00. Kivihiilen vastaanotto toimii miehitettynä 1 vuorossa maanantaista perjantaihin.

Hiilikuljetuksiin käytettyjen autojen renkaat puhdistetaan ajamalla au-

(16)

tot harjauslaitteen kautta ennen autojen alueelta poistumista. Tarvit- taessa kuormat on peitetty pölyämisen ehkäisemiseksi.

Varastointikentällä kivihiili jyrätään pölyämisen estämiseksi mahdolli- simman tiiviiksi kasaksi, jota kastellaan tarvittaessa. Kivihiili siirretään kauhakuormaajalla koteloidulle kuljettimelle, joka kuljettaa kivihiilen hiilikentän reunassa olevan kivihiilen murskaamorakennuksen kautta voimalaitoksen sisätiloissa oleviin hiilisiiloihin (3 x 1 000 m³). Murs- kaamorakennuksessa on myös metallien ja lautatavaran erotuslait- teet.

Kivihiilen varastointialueen reunassa on kivihiilikattilan pohjatuhkan välivarasto, jonka tilavuus (1–2 autokuormaa tuhkaa) vastaa n. viikon varastointiaikaa. Varastointialueen pintavalumavedet johdetaan häly- tyksellä varustettujen öljynerotuskaivojen kautta selkeytysaltaaseen, josta vesi ohjautuu lähellä olevan avo-ojan kautta Pikkujärveen ja sii- tä edelleen Pitkäjärveen n. 3 km:n etäisyydellä voimalaitoksesta lou- naaseen.

Raskas polttoöljy varastoidaan asfaltoidulla voimalaitosalueella sijait- sevassa 20 000 m³:n säiliössä. Öljysäiliö lämmitetään sen pohjalla olevan kaukolämpökierukan avulla. Raskasöljysäiliö on ulkona, beto- niaidan ympäröimässä ja kallioon louhitussa hiekkapohjaisessa suoja-altaassa, jonka tilavuus on 22 000 m³. Suoja-allas on viemäröity sulkuventtiilin ja hälytyksellä varustetun öljynerotuskaivon kautta voimalaitosalueen sadevesiviemäriin, josta vesi ohjautuu kivihiilen varastointialueen lähellä olevan avo-ojan kautta Pikkujärveen ja siitä edelleen Pitkäjärveen n. 3 km:n etäisyydellä voimalaitoksesta lou- naaseen. Säiliötä on viimeksi täytetty vuosina 2003 (10 000 t) ja 2006 (500 t).

Kevyt polttoöljy varastoidaan 3 000 m³:n säiliössä, joka on ulkona raskasöljysäiliön ja 20 000 m³:n kaukolämpöakun kanssa samassa suoja-altaassa. Säiliö on viimeksi täytetty kaasuturbiinilaitoksen käyt- töönoton yhteydessä vuonna 1995. Säiliön kevytöljymäärä riittäisi kaasuturbiinilaitoksen täyden tehon kulutukseen noin viikon ajaksi.

Sekä raskas- että kevytöljysäiliöt täytetään valvotusti eikä säiliöissä ole ylitäytönestimiä. Raskasöljysäiliön pinnankorkeuden tarkkailuun on mekaaninen vaijeripunnusmittari. Kevytöljysäiliön pinnankorkeuden tarkkailu tapahtuu automaattisesti.

Raskasta polttoöljyä varten on yksi 10 m³:n päiväsäiliö, jossa kerta- varastointimäärä on n. 10 t. Päiväöljysäiliö sijaitsee ulkona kattilahallin vieressä asfalttipohjaisessa, betonisessa suoja-altaassa. Suoja- allas on viemäröity sulkuventtiilin ja hälytyksellä varustetun öljynero- tuskaivon kautta voimalaitosalueen sadevesiviemäriin.

Rikinpoistolaitoksessa käytettävä kalsiumoksidi varastoidaan voimalaitoksen sisätiloissa olevassa 312 m³:n siilossa. Varaston kautta kulkeva CaO-määrä on keskimäärin n. 1 200 t/a. Lisäksi rikinpoisto-

(17)

laitoksessa käytetään kalsiumkloridiliuosta n. 3,2 t/a, rakeista kal- siumkloridia n. 1,2 t/a ja sitruunahappoa n. 0,025 t/a.

