Hyödyntävätkö monikansalliset suomalaisyhtiöt veroparatiiseja verosuunnittelussaan?

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Kauppatieteiden laitos

HYÖDYNTÄVÄTKÖ MONIKANSALLISET SUOMALAISYHTIÖT VEROPARATIISEJA VEROSUUNNITTELUSSAAN?

Pro gradu -tutkielma, Taloushallinto ja Rahoitus Heidi Virta (276227)

10.5.2019

TIIVISTELMÄ

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Kauppatieteiden laitos

Taloushallinto ja Rahoitus

VIRTA, HEIDI A. K.: Hyödyntävätkö monikansalliset suomalaisyhtiöt veroparatiiseja vero- suunnittelussaan?

Pro gradu tutkielma, 69 s.

Tutkielman ohjaaja: professori, KTT Mervi Niskanen

Avainsanat: monikansallinen yhtiö, verosuunnittelu, veroparatiisi, efektiivinen veroaste Pro-gradu tutkielmassa käsitellään monikansallisten yhtiöiden veroparatiisitoimintojen ja vero- suunnittelun yhteyttä. Tutkielman keskeisenä tavoitteena on selvittää, onko suomalaisten mo- nikansallisten yhtiöiden konsernirakenteessa olevalla yhdellä tai useammalla veroparatiisiyhti- öllä yhteyttä konsernin verorasitukseen. Lisäksi tutkielmassa tehdään mielenkiintoisia havain- toja muista suomalaisten monikansallisten yhtiöiden yrityskohtaisista verorasitukseen vaikut- tavista tekijöistä.

Verosuunnittelua ja siihen linkittyvää veroparatiisitoimintaa pidetään ajankohtaisena aiheena.

Aiheen yhteiskunnallista merkittävyyttä kuvastaa hyvin viime vuosina aiheesta laajasti käyty niin julkinen, poliittinen kuin tieteellinenkin keskustelu. Toisaalta, aiheeseen linkittyvien teki- jöiden tulkinnan, määrittelyn ja mittaamisen haasteita nostetaan etenkin tieteellisessä keskuste- lussa jatkuvasti esiin.

Tutkielmassa käytetään vuodet 2012-2016 kattavaa yhdisteltyihin tilinpäätöstietoihin pohjau- tuvaa paneeliaineistoa ja tutkimusmenetelmänä lineaarista regressioanalyysiä. Verosuunnitte- lua tutkielmassa mitataan efektiivisellä veroasteella. Tässä tutkielmassa veroparatiisivaltiot ja - alueet käsitellään mahdollisimman suppeasti, jotta kyettäisiin vangitsemaan vain nimenomaan suomalaisia monikansallisia yhtiöitä ensisijaisesti kiinnostavat veroparatiisimaat ja -alueet sekä eliminoitaisiin tutkielman tuloksista muista liiketoiminnallisista syistä kansallisten rajojen ul- kopuolella harjoitetun toiminnan vaikutukset.

Tutkielmassa ei saada tukea väitteelle, että monikansalliset yhtiöt hyödyntäisivät veroparatiisi- yhtiöitä verosuunnittelussaan. Päinvastoin, efektiivisen veroasteen todetaan olevan keskimää- rin 2,8 prosenttia korkeampi veroparatiisitoimintoja käyttävillä suomalaisilla monikansallisilla yhtiöillä. Lisäksi tutkielmassa tehdään mielenkiintoinen aiemmasta tieteellisestä tutkimuksesta poikkeava havainto, jonka mukaan aineettomien hyödykkeiden määrän todetaan kasvattavan monikansallisen yhtiön efektiivistä veroastetta.

Tuloksien tulkinnassa on kuitenkin tärkeää huomioida, että tutkielmassa ei huomioida tappiota tekeviä yhtiöitä. Myöskään veroparatiisien käyttötarkoitusta, konsernirakenteeseen implemen- toinnin ajankohtaa tai klusteriefektiä ei huomioida. Tuloksista saadaan siis erityisesti tukea ai- healueen tulevaisuuden tutkimuksen tärkeydelle ja tarpeelle muun muassa veropoliittista pää- töksentekoa varten.

Sisällys

1 JOHDANTO ... 4

1.1 Tutkimuksen tausta... 4

1.2 Tutkimuksen tavoite ja rajaukset ... 5

1.3 Tutkimuksen rakenne ... 7

2 MONIKANSALLINEN YHTIÖ JA SEN VEROSUUNNITTELU ... 9

2.1 Monikansallisen yhtiön verotus ... 9

2.2 Verosuunnittelu ... 12

2.2.1 Oikeustieteen näkökulma ... 12

2.2.2 Muita näkökulmia ... 14

2.2.3 Yhteys kirjanpitoon ... 15

2.3 Verosuunnittelun mittaaminen ... 17

2.3.1 Efektiivinen veroaste ... 18

2.3.2 Muita mittauskeinoja ... 22

3 VEROPARATIISIT OSANA MONIKANSALLISEN YHTIÖN VEROSUUNNITTELUA ... 23

3.1 Veroparatiisit ... 23

3.2 Veroparatiisit osana verosuunnittelua ... 24

3.2.1 Strategiset päätökset ... 26

3.2.2 Operatiiviset päätökset ... 27

4 AINEISTO JA MENETELMÄT ... 32

4.1 Tutkimushypoteesi ... 32

4.2 Menetelmät ... 36

4.3 Aineisto ... 38

4.4 Muuttujat ... 42

5 TUTKIMUSTULOKSET ... 48

5.1 Aineiston käsittely tilastollista testaamista varten ... 48

5.2 Aineiston kuvaileva analyysi ... 49

5.3 Korrelaatioanalyysin tulokset ... 53

5.4 Regressioanalyysin tulokset ... 56

5.5 Yhteenveto tutkimuksen tuloksista... 60

6 YHTEENVETO ... 62

1 JOHDANTO

1.1 Tutkimuksen tausta

Monikansallisten yhtiöiden aggressiivinen verosuunnittelu on aiheena hyvin ajankohtainen ja se linkittyy pääomamarkkinoiden vapautumisen ja globalisaation myötä yritysten enenevissä määrin kansainvälistyneeseen omistukseen. Se, että suuri osa yritysten tekemistä investoin- neista suuntautuu tänä päivänä yrityksen kotimaan ulkopuolelle, johtuu useiden tekijöiden sum- masta. Yhtenä tekijänä tälle voidaan pitää verotusta, sillä oikein toteutettuna verostrategia voi tuoda yhtiöille kilpailuetua ja suurta lisäarvoa (Knuuttinen 2015).

Ajankohtaisuutensa vuoksi monikansallisten yhtiöiden aggressiivinen verosuunnittelu on ollut paljon esillä niin julkisessa, poliittisessa kuin tieteellisessäkin keskustelussa viime vuosina. Ve- roparatiisit ovatkin yksi tämän keskustelun ytimeen vahvasti linkitetty tekijä. Suomessa viimei- sin julkista keskustelua aiheuttanut veroparatiisikohu liittyi 13. marraskuuta 2017 tapahtunee- seen tietovuotoon, paratiisin papereihin, joka toi esiin satoja veroparatiisiyhtiöihin linkitettyjä suomalaisia yritysten ja yksityishenkilöiden nimiä.

Poliittisessa keskustelussa puolestaan nostetaan esiin hurjaakin hurjempia euromääriä, jotka va- luvat meidän kaikkien yhteisestä hyvinvoinnistamme, verokassastamme, ulkomaisiin veropa- ratiiseihin. Veropohjan rapautumista on pyritty estämään uudella lainsäädännöllä ja entisestään kasvavilla raportointivaatimuksilla. Tähän liittyen, 7 kesäkuuta 2017, Suomi allekirjoitti yh- dessä 75 muun maan kanssa niin sanotun monenkeskisen yleissopimuksen (OECD 2018). Mo- nenkeskistä yleissopimusta pidetään yhtenä merkittävimmistä askeleista puuttua monikansal- listen yhtiöiden aggressiiviseen verosuunnitteluun ja se onkin käynnistänyt Suomessa uusien veromääräyksien implementointisarjan (OECD 2018; PwC 2018).

Julkisesta ja poliittisesta keskustelusta huolimatta, aihealueen tieteellisessä tutkimuksessa ei olla toistaiseksi päästy yhtä yksioikoisiin lopputuloksiin siitä, että monikansallisten yhtiöiden verosuunnittelu rapauttaisi valtioiden veropohjia. Aihealueen tutkimuksen voisi sanoa olevan

vielä nuorta ja tunnistavan aukkoja, joiden tutkiminen etenkin päätöksentekijöitä varten olisi tärkeää. Esimerkiksi näyttö siitä, että monikansalliset yhtiöt vähentäisivät verotaakkaansa ve- roparatiisitoiminnoillaan, on vielä osittain ristiriitaista. Aihe on etenkin yhteiskunnallisen mer- kittävyytensä vuoksi erittäin mielenkiintoinen ja keinoja sen tutkimiseen koitetaan löytää ene- nevissä määrin.

Tässä tutkielmassa tieteellisestä näkökulmasta esiin nostetaan kirjallisuutta liittyen monikan- sallisten yhtiöiden veroparatiisiyhtiöiden käyttöön sekä kirjallisuutta, joka yrittää todentaa ja löytää syyseuraussuhdetta monikansallisten yhtiöiden verorasituksen ja veroparatiisitoiminto- jen välillä. Lisäksi, tutkielmassa on perehdytty aiheeseen läheisesti linkittyviin aihealueisiin, kuten verokilpailua ja monikansallisten yhtiöiden verosuunnittelun laajuutta käsittelevään tie- teelliseen kirjallisuuteen.

1.2 Tutkimuksen tavoite ja rajaukset

Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää suomalaisten monikansallisten yhtiöiden verosuun- nittelun ja veroparatiisitoimintojen yhteyttä. Maffinia (2009) mukaillen tutkielmassa suomalai- siksi monikansallisiksi yhtiöiksi määritellään kaikki sellaiset yhtiöt, joiden konsernin ylin emo- yhtiö (Group Ultimate Owner, GUO) sijaitsee Suomessa ja tällä emoyhtiöllä on vähintään yksi ulkomainen tytäryhtiö. Tämän lisäksi, Maffinia (2009) mukaillen, emoyhtiöllä edellytetään ole- van yli 50 prosentin määräysvalta tytäryhtiössä.

Tutkielmassa verosuunnittelun ymmärretään olevan lainsäädännön rajoissa tapahtuvaa toimin- taa. Termin tarkastelussa hyödynnetään myös yrityksen muiden sidosryhmien odotusarvoja yri- tysten veronmaksuvelvollisuudesta. Toisin sanoen, termin tarkastelussa ja rajauksessa hyödyn- netään eri tahojen odotusarvoja siitä, miten yritysten tulisi maksaa veroja. Koska lähtökohdaksi kuitenkin valitaan lainsäädännön rajoissa tapahtuva toiminta, ei tutkielmassa siten tarkemmin käsitellä veroparatiiseihin etenkin julkisessa keskustelussa linkitettyä lainvastaista toimintaa, kuten varojen piilottelua.

