"Ei haukku haavaa tee?" Matt. 5:21-26 modernin argumentaatioanalyysin näkökulmasta

(1)

EI HAUKKU HAAVAA TEE?

Matt. 5:21–26 modernin argumentaatioanalyysin näkökulmasta

Itä-Suomen yliopisto Filosofinen tiedekunta Teologian osasto Eksegetiikka

Pro gradu -tutkielma Tommi Lenho, 289136 17.6.2019

(2)

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Tiedekunta – Faculty

Filosofinen tiedekunta Osasto – School

Teologian osasto Tekijät – Author

Tommi Petteri Lenho Työn nimi – Title

”Ei haukku haavaa tee?”

Matt. 5:21–26 modernin argumentaatioanalyysin näkökulmasta

Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages

Eksegetiikka Pro gradu -tutkielma X 18.6.2019 84

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin kohtaa Matt. 5:21–26 modernin argumentaatiotutkimuksen näkökulmasta. Tutkimushistoriassa tarkastelen Vuorisaarnan kokonaistarkoitusta, ensimmäisen antiteesin (5:22) tulkintaa ja Matteuksen evankeliumin historiallista alkuperää.

Vuorisaarnan kokonaistarkoituksesta on kaksi pääasiallista vaihtoehtoa: se joko opettaa pääasiassa etiikkaa, tai sitten sen etiikan taustalla on jokin isompi periaate, josta voidaan päästä selville argumentaatioanalyysin avulla. Matteuksen evankeliumin on kirjoittanut juutalaiskristitty henkilö, joka on pyrkinyt teoksellaan tukemaan juutalais-kristittyjen tulkintaa Kristuksesta, Mooseksen laista ja Kirjoituksista tätä tulkintaa haastavia toisia juutalaisia vastaan. Tässä tutkielmassa en tutki hypoteettista historiallista Jeesusta, vaan Matteuksen Jeesusta eli Matteuksen evankeliumissa esiintyvää kirjallista hahmoa, jota pystyn tekstin kautta tutkimaan.

Metodiosiossa perustelen argumentaatioanalyysin soveltamista tässä tutkielmassa ja esittelen Stephen Toulminin kehittämän työkalun, jota käytän tämän työn argumentaatioanalyysissa. Toulminin metodi sopii tähän tutkielmaan hyvin, sillä sen avulla voi löytää

argumentaation taustalla olevia julkilausumattomia eli implisiittisiä seikkoja.

Argumentaatioanalyysissa tutkin kohtaa Matt. 5:21–26 Toulminin metodin avulla. Käsittelen yksitellen jakeet 5:21, 5:22, 5:23–24 ja 5:25–

26. Jakeen 5:21 argumentaatioanalyysi on yksinkertainen: koska Jumala rankaisee tappajaa ja ihminen ei halua kokea Jumalan kivuliasta rangaistusta, ihmisen ei tule tappaa. Keskeiseksi jakeeksi argumentaatioanalyysin kannalta nousee antiteesi (5:22), josta alkaen Matteuksen Jeesuksen argumentaatiota voidaan tulkita Toulminin metodin avulla kahdella eri tavalla. Ensimmäisen, Jeesuksen eettistä opetusta painottavan tulkinnan mukaan Jeesus vetoaa implisiittisesti jakeessa 5:22 omaan auktoriteettiinsa ja väittää, että vihoissaan oleminen on samaistettavissa tappamiseen, joten Jeesuksen seuraajan ei tulisi tappamisen lisäksi myöskään olla vihoissaan toiselle tai solvata tätä.

Tämän jälkeen jakeissa 5:23–24 ja 5:25–26 Matteuksen Jeesus soveltaa tätä periaatetta kahteen erityiseen tilanteeseen, jossa vihastumista on kahden ihmisen välillä ja kehottaa pyrkimään sovintoon mahdollisimman pian. Tämän tulkinnan mukaan kohta siis opettaa etiikkaa ja kieltää Jeesuksen seuraajalta tappamisen, vihoissaan olemisen ja tästä johtuvan solvaamisen, ja kehottaa tätä pyrkimään eroon vihasta ihmissuhteissaan.

Myös toisen tulkinnan mukaan, joka painottaa Jeesuksen eettisen opetuksen taustalla olevaa isompaa periaatetta, Jeesus vetoaa implisiittisesti jakeessa 5:22 omaan auktoriteettiinsa ja väittää, että sanat ovat samanarvoisia kuin teot. Tästä seuraa se, että kaikki, jotka ovat solvanneet toista henkilöä, ovat Jumalan tuomion alaisia samalla tavalla kuin tappajatkin. Toinen implisiittinen seikka Matteuksen Jeesuksen argumentaatiossa on tässä tulkinnassa se isompi periaate, että kaikki ovat tuomion alaisia Jumalan vaativan lain edessä, koska Jumala tuomitsee sanatkin. Tämän jälkeen Matteuksen Jeesus vetoaa jakeissa 5:23–24 ja 5:25–26 vastaanottajiin: koska nämä joutuvat kohtaamaan Jumalan tuomion pian, heidän tulee pyrkiä valmistautumaan siihen ajoissa, vaikka se aiheuttaisi heille hankaluuksia tai kävisi heille kalliiksi.

Argumentaatioanalyysin jälkeen keskityn perikoopin 5:21–26 kontekstiin. Ensiksi käsittelen jaksoa 5:21–48 osana Vuorisaarnaa ja Matteuksen evankeliumia. Tässä alaluvussa löydän kontekstista neljä asiaa: 1) termin ”antiteesi” ongelmallisuus, 2) Jeesuksen auktoriteetti, 3) Jeesuksen opettama etiikka (mahdollinen) ja 4) Jeesuksen opetuksen taustalla oleva isompi periaate (mahdollinen).

Toiseksi käsittelen tappamisen ja vihoissaan olemisen kieltoa osana antiteesejä koskevaa kontekstia (5:21–48). Tässä alaluvussa keskityn Jeesuksen eettistä opetusta painottavaan tulkintaan, ja tulkintaan, jonka mukaan Jeesuksen eettisen opetuksen taustalla on isompi periaate, nähdäkseni kumpi sopii antiteesien kontekstiin paremmin.

Lopulta yllä kuvattu toinen tulkinta, joka painottaa Jeesuksen opetuksen taustalla olevaa isompaa periaatetta, osoittautuu parhaaksi versioksi, koska se sopii parhaiten jakson 5:21–26 kontekstiin ja koska sen mukainen argumentaatioanalyysi on vakuuttavin. Jeesus siis vetoaa implisiittisesti jaksossa 5:21–26 omaan auktoriteettiinsa ja osoittaa, että Jumalan laki on hyvin vaativa, mikä valmistaa Matteuksen evankeliumin vastaanottajia evankeliumin loppuosan esitykselle Jeesuksesta ja tämän uhrityöstä ja ylösnousemuksesta. Matteuksen Jeesus siis haluaa eettisellä opetuksellaan osoittaa, että kukaan ei pärjää omin neuvoin Jumalan lain vaativuuden edessä, eivät edes fariseukset tai lainopettajat, vaan kaikki ihmiset tarvitsevat häntä ratkaisemaan ”soteriologisen umpikujan”, johon kaikki ihmiset ovat syntiensä takia joutuneet. Yllä kuvattu kokonaistulkinta selittää Matteuksen Jeesuksen tärkeimmän syyn viitata etiikkaan kohdassa 5:21–26 ja antiteeseissä yleensäkin.

Avainsanat – Keywords

Argumentaatioanalyysi, Stephen Toulmin, Matteus, Matteuksen Jeesus, antiteesi

(3)

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Tiedekunta – Faculty

Philosophical Faculty Osasto – School

School of Theology Tekijät – Author

Tommi Petteri Lenho Työn nimi – Title

”Sticks and Stones May Break My Bones, but Words Will Never Hurt Me”

Matthew 5:21–26 From the Viewpoint of Modern Argumentation Analysis

Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages

Exegetics Pro gradu -tutkielma X June 18, 2019 84

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract

In this Master’s thesis, I will study Matthew 5:21–26 from the viewpoint of modern argumentation analysis. In the history of

scholarship, I will deal with the overall purpose of the Sermon on the Mount, the interpretation of the first antithesis, and the historical origin of the Gospel of Matthew. With regard to the overall purpose of the Sermon, two main views are noteworthy: 1) the Sermon primarily teaches ethics; or 2) there is a more profound principle behind the ethics taught in the Sermon, and this principle can be ascertained through argumentation analysis. With regard to the writer of the Gospel of Matthew, it was written by a Jewish-Christian person, who wrote the Gospel to support a Jewish-Christian interpretation of Jesus, the Law, and the Scriptures against his fellow Jews’

different interpretation. In this thesis, I will not seek a hypothetical historical Jesus, but will rather concentrate on Matthew’s Jesus, i.e., the literary character of Jesus as he is found in the Gospel of Matthew, since that Jesus is accessible to us through the text.

In the methodology section, I will argue for utilizing modern argumentation analysis in this thesis, and I will also introduce a tool for analysis produced by Stephen Toulmin, which I will use in the argumentation analysis of this thesis. Toulmin’s method suits the purposes of this thesis well, since one of its main benefits is that it can be used to uncover the implicit factors of argumentation.

