Helena Kyttälä
”ILMAN NIITÄ JÄISI JÄLJELLE VAIN HUUTO”
Paikka, tila ja niiden merkitykset Katja Ketun romaanissa Surujenkerääjä
Pro gradu -tutkielma Kirjallisuus
Itä-Suomen yliopisto 02.12.2018
Tiedekunta – Faculty Filosofinen tiedekunta
Osasto – School Humanistinen osasto Tekijät – Author
Helena Kyttälä Työn nimi – Title
”Ilman niitä jäisi jäljelle vain huuto”: Paikka, tila ja niiden merkitykset Katja Ketun romaanissa Surujenkerääjä Pääaine – Main sub-
ject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages
Kirjallisuus
Pro gradu -tutkielma x 02.12.2018 76
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract
Tässä tutkielmassa tarkastelen paikan ja tilan merkityksiä Katja Ketun Surujenkerääjä-romaanissa (2005). Tutkielma käsit- telee sitä, miten teos on paikan ja tilan käsitteillä eriteltävissä ja miten romaanin henkilöhahmot elävät ja liikkuvat fyysisissä paikoissa sekä mentaalisissa tiloissa. Romaanin jakautuminen pohjoiseen ja etelään, sekä näihin liittyvät yksilölliset tilan ja paikan kokemukset ovat romaanissa keskeisessä osassa, kuten muussakin Ketun tuotannossa. Käsittelen tutkielmassani paikan ja tilan suhdetta identiteettiin sekä sosiaalisen verkoston merkitystä paikan tunnun ja tilan kokemuksen syntymi- selle.
Paikan ja tilan käsitteet ovat lähtöisin humanistisesta maantieteestä, mutta niitä voidaan käyttää monipuolisesti useilla eri tieteenaloilla. Kirjallisuudentutkimuksessa paikat ja tilat ovat fiktiivisiä ja se täytyy huomioida niitä analysoitaessa. Tutkiel- massani käsittelen paikkaa fyysisenä alueena ja tilaa mentaalisena kokemuksena paikasta. Teoreettisena kehyksenä tutkiel- massa ovat paikan ja tilan käsitteiden lisäksi sosiaalisen verkoston ja sukupuolen käsitteet. Tutkielmani paikantuu kirjalli- sen maantieteen tutkimuksen sekä feministisen kirjallisuudentutkimuksen alueelle.
Ensisijaisina lähteinäni käytän Doreen Masseyn paikan ja tilan teorioita. Lisäksi tutkielmassani olen hyödyntänyt Juha Ri- danpään tutkimusta, jossa tarkastellaan paikkaa ja tilaa erityisesti pohjoisuuden näkökulmasta. Näen Surujenkerääjän, sekä Katja Ketun kirjailijana, pohjoisen kirjallisuuden edustajana. Samalla se on osa kotimaista kirjallisuutta ja kommentoi poh- joisen asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa.
Osoitan tutkielmassani, miten paikat ja tilat ovat vuorovaikutuksessa yksilön identiteetin rakentumisen kanssa. Paikat, tilat ja niiden sisäiset sosiaaliset verkostot toimivat osana yhteiskunnallisia rakenteita. Niiden sisällä yksilö voi jossain määrin muokata tilan kokemustaan, mutta esimerkiksi sosiaaliset ja kulttuuriset rakenteet määrittävät suurelta osin paikoissa vallit- sevia sosiaalisia verkostoja. Mahdollisimman eheän identiteetin kokemuksen rakentumiseksi ei tarvitse paikantua kotiin tai kotipaikkaan, mutta on merkityksellistä kokea sellainen paikka omakseen, jossa yksilö voi määrittää oman tilansa rajat ja niiden turvassa rakentaa omaa identiteettiään.
Avainsanat – Keywords
Paikka, tila, kirjallisuudentutkimus, Katja Kettu, identiteetti, sukupuoli, sosiaalinen verkosto
Philosophical Faculty School of Humanities Tekijät – Author
Helena Kyttälä Työn nimi – Title
”Ilman niitä jäisi jäljelle vain huuto”: Place, space and their meanings in Katja Kettu’s novel Surujenkerääjä Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä –
Date Sivumäärä – Number of pages
Literature Pro gradu -tutkielma x 02.12.2018 76
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract
The subject of this thesis is the meanings of space and place in Katja Kettu’s novel Surujenkerääjä (2005). In this thesis I study the ways in which the novel can be dissected using the concepts of place and space and furthermore, how the characters live and move in both physical places and mental spaces. The novel is divided in two sections, one for northern Finland and one for southern Finland. This division plays a crucial part in the way that places make charac- ters feel and the way they find a sense of space for themselves. The themes of north and south and the vague border in between is a revolving theme in Kettu’s novels. I discuss the relation of place and space as well as their connection to identity and the significance of social relations in the process of finding a sense of place as well as feeling of space.
The concepts of place and space have originated from the study of humanistic geography, but they are often used in multiple ways and in many scientific fields. In the study of literature, places and spaces which are being analyzed are fictional and need to be viewed as such. In this thesis I consider place as a physical entity and space as a mental experi- ence of a certain place. The theoretical frame of this thesis is, in addition of concepts of place and space, the relations of social interactions and the meanings of gender. The thesis locates in the research fields of literal geography and fem- inistic study of literature.
Primary sources which I am using are Doreen Massey’s theories about place and space. I also apply Juha Ridanpää’s research concerning place and space from a northern point of view. I regard the novel Surujenkerääjä, as well as Katja Kettu as an author, to be a part of northern Finnish literature and at the same time it is a part of Finnish literature and so it can comment the position and status of the north in Finnish society.
In my thesis I display the way in how places and spaces interact with the construction process of self-identity. Places, spaces and their social relations function as a part of the social structures of society. Within those structures an individ- ual can slightly adjust their experience of space, but social and cultural structures often determine and control the so- cial relations of places. To be able to build a strong sense of identity, it is not necessary to feel located to a home, but it is meaningful to have a personal sense of place where an individual has a chance to define the borders of their own space and safely construct their self-identity.