Tutkielmassa veroparatiiseiksi määritellään Arabiemiraatit, Barbados, Bosnia ja Hertsegovina, Georgia, Kazakstan, Makedonia, Malesia, Moldova, Montenegro, Serbia, Singapore, Sveitsi, Tadzhikistan, Uruguay ja Uzbekistan. Listaus on moniin veroparatiisilistauksiin verrattuna sup- peampi, mutta perustuu nimenomaan Suomen listaan Euroopan komission listaamista veropa- ratiisivaltioista ja/tai -alueista.

Tutkimuskysymyksen asettelu lähtee liikkeelle siitä näkökulmasta, että monikansallisen yhtiön verosuunnittelun aggressiivisuudella pyritään vaikuttamaan koko konsernin verojen määrään eli verorasitukseen. Mikäli monikansallisella yhtiöllä on konsernirakenteessaan matalan vero- tuksen valtion ääriesimerkkejä, eli veroparatiiseja, voitaisi nähdä, että näillä pyritään lisäämään yhtiön verosuunnittelun aggressiivisuutta. Tavoitteena tutkielmassa onkin siten testata, onko monikansallisen yhtiön verorasituksella ja sen konsernirakenteessa olevilla veroparatiisiyhti- öllä yhteyttä, eli:

Onko monikansallisen suomalaisyhtiön konsernirakenteessa olevalla veroparatiisiyhtiöllä yh- teyttä koko konsernin verorasitukseen?

Tutkielmassa monikansallisen yhtiön verorasitusta mitataan efektiivisellä veroasteella. Tar- kemmin efektiivisestä veroasteesta käytetään sovellutusta, jossa tilinpäätöksellä esitettyjä tili- kauden veroja suhteutetaan yhtiön tulokseen ennen veroja. Koska tutkielmassa tarkastellaan monikansallisia yhtiöitä, kattavat tilikauden verot kaikkien konserniin kuuluvien yhtiöiden pai- kallisen verolainsäädännön perusteella lasketut verot sekä konsernitilinpäätöksellä esitetyn konserniyhtiöiden yhdistellyn tuloksen ennen veroja.

Veroparatiisitoiminnot eivät luonnollisestikaan ole ainoa monikansallisen yhtiön verorasituk- seen vaikuttava tekijä. Tämän vuoksi tutkielmassa kontrolloidaan kirjallisuudesta poimittuja muita verorasitukseen vaikuttavia tekijöitä, kuten yhtiön toimialaa, kokoa, aineettomien ja ai- neellisten hyödykkeiden määrää, pääomarakennetta, pääoman tuottoastetta sekä tarkasteltavaa vuotta.

1.3 Tutkimuksen rakenne

Tutkielman rakenne on esitetty alla olevassa kuviossa 1. Lukemisen helpottamiseksi, tutkielma on pyritty jäsentämään mahdollisimman johdonmukaisesti. Kuten kuviosta nähdään, tutkielma lähtee liikkeelle aiheen ajankohtaisuuden ja mielenkiinnon tarkastelusta. Esiin nostetaan näkö- kulmia niin julkisesta, poliittisesta kuin tieteellisestä keskustelusta. Tässä osiossa esitellään myös tutkielman tavoite, olennaisimmat rajaukset ja rakenne.

Kuvio 1. Tutkielman rakenne.

Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu kahdesta pääluvusta, joista ensimmäinen käsittelee monikansallisia yhtiöitä sekä verosuunnittelua. Monikansallisten yhtiöiden tarkastelussa keski- tytään tekijöihin, jotka määrittävät ja vaikuttavat monikansallisten yhtiöiden verorasitukseen.

Verosuunnittelua tässä pääluvussa käsitellään oikeustieteen näkökulman lisäksi yrityksen mui- den sidosryhmien näkökulmista. Tarkastelussa käsitellään myös verosuunnittelun yhteyttä kir- janpitoon. Pääluvun lopuksi tarkastellaan vielä verosuunnittelun mittaamista. Mittareita tarkas- tellessa huomiota kiinnitetään pääasiassa sellaisiin kvantitatiivisiin mittareihin, joilla voidaan havaita kirjanpidon tuloksen ja verotettavan tulon välille aiheutettavia eroja (non-conforming tax avoidance) ja näistä keskitytään erityisesti tässä tutkielmassakin käytettyyn efektiiviseen veroasteeseen. Toiseksi esiin pyritään nostamaan myös tapoja tarkastella sellaista verosuunnit- telua, jossa verotettavaa tuloa pienennettäessä pienennetään myös kirjanpidon tulosta (confor- ming tax avoidance).

Toinen teoreettiseen viitekehykseen lukeutuva pääluku käsittelee veroparatiiseja sekä niitä osana monikansallisen yhtiön verosuunnittelua. Veroparatiisille ei käsitteenä ole yhtä ainoaa ja oikeaa täsmällistä määritelmää, joten tarkastelussa hyödynnetään erinäisiä veroparatiisivaltioi-

Johdanto

Monikansallinen yhtiö ja sen verosuunnittelu

Veroparatiisit osana verosuunnittelua

Aineisto ja

menetelmät Tutkimustulokset Yhteenveto

hin ja -alueisiin linkitettyjä piirteitä sekä erinäisten instituutioiden laatimia veroparatiisilistauk- sia. Tämän jälkeen luvussa tarkastellaan veroparatiisien roolia osana verosuunnittelua sekä mo- nikansallisen yhtiön strategisten että operatiivisten päätösten näkökulmista.

Tutkielman neljännessä pääluvussa johdetaan tutkimushypoteesit sekä käydään läpi tutkimuk- sessa käytetyt kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät. Lisäksi läpi käydään aineisto sekä valitut muuttujat. Tämän jälkeen tutkielmassa edetään viidenteen päälukuun, jossa tarkastellaan ai- neistoa, tutkimuksessa saatuja tuloksia sekä analysoidaan niitä. Tutkielma päättyy yhteenve- toon, jossa tutkielman tuloksia vertaillaan aiempaan tutkimukseen. Lisäksi yhteenvedossa poh- ditaan tutkielman rajoitteita ja potentiaalisia jatkotutkimusaiheita.

2 MONIKANSALLINEN YHTIÖ JA SEN VEROSUUNNITTELU

Tässä luvussa tarkastellaan monikansallisen yhtiön verotusta, verosuunnittelua sekä verosuun- nittelun mittaamista. Näistä ensimmäisessä näkökulma tarkastelussa on keskitetty siihen, kuinka monikansallisen yhtiön verorasitus muodostuu. Tätä seuraavan verosuunnittelun tarkas- telu ja rajaus eivät rajoitu pelkästään oikeustieteen näkökulmaan, vaan siinä huomioidaan myös yrityksen eri sidosryhmien odotusarvoja siitä, miten yritysten tulisi maksaa veroja, sekä tarkas- tellaan verosuunnittelun yhteyttä yhtiön kirjanpitoon. Lopussa tarkasteltavassa verosuunnitte- lun mittaamisessa perehdytään tieteellisessä kirjallisuudessa suosittuun mittariin, efektiiviseen veroasteeseen. Lisäksi läpi käydään myös muita tieteellisen kirjallisuuden tunnistamia ja käyt- tämiä mittaustapoja verosuunnittelulle.

2.1 Monikansallisen yhtiön verotus

1960-luvulla Stephan Hymer nosti esiin tieteellisessä keskustelussa monikansalliset yhtiöt (multinational enterprise, MNE). Ennen tätä yritysten välisten transaktioiden nähtiin puhtaasti tapahtuvan riippumattomien osapuolten kesken eikä ulkomaisiin suoriin sijoituksiin (foreign direct investments, FDI) ollut kirjallisuudessa juuri kiinnitetty huomiota. Myös kiinnostus yli- päätään ymmärtää monikansallisten yhtiöiden tapaa toimia oli hyvin vähäistä. (Dunning &

Rugman 1985.) Nykyään monikansallisista yhtiöistä puhutaan paljon, ja ollaan todettu, että ra- jat ylittävästä taloudellisesta toiminnasta jopa yli puolet tapahtuu kansainvälisten konsernien sisällä (Knuuttinen 2015).

Monikansallinen yhtiö muodostuu samaan konserniin kuuluvista eri valtioissa toimivista yhti- öistä. Tällaisen konsernin emoyhtiö omistaa tytäryhtiöitä yli kansallisten rajojen ja nämä tytär- yhtiöt voivat edelleen omistaa tytäryhtiöitä yli omien kansallisten rajojensa. Omistusketjut voi- vat aiheuttaa hyvinkin vaikeaselkoisen ja monimutkaisen konsernirakenteen, mutta näiden suo- rien ja epäsuorien omistusten myötä, monikansallisen yhtiön määräysvalta säilyy konsernin emoyhtiöllä. (Jalan & Vaidyanathan 2017.)

Laskentatoimen näkökulmasta, monikansallisen yhtiön emoyhtiö yhdistää koko konsernin ti- linpäätöstiedot yhteen yhdisteltyyn tilinpäätökseen. Verotuksen näkökulmasta, jokainen kon- serniin kuuluva juridisesti itsenäinen yhtiö kuitenkin tulee verotetuiksi omana yhtiönään. (Jalan

& Vaidyanathan 2017.) Monikansallisessa konsernissa kyse on siis yhdestä taloudellisesta ko- konaisuudesta, joka toimii tytäryhtiöineen ja kiinteine toimipaikkoineen näiden useiden eri ve- rojärjestelmien piirissä, mutta toisaalta, sen verotus tapahtuu yhtiökohtaisesti kunkin valtion verolainsäädäntöä noudattaen (Knuuttinen 2015). Monikansallisen yhtiön kokonaisverorasi- tusta voidaankin kuvata seuraavalla yhtälöllä (Keen 1991, 167).

𝑇 = 𝑇^ℎ+ 𝑇^𝑎+ 𝑇^ℎ𝑎

Yhtälön mukaan monikansallisen konsernin kokonaisverorasitus T muodostuu kotimaisista voi- toista kotimaahan maksetuista veroista 𝑇^ℎ, ulkomaille ulkomaisista voitoista maksetuista ve- roista 𝑇^𝑎 sekä ulkomaisista voitoista kotimaahan maksetuista veroista 𝑇^ℎ𝑎 (Keen 1991, 167).

Kun vero-objekti on yhteydessä useampaan valtioon, päädytään tilanteeseen, jossa joudutaan ottamaan kantaa, miten laajalle yhden valtion verotusoikeus ulottuu. Lähtökohtaisesti jokaisella valtiolla on oikeus säätää omat verolakinsa ja määritellä niissä verotusvaltansa rajat. (Helminen 2016, 87.) Kansainvälisesti verotusvallan alueellinen ulottuvuus voidaan jakaa kolmen pääpe- riaatteen nojalla. Nämä pääperiaatteet ovat asuinvaltioperiaate (residence priciple), lähdeval- tioperiaate (source principle) ja kansalaisuusperiaate (citizenship principle). (Panayi 2007.)