In the argumentation analysis section of the thesis, I will study Matthew 5:21–26 by using Toulmin’s method. I will deal individually with verses 5:21, 5:22, 5:23–24, and 5:25–26. The argumentation analysis of verse 5:21 is simple: since God punishes a killer, and no one wants to experience this painful punishment of God, a person should not kill. The antithesis (5:22) is the crux for the argumentation analysis, since starting from that verse, Matthew’s argumentation can be interpreted in two profoundly different ways. According to the first interpretation, which emphasizes the ethical teaching of Jesus, Jesus appeals implicitly in verse 5:22 to his own authority and claims that being angry with a brother is somehow equated to killing, and therefore Jesus’ followers should not only not kill, but also renounce anger and hurtful words towards other people. After this, in verses 5:23–24 ja 5:25–26, Matthew’s Jesus applies this principle in two specific situations, where there is anger between two people and exhorts the seeking of reconciliation as soon as possible. According to this interpretation, the pericope teaches ethics and forbids Jesus’ followers from killing, from being angry, and from verbally abusing others. Also, it teaches them to seek reconciliation in those relationships, where there is anger between them and other people.

According to the second interpretation, which emphasizes a bigger principle behind Jesus’ ethical teaching, Jesus appeals to his own authority in verse 5:22 and claims that words are of equal importance with deeds. From this it follows that all, who have verbally abused another person, are under God’s judgment, just like killers. The other implicit matter in Jesus’ argumentation concerns the more profound principle of all people being under God’s judgment due to the all-encompassing and unrestricted requirements of the Law, since God will judge even the words people use. After this, in verses 5:23–24 ja 5:25–26, Matthew’s Jesus appeals to the recipients; since they will face the trial of God in the near future, they should prepare for it soon, even if it may cost them dearly or cause them problems.

In the context section of the thesis, I will concentrate on the context of 5:21–26. First, I will deal with the antitheses (5:21–48) as a part of the Sermon on the Mount and of the Gospel of Matthew. In this subsection, I noticed four important matters: 1) the problematic nature of the term ”antithesis;” 2) Jesus’ authority; 3) the ethics taught by Jesus (uncertain); and 4) the bigger principle behind Jesus’

ethical teaching (uncertain). Second, I will deal with the commandments not to kill or to be angry in the context of the antitheses (5:21–

48). In this subsection, I will concentrate on the aforementioned two main interpretations, i.e., that Jesus taught primarily ethics in 5:21–

26, or that there is a bigger principle in play in Jesus’ ethical teaching, in order to ascertain which interpretation fits the context better.

In sum, the aforementioned second interpretation, which emphasizes the bigger principle behind Jesus’ ethical teaching, seems to be the superior interpretation, because it fits the context of 5:21–26 in a better way and because its argumentation analysis is more convincing.

In other words, Jesus appeals implicitly to his own authority in 5:21–26 and shows that God’s requirements are all-encompassing and non-restricted, which is used to prepare the recipients for the rest of Matthew’s Gospel that tells the story of Jesus’ cross and resurrection. Therefore, Matthew’s Jesus attempts to show through his ethical teaching that no one can make it own their own due to the demanding nature of God’s requirements, not even the scribes and Pharisees, and therefore all people need Jesus to solve the

”soteriological impasse,” which they find themselves in due to their sins. This interpretation shows the main reason for Jesus’ teaching of ethics in 5:21–26 and in the antitheses in general.

Avainsanat – Keywords

Argumentation analysis, Stephen Toulmin, Matthew, Matthew’s Jesus, antithesis

(4)

2 SISÄLLYS

1 JOHDANTO ... 3

1.1 Tutkimushistoria ... 3

1.1.1 Vuorisaarnan kokonaistarkoitus ... 3

1.1.2 Tutkittava kohta ... 9

1.1.3 Matteuksen evankeliumin historiallinen alkuperä ... 10

1.2 Metodi ... 14

2 ARGUMENTAATIO JAKSOSSA MATT. 5:21–26 ... 22

2.1 Johdanto analyysiin ... 22

2.2 Esi-isille annettu opetus (5:21) ... 23

2.3 Jeesuksen opetus (5:22–26) ... 28

2.3.1 Antiteesi (5:22) ... 28

2.3.2 Ensimmäinen havainnollistus (5:23–24) ... 40

2.3.3 Toinen havainnollistus (5:25–26) ... 45

2.4 Analyysin yhteenveto ... 50

3 TAPPAMISEN JA VIHOISSAAN OLEMISEN KIELTO VÄLITTÖMÄSSÄ KONTEKSTISSAAN ... 55

3.1 Jakso 5:21–48 osana Vuorisaarnaa ja Matteuksen evankeliumia ... 55

3.2 Tappamisen ja vihoissaan olemisen kielto osana jaksoa 5:21–48 ... 67

3.3 Analyysin yhteenveto ... 71

4 YHTEENVETO ... 73

KIRJALLISUUSLUETTELO ... 76

Lähteet ... 76

Apuneuvot ... 77

Kirjallisuus ... 77

(5)

3 1 JOHDANTO

Suomalainen kansanviisaus sanoo: ”Ei haukku haavaa tee.”

Tässä tutkielmassa käsittelen perikooppia, joka näyttäisi haastavan tämän sanonnan.

Vuorisaarnassa Jeesus vetoaa Mooseksen lain opetukseen siitä, että tappaminen on väärin, mutta samalla hän samaistaa jollakin tavalla vihan ja toisen ihmisen

solvaamisen tappamiseen.¹ Haluan tässä tutkimuksessa selvittää, mitä Jeesus tarkoittaa tämän jakson enigmaattisilla sanoillaan.

Jeesuksen kyseisen opetuksen merkityksen selvittämistä tukee osaltaan myös nykyajan korostus siitä, että sanoja voidaan käyttää loukkaavasti. Varsinkin niin sanottua vihapuhetta on pyritty kitkemään pois ihmisten sanavarastosta.² Täten näyttäisi olevan perusteltua selvittää, mitä Jeesus täsmälleen tarkoittaa vastustaessaan tässä kohdassa tappamista, vihoissaan olemista ja haukkumista. Pitää siis selvittää, edustaako Jeesus yllä kuvattua nykyaikaista suhtautumista vihapuheeseen, vai onko hänellä jokin muu syy puuttua tappamiseen, vihastumiseen ja solvaamiseen?

1.1 Tutkimushistoria

1.1.1 Vuorisaarnan kokonaistarkoitus

Vuorisaarnan tutkimushistorian kannalta keskeinen asia on se, miten tulkitaan Matteuksen tavoite Vuorisaarnan suhteen. Tästä on tutkijoiden keskuudessa monenlaisia teorioita, joten esittelen alla joitakin niistä Ulrich Luzin jaottelun mukaan. Luz kuvaa Vuorisaarnan tulkintahistoriaa kolmen kannan mukaan, joista jokainen on hän mukaansa sidoksissa tiettyyn kirkolliseen tilanteeseen. Nämä kolme kantaa koskevat valistusta edeltävää aikaa, sillä vasta sen mukanaan tuoma

1 Matt. 5:21–26.

2 Poliisi 2018.

(6)

4 historiallis-kriittinen metodi auttoi tutkijoita perustavanlaatuisella tavalla erottamaan toisistaan oman kirkollisen tulkintansa ja itse Vuorisaarnan merkityksen.³

Ensimmäinen on perfektionistinen kanta, jonka edustajat pitivät Vuorisaarnan opettamaa etiikkaa Jumalan tahtona, jota heidän tulee seurata jokapäiväisessä elämässään.⁴ Jumalan armo nähdään tällaisessa tulkinnassa varsinkin apuna käytännön uskon vaelluksessa. Luzin mukaan tämän kannan edustajat kiinnittivät huomiota Vuorisaarnan yksittäisiin Jeesuksen käskyihin, ja pyrkivät tottelemaan niitä, eivätkä vain vedonneet ylimalkaisempaan käskyyn rakastaa Jumalan tahdon toteuttamisen väylänä. Tämän kannan kannattajiksi Luz laskee varhaisen kirkon Konstantinuksen aikaan asti, varhaisen monastisismin ja siihen liittyvät kirkkoisät kuten esimerkiksi Johannes Krysostomoksen, keskiaikaiset marginaaliryhmittymät kuten waldensilaiset ja fransiskaanit, Reformaation aikaiset marginaaliryhmät, erityisesti anabaptistit, ja kveekarit ja varhaiset metodistit.⁵

Toinen on katolinen kanta, jota ei Luzin mukaan kuvaa hyvällä tavalla ”kahden tason etiikka”, vaikka reformaation edustajien polemiikki näin usein väittikin.⁶ Sen sijaan katolinen kanta on – Augustinuksen jälkeen, ja aina myöhemmin häneen viitaten – myös perfektionistinen. Katolisen kannan mukaan Vuorisaarnan etiikka siis koskee kaikkia kristittyjä, ja sen tarkoitus on johtaa kaikki kristityt täydellisyyteen. Erona edelliseen kantaan on se, että katolisessa kannassa on mukana myös kahden tason etiikka, jonka mukaisesti jotkut Vuorisaarnan käskyistä sovellettiin jo varhain erityisellä tavalla tiettyihin ryhmiin, kuten esimerkiksi papistoon tai munkkeihin. On kuitenkin pistettävä merkille, että kahden tason etiikkaan kuuluva jako Jumalan käskyihin⁷ ja evankelisiin neuvoihin⁸ on peräisin vasta 1100-luvulta. Lisäksi tätä kahtiajakoa harjoittanut Tuomas Akvinolainenkin painotti, että koko Vuorisaarna koskee kaikkia kristittyjä ja että se on vain toissijaisesti pohjana erityisille

evankelisille käskyille.⁹

3 Luz 2007, 177; Luz 1989, 218.

4 Tämä kanta on Luzin itsensä mukaan lähellä Vuorisaarnan todellista merkitystä.

5 Luz 2007, 178–179; Luz 1989, 219.

6 On merkillepantavaa, että monet kommentaattorit eivät tee tätä eroa selväksi, vaan pitävät keskiaikaista katolista kantaa ”kahden tason etiikan” edustajana. Ks. esim. Blomberg 1992, 94;

Keener 2009, 160; Keener 1999, 160.