Voimalaitoksen sisätiloissa olevassa vedenkäsittelypisteessä on se- kä teknillistä rikkihappoa (n. 93 % H2SO4) että teknillistä natriumhyd- roksidiliuosta (n. 50 % NaOH) varten 10 m³:n varastosäiliöt. Säiliöi- den alapuolella olevat suoja-altaat on viemäröity pohjaventtiilin kautta sulkuventtiilillä varustettuun neutralointialtaaseen, josta neutraloidut vedet johdetaan Vantaan kaupungin viemäriverkkoon. Varas- ton kautta kulkeva rikkihapon määrä on noin 10 t/a ja natriumhydrok- sidin määrä noin 10,5 t/a.

Aktivoitu Levoxin 15 -kemikaali ja ammoniakki (n. 25 % kemiallisesti puhdistettu NH3) varastoidaan 25 kg:n astioissa vedenkäsittelypis- teen kemikaalivarastossa, jossa varastoidaan myös natriumfosfaatti sekä varmuusaltaassa oleva muurahaishappo. Vedenkäsittelypis- teessä käytettävää vakuumimerisuolaa (NaCl, kulutus n. 14 t/a) ja teknillistä suolahappoa (33 % HCl, kulutus n. 10 t/a) ei varastoida.

Hydratsiinin kulutus on n. 0,15 t/a ja ammoniakin n. 0,6 t/a.

Jäähdytysvesikiertojen jäätymisenestoaineena käytettävä glykoli varastoidaan voimalaitoksen sisätiloissa olevassa 1 m³:n säiliökontissa.

Kaasuturbiinilaitoksessa sytytyspolttoaineena käytettävän nestekaasun pullot (yhteensä n. 100 l) säilytetään voimalaitoksen sisätiloissa.

Laboratoriokemikaalit säilytetään voimalaitoksen laboratoriokemikaa- lien varastossa. Voiteluaineet sekä pesu- ja puhdistusaineet varastoidaan pienastioissa korjaamotiloissa.

Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja energiatehokkuus

Polttoaineteholtaan yli 50 MW:n energiantuotantolaitosten tämänhet- kinen BAT-tekniikka on määritelty asiakirjassa "Reference Document on Best Available Techniques for Large Combustion Plants, May 2005".

Martinlaakson voimalaitos on yhteistuotantolaitos, jossa sähköä ja lämpöä tuotetaan korkealla polttoaineen käytön hyötysuhteella.

Energiantuotannon nettohyötysuhde vuonna 2006 oli 88 %.

Martinlaakso 1 -raskaöljy/maakaasukattila on vuonna 1975 käyttöön- otettu polttoaineteholtaan 196 MW:n luonnonkiertoinen ylipainekatti- la. Kattilalla on noudatettu valtioneuvoston päätöksen (VNp 527/1991) mukaista 15 000 tunnin huipputehon käyttöaikaa 1.1.1995 jälkeen typenoksidipäästöjen vähentämiseksi. Raskasöljypoltossa hiukkasten erotukseen käytetään multisyklonia, jonka erotusaste on n. 60 %. Käytettävän öljyn rikkipitoisuus on <1 %.

Martinlaakso 2 -kivihiilikattila on vuonna 1982 käyttöönotettu nurkkapolttoinen hiilipölypolttokattila, jonka polttoaineteho on 230 MW. Katti- la on vuonna 1993 varustettu typenoksidipäästöjen vähennysteknii-

(18)

kalla ja rikinpoistolaitoksella. Vakaan polton aikaansaamiseksi hiili sekoitetaan tasalaatuiseksi. Typenoksidipäästöjen vähentäminen perustuu vaiheistettuun polttoon ja kivihiilen jauhatuksen parantami- seen. NOx-päästöjen minimoimiseksi kattilan polttimissa on venturisuuttimet, joiden ansiosta liekki on stabiili ja palaa lähellä poltinta.