Asuinvaltioperiaatteen mukaan valtio verottaa valtiossaan asuvia niin henkilöitä kuin yrityksiä heidän globaalista tulostaan riippumatta siitä, minkä maan kansalaisia tulonsaajat ovat (Helmi- nen 2016, 88; Gravelle 2017). Monikansallisille yhtiöille asuinvaltioperiaate tarkoittaa sitä, että koko konsernin verotus tapahtuu emoyhtiön kotimaassa. Ulkomaisen tytäryhtiön voittoa vero- tetaan emoyhtiön kotimaassa siis samanlailla kuin konsernin kotimaistakin tytäryhtiötä vero- tettaisiin. Monikansallisen yhtiön kokonaisverorasitusta kuvaavassa yhtälössä asuinpaikkape- riaate tarkoittaisi siis seuraavaa. (Keen 1991, 168.)

𝑇^𝑎 = 0 𝑗𝑎 𝑇^ℎ𝑎 = 𝜏^ℎ𝜋^𝑎,

jossa

τ^h = yhteisöverokanta emoyhtiön kotimaassa

π^a = ulkomailla sijaitsevan tytäryhtiön verotettava voitto.

Lähdevaltioperiaatetta soveltava valtio puolestaan verottaa kaikki valtiostaan peräisin olevat tulot riippumatta siitä, missä maassa tulonsaaja asuu tai minkä maan kansalainen hän on. (Hel- minen 2016, 88; Gravelle 2017). Tällöin monikansallisen konsernin tytäryhtiöiden tulo vero- tettaisiin tulon syntymaassa ja emoyhtiön kotimaa vapauttaisi ulkomailla syntyneet tai sieltä kotiutetut voitot kotimaan verotukselta. Toisin sanoen valtio, jossa tytäryhtiö sijaitsee, verottaa tyttären voittoja kuten se verottaisi kotimaistenkin yhtiöiden voittoja. Edellä mainitussa yhtä- lössä tämä tarkoittaisi seuraavaa. (Keen 1991, 167.)

𝑇^ℎ𝑎 = 0 𝑗𝑎 𝑇^𝑎 = 𝜏^𝑎𝜋^𝑎, jossa

τ^a = yhteisöverokanta valtiossa, jossa tytäryhtiö toimii.

Kolmas verotuksen alueellisen ulottuvuuden pääperiaate, kansalaisuusperiaate, tarkoittaa sitä, että henkilöä verotetaan siinä valtiossa, jonka kansalainen hän on. Kansalaisuusperiaate voi- daan ulottaa henkilöiden lisäksi myös juridisiin henkilöihin, eli tässä tapauksessa yhtiöihin, joista monikansallinen yhtiö muodostuu. Periaatteen nojalla kansalaisia verotettaisiin kaikesta hänen saamastaan tulosta tai omistamastaan varallisuudesta eikä sillä, missä henkilö asuu, mistä valtiosta hän tulonsa saa tai missä hänen varallisuutensa sijaitsee, vaikuttaisi verotukseen. (Hel- minen 2016, 88.) Suomessa verotus ei perustu kansalaisuusperiaatteeseen. Sillä ei myöskään ole niin suurta painoarvoa monikansallisten yhtiöiden verotuksessa kuin kahdella aiemmin esi- tetyllä, joten kansalaisuusperiaatteen tarkempi käsittely on jätetty tämän tutkielman ulkopuo- lelle.

Käytännössä useimmat valtiot perustavat verotuksensa useamman periaatteen yhtäaikaiseen so- veltamiseen. Suomessakin verotuksen alueellinen ulottuvuus perustuu asuinvaltioperiaatteen ja lähdevaltioperiaatteen yhtäaikaiselle soveltamiselle. Siinä kotimaiset yhteisöt ja maassa asuvat henkilöt, eli yleisesti verovelvolliset, verotetaan heidän maailmanlaajuisesta tulostaan asuin- valtioperiaatteen mukaisesti. Luonnolliset henkilöt ja yhteisöt, jotka eivät täytä yleisesti vero- velvollisen tunnusmerkkejä, verotetaan puolestaan lähdevaltioperiaatteen mukaisesti vain sel- laisista tuloista, jotka on saatu Suomesta. Näitä kutsutaan rajoitetusti verovelvollisiksi. (Gra- velle 2017; Verohallinto 2015; Helminen 2016, 88-89.)

2.2 Verosuunnittelu

Etenkin julkisessa keskustelussa termiä verosuunnittelu voidaan käyttää hyvinkin laveasti. Ter- min määritteleminen ja sen mittaaminen ovat myös yksi suurimmista verosuunnittelua tutkivan tieteenalan haasteista (Hanlon & Heitzman 2010). Tässä alaluvussa termiä tarkastellaan ja ra- jataan oikeustieteen näkökulman lisäksi myös yrityksen eri sidosryhmien näkökulmista. Toisin sanoen, termin tarkastelussa ja rajauksessa hyödynnetään eri tahojen odotusarvoja siitä, miten yritysten tulisi maksaa veroja.

2.2.1 Oikeustieteen näkökulma

Verosuunnittelulle ei ole olemassa tarkkaa oikeustieteellistä määritelmää (Knuuttinen 2015).

Oikeustieteellisestä näkökulmasta tarkasteltuna veroja voidaan minimoida tai vältellä kolmella eri tavalla. Näistä ensimmäisessä toiminta on kriminalisoitua, jossa toimitaan lain vastaisesti.

Tästä käytetään tilanteessa riippuen termiä verovilppi (tax evasion) tai veropetos (tax fraud).

Toisessa tavassa veroja minimoidaan tai vältellään vero-oikeudellisesti ei-hyväksyttävällä mutta kriminalisoimattomalla tavalla, veroja kiertämällä (tax avoidance). Kolmannessa toimi- taan hyväksyttävillä tavoin, joita ovat verojen minimointi tai verosuunnittelu (tax planning).

(Knuuttinen 2014.)

Veropetos, eli yllä mainittu kriminalisoitu tapa välttää veroja, on määritelty rikoslain 29 lu- vussa. Tällaisella lainvastaisella toiminnalla pyritään verojen määräämättä jättämiseen, niiden

määräämiseen liian alhaisina tai verojen aiheettomaan palautukseen. Keinoja tähän ovat muun muassa väärän tiedon antaminen viranomaisille tai tietojen salaaminen. (Rikoslaki 1990, 1§.)

Veron kiertäminen määritellään verotusmenettelylaissa (Laki verotusmenettelystä 1995, 28§).

Oikeustieteen näkökulmasta tarkasteltuna verotusmenettelylaissa määritellyn veron kiertämi- sen ei katsota olevan rikoslain näkökulmasta lainvastaista. Veron kiertämisellä viitataan toi- mintaan, jossa tavoitellaan lain tarkoituksen vastaisia veroetuja, toisin sanoen, toimitaan lain hengen vastaisesti. Lain säännökset tulkitaan kirjaimellisesti, jolloin säännöksen tarkoitus muuttuu turhaksi. (Knuuttinen 2014.)

Kuten jo mainittiin, oikeustieteestä ei löydy määritelmää käsitteelle verosuunnittelu. Lähtökoh- taisesti lainsäädäntö rajaa yllä esitetysti yrityksille puitteet, joissa toimia, jolloin verosuunnit- teluna voidaan pitää lain suomissa puitteissa tapahtuvaa toimintaa. Toisin sanoen verolainsää- dännön näkökulmasta yritysten tulisi siis maksaa veroja lain määräämällä tavalla. On tärkeää kuitenkin huomata, että ei ole olemassa yhtä kansainvälistä taloudellista toimintaa koskevaa verolainsäädäntöä tai instituutiota, joka hallinnoisi tämän toteutumista. Etenkin rajat ylittävissä tilanteissa, tämä aiheuttaa ongelmia. (Knuuttinen 2015.)

Rajat ylittävissä tilanteissa törmätäänkin aina samaan ongelmaan. Yksittäiset valtiot hallitsevat kansallisia verojärjestelmiä ja nämä valtiot puolestaan sopivat keskenään, missä tilanteissa jo- kin taloudellinen toiminta asettuu valtion verotusvallan vaikutuspiiriin. Verojärjestelmät pyri- tään rakentamaan siten, että ne toimisivat loogisesti ja johdonmukaisesti kansallisissa tilan- teissa. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi eri veromuodot niveltyvät toisiinsa ja voittoja sekä tappioita kohdellaan järjestelmässä symmetrisesti. Rajat ylittävissä tilanteissa useammalla val- tiolla voi syntyä verottamisintressi samanaikaisesti ja täysimääräisesti, joista aiheutuvaa mo- ninkertaista verotusta pyritään torjumaan verosopimuksilla. Toisaalta taas jokaisen valtion itse määrittelemät verojärjestelmät eivät välttämättä nivelly keskenään järkevällä tavalla, jolloin kummallekaan valtioista ei synny verottamisintressiä. (Knuuttinen 2015.)

Puhuttaessa rajat ylittävistä tilanteista, törmätään usein termiin aggressiivinen verosuunnittelu.

Aggressiivinen verosuunnittelu on käsite, jolle ei myöskään ole olemassa varsinaista oikeustie- teellistä määritelmää. Sanana aggressiivinen viittaa hyökkäävään ja vihamieliseen, jolloin ag- gressiivisen verosuunnittelun voitaisiin nähdä hyökkäävän jotain vastaan tai olevan jotain koh- taan vihamielinen. Rajat ylittävissä tilanteissa aggressiivisella verosuunnittelulla pyritäänkin löytämään esimerkiksi vajaaverotustilanteita, joissa eri verojärjestelmien välillä syntyy yhteen- sopimattomuuden vuoksi aukkoja. Näissä verolait tai verosopimukset eivät toimi kummankaan valtion näkökulmasta tarkoituksen mukaisesti, mutta hyödyttävät monikansallista yhtiötä. On tärkeää huomata, että vaikka vajaaverotustilanteita saavutetaan, niihin ei kuitenkaan voida puuttua lainsäädännön näkökulmasta. (Knuuttinen 2015.)

