Tutkimushypoteesi

Tilastollinen testaaminen edellyttää tutkimushypoteesien asettamista ja niitä asetetaan yleensä kaksi. Nollahypoteesi (𝐻₀) olettaa, että aineistossa esiintynyt ilmiö johtuu sattumasta. Vaihto-ehtoinen hypoteesi (𝐻₁) puolestaan olettaa, että aineistossa esiintynyt ilmiö ei johdu sattumasta, vaan esiintyneen ilmiön pohjalta voidaan yrittää tehdä koko populaatiota koskevia päätelmiä.

Hypoteesit ovat siis tutkimustulosten ennakko-odotuksia, eli mahdollisia tuloksia, ja niitä tes-taamalla jommankumman hypoteeseista todetaan saavan tukea käytetystä aineistosta. (Num-menmaa 2009, 146-147.)

Tässä tutkielmassa pyritään selvittämään, hyödyntävätkö monikansalliset suomalaisyhtiöt ve-roparatiiseja verosuunnittelussaan. Tutkimuskysymyksen asettelu lähtee liikkeelle siitä näkö-kulmasta, että monikansallisen yhtiön verosuunnittelun aggressiivisuudella pyritään vaikutta-maan koko konsernin verojen määrään eli verorasitukseen. Mikäli monikansallisella yhtiöllä on konsernirakenteessaan matalan verotuksen valtion ääriesimerkkejä, eli veroparatiiseja, ole-tetaan Jaafaria ja Thorntonia (2015) mukaillen, että näillä pyritään lisäämään yhtiön verosuun-nittelun aggressiivisuutta. Tutkielmassa tavoitteena onkin siten testata, onko monikansallisen yhtiön konsernirakenteessa olevalla yhdellä tai useammalla veroparatiisiyhtiöllä yhteyttä koko konsernin verorasitukseen. Kuten Jaafar ja Thornton (2015) toteavat, tämän kaltaisen kausaali-suhteen päättely ei ole aivan näin suoraviivaista ja tämä on hyvä tiedostaa tutkielman tuloksia tulkitessa.

Tässä yhteydessä on myös hyvä huomata, että monikansalliset yhtiöt, joilla on veroparatiisitoi-mintoja, ovat voineet valita toiminnan veroparatiisissa verosäästöjen sijaan myös muista liike-toiminnallisista syistä (Gumpert ym. 2016). Aiempi kansainvälistä liiketoimintaa käsittelevä

tieteellinen kirjallisuus onkin tunnistanut neljä syytä sille, miksi yhtiöt laajentavat toimintaansa yli kansallisten rajojensa. Näitä ovat potentiaaliset uudet markkinat, toisessa valtiossa olevat luonnonvarat, alhaisemmat työvoiman kustannukset sekä toiseen organisaatioon ja/tai sen työn-tekijöihin sitoutuneen tietotaidon hankinta. Toisaalta tämän tieteenalan kirjallisuus on myös havainnut, etteivät veroparatiisit täysin täytä näitä kriteerejä. Jopa nousevien talouksien, kuten Brasilian, Venäjän, Intian ja Kiinan, on todettu tekevän suoria sijoituksia veroparatiisimaihin alentaakseen maksettavien verojensa määrää. (Chari & Acikgoz 2016.)

Lisäksi huomionarvoista on se, että erinäisten yhtiökohtaisten tekijöiden on todettu olevan yh-teydessä veroparatiisitoimintojen käyttämiseen verosuunnittelun välineenä. Näistä johtuen ve-roparatiisitoiminnot eivät edes vaikuttaisi olevan kaikkien yhtiöiden saatavilla, sillä mahdolli-sesti saatavat verosäästöt muodostuisivat pienemmiksi kuin itse veroparatiisiyhtiön perustamis-kustannukset. (Gumpert ym. 2016.) Vaikka näitä tekijöitä pyritään tutkielmassa kontrolloi-maan, on hyvä huomata, ettei niitä kaikkia ole mahdollista kontrolloida täysin.