Poltinalueen ilmakertoimen säädöllä alennetaan palamislämpötilaa ja pidetään poltinvyöhykkeen ilmamäärä stökiömetrisenä, jolloin typenoksidien muodostuminen hidastuu. Polttoaineen loppuun palamisen varmistamiseksi kattilassa on säädettävät yläilmasuuttimet. Katti- lan hiilimyllyissä on FLS Miljön pyörivät seulat, joiden ansiosta hiilen jauhatus on low-NOx-polton edellyttämällä tasolla (hiilipölyn kokoja- kauma >150 µm (1 %) ja <75 µm (83 %)) sekä ero hiilipölyn poltin- kohtaisessa jakaumassa + 5 %), mikä mahdollistaa tehokkaan ja tur- vallisen palamisen alhaisella ilmamäärällä. Lentotuhkan palamatto- mien määrä on myös pääasiassa <5 %, joka on raja tuhkan hyöty- käytölle. Vuonna 2007 kattilalle on tehty automaatiouudistus, joka on parantanut edelleen kattilan käytettävyyttä ja turvallisuutta.

Rikinpoisto on toteutettu Fläkt Niro -tekniikkaan perustuvalla puolikui- valla rikinpoistolaitteistolla, joka on mitoitettu saavuttamaan 95 %:n erotusaste, kun kivihiilen rikkipitoisuus on 1,8 %. Rikinpoistolaitosta voidaan siten ajaa päästötasolla 70 mg/MJ kaikkia nykyisin tarjolla olevia hiililaatuja käytettäessä. Vuonna 2007 rikinpoistolaitokselle on tehty pohjapölyn kierrätyksen muutos, jolla vähennetään kalkin kulutusta.

Ajotavasta riippuen rikinpoistolaitoksen kalkinkäytön hyötysuhde on n. 90 % ja sen omakäyttöenergia suhteellisen alhainen. Mahdolli- simman korkean käytettävyyden (takuuarvo 99,3 %) varmistamiseksi rikinpoistolaitoksen tärkeimmät prosessilaitteet on kahdennettu. Let- kusuodatin vähentää hiukkasia tehokkaasti, joten savukaasun tyypil- liset hiukkaspitoisuudet ovat tasolla 10 mg/m³(n) kuivaa savukaasua redusoituna 6 %:n happipitoisuuteen.

Martinlaakso 4 -kaasuturbiinilaitoksen typenoksidipäästöjen alhainen taso perustuu ABB:n kehittämiin environmental-polttimiin, joissa kaasu ja palamisilma sekoittuvat jo ennen liekin syttymiskohtaa. Laiha kaasu-ilmaseos johtaa alhaisen liekin kautta alhaisiin NOx- pitoisuuksiin. Poltin on suunniteltu niin, että liekkirintama on lyhyt ja hyvin stabiili, jolloin kyseistä dry-low-NOx-tekniikkaa voidaan käyttää kaasuturbiinin koko kuormitusalueella. Kaasuturbiinissa on säädettä- vät imuilman johtosiivet, joten sillä on korkea hyötysuhde laajalla kuormitusalueella.

Vantaan Energia Oy:llä on koko yhtiön kattava sertifioitu ISO 14001 - standardin mukainen ympäristöjärjestelmä, jonka avulla voidaan halli- ta erityisesti jätehuoltoa ja kemikaaliasioita. Viimeinen ulkoinen audi- tointi on tehty 6.–7.11.2008. Palamisen sivutuotteiden hyötykäyttöä tutkitaan edelleen. Sivutuotteista päätyy hyötykäyttöön 100 %.

Vantaan Energia Oy on 1990-luvun lopulla liittynyt kauppa- ja teolli- suusministeriön voimalaitosalan, kaukolämpöalan sekä sähkönsiirto-

(19)

ja jakelualan energiansäästösopimukseen energiankäytön tehosta- miseksi. Martinlaakson voimalaitoksen toimintaan liittyvä energiakat- selmus sekä omakäyttöenergian säästösuunnitelma on tehty vuonna 1999. Edelleen syyskuu 2005–tammikuu 2006 välisenä aikana on tehty Martinlaakson voimalaitoksen Motiva Oy:n mallin mukainen energia-analyysi (Martinlaakson voimalaitoksen energia-analyysi, Empower Oy, 10.2.2006) ja energian käytöstä raportoidaan vuosittain kauppa- ja teollisuusministeriölle. Energia-analyysi päivitetään vuoden 2009 alkupuolella. Vantaan Energia Oy on liittynyt 4.12.2007 al- lekirjoitettuun Energiateollisuus ry:n kauppa- ja teollisuusministeriön (nyk. TEM) energia-alan energiatehokkuussopimukseen kaudelle 2008–2016.