2.2.2 Muita näkökulmia

Osakeyhtiölain mukaan osakeyhtiön tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajilleen (Osakeyhtiölaki 2006, §5). Yrityksen päätöksenteon ja omistuksen, eli johdon ja osakkeenomis- tajien, eriyttämisen pohjimmaisena ideana on se, että osakkeenomistajien valitsema johto edus- taisi heitä ja toimisi tavalla, joka maksimoisi omistajille yritystoiminnasta tulevaa voittoa. Tästä näkökulmasta, johdon odotettaisiin toimivan verosuunnitteluun liittyvissä päätöksissä mahdol- lisimman aggressiivisesti, jotta myös osakkeenomistajille tuleva voitto olisi mahdollisimman suuri. Usein kuitenkin julkisessa keskustelussa veroparatiisitoimintaa harjoittava yhtiö saa huo- non veronmaksajan maineen. Tästä syystä osakkeenomistajien intresseissä ei välttämättä olisi- kaan liian aggressiivinen toiminta, vaan sopivan optimaalinen ratkaisu, jossa myös yrityksen maine säilyy. (Jalan & Vaidyanathan 2017.)

On todettu jo vuonna 1976, että yrityksen johto voi pyrkiä oman etunsa maksimointiin osak- keenomistajien edun kustannuksella (Jensen & Meckling 1976). Laaja aiheeseen liittyvä kirjal- lisuus onkin osoittanut, että erityisesti suurten listattujen yhtiöiden johto tavoittelee oman etunsa maksimointia osakkeenomistajien kustannuksella. Johto voi oman etunsa maksimoi- miseksi pyrkiä välttämään sellaisia verosuunnittelun keinoja, jotka heikentävät yhtiön tulosta.

Omaa etuaan ajatellen, johto luonnollisestikin haluaa raportoida osakkeenomistajille mahdolli- simman hyviä tuloksia. (Jalan & Vaidyanathan 2017.)

Yrityksen yhteiskunta- ja yritysvastuu voidaan joissain tulkinnoissa ulottaa myös yrityksen ve- rotukseen saakka. Yrityksen yhteiskuntavastuulla tarkoitetaan sitä, että yritys huomioi liiketoi- minnoissaan sekä muissa toiminnoissaan osakkeenomistajien lisäksi myös yrityksen muut si- dosryhmät ja näiden ekologiset, sosiaaliset sekä taloudelliset odotukset ilman lainsäädännön asettamaa velvoitetta. Menestyäkseen pidemmällä aikavälillä yritysten myös täytyy toimia ja noudattaa yhteiskunnallisesti hyväksyttäviä tapoja ilman, että siihen pakotetaan lainsäädän- nöllä. (Knuuttinen 2015.)

Tämän näkökulman mukaan verosuunnittelu olisi siis vastuullista silloin kun se kestää yrityk- sen sidosryhmien tarkastelun ja olisi heidän mielestään hyväksyttävää. Yleisesti vastuullisena ja hyväksyttävänä toimintana voisi pitää sitä, että tulo näytetään verotettavana siellä missä sen voidaan katsoa muodostuneen. Lisäksi konsernin juridinen rakenne heijastelee aitoa toimintaa, neutraaleja pääomarakenteita sekä eri valtioiden näkökulmasta yhtiön siirtohinnoittelu olisi rei- lua. Eli lähtökohtaisesti veroja ei pyrittäisi maksamaan sinne, minne ne ovat halvinta maksaa, vaan sellaiseen valtioon, jossa ne ovat syntyneet ja verotulojen oikeudenmukaista jakautumista ajatellen myös tulisi maksaa. Tämän näkökulman haasteena on ehdottomasti se, että ympäröi- vällä yhteiskunnalla on hyvin moninaisia odotuksia, eikä näihinkään tulisi suhtautua liian kri- tiikittömästi. (Knuuttinen 2015.)

2.2.3 Yhteys kirjanpitoon

Verosuunnittelun yhteys kirjanpitoon voi ilmentyä kahdella eri tavalla. Näistä ensimmäisessä verosuunnittelulla pyritään aiheuttamaan eroja yhtiön kirjanpidon tuloksen ja verotettavan tu- loksen välille (non-conforming tax avoidance) (Rego 2003). Erot voivat aiheutua monistakin syistä, mutta teoriassa, tilinpäätösstandardit pyrkivät kuvaamaan yhtiön tuloksen mahdollisim- man informatiivisella tavalla yhtiön sidosryhmille, kuten sijoittajille. Verotettava tulo puoles- taan määräytyy verolakien mukaan. Verolakien taustalla taas on usein poliittisempia ajatuksia, esimerkiksi kannustaa tai olla kannustamatta yrityksiä tietynlaiseen toimintaan yhteiskunnassa.

(Hanlon & Heitzman 2010.)

Suomessa yhtiön veronalainen elinkeinotoiminnan tulos pohjautuu yhtiön kirjanpidon tulok- seen, jota oikaistaan verotuksessa vähennyskelvottomilla ja verovapailla erillä. Nämä erot voi- vat olla pysyviä tai väliaikaisia (Rego 2003). Suomessa tulon veronalaisuudesta ja menon vä- hennyskelpoisuudesta säädetään Elinkeinoverolain toisessa osassa, jonka lisäksi tulon ja menon jaksottamisesta säädetään samaisen lain kolmannessa osassa (Laki elinkeinotulon verottami- sesta 1968, §7 - §49). Käytännössä pysyvät erot kirjanpidon tuloksen ja verotettavan tuloksen välille aiheutuvat kirjanpidon ja verotuksen välisestä näkemyserosta jonkin erän veronalaisuu- desta tai vähennyskelpoisuudesta. Väliaikaiset erot puolestaan aiheutuvat ajoituseroista kirjan- pidon ja verotuksen välillä. Tyypillinen pysyvä ero on esimerkiksi vähennyskelvoton korkokulu ja tyypillinen väliaikainen ero on esimerkiksi koneista ja kalustosta tehtävät poistot.

Toisessa tavassa verosuunnittelu on sellaista, että sillä ei pyritä aiheuttamaan eroja kirjanpidon tuloksen ja verotettavan tuloksen välille. Tämän tyyppisessä verosuunnittelussa strategiana sen sijaan on verotettavan tulon määrän pienentäminen siten, että yhtäaikaisesti pienennetään myös yhtiön tilikauden tulosta (conforming tax avoidance). Toisin sanoen tällaisessa toiminnassa yh- tiön toimintaan itsessään implementoidaan toimintatapoja, jotta esimerkiksi liikevaihdosta muodostuisi mahdollisimman pieni tai kasvatettaisiin verotuksessa vähennyskelpoisten kulujen määrää. (Hanlon & Heitzman 2010.)

Monikansallisilla yhtiöillä on mahdollisuus halutessaan hyödyntää verotettavan tuloksen ja kir- janpidon tuloksen välille eroja aiheuttavassa sekä ei aiheuttavassa verosuunnittelussaan ulko- maisia toimintojaan. Monikansalliset yhtiöt voivat sijoittaa toimintaansa matalan verotuksen valtioihin, siirtää tuloa korkeamman verotuksen alueelta matalamman verotuksen alueelle, käyttää hyväkseen eroja eri maiden verolaeissa sekä hyödyntää eri maiden välisiä verosopi- muksia. (Rego 2003.) Jäljempänä tässä tutkielmassa tarkastellaan, kuinka erityisesti veropara- tiisiyhtiöitä tällaisessa verosuunnittelussa voidaan hyödyntää.

2.3 Verosuunnittelun mittaaminen

Verosuunnittelun mittaamiseen ei ole olemassa yhtä ainoaa ja oikeaa soveltuvinta mittaustapaa ja tämän hetkisen tutkimuksen voisi sanoa hyödyntävän siihen parhaiten soveltuvimpia mitta- reita. Lisäksi huomionarvoista on se, että kaikki verosuunnittelua mittaavat kvantitatiivisetmit- tarit eivät sovellu kaikenlaiselle aineistolle. Voisinkin sanoa, että verosuunnittelua tutkivassa tieteellisessä kirjallisuudessa käytetyt verosuunnittelun mittarit ovat vahvasti yhteydessä aineis- toon, jota tutkimuksissa on käytetty.

Kaikkein kattavin aineisto verosuunnittelun tutkimiseen löytyisi luonnollisesti viranomaisten saamilta veroilmoituksilta ja verotarkastuksen yhteydessä esiin tulleista tiedoista. Viranomais- ten hallussa olevat verotustiedot ovat kuitenkin lähes kaikissa maailman maissa luottamuksel- lisia. Ainoastaan Yhdysvalloissa ja Saksassa viranomaiset ovat keränneet aggressiivisen vero- suunnittelun tutkimusta varten monikansallisilta yhtiöiltä luottamuksellisiin kyselyihin pohjau- tuvan tietokannan. Tietokantoja hallinnoi Yhdysvalloissa Bureau of Economic Analysis (BEA) ja Saksassa keskuspankki Bundesbank. (Finér ja Telkki 2016.) Bundesbankin Microdatabase Direct investment (MiDi) dataan pohjautuen tutkimuksia ovat tehneet muun muassa Gumpert, Hines ja Schnitzer (2016).

Verosuunnittelun mittaamisessa voidaan tunnistaa alaluvun alaluvussa 2.2.3 mainitut kaksi mi- tattavaa asiaa. Ensinnäkin voidaan mitata verosuunnittelua, jossa verojen määrää pyritään pie- nentämään transaktioilla, jotka aiheuttavat eroja kirjanpidon tuloksen ja verotettavan tuloksen välille (non-conforming tax avoidance). Tässä verosuunnittelu ei vaikuta yhtiön tilikauden tu- lokseen, mutta pienentää yhtiön verotettavaa tuloa. Toiseksi voidaan mitata sellaista verosuun- nittelua, joka vaikuttaa myös yhtiön kirjanpidon tulokseen, kun verostrategia on otettu käyttöön (conforming tax avoidance). Toisin sanoen verosuunnittelua, joka pienentää verotettavaa tu- losta pienentäen samanaikaisesti yhtiön tilikauden tulosta. (Hanlon & Heitzman 2010.)

2.3.1 Efektiivinen veroaste

Yksi yleisin tieteellisessä kirjallisuudessa käytetyistä verosuunnittelun mittareista ovat efektii- vinen veroaste (effective tax rate). Efektiivisestä veroasteesta on tehty erilaisia sovellutuksia, joita käsitellään tarkemmin alla. Yleisesti ottaen efektiivisen veroasteen käytön yleisyyttä se- littänee se, että sitä voidaan käyttää tilinpäätöstietoihin pohjautuville aineistoille.

Efektiivinen veroaste on tärkeää erottaa legaalisesta verokannasta, joka kuvaa veron prosentu- aalista osuutta verotettavasta tulosta. Kansallisessa kontekstissa legaalinen verokanta on kan- sallisessa lainsäädännössä säädetty nimellinen tuloverokanta ja sillä voidaan suuntaa-antavasti mitata esimerkiksi eri maiden yritysverotuksen tasoa. (Ranta-Lassila, 2001.) Suomessa nimel- linen tuloverokanta on jo neljän vuoden ajan ollut 20,00% (KPMG International Cooperative 2018). Monikansallisessa konsernissa legaalinen verokanta määräytyy kuitenkin kaikkien nii- den valtioiden verokannoista, joiden alueella konsernilla on toimintaa (Ranta-Lassila, 2001).

