MERENTUTKIMUSLAITOKSEN JULKAISU N:o 1
MERENTUTKIMUSLAITOKSEN TOIMINTA VUONNA 1919
SELONTEON LAATINUT
ROLF WITTING
HELSINKI 1920
ERIPÄINOS SUOMEN TIEDESEURAN TOIMITUKSISTA
Merentutkimuslaitoksen toiminta v. 1919.
Johtajan laatima selonteko.
1.
Maan hallitus on 19 p. marrask. 1918 antainallaan asetuk sella uudelleen järjestänyt Suomen Tiedeseuran valvonnan alaiset »Hydrografiset meritutkimukset», uskoen ne täten pe—
rustetulle valtion keskusvirastolle, Merentutkimuslaitokselle.
Laitoksen »tarkoituksena on johtaa ja toimittaa Suomea ym päröivien menen yleistä tilaa, niiden fysikallisia ja kemiallisia ominaisuuksia, vedenkorkeus-, virta- ja jääsuhteita ynnä näi den yhteydessä olevia kysymyksiä koskevia tieteellisiä tutki muksia sekä myös edustaa Suomea kansainvälisessä yhteis työssä tähän kuuluvalla alalla.» Laitos alkoi toimintansa 1 p:nä tammikuuta 1919.
Täten saavutettiin kiinteä järjestely, mikä tekee mahdolli seksi yhtenäisesti suunnitella ja suorittaa useita toisiaan lähei sesti koskettelevia tutkimustehtäviä, joita eri tahoilla on alulle pantu, ja joitten merkitys sekä tieteellisessä suhteessa että käytännölliste;i kysymysten ratkaisulle vuosien kuluessa on käynyt yhä selvemrnäksi.
Tämän takia lienee syytä, lyhyessä katsauksessa, muistiin palauttaa eri työhaarojen syntyä koskevat seikat, ja seurata kehityksen kulkua.
Ii istoriikka.
Vedenkorkeuslyön synty ja kehitys. Vedenkorkeushavain not ovat varhaisimmat merihavainnoista. Jo aikaisin oli
2 Johtajan laatima selonteko. (LXI
ehdotettu järj estelmällisten vedeiikorkeushavaintoj en suo rittamista; m. m. N. G. S c h u 1 t n (1804) nimenomaan painostaa, että Itämeren veden liikkeet ainoastaan tällais ten havaintoj en avulla ovat selvitettävissä. Samankaltaisilla perusteilla G. G. H ä 11 s t r ö m (1840) Suomen Tiedeseurassa ehdottaa säänn5l1isten havaintojen toimittamista; Tiedeseura ryhtyikin seuraavina vuosina toimittamaan vedenkorkeus havaintoja. Vaikeudet ovat kuiteiikin siksi suuria, että säännöllistä työtä ei vielä voida saada alkuun, joten ainoas taan haj anaisia muistiinpanoja kerää ntyi.
Uusi aloite on merkittävissä vuodelta 1850, kun Ruotsii Tiede-Akatemia, missä vedenkorkeushavaintoaineistoa kos keva vaatimus oli maankohoamiskysymyksen yhteydessä esitetty, kehoitti Tie deseuraa ryhtymään toimenpiteisiin.
Vuodesta 1852 alkaen perustetaan vähitellen muutamia ase mia, ja vuodesta 1256 ryhdytään käyttämään parempaa havaintomenetelmää, jota vieläkin monissa paikoin seura taan. Myöhemmin jatketaan jossain määrin havainto-verkon laajentamista yhteistyössä Luotsi- ja majakkalaitoksen vii- hallituksen kaiissa, mikä myöskin oli vedenkorketistietojCH tarpeessa, ja v. 188$ Tie- ja vesirakennusten ylihallitus perustaa oman asteikkojärjestelmänsä useihin satamiin saa
dakseen satamarakennuksia varten tarpeellisia tilastollisia tietoj a. Suurempaa tarkkuutta koskeva vaatimus herättää sitten kysymyksen itseplirtävien koneiden kävt.tämisestä;
1890-luvulla alkaa Tiedeseuran ensimäinen iso rnareografi (Hangossa) toimintansa, ja v. 1904 sen toinen (Helsingissä), ja samaan aikaan tuloksena Tiedeseuran ja Luotsiylihallituk se;i yhteistoirninnasta saadaan muutamiin rannikkopaikkoi hin pienempimalliset irareografit.
Tämän havaintoaineistoii huoltarninen oli eri henkilöillä sivutoimena. Tiedeseuran havainnoista pitivät huolta asiaa harrastavat jäsenet (A. $ t
j
e riic r e u t z, Ä. M o b e r Tiedeseuran Meteorologisen keskuslaitoksen synnyttyä uskot tiin havaintojen valvominen laitoksen johtajalle; Luotsiyli hallitus huolehti muutamista, Tie- ja vesirakennusten yli- hallituksen asteikot olivat aluksi sen piiri-insinöörien, myö hemmin sen Hydrografisen toimiston valvonnan alla.C N:o 3) MerenIutkimus1aioksen toiminta v. 1919. 3
Koska kuitenkin vedenkorkeushavaintoj en merkitys tut—
kittaviin menen ilmiöihin nähden uudelleen osoittautui yhä tärkeämmäksi, ja koska Tiedeseuralla oli Meritutkimuksis
saan oma järjestö tämänkaltaisia tehtäviä varten, jätettiin v. 1912 Tie deseuran vedenkorkeuslukemien huolenpito Meri tutkirnuksille. Tiedeseuraii Meritutkimusten
j
ohtaj antoimen tultua vakii;aiseksi valtion viraksi vuoden 1918 alussa, Tiede- seura luovutti lisäksi mareografinsa Menitutkimuksille; sama ten jätti niille Tie- ja vesirakennusten ylihallitus satama asteikkonsa. Luotsiylihallituksen havaintoja oli jo aikaisem min valvottu jonkinlaisessa yhteydessä Tiedeseuran havain toj en kanssa, Merentutkimuslaitoksen perustamisen jälkeen näittenkin huolenpito jätettiin laitokselle. Näiden toimen—piteitten kautta ovat nyttemmin rannikkojemme vedenkor keushavainiiot. sen ammattiviraston yhtenäisen valvonnan ja käsittelyn alla, mikä lähinnä on tulosten tarpeessa, ja mille niideH hoito, yhteydessä sen rnuideii toimien kanssa, on yksinkertaisin ja tehokkain.
Jää! utkimusten synty ja kehitys. Hieman yli 30:n vuoden ajan taaksepäin ulottuvat pyrkimykset aikaansaada meriem—
me
j
ääsuhteita koskeva järjestelmällinen tutkimus. Mitä tätä aikaisemmin on tehty, esiintyy hajanaisten muistiin—panojen muodossa; nekin jäätvmistä ja jäitten lähtöä koske vat Inuistiinpanot, joitatehtiin Tie deseuran
j
ärj estelmällisten töitten yhteydessä vuodesta 1846 alkaen, tarkoittavat etu päässä klimatoloogisten suhteitten selvittelyä.Kysymys talvilaivainkenteestä ja jäänsärkij än hankkirni—
sesta sen ylläpitämiseksi asetti lopullisesti vaatimuksen jää—
suhteiden selville saamisesta. Ensinäiiien tämmöinen ehdo tus jääsuhteiden tutkimisesta on kapteeni D. J. S
j
ö—s t r aii diii tekemä (1887). Luotsiylihallitus, Tiedeseura ja erinäiset komiteat käsittelivät sittemmin jäätutkimus—kvsv—
mystä, ja v. 1889 laadittiin ohjelma, minkä mukaan enitvi—
nen toimisto oli perustettava näitä ja niiden yhteydessä olevia merentutkimuksia y. m. varten. Lopullista päätöstä ei tehty, ja asia sai levätä 1890-luvun loppupuoleen saakka, jolloin uusi talvilaivaliikenne-komitea sitä käsitteli, ja ehdotus toimiston perustamisesta näitten kysymysten tutkimista varten uudel—
4 Johtajan laatima selonteko. (LXII leen esitettiin. Äsia edistyy askeleen Helsingin Kaupungin valtuuston anottua Luotsiylihallitukselta, että havaintoja tehtäisiin neljällä etelärannikon majakkapaikalla, ja myön nettyä määrärahan tarkoitukseen; ja saatiin havaintoja vuo den 1897 alusta yhteistyössä Tiedeseuran kanssa. Asiaa edel leen käsiteltäessä Tiedeseuralla oli tilaisuus yhdessä Luotsi ylihallituksen kanssa esittää lausuntonsa asiasta. Samaan aikaan loitetut Itämeren talassologiset tutkimukset olivat osoittaneet jäätymisen järkiperäisen tutkimisen vaativan, että tätä ilmiötä tutkittaisiin muiden meri-ilmiöitten yhtey dessä. Tiedeseura ehdotti tämän perusteella, että säännöllisiä jää-merkintöjä oli tehtävä muutamilla paikoilla, sekä myös kin meritietellisiä töitä, joista alempana tehdään selkoa.