Martinlaakson voimalaitoksessa on toteutettu voimassa olevan ympä- ristöluvan (Nro 70/2002/1, 26.11.2002) antamisen jälkeen useita toi- menpiteitä laitoksen energiatehokkuuden parantamiseksi. Muun muassa seuraavat hankkeet on toteutettu: sähkösuodattimen ohjausjär- jestelmän muutos, Mar1-kattilan Zamech-turbiinin tiivistehöyryjärjes- telmän muutokset, Mar2-kattilan höyryluvon uusiminen, hiilikattilan automaatiouudistus, raskas polttoöljysäiliön lämpötilan alentaminen, Zamech-turbiinin lämmönvaihtimen (LV1) peruskunnostus, Mar2- kattilahallin ikkunoiden uusinta ja rikinpoiston kiertopölyn palautus.

Lisäksi on päätetty muun muassa seuraavat energiatehokkuuden parantamiseksi tehtävät investoinnit: omakäyttölämmitysjärjestelmän muutos, kaasuturbiinin öljyn jäähdytys kaukolämpövedellä, apukattilan uusiminen, käänteisosmoosilaitteiston hankkiminen vedenkäsitte- lyyn ja apuhöyryn säädön parantaminen.

YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN RAJOITTAMINEN Jätevedet ja päästöt vesiin ja viemäriin

Martinlaakson voimalaitos on liitetty Vantaan kaupungin viemäriverk- koon eikä voimalaitos aiheuta päästöjä vesiin. Viemäriin johdettavien jätevesien määrä vuonna 2007 oli yhteensä 16 320 m³, josta proses- sijätevesiä oli 13 752 m³ ja saniteettivesiä 2 568 m³. Vuonna 2006 viemäriin johdettu kiintoainekuormitus oli 1,35 t/a ja CODMn-kuormitus 0,92 t/a.

Ioninvaihtohartsien elvytysvedet ja kattiloiden pesuvedet johdetaan neutralointialtaaseen, jossa veden pH säädetään ja tarkistetaan automaattisesti. Neutraloitu vesi pumpataan jatkuvatoimisen pH- mittauksen kautta jätevesiviemäriin.

Sosiaalitilojen jätevedet sekä ioninvaihtohartsien elvytysvesistä ja kattiloiden tulipintojen pesuvesistä muodostuvat neutraloidut jäteve- det johdetaan suoraan talteenoton ohi jätevesiviemäriin.

Muut laitoksen eri prosesseista tulevat vedet johdetaan yhteisen öl- jynerotuskaivon ja talteenottoaltaan kautta kaupungin jätevesiviemä-

(20)

riin tai rikinpoistolaitoksen raakavedeksi. Öljynerotuskaivossa on automaattinen hälytys ja sulkulaitteisto.

Voimalaitoksen piha-alue on asfaltoitu. Muuntajien suoja-altaiden, kytkinkentän ja koko voimalaitosalueen sadevedet johdetaan sulku- venttiileillä varustettujen venttiilikaivojen ja öljytilan täyttöhälytyksellä varustettujen öljynerotuskaivojen kautta voimalaitosalueen sade- vesiviemäriin, josta vesi ohjautuu kivihiilen varastointialueen lähellä olevan avo-ojan kautta Pikkujärveen ja siitä edelleen Pitkäjärveen.

Sadevesikaivoissa on myös hiekanerottimet.

Päästöt ilmaan ja päästöjen vähentäminen Päästöjen rajoittaminen

Höyrykattila Mar1 on alun perin suunniteltu öljykattilaksi ja muutettu myöhemmin maakaasukattilaksi. Öljykäytössä kattila on varustettu hiukkaspäästöjen rajoittamiseksi kolmella multisyklonilla ja yhdellä korkeapainepuhaltimella. Nykyään, kun kattila on lähes pelkästään maakaasukäytössä, tarvetta hiukkaspäästöjen kuten myöskään rikki- dioksidipäästöjen rajoittamiseen ei ole. Vuodelta 1975 olevien Para- klon-tyyppisten multisyklonierottimien erotusaste on n. 58 % hiukkasten ja 50 % raskasmetallien suhteen.

Rosenlew-vesikattilan savukaasut puhdistetaan vuonna 1977 hanki- tulla syklonilla. Vesikattilan arvioitu hiukkaspäästö on 20 mg/MJ, ty- penoksidipäästö 240 mg NO2/MJ ja rikkidioksidipäästö 245 mg SO2/MJ.