𝐿𝑒𝑔𝑎𝑎𝑙𝑖𝑛𝑒𝑛 𝑣𝑒𝑟𝑜𝑘𝑎𝑛𝑡𝑎 = 𝑉𝑒𝑟𝑜 𝑉𝑒𝑟𝑜𝑡𝑒𝑡𝑡𝑎𝑣𝑎 𝑡𝑢𝑙𝑜

Legaalinen verokanta harvoin vastaa yhtiön efektiivistä veroastetta (Dharmapala 2014). Efek- tiivinen veroaste voi siis alittaa tai ylittää nimellisen verokannan ja sitä käytetäänkin kuvaa- maan todellista verorasitusta. Kun verot lasketaan yhtiön verotettavasta tulosta, kaikki poik- keamat verotettavan tulon ja yhtiön todellisen tuloksen välillä aiheuttavat eroja myös legaalisen verokannan ja efektiivisen veroasteen välille. Yritystasolla todellinen tulos määritellään useim- miten olevan yhtiön tilinpäätöksellä esitetty tulos ennen veroja. (Ranta-Lassila, 2001.)

𝐸𝑓𝑒𝑘𝑡𝑖𝑖𝑣𝑖𝑛𝑒𝑛 𝑣𝑒𝑟𝑜𝑎𝑠𝑡𝑒 = 𝑉𝑒𝑟𝑜 𝑇𝑜𝑑𝑒𝑙𝑙𝑖𝑛𝑒𝑛 𝑡𝑢𝑙𝑜𝑠

Efektiivisellä veroasteella voidaan mitata yllä mainittua non-conforming tax avoidancea, eli verosuunnittelua, joka aiheuttaa eroja kirjanpidon tuloksen ja verotettavan tuloksen välille

(Hanlon & Heitzman 2010). Tämä perustuu siihen, että efektiivisen veroasteen osoittaja poh- jautuu yhtiön verotettavaan tuloon nimittäjän perustuessa yhtiön kirjanpidon tulokseen. Esi- merkiksi verovapaa tulo laskee yhtiön efektiivistä veroastetta, kun taas vähennyskelvoton kulu nostaa sitä. Kuten alaluvussa 2.2 käytiin läpi, monikansallisten yhtiöiden hyödyntäessä ulko- maisia toimintojaan verosuunnittelussaan, ne voivat vältellä veroja sijoittamalla toimintaansa matalan verotuksen valtioihin, siirtämällä tuloa korkeamman verotuksen alueelta matalamman verotuksen alueelle, käyttämällä hyväkseen eroja eri maiden verolaeissa sekä hyödyntämällä maiden välisiä verosopimuksia. Siten efektiivinen veroaste mittaa myös tämän tyyppistä vero- suunnittelua, sillä esimerkiksi kun monikansallinen yhtiö siirtää tuloa korkeamman verotuksen alueelta matalamman verotuksen alueelle, koko konsernin tulos ennen veroja ei muutu, vaikka verotettava tulo pienenee. (Rego 2003.)

Efektiivinen veroaste ei ole ainoastaan verosuunnittelua kuvaava mittari, vaan myös veropoliit- tisessa päätöksenteossa käytetty väline, jota hyödynnetään yritysverojärjestelmän kehittämi- sessä. Erot legaalisen verokannan ja efektiivisen veroasteen välillä kuvastavat verojärjestel- mään sisältyviä verotukia ja/tai -sanktioita. (Ranta-Lassila, 2001.) Se myös kuvastaa legaalista veroastetta paremmin yhtiön tekemiä valintoja, kuten esimerkiksi sitä, kuinka se rahoittaa toi- mintansa (Dharmapala 2014).

Efektiivisestä veroasteesta käytetään tieteellisessä kirjallisuudessa monenlaisia sovellutuksia.

Mikäli efektiivisen veroasteen laskennassa hyödynnetään ainoastaan konsernitilinpäätöksen tu- loslaskelman tietoja, saadaan sen pohjalta laskettua seuraavasti GAAP ETR (Generally Accep- ted Accounting Principles Effective Tax Rate) (Dyreng, Hanlon ja Maydew. 2008).

𝐺𝐴𝐴𝑃 𝐸𝑇𝑅_𝑖𝑡 = 𝑇𝑎𝑥 𝑒𝑝𝑒𝑛𝑠𝑒_𝑖𝑡

𝑃𝑟𝑒𝑡𝑎𝑥 𝑎𝑐𝑐𝑜𝑢𝑛𝑡𝑖𝑛𝑔 𝑖𝑛𝑐𝑜𝑚𝑒_𝑖𝑡 jossa

Tax expenseit = yrityksen i tuloslaskelmalla esittämä tuloverotuotto ja -kulu vuonna t

Pretax accounting incomeit = yrityksen i tuloslaskelmalla esittämä tulos ennen veroja vuonna t

GAAP ETR -mittarin osoittaja, eli konsernitilinpäätöksen tuloslaskelmalla esitetty tulovero- tuotot ja -kulut, koostuu tilikauden verotettavaan tuloon perustuvien verojen sekä laskennallis- ten verojen muutoksen summasta (IFRS 2017). Laskennallisen verovelan ja -saamisen konser- nitilinpäätökselle muodostaa erillistilinpäätöksiin sisältyvät laskennalliset verovelat ja -saami- set, erillistilinpäätösten yhdistelystä ja muuttamisesta konsernin laskentaperiaatteiden mukai- siksi aiheutuvat laskennalliset verovelat ja -saamiset sekä vapaaehtoisista varauksista ja pois- toerosta aiheutuvat laskennalliset verovelat ja -saamiset (Kirjanpitolautakunta 2006). Toisin sa- noen, laskennalliset verot perustuvat raportoitavan tilikauden tapahtumiin, mutta kuvastavat veroja, joita näihin tapatumiin pohjautuen tullaan maksamaan tai saamaan takaisin tulevaisuu- dessa (IFRS 2017). Useat verosuunnittelun toimenpiteet pyrkivät pienentämään tilikauden ve- rojen määrää samalla kasvattaen laskennallisia veroja ja tästä syystä GAAP ETR -mittaria on kritisoitu sen sopimattomuudesta verosuunnittelun mittaamiseen (Dyreng ym. 2008).

Current ETR on mittari, jossa yllä mainitut laskennalliset verot on jätetty pois ja mittarin osoit- tajassa on ainoastaan konsernitilinpäätöksen liitetiedoissa esitetyt tilikauden verotettavaan tu- loon perustuvat tuloverot. Tämä efektiivisen veroasteen sovellutus mittaa verosuunnittelua GAAP ETR -mittaria paremmin, tosin, myös tässä mittarissa on omat haasteensa, joita on kri- tisoitu. Se ei nimittäin välttämättä kuvasta täysin verojen määrää, jonka yhtiö tilikauden aikana on maksanut. Esimerkiksi verohyödyt, jotka valuvat suoraan yhtiön omaan pääomaan, jäävät tällä mittarilla tunnistamatta. (Dyreng ym. 2008.)

𝐶𝑢𝑟𝑟𝑒𝑛𝑡 𝐸𝑇𝑅_𝑖𝑡 =𝐶𝑢𝑟𝑟𝑒𝑛𝑡 𝑖𝑛𝑐𝑜𝑚𝑒 𝑡𝑎𝑥 𝑒𝑥𝑝𝑒𝑛𝑠𝑒_𝑖𝑡 𝑃𝑟𝑒𝑡𝑎𝑥 𝑎𝑐𝑐𝑜𝑢𝑛𝑡𝑖𝑛𝑔 𝑖𝑛𝑐𝑜𝑚𝑒_𝑖𝑡 jossa

Current income tax expenseit = yrityksen i konsernitilinpäätöksen liitetiedoissa esitetty tilikau- den verotettavaan tuloon perustuvat tuloverot (laskettu paikallisten verolainsäännösten perus- teella) vuonna t

Cash ETR on efektiivisen veroasteen sovellutus, jossa osoittajassa käytetään yhtiön globaalisti tilikauden aikana maksamia veroja. Tieto tilikauden aikana maksetuista veroista voi löytyä joko konsernitilinpäätöksen liitetiedoista tai rahoituslaskelman lopusta. (Dyreng ym. 2008.)

𝐶𝑎𝑠ℎ 𝐸𝑇𝑅_𝑖𝑡 = 𝐶𝑎𝑠ℎ 𝑡𝑎𝑥𝑒𝑠 𝑝𝑎𝑖𝑑_𝑖𝑡 𝑃𝑟𝑒𝑡𝑎𝑥 𝑎𝑐𝑐𝑜𝑢𝑛𝑡𝑖𝑛𝑔 𝑖𝑛𝑐𝑜𝑚𝑒_𝑖𝑡

jossa

𝐶𝑎𝑠ℎ 𝑡𝑎𝑥𝑒𝑠 𝑝𝑎𝑖𝑑_𝑖𝑡 = Yrityksen i maksamat verot vuonna t

Vaikka Cash ETR taklaa aiempana esitettyjen sovellutusten haasteet, ei senkään käyttäminen ole täysin ongelmatonta. Yhtiö voi tilikautensa aikana maksaa veroviranomaisille tai saada ve- roviranomaisilta veroja, jotka liittyvät yhtiön aiempien tilikausien tapahtumiin. (Dyreng ym.

2008.) Tyypillinen tilanne voisi olla esimerkiksi verotarkastuksen yhteydessä määrätty veron- korotus, joka koskee aiempia tilikausia, mutta maksetaan kuluvan tilikauden aikana. Tämä haaste tosin voidaan selättää Long-run cash ETR -mittarilla, jossa maksetut verot huomioidaan useammilta peräkkäisiltä tilikausilta (Dyreng ym. 2008). Tosin yhtiön tilikauden aikana mak- samiin veroihin pohjautuvien mittareiden yleisesti tunnistettu haaste on se, että tarvittavat tiedot laskentaa varten on haastavaa saada (Markle ja Shackelford 2012b).

𝐿𝑜𝑛𝑔 − 𝑟𝑢𝑛 𝑐𝑎𝑠ℎ 𝐸𝑇𝑅_𝑖𝑡 = ∑^𝑁_𝑡=1𝐶𝑎𝑠ℎ 𝑡𝑎𝑥𝑒𝑠 𝑝𝑎𝑖𝑑_𝑖𝑡

∑^𝑁_𝑡=1𝑃𝑟𝑒𝑡𝑎𝑥 𝑎𝑐𝑐𝑜𝑢𝑛𝑡𝑖𝑛𝑔 𝑖𝑛𝑐𝑜𝑚𝑒_𝑖𝑡

Efektiivinen veroaste tunnistaa siis kaikki transaktiot, joilla on vaikutusta yhtiön veroihin. Toi- saalta, sen avulla ei voida erottaa yhtiön transaktioista niitä, jotka tehdään puhtaasti verojen minimoimiseksi niistä transaktioista, jotka yhtiö tekee täysin liiketaloudellisten syiden pohjalta.