Avainsanat – Keywords
place, space, literary studies, Katja Kettu, identity, gender, social relations
1. JOHDANTO
1.1.Teoksen esittely 3
1.2.Teoreettiset ja metodologiset lähtökohdat 9
1.3.Keskeiset käsitteet 11
1.4.Aikaisempi tutkimus 16
1.5.Tutkielman rakenne 17
2. FYYSINEN PAIKKA JA MENTAALINEN TILA 20
2.1. Fyysisestä paikasta mentaaliseen tilaan 24
2.2. Paikka ja sukupuoli 29
2.3. Koti paikkana ja tilana 35
2.4. Kaupunki ja erämaa 42
3. RAJAT JA PAIKANTUMINEN 47
3.1. Paikattomuus ja yksinäisyys 50
3.2. Pakeneminen identiteettistrategiana 56
4. PAIKASTA TILAKSI 60
4.1. Pohjoinen ja pohjoisen identiteetti 62
4.2. Kiintopisteet 67
5. LOPUKSI 70 LÄHTEET
1. JOHDANTO
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani paikan ja tilan merkityksiä Katja Ketun teoksessa Su- rujenkerääjä (2005). Katja Kettu on Rovaniemeltä kotoisin oleva kirjailija. (Viertola 2012:
52.) Hänen tunnetuin ja palkituin teoksensa on Kätilö (2011), josta on tehty vuonna 2015 valmistunut samanniminen elokuva. Lisäksi Kätilö-teos on palkittu muun muassa Kalevi Jäntin palkinnolla 2011 sekä Runeberg-palkinnolla vuonna 2012. Surujenkerääjä on Ketun esikoiskirja, joka herätti ilmestyessään mielenkiintoa (TS 10.1.2006). Teos palkittiin ilmes- tymisvuonnaan Tampereen yliopiston kirjallisuustieteen opiskelijoiden ainejärjestö Teema ry:n myöntämällä Tiiliskivi-palkinnolla ja oli lisäksi ehdolla Helsingin Sanomien kirjalli- suuspalkinnon saajaksi (TS 10.2.2006).
Tutustuessani Ketun tuotantoon, löysin monissa teoksissa toistuvan vastakkainasettelun La- pin erämaa - etelän suurkaupunki. Oletan, että osaltaan tähän ovat vaikuttaneet Ketun omat kokemukset pohjoisen ja eteläisen Suomen elämäntapojen eroista ja yhtäläisyyksistä. Usein teoksissa päähenkilö on joutunut pois synnyinseudultaan pohjoisesta, mutta jossakin elä- mänsä vaiheessa hän palaa sinne takaisin. Lisäksi Ketun tuotannossa käsitellään usein yhtei- sön ulkopuolelle joutumisen tai sulkemisen vaikutuksia yksilön identiteetin kehitykselle.
Eräänlaisessa välitilassa elämiseen liittyvät ongelmat, sekä yksilön ja paikan identiteetin et- simisen liittyvät teemat ovat syynä Surujenkerääjän valikoitumiselle tutkielmani kohteeksi.
Päätutkimustehtäväni tässä tutkielmassa on löytää teoksesta paikan ja tilan merkityksiä sekä vastata kysymykseen, miten paikka ja tila vaikuttavat romaanin kertojan identiteetin raken- nusprosessiin. Tarkastelussani esiin nousevia tutkimuskysymyksiä ovat millä tavalla paikat ja tilat ilmentyvät ja eroavat toisistaan romaanissa. Tähän liittyvät kokemukset omaksi koe- tusta paikasta ja erilaiset tilan kokemukset kertojan eri elämänvaiheissa. Kertojan mennei- syys teoksessa vaikuttaa siihen, miten hän kokee erilaiset fyysiset paikat ja mitkä muodos- tuvat merkityksellisiksi.
Tavoitteeni tutkielmassa on tuoda esiin romaanin kertojan sukupuolen merkitys, ja miten se mentaalisena tilana ja fyysisenä olemuksena vaikuttaa siihen, miten paikoissa on mahdollista elää ja toimia. Tarkastelen erityisesti sukupuolen vaikutusta kertojan elämälle ja hänen ym- pärillään olevia feminiinisiä sekä maskuliinisia malleja ja niiden tilallisuuksia.
Jaottelen tutkielmassani romaanin paikkoja ja tiloja niistä heräävien tutkimuskysymysten avulla. Kokemukseen kodista vaikuttavat niin nostalgisointi kuin perinteiset arvot, joihin teoksen kertoja ei saa itseään sovitetuksi. Teoksen jakautuminen pohjoiseen ja etelään he- rättää kysymyksen näistä paikkoina. Pohjoinen ja pohjoisuus ovat kertojalle mentaalinen, identiteettiin sidottu ominaisuus ja etelässä paikan kokemus jää pinnalliseksi. Lisäksi tarkas- telen kertojan asemaa näiden kahden paikan välimaastossa. Paikkaan identifioituminen ja kuuluminen eivät tässä tutkielmassa tarkoita stabiilia, paikkaan sidottua identiteettiä vaan yksilö voi liikkua ja kokea kuuluvansa useaan paikkaan yhtä aikaa. Lisäksi paikoissa itses- sään ajan myötä tapahtuvat muutokset vaikuttavat siihen, miten se näyttäytyy eri ihmisille.
1.1.Teoksen esittely
Tutkielmassani sovellan lukutapaa, jossa yhdistyvät feministinen lukutapa sekä humanisti- sen maantieteen tutkimusperinne. Teoksessa näkökulma on kertojan ja tästä näkökulmasta teos näyttäytyy kertojan omana kertomuksena elämästään. Teoksen paikat välittyvät luki- jalle kertojan kautta ja kerronta on minämuotoista. Kertojan muistellessa hänelle kerrottuja tarinoita suvun historiasta tulee esiin se, ettei hän aina itsekään usko kaikkea mitä on kuullut tarinoiden kautta. Tämä tekee kertojasta paikoin epäluotettavan. Kerronta luo paikoille mer- kityksiä ja kokemus paikasta tilana toisaalta määrittää paikan ja kokijan osaksi sitä paikkaa.
Kivet, jotka teoksessa toimivat surujen konkreettisina ilmentyminä, kulkevat ovat kertojan mukana kaikkialle. Teos alkaa kahden sivun mittaisella, otsikoimattomalla osalla, jossa ker- toja kuvailee itseään ja omaa elämäänsä surujenkerääjänä. Syytä surujen keräämiselle ei il- mene:
En oikein muista, miten tulin alkaneeksi surujen keräämisen. Ennen minua on ehtinyt kulua monta elämää loppuun, monta sukupolvea on vaipunut murheisiinsa, eikä mi- nua olisi ilman heitä. (SK, 8.)
Maantieteellisiä paikkoja teoksessa ovat etelä ja pohjoinen. Nämä paikat saavat fyysisen olomuotonsa lisäksi mentaalisia merkityksiä teoksen pohjoinen ja etelä – jaon myötä. Kum- paankin liitetään stereotypioita, kuten pohjoisen luontokeskeisyys ja etelän kiire ja ihmispal- jous. Kertoja elää tilassa, joka muodostuu etelän ja pohjoisen väliin. Teoksen alussa hän elää pohjoisuutta mutta etelään muutettuaan kaipaa siellä pohjoisen ominaisuuksia ja näkee muut ympärillään ”etelän ihmisinä” (SK, 129.), joihin ei tunne kuuluvansa.