Höyrykattilan Mar2 savukaasujen hiukkaspäästöjä rajoitetaan kah- dessa vaiheessa. Ensin savukaasut johdetaan rikinpoistolaitoksen esierottimena olevaan höyrykattilan alkuperäiseen sähkösuodatti- meen ja edelleen rikinpoistolaitoksen jälkeen ennen savupiippua olevaan letkusuodattimeen. Kattilan hiukkaspäästöt ovat erittäin pieniä erotusasteen ollessa yli 99,8 %.

Vuonna 1993 käyttöönotettu ABB Fläktin puolikuiva rikinpoistolaitos on mitoitettu saavuttamaan 95 %:n SO2-reduktio, kun kivihiilen rikkipitoisuus on 1,8 %. Rikinpoistoprosessissa savukaasuista puhdistetaan rikkidioksidin lisäksi myös suolahappo ja pääosa raskasmetalleista.

Häiriön sattuessa rikinpoistolaitos voidaan ohittaa, jolloin savukaasut johdetaan sähkösuodattimen jälkeen suoraan savupiippuun. Rikin- poistoprosessissa kuuma savukaasu johdetaan ensin esierottimena toimivaan sähkösuodattimeen ja sieltä reaktoriin, jossa siihen sumu- tetaan hienojakoista kalkin ja veden seosta, kalkkilietettä. Emäksinen liete sitoutuu happamiin savukaasun pisaroihin samanaikaisesti, kun vesi haihtuu. Reaktorin pohjalle kertyvä pöly on kuivaa eikä jätevettä synny, koska kalkkiliete sisältää vain sen verran vettä, minkä savukaasun lämpö pystyy haihduttamaan. Osa kuivasta tuotteesta, joka koostuu lentotuhkasta ja reaktiotuotteesta, johdetaan kuljettimeen.

Käsitelty savukaasu johdetaan lopuksi letkusuodattimeen, jossa jäljel- lä oleva kiintoaines poistuu. Koska kiintoaines sisältää reagoimatonta

(21)

kalkkia, osa siitä kierrätetään takaisin rikinpoistoprosessiin kalkin ja veden sekaan, mikä vähentää kalkin kulutusta. Loppu kiintoaines poistetaan kuivana lopputuotesiiloon.

Rikinpoistolaitoksen erotusaste raskasmetallien suhteen on 50,0–

90,0 %, joten raskasmetallien kokonaisreduktio on vähintään 98,0 % lukuun ottamatta elohopeaa, jonka kokonaisreduktio on 64,6 %.

Höyrykattilan Mar2 typenoksidien poisto on toteutettu hiilimyllyjen jauhatuksen, säädettävän yläilman syötön ja low-NOx-polttimien avulla.

Kaasuturbiinilaitoksen Mar4 typenoksidipäästöjä vähennetään kaasuturbiinin dry-low-NOx-polttimilla ja lämmöntalteenottokattilan polttimilla.

Päästöt ilmaan

Martinlaakson voimalaitoksen päästöt ilmaan yksiköittäin vuosina 2003–2007 on esitetty seuraavassa taulukossa:

SO2, t/a

NOx, t/a

Hiuk.