Se ei myöskään tunnista transaktioihin mahdollisesti sisältyviä epäsuoria veroja. Näiden lisäksi verosuunnittelua, joka pienentää verotettavaa tulosta pienentäen samanaikaisesti yhtiön tilikau- den tulosta, ei ole mahdollista mitata efektiivisellä veroasteella. (Hanlon & Heitzman 2010.)

2.3.2 Muita mittauskeinoja

Efektiivisen veroasteen lisäksi kirjanpidon tuloksen ja verotettavan tulon välille aiheutettuja eroja voidaan mitata muun muassa yhdysvaltalaistutkimuksessa käytetyllä verotuksen ja kir- janpidon eroja (book-tax differences) kuvastavalla mittarilla sekä erilaisilla sovellutuksilla tästä. Tämän mittarin heikkoudet ja vahvuudet ovat hyvin samanlaisia kuin efektiivisen vero- asteenkin. Yhtenä mittarin suurimmista heikkouksista on ehdottomasti se, että mittaamiseen tarvittaisiin tilinpäätöstietojen lisäksi tietoja myös veroviranomaisilta. (Hanlon & Heitzman 2010.)

Edellä mainittuja legaalista verokantaa ja efektiivistä verokantaa voidaan myös hyödyntää kir- janpidon tuloksen ja verotettavan tulon välille keinotekoisesti aiheutettujen erojen mittaami- sessa siten, että mittaaminen lähteekin liikkeelle näiden mittareiden eroista. Legaalista vero- kantaa ja efektiivistä verokantaa voidaan yksinkertaisesti vertailla tai näiden kahden mittarin eroja voidaan edelleen verrata tilinpäätöksellä esitettyyn tulokseen ennen veroja. (Hanlon &

Heitzman 2010.)

Sellaisen verosuunnittelun mittaaminen, jossa pienennetään verotettavaa tuloa samanaikaisesti yhtiön tilikauden tulosta pienentäen, onkin huomattavasti haastavampaa kuin edellä mainitun.

Tieteellinen kirjallisuus ei oikeastaan edes vielä tunnista tällaiseen hyvää mittaria, sillä kvanti- tatiivinen mittaaminen edellyttäisi, että mittaamisessa ei hyödynnettäisi tilinpäätöksen tulosta sellaisenaan. Keinoiksi on muun muassa ehdotettu yhtiön rahavirtoihin tai marginaaliseen ve- roasteeseen paneutumista ja tämän tiedon yhdistämistä tilinpäätöksen tulostietoihin. Myös niin sanottujen epävarmojen veropositioiden (uncertain tax position) tunnistamisesta, eli taseeseen kirjattujen verovelkojen tarkastelusta, voidaan jonkin verran tehdä päätelmiä verosuunnitte- lusta, jossa verotettavaa tuloa pienennetään samanaikaisesti yhtiön tilikauden tulosta pienen- täen. Toisaalta myös veroparatiisialueisiin tai -maihin laajennettu toiminta voi kieliä tämän tyyppisestä verosuunnittelusta. Tarkimpaan tarkasteluun päästäisiin, mikäli tarkasteltaisiin ve- rojen määrää jokaista tuloa lisäävää dollaria kohden. Tämän tarkastelun haasteena on ehdotto- masti laskentaa varten tarvittavan aineiston hankinta. (Hanlon & Heitzman 2010.)

3 VEROPARATIISIT OSANA MONIKANSALLISEN YHTIÖN VEROSUUNNITTELUA

Tässä luvussa tarkastellaan veroparatiisia käsitteenä. Koska käsitettä ei olla kyetty täsmällisesti määrittelemään, hyödynnetään tarkastelussa erinäisiä veroparatiisivaltioihin ja -alueisiin linki- tettyjä piirteitä sekä erinäisten instituutioiden laatimia veroparatiisilistauksia. Tämän jälkeen luvussa tarkastellaan veroparatiisien roolia osana verosuunnittelua sekä monikansallisen yhtiön strategisten että operatiivisten päätösten näkökulmasta.

3.1 Veroparatiisit

Käsitteenä veroparatiisi (tax haven) on jo lähes 100 vuotta vanha (Hebous 2011). Toisaalta, käsite on hyvin suhteellinen eikä sille ole olemassa yhtä ainoaa ja oikeaa täsmällistä määritel- mää. Lähtökohtaisesti veroparatiisimaiden ja -alueiden mielletään tarjoavan muiden maiden ve- rovelvollisille mahdollisuuksia välttää veroja osittain tai jopa kokonaan. Tällä ei tarkoiteta pel- kästään alhaista verokantaa, vaan tämän lisäksi veroparatiisit tarjoavat palveluita, joiden avulla ulkomaiset sijoittajat voivat suojata identiteettiään. (Kosonen 2013.)

Useat instituutiot ovat laatineet erinäisiä listauksia veroparatiisivaltioista ja -alueista. Kattavim- man listauksen veroparatiiseista on laatinut Tax Justice Network (Jalan & Vaidyanathan 2017).

Listauksien kriteereissä on eroja, mutta siitä huolimatta samoja maita ja/tai alueita nousee esiin useimmilta listauksilta. Toisaalta on todettu, että kaikki veroparatiisimaat eivät yhtä lailla kiin- nosta kaikkia ei-veroparatiisi maita. Esimerkiksi Andorra ja Aruba eivät lukeudu saksalaisyh- tiöitä kiinnostavien veroparatiisimaiden joukkoon. (Hebous 2011.)

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö, Organisation for Economic Cooperation and Development (OECD), listasi vuonna 1998 neljä veroparatiisia kuvaavaa ominaisuutta. Näitä ovat olematon tai nimellinen verokanta, tiedonvaihdon puute, läpinäkyvyyden puute sekä ulko- maisille verovelvollisille suotu mahdollisuus perustaa veroparatiisivaltioon yritys ilman varsi- naista läsnäoloa tai konkreettista toimintaa kyseisessä valtiossa. (OECD 1998.) Lisäksi useim- mat veroparatiisimaat ja -alueet ovat poliittisesti vakaita. (Hebous 2011).

Veroparatiiseja voisi edelleen luokitella niiden käyttötarkoituksen mukaisesti. Käyttötarkoi- tusta edelleen pitkälti määrittelee, onko veroparatiisitoiminnan kannustimena lakia rikkova ve- rovälttely tai rahanpesu vai verotuksellisista motiiveista tapahtuva voittojen siirtäminen. Toi- saalta yksittäinen veroparatiisivaltio voi kuulua useampaankin luokkaan yhtä aikaa. Veropara- tiisimaita ja -alueita voidaan luokitella:

• Maihin, joissa on minimaalinen sääntely, tiedonantovelvollisuus ja dokumentaatiovel- vollisuus. Esimerkiksi Montserrat ja Anguilla.

• Maihin, joissa on hyvin tiukka salassapitovelvollisuus, joka takaa vahvan yksityisyy- densuojan. Esimerkiksi Liechtenstein, Singapore, Dubai sekä Turks ja Caicos saaret.

• Maihin, joilla on tietty maantieteellinen markkinatarjoajan asema. Esimerkiksi Brittiläi- set neitsytsaaret vastaavat hyvin kiinalaisten yhtiöiden veroparatiisitarpeisiin, kun taas Panama Yhdysvaltojen, Jersey Lontoon ja Vanuatu Australian.

• Maihin, jotka vastaavat hyvin juuri tiettyjen toimialojen tarpeisiin esimerkiksi lainsää- däntönsä puolesta. Cayman saaret houkuttelee hegde-rahastoja, kun taas Bermuda ja Guernsey vakuutusalaa.

• Maihin, jotka verosopimusten verkostossa auttavat säästämään veroja mahdollistamalla tulojen kanavoinnin mahdollisimman veroedullisin reitein. Esimerkiksi Mauritius toi- mii tällaisena Intialle ja Alankomaat Euroopan valtioille.

• Maihin, joilla on erinomaiset rahastonhallintataidot ja korkea salassapitovelvollisuus, joiden avulla hallinnoida maailman rikkaimpien ihmisten varallisuutta. Tällaisia ovat esimerkiksi Lontoo, New York ja Sveitsi.

• Maihin, jotka houkuttelevat sijoituksia puhtaasti matalalla veroprosentillaan, kuten esi- merkiksi Irlanti. (Jalan & Vaidyanathan 2017.)

3.2 Veroparatiisit osana verosuunnittelua

Yksityishenkilöiden ja monikansallisten yhtiöiden veroparatiisitoiminta eroaa lähtökohdiltaan, keinoiltaa ja merkitykseltään toisistaan (Knuuttinen 2014). Yksityishenkilöiden kohdalla vero-

paratiisitoiminta yhdistetään usein pelkästään aiempana tässä tutkielmassa kuvattuun laitto- maan toimintaan (Gravelle 2009). Siinä pääomalle, joka jo alun perin on saatettu hankkia lait- tomin keinoin, etsitään tiedollista suojaa veroparatiiseista. Lähtökohtana tällaisessa toiminnassa on pyrkiä salaamaan sijoitukset ja niiden tuotot veroviranomaisilta. (Knuuttinen 2014.)

Myös monikansallisten yhtiöiden veroparatiisitoiminta voidaan yhdistää yllä mainittuun laitto- maan toimintaan (Gravelle 2009). Usein monikansallinen yhtiö pyrkii veroparatiisien käytöllä kuitenkin saamaan koko konsernia hyödyttäviä verotehokkaita ratkaisuja ja verosäästöjä. Tu- loja ohjataan veroparatiiseihin laillisin keinoin globaalin verorasituksen minimointi mielessä.

Tällainen lain puitteissa tapahtuva toiminta on verosuunnittelua, vaikka saattaakin usein lukeu- tua aggressiiviseksi sellaiseksi. (Knuuttinen 2014.)

Kuvio 2. Monikansallisen yhtiön verosuunnittelun kannalta merkittävimpiä päätöksiä.

Pääkonttorin perustaminen Strategiset

Konserniyhtiöiden

määrittely Kulut

Tuotot

Toiminta Työntekijät

Yhtiön päätöksenteko

Konserniyhtiöiden väliset transaktiot

Tytäryhtiöiden perustaminen

Operatiiviset Investoinnit

Varallisuuden maantieteellinen

sijoittaminen

Rahoitus Rahoitusjärjestelyt

Verosuunnittelu ulottuu monikansallisten yhtiöiden joka päiväisiin niin suuriin kuin pieniinkin päätöksiin. Yllä olevassa kuviossa 2 on esitetty verosuunnittelun kannalta merkittävimpiä mo- nikansallisen yhtiön päätöksenteon osa-alueita. Kuviossa 2 monikansallisen yhtiön tekemät päätökset jaotellaan strategisiin ja operatiivisiin päätöksiin. Strategisia päätöksiä voidaan pitää ratkaisevina koko konsernin pitkän tähtäimen selviytymisen kannalta, kun taas operatiivisia enemmänkin päivittäisinä, yhtiön toimintaa ylläpitävinä päätöksinä. (Jalan & Vaidyanathan 2017.)