7 Praecepta.

8 Consilia.

9 Luz 2007, 178–179; Luz 1989, 219–220.

(7)

5 Kolmas on uskonpuhdistajien kanta, jonka edustajia ovat mm. Martti Luther, Jean Calvin ja Ulrich Zwingli. Tässä kannassa yleisesti painotetaan Vuorisaarnan etiikan täyttämisen mahdottomuutta. Luzin mukaan on tärkeää huomata, että tätä ennen tällaista mahdottomuutta ei ollut painotettu Vuorisaarnan tulkinnassa.¹⁰ Täten Reformaation jälkeisenä aikana Vuorisaarnan etiikkaa alettiin pitää yhä enemmän

”lakina” Paavalin tarkoittamassa mielessä: se oli syyttäjä Jumalan tuomioistuimessa, josta kristityn vapauttaa vain Kristuksen sovitustyö. Luzin mukaan Lutherin tekemä ero kristityn etiikassa viran ja sydämen välille on säilytettävissä vain niin, että

tehdään ero sisäisen ja ulkoisen välille, joka johtaa käytännön erottamiseen sisäisestä asenteesta. Tällainen malli on Luzin mukaan hyvin kaukana Matteuksen kannasta, jossa ihmisen käytännön teot ovat suuressa roolissa.¹¹ Luz kiinnittää huomiota myös Lutherin kannassa siihen ongelmaan, että se soveltaa Vuorisaarnaa yksittäisen kristityn elämään, kun se on Luzin mukaan tarkoitettu kristittyjen yhteisön

sovellettavaksi. Yllä olevista syistä johtuen Luz pohtii, onko uskonpuhdistajien kanta tyypillinen ”kirkollinen tulkinta”, jonka avulla Matteuksen sanoma on kesytetty, koska se aiheutti ongelmia heidän aikansa kirkolle? Jotkut myöhemmät

Reformaation kirkot ovat Luzin mukaan kuitenkin painottaneet hyvällä tavalla Vuorisaarnan sanomaa. Hän ottaa 1900-luvun tutkijoista esimerkiksi Dietrich Bonhoefferin ja Leonhard Ragazin, joilla on ollut luultavasti suurin vaikutus.

Molemmat heistä vaativat koko Vuorisaarnan toteuttamista käytännössä ja varoittavat sen typistämisestä vain sisäiseksi asenteeksi tai armoksi.¹²

Yllä kuvatut eri kannat Vuorisaarnan kokonaistarkoituksesta – jotka monet

nykytutkijat esittävät tarkemman kahdeksanjakoisen mallin muodossa¹³ – ovat kyllä

10 Luz huomauttaa, että juutalainen Tryfon (Dial. 10.2) on ainoa, joka oli tätä ennen väittänyt, että Vuorisaarnan etiikkaa ei kokonaisuutena pysty täyttämään.

11 Luz. 2007, 179–180; Luz 1989, 220–222.

12 Luz. 2007, 181; Luz 1989, 222–223.

13 Nykytutkijoiden kannat voidaan jakaa Blombergin (1992, 94–95), Keenerin (2009, 160; 1999, 160), Guelichin (1982, 15–19) ja Carsonin (2010, 155–156) mukaan seuraaviin tulkintoihin. (1)

Keskiaikainen katolinen käsitys, jossa nähdään ”kaksi tasoa” Jeesuksen opetuksessa ja joista tiukempi kuuluu vain papistolle tai munkeille. (2) Luterilaisen ortodoksian näkemys, jonka mukaan

Vuorisaarna osoittaa Jumalan mahdottoman moraalisen vaatimuksen (eli ”lain”) ja näin ajaa ihmisen ilosanoman ääreen (”evankeliumi”). (3) Anabaptistien kanta, jossa sovellettiin Vuorisaarnan etiikkaa erittäin kirjaimellisella tavalla yhteiskuntaan (ks. erityisesti Hauerwas 2006, 61). (4) Liberaali protestanttinen kanta, jossa Vuorisaarna nähdään heijastumana sosiaalisesta evankeliumista, joka kutsuu seurakuntaa saamaan aikaiseksi Jumalan valtakunnan maan päälle. (5) Albert Schweitzerin kanta, jonka mukaan Vuorisaarna on ”väliaikainen etiikka”, jonka piti olla voimassa siihen asti,

(8)

6 mielenkiintoisia, mutta tämän tutkielman kannalta näillä dogmaattisilla kannoilla ei ole ratkaisevaa merkitystä. Tämä johtuu siitä, että aion tässä tutkielmassa tutkia Matteuksen Jeesuksen argumentaatiota modernin argumentaatiotutkimuksen keinoin, jossa päähuomio kohdistuu dogmaattisten kantojen sijaan siihen, miten Matteuksen Jeesus perustelee tappamisen, vihoissaan olemisen ja pahan puhumisen kieltoaan.

Aiemmassa tutkimuksessa on kyllä kiinnitetty jonkin verran huomiota siihen, miten Jeesus perustelee kantaansa, mutta tarkkaa tappamisen, vihoissaan olemisen ja pahan puhumisen kiellon analyysia ei tästä kohdasta ole aiemmin tehty. Tällä tutkielmalla pyrin täyttämään juuri kyseisen aukon tämän kohdan tutkimushistoriassa.

Perusteluiden analysointi on myös siinä mielessä hyödyllistä, että sen avulla voidaan samalla löytää uusia näkökulmia itse tappamisen ja vihoissaan olemisen kieltoon.

Palaan argumentaatioanalyysiin tarkemmin alaluvussa 1.2, jossa kuvailen

argumentaatiotutkimuksen metodia tarkemmin ja jossa puolustan sen käyttämistä tämän tutkielman pääasiallisena metodina.

Mutta ennen kuin voin siirtyä itse tutkittavan kohdan tutkimushistoriaan, minun on käsiteltävä vielä Vuorisaarnan suhdetta moraalin opetukseen. Kuten yllä olevasta dogmaattisten kantojen esittelystä kävi selväksi, Vuorisaarnan on useimmiten tulkittu opettavan Jeesuksen seuraajille moraalia. Hyvänä esimerkkinä tästä tutkijoiden enemmistökannasta ovat nykytutkijat Craig Keener ja Donald Hagner. Keenerin mukaan Matteuksen Jeesus on juuri ennen Vuorisaarnaa tehnyt yhteenvedon Jeesuksen julistamasta sanomasta, joka kehotti ihmisiä parannukseen tulevan valtakunnan esiinmurtautumisen tähden.¹⁴ Täten Vuorisaarna kertoo parannuksen tehneelle Jeesuksen seuraajalle, miten tämän tulisi elää Jumalan vallan alaisena.¹⁵ Hagner toteaa samankaltaisesti, että Vuorisaarna koostuu edustavasta otoksesta Jumalan valtakunnan etiikkaa, jota Jeesus opetti. Hagnerin mukaan Matteus tekee kunnes Jumalan valtakunta pian tulisi ja jonka tuli valmistaa hänen opetuslapsiaan tulevaa Jumalan valtakuntaa varten. Schweitzerin mukaan Jumalan valtakunta ei kuitenkaan tullutkaan, joten Vuorisaarnan etiikkaa tulee myös pehmentää. (6) Eksistentialistien kanta, jossa vastustetaan

Vuorisaarnan eettisten ohjeiden ottamista absoluuttisina käskyinä. Tämän sijaan ne haastavat ihmisiä henkilökohtaiseen päätökseen ja autenttiseen uskoon. (7) Klassisen dispensationalismin kanta, joka rajaa Vuorisaarnan etiikan tulevaa tuhatvuotista valtakuntaa koskevaksi, jota Jeesus tarjosi

juutalaisille ja jonka juutalaiset torjuivat. (8) ”Jo nyt mutta ei vielä” -kanta, jonka mukaan Vuorisaarnan eettisen opetuksen totteleminen on kaikkien aikojen kristittyjen tavoite, mutta tätä tavoitetta ei saavuteta täysin ennen kuin Jumalan valtakunta tulee täyteydessään Kristuksen palatessa (ks. esim. Ladd 1993, 54–67; Cullmann 1962, 81–93).