t/a

CO2, t/a

V, kg/a

Ni, kg/a

Pb, kg/a

As, kg/a

Cu, kg/a

Cd, kg/a

Cr, kg/a

Zn, kg/a Mar1

2003 2004 2005 2006 2007

60 3 3 12

7

198 202 169 168 117

2,4 0,1 0,1 0,5 0,3

53595 56258 46191 45950 32385

109 6 5 23 13

36 2 2 8 4

2 - - 1 0,3

- - - - 0,03

- - - - 0,01

1 - - - 0,18 Mar2

2003 2004 2005 2006 2007

869 534 559 636 647

840 637 661 815 757

26,1 16,8 13,7 5,0 13,0

465687 339643 375400 378094 392176

182 124 139 146 152

6 4 5 5 5

3 2 2 2 2

- - - - -

- - - - 0,41

12 8 9 9 10

281 192 214 226 233 Mar4

2003 2004 2005 2006 2007

1 - - - -

286 262 235 224 179

0,3 - - - -

330287 329275 296423 332981 314034

5 - - - -

2 - - - -

- - - - -

- - - - - VK

2003 2004 2005 2006 2007

2 - - - -

2 - - 1 -

- - - - -

703 - 11 163

2

- - -

Martinlaakson voimalaitoksen kokonaispäästöt ilmaan vuonna 2006 olivat 5,5 t/a hiukkasia, 0,43 t/a raskasmetalleja, 648 t/a rikkidioksidia, 1 208 t/a typenoksideja NO2:na ja 757 148 t/a hiilidioksidia. Vuonna 2007 kokonaispäästöt olivat vastaavasti 13,3 t/a hiukkasia, 0,43 t/a raskasmetalleja, 654 t/a rikkidioksidia, 1 053 t/a typenoksideja NO2:na ja 738 595 t/a hiilidioksidia.

(22)

Vuosipäästöt (t/a) on arvioitu taselaskennan ja sekä kirjallisuudessa esitettyjen että jatkuvatoimisissa ja kertaluonteisissa päästömittauk- sissa saatujen ominaispäästökertoimien perusteella.

Höyrykattilan Mar1 typenoksidipäästö ja hiukkaspäästö perustuvat jatkuvatoimisten päästömittareiden tuloksiin ja rikkidioksidipäästö ainetaselaskelmaan. Höyrykattilan Mar2 rikkidioksidipäästö, typenoksi- dipäästö ja hiukkaspäästö perustuvat jatkuvatoimisten päästömitta- reiden tuloksiin. Kaasuturbiinilaitoksen Mar4 typenoksidipäästö perustuu jatkuvatoimisen päästömittarin tuloksiin. Rosenlew-vesikattilan päästöt perustuvat ainetaselaskelmaan ja päästökertoimiin.

Raskasmetallipäästöjä laskettaessa ominaispäästökertoimina on Mar1-kattilalle raskasta polttoöljyä käytettäessä käytetty arvoja 1 µg/MJ (arseeni), 0,03 µg/MJ (elohopea), 0,2 µg/MJ (kadmium), 0,5 µg/MJ (kromi), 1 µg/MJ (kupari), 10 µg/MJ (lyijy), 150 µg/MJ (nikkeli), 6 µg/MJ (sinkki) ja 450 µg/MJ (vanadiini). Kivihiilikäyttöisen Mar2- kattilan raskasmetallipäästöjä laskettaessa on ominaispäästö- kertoimina käytetty arvoja 0,55 µg/MJ (arseeni), 0,01 µg/MJ (elohopea), 0,1 µg/MJ (kadmium), 2,4 µg/MJ (kromi), 1,3 µg/MJ (lyijy), 1,2 µg/MJ (nikkeli), 57 µg/MJ (sinkki) ja 37 µg/MJ (vanadiini).

Hiilidioksidipäästöt lasketaan käytettyjen polttoaineiden nettolämpö- arvojen (maakaasu, jonka Gasum Oy mittaa; kivihiili, jonka Helen mittaa; öljyt lasketaan Tilastokeskuksen julkaisemilla lämpökertoimilla) ja Tilastokeskuksen vuosittain julkaisemien polttoainekohtaisten pääs- tökertoimien (kevyt polttoöljy ja raskas polttoöljy) avulla. Kivihiilen päästökerroin määritetään Helsingin Energian laboratoriossa. Maa- kaasun päästökertoimen määrittää Gasum Oy. Hapettumiskertoimina käytetään Kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksen (647/2007) hii- lidioksidipäästöjen tarkkailusta ja päästöistä laadittavista selvityksistä mukaisia arvoja.

Päästömittaukset

Mar1-höyrykattilan jatkuvatoimisen savukaasuanalysaattorin (NOx/O2) standardin EN 14181 mukaiset kalibrointimittaukset, QAL2- mittaukset, on tehty 21.3.–23.3.2006. Mar2-höyrykattilan vastaavat QAL2-mittaukset (SO2/NO, O2, hiukkaset) on tehty 14.2.–16.2.2006 ja 20.2.2006. Mar4-kaasuturbiinilaitoksen vastaavat QAL2-mittaukset (NOx/O2) on tehty 12.6.–14.2006. Rinnakkaismittausten perusteella savukaasuanalysaattorit toimivat luotettavasti. Erot referenssimittaus- ten vertailuarvoihin olivat käytännössä pieniä.