Teoksessa kertoja kiinnittää itsensä useihin paikkoihin paikannimiä mainitsemalla, ja näillä paikoilla on usein vastineensa reaalimaailmassa. Fiktiossa tehdään tulkintoja reaalimaailman paikoista ja teos tuottaa näitä paikkoja. Pohjoisessa tapahtumat sijoittuvat Kainuuseen Kuh- mon ympäristöön ja Kalliosaareen sekä nimeämättömiin pohjoisen alueisiin. Nämä ovat ker- tojan isoäitiin ja hänen menneisyyteen liittyviä paikkoja. Pohjoisessa kertoja viettää aikaa myös Rovaniemellä ja Kemijoen rannoilla.
Teos alkaa pohjoisesta ja koko nykyhetki sijoittuu 1990-luvulle sekä 2000-luvun alkuun.
Kerronta tapahtuu nykyhetkessä, josta käsin kertoja muistelee eri tarinoita elämästään. Muis- telut ulottuvat useita sukupolvea taaksepäin sellaisiin kertomuksiin, joita suvun kesken on jaettu. Kertomukset kerrotaan kuten kertoja itse on ne kuullut eikä muiden näkökulmia ta- pahtumiin avata.
Lapsuudessaan pohjoisessa kertojalla on yksi turvallinen paikka, jossa hän saa kokea lähei- syyttä ja kasvaa omaksi itsekseen, ilman ulkopuolista määrittelyä:
Hänellä oli tapana ottaa minut syliinsä ja kutsua minua pikku Marjaanaksi. Selitin, ettei nimeni ole Marjaana, mutta hän ei kuunnellut. Tarpeeksi humalluttuaan hän lak- kasi kuulemasta kaikkia tämän maailman ääniä ja luikahti omiin muistoihinsa. - - Hä- nen päänsä väänsi todellisuuden kaljalasin ja pilleripurkkien ympärille rullaksi, yksi kaksi, kolme kertaa lukko, ja niin hän unohti hiljalleen, mikä oli totta ja mikä ei.
Minä istuin hänen sylissään mielelläni, koska se oli noin kolmen ja puolen vuoden ajan ainoa fyysinen ihmiskontakti, joka minulla oli. (SK 21-22.)
Todellisuuspakoisuus on Hilkalle tyypillistä samalla tavalla kuin kertojan vanhemmillekin, mutta ympäristö on turvallinen ja fyysinen kontakti on kertojalle Kertojan lapsuudenkodin naapurissa asuva Hilkka, kertojan serkun äiti ja hänen kotinsa ovat ainoa ympäristö kertojan lapsuudessa, missä hänen ei tarvitse pelätä. Vaikka Hilkka sanoillaan ei rakenna kertojan identiteettiä teoksessa, niin turvallinen ja tuttu ympäristö antavat kertojalle hetkellisesti tilaa olla lapsi.
Kertojan isän äiti, isoäiti ei ole kertojalle samalla tavalla läheinen lapsuudessa, sillä hän ei asu lähellä kertojan lapsuudenkotia. Kertojan viisivuotiaana piirtämät kuvat isoäidin tari- noista saivat kertojan äidin päättämään, ettei isoäiti voisi enää vahtia kertojaa äidin ollessa lepäämässä. (SK, 72.) Vasta muutettuaan 17-vuotiaana isoäidin luokse asumaan kertojan ja isoäidin suhde syvenee ja kertoja huomaa heidän samanlaisuutensa.
Etelä-osion yksi merkittävin paikka on kertojan serkun talo. Siellä kertoja majoittuu oman asuntonsa tuhouduttua tulipalossa ja serkkunsa, epäpätevän ja mieleltään epävakaan tera- peutin kanssa hän käy läpi omaa elämäänsä, suhdettaan vanhempiinsa ja sukuunsa sekä it- seään sen kaiken osana. Löytäessään serkkunsa Turusta kertoja huomaa serkun muuttuneen
”Nuttuskehveliksi” vuosien aikana:
En ollut kuullut serkustani vuosikausiin, kun kohtasin hänet jälleen Turussa.
Ilahduin tuttujen kasvojen näkemisestä. Muistin, kuinka olin kaivannut häntä itsepäisesti vuosia senkin jälkeen, kun muutimme kauemmas kylän ulkopuo- lelle asumaan eikä hänestä enää puhuttu, ja jos puhuttiin, hänen todettiin men- neen suon taakse, ehkä siitäkin edemmäs. - - Tässä vaiheessa serkustani oli tullut Nuttuskehveli. Nuttuskehveli tarkoittaa pohjoisen murteessa miestä, joka on hieman maailman kaikkien tossujen tallottavana. mutta jossa silti on jotakin ovelaa ja sinnikästä. (SK, 29.)
Kertojan ja serkun suhde on jo lapsuudessa läheinen, sillä he ovat toistensa ainoat ystävät ja taistelevat pihapiirin ja koulun kiusaavia lapsia vastaan. Yhteys katkeaa, kun serkku sairas- tuu ja joutuu mielisairaalaan. Kun he tapaavat uudestaan Turussa, kertojan on vaikea ym- märtää, miten erilaiseksi serkku on hoidon ja lääkityksen myötä muuttunut. Romaanissa ei avata sitä, missä tilanteessa kertojan serkun sairaus on. Hän ei ole täysin terve mutta pystyy toimimaan ja pitämään terapiavastaanoton toiminnassa. Tavattuaan serkkunsa Turussa ker- tojasta tulee hänen potilaansa. (SK, 23)
Päälinjana teoksen juonessa on kertojan oma elämäntarina, johon limittyvät kaukaisiin su- kulaisiin liittyvät tarinat sekä teoksen Etelä-osiota rytmittävät Otto H:n, turkulaisen varak- kaan herra Hyryhjelmin pojan päiväkirjamerkinnät, jotka tuovat lukijalle näkyväksi mielel- tään sairaan miehen ja tämän ponnistelut arkipäiväisten tapahtumien ymmärtämiseksi:
Otto H: 1.10.99
Vappu. Mies tuli kylään. Esittäytyi isäksi. Varmaan onkin, kun puhui niin pit- kään äidistä. Olin unohtanut hellan päälle, siksi täällä haisee. Ei minusta ole eläjäksi. Ajatus pätkii. Leikisti näin: Vappu, vapu, apu, au a. Ei tämä minua huvita, ehkä perässä tulijoita sitten myöhemmin. Hänen huumorintajunsa ei lopun edelläkään pettänyt. (SK, 216.)