14 Matt. 4:17.

15 Keener, 1999, 160–161; Keener 2009, 160–161.

(9)

7 antiteeseissä kontrastin Jeesuksen opetuksen – joka painottaa lain syvempää,

todellista merkitystä – ja rabbiinisen lain tulkinnan välille. Hagnerin mukaan Jeesuksen opettama vanhurskaus on jatkumossa VT:n lain vanhurskauden kanssa (5:17–19), mutta myös menee VT:n lakia pidemmälle (esimerkiksi ”antiteesit” 5:21–

48).¹⁶

N.T. Wright kuitenkin toteaa, että Vuorisaarna ei ole pelkkä kokoelma Jeesuksen eettisiä ohjeita eli sen pääasiallinen tarkoitus ei ole opettaa moraalia. Hänen

mukaansa Vuorisaarnaa ei voi yleistää kokoelmaksi käskyjä, joiden avulla ihminen voi olla ”hyvä”, eikä sitä voi myöskään muuttaa ohjenuoraksi siitä, miten päästä taivaaseen kuoleman jälkeen. Näiden sijaan Vuorisaarna on haaste Israelille olla Israel – olla uudenlaisella tavalla ”Jumalan kansana maailman hyväksi”.¹⁷ Tämän tulkinnan mukaan autuaaksi julistuksissa¹⁸ Jeesus esimerkiksi osoittaa, että Israelin toivoma maan periminen (5:5) tulee tehdä hänen tavallaan, lempeyden kautta, eikä kapinalla Roomaa vastaan. Jeesus vetoaa seuraavaksi aikansa Israeliin kehottamalla heitä olemaan maan suolana ja maailman valona (5:13–16),¹⁹ joka oli aina ollut heidän tehtävänsä kuninkaallisena papistona mutta joka oli heiltä unohtunut. Jeesus myös toteaa, että hänen tapansa olla Israel on jatkumossa lain ja profeettojen kanssa, kun taas fariseusten ja kirjanoppineiden tapa olla Israel on väärässä (5:17–20). Laissa ja profeetoissa on syvempi merkitys, kuin se, jonka Jeesuksen aikaiset juutalaiset olivat ymmärtäneet, ja tätä syvempää merkitystä Jeesus esittää kansalleen. Tämä merkitys tulee selville varsinkin antiteeseissä (5:21–48). Näissä Jeesus painottaa Tooran merkitystä tavalla, joka on ristiriidassa ulkoisia tekoja painottavan lain noudattamisen kanssa, jota fariseukset harjoittivat. Sen sijaan Jeesus haastaa Israelia löytämään lain käskyjen todellisen merkityksen, joka integroi uskollisuuden Jumalaa kohtaan sekä sydämen että tekojen yhteensulautumisena.²⁰

Myös Lauri Thurén kritisoi enemmistön kantaa, jonka mukaan Vuorisaarna opettaisi pääasiassa tai yksinomaan Jeesuksen seuraajille moraalia. Hän tekee sen kuitenkin eri tavalla kuin N.T. Wright, joka keskittyy Israelin rooliin Vuorisaarnassa. Yhtenä

16 Hagner 1993, 82–83.

17 Wright 1996, 288; Wright 1998, 48–49.

18 5:3–13.

19 Wright 1992, 267–268.

20 Wright 1996, 288–290.

(10)

8 Thurénin kritiikkinä on se, että traditionaalinen kanta Vuorisaarnaan moraalin

opettamisen välineenä on johtanut tutkijat liian historiallisen perspektiivin

soveltamiseen sen tulkinnassa. Thurénin mukaan tutkijat eivät siis ole kiinnittäneet tarpeeksi huomiota itse tekstiin, ja sen kommunikatiivisiin funktioihin, vaan ovat keskittyneet liikaa Vuorisaarnan historialliseen taustaan, jonka tärkeydestä itse sanoman ymmärtämiselle ei ole takeita. Thurén ei ole sitä vastaan, että Vuorisaarna opettaa etiikkaa, sillä kuten hän toteaa, ainakin osa tähän tutkielmaan valitun perikoopin jakeista viittaa yleisön käytökseen, mutta samanaikaisesti sanovat myös jotain Jumalasta.²¹ Tämä kanta ei siis tee tyhjäksi käskyjen eettistä sisältöä, vaan se pyrkii selittämään, mitä varten Matteuksen Jeesus esitti eettiset käskynsä sellaisina kuin ne ovat tekstissä. Lyhyesti sanottuna Vuorisaarnan eettiset käskyt ovat Thurénin mukaan laaja-alaisempia kuin yllä esitellyssä tutkijoiden enemmistökannassa eli käskyjen taustalla on isompi tai syvempi periaate kuin vain moraalin opetus. Palaan luvun 2 argumentaatioanalyyseissä siihen, mikä tämä syvempi periaate voisi olla.

Thurén on toisaalla puolustanut sekä argumentaatioanalyysiä että narratiivista analyysiä yhdistävän lähestymistapansa soveltamista evankeliumeista ainakin Luukkaan ja Matteuksen evankeliumeihin.²² Thurénin mukaan Vuorisaarna, ja varsinkin sen sisältämät vertaukset,²³ eivät niinkään opeta mitään uutta, vaan pikemmin vetoavat lukijaan.²⁴ Tällainen lähestymistapa Vuorisaarnaan

kokonaisuutena voi johtaa osittain erilaisiin tutkimustuloksiin kuin traditionaalisen tulkinnan mukainen moraaliseen opetukseen pääasiassa keskittyvä näkemys.

Palaan myöhemmin eri jakeiden argumentaatioanalyyseissä yllä mainittuun

kysymykseen siitä, opettaako Jeesus tutkimassani perikoopissa pääasiassa moraalia (traditionaalinen näkemys) vai pyrkiikö hän etiikan kautta enemmänkin

vaikuttamaan kuulijoihinsa (Thurénin näkemys), sillä ennakko-oletukset tämän asian suhteen voivat vaikuttaa paljon siihen, minkälaisia tuloksia argumentaatioanalyysin avulla saadaan.

21 Thurén tulossa, 15.

22 Thurén 2014, 372. Thurén on käyttänyt metodiaan varsinkin Luukkaan vertauksien tutkimiseen.

Matteuksen Vuorisaarnan vertauksiin hän on soveltanut metodiaan tulossa olevassa artikkelissa (Thurén tulossa).

23 Kuten esimerkiksi jakeet 5:25–26, jotka sisältävät vertauksen ja jotka kuuluvat tähän tutkielmaan valittuun perikooppiin.

(11)

9 1.1.2 Tutkittava kohta

Esittelen alla tärkeimmät tulkintamallit siitä, miten tämän tutkielman varsinaisen tekstikohdan tärkeintä osaa, itse antiteesiä (5:22), on tulkittu tutkimushistoriassa.

Tutkielmaan valitun perikoopin (5:21–26) muuta tutkimushistoriaa esitellään lisää monien nykytutkijoiden kautta luvussa 2, jossa käyn läpi tekstin jokaisen tärkeän ilmauksen ja tutkijoiden mielipiteet siitä, miten ne tulisi ymmärtää. Käytän alla Luzin jaottelua, jonka mukaan ensimmäisen antiteesin (5:22) tulkintahistoria koskee

suurelta osin sitä, miten sen vihastumiskiellon tiukkuutta on pyritty tulkinnalla pehmentämään.²⁵

Ensiksi antiteesin vihoissaan olemisen kieltoa on pyritty pehmentämään rajaamalla sen kielto koskemaan epäoikeutettua vihoissaan olemista. Tämä kanta koskee varsinkin läntistä tekstitraditiota Ireneuksesta lähtien. Tämän tulkinnan valinneet eksegeetit ovat pohtineet, mitä on oikeutettu viha, jota antiteesi ei heidän mukaansa kiellä. Aristoteelinen filosofia vahvisti tämän kannan mukaista tulkintaa, koska se ei kokonaan kieltänyt vihastumista, kunhan se tapahtui oikeasta syystä ja oikeassa mittasuhteessa.²⁶ Luz toteaa kuitenkin myöhemmin, että jako oikeutettuun ja ei- oikeutettuun vihoissaan olemiseen ei sovi tekstiyhteyteen ollenkaan, sillä sellaista ei ole nähtävissä jakeissa 5:23–24 ja 5:25–26, joissa sovelletaan antiteesiä käytäntöön.²⁷ Toinen tapa pehmentää antiteesin vihastumiskieltoa on rajata ”pyhä vihastuminen”

eli uskonnollisesti motivoitunut viha sen ulkopuolelle. Luther lukeutuu tähän kantaan, sillä hänen mukaansa on tehtävä ero syntiin vihastumisen ja syntiseen vihastumisen välillä. Lutherin väite, että ei ole synti, jos sanoo toiselle ”hullu”, kunhan sanoo sen ”ystävällisestä ja äidillisestä sydämestä”, voi Luzin mukaan kuitenkin johtaa vihastumiskiellon kiertämiseen.²⁸

Kolmanneksi antiteesin vihoissaan olemisen kieltoa on pyritty pehmentämään jättämällä valtion harjoittama vihoissaan oleminen sen ulkopuolelle. Täten vihastuminen, joka tapahtuu synnin ehkäisemiseksi valtion taholta, ei ole tekstin

25 Luz 2007, 238.

26 Luz 2007, 238; Luz 1989, 286.

27 Luz 2007, 239 ; Luz 1989, 287.

28 Luz 2007, 238; Luz 1989, 286.

(12)

10 kieltämää vihoissaan olemista, vaan oikeutettu tuomio. Tässäkin kannassa

painotetaan sitä, että kristityn tulee olla synnin vihollinen, mutta syntiin syyllistyvän ystävä.²⁹ Luz kuitenkin toteaa, että on hylättävä kaikki tulkinnat, joissa jakeen 5:22 sanoma ei koske kaikkia ihmisiä, sillä jakeessa näytetään painottavan niin vahvasti jokaista vihoissaan olijaa.