Hallitus suostui esitykseen, ja vuosina 1899—1900 saatiin havaintojärjestelmä toimimaan, jota Tiedeseuran Meteorolo ginen valiokunta valvoi ja josta sen Meteorologinen keskus- laitos huolehti, vaikkakin työt lankesivat laitoksen varsinais ten töitten ulkopuolelle. Tiedeseuran saatua v. 1902 Meri- tutkimuksissaan toisen toimivan järjestön, minkä töitten yhteyteen jäätutkimukset luonnollisemmin kuuluivat, oli ilmeistä, että tämä järjestö, mikäli työvoimat siihen riittivät, kiinnitti huomiota myöskin jääsuhteisiin. Yhteistyössä Luotsiylihallituksen kanssa laaj ennetaan
j
äähavaintoverk-.koa jossain määrin. Meritutkimuksille kävi täten mahdolli seksi, käyttämällä hyväkseen eri tahoilta kerättyjä muistiin panoja, ryhtyä julkaisemaan jääaineistoa ja yleiskatsauksia jääsuhteista eri taIvina; .ensimäinen tämmöinen kuvaus koski jäätalvea 1910—1911. V. 1912 yritetään täyttää havainto- aineiston aukkoja kehoittamalla asiaa harrastavia henkilöitä toimimaan vapaaehtoisina hävaitsijoina. Yritys onnistuu aluksi hyvin, mutta ennen pitkää osoittautuu mahdottomaksi vapaaehtoista tietä saada jatkuvia ja tarpeellisen tarkkoja muistiinpanoja. Havaintoj ärj estelmä uudistettiin v. 1915, kun oli käynyt mahdolliseksi komentotietä velvoittaa luotsi ja majakkahenkilökunta havaintojen tekoon. Muistiinpanoja ja karttaluonnoksia tehdään viikko viikolta ja lähetetään postitse Meritutkimuksille, missä niiden perusteella heti laa ditaan yleiskarttoj a
j
ääsuhteista. Rauhattomana talvenaC No 3) Merentutkimuslaitoksen toiminta v. 1919.
1917—1918 oli ainoastaan osittain mahdollista pitää työt käynnissä, mutta seuraavana vuonna niitä uudelleen aloitet tiin.
On huomattava, että koko Meritutkimustei; toimiaikana jäätyö on varsin vähäisen henkilökunnan suoritettavana mui den varsinaisten tehtävien ohella. MitäLin erikoistutkielmia
tai
suurempia tutkimuksia ei näin muodoin ole voitu aikaan saada.Varsinainen meritieteellinen työ. Keskeisenä kaikessa tie teellisessä työssä on pidettävä siti, joka pyrkii esilletuomaan ne lakiperäiset suhteet, mitkä vallitsevat havaitsemiemme eri ilmiöiden kesken. Aikaisempi tutkimus, mikä asetti pää määräkseen yhden ainoan meressä havaittavan ilmiön toi sista meren ilmiöistä ikäänkuin eristettynä olevan käsittelyn ei tietenkään voinut saavuttaa sitä astetta että se olisi täy delleen hallinnut tehtäviään. Uusi tutkimussuunta meri- ilmiöihin nähden, jota aloitettiin 1890-luvulla, jolloin menen runko ja sen muutokset otettiin tutkimuksen esineeksi, rai vasi tien ilmiöitten ja niiden vuorovaikutusten yleisemmälle käsittämiselle ja antoi toiveita siitä, että päästäisiin syvem mälle tunkeutumaan eri ilmiöitten sisäisen olemukseii tajua misessa.
Meidän maassamme prof. T h. H o m n teki aloitteen koko merta koskeviin tutkimuksiin. Hänen ehdotuksestaan ja hänen johdollaan Suomen Tiedeseura vuodesta 1898 alkaen järjesti meriretkikuntia, ja näitten yhteydessä aikaansaatiin vuo den 1899 lopusta alkaen meritieteellinen havaintotoiminta muutamilla kiinteillä asemilla, osaksi ulkomerihavaintoj en tydentämiseksi jatkiivilla havaintosarjoilla, osaksi perustan antamiseksi jääaineiston käsittelylle. Sen työn toimittami seksi, minkä ulkomeritutkirnukset ja tulosten inuokkaami—
nen vaati, Tiedeseura sai v. 1902 määrärahan Menitutkimus ten ylläpitämiseksi; tutkimuksia vakoi erityinen komisio.
Ne työt, jotka täten saatiin määräikaretkikuntien kautta ulkomerellä suonitetuiksi (retkiä tehtiin aluksi neljästi vuo iessa, myöhemmin kerran vuodessa), ovat perustavasta merkityksestä tiedoillemme maatamme ympäröivistä me nistä ja niistä rakentuu käsityksemme ilmiöistä menissä.
.Johtajan laatima selonteko. (LXII
Meritutkimusten toimesta laajennettiin vähitellen, uo desta 1904 alkaen, työt kiinteilläkin asemilla sekä virtahavaintoj a, joten vuodesta 1911 alkaen melkoisen monipuolinen havainto—
aindisto on olemassa. Sota-aika aiheutti kuitenkin erinäisiä häiriöitä. Tässä selostetut Meritutkimukset, joita eri aikoi
hin erinäisin kohdin on uudelleen järjestelty, ja joille, ne kun toimivat varsinaisena merentutkimuksen ammattijärjes tönä, eri aloilla toimitetut havaintotyöt, kuten yllä on esi tetty, vähitellen siirrettiin, muodostavat sen varsinaisen juu ren, mistä Merentutkimuslaitos on kehittynyt.
Kansainvälirzen tqö. Tieteellisten merentutkimusten alku vuosina 1390-luvuilla kävi jo ilmeiseksi, että oltiin tekemi sissä sellaisten tehtävien kanssa, joihin yksityisen maan voi mat eivät riittäneet. Eri merissä havaittavat ilmiöt ovat vuorovaikutuksessa keskenään, ja saadakseen niistä yleis ilmäyksen vaaditaan tietoja kaikilta alueilta. Jo v. 1899 kokoontui kongressi ruotsalaisten kutsusta valmistamaan kansainvälistä yhteistyötä, ja vuodesta 1902 alkaen maat Itämeren ja Pohj anmeren ympärillä liittyivät yhteistoimin taan mainittujen menen meritieteellistä tutkimista varten, kiinnittäen huomiota myöskin kysymykseen menen vaiku tuksesta ilmastoon, sekä eri meni-bioloogisten probleemien käsittelyä varten, joten saavutettaisiiii perusta järkiperäiselle menen kalakannan hyväksi käytölle. Tämä yhtymä on vielä kin olemassa, ja ovat Menitutkimukset tässä edustaneet Suomea sekä suorittaneet Suomen osalle tulevan melkoisen työosuuden. Yhteistoiminta on arvaamattomassa määrässä helpottanut työtä, tehden sen yhdenmukaiseksi ja välittäen -toisessa maassa saavutettujen tulosten hyväksi käyttöä toi sessa. Voidaan sanoa tämän yhteistyön oleellisesti tehneen sen edistyksen mahdolliseksi, mikä merentutkimuksissa on havaittavissa viimeisen kahden vuosikymmenen aikana.
Ylläesitetystä lyhvestä yleiskatsauksesta ilmenee, että kai killa niillä aloilla, joilla Merentutkimuslaitos työskentelee,
Suomen Tiedeseura, sekä alotteiden ottamisella on luonut toi minnan perustan. että myös, aktiivisesti ottaen osaa töihin,
N:o 3) Merentutkinutsiaitoksen toiminta v. 1919. 7
viläpitänyt toimintaa; tällöin Tiedeseuran usko Lut toimihen kilöt ja sen yksityiset jäsenet ovat monien vuosien kuluessa hoitaiieet tieteellistä ja hallinnollista laatua olevaa inoiipuo lista työtä. Töitten saavutettua sen kypsymis- ja kehits asteen, että niitten jatkaminen vaatii uutta ja suurempaa jär jestöä, Tiedeseura nirneiiomaan ehdotti sen uudestijärjeste lyii, mikä pantiin toimeen. Painostettakoon tässä, Merentut kimuslaitoksen ensimäisessä vuosikertomuksessa, sitä yleisen sivistystyön osuutta, minkä Tiedeseura siten myöskin on suorittanut toiminnallaan merentutkimuksen e distämiseksi.
II.
Järjestysmuoto.
Merentutkimuslaitoksen tehtävät ja niiden keskiset suh teet määräsivät laitoksen järjestysmuodon. Vaikkakin ne kysymykset, jotka ovat merentutkimuksen ratkaistavat, vaativat joka laatua olevia alkutietoja, ja vaikkakin useim pien ilmiöitten tieteellinen tutkiminen vaatii läheisten muit ten ilmiöitten huomioonottamista, voidaan kuitenkin jossain määrin tehdä rajoituksia havaintotyön juoksevaan hoitoon ja aineiston muokkaamiseen nähden. Siten vedenkorkeus
havainnot muodostavat verraten rajoitetun kokonaisuuden, samaten jäätyö. Retkikuntatyö ja jatkuva meritieteellinen havain totyö rannikkoasemilla kuuluvat läheisemmin yhteen.
Töitten järjestysmuotoon nähden työjako luonriollisimmin toimitetaan siten, että fysikallista laatua olevat tehtävät ja kemiallista laatua olevat tehtävät soveliaalla tavalla kukin erikseen vhdistetään eri osastoiksi. Itsestään selvää on, että kemialliselle osastolle kuuluvat myös ne tutkimukset, joiden esineenä on meren aineenvaihto. Laitos olisi täten jakautu nut neljään osastoon, vedenkorkeus-, jää-, yleiseen meritieteel liseen ja kemialliseen. Kuitenkin päätettiin menetellä toisin, jotta osastojen luku supistuisi kolmeen. Yleisesti nieritieteelli nen työ on sitä laatua, että se perustuu ja vuorostaan tukee laitoksen koko toimintaa; se on jossain määrin koko Iaitok
8 Johtajan laatima selonteko. LXII
sen yhteinen työ, ja vaatiikin ajoittain retkikunnilta työ- voimia, joihin yhden osaston henkilökunta ei riitä. Katsot tiin tämän tähden sopivaksi, että meritieteellinen työ jaettiin kolmen muun osaston kesken, jolloin kuitenkin huomattavin osa jätettiin jääosastolle. Jäähavainnot toimitetaan talvis aikana, ja retkikunta- ja tarkastustyö etupäässä kesä-aikana, joten tässä osastossa on jossain määrin huomattavissa työ- jako aikaan nähden. Lopullinen laitoksen järjestysmuoto käsittää näin ollen vedenkorkeusosaston, jää- ja yleise;i meritieteellisen osaston ja kemiallisen osaston. Kunkin osas ton johtajana toimii talassologi; erinäisissä tapauksissa edelly tettiin yhteistoimintaa osastoista riippumatta. Jääosastolle on täten kuitenkin joutunut huomattavasti suurin työtaakka muihin osastoihin nähden.
Laitoksen johto jakautuu johtajan ja Merentutkirnus toimikunnan kesken, johon viimeksimainittuun kuuluu joh taja sekä talassologit ynnä kaksi Tiedeseuran valitsemaa jäsentä, joita nimitetään tarkastajiksi. Täten säilytettiin — vaikkakin laitos on aivan itsenäinen keskusvirasto = yhä yhteys Tiedeseuran kanssa, ja saatettiin toimikuntaan suu rempi tieteellinen kokemus sekä tehtiin mahdolliseksi laa jempi kosketus laitoksen ulkopuolella esiintyvien pyrkimys ten kanssa. Tiedeseuran on myöskin tärkeimpiin nimitys- asioihin nähden määrätyllä tavalla annettava lausuntonsa hakijain virkakelpoisuudesta. Johtajan tulee, kuten tieteelli sen laitoksen yhtenäinen työ vaatii, huolehtia laitoksen töi den yleisestä johdosta sekä valvoa niiden suoritusta; toimi kunnan taas on otettava harkittavakseen töiden järjestelvä koskevia kysymyksiä sekä käännyttävä hallituksen puoleen tarpeellisilla esitvksillä.
Henkillkunta.
Äsetuksessa Merentutkimuslaitoksesta nimitettiin Tie dc seuran hydrologi, minkä virka lakkautettiin, laitoksen johta jaksi. Tiedeseura valitsi kokouksessaan 3 p. jouluk. 1918 prof. Theo dor Homnin ja prof. Hjalmar Tali q v i s tin tarkastajiksi. Hakemuksen jälkeen nimitettiin
C N:o 3) Merentutkimuslaitoksen toiminta v. 1919. 9 talassologeilcsi tammik. 24 p. 1919 tri Henrik Renqvist ja tri Kurt Buch sekä huhtik. 1 p. maist Gunnar G r a u q v i5t. Muun henkilökunnan johtaja vähitelleä ni mitti, ja ovat laitoksen toimet vuoden kuluessa olleet täy tetyt seuraavalla tavalla:
Johtaja: prof. RQlf Witting, Tarkastajat: prof. Theo dor Homån,
prof. Hjalmar Tallqvist, Talassologit: tri Henrik Renqvist, veden
korkeusosastqil johtaja. (helmikuun 1 p:stä),
tri Kurt Buch, kemiallisen osaston johtaja (helmikuun 1 p:stä),
maist Gunnar Granqvist, jää- osaston johtaja (huhtikuun 1 p:stä), Assistentit: tri Henrik Renqvist (tammi
kuu),
herra V. V. Oli n (v. t. 16/4—15/5), maist Thure P. Lesch (kesä kuu—elokuu),
maist Risto Jurwa (syyskuun 20 p:stä),
Kemistiapulainen: yliopp. G u niia r N o r d m a n (ke säkuun 1 p:stä),
Laskuapulaiset: neiti E 15 a
Ö
h m a n n (tammikuun 21 p:stä),neitiBirgit Nissen(huht&uu—
toukok.),.
neitiEmmy af Forselles(syys kuun 9 p:stä),
Vahtimestari: herra J. V. W a 1 d n.
Näistä herra W i t t i n g oli toiminut aikaisemmin »Meri- tutkimuksissa. assistenttina toukok. 1 p:stä 1902, johtajana twmik. 1 p:stä 1911 ja Tiedeseuran hydrologina tammik.
1 p:stä 1918, herra H o m6n johtajana vuosina 1898—1910, herra R en q vi s t assistenttina lokek. 1 p:stä 1918, herra B u c h assistenttina kesäk. 1 p:stä 1910 elok. 31 p:ään 1917,
It) Johtajan laatima selonteko. (LXII herra G r a n q v i s t assistenttina helmik. 1 p:stä 1911 syysk.
30 p:ään 1918, neiti
Ö
h m a n n laskuapulaisena lokak. 5 p:stä 1908, lukuunottamatta lyhyempiä keskeytyksiä, ja herra Wal dn vahtimestarina helmik. 1 p:stä 1911.Johtaja nautti virkavapautta elokuun aikaha sairauden lakia, talassologi B u c h marraskuun 5 p:stä jouluk. 5 p:ään leikkauksen takia. Johtajalla oli virkaloma heinäkuun suu rimman osan aikana, talassologi Granqvistilla kesäkuun, talassologi Buchffla heinäkuun ja talassologi Renqvistillä elokuun aikana. Muutamissa tapauksissa johtaja on myöntä nyt lyhytaikaista virkalomaa yksityisten asiain takia.
Huhtikuun alussa uskottiin kirj astonhoitaj antoimi talas sologi R e ii q v i s tille, ja rahastonhoitajantoimi talassologi B u c hille; notarintointa hoiti etupäässä talassologi G r a n q v i s t, mutta myöskin talassologi R e n q v i s t y. m., loka kuusta alkaen assistentti J u r w a. Sitä ennen johtaja oli hoitanut näitä toimia. Sihteerintehtävistä on herra R e n q v i s t etupäässä huolehtinut, mutta ovat herrat T a 11- q v i s t ja G f a II q v i s t, kumpikin kahdesti, laatineet pöytäkirjan. Lokakuusta alkaen on sihteerintoimi uskottu herra J u r w alle.
Hallintokysymyksi.
Toimikunta on vuoden 1918 lopulla ja vuonna 1919 ko koontunut 15 kertaa. Tällöin on käsitelty laitoksen järjestys muotoa, työsuunnitelmia sekä hallitukselle lähetettävistä esityksistä johtuvia kysymyksiä ja pohdittu muita juoksevia asioita.
Valtioneuvoston päätöksen kautta tammik. 16 p:ltä Me rentutkimuslaitokselle myönnettiin vapaakirj eoikeus koti maassa sen lähettämiin ja sille lähetettäviin tieteellistä laatua oleviin kirj eisiin ja paketteihin nähden.
Valtioneuvoston päätöksen kautta maalisk. 11 p:ltö laitos kuuluu toimituskirjain lunastusmaksun ja toimituspalkkion laskemiseen nähden virastojen toiseen luokkaan.
Valtioneuvoston päätöksen kautta samalta päivältä vah
C N:o 3) Merentutkimuslaitoksen toiminta v. 1919. 11 vistettiin laitoksen sinetti: Suomen leijona ruusuineen vai koisena sinisellä pohjalla valkoisine aaltoviivoineen ja reuna kirj oitus Merentutkimuslaitos—Havsforskningsinstitutet.
Laitos otti syntyessään huostaansa »Meritutkimusten huoneuston, kaluston, arkiston, koneiston ja laboratorio varustuksen. Huone ja keittiö, jotka kuuluivat Yliopiston eläintieteellisen laboratorin huoneustoon samassa talossa, voitiin laboratorin prefektin suosiollisella välityksellä vuok rata huoneustoksi vahtimestarille, jonka entiset huoneet täten saatiin laitoksen käytettäviksi. Huoneusto ei suo riit tävää tilaa arkistolle ja laboratoriolle eikä ole sovelias me nestykselliselle työlle, koska huoneet ovat läpikulkuhuoneita, ja monen henkilön on työskenneltävä samassa huoneessa.
Tarpeellisen kaluston y. m. hankkimiseen laitos sai jouluk.
30 p. 1918 26,900 mkn suuruisen määrärahan, joka sisältyy allamainittuun momenttiin 2.
Laitoksen määrärahat ja näiden käyttö ilmenee. seuraa vasta supistelmasta (mom. 4:n ja 6:n ylityksille myönsi Val tioneuvosto vastaavan määrän).
Mäfirii’aha. Rävtettv.
1 a. Palkkauksia
1 Ii Assistentin ja apulaisten palk kaamiseksi
1 c. Havainnontekijäin palkkaami seksi
2. Koneet, kemikalit, kirj allisuus, kalusto
.3. Karttojen ja kaavakkei den pai nattamiseksi
4. Huoneisto, lämmitys, valaistus 5. Tarverahoja
6. Matkakustannuksia 7. Johtajan käyttövarat
Tähän on vielä laskettava markkaa 23,694: 57, makset tuna kalliinajan lisäyksinä, ja on laitoksen menoarviolle mer
58,000: -.— . 52,500:
18,000: — 13,849: 20 22,700: 22,685: — 32,900: ..— 32,899: 74
8,000:
7,000: -—
3,500: — 4,000: — 2,000: -—
7,998: 80 7,628: 77 3,499: 05 6,775: 70 2,000: — Summa markkaa 156,100: — 149,836: 26
12 Johtajan laatima selonteko. (LXII
kitty markkaa 4,400: — Suomen Tiedeseuran planktologisia tutkimuksia varten.
IHO
Laitoksen toimintaan kuuluva jatkuva työ voidaan jakaa seuraaviin päärylimiin:
a) havaintotyö, joko retkikuntain ulkomerellä suoritta maa tai kiinteillä laitoksen valvomilla rannikkoasemilla tehty.
b) tulosten yhdisteleminen, johon kuuluu kriitillen tar kastus sekä laskelmallinen ja analyyttinen muokkailu, ynnä julkaiseminen.
c) jääsuhteita koskevien tiedonantojen julkaiseminen sekä muiden tulosten julkisuuteen saattaminen.
d) meren ilmiöiden perusteellinen tieteellinen käsittely.
Perusteelliseen tieteelliseen aineiston käsittelyyn ei vuo den kuluessa ole ollut tilaisuutta, eikä myöskään ole voitu ryhtyä julkaisemaan havaintoaineistoa; havaintoverkon uudestirakentaminen sodan olosuhteiden pakosta aiheutta man rappeutumisen jälkeen, järjestelytyö sekä juoksevat teh tävät övat kiinnittäneet kaiken laitoksen työvoiman.
Retkikunnat.
Vuonna 1919 tehtiin tutkimuslaiva Nautiluksella kesäk.
13 p:stä—23 p:ään sodan jälkeen ensimäinen meritieteellinen retki. Sitä ei voitu, miinaesteiden takia, ulottaa yli koko sen alueen, mikä on Suomen osuutena kansainvälisessä työssä (Itämeri 590 N. Lat. pohjoispuolella). Suomenlahden länsi- osassa, Ahvenanmaan kummallakin puolen olevissa vesissä ja Pohjanlahdella tutkittiin 38 kpl. Suomen osaan kuuluvaa havaintopistettä, jolloin lämpötila mitattiin tavanmukaisilla syvyyksillä, vesinäytteitä ottettiin suolapitoisuuden, happi pitoisuuden ja ammoniakkipitoisuuden määräämiseksi, ilma- tieteellisiä merkintöjä tehtiin, läpikuultavuusmittauksia toi mitettiin värifiltterien avulla,
j
otapaitsi pinnan lämpötila määrättiin joka tunti, jolloin myös pintavesinäyte suolapitoiC N:o 3) Merentutkimuslaitoksen toiminta v. 1919. 13
suuden määräämiseksi otettiin. Retkikuntaa johti talassologi Granqvist, apulaisena toimi assistentti Lesch.
Suursaarelle tehdyllä tarkastusmatkalla mitattiin heink.
20 p. kaksi pistettä, toinen pohjoispuolella, toinen eteläpuo lella saarta.
Vedenkorkeushavainnot.
Asteikot. Vedenkorkeushavaintoihin on sota vähimmiten vaikuttanut. Vuoden alussa oli 21 asteikkoasemaa käynnissä.
Sen työn yhteydessä Helsingin ympärillä olevien selkien vedenvaihdon tutkimiseksi, mistä alla tehdään selkoa, perus tettiin 6 asemaa Helsingin läheisyyteen; näistä asemista on 5 tilapäistä laatua ja yksi lopetti toimintansa ennen vuoden loppua. Havain toihin ryhdyttiin uudelleen seuraavilla pai koilla: Kemi, Ulkokalla, Rönnskär, Sälgrund ja Säbbskär, joissa aikaisemminkin jo oli tehty vedenkorkeushavaintoja;
Ulkokalla ja Säbbskär lopettivat kuitenkin ennen vuoden loppua havaintojen teon. Lohm toimi jäättömänä aikana.