Romaanissa kertojan serkku ja Otto H vaikuttavat kärsivän samanlaisesta sairaudesta ja ker- tojalle ne näyttäytyvät hulluutena, johon on vain määrätty erilaiset lääkkeet. (SK, 250.) Oton isä on yritysjohtaja Turussa. Hyryhjelmien suku on se, jonka sukulaisuussuhteen itseensä
kertoja tahtoo isoäidin perinnöksi jättämillä dokumenteilla todistaa ja siten puhdistaa su- kunsa nimen ja saada oman sukuperintönsä. Teoksen lopussa kertoja seuraa herra Hyryhjel- miä tämän kotiin ja väärinymmärryksen seurauksena joutuu muutamaksi tunniksi Oton hoi- tajaksi. (SK, 250-253.) Kertojalle selviää, ettei Hyryhjelmien elämä olekaan niin hyvää kuin hän on kuvitellut.
Teoksen alussa kertoja summaa omaa elämäntehtäväänsä sukunsa viimeisenä, surujenkerää- jänä. Kertoja käy läpi lapsuuttaan ja avaa niitä syitä, miksi kokee olevansa ulkopuolinen ja yksinäinen. (SK, 11-13.) Suvun historian kertominen on osa teoksen juonta ja sitä prosessia, jonka avulla kertoja yrittää määrittää itsensä osaksi suvun yhteisöä. Tarinat kertojan isoisän, kutsumanimeltään Veikko-isän väkivaltaisesta elämästä joka päättyi itsemurhaan dynamiitin avulla (SK, 50-53.), sekä kertomukset isoäidin isän kokemuksista kansalaissodan jälkeen valkoisten vankileirillä ja isoäidin äidin, Marian, pyrkimyksestä loikata rajan yli Neuvosto- liittoon (SK, 73-75.), muodostavat kertojalle sekä lukijalle kuvan erityisestä pohjoisesta su- vusta ja sen mielen laadusta.
Alkoholi on voimakkaasti läsnä suvun tarinoissa sekä teoksen nykyhetkessä. Kertojan läh- dettyä kodistaan, joka tässä tapauksessa tarkoittaa isoäidin kotia, hän alkaa käyttää runsaasti alkoholia ja viettää aikaansa Kemijoen rannassa erinäisissä ryyppyporukoissa. Hän majoit- tuu Onni Talonmies -nimisen henkilön luona asuntovaunussa. Onnin ja kertojan suhde pe- rustuu siihen, että kertoja antaa Onnille seksuaalisia palveluksia, ja Onni hankkii heille al- koholia sekä tarjoaa majapaikan. (SK, 102-104.) Onni Talonmiehen luona asuessaan kerto- jan ja Onnin välillä sattuu välikohtaus, jossa Onni loukkaa kätensä (SK, 106-107.). Kertoja jää säälistä vielä asumaan Onnin luo, kunnes huomaa jonkin ajan päästä käden olevan jo terve. Isoäidin kuoleman ja Onni Talonmiehen tapausten lisäksi Reissaaja-Janin kohtaami- nen ovat ne syyt, joiden vuoksi kertoja lopulta tekee päätöksen muuttaa etelään. (SK, 115, SK 159.).
Merkittävää paikassa on se, miten kertoja kokee sieltä lähtemisen. Hän ikään kuin ymmärtää oman tilanteensa, muistaa isoäidille antamansa lupauksen katsellessaan ympäri asuntovau- nualuetta sammuneita, vieraita tovereitaan. Hän päättää lähteä kävelemään Ranuantietä pit- kin ja soittaa matkalta Muurolan mielisairaalaan, sillä ei voi lopettaa kävelemistä ja haluaa päästä lepäämään. (SK, 111.)
Sairaala-ajan jälkeen kertoja tapaa Reissaaja-Janin. He tapaavat Lapissa, Tottorakalla, jossa Reissaaja-Jan on äänittämässä revontulten laulua. (SK, 60-62.) Janista tulee hetkeksi paikka, johon kertoja kiinnittyy ja jossa hänen on hyvä olla.
Janin suu sai minut puhumaan ja se teki hyvää, niin perkeleen hyvää, että het- keen en ollut kiinni missään muussa kuin siinä hetkessä ja miehessä, joka sopi sisääni kuin tappi veneenpohjan reikään. (SK, 66.).
Janin kanssa kertoja pääsee ensimmäistä kertaa päästämään oman seksuaalisuutensa va- paaksi ja tuntemaan itsensä seksuaalisena olentona. He viettävät yhden yön yhdessä hotelli Aakenuksen huoneessa, jossa aamulla Jan pyytää kertojaa muuttamaan kanssaan Turkuun.
(SK, 68.)
Etelään ja Turkuun muutto merkitsevät kertojalle oman kiintopisteen etsimistä, sillä isoäidin kuoleman jälkeen hän ei enää voi kiinnittyä Kalliosaareen, isoäidin kotiin. (SK, 112; 117.) Turussa kertoja alkaa käydä isoäidin jättämiä papereita ja valokuvia läpi sekä jäljittää Hy- ryhjelmiä pyrkimyksenään löytää yhteys Turussa asuvaan sukuunsa. (SK, 116.) Turun sano- mista kertoja alkaa seurata Hyryhjelmin imperiumin johtajan, herra Hyryhjelmin liikkeitä.
(SK, 118-119.) Muutamien vuosien kuluessa etsintä ei tuota tulosta, mutta sen sijaan kertoja tapaa serkkunsa. Serkusta tulee kertojan terapeutti, jonka kanssa kertoja selvittää omaa men- neisyyttään ja pyrkii pääsemään suruistaan eroon. Terapiaistunnoissa kertoja käy läpi suh- dettaan molempiin vanhempiinsa ja erityisesti isäsuhteesta paljastuu kertojaan kohdistunutta väkivaltaa sekä seksuaalista hyväksikäyttöä. (SK, 138-139.)
Turussa asumisen aikana kertoja ei vuosiin kuule Reissaaja-Janista mitään, kunnes tältä saa- puu postikortti. (SK, 128.) Kun kertoja ei etsinnästä huolimatta löydä kortista mitään itsel- leen tarkoitettua salaista viestiä, hän jättää palavan kortin asuntonsa tiskialtaaseen. Kertojan ollessa serkun luona terapiaistunnollaan asunnossa riehuu tulipalo, joka polttaa kaiken ir- taimiston, mukaan lukien kaikki isoäidin jättämät kirjeet ja valokuvat. (SK, 141-143.) Tuli- palon jälkeen naapurissa asuva nainen nimeltään Saima ottaa kertojan hetkeksi luokseen asumaan. (SK, 166.) Palaneesta asunnostaan kertoja ei jää kaipaamaan mitään materiaalista.