Neljäs tapa rajata antiteesin vihastumiskieltoa on nähdä jakeen 5:22 kuvaamat vihoissaan oleminen (5:22a), toisen kutsuminen ”tyhjäpääksi” (5:22b) ja toisen kutsuminen ”hulluksi” (5:22c) prosessiksi, jossa siirrytään lievemmistä vakavampiin tekoihin ja niiden seurauksiin. Tämän kannan mukaan viha, joka pysyy piilotettuna sydämessä tai joka tulee ulos spontaanisti ilman pahaa tarkoitusta, ei ole yhtä vakava, ja täten siitä ei rangaista yhtä ankaralla tavalla. Tähän kantaan kuuluu synnin

jakaminen vakaviin eli kuoleman synteihin ja lieviin synteihin: kuoleman synti rajattiin koskemaan vain vahvempaa vihastumista, josta heidän mukaansa puhutaan kohdassa 5:22c.³⁰

Luzin oma näkemys yllä esitellyistä kannoista on se, että kaikki sellaiset tulkinnat tulee hylätä, jotka eivät ymmärrä antiteesiä käskynä, joka tarkoittaa mitä se sanoo ja on tarkoitettu käskyksi kaikille vastaanottajille.³¹

Kuten kuitenkin jo yllä totesin, aion tässä tutkielmassa keskittyä dogmaattisten kantojen sijaan siihen, miten Matteuksen Jeesus perustelee tappamisen, vihoissaan olemisen ja pahan puhumisen kieltoaan. Uskon tämän auttavan minua selvittämään kohdan todellisen merkityksen, kun aiemmat dogmaattiset ja kirkolliset tulkinnat jätetään vähemmälle ja keskitytään itse kohdan argumentaation tutkimiseen.

1.1.3 Matteuksen evankeliumin historiallinen alkuperä

Ensimmäinen merkittävä tekijä Matteuksen evankeliumin historiallisen alkuperän kannalta on se, missä evankeliumi alun perin kirjoitettiin. Tutkijat ovat ehdottaneet

29 Luz 2007, 238; Luz 1989, 286–287.

30 Luz 2007, 238–239; Luz 1989, 287.

31 Luz 2007, 239.

(13)

11 monia eri paikkoja Matteuksen evankeliumin kirjoituspaikaksi,³² mutta enemmistö tutkijoista pitää Syyriaa kirjoitusmaana,³³ ja yleisin ehdotus kirjoituskaupungista on Antiokia.³⁴ Syynä tähän enemmistömielipiteeseen on ainakin osittain Matteuksen evankeliumin vaikutus Ignatiukseen ja Didakheeseen³⁵ tuolla alueella.³⁶ Tässä tutkielmassa oletan, että enemmistökanta Matteuksen evankeliumin

kirjoittamispaikasta pitää paikkansa eli että se on kirjoitettu Syyriassa, mahdollisesti Antiokiassa. Mutta kuten monet tutkijat kuitenkin toteavat, kirjoittamispaikalla ei ole ratkaisevaa merkitystä evankeliumin sanoman ymmärtämisen kannalta.³⁷

Toinen tärkeä asia historiallisen alkuperän kannalta on se, minkälaiselle yleisölle Matteus alun perin teoksensa kirjoitti. Koska tähän kysymykseen liittyy vahvasti myös se, milloin Matteuksen evankeliumi on kirjoitettu, käsittelen tässä yhteydessä myös Matteuksen evankeliumin³⁸ kirjoitusajankohtaa.

Yksi tapa yhdistää Matteuksen evankeliumin kirjoitusajankohta ja evankeliumin yleisö ja heidän tilanteensa on Keenerin esittämä kanta. Keener puolustaa nimittäin toista tutkijoiden päävaihtoehdoista, nimittäin vuoden 70 jKr. jälkeistä

kirjoitusajankohtaa.³⁹ Hän vetoaa mm. siihen, että Matteuksen evankeliumissa fariseukset näyttävät olevan Jeesuksen ja hänen seuraajiensa pääasiallinen vastustaja ja että Matteuksen evankeliumi on suunnattu farisealaisuutta vastaan. Tämä sopisi hyvin vuoden 70 jKr. jälkeiseen tilanteeseen, sillä fariseukset ja kirjanoppineet

32 Muita ehdotettuja paikkoja ovat mm. Kapernaum tai mahdollisesti Seforis (Witherington 2006, 26–

28); Galilea (Overman 1990, 158 – 159); Aleksandria (Brandon 1957); Jerusalem tai Palestiina, Edessa, Foinikia ja Kesarea (Davies & Allison [1988, 138–139, 146–147] mainitsevat nämä vaihtoehdot, mutta päätyvät itse Antiokiaan todennäköisimpänä vaihtoehtona).

33 Keener 1999, 41; Keener 2009, 41; Turner 2008, 14; Nolland 2005, 18; Wilkins 2004, 25.

34 Keener 1999, 41; Keener 2009, 41.

35 Tutkijat siis pitävät todennäköisenä sitä, että Ignatiuksen kirjeet ja Didakhe sisältävät viittauksia Matteuksen evankeliumiin. Turner (2008, 13) listaa Ignatiuksen kirjeistä kohdat Ef. 19 ja Smyr. 1, joissa hänen mukaansa on viittaus Matteuksen evankeliumiin.

36 Keener 1999, 41; Keener 2009, 41; Turner 2008, 14; Wilkins 2004, 25.

37 Blomberg 1992, 37; Turner 2008, 14. Huomaa myös Bauckhamin (1998) kanta, jonka mukaan kaikki evankeliumit oli alusta alkaen tarkoitettu laajalle yleisölle, joten niiden ymmärtämiseen tarvittiin vähemmän spesifistä kirjoituspaikkaan liittyvää tietoa, kuin esimerkiksi UT:n kirjeissä.

38 Tutkijoiden kannat Matteuksen evankeliumin kirjoittajasta pitävät sisällään mm. seuraavat kannat:

(1) Kirjoittaja ei ollut apostoli Matteus, vaikka otsikko ”Matteuksen mukaan” (κατὰ Μαθθαῖον) lisättiinkin evankeliumiin jo ennen vuotta 100 jKr. (esim. Luz 2007, 59). (2) Evankeliumin lopullisen version on toimittanut joku (tai mahdollisesti useampi) hellenistinen juutalaiskristitty, joka on kuulunut Matteuksen opetuslasten yhteisöön. Hänellä on ollut käytössään apostoli Matteuksen tekemä varhainen versio, joka on sisältänyt varsinkin Jeesuksen sanontoja ja ehkäpä jonkin verran myös narratiivista materiaalia (esim. Hagner 1993, lxxvii). (3) Kirjoittaja oli apostoli Matteus (esim. France 2007, 15). Kuten yllä olen todennut, tämä tutkielma keskittyy Matteuksen Jeesuksen argumentaation tutkimiseen. Täten evankeliumin historiallisella kirjoittajalla ei ole kovin suurta merkitystä tälle työlle, koska huomioni kiinnittyy Matteuksen valmiiseen tekstiin, ja sen tarkoituksen selvittämiseen.

39 Tutkijoiden enemmistön mukaan Matteus on kirjoitettu 80- tai 90-luvulla jKr. (Nolland 2005, 14).

(14)

12 nousivat vuoden 70 jKr. jälkeen johtoasemaan juutalaisten keskuudessa, ja he olivat myös Syyriassa ja Palestiinassa asuvien kristittyjen pääasialliset vastustajat pian vuoden 70 jKr. jälkeen. Tämä kanta selittäisi sen, miksi Matteuksen evankeliumi on useasti niin kriittinen juuri fariseuksia kohtaan.⁴⁰ Jos tämä kanta pitää paikkansa, Matteuksen evankeliumissa laitetaan vastakkain Jeesukseen uskovien juutalaisten ja fariseusten⁴¹ tulkinta laista ja VT:n Kirjoituksista. Keenerin mukaan Matteuksen evankeliumin vastaanottajat olivat juutalais-kristittyjä, jotka olivat täysin sitoutuneita juutalaiseen perintöönsä, mutta samanaikaisesti taistelivat niitä vastaan, joita he pitivät sen väärinä puhemiehinä.⁴² Matteuksen evankeliumin vahvat kommentit fariseuksia vastaan selittyisivät siis suureksi osaksi sillä, että se kuvaa kahden juutalaisryhmittymän välistä keskustelua siitä, kellä on oikea tulkinta VT:n laista ja Kirjoituksista.

Toinen tapa yhdistää Matteuksen evankeliumin kirjoitusajankohta ja sen yleisön tilanne on John Nollandin hahmottelema kanta. Hän puolustaa toista tutkijoiden päävaihtoehtoa eli sitä, että mitkään vuoden 70 jKr. jälkeiseen kirjoitusajankohtaan viittaavat argumentit eivät ole pitäviä, vaan Matteuksen evankeliumi on luultavasti kirjoitettu ennen vuosien 66–70 jKr. juutalaissotaa.⁴³ Nolland ajoittaa Matteuksen tähän ajankohtaan seuraavista syistä. Ensiksi hänen mukaansa Matteuksen kuvaus Jerusalemin tuhosta luvussa 24 ei voi olla kirjoitettu sen tapahtumisen jälkeen, koska Matteuksessa ei ole jälkeäkään sanoman sovittamisesta vuonna 70 jKr. tapahtuneisiin yksityiskohtiin. Täten luvun 24 tapahtumat ovat Matteukselle vielä tulevaisuudessa, kun hän kirjoittaa evankeliuminsa. Toiseksi Nolland ajoittaa Matteuksen 60-luvun alkuun, koska siinä ei ole hänen mukaansa viitteitä korostuneesta juutalaisesta nationalismista, joka alkoi juutalaissodan alla ja josta on Nollandin mukaan viitteitä mm. Luukkaan evankeliumissa.⁴⁴

Nolland päätyy yllä olevan perusteella siihen, että Matteuksen evankeliumin vastaanottajat ovat vähemmistöasemassa olevia juutalaiskristittyjä, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että heillä on tärkeä sanoma myös muille juutalaisille ja että

40 Keener 1999, 42, 45–46; Keener 2009, 42, 45–46.

41 Keener (1999, 46; 2009, 46) täsmentää, että kyseessä ovat fariseusten ja kirjanoppineiden seuraajat eli Jamnian jälkeisen rabbiinisen liikkeen perustajat ja heitä seuranneet juutalaiset johtajat Syyro- Palestiinassa.

42 Keener 1999, 49; Keener 2009, 49.

43 Nolland 2005, 14–17.

44 Nolland 2005, 14–18.

(15)

13 monet juutalaiset tulevat vielä kääntymään Jeesuksen vastustuksestaan pois. Vaikka Matteuksen evankeliumin vastaanottajat ovatkin saaneet kokea vastustusta muiden juutalaisten taholta, tämä ei ole saanut heitä erottautumaan juutalaisista juuristaan tai epäilemään heidän omaa juutalaista identiteettiään. Lisäksi vaikka Matteuksen evankeliumi on vihamielinen fariseuksia kohtaan, se kuitenkin tunnustaa, että fariseukset ja kirjanoppineet ovat validi lähde tiedolle Mooseksen laista.⁴⁵ Vaikka Nolland siis uskoo Matteuksen kirjoitusajankohdan olleen 60-luvun alussa, hän kuitenkin päätyy samankaltaiseen ratkaisuun vastaanottajien tilanteesta kuin Keener:

vastaanottajat ovat keskellä tilannetta, jossa he joutuvat puolustautumaan fariseusten enemmistöasemaa ja näiden Kirjoitusten tulkintaa vastaan. Tällaiseen tilanteeseen Matteus kirjoittaa evankeliuminsa, joka ilmeisesti vastaa tämän tilanteen haasteisiin.

Koska yllä olevien kantojen välillä ei ollut suurta eroa Matteuksen yleisön tilanteesta, en näe tarpeelliseksi valita jompaakumpaa kirjoitusajankohtaa, vaan tyydyn siihen, että Matteuksen evankeliumi on kirjoitettu juutalaiskristilliselle

ryhmälle, jolla oli kiistaa toisten juutalaisten kanssa siitä, kummalla on oikea tulkinta Jeesuksesta, laista ja VT:n Kirjoituksista.

Kolmas tärkeä asia Matteuksen evankeliumin historiallisen alkuperän kannalta on se, miten Vuorisaarnan sisältö on päätynyt yhdeksi saarnaksi Matteuksen evankeliumiin.

Tutkijoiden suuren enemmistön mukaan Matteus on koonnut Jeesuksen sanontoja ja koonnut näistä sitten Vuorisaarnan.⁴⁶ Jeesus ei siis heidän mukaansa ole puhunut Vuorisaarnaa yhdessä paikassa tiettynä hetkenä, vaan lopputulos on evankelista Matteuksen aikaansaannos, joka voi joiltakin tai suurilta osin pohjautua Jeesuksen joskus julistamiin sanomiin. Thurénin mukaan tämä voi tietenkin historiallisesti pitää paikkansa, mutta Matteuksen evankeliumin kirjoittajan ja kertojan mukaan Jeesus puhui tämän saarnan yhdellä kertaa. Täten evankeliumin ja kertojan sanoman ymmärtämiseksi meidän tulisi Thurénin mukaan tutkia Vuorisaarnaa koherenttina kokonaisuutena.⁴⁷ Tämä lähestymistapa sopii parhaiten myös tähän tutkielmaan, jossa käsittelen kohtaa Matt. 5:21–26 Matteuksen Jeesuksen tekstinä, jonka

45 Nolland 2005, 18.

46 Esim. Hagner 1993, 83; Keener 1999, 162; Keener 2009, 162. Myös Carson (2010, 152–154) mainitsee tutkijoiden enemmistökannan, vaikka ei siihen itse uskokaan.

(16)

14 merkityksen pyrin löytämään. En siis tässä tutkielmassa puutu historiallisen

Jeesuksen ongelmaan, vaan keskityn Matteuksen Jeesuksen sanomaan.

1.2 Metodi

Esittelen tässä alaluvussa filosofi Stephen Toulminin kehittämän metodin. Tällä metodilla on keskeinen rooli Jeesuksen tappamis- ja vihastumiskiellon analyysissani.

Argumentaation tutkiminen argumentaatioanalyysin avulla on mielestäni perusteltua, koska yksi sen pääasiallisista hyödyistä on se, että sillä voidaan löytää tekstin

sisältämät julkilausumattomat, implisiittiset seikat,⁴⁸ joita muilla menetelmillä ei välttämättä löydä yhtä hyvin. Pidän tätä tärkeänä Toulminin metodin hyötynä, sillä pidän mahdollisena, että myös Matteuksen Jeesuksen argumentaatio pitää sisällään implisiittisiä osia, joista haluan päästä selville tämän tutkielman avulla.

Modernien argumentaatioteorioiden juuret ovat antiikin retoriikassa, dialektiikassa ja logiikassa. Pääasiallisena lähteenä ovat kreikkalaiset kirjoittajat, eritoten

Aristoteles.⁴⁹ Viime vuosikymmeninä eksegeettisessä tutkimuksessa on koettu retorisen tutkimuksen renessanssi, jonka tähden jotkut tutkijat ovat yrittäneet analysoida Raamatun sisältämää argumentaatiota käyttämällä hyväksi antiikin retoriikkaa. Tästä on hyvänä esimerkkinä Viertel, joka 1970-luvun tutkimuksessaan käytti hyväksi yksinomaan antiikin retorisia kysymyksiä ja terminologiaa. Tällaisella tavalla saavutettava teoreettinen pohja on kuitenkin erittäin kapea.⁵⁰ Toisena hyvänä esimerkkinä tästä on Donelson, joka 1980-luvun tutkimuksessaan käytti yksinomaan Aristoteleen ja joidenkin muiden antiikin kirjoittajien töitä pohjana antiikin tekstien argumentaation analysoimiseen. Merkille pistettävää on se, että Donelson pitää tätä parhaana tapana päästä selville Raamatun tekstin logiikasta ja että hän ei edes mainitse mitään muita metodeja. Donelsonin lähestymistapa ei kuitenkaan johda itse tekstin tai sen sisältämän argumentaation tarkkaan analyysiin, vaan hän tyytyy lähinnä identifioimaan joitakin tekniikoita, joita kirjoittaja on käyttänyt. Täten

48 Thuren tulossa, 10.

49 Thurén 1995, 35.

50 Thurén 1995, 36. Thurén viittaa tässä yhteydessä Siegertin (1985, 5) kritiikkiin Vierteliä kohtaan, jossa Siegert toteaa antiikin syllogismien soveltamisen Paavalin teksteihin olevan keinotekoista ja osittain älytöntä.

(17)

15 tätäkään tapaa ei voi pitää parhaana mahdollisena tapana harjoittaa

argumentaatioanalyysia.⁵¹

Argumentaatioanalyysista on julkaistu 1900-luvun toisella puoliskolla paljon tutkimuksia, ja on järkevää olettaa, että tämän nopeasti kehittyvän tutkimuksen alan tuottama tieto voi olla hyödyksi myös Raamatun tekstien tutkimisessa.⁵²

Modernin argumentaatioanalyysin kannalta varsinkin kaksi tutkimusta ovat osoittautuneet merkityksellisiksi.⁵³ Ensimmäinen on Stephen Toulminin vuonna 1958 julkaisema tutkimus⁵⁴ ja toinen on Perelmanin ja Olbrechts-Tytecan vuodelta 1969 peräisin oleva tutkimus.⁵⁵ Näiden molempien tutkimusten pohjalla oli

vakuuttuminen siitä, että ihmisten arkielämän argumentointia ei voi analysoida riittävällä tavalla formaalin logiikan metodeilla. Sekä Perelmanilla että Toulminilla on ollut tärkeä rooli argumentaatioteorioiden ja -mallien kehittämisessä, ja monet tutkijat valitsevat yhä jommankumman mallin argumentaatioanalyysinsa

perustaksi.⁵⁶

Perelman nostaa yleisön keskeiseen osaan argumentaatioteoriassaan.⁵⁷ Formaalissa logiikassa argumentaatiota voidaan pitää onnistuneena, jos sen kuvailema

päättelyketju on onnistunut, kun taas Perelmanin mukaan argumentaatiota voidaan pitää onnistuneena vain siinä tapauksessa, että kohdeyleisö hyväksyy sen.⁵⁸ Perelman pyrkiikin tutkimuksessaan määrittelemään retorisia tekniikoita, joita käyttämällä puhuja tai kirjoittaja voi saada väitteelleen yleisön hyväksynnän.⁵⁹

Kuten yllä totesin, myös Toulmin pitää formaalia logiikkaa riittämättömänä ihmisten arkielämän argumentaation analysointiin.⁶⁰ Tämä johtuu siitä, että formaalin logiikan mukainen argumentointitapa on liian staattinen analysoimaan ihmisten arkielämän

51 Thurén 1995, 36–37.

52 Thurén 1995, 38.

53 Thurén 1995, 38.

54 ”The Uses of Argument”.

55 “The New Rhetoric: A Treatise on Argumentation”. Huomaa, että tämän tutkimuksen alkuperäinen versio ilmestyi ranskaksi vuonna 1959 mutta että tämän englanninkielinen versio ilmestyi vasta vuonna 1971.

56 Thurén 1995, 38.

57 Thurén 1995, 39; van Eemeren et al. 1996, 98–102.

58 van Eemeren et al. 1996, 98–102.

59 van Eemeren et al. 1996, 53, 98.

60 Thurén 1995, 38.

(18)

16 argumentaatiota, joka on kliinisen argumentin sijaan kuin asteittain etenevä

prosessi.⁶¹

Päädyin Toulminin metodiin, koska se on toisaalta klassinen mutta toisaalta täysin nykyaikainen systeemi, joka on tarpeeksi helppo ymmärtää myös keskivertolukijalle.

Lisäksi kuten Thurén asian ilmaisee, sen ehkäpä suurimpana etuna on se, että sen avulla voidaan löytää argumentaation julkilausumattomat, implisiittiset osat.⁶² Pidän tätä tärkeänä Toulminin metodin hyötynä, sillä pidän mahdollisena, että myös Matteuksen Jeesuksen argumentaatio pitää sisällään implisiittisiä osia, joista haluan päästä selville tämän tutkielman avulla.

Stephen Toulminin⁶³ kehittämän klassisen argumentaatiomallin mukaan ihmisten arkielämän argumentointi, jonka kautta he pyrkivät vakuuttamaan toisen jostain, koostuu tietyistä standardi-elementeistä, joilla kaikilla on oma roolinsa

argumentaatiossa.⁶⁴ Näitä tarkasti määriteltyjä elementtejä ovat väite (Claim), lähtötieto (Data), päättelysääntö (Warrant), taustatuki (Backing) ja varauma (Rebuttal).⁶⁵

Ensimmäinen argumentaation elementti on siis väite (C). Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita seuraava väite: ”San Francisco 49ers voittaa Super Bowlin tänä vuonna”.⁶⁶ Voidaan siis sanoa, että väite on argumentoijan esittämä mielipide,⁶⁷ joka esitetään sitä varten, että monet ihmiset hyväksyisivät sen.⁶⁸

Väite viittaa siihen, että kun argumentoija alkaa esittää argumenttia, hänellä on aina mielessä jokin ”päämäärä”, jonka totuudesta hän pyrkii vakuuttamaan

keskustelukumppaninsa argumentin lopputuloksena.⁶⁹ Väite sisältää implikaation siitä, että sille on olemassa hyviä perusteluja, jotka osoittavat väitteen olevan oikeutettu ja täten arvollinen tulemaan yleisesti hyväksytyksi.⁷⁰ Täten

61 Toulmin 1958, 43; van Eemeren et al. 1996, 135.

63 Toulmin 1958; Toulmin 1984.

64 Thurén 2015, 32.

65 Toulmin 1958, 94–107.

66 Toulmin, Rieke & Janik 1984, 29.

67 Thurén 1995, 42.

(19)

17 argumentaation analysoinnin ensimmäisenä askeleena on ymmärtää, mitä sen väite koskee.⁷¹

Väite on puhujan kuulijoille esittämä tapauskohtainen näkemys, josta kuulijat eivät ole täysin samaa mieltä.⁷² Väite on siis se puhujan johtopäätös, jonka

oikeudellisuudesta hän pyrkii vakuuttamaan keskustelukumppaninsa tai kuulijansa.⁷³ Väitettä ei aina ilmaista suoraan tekstissä.⁷⁴

Toinen argumentaation elementti on lähtötieto (D).⁷⁵ Lähtötieto viittaa siihen informaatioon, joka vaaditaan, jotta väitettä voidaan pitää luotettavana ja

perusteltuna. Nimittäin argumentoijan vastapuoli voi väitteen kuullessaan kysyä, millä perusteella argumentoija väittää väitettään todeksi?⁷⁶ Jos käytetään yllä mainittua esimerkkiä San Francisco 49ers joukkueen voitosta tulevassa Super Bowlissa, argumentoijan vastapuoli voi väitteen kuullessaan kysyä: ”Mikä saa sinut sanomaan noin?” Tähän argumentoija voisi vastata esimerkiksi vetoamalla

seuraavankaltaiseen lähtötietoon: ”Vertaa heitä muihin joukkueisiin! Millään muulla joukkueella ei ole yhtä hyvää hyökkäyksen ja puolustuksen yhdistelmää kuin

heillä”.⁷⁷

Lähtötieto on siis se asia, jolla väitettä perustellaan.⁷⁸ Myös lähtötieto on

tapauskohtainen tieto, mutta toisin kuin väite, lähtötieto on jotain sellaista, jonka yleisö luultavasti hyväksyy.⁷⁹ Lähtötiedot, joita voi olla enemmän kuin yksi, tarjoavat perustan, jonka pohjalta lukijan tai kuulijan pitäisi hyväksyä väite.

Lähtötiedot viittaavat siis tiettyihin faktoihin, joiden uskotaan tukevan väitettä. Jos pitäydymme San Francisco 49ers esimerkissä, niin lähtötiedon tulee kertoa

tarkalleen, mitkä faktat tuosta joukkueesta tukevat väitettä, että he tulevat voittamaan Super Bowlin tänä vuonna. Kuten yllä huomasimme, argumentoija väitti heidän

72 Thurén 2015, 33.

73 Toulmin 1958, 97.

74 Thurén 2015, 33.

75 Toulmin, Rieke & Janik käyttävät vuoden 1984 teoksessaan lähtötiedosta termiä ”Grounds”. Koska Toulminin mallin käyttäjät kuitenkin yleisesti käyttävät lähtötiedosta termiä ”Data” (ks. esim. Thurén 2015, 33; 1995, 42. Thurén perustelee itse termin ”Data” käyttöä tässä jälkimmäisessä kohdassa), olen päättänyt pitäytyä sen käytössä tässä tutkielmassa.

78 Thurén 2015, 33; Toulmin 1958, 97.

79 Thurén 2015, 33.

(20)

18 hyökkäyksensä ja puolustuksensa yhdistelmää parhaaksi koko liigassa, jonka

pohjalta hän väitti, että 49ers voittaa tänä vuonna Super Bowlin.

Usein argumentaatio koostuu ketjuista, joissa seuraavan päättelyn lähtötietona on edellisen päättelyn väite, joka saatiin perusteltua hyvin.⁸⁰ Riippuen väitteen laadusta, lähtötieto voi koostua kokeellisista havainnoista, yleisesti tiedossa olevista asioista, henkilökohtaisista todistuksista tai jostain näihin verrattavissa olevasta faktuaalisesta datasta.⁸¹ Mutta joka tapauksessa väite ei voi olla vahvempi kuin lähtötieto, joka muodostaa sille perustan.⁸²

Kolmas argumentaation elementti on päättelysääntö (W).⁸³ Päättelysääntöä tarvitaan väitteen (C) ja lähtötiedon (D) väliin, sillä se kertoo, miten puhuja pääsee

lähtötiedosta väitteeseen.⁸⁴ Jos pitäydymme jälleen San Francisco 49ers joukkueen esimerkissä, niin vastapuoli ei välttämättä hyväksy argumentoijan lähtötietoa, vaan kysyy, onko hyvän hyökkäyksen ja puolustuksen yhdistelmä kuitenkaan ratkaiseva asia Super Bowlin voittamisen kannalta. Näin vastapuoli pyytää argumentoijaa esittämään jonkin yleisen päättelysäännön, joka osoittaa lähtötiedon (D) olevan hyvä perusta uskoa väite (C) todeksi.⁸⁵ Tässä tapauksessa argumentoijaa pyydetään siis oikeuttamaan askelta lähtötiedosta väitteeseen jollain yleisluontoisella tiedolla. San Francisco 49ers joukkueen esimerkissä päättelysääntö voisi olla esim. se, että yleensä parhaan puolustuksen ja hyökkäyksen yhdistelmän omaava joukkue voittaa pelin.

Päättelysääntö varmistaa siis sen, että lähtötieto todellakin tukee väitettä eikä ole esimerkiksi tietoa, joka ei millään tavalla liity käsiteltävään aiheeseen.⁸⁶

Päättelysääntöä voidaan pitää ”siltana”, joka yhdistää lähtötiedon ja väitteen toisiinsa. Päättelysääntö on väitteestä ja lähtötiedosta poiketen yleinen eli se ei voi pitää sisällään tarkkoja tapauskohtaisia tietoja. Päättelysääntö on usein pääteltävä itse kontekstista, sillä sitä ei normaalisti lausuta ääneen.⁸⁷ Päättelysääntö voi koostua

80 Thurén 2015, 33; 1995, 42.

82 Toulmin, Rieke & Janik 1984, 26, 37–44; Thurén 1995, 42.

84 Toulmin 1958, 97–98; Thurén 2015, 33.

87 Thurén 2015, 33.

(21)

19 luonnonlaeista, oikeudellisista periaatteista ja säädöksistä tai esimerkiksi

nyrkkisäännöistä.⁸⁸

Neljäs argumentaation elementti on taustatuki (B).⁸⁹ Taustatuki (B) tarvitaan usein päättelysäännön (W) tueksi, koska kuulija ei välttämättä hyväksy päättelysääntöä ilman ylimääräistä tukea.⁹⁰ Kuten päättelysääntö, myös taustatuki on luonteeltaan yleinen.⁹¹

Jos vastapuoli ei hyväksy argumentoijan päättelysääntöä (W), niin San Francisco 49ers joukkueen voittomahdollisuuksia puolustava argumentoija voi esittää päättelysääntönsä tueksi esimerkiksi seuraavanlaisen taustatuen (B): ”Epäilyksesi 49ers joukkuetta kohtaan osoittavat, että et ole oppinut historiasta sitä, että jokaisen Super Bowlin voittaja on tähän mennessä omannut parhaan yhdistelmän hyökkäystä sekä puolustusta”.⁹² Näin argumentoija siis esittää yleisen taustatuen, joka liittyy tässä tapauksessa amerikkalaisen jalkapallon loppuottelun, Super Bowlin, historiaan;

tarkemmin sanottuna siihen, että tilastojen mukaan tähän asti voittoisa joukkue on aina omannut parhaan yhdistelmän hyökkäystä ja puolustusta.

Taustatuki voi koostua erilaisista asioista, riippuen siitä, mihin alaan päättely liittyy.

Jos päättelysääntö on koskenut esimerkiksi jotain luonnonlakia, taustatuki voi liittyä siihen, että kyseinen luonnonlaki on varmasti tarkistettu riittävän perusteellisesti.⁹³ Jos taas kyseessä on erilainen päättelysääntö, kyseeseen voivat tulla esim. tilastot, asiantuntijoiden mielipiteet, yleinen mielipide, jne.⁹⁴

Argumentaation viides ja viimeinen elementti on varauma (R), joka viittaa olosuhteisiin, joissa päättely ei päde.⁹⁵ San Francisco 49ers joukkueen luultavaa voittoa Super Bowlissa voidaan kyseenalaistaa esimerkiksi mahdollisiin

loukkaantumisiin vetoamalla. ”San Francisco luultavasti voittaa Super Bowlin, elleivät sitten heidän tähtipelinrakentajansa Joe Montana ja tähtilaitahyökkääjänsä Jerry Rice loukkaannu kauden aikana”.

90 Toulmin 1958, 103; Thurén 2015, 33.

91 Thurén 2015, 33.

94 Thurén 2015, 33.

95 Thurén 2015, 33; 1995, 43.

(22)

20 Näin vastaväittäjä voi esimerkiksi hyväksyä argumentoijan argumentaatioketjun taustatukeen asti, mutta kieltäytyä hyväksymästä väitettä (C), sillä hänen mukaansa on hyvin mahdollista, että varauman (R) ilmaisema asiaintila voi toteutua ja näin kyseenalaistaa väitteen totuuden.

Alla oleva kaavio 1 kuvaa Toulminin argumentaatioanalyysimallin

kokonaisuudessaan yllä käytetyn San Francisco 49ers joukkueen esimerkin osalta.

B: Tilastojen mukaan tähän asti joka vuosi Super Bowlin on voittanut joukkue, jolla on ollut paras yhdistelmä puolustusta ja hyökkäystä W: Puolustuksen ja hyökkäyksen paras yhdistelmä johtaa yleensä voittoon

D: 49ersilla on paras C: 49ers voittaa tulevan Super Bowlin yhdistelmä hyökkäystä

ja puolustusta

R: Paitsi jos tähtipelaajat loukkaantuvat Kaavio 1

Alla oleva kaavio 2 taas kuvaa Toulminin argumentaatiomallin Toulminin itse käyttämän esimerkin muodossa.⁹⁶

Kuten kaavio 2 osoittaa, väitteenä (C) on ”Petersen ei ole katolinen”. Tätä väitettä tukee lähtötieto (D) siitä, että ”Petersen on ruotsalainen”. Päättelysääntö (W) taas kertoo, miten lähtötiedosta päästään väitteeseen eli mikä ääneen sanomaton sääntö antaa meille oikeutuksen uskoa väite lähtötiedon ja päättelysäännön pohjalta.

96 Toulmin 1958, 111. Huomaa, että varauma (R) on otettu tässä Lauri Thurénilta (2015, 33; 1995, 43).

B: Roomalaiskatolisten osuus ruotsalaisista on alle 2 % W: Ruotsalaiset eivät ole katolisia

D: Petersen on ruotsalainen C: Petersen ei ole katolinen

R: Paitsi jos hän kuuluu pieneen vähemmistöön Kaavio 2

(23)

21 Taustatuki (B) taas tukee päättelysääntöä vetoamalla esim. Ruotsin

uskontotilastoihin, jotka osoittavat, että katolisia on maan asukkaista vain n. 2 prosenttia. Ainoa este väitteen hyväksymiselle on nyt enää varauma (R) eli se, kuuluuko Petersen pieneen katolisten vähemmistöön ruotsalaisista. Jos voidaan osoittaa, että hän todellakin kuuluu tähän vähemmistöön esimerkiksi väestörekisterin tietojen pohjalta, argumentin väite (C) ei pidä paikkaansa. Mutta jos varauma (R) ei päde, väitteemme (C) on hyväksyttävä.

(24)

22 2 ARGUMENTAATIO JAKSOSSA MATT. 5:21–26

2.1 Johdanto analyysiin

Selkeyden vuoksi jaan Matteuksen Jeesuksen tappamista ja vihastumista koskevat sanat neljään eri osaan, joista kutakin käsitellään omassa alaluvussaan. Ensimmäinen tutkittava osa on jae 5:21. Matteus kertoo siinä Jeesuksen opetuksesta, jossa tämä viittaa esi-isille annettuun Vanhan testamentin tappamiskieltoon, ja siitä seuraavaan rangaistukseen.⁹⁷

Jakeessa 5:22 Matteus esittää Jeesuksen ensimmäisen antiteesin,⁹⁸ joka on esitetty kolmen paradoksisen väitteen muodossa.⁹⁹

Jakeissa 5:23–24 Matteus esittää Jeesuksen ensimmäisen konkreettisen

havainnollistuksen tai sovelluksen jakeiden 5:21–22 sanomasta.¹⁰⁰ Havainnollistus toimii positiivisena vastineena antiteesin negatiivisille tuomioille. Näiden jakeiden muutos yksikkömuotoon antiteesin (5:22) monikkomuodosta painottaa sitä, että niissä sovelletaan antiteesin periaatetta yksilöihin.¹⁰¹

Jakeissa 5:25–26 Matteus esittää Jeesuksen toisen konkreettisen havainnollistuksen jakeiden 5:21–22 sanomasta.¹⁰² Näiden jakeiden havainnollistukseen pätee sama kuin ensimmäiseenkin havainnollistukseen: se toimii vastineena antiteesin negatiivisille tuomioille.¹⁰³

Esitän jokaisen analyysikohdan alussa oman käännökseni. Tämän jälkeen perustelen käännösratkaisuni seuraavassa alaluvussa, jossa käsittelen tarkemmin kunkin

analyysikohdan tärkeät ilmaukset, huomioiden tärkeimmät asiat kunkin ilmauksen tutkimushistoriasta. Tämän jälkeen esittelen kunkin osan argumentaatioanalyysin.

97 Davies & Allison 1988, 509.

98 Davies & Allison 1988, 509.

99 France 2007, 199.

100 Davies & Allison 1988, 516; Hagner 1993, 115.

101 France 2007, 202.

102 Davies & Allison 1988, 516, 519; Hagner 1993, 115.

103 France 2007, 199.