Kansantaloudellinen aikakauskirja - 87. vsk. - 4/1991
LisänäkökohtiaSuomen TEL-järjestelmästä
ERKKI KOSKELA
Seppo Leppäsen puheenvuoron johdosta tote- an lyhyesti seuraavaa:
Mitä tulee TEL-maksujen tai yleensä vero- jen kohtaantoon, verotuksen kohtaantoanalyy- sin mukaan on taloudellisten vaikutusten kan- nalta pitkällä aikavälillä samantekevää, peri- täänkö vero tai maksu työntekijöiltä tai työn- antajilta. Leppäsen mukaan kuitenkin » ...
TEL-maksun siirtymä palkkoihin olisi nykyistä suurempi ja nopeampi, mikäli työntekijät osal- listuisivat välittömästi järjestelmän rahoittami- seen». Tällainen epäkonventionaalinen väite pitäisi perustella eikä perusteluksi riitä totea- mus, jonka mukaan oman eläkemaksun käyt- töönotto lisää järjestelmän »läpinäkyvyyttä».
Sanoin artikkelissani että »integraatiokehi- tyksen myötä TEL-maksun kohtaanto siirtynee- kin aikaisempaa enemmän työntekijän makset- tavaksi ilman erityisiä juridisia järjestelyjäkin»
(Koskela 1991). Tätä ei pidä tulkita kritiikki- nä työntekijäin TEL-maksua vastaan, koska on samantekevää pitkällä aikavälillä, keneltä mak- sut muodollisesti peritään. Miksi on sitten to- dennäköistä, että TEL-maksun kohtaanto siir- tyy enemmän työntekijöiden itsensä maksetta- vaksi? Integraatiokehityksen myötä tuotannon- tekijöiden liikkuvuus maasta toiseen on jo kas- vanut ja tulee edelleen kasvamaan. Jos reaali- pääoma on liikkuvampaa kuin työvoima ja yri- tysten markkinavoima hinnoittelussa pienenee, niin asianmukainen verotuksen kohtaantoana- lyysi osoittaa, että suhteellisen liikkumaton tuotannontekijä - työvoima - kantaa entistä
522
suuremman osan verorasituksesta (ks. esim.
Kotlikoffja Summers (1987».
Kirjoituksessani käsittelin myös sitä maam- me ekonomistikunnan piirissä vallitsevaa aika yleistä käsitystä, jonka mukaan alhainen ja jäykkäliikkeinen takaisinlainauskorko on joh- tanut pääomien tehottomaan kohdentumiseen.
Johtopäätökseni oli, ettei emo käsitys kestä kriittistä tarkastelua kahdestakaan syystä. En- sinnäkin rahamarkkinoiden säännöstelyolosuh- teissa takaisinlainausraha ei ole ollut halvim- pana rahana investointien marginaalinen rahoi- tuslähde. Toiseksi, vapailla rahamarkkinoilla takaisinlainausrahan vaihtoehtoiskustannus on tietenkin se, mitä sijoituksille maksetaan raha- markkinoilla. Jäykällä takaisinlainauskorolla ja rahamarkkinoilla määräytyvillä koroilla ei ole mitään tekemistä keskenään, vaikka Leppänen yrittää siihen viitata kysymällä »Eikö takaisin- maksukorko vaikuta rahoitusmarkkinoiden edustavaan tuottoon ... ?» (Leppänen 1991).
Lopuksi on syytä selvyyden vuoksi todeta, että artikkelistani ei seuraa sinällään mitään kantaa takaisinlainausjärjestelmän puolesta tai sitä vastaan enkä myöskään tällaista esittänyt.
Kun Leppänen kysyy »Eikö systeemeitä voi Suomessa muuttaa?» totean, että tietysti voi.
Pidän kuitenkin valitettavana joidenkin ekono- mistien - mukaanluettuna takaisinlainaustyö- ryhmä (1988) - intoa ehdottaa järjestelmän romuttamista suoralta kädeltä ylimalkaisen ja osin virheellisen diagnoosin perusteella.
Kirjallisuus
Koskela, E. (l99l).»Näkökohtia yksityisen sektorin työeläkejärjestelmästä Suomessa», Kansantalou- dellinen aikakauskirja, s. 349-355.
KotIikoff, L. ja Summers, L.H. (1987): »Tax Inci- dence,» teoksessa Auerbach, A.J. ja Feldstei, M.
Erkki Koskela
(toim.): Handbook of Public Economics, VoI. 2, North-Holland, s. 1043-1092.
Leppänen, S. (1991): »Lisänäkökohtia TEL-järjes- telmästä Suomessa,» Kansantaloudellinen aika- kauskirja.
Takaisinlainaustyöryhmän muistio (1988): Työryh- mämuistio 1988: VM 42, Helsinki.
523