Papereiden palamisen jälkeen kertoja päättää hakeutua töihin.
Makkaratehtaan liukuhihnatyö turruttaa kertojan ajatusmaailman, kunnes Reissaaja tulee yl- lättäen takaisin. Kertojan ja Reissaajan onnea ei kuitenkaan kestä kauaa, kun Reissaaja taas lähtee. (SK, 176-179; 187.) Kertoja saa potkut makkaratehtaasta ja on Reissaajan lähdön
jälkeen koditon. Nuttuskehveli ottaa hänet luokseen asumaan taloon, joka on täynnä roska- lavoilta kerättyä tavaraa. (SK, 204.) Ullakolta kertoja löytää vanhoja valokuvia omista su- kulaisistaan ja serkusta nuorena. Nuttuskehveli reagoi löytöön raivostumalla kertojan ute- lusta ja polttaa valokuvat. (SK, 208.) Helpottaakseen omaa oloaan kertoja soittaa Turusta Lappiin äidilleen ja yrittää kertoa tälle pahasta olostaan ja halustaan selvittää asiat. (SK, 209.)
Puhelun jälkeen kertojan isä soittaa hänelle etelään ja uhkailee, mikäli kertoja puhuu äidil- leen menneistä asioista. Tämän jälkeen isä soittaa uudestaan, ja ystävällisellä äänellä kertoo olevansa tulossa Turkuun kyläilemään. (SK, 215.) Kertoja odottaa isänsä tuloa kylmällä ase- malla, mutta isä ei saavu koskaan. Kun äidistä tai isästä ei viikkoihin tapahtuneen jälkeen kuulu mitään, kertoja näkee ainoaksi vaihtoehdokseen lähteä takaisin pohjoiseen. (SK, 208.) Siellä hän menee vielä kerran käymään isoäidin talolla Kalliosaaressa. Hän on äidiltään saa- nut kuulla, että talo myydään jollekin virkamiehelle etelästä. Kertoja käy vielä kerran huo- neet läpi, istuu pirtinpöydän ääressä ja sytyttää tulen takkaan. Hän leikittelee ajatuksella, että sytyttäisi koko vanhan talon palamaan. (SK, 235) Sitä hän ei kuitenkaan tee, vaan nukuttuaan yön isoäidin sängyssä, hän palaa bussilla takaisin etelään. (SK, 236)
Seuraavana kevättalvena kertoja kiipeää Turun kauppatoria reunustavan rakennuksen talon katolle ja suunnittelee hyppäävänsä sieltä alas. (SK, 241.) Hyppäämisen hetkellä ihmisviha muuttuu peloksi ja hän istuu alas. Hyppäämisen sijaan hän purkaa pahan olonsa ja petty- myksensä syljeskelemällä kadulla kulkevien ihmisten niskaan. Kertoja huomaa keskellä to- ria herra Hyryhjelmin, joka pitää puhetta esiintymislavalla. (SK, 243-243.) Kertoja juoksee pikaisesta alas ja alkaa seurata Hyryhjelmiä kostaakseen sukunsa kohtalon ja purkaakseen omat pettymyksen ja vihan tunteensa. Hän seuraa Hyryhjelmiä tämän Ruissalossa sijaitse- valle kotihuvilalle asti.
Joitakin päiviä huvilaa tarkkailtuaan, kertoja kolkuttaa oveen ja yllättyy, kun herra Hyryh- jelm tuntuu odottaneen häntä. Kertoja ymmärtää tapahtuneen väärinkäsityksen, sillä Hyryh- jelm luulee kertojan olevan hänen poikaansa hoitamaan tullut sairaanhoitaja. (SK, 247.) Ker- toja tunnistaa Hyryhjelmin pojan, Oton, Nuttuskehvelin luota löytämästään kuvasta. Heillä molemmilla on myös samanlainen sukunenä. (SK, 248.) Kertoja on hämmentynyt tilan- teesta, mutta jää asuntoon ja tutkii paikkoja. Tilanne herättää hänessä sääliä ja samaan aikaan
hän tuntee jonkinlaista yhteenkuuluvuutta Hyryhjelmien kanssa. Kävellessään lopulta pois- päin huvilalta kertoja toivoo vielä, että voisi kerran soittaa isoäidille kertoakseen kaiken ole- van hyvin. (SK, 253-254.)
Teoksen lopussa kertoja istuu tapansa mukaan ravintolassa, kun Nuttuskehveli löytää pai- kalle ja kertoo etsineensä kertojaa. He lähtevät jatkamaan juomista kertojan asunnolle ja käyvät siellä läpi viime aikojen tapahtumia. (SK, 258-262.) Kertojan huomaamatta Nuttus- kehveli on kävellyt eteiseen, avannut vaatekaapin ja alkanut virtsata kaapissa säilytettyjen kivien päälle. Kertojan sanoessa kivien olevan hänen surujaan, serkku ilmaisee vähät välit- tävänsä niistä ja alkaa vimmatusti pakata kiviä taskuihinsa ja reppuihin. Hiljaisuudessa ker- toja liittyy Nuttuskehvelin seuraan ja he keräävät jokaisen kiven kaapista erinäisiin kuljetuk- seen soveltuviin välineisiin.
Serkku ja kertoja päätyvät lopulta Aninkaisten sillalle ja alkavat heitellä surukiviä jokeen.
Kivien loputtua he makaavat sillalla ja kertoja yrittää saavuttaa henkisen yhteyden Reissaa- jaan. Takautuvasti kertoen, siten, ettei kertoja silloin vielä sitä tiennyt, niin pian jossakin goyalaisessa hotellissa Reissaaja-Jan vaipuu lattialle hulluruohon verisuonia supistavan vai- kutuksen vuoksi. (SK, 265.)
Teos päättyy siihen, kun Kertoja tiedustelee serkultaan, kannattaako elämää vielä jatkaa. He makaavat sillalla ja serkku vastaa jatkamisen olevan parasta heidän tilanteessaan. (SK, 265.) Teoksen lopun suruista eroon pääseminen jättää kertojan tulevaisuuden avoimeksi. (SK, 263-265.) Tarve suruista luopumiseen heräsi kertojalle vasta teoksen viime hetkillä ja sen voidaan ajatella olevan tärkeää hänen identiteettinsä kehitykselle. Sen sijaan, että kertoja olisi vain surujenkerääjä, hän voi määritellä itse itsensä ja paikkansa maailmassa. Muiden surujen kantamisen sijaan kertojalle jäävät kannettaviksi vain hänen omat henkilökohtaiset surunsa.