3.2.1 Strategiset päätökset

Kuviossa veroseuraamusten näkökulmasta huomioitavina strategisia päätöksinä esiin on nos- tettu kaksi asiaa. Se, mihin monikansallisen yhtiön pääkonttori, eli emoyhtiö, perustetaan sekä se, miten muut konserniyhtiöt määritellään. Näistä ensimmäistä, emoyhtiön perustamispää- töstä, voisi pitää verotuksellisessa mielessä jopa yhtenä tärkeimmistä monikansallisen yhtiön tekemistä päätöksistä. (Jalan & Vaidyanathan 2017.) Tämän tutkielman toisen pääluvun alalu- vussa 2.1 käsiteltiinkin jo verotusvallan alueellista ulottuvuutta ja sen yhteyttä monikansallisen yhtiön maksettavien verojen määrään. Jaottelu voidaan myös tehdä alueelliseen ja maailman- laajuiseen yritysverojärjestelmään. Näistä alueellisessa yritysverojärjestelmässä ulkomaiset tuotot vapautetaan kotimaan verotukselta, kun taas maailmanlaajuisessa ulkomaiset tuotot ve- rotetaan kotimaassa. Voidaankin ajatella, että alueellinen järjestelmä kannustaa yhtiöitä siirtä- mään verotettavaa tuloaan matalan verotuksen valtioissa sijaitseviin tytäryhtiöihin, kun taas maailmanlaajuisessa yritysverojärjestelmässä tällaista kannustinta ei ole. (Dharmapala 2008;

Maffini 2009; Gumpert ym. 2016.)

Mikäli siis monikansallisen yhtiön emoyhtiö perustetaan maailmanlaajuista yritysverojärjestel- mää noudattavaan valtioon, esimerkiksi Yhdysvaltoihin tai Iso-Britanniaan, nostaa tämä moni- kansallisen yhtiön emoyhtiön verojen määrää verrattuna siihen, että emoyhtiö olisi perustettu alueellista yritysverojärjestelmää noudattavaan valtioon. Toisaalta, veroseuraamukset eivät usein yksinään vaikuta tällaisiin päätöksiin. Esimerkiksi yhtiön listautuminen voi edellyttää, että yhtiön pääkonttori sijaitsisi juurikin New Yorkissa tai Lontoossa. (Jalan & Vaidyanathan 2017.)

Veroparatiisitoiminnoista voidaan kuitenkin löytää ratkaisu maailmanlaajuisen yritysverojär- jestelmän aiheuttamaan yllä mainittuun ongelmaan. Tällaisessa tilanteessa emoyhtiön ja tytär- yhtiöiden välille voidaan perustaa holding-yhtiö (Intermediate Holding Company, IHC), jonka emoyhtiö omistaa ja jonka tehtävänä on edelleen omistaa konsernin operatiivista toimintaa har- joittavat tytäryhtiöt. Holding-yhtiön sijainnin valinta verotuksellisessa mielessä on tarkkaa, sillä valintaan vaikuttavat esimerkiksi konserniyhtiöiden eri maiden väliset verosopimukset. Muu- tamia verotuksellisessa mielessä suosittuja veroparatiisimaita tähän tarkoitukseen ovat esimer- kiksi Sveitsi, Alankomaat, Irlanti ja Luxemburg. (Jalan & Vaidyanathan 2017.)

Kuten tutkielmassa jo aiemmin käytiin läpi, monikansallisen konsernin emoyhtiö laatii koko konsernin kattavan yhdistellyn tilinpäätöksen. Tilinpäätös tuo läpinäkyvyyttä monikansallisen yhtiön konsernirakenteeseen ja tätä on strategisesti syytä miettiä jo siinä vaiheessa, kun kon- serniyhtiöitä määritellään. Monikansallisella yhtiöllä voi olla esimerkiksi varallisuutta tai kon- serniyhtiöiden välisiä transaktioita, jotka eivät julkiseksi tiedoksi päädyttyään herättäisi talou- dellista luotettavuutta ja jopa saattaisivat herättää viranomaisten kiinnostuksen. Tällaisessa ti- lanteessa monikansallinen yhtiö voi perustaa yhtiön, niin sanotun orphan company:n, jonka teoriassa omistaa kolmas osapuoli. Tällaisen yhtiön tilinpäätöstietoja ei tarvitse esittää yhdis- tellyllä tilinpäätöksellä ja tätä kautta viranomaisten on lähes mahdotonta tavoittaa yhtiön tosi- asiallista omistajaa. (Jalan & Vaidyanathan 2017.)

3.2.2 Operatiiviset päätökset

Operatiiviset päätökset jaetaan kuviossa 2. edelleen itse monikansallisen yhtiön toimintaan liit- tyviin päätöksiin, investointipäätöksiin ja rahoituspäätöksiin. Verotuksellisessa mielessä moni- kansallisen yhtiön toimintaan liittyvissä päätöksissä huomionarvoisimmat neljä tekijää ovat ku- lut, tuotot, työntekijät ja konserniyhtiöiden väliset transaktiot. Investointipäätöksistä verotuk- sellisessa mielessä huomionarvoista on ensinnäkin se, mihin tytäryhtiöitä perustetaan sekä se, mihin yhtiön varat maantieteellisesti sijoitetaan. Rahoituspäätöksissä puolestaan verotukselli- sessa mielessä huomionarvoista on määritellä, miten mikäkin konserniyhtiö rahoittaa toimin- tansa. (Jalan & Vaidyanathan 2017.)

Yhtiön toimintaan liittyvät päätökset

Kuten jo mainittiinkin, monikansallisen yhtiön toimintaan liittyvissä päätöksissä verotukselli- sessa mielessä tärkeitä tekijöitä ovat kulut, tuotot, työntekijät ja konserniyhtiöiden väliset transaktiot. Verosuunnittelun kannalta monikansalliset yhtiöt pyrkivät, silloin kun mahdollista, aiheuttamaan toimintansa kulut korkean verotuksen alueilla. Tällöin maksimoiduilla kuluilla voidaan pienentää korkean verotuksen alueella laskettavaa verotettavaa tuloa ja edelleen mak- simoida mahdollisimman pieni verotettava tulo. (Jalan & Vaidyanathan 2017.)

Lähes aina tuotteiden ja palveluiden myynti saa aikaan verotettavaa tuloa ja verotettavasta tu- losta määrätään veroja maksettavaksi vallitsevan verokannan mukaan. Näin ollen tuloja kan- nattaa allokoida matalamman verokannan maihin. Erityisesti aineettomien oikeuksien, esimer- kiksi ohjelmistojen myyntiä on helppoa allokoida sellaisille konserniyhtiöille, jotka sijaitsevat matalan verotuksen alueilla. Aineellisten asioiden, esimerkiksi tavaroiden kohdalla, myynnin allokointi on haastavampaa. Tällöin voidaan miettiä, onko verotuksellisessa mielessä kannatta- vampaa esimerkiksi myydä ja kuljettaa puolivalmiit tuotteet valmistettavaksi veroparatiisissa sijaitsevaan tytäryhtiöön. Toisaalta tällaisia ratkaisuja voidaan puoltaa myös muistakin liiketa- loudellisista syistä, esimerkiksi kannattavuuden tai markkinoinnin näkökulmasta. (Jalan &

Vaidyanathan 2017.)

Lähtökohtaisesti monikansallinen yhtiö työllistää ihmisiä siellä, missä yhtiö työvoimaa tarvit- see. Verotuksellisessa mielessä tilanne, jossa työntekijä ja hänen työtehtäviensä sijainti eroavat toisistaan, voi kuitenkin hyödyttää sekä työntekijää että monikansallista yhtiötä työnantajana.

Työntekijä voi esimerkiksi suostua työskentelemään osittain paikassa, joka ei ole hänen asuin- maansa. Työntekijän näkökulmasta tämä voi mahdollistaa sen, että osa hänen ansioistaan voi päätyä kokonaan verottamatta. Lisäksi työntekijä voi hyötyä tilanteesta siten, että hänen sosi- aaliturvamaksunsa maksetaankin alueella, jossa ne ovat yleisesti pienemmät. Monikansallisen yhtiön näkökulmasta veroparatiisista käsin tuotetut hallinto- ja liikkeenjohtotyyppiset palvelut ovat myös kulua, jota veroparatiiseissa sijaitsevat konserniyhtiöt voivat veloittaa korkeamman verotuksen alueiden yhtiöiltä. (Jalan & Vaidyanathan 2017.)

Vallitsevan lainsäädännön mukaan kahden juridisesti itsenäisen yhtiön välisten transaktioiden pitää perustua markkinaehtoiseen hinnoitteluun (arm’s length prices). Keskenään kauppaa käy- vät kaksi samaan monikansalliseen konserniin kuuluvaa yhtiötä ovat kuitenkin tilanteessa, jossa molemmat osapuolet haluavat kaupan ehtojen hyödyntävän koko konsernia, eivätkä ne varsi- naisesti aja yksittäisen yhtiön etua. Esimerkiksi Bahamalaisella monikansallisen konsernin yh- tiöllä on suuri kannustin myydä ylihintaan palvelunsa toiselle Yhdysvaltalaiselle konserniyhti- ölle. (Jalan & Vaidyanathan 2017.) Vuonna 2018 Bahaman yhteisöveroprosentti oli 0 ja Yh- dysvaltojen yhteisöveroprosentti oli 27 (KPMG International Cooperative 2018). Kaupan myötä koko konserni saisi minimoitua globaalia verorasitustaan allokoimalla mahdollisimman paljon vähennyskelpoista kulua korkean verotuksen valtioon ja veronalaista tuloa matalan ve- rotuksen valtioon ja näin tämä hyödyttäisi koko konsernia. Erityisesti kun kauppaa käydään jollain, mitä markkinoilla ei yleisesti ole tarjolla, on markkinaehtoisen hinnan määrittely pitkälti monikansallisen yhtiön itsensä päätettävissä. (Jalan & Vaidyanathan 2017.)

Monikansallinen yhtiö määrittelee itse konserniyhtiöiden välisen kaupan hinnat. Tämä siirto- hinnoittelu (transfer pricing) avaa siten mahdollisuuden monikansalliselle yhtiölle koko kon- sernin yhteisöverotuksen määrän minimointiin. Veroparatiisitoiminta voi olla suuressa roolissa, kun monikansallinen yhtiö laatii mahdollisimman aggressiivista siirtohinnoittelustrategiaa.

Monikansalliset yhtiöt voivat käyttää veroparatiisiyhtiöiden sijaintia hyväkseen erilaisissa ve- roarbitraasitilanteissa. (Jones & Temouri 2016.) Kansainvälinen veroarbitraasi on tilanne, jossa kahden tai useamman valtion verojärjestelmien väliset erot sekä niiden niveltymättömyys toi- siinsa johtaa epäjohdonmukaisuuksien hyödyntämiseen. Näennäisesti, kun molempia verojär- jestelmiä tarkastellaan, toiminta on hyväksyttävää. Kuitenkaan verojärjestelmien perustavoit- teet eivät toteudu, mikä aiheuttaa omanlaistaan vajaaverotusta. Tilanne on monikansallisille yhtiöille uniikki, sillä paikallisella tasolla toimiville yhtiöille tällaiset verosuunnittelukeinot ei- vät ole samalla tavoin käytettävissä. (Knuuttinen 2015.)

Investointipäätökset

Kuten jo mainittiin, investointipäätösten kohdalla verotuksellisessa mielessä mielenkiinto kes- kittyy siihen, mihin yhtiön varallisuus kannattaa maantieteellisesti sijoittaa ja mihin tytäryhti- öitä perustetaan. On sanomattakin selvää, että yhtiön varallisuuden tulisi sijaita maantieteelli- sesti siellä, missä yhtiön toiminta edellyttää. Esimerkiksi teollisuusyhtiön itse tehtaan, koneiden ja kaluston on sijaittava siellä, missä teollista toimintaa harjoitetaan. Verotuksen näkökulma kuitenkin monimutkaistaa tätä näkemystä aineettomien oikeuksien ja esimerkiksi immateriaa- lioikeuksien (Intellectual Property, IP) osalta. Yhtiöt voivat valita varallisuutensa sijainnin poi- mimalle itselleen parhaiten sopivat verolait ja maiden väliset verosopimukset. Erilaisia vero- alueiden yhdistelmiä hyödyntäen monikansallinen konserni pystyy maksimoimaan vähennys- kelpoiset kulut sekä verovapaat tuotot. (Jalan & Vaidyanathan 2017.)

Monikansallisella yhtiöllä täytyy olla tytäryhtiöitä paikoissa, joissa se toimii. Tosin, tytäryhti- öiden sijainti voi olla myös täysin verotuksellisista syistä perusteltua. Tällaisia syitä ovat tuoton uudelleen allokointi ja/tai omistussuhteiden piilottelu. Esimerkiksi Alankomaissa ja Irlannissa tietyn tyyppinen tulo verotetaan hyvin kevyesti. Tällaisessa tilanteessa monikansalliselle yhti- ölle syntyy mielenkiinto perustaa tytäryhtiö tällaiselle alueelle ja allokoida kaikki tai osa tämän kaltaisesta tulosta tytäryhtiöön. Esimerkiksi Alankomaat tarjoavat mahdollisuuksia niin sanot- tujen pöytälaatikkoyhtiöiden perustamiseen. Pöytälaatikkoyhtiön omistaa näennäisesti oikean omistajan valtuuttama, ja tämä tarjoaakin mahdollisuuden yhtiöiden oikeiden omistussuhteiden piilotteluun. (Jalan & Vaidyanathan 2017.)

Rahoituspäätökset

Rahoituspäätöksissä verotuksellisessa mielessä huomionarvoista on määritellä, miten mikäkin konserniyhtiö rahoittaa toimintansa. Kaksi merkittävintä tapaa rahoittaa yritystoimintaa on ra- hoittaa toiminta joko osakepääomalla tai lainata vierasta pääomaa. Osakepääomalle maksetaan osinkoa yhtiön tekemästä voitosta, kun taas lainalle maksetaan korkoa siitä huolimatta, tekeekö yhtiö voittoa vai ei.

Laina voidaan ottaa joko ulkoisista tai sisäisistä lähteistä. Ulkoisena lähteenä voi toimia perin- teinen pankki tai esimerkiksi monikansalliseen yhtiöön kuuluva yhtiö (Internal Finance Com- pany, IFC) ja tällainen yhtiö voidaan perustaa johonkin matalan verotuksen valtioon. Toisin kuin osinko, korot ovat verotuksellisessa mielessä huomattavasti mielenkiintoisempi erä.

Osinko maksetaan osakkeenomistajille vasta verojen jälkeisestä tuloksesta ja joissain maissa osingonjako voi myös suoraan aiheuttaa veroja tai olla lähdeverotuksen alaista. Maksettavalla korolla taas voidaan säännellä verotettavan tulon määrää siten, että korkokuluja saataisiin vä- hentää mahdollisimman paljon korkean verotuksen alueilla ja korkotuottoja kerrytettyä mah- dollisimman paljon matalan verotuksen alueille. (Jalan & Vaidyanathan 2017.)

4 AINEISTO JA MENETELMÄT

Tässä luvussa esitellään tutkielmassa aiempaan tutkimukseen pohjautuen asetettu tutkimushy- poteesi sekä tutkimusmenetelmät, joita tutkielmassa on käytetty. Näiden jälkeen esitellään tut- kielmaa varten kerätty aineisto. Lopuksi kappaleessa esitellään tutkielmassa käytetyt muuttujat.

4.1 Tutkimushypoteesi

Tilastollinen testaaminen edellyttää tutkimushypoteesien asettamista ja niitä asetetaan yleensä kaksi. Nollahypoteesi (𝐻₀) olettaa, että aineistossa esiintynyt ilmiö johtuu sattumasta. Vaihto- ehtoinen hypoteesi (𝐻₁) puolestaan olettaa, että aineistossa esiintynyt ilmiö ei johdu sattumasta, vaan esiintyneen ilmiön pohjalta voidaan yrittää tehdä koko populaatiota koskevia päätelmiä.

Hypoteesit ovat siis tutkimustulosten ennakko-odotuksia, eli mahdollisia tuloksia, ja niitä tes- taamalla jommankumman hypoteeseista todetaan saavan tukea käytetystä aineistosta. (Num- menmaa 2009, 146-147.)

Tässä tutkielmassa pyritään selvittämään, hyödyntävätkö monikansalliset suomalaisyhtiöt ve- roparatiiseja verosuunnittelussaan. Tutkimuskysymyksen asettelu lähtee liikkeelle siitä näkö- kulmasta, että monikansallisen yhtiön verosuunnittelun aggressiivisuudella pyritään vaikutta- maan koko konsernin verojen määrään eli verorasitukseen. Mikäli monikansallisella yhtiöllä on konsernirakenteessaan matalan verotuksen valtion ääriesimerkkejä, eli veroparatiiseja, ole- tetaan Jaafaria ja Thorntonia (2015) mukaillen, että näillä pyritään lisäämään yhtiön verosuun- nittelun aggressiivisuutta. Tutkielmassa tavoitteena onkin siten testata, onko monikansallisen yhtiön konsernirakenteessa olevalla yhdellä tai useammalla veroparatiisiyhtiöllä yhteyttä koko konsernin verorasitukseen. Kuten Jaafar ja Thornton (2015) toteavat, tämän kaltaisen kausaali- suhteen päättely ei ole aivan näin suoraviivaista ja tämä on hyvä tiedostaa tutkielman tuloksia tulkitessa.

Tässä yhteydessä on myös hyvä huomata, että monikansalliset yhtiöt, joilla on veroparatiisitoi- mintoja, ovat voineet valita toiminnan veroparatiisissa verosäästöjen sijaan myös muista liike- toiminnallisista syistä (Gumpert ym. 2016). Aiempi kansainvälistä liiketoimintaa käsittelevä

tieteellinen kirjallisuus onkin tunnistanut neljä syytä sille, miksi yhtiöt laajentavat toimintaansa yli kansallisten rajojensa. Näitä ovat potentiaaliset uudet markkinat, toisessa valtiossa olevat luonnonvarat, alhaisemmat työvoiman kustannukset sekä toiseen organisaatioon ja/tai sen työn- tekijöihin sitoutuneen tietotaidon hankinta. Toisaalta tämän tieteenalan kirjallisuus on myös havainnut, etteivät veroparatiisit täysin täytä näitä kriteerejä. Jopa nousevien talouksien, kuten Brasilian, Venäjän, Intian ja Kiinan, on todettu tekevän suoria sijoituksia veroparatiisimaihin alentaakseen maksettavien verojensa määrää. (Chari & Acikgoz 2016.)

Lisäksi huomionarvoista on se, että erinäisten yhtiökohtaisten tekijöiden on todettu olevan yh- teydessä veroparatiisitoimintojen käyttämiseen verosuunnittelun välineenä. Näistä johtuen ve- roparatiisitoiminnot eivät edes vaikuttaisi olevan kaikkien yhtiöiden saatavilla, sillä mahdolli- sesti saatavat verosäästöt muodostuisivat pienemmiksi kuin itse veroparatiisiyhtiön perustamis- kustannukset. (Gumpert ym. 2016.) Vaikka näitä tekijöitä pyritään tutkielmassa kontrolloi- maan, on hyvä huomata, ettei niitä kaikkia ole mahdollista kontrolloida täysin.

Aloitetaan aiemmasta tutkimuksesta saatujen tulosten käsittely Desain, Foleyn ja Hinesin (2006) tutkimuksella, jossa tutkijat pyrkivät määrittelemään, millaisilla yhdysvaltalaisyhtiöillä on veroparatiisiyhtiöitä ja mihin tarkoitukseen ne veroparatiisiyhtiöitään käyttävät. Tutkimus toteutettiin vuodet 1982 – 1999 kattavalla paneeliaineistolla, joka muodostettiin erillistilinpää- töksistä. Tämän yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan veroparatiisitoiminta on todennäköisem- pää suuremmilla ja kansainvälisemmillä yhtiöillä. Yhtiöitä yhdistivät laajat konsernin sisäiset transaktiot sekä suuret tutkimus- ja kehityskulut. Tutkimustulosten mukaan veroparatiisiyhti- öitä ei käytetä pelkästään verotettavan tulon siirtämiseen korkean verotuksen valtiosta matalan verotuksen valtioon, vaan niillä pyritään myös pienentämään ulkomaista tuloa, joka maailman- laajuista yritysverojärjestelmää noudattavassa Yhdysvalloissa verotetaan. (Desai ym. 2006.) Kuten alaluvun alaluvussa 3.2.1 mainittiin, maailmanlaajuisessa yritysverojärjestelmässä ulko- maiset tuotot joka tapauksessa verotetaan kotimaassa, jolloin kannustinta veroparatiisitoimin- toihin ei ole siinä määrin, mitä alueellisessa yritysverojärjestelmässä (Dharmapala 2008). Useat tutkimukset ovat myös havainneet tämän saman ilmiön (Maffini 2009; Gumpert ym. 2016).

Niinpä tästä näkökulmasta tarkasteltuna, suomalaiset monikansalliset yhtiöt siis toimisivat sel- laisen yritysverojärjestelmän alaisuudessa, joka nimenomaan kannustaa veroparatiisien käyt- töön ja erityisesti verotettavan tulon siirtoihin.