Aloitetaan aiemmasta tutkimuksesta saatujen tulosten käsittely Desain, Foleyn ja Hinesin (2006) tutkimuksella, jossa tutkijat pyrkivät määrittelemään, millaisilla yhdysvaltalaisyhtiöillä on veroparatiisiyhtiöitä ja mihin tarkoitukseen ne veroparatiisiyhtiöitään käyttävät. Tutkimus toteutettiin vuodet 1982 – 1999 kattavalla paneeliaineistolla, joka muodostettiin erillistilinpää-töksistä. Tämän yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan veroparatiisitoiminta on todennäköisem-pää suuremmilla ja kansainvälisemmillä yhtiöillä. Yhtiöitä yhdistivät laajat konsernin sisäiset transaktiot sekä suuret tutkimus- ja kehityskulut. Tutkimustulosten mukaan veroparatiisiyhti-öitä ei käytetä pelkästään verotettavan tulon siirtämiseen korkean verotuksen valtiosta matalan verotuksen valtioon, vaan niillä pyritään myös pienentämään ulkomaista tuloa, joka maailman-laajuista yritysverojärjestelmää noudattavassa Yhdysvalloissa verotetaan. (Desai ym. 2006.) Kuten alaluvun alaluvussa 3.2.1 mainittiin, maailmanlaajuisessa yritysverojärjestelmässä ulko-maiset tuotot joka tapauksessa verotetaan kotimaassa, jolloin kannustinta veroparatiisitoimin-toihin ei ole siinä määrin, mitä alueellisessa yritysverojärjestelmässä (Dharmapala 2008). Useat tutkimukset ovat myös havainneet tämän saman ilmiön (Maffini 2009; Gumpert ym. 2016).

Niinpä tästä näkökulmasta tarkasteltuna, suomalaiset monikansalliset yhtiöt siis toimisivat sel-laisen yritysverojärjestelmän alaisuudessa, joka nimenomaan kannustaa veroparatiisien käyt-töön ja erityisesti verotettavan tulon siirtoihin.

Jatketaan aiemmasta tutkimuksesta saatujen tulosten käsittelyä Maffinin (2009) tutkimukseen, jossa tutkija vertailee veroparatiisiyhtiöitä konsernirakenteessaan omaavien ja ei omaavien mo-nikansallisten yhtiöiden efektiivisiä veroasteita. Tutkimuksessa käytettiin monikansallisia yh-tiöitä, joiden pääliike sijaitsi Alankomaissa, Belgiassa, Espanjassa, Irlannissa, Iso-Britanniassa, Itävallassa, Kreikassa, Norjassa, Ranskassa, Ruotsissa, Saksassa, Suomessa, Sveitsissä, Tans-kassa tai Yhdysvalloissa. Tutkimuksessa yhdistettiin ORBIS-tietokannasta hankittu yhdistelty tilinpäätösdata vuosilta 2003-2007 sekä ZEPHYR-tietokannasta hankitut yhtiöiden omistaja-tiedot. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että keskimäärin veroparatiisivaltiossa oleva tytäryhtiö pienentää monikansallisen yhtiön verorasitusta 7% lyhyellä aikavälillä ja 7,4% pidemmällä ai-kavälillä. Tarkemmin sanottuna, monikansallisen konsernin efektiivinen veroaste on keskimää-rin noin yhden prosentin pienempi verrattuna monikansallisiin yhtiöihin, joilla ei ole tytäryh-tiötä veroparatiisissa. (Maffini 2009.)

Maffinin (2009) tuloksia puoltaa sekä Dyrengin ja Lindseyn (2009) että Jaafarin ja Thorntonin (2015) tutkimukset. Dyreng ja Lindsey (2009) toteavat tutkimuksessaan monikansallisten yh-dysvaltalaisyhtiöiden maailmanlaajuisen efektiivisen veroasteen olevan 1,5% pienempi yhti-öillä, joilla on konsernirakenteessaan vähintään yksi tytäryhtiö matalamman verotuksen alu-eella verrattuna yhtiöihin, joilla ei ole. Myös Jaafarin ja Thorntonin (2015) tulosten mukaan veroparatiisitoimintoja käytetään verosuunnittelun välineenä. Efektiivinen veroaste on heidän tulostensa mukaan matalampi yhtiöillä, joilla on veroparatiiseja ja tämä pätee sekä listattuihin että listaamattomiin monikansallisiin yhtiöihin. Tutkimuksessaan he käyttivät vuodet 2001-2008 kattavaa yhdisteltyä tilinpäätösdataa monikansallisista yhtiöistä, jotka sijaitsivat Alanko-maissa, Belgiassa, Espanjassa, Irlannissa, Italiassa, Norjassa, Portugalissa, Ranskassa, Ruot-sissa, Saksassa, Suomessa, Sveitsissä, Tanskassa tai Yhdistyneessä Kuningaskunnassa. (Jaafar ja Thornton 2015.)

Muitakin näkemyksiä veroparatiisiyhtiöiden ja verorasituksen yhteyden väliltä löytyy. Markle ja Shackelford (2012a) tutkivat veroparatiisitytäryhtiön vaikutusta monikansallisen yhtiön efektiiviseen veroasteeseen kahdella tavalla. He yhdistivät tutkimuksessaan tytäryhtiöiden si-jaintimaat ORBIS-tietokannasta Compustat-tietokannasta hankittuihin emoyhtiöiden

tilinpää-töstietoihin vuosilta 2005-2009. Heidän aineistonsa kattoi listattuja monikansallisia yhtiöitä yh-teensä 82 maasta. Ensimmäisessä vaiheessa tutkijat lisäsivät regressiomalliinsa dummy-muut-tujan kuvastamaan sitä, onko monikansallisella yhtiöllä ylipäätään tytäryhtiö veroparatiisissa vai ei. Tällä tavoin he eivät löytäneet näyttöä siitä, että efektiivinen veroaste olisi alhaisempi sellaisilla monikansallisilla yhtiöillä, joilla on tytäryhtiö veroparatiisissa. Itse asiassa, tutkimuk-sessa veroparatiisitytäryhtiön omaavien monikansallisten yhtiöiden keskimääräinen efektiivi-nen veroaste oli 19%. Puolestaan monikansallisilla yhtiöillä, joilla veroparatiisitytäryhtiötä ei ollut, se oli 17%. (Marklen ja Shackelfordin 2012a.)

Kun Markle ja Shackelford (2012a) ottivat edelleen regressiofunktiossaan huomioon tytäryh-tiön sijaintimaan lisäksi monikansallisen yhtytäryh-tiön pääkonttorin sijaintimaan ja näiden yhteyden, olivat tästä saadut tulokset osittain ristiriidassa aiemman testin kanssa. Tätä voi selittää maa-kohtaiset erot efektiivisessä veroasteessa tai se, että lähtökohtaisesti kannattavimmilla yhtiöillä on korkeampi efektiivinen veroaste kuin kannattamattomammilla yhtiöillä, jolloin eroa efektii-visessä veroasteessa ei pystytä havaitsemaan. Monikansallisen yhtiön efektiivisen veroasteen on myös todettu hiukan laskevan, kun se implementoi veroparatiisitoimintoja konserniraken-teeseensa. Lisäksi on todettu, ettei veroparatiisitoimintojen verovaikutus ole yksistään kiinni valtiosta, johon tytäryhtiö perustetaan, vaan myös sen käyttötarkoituksesta. (Markle ja Shackel-ford 2014.)

Kaiken kaikkiaan Markle ja Shackelford (2012a) toteavat tytäryhtiön sijaintimaan ja monikan-sallisen yhtiön efektiivisen veroasteen yhteyden olevan epäselvä ja toteavat, että klusteriefekti, jossa konsernirakenteessa yhdistyvät veroparatiisiyhtiön lisäksi korkeamman verotuksen valti-ossa sijaitsevat tytäryhtiöt, voi tämä jopa heikentää näkyvyyttä siihen, kuinka paljon veropara-tiisissa sijaitseva tytäryhtiö laskeekaan koko konsernin verorasitusta. Koska aikaisempi tutki-mus ei yksiselitteisesti puolla näkemystä siitä, että konsernirakenteessa olevat veroparatiisity-täryhtiöt pienentäisivät monikansallisen yhtiön verorasitusta, johdetaan aiemmasta tutkimuk-sesta seuraavat tutkimushypoteesit.

𝐻₀: Monikansallisen yhtiön konsernirakenteessa olevalla veroparatiisiyhtiöllä ei ole vaikutusta konsernin verorasitukseen

𝐻₁: Monikansallisen yhtiön konsernirakenteessa olevalla veroparatiisiyhtiöllä on vaikutusta konsernin verorasitukseen