1.2. Teoreettiset ja metodologiset lähtökohdat
Maantieteen ja kirjallisuudentutkimuksen yhdistävän tutkimuksen historia on pitkä. Esimer- kiksi regionalistinen maantiede pyrki alkujaan tutkimaan kirjallisuudessa ja yleisesti tai- teessa esitettyjä todellisia paikkoja. Juha Ridanpää kirjoittaa artikkelissaan ”Kirjallinen
paikka ja yhteiskunta” (2011) siitä, miten kaunokirjallisuuden fiktiivinen luonne ja taiteelli- nen arvo jäivät regionalistisessa aluemaantieteellisessä tutkimuksessa huomiotta ja tutkimus keskittyi vain kuvauksiin todellisista, olemassa olevista paikoista, joilla ei ajateltu olevan muita merkityksiä. Kritiikkinä tälle tutkimussuuntaukselle kehittyi humanistinen maantiede 1970-luvulla. Sen pyrkimyksenä oli päästä eroon selittävyydestä ja kohti ymmärtämistä:
Lähtökohtaisesti humanistinen maantiede ei pyri selittämään vaan ymmärtä- mään ja kuvaamaan sitä, mitä oleminen osana paikkaa subjektiivisessa mie- lessä merkitsee. – Humanistisen maantieteen tarkoituksena ja pyrkimyksenä oli saavuttaa parempaa ymmärrystä ihmisestä ja ihmisen olosuhteista tutki- malla ihmisten suhdetta heidän ympäristöönsä, heidän maantieteellistä käyt- täytymistään, sekä heidän tunteitaan ja ajatuksiaan suhteessa tilaan ja paik- kaan. (Ridanpää 2011: 342.)
Humanistinen maantiede on Ridanpään mukaan nähty tieteellisesti pehmeänä suuntauksena, joka syntyi vastareaktiona regionalistien naiiville realismiajattelulle. Humanistisen maantie- teen pioneeri, tutkija Yi-Fu Tuan sijoittaa humanistisen maantieteen tieteellisyyden ja tai- teellisuuden väliin ja korostaa artikkelissa ”Paikan taju: aika, paikka ja minuus” (2006) pai- kan merkitystä yksilön minuuden kehitykselle sekä taide-elämysten aikaansaavaa ajan ja paikan jatkuvan liikkeen hetkellistä vangitsemisen mahdollisuutta. Tuanin mukaan paikka on se, joka antaa yksilölle mahdollisuuden liikkua ja tutkia minuuttaan menettämättä omaa itseään. Kirjallisuus on Tuanille yksilön keino pysäyttää ajan kulku tai palata ajassa taakse päin, johonkin tuttuun paikkaan tai maisemaan. (Tuan: 2006: 23-25.) Erityisesti fiktiivisen kirjallisuuden ja todellisuuden suhde on ollut kirjallisen maantieteen tutkimuksen aiheena.
Se, miten todelliset paikat toimivat fiktiossa ja miten niitä tulisi tarkastella fiktion itsensä todellisuuksina.
Kirjallisuuden maantieteellinen tutkimus, eli kirjallinen maantiede, nousi tunnetuksi 1980- luvulla. Tutkimusten huomio kiinnittyi kirjailijan rooliin yhteiskunnallisena vaikuttajana ja radikaali kirjallinen maantiede näki kirjailijan osana kapitalistista koneistoa. Toisaalta kir- jallisuus nähtiin vaihtoehtona tai keinona taistella kapitalismia vastaan. Ennen kaikkea radi- kaalimaantiede näki kirjallisuuden yhteiskuntakriittisen toiminnan ja vaikuttamisen väli- neenä. (Ridanpää, 2011: 343-346.)
Paikan suhde yhteiskuntaan ja näiden suhde kirjallisuuteen jäi taka-alalle yhteiskuntakriitti- sessä tutkimuksessa, kunnes kuvitteellinen maantiede toi mukanaan uusia käsitteitä sekä kei- noja tarkastella fiktion ja todellisuuden rajaa liukuvana ja kumpaakin toisiinsa sulautuvana.
Tämä tarkoitti sitä, että paikan lisäksi tila tuli merkitykselliseksi käsitteeksi maantieteelli- sessä tutkimuksessa ja kumpikin saatettiin nähdä fiktiivisinä kokonaisuuksina. Sen avulla voitiin painottaa kirjallisuuden olevan myös aktiivinen osapuoli todellisuuden tuottamisessa.
Faktan ja fiktion erottelun sijaan alettiin tutkia niitä syitä ja yhteiskunnallisia konstruktioita, jotka saavat kuvitteellisen yhteisön, kuten esimerkiksi kansakunnan, tuntumaan todelliselta.
Ridanpää nostaa kotimaisen kirjallisuuden esimerkiksi maantieteellisyyttä ja yhteiskuntakri- tiikkiä yhdistävän Pentti Haanpään teoksen Noitaympyrä (1956):
Noitaympyrä oli paitsi oman aikansa julkaisupolitiikan myös pohjoisen stereo- typioiden ja erityisesti niiden kyseenalaistamisen näkökulmasta merkittävä teos ja on siten kirjallisen maantieteen sekä postkoloniaalisen tulkinnan näkö- kulmasta mielenkiintoinen teos. Pohjoista luontoa romantisoiva kirjallisuus on pitkään toiminut välineenä, jonka kautta rajusti yksinkertaistettua alueellista kahtiajakoa urbaanin kulttuurin ja sivistyksen etelän sekä primitiivisen pohjoi- sen luonnon välillä on pidetty yllä. (Ridanpää 2011: 354.)
Kotimaisen kirjallisuuden maantieteellinen tutkimus nojasi pitkään regionalistisen perinteen ideaan kirjailijasta, joka kuvaa ympäröivää maisemaa sekä sen paikkoja konkreettisina ja ideaalisina. Tätä lajityyppiä edustaa esimerkiksi niin sanottu kotiseutukirjallisuus. Humanis- tisen maantieteen tilan ja paikan käsitteiden myötä kotimaisessa kirjallisessa maantieteessä on sovellettu esimerkiksi Mihail Bahtinin kronotoopin käsitettä (Karkama 1998: 13-37.).
Paikan ja tilan käsitteiden määrittely ei akateemisessa keskustelussa ole ollut yksiselitteinen, sillä jokaisella tutkijalla on ollut oma käsityksensä siitä, mitä ne tarkoittavat ja mikä niiden suhde toisiinsa on. Nykyaikainen käsitys paikasta rajattomana ja avoimena sosiaalisten suh- teiden verkostona on saanut monet tutkijat huolestumaan paikan erityisyyden menetyksestä.