Valsörarneille ja Suursaaren Suurkylään perustettiin uudet havaintoasemat. Vuoden lopussa oli toimivien vedenkorkeus asemain luku 32. Tätä lukua ei huomattavasti suurenneta tulevaisuudessa, päin vastoin on todennäköistä, että se piene nee, niin pian kuin mareografiverkko saadaan rakennetuksi.
Neljällä asemalla havainiiot tehdään jalkamitalla, kaikilla muilla Cm:ssä.
Uudet asteikot on asetettu $älgrundiin, Suomenlinnaan ja Kotkaan, uudet varret tankohavaintoja varten Brändön siltaan, Arabiaan, Vanhaankaupunkiin, Degerön kanavalle (kaikki Helsingin läheisyydessä) ja Suursaaren Suurkylään.
Kaikki asemat, yhdeksää (Ulkokalla, Valsörarna, Rönnskär, Lohm, Utö, Skuru, Harmaja, Lavola ja Sortavala) lukuun ottamatta on vuoden kuluessa tarkastettu. Punnituksia on suoritettu seuraavilla asemilla: Toppila, Ykspihlaj a, Pietar saari, Vaasa, Sälgrund, Reposaari, Mäntyluoto, Säbbskär, Lökö, Lypertö, Lemström, Jungfrusund, Strömma, Hanko, Brändön silta, Arabia, Vanhakaupunki, Degerön kanava, Sö derskär, Suursaaren Suurkylä, Suursaaren Pohjoisrivi, Kotka
14 Johtajan laatima selonteko. (LXI
ja Viipuri. Uudet kiintopisteel on lyöty seuraaville asemille:
Brändön silta, Arabia, Vanhakaupunki, Kotka ja Suursaaren Su urkylä.
T aulukko 1 on yhdistelmä vedenkorkeusasemista.
TauL 1. Asteikkoasemia v 1919.
.
. . . Havainto- 1 fl 1kk a Havaitsija
kausi
Havainto- hetki
r:09
:r
Kemi Toppila Ulkokalla YkspihIaja Pietarsaari
Päivä kirja
7/ 37/
/11 /12
k. v.
1/ 35//
k. v.
Vaasa Valsörarne Itönnskiii’
Sälgrund.
Reposaari Mäntvluoto Sähhsköi’
Lökö . «
Lvpertö 0
Lemström Lolini « «
A. Lindsten. . . 11 A. cm.
J. Åsvik 8 A. cm. *
f. Korpela «
2 7, 14, 11 cm. Tai.
1<. Stoit 8 A. cm.i
J. A. Lillsund &
J. Hellstrand k. v 12 Ä. cm. H. ‘1’.
K. Heilman . . . « k. v 8 A. cm.
Carl \V. Bruun. 1/ — ‘12 7, 14, 21 cm. Tai.
.1. L. Söderholm« 1/31/
14 T. cm.
L. Karlberg . . . ‘/—“/ 7 14, 21 Ä. cm. Tai.
J. E. Grönblom k. v 9 ) Ä. cm.
J. Sundhlom « k. v 9 Ä. cm. H. T.
Jurvelius . .
« 7, 14, 21 Ä.j.1/79 LtI.
F. E. Warjonen « k. V 7, 14, 21 T cm. * .1. V. Sjögren . . k. v 7, 14, 21 T. cm. * J. Broman . . . « k. v 9 Ä. cm.
M. A. Mickelsson 1/h1/ 8. 12, 16 (2O)T.j.1/10
Utö OOOOO000O M. V. Finneman &
F. A. Lindström k. v 7, 14, 21 Ä.j.1/_ Tai.
01. E. Andersson k v 7, 14 1’. cm.
A.Vikström k.v 82) Ä.cm.
...JMajakkamfehistö k v 7, 14 (21) T. cm Tai.
«
. E. Öhman k v $ .A. cm. H. T.
1 E.,R. Eklund . .
. 5/3/
7, 14, 21 A.j.1/ Tai.
että mainittua havainto—
tletkeä ei ole kavtettv koko havaintokotuteni. Ä = asteikko; T =mitius—
tan ko ja Iooukku ‘= havainnot merkitöän laitoksen eri vedenkorkeusra—
portteihin Tai. = merkitäiin laitoksen talassologisiin raportteihin; H. T. = saatu Hvdr. Toimistolta; k. v. = koko vuosi.
1) lii, VIlI—X loi. 8. 2) IV—IX ki. 7.
.1 ungfiusund Strömma Hanko . «
Skuru . .
Harmaja
Havaiitohetki sulkumerkkien sisällä merkitsee,
C N:o 3) Merentutkimuslaitoksen toiminta v. 1919.
P a i k k a Hava i tsija Havainto- Havainto- Päivä
kausi hetki z kiija
H:ki Katajan .
Brändö silta
Arabia .
» Vanh. kaup.
Degerö kanava Suomenlinna Söderskär
Suursaari Suurkylä Poh.joisrivi Kotka
Viipuri Lavola Sortavala
Mafeogiafil.
J 7T Wa1dn G. Nordman N. Virtanen & J)
Halonen . G. Andersson.
A. Luckman C. Eklund . 0. A. Ekroth E. A. Lundeli L. Mattila f. R. Laanti K. Sipilä E. Lövskä K. Saarimies A. Peippo
k. v.
151 31/
/7 /10
10! 31/
/7• /12 15/ 31/
/7 /12 13/ 31/
/7 /12 15/ •20/
17 /11 271 31;
/11 /12
k. v.
1/ 11
18 12
k. v.
k. v.
k. v.
1i. v.
k. v.
c. 9 9
14 1) 9 9 9 9, 15 7, 14, 21
14 7, 14, 21
12 8 8
$
cm.
cm.
cm.
cm.
cm.
cm.
cm.
cm cm.
cm.
cm.
cm.
cm.
cm.
A T
T.
T.
T.
‘r.
A.
T.
T.
A.
A.
A.
A.
A.
Tai.
Tai.
Tai.
TaI.
‘l’al.
Tai.
Tai.
*
H. 1’.
H. 1’.
Hangon ja Helsingin mareografit ovat toi mineet vuoden kuluessa.
Hangon mareografi on varustettu uudella kontrollimit tauslaitteella. Aikaisemmin käytetty puutanko vaihdettiin crn:iin jaettuun messinkiputkeen, mitä varten uusi messinki haarukka valettiin kaivon seinään. Messinkiputkea myö Len liikkuva lukemalaite asetetaan kulloinkin vallitsevaa veden- korkeutta silmällä pitäen siten, että siihen kiinnitetty kaistale rautakloriidi-tanniinipaperia joutuu osaksi veteen. Tätä var teim on rnareografin suuri pyörä varustettu vedenkorkeutta osoittavilla numeroilla, mitkä likipitäen vastaavat lukema laitteen asemaa tangolla määrääviä numeroita. Tarkkuus lukema suoritetaan määräämällä se paperikaistaleen kohta, johon saakka vesi on mustannut tanniinipaperin. Tämä kontrollimittauslaite otettiin käytäntöön heinäk. 9 p:stä alkaen. Uusi nollapiste on 2
‘4
cm vanhan yläpuolella. Eri-1) 7j[...J\TjJf ki. 9.
16 Johtajan laatima selonteko. (LXII
näisiä täydentäviä ohjeita on annettu havaintojen tekijälle, rakennusmestari J. H. Niissonille ja vahdille, herra V. Ähi biadille. Mareografin ulkokaivoa on korjattu (Hangon kau pungin toimesta) ja puhdistuspumpun letkua on pidennetty 5 m:n pituisella koplausosalla. Punnituksia on tehty kolme eri kertaa.
Helsingin mareografia on erinäisissä suhteissa hieman parannettu. Sen jälkeen kun (syksyllä v. 1918) sähköjohto saatiin mareografihuoneeseen ja palavaa hiililankalamppua on pidetty kylminä aikoina kaivossa, ei minkäänlaisia häiriöitä jäätymisestä kaivossa ole ollut huomattavissa. Vuoden kuluessa on toimitettu 6$ kontrollimittausta. Lokakuun keskivälillä 191$ yhdistettiin mareografin sekä Katajanokan asteikko tarkkavaakituksella Suomen tarkkavaakituksen pääkiintopisteeseen Helsingin tähtitieteellisen observatorin alueella, jolloin uusia kiintopisteitä lyötiin kallioon observa torin lounaiskulmassa, kivijalkaan L. Ranta 6, presidentin linnan kivij aikaan, kallioon Kataj anokalla kreikkalaisen kate draalin alapuolella, ja kallioon mareografin luona. Laitos on pitänyt välitöntä huolta mareografista.
Suomen Tiedeseuran ja Luotsiylihallituksen yhteistoimin nasta vuoden 1905 jälkeen perustetut pienet mareografit, jotka viime vuosina eivät ole olleet käynnissä, luovutettiin, kuten mainittu, Merentutkimuslaitokselle marrask. 18 p.
1919. Kemin, Kotkan ja Koiviston koneet ovat tarkastus- matkoilla huomatut vahingoittuneiksi, joten niitä ei ole voitu saada käyntiin. Katajanokan koneista Helsingissä ovat ainoastaan kantavat osat enään paikoillaan. Helimanin ja Sortanlahden asemia ei vielä ole tarkastettu.
Meritutkimusten sotasaalista loppuun myytäessä lunas tama Suursaarella oleva mareografi tarkastettiin heinäkuussa.
Huone havaittiin hyvin kestävästi ja huolellisesti rakenne tuksi, mutta mareografin tärkein osa, putkijohto kaivosta mereen, ei ulottunut keskivettä alemmalle. Paikka kun on alttiina myrskyille ja jäänpuristuksille, ei ole tarkoitukseen sopiva. Kustannukset pitkän putkijohdon syvemmälle vie misestä nousisivat pohjan vaikeaan laatuun nähden melkoi
C N:o 3) Merentutkimuslaitoksen toiminta v. 1919. 17
siksi, minkä takia aseman kuntoon asettarnisen on täytynyt siirtää tuonnemmaksi.
Havaintotyöhön voidaan lukea myöskin niiden vanhojen vedenkorkeusmerkkien kuvaaminen, mittaaminen ja puu—
nitseminen, joita eri aikoina on lyöty eri paikkoihin maan kohoamisen tutkimista varten. Tämmöisiä merkkejä on tar kastettu, matkojen antaessa siihen tilaisuuden, seuraavilla paikoilla: Sälgrund, Högklubb, Säbbskär, Enskär, Lypertö, Jungfrusund, Hanko, Söderskär, VLitskär ja Loviisa. Merkit on lyöty suurimmaksi osaksi vuosina 1900 ja 1907. Turussa toimitettiin paikkakunnalla käydessä vaakitus sataman astei—
kolta niihin kohtiin Turun linnassa, jotka prof., sittemmin piispa J. Gadolin oli v. 1750 punninnut, ja saatiin aikaan lyhytaikainen sarja vedenkorkeushavaintoj a asteikolla, joten vaakitustulos voitiin naapuriasemiin tehtyj en vertauslukuj en avulla yhdistää keskiveteen, Fiangossa on mitattu ja puu—
nittu kaikki Gäddtarmeriin luona sijaitsevat vanhat veden—
korkeusmerkit, samaten on mitattu Suomenlinnassa merkki vuodelta 1800. Erästä vanhaa merkkiä 1)unkahäll (I3räd- holmen)-saarella likellä Loviisaa haettiin turhaan, nähtävästi
se on hävitetty. Laitoksen tarkoituksena on vähitellen mitata kaikki vanhat vesimerkit, kun töitten suorituksessa joudu taan likelle semmoisia paikkoja, missä mainittuja merkkejä
on olemassa.
Meritieteelliset havainnot kllnteillä asemilla.
Kiinteiden asemien jatkuvaan meritieteelliseen havain totvöhön oli sota-aika häiritsevimmin vaikuttanut, kuten Meritutkimusten» aikaisemmissa vuosikertoinuksissa on mai nittu. 21 asemaa oli toiminnassa ennen sotaa, mutta näistä toimi ainoastaan 6 v. 1918, ja viime mainituista ainoastaii Porkkala ja Söderskär jotakuinkin täydellisesti. Ensimäisenä tehtävänä oli siis koettaa mikäli mahdollista saada asema verkko uudelleen kudotuksi. Koneiden puute ja hankkimis—
vaikeudet tekivät verkon kuntoonsaattamisen erittäin vai keaksi. Käyttämällä varakoneita ja sellaisten asemien ko
18 Johtalan laatima selontekf). (LXII neita, joita ei voitu saada toimimaan, sekä yhden lakkaute tun aseman koneita, aikaansaatiin havaintojen teko 22:lIa asemalla, joista 14 toimii koko vuoden, 8 ainoastaan purjeh duskautena. Äsemilta puuttuu täten täy clelleen varakoneit a, joten tapaturinain sattuessa, joita meritvössä ei voida idi tä, aukkoja syntyy havaintosarjoihin.
Uusien hava itsijain ohjaaminen ja asemain tarkastus toi mitettiin etupäässä Nautiluksella tehd n kesäkuun retken yli—
teydessä. ‘1 ällöin kätiin seuraavilla yhteensä 12:lia vanhalla asernl1a:Harmaja (Gnthara), Porkkala, 1—lanko, Utö, Märket, Säbbskär (Säppi) Ulkokalla, Äransgrnnd, Plevna, Helsing—
kailan, Verkkomatala (määräpaikkanaan Hangon edusta) ja Storbrotten; viimemainitulla asemalla koneitten puute esti ryhtymästä uudelleen syvyysmittauksiin, ja Harmaj allamar raskuussa sattuneen tapaturman jälkeen loppuivat siellä mai nitut havainnot. Bägaskärin asema, se kun ei ollut toiminut hyvin, lakkautettiin, Jusarön havainnot siirrettiin Skeppön saarelta maj akkamaalle. Uusia asemia perustettiin seuraa viin paikkoihin: Tankar, Valsörarna, Norrskär, Sä tgrund Enskär (Isokari) sekä Kallbådanin majakkalaivalle (määrä—
paikka Helsingin—Hangon väylässä). Muista ennen sotaa toi nineista asemista eivät vieläkään seuraavat ole ryhtyneet havaintojen tekoon: i3ogskär, mistä majakka on hävitetty sodan aikana; Suursaari, missä havaitsija ei vastoin sopi musta ryhtynyt tolineensa; maj akkalaiva Storkallegrun d, mikä on ollut nääräpaikallaan ainoastaan lyhyen ajan, ja majakkalaiva Taipaleenluoto Laatokassa, itäraj alla vallin neen levottornan olo tilan takia.
Kaikilla asemilla on kolmasti kuukaudessa haaittu läm pötila ja otettu suolapitoisuusnäytteitä eri syvyyksiltä, pinta- veden lämpötilaa on mitattu joka päivä ja pintavesinäytteitä on otettu kuudesti kuukaudessa. Taulukko 2 ja 3 on yhdis tehnä asematöistä.
C N:o3) Merentutkius1aitoksen toiminta v. 1919. 19
Taul. 2. Meritieteelliset raiinikkoasernat v. 1919.
Pintakoe cjj
. . . ‘ ‘—‘ Tuuli
P a ; k k a 11 a v a1 tsija A ; k a palvittain ,
klo ‘ k1o
Ulkokalla . F. Korpela L III—XII
Tankar. . . E. J. Iörk]öf . . . VI 22 —XII
Valsörarna C. W. l3ruun. . . . VII —XII
29 7,14,21
7,14,21
Norrskiir.
Sii]grund Shbskör Fnskär
Ka;’l Färm L. Karlhcrg
T Jurvelius. A. Jansen
17
13
19 14 20
15
1,
1, 7.
7,
1,
14,21
14, 21 14,21 14,21 14.21 1, III—V: 20
14;
VI —XI:
7, 14, 21;
XII: 7, 11 VI—IX: 10 7, 11. 21;
X: 7, 11;
XI—X11:
11
VlI—IX: 10 7, 14, 21;
X—XI:
7. 14;
XII: 14 7, 14, 21 20 7, 14, 21 20 7, 14, 21 21 VII —VIII: 20
7, 14, 21;
X--X:
7, 11:
XI: 14
14 100
7, 14, 21 90 16
14 30 2t)
VI—VIII: 20 10 7, 14, 21;
IX—XI:
7, 14;
XII: 14
14 30 36
7, 14, 21 30 25
c.9 — —
7, 14, 19 50 24 7, 14, 19 50 VI.20 —XII
VII—XII V—XI 1
“—X
VI. 21—XII
1—XII I--XII VI. 23—-XII
I—XII Il—X (I——-XII)
I—XII (1—X1I) i\Iärket. . .1. Ä. I)ahlhom
Utö M. W. Fineman,
F. Ä. Lindström, A. K. Brunström Hanko . . . Nestor Mangelius .Iusarö . . . Joh. F. Lindholm
Porkkala. . G. Ii. Roos, \V.
Strömsten . . Harmaja. . E. K. Eklund . . Helsinki . . J. V. Valdtn Söderskär . E. A. Lundeli . .
Suursaari . F. II. Laanti .
7.14, 21
7,14,21 7,14,21 7,14,21
7, 14, 21 7, 14, 21
7, 14, 21 7,14,21
Johtajan laatima Selontek(). (LXII
71_ 3. Meri tietelliset havainnot majakkalaivo ulla.
Taczt. 4. Virtahuvainnot v. 1919.
2t)
CID CL
Pintakoe ‘
L a i v a Havaitsija A i k a päivittäin klo
13 11 11 15 10 18 14 1$
Plevna J. E. Ilavela . VI. 17——X. 23 7, 11, 21 10 Nahkiainen . . . V. X\T Jn VII. 1 5——Xl. 2 7, 14, 21 30 Helsingkallan . . K. E. Mattsson. VI. 1 —1. 3 7, 14, 21 30 Snipan H. W. (iylander VI. 21 Xl. 8 7, 14, 21 3t) Reiandersgrund . J. E. Liindström VIII 7—XI. 28 7, 14, 21 2t) Äransgrund PSäIlvstl 1. 14 —XII. 23 7, 14, 21 30
Kallbådan 1) . P1m’oth VIII I() —XII. 23 7 14 21 50 Werkkomatala1) W. Johans . . . VI. 1(i— II. 23 7, 14, 21 30
Virtarnittutiksia on, kuten ennen sotaakin, tehty pinnalla ja kahdessa eri syvyydessä useimmilla entisillä paikoilla, ainoastaaii Storkallegrundin ja Taipaleenluo don majakk a—
laivoilla nämät mittaukset eivät vielä, yllä esitetvistä syistä, ole aloitettu. Taulukossa 1 on tarkempia tietoja.
Tuuli-ja vir-
L a i v a 11 a v a i t s ija A i k a tahavaintoja Syvyys m päivittäin klo
Plevna .J. E. HveIa . VI. 17 —X. 23 7, 14, 21 0, 5, 10 Nahkiainen . V. W. Launin . VII. 15—11. 2 7, 14. 21 0, 13, 26 Helsingkailan K. E. Mattsson VI. 14 —XI. 3 7, 11, 21 0. 13, 26 Snipan iI.W’.Glander VI 1—XI. 8 7, 14, 21 f), 13, 26 Heimdii sgrund J L Lundsti oiii ‘ III 7— \I 29 / 14 21 t) 10 20 Ararisgrund . . PääIivstö . . VI. 11—111. 23 7, 11, 21 0, 15, 30 Kallbådan ‘. . .1. V Palmroth VIII. 10—1 II. 13 7, 11, 21 0, 15, 30,15
Jtyö.
Tässä, kuten aikaiseinmissakin, Mereututkirnusten
j
ulkai—seniissa vuosikertomuksissa, tehdiiän s&koa siitä jäätalvesta
‘) Ml5räpaikka 1Ia ngon Jusarön vävlS.
C N:o 3) Merentutkimuslaitoksen toiminta v. 1919. 21
(1918—1919), joka suurimmaksi osaksi lankeaa työvuodelle, jota vastoin se, mikä on tehty jäälalvena 1919——1920, jätettä—
köön seuraav aan vimosikertomukseen.
jyoli rauhattomaima talvena 1917—1918 suurimmaksi osaksi mennyt haj alle. Uudestaanrakentaminen tehtiin se;
järjestelmän mukaan, mikä vuodesta 1915 oli otettu käytän—
töön ja mikä oli osoittautunut tarkoitusta vastaavaksi. Jiä—
suhteita koskevia muistiinpanoja varten valittiin sopivia paik koja rannikkoa myöten, mikäli mahdollista siten, että havait—
sij ain näköpiirit koskettelivat toisiaan, joten pääpiirteissään katkearnaton havaintoaineistosarj a aikaansa atiin;
j
ääsuh—teet inerkittiin ja tärkeimmillä havaintopaikoilla kuvattiin äiden ulottuvaisuussuhteet karttakaavakkeille. Lyhyitä muistiinpanoja tehdään joka päivä, laajempi selostus ja karttaluonnos laaditaan joka perjantai, jolloin havaintokaa vake päätetääitj a lähetetään laitokselle. Täten kerääntyneen aineiston perusteella valmistetaan suurelle yleiskartalle me—
riemme jääsuhteita esittävä kuvaus, sitä myöten kuin havain—
tokaavakkeet saapuvat, ja on täten saatu jää kartta seuraa van viikon keskivaiheilla valmis.
Vuoden 1918 lopussa puhuteltiin havaitsijoita, joille lähe tettiin havaintokaavakkeet sekä kartat, ja havaintoverkko saatiin pääkoh dissaan toimimaan toivotussa laaj uudessa.
Ensimäinen laitoksen jääkartta piirrettiin ‘tammik. 17 p., viimeinen toukok. 23 p., niitten jäljennökset lähetettiin lai vaston viranomaisille ja Merenkulkuhallitukselle. Vapaaeh—
toiset havaitsijat jättivät yleensä jonkun aikaa toirnittuaan, vähitellen havaintoj eli teon sikseen, koska mnitään tuntuvaa palkkiota ei voitu maksaa. Nykyään toimii havaitsijoina etupäässä luotsi— ja maj akkapalveluskuntiin kuuluvia hemi—
kilöitä, ja Merenkulkuhallitus on erittäin auliisti avustanut laitosta töitä järjestettäessä.
Kun tämä havaintoverkko oli saatu toimimaan, koetettiin toteuttaa kauan vireillä ollut toivomus, joka tarkoitti varsi naisen jäätyön ohella hankkia ja yleisölle toimittaa mi o e a t
j
ä ä t i e d o t. Tämmöiset, puhelimitse saadut jäätiedot eivät tosin ole yhtä tarkkoja ja vksityiskohtaisia kuin havainto—kaavakkeisiin ja kai-ttaluoniioksiin perustuvat; kuitenkin
Johtajan laatima selonteko. (LXII
voitaneen niiden avulla päästä selvyyteen muutoksista tilan teessa sekä summariseen vleissilmäykseen jääsuhteista.
Useain etelärannikon ja länsirannikon (Poriin saakka) jää
havaitsijain kanssa päästiin puhelinyhteyteen; muutamilta
yksityisiltä henkilöiltä saatiin lisäksi puhelimitse tietoja.
Koska menemme jää suhteissa yleensä ei tapahdu kovinkaan
suuria vaihteluj a muutamien päivien kuluessa, katso ttiin yhden raportin viikossa riittävän myöskin näihin tiedonan—
toihin nähden. Haporttipäiväksi valittiin perjaHtai,
j
olloinhavaitsij at muutenkin tavallista huolellisemmin tarkkaavat
aluettansa.
Tammik. 24 p. kerättiin puhelimitse ensimäinen tällainen raportti ja tamnmik. 31 p:stä alkaen lähetettiin pääkaupungin
päivälehdille viikottain jääsuhteita kuvaava yleiskatsaus,
alussa lauantaisin, mutta ennen pitkää, järjestelyn saatua tottuneemmin toimimaan, saman perjantain iltapäivänö, minkä jääsuhteita tiedonannossa kuvataan. Samaten laadit tiin perjantain
j
ääsuhteita kuvaavat väliaikaiset jääkartat,jotka seuraavan päivän aamuna lähetettiin liämainituille
viranomaisille. Viimeinen väliaikainen jääkartta on toukok.
2 p:ltä, viimeinen sanomalehtitiedonanto toukok. 9 p:ltä.
Jäähavaintoverkoim laajuus selviää seuraavasta taulu
kosta.
Taul. 5. Viikkorciportfeja 1918—1919.
Viikko—
. . . . . . Kartoja
P a i k k a EI a v a;t sija Ä i k a raportteja I()1.
Röyttä . . J. R. Äspegrn. XII. 14--—V. 16 21
Ajos J. P. Aho X. 20—V. 30 32 —
Maijanierni M. L. l3orän . . XI. 16—V. 30 28 10 Toppila. . A. Heikkinen. . XI. 30—XII. 20 3 1 Isokranseli A. Wilho Juselius Xt. 30—V. 23 25 It) Ulkokalla F. Korpela . . . XII. 21 •V. 16 13 8
0htakari . Johan Kääntä . XI. 22—V. 9 21 20
Ykspilaja. Aug. Gustafsson II. 15—V. 9 12 4
Stubben . Isak Johansson. XII. 7—V. 9 16 5
Brändö . . E.0. Söderhoim XII. 1—V. 9 13 —
C N:o 3) Merentutkimuslaitoksen toiminta v. 1919. 23
1 Viikko—
. . . . . Karttoja
1 a 1 k k a II a v a1tS 1]a A 1 k a raportteja k )1 kpl.
14 16 18
21 94
6 11 10
14 25
11 17 19 1.5 18 11 14
12 18
10 7
6
0
TallgI1jflc1 Valsörarna Norrskär Bergö Siilgrutid Högklubb Yttcrgruncl
Merikarvia. Beposaari . Mäntvliioto Säbbskär Bergskftr Rauma Lokö Enskör Lvpertö Jurmo Fiskö Eiiklinge I3oinarsunci l)egerbv Eckerö Sign ilskör . Fiubo
I)luIr Herrö Korsö Ruotsalainen Turku Naantaali Pargasport. Jungfrusund Gulikrona . Kerniönkanava Utö
11. Sid C. X\T l3ruun Karl Färm . J. E. Söderhoim Lennai’t Karlberg .1. E. Skogtian Bernh. V. Molan
der
V. Ä. Österman F. Å. Forss . II. H. Hellström XV. XV. Jurvelitis.
K. Ii. Lindgren L. Ä. Henriksson J. V. Nvlund Ä. Jansn F. Iloim J. E. Söderl)erg E. Ä. Blomqvist Oskar Sjölund II. L. Sundblom IdiotSit
Tlieodor Skogberg J. V. Karlberg E. II. Ekblom K. J. Mattsson A. f. Westerherg F. F. Ä. Grönlund Rich. Sundliolm Hannes Koski M. XV Michclsson A. Sundman P. K. Öhman .J. E. Andersson A, W. Lindberg K. G. Wikström M. XV. Fineman
XII. 14—V. 2 XII. 6—V. 23 XII. 21—V. 2 1. 6—1. 10 XII. f5—V.2 XI. 23—V.9
XII.6--V.9 XII. 26-IV. 25
XII. 7—IV.25 I11.8—IV.25
XII. 1—V. 9 XII.7—V. 2 XII.21IV.4 XII. 28—111. 14
1. 1 —V. 2 XII. 2$—V. 2
1. 16—IV. 11 1. 25—IV. 25 1I.1—V.2 XII. 28—IV. 25
II. 1—IV. 4 11. 3—IV.11 l1.8—IV. 16 1.25 —IV. 25 11. 8—111. 7 III. $ —IV. 11 XII. 28—IV. 1$
II. 22—IV. 4 1. 1$••V.2 XII. 14—IV.25
1. 3—IV.25 1. 25—V. 2 1. 18-—tV. 25
II. 1—V.2 XII.7—V. 2 II. 15—IV. 11
21 17 20 7 23 21 14 14 26 32 11 13 13 33 10 9 10 22 1
3
16 8
6 5
15 14
18 —
17 —
14 4
14 13
13 3
21 —
6j 7
24 Johtajan laatima selonteko. (LXII
Viikko-.
Paikka Havaitsija Ä i k a raporttejaI0J01
kpl.
1<. A. Karisson . . II. 1—IV. 25 Nestor Mangelius (XII. 7)1.18 -IV. f1 Joi]. f. Lindholm (XI. 29)1. 18--1V. 4 G. E. Falck. . . . 1. 22—I\’. 11 A. A. Österlund . 1. 15V. 2 E. E. ‘Vesterberg XII. 7—V. 9 W. Strönsten . . II. 22—TV. 18 E. K. Eklund. . . II. 1 5—TV. 11 E. A. Lundeli . . 1. 18—V. 2
II. 1—IV. 25 XII. 29—V. 2 II. 8—11. 2$
1. 4—IV. 25 II 1 —IV. 25 I.18—V.2 XII. 28—IV. 25
1. 18—V.9 1. 25—V. 9 XII.7—V.16 XII. 28—V.9 I.1$—V.2 xII. 7—V. 2
JI3\T 9
12 11 9 7 11 22 8
$ 15 22 1$
3 16 10 16 26 16 15 23 19 15 14 9
7
$
9
9 21) 9 3 6
9 5 2
$ 9 13 14 4
4
1) 2t) 17 Bengtskär
Hanko
Jusarö
Ilästö—I3usö .
Tvärminne. .
Bägaskär Porkkala Harmaja S öd e rskä r .
Glosholm . A. Andersson T.llkotcl G. A. Gustafsson
Våtskär K. Sarman .
Orrengrund . F. E. Miekeisson
Boistö 0. F. Sjöblom
Kaunissaari . Albert Kantola Haapasaari. . V. Tuomo]a .
Suursaari N . F. R. Laanti .
Suursaari S . E. A. Penttilä . .
Lavansaari. . 0. W. Pitkiipaasi
Narvi P. Marjak
Someri W. Niemelä.
Harnina . Salo
Ta mm jo Anton Pitkänen
Kuorsalo T. Sipari XII. 7—IV. 25 17
Pitkäpaasi F. J. Ukkola . . . XII. 28 —V, 2 1$
Uuraa Ä. Muuronen . . XII. 7—V. 9 22
Koivisto Hugo Pöntyneii . Xli. 7—V. 9 15 Seivästö E. Wirkki. . . . XII. 28 •V.2 16 Saunanierni . . . . Ä. Hedluncl . . . . XII. 28—V. 9 19
Sortanlahti A. Tikka 1. 1$—V. 16 16
,]aakki ma Paavo Ahokas XII. 14—V. 2 21
Bahmansaari •.. Tuomas Parikka 1 18—11. 28 10 Hanhipaasi . . . . E. V. Eriksson . 1. 1$—-V. 16 17 Sortavala Antti Laisi . . . . XII. 7—V.9 22 Mantsinsaari . . W. Heikkurinen XII. 7—V.2 21 Käkisalmi Otto Hyytiöinen . 1. 4—V 23 17
Vuoratsu M. Ahokas XII. 28—V. 9 19