Vuoden 2007 helmikuussa suoritettujen standardin EN 14181 mukai- siin vuosittaisiin tarkistusmittauksiin (AST) liittyvissä vertailumittauk- sissa (Martinlaakson voimalaitos. Höyrykattilat 1 ja 2 sekä kaasutur- biini/LTO-kattila. Savukaasuanalysaattorien AST-tarkistusmittaukset 2007. Ramboll Finland Oy, 27.2.2007) tutkittiin rinnakkaismittausten avulla voimalaitoksen jatkuvatoimisten savukaasuanalysaattorien toiminnan luetettavuutta ja mittaustulosten pysyvyyttä. Rinnakkaismit-

(23)

tausten perusteella savukaasuanalysaattorit toimivat luotettavasti, ero referenssimittauksen vertailuarvoon oli käytännössä hyvin pieni.

Höyrykattilan Mar1 savukaasujen typenoksidipäästö maakaasua poltettaessa oli keskimäärin 433 mg NO2/m³(n), 3 % O2, (126 mg NO2/MJ) kattilan toimiessa 110 MW:n maakaasuteholla.

Höyrykattilan Mar2 savukaasujen typenoksidipäästö oli kivihiiltä poltettaessa keskimäärin 457 mg NO2/m³(n), 6 % O2, (162 mg NO2/MJ) kattilan toimiessa 235 MW:n hiiliteholla. Rikkidioksidipäästö oli vastaavasti keskimäärin 534 mg SO2/m³(n), 6 % O2, (189 mg/MJ) ja hiukkaspäästö keskimäärin 4 mg/m³(n), 6 % O2, (1,4 mg/MJ).

Kaasuturbiinilaitoksen Mar4 savukaasujen typenoksidipäästö läm- möntalteenottokattilan jälkeen maakaasua poltettaessa oli keskimää- rin 46 mg NO2/m³(n), 15 % O2, (40 mg NO2/MJ) yksikön toimiessa 56 MW:n sähköteholla ja 70 MW:n lämpöteholla.

Vuoden 2008 helmikuussa suoritettujen standardin EN 14181 mukai- siin vuosittaisiin tarkistusmittauksiin (AST) liittyvissä vertailumittauk- sissa (Martinlaakson voimalaitos. Höyrykattilat 1 ja 2 sekä kaasutur- biini/LTO-kattila. Savukaasuanalysaattorien AST-tarkis- tusmittauk- set 2008. Ramboll Finland Oy, 7.3.2008) tutkittiin rinnakkaismittausten avulla voimalaitoksen jatkuvatoimisten savukaasuanalysaattorien toiminnan luetettavuutta ja mittaustulosten pysyvyyttä. Rinnakkaismit- tausten perusteella savukaasuanalysaattorit toimivat luotettavasti.

Höyrykattilan Mar1 savukaasujen typenoksidipäästö maakaasua poltettaessa oli keskimäärin 344 mg NO2/m³(n), 3 % O2, (100 mg NO2/MJ) kattilan toimiessa 122 MW:n lämpöteholla ja 49 MW:n säh- köteholla.

Höyrykattilan Mar2 savukaasujen typenoksidipäästö oli kivihiiltä poltettaessa keskimäärin 455 mg NO2/m³(n), 6 % O2, (161 mg NO2/MJ) kattilan toimiessa 163 MW:n lämpöteholla ja 76,8 MW:n sähköteholla.

Rikkidioksidipäästö oli vastaavasti keskimäärin 493 mg SO2/m³(n), 6

% O2, (175 mg/MJ) ja hiukkaspäästö keskimäärin 3 mg/m³(n), 6 % O2, (1,1 mg/MJ).

Kaasuturbiinilaitoksen Mar4 savukaasujen typenoksidipäästö läm- möntalteenottokattilan jälkeen maakaasua poltettaessa oli keskimää- rin 51 mg NO2/m³(n), 15 % O2, (45 mg NO2/MJ) yksikön toimiessa 54 MW:n sähköteholla ja 14 MW:n lämpöteholla.

Martinlaakson voimalaitoksen savukaasujen raskasmetallipitoisuuk- sia tai raskasöljykäyttöisen Rosenlew-kuumavesikattilan päästöjä ilmaan ei ole mitattu.

Melu ja tärinä

Vantaan Energia Oy:n Martinlaakson voimalaitoksen toiminnan aiheuttama melutaso voimalaitosalueen ulkopuolella n. 100–150 m:n