Paikan muuttuminen hitaasti staattisesta pisteestä liikkuvaksi ja muuttuvaksi on osa yhteis- kunnan kehitystä ja siihen liittyy myös uudenlainen rajojen tarkastelu. (Kymäläinen 2006:
203-205.)
1.3. Keskeiset käsitteet
Tärkeimpiä käsitteitä tutkielmassani ovat paikan ja tilan käsitteet sekä sosiaalinen verkosto, jossa yksilöt luovat merkityksiä toiminnallaan paikoille sekä tiloille. Tarkastelen tilaa paik- kaa käsitteinä, joiden taustalla vaikuttaa sukupuolittunut yhteiskunta ja sen vuoksi myös su- kupuolen käsite sisältyy tutkielmaani.
Paikan ja tilan käsittelyyn tutkielmassani vaikuttaa vahvasti tilan ja paikan limittyneisyys sekä tilan, paikan ja sosiaalisen verkoston vuorovaikutteisuus. Määrittelen sen, miten paikan ja henkilöhahmon suhde vaikuttaa tilan kokemukseen sekä yksilölliseen sukupuolikokemuk- seen. Teos kiinnittyy useisiin todellisiin paikkoihin, kuten esimerkiksi Rovaniemi ja Turku.
Näiden paikkojen välille rakentuu eräänlainen erämaa -kaupunki -vastakkainasettelu ja koko teosta jakavatkin Pohjoinen ja Etelä -luvut, jotka jakaantuvat uudestaan omiksi luvuikseen.
Tuon tutkielmassani esiin niitä merkityksiä mitä henkilöt tuovat paikoille. Mitä paikat hen- kilöille merkitsevät ja miten teoksessa paikkojen ja tilojen välinen alue tarkoitta. Lisäksi tutkin, miten paikat ja tilat ovat suhteessa toisiinsa.
Paikka edustaa jotakin sellaista, mihin on mahdollista palata ja mikä on mahdollista tuntea.
Tuon esiin mahdollisuuden paikan mukana kuljettamiseen sekä kokemuksen paikan tun- teesta. Tila edustaa sitä abstraktia tunnetta, jonka paikka voi herättää merkityksiä luodes- saan. Lisäksi tarkastelen Masseyn korostamaa tilan aktiivista luonnetta sosiaalisen yhteisön ja paikan merkityksen kehityksessä. Näiden käsitteiden välille on luotu maantieteessä pit- kään vastakohtaisuutta, mutta nykyään erityisesti monitieteellisen tutkimuksen ja näkökul- mien laajentumisen myötä paikka ja tila eivät enää ole vastakkaisia eivätkä ne ole sitä omassa tutkielmassanikaan.
Omassa tutkielmassani lähtökohtana teoreettiselle pohdinnalleni paikan ja tilan käsitteistä ovat Doreen Masseyn ajatukset siitä, miten paikka ja tila tulee nähdä elävinä ja muuttuvina kokonaisuuksina, sekä avointen kohtaamisten tiloina. Masseyn pitkä elämäntyö tilan ja pai- kan teoretisoinnin, sekä käsitteiden hyödyntämisen alueellisen kehityksen sekä globalisaa- tion tutkimuksen parissa, ovat vaikuttaneet useisiin eri tieteenaloihin. Tärkeää Masseyn tut- kimukselle on ollut empiirisen tutkimustavan yhdistäminen paikan ja tilan käsitteellistämi- seen ja näiden käsitteiden merkityksen korostaminen kaikilla tieteenaloilla. Massey on tuo- nut esiin yhteiskunnan, paikan ja tilan jatkuvaa vaikutussuhdetta toisiinsa ja yhdeksi hänen
merkittävistä saavutuksistaan on nähty sosiaalisen ja tilallisen käsitteellistäminen yhdeksi käsitekokonaisuudeksi. (Massey 2014: 9.)
Paikan määrittelyyn Masseyn on Samanaikainen tila (2014) artikkelikokoelmassa liittänyt 4 kohtaa, jotka hänen mukaansa määrittävät paikkaa. Niiden mukaan paikka ensinnäkin tulee nähdä ei-staattisena prosessina. Sen sijaan paikat muokkautuvat jatkuvasti ajan ja liikkeen vaikutuksesta. Lisäksi Masseyn mukaan paikkaa ei tulisi määrittää vain sen mukaan, mitä on rajojen sisäpuolella ja mitä ulkopuolella. Rajat eivät ole välttämättömiä paikan itsensä käsitteellistämiselle. Lisäksi maantieteelliset ja sosiaaliset rajat voivat merkitä eri yksilöille hyvin erilaisia asioita. Kolmanneksi hän korostaa sitä, ettei paikoilla ole minkäänlaista yhtä ainutlaatuista identiteettiä vaan ne ovat täynnä sisäisiä konflikteja. Viimeiseksi Massey ko- koaa argumenttinsa kirjoittaessaan, ettei mikään näistä edeltävistä pyri kieltämään paikkaa tai paikan ainutlaatuisuuden merkitystä. (Massey 2014: 30-31.) Omassa tutkielmassani käy ilmi, ettei paikan ainutlaatuisuutta voi menettää, sillä yksilölle paikan kokemus on aina osa minuutta. Tämän vuoksi paikalle on mahdollista muuttua ajassa ja säilyttää silti merkityk- sensä.
Tutkielmassani näen Masseyn ajatuksen siitä, että paikka merkityksellistyy sitä elettäessä hyödyllisenä, sillä paikka ei siten ole sidoksissa vain fyysisyyteen. Paikka elää ihmisten toi- minnan seurauksena ja yksilöllinen kokemus paikasta tulee merkittäväksi paikan kokemuk- sen muodostuessa. Rajojen merkitys on myös tärkeää, sillä Ketun teoksessa on useita kuvit- teellisia rajoja, joita kertoja omalla toiminnallaan ylittää. Maantieteellisten rajojen lisäksi läsnä ovat sukupuolikoodien rajat sekä ihmisten kesken käytävään normaaliksi ajateltuun vuorovaikutukseen liittyvät rajat. Paikka on teoksessa vaikuttava tekijä siihen, miten rajat muodostuvat ja mitä keinoja käyttämällä niitä on mahdollista rikkoa.
Teoksessa Samanaikainen tila (2014) teoksen toimittajat ovat nostaneet saatesanoissaan eri- tyisesti Masseyn paikan teoretisointiin sekä tila-ajan käsitteeseen liittyvät aihealueet esiin.
Paikan Massey käsittää erilaisten ihmisryhmien, sosiaalisten suhteiden ja toimintojen ver- kostona. Paikoille itselleen Massey ei anna selkeää olemusta, sen sijaan paikkojen sisällä tapahtuva sosiaalisten suhteiden liike on tärkeää. Paikka elää sosiaalisen toiminnan ja tilojen vuorovaikutuksesta, se on Masseyn mukaan osa prosessia, jossa erilaisten ihmisten toiminta muotoutuu tilassa ja ajassa eli paikka syntyy ja elää ihmisryhmien ja tilojen vuorovaikutuk- sessa. (Massey 2014: 9.)
Tilan käsitteeseen on vaikuttanut sen asettaminen vastakohtaiseksi paikan käsitteelle. Diko- tominen asettelu on antanut molemmille käsitteille merkityksiä, jotka ovat ohjanneet tutki- musta ongelmallisiin suuntiin. Ajattelussa, jossa paikkaan on liitetty toiminnallisuuden ja aktiivisuuden merkityksiä, on tila jätetty passiiviseksi ja tyhjäksi. Masseyn ajatus tilasta so- siaalisena ulottuvuutena, joka muodostuu ihmisten keskinäisistä vuorovaikutussuhteista. on tuonut tilan käsitteelle itselleen merkityksellisyyttä. Masseyn ajatuksiin on vaikuttanut esi- merkiksi tilan käsitteellistämisen yhtenä pioneerina tunnettu ranskalainen filosofi Henri Le- febvre ja hänen teoksensa The Production of Space (1991). Lefebvre käsittää tilan erityisesti aktiivisena ja yhteiskunnallisesti merkityksellisenä elementtinä sekä antaa tiloille erilaisia toiminnan muotoja, kuten tilan esittäminen (kuvitellut/vastaanotetut tilat) ja esittämisen tila (eletyt tilat). (Andersson 1997: 112.)
Massey on kritisoinut myös ajan ja tilan välille rakennettua dikotomiaa ja tilan käsitteen yleistyneisyyden aiheuttamaa käsitteen hajanaisuutta sekä yksinkertaistuksia. Massey mai- nitsee Ernesto Laclaun yhdeksi innoittajakseen tilan käsitteen tarkastelussa, ja avaa Laclaun tapaa käyttää tilaa käsitteen epäpolitisoivalla tavalla. Massey kritisoi Laclauta tilan ja ajan dikotomisesti ajattelusta tehden siten tilallisuudesta merkityksetöntä niin, että vain ajalla olisi historiallinen merkitys. Massey tuo esiin sen, etteivät sosiaaliset suhteet muotoudu ti- lassa tai ajassa, vaan niillä on aktiivinen rooli tilan ja ajan luomisprosessissa. (Massey 2014:
55.)
Omassa tutkielmassani ajattelen tilan mahdollisuuksien alueena yksilön ympärillä, joka ole- mukseltaan muokkautuu ulkoa ja sisältä päin. Tila ei ole mikään rajattu kokonaisuus vaan ennemmin kokemus yksilön sekä yhteisön tilallisuuden kokemuksesta. Käytän tilan käsitettä paikan merkityksen luojana mutta lisäksi tilaan sisältyvät toiminnan mahdollisuudet sekä valtakysymykset tulevat tilan käsitteen kautta tutkielmassani esille.
Artikkelissaan ”Joustavia tiloja: vallan ja ulossulkemisen urbaania tulkintaa” (1997) Tuukka Haarni on tarkastellut tilaa yhteiskunnallisten rakenteiden ja sosiaalisten verkostojen kautta:
Voidaankin sanoa, että sosiaaliset suhteet ja ihmisten toiminta vasta luovat tilan ja tilalliset suhteet, mutta tämä toiminta ei kuitenkaan ole riippumatonta jo aiemmin luoduista tilallisen järjestyksen muodoista. Marxia mukaillen voisi
sanoa, että ihmiset tuottavat tilaa ja tilallista järjestystä, mutteivät tee sitä itse valitsemissaan olosuhteissa. (Haarni 1997: 94.)
Haarnin mainitsemiin paikan ja tilan järjestymistä käsittelen tutkielmassani sosiaalisen ver- koston käsitteen avulla. Sosiaalisella verkostolla tarkoitan subjektien keskeisiä sosiaalisia suhteita ja niiden kautta muodostuvaa yhteisöä. Sosiaaliset verkostot ovat vallankäytön vä- line ja niillä on mahdollisuus nostaa tai laskea yksilön mahdollisuutta käyttää valtaa. Sosi- aaliset verkostot ovat omassa tutkielmassani erivahvuisia yhteyksiä yksilöiden välillä ja ne syntyvät tilan paikoille tuottamien merkitysten kautta. Erityisesti tila sosiaalisten verkosto- jen ja yhteiskunnallisten rakenteiden luomisen alueena nousee esille omassa tutkielmassani.
Sukupuolen käsitteeseen liittyy tutkielmassani niin biologinen kuin sosiaalinenkin suku- puoli. Sukupuoli ei kuitenkaan ole nähtävissä vain kaksijakoisesti feminiinisenä tai masku- liinisena, vaan yhteiskunnallisten konstruktioiden tuotteina. (Nyman & Roivas 2003: 16-20.) Sukupuolta koskevaan analyysin tekoon sopii sukupuolistuneisuuden käsite. Sukupuolen ja tilan analyysiin liittyy läheisesti se käsitys, että tilan ja paikan ohella sukupuoli liittyy lähei- sesti niissä toimimiseen sekä olemiseen. Hille Koskela on käsitellyt tilan sukupuolittunei- suutta artikkelissaan seuraavasti:
Jos puolestaan tila ymmärretään sosiaaliseksi ja poliittiseksi kategoriaksi, joka ei ole pinta tai säiliö, vaan joka tuotetaan jokapäiväisissä käytännöissä, on sen sukupuolisuuden tarkastelu mielekästä ja moniulotteista. Sukupuolistuneisuu- den tarkastelussa olennaisia ovat paitsi tilan hallintaan ja vallan käyttöön liit- tyvät kysymykset, myös tilan henkilökohtaiset merkitykset. (Koskela 1997, 74.)
Omassa tutkielmassani keskityn subjektiiviseen paikan ja tilan kokemukseen, mutta on huo- mioitavaa, että tämä näkökulma ei poista tilan ja paikan sukupuolittunutta jakautuneisuutta tarkasteltavan subjektin ulkopuolelta. Subjektille on mahdollista tuoda itselleen esiin suku- puolittuneet käytännöt ja elää joko niiden mukaisesti tai vastaisesti. Oma analyysini teok- sesta keskittyy siihen, miten valtasuhteet teoksessa tietoisesti on muutettu siten, että naiset puhuvat omalla äänellään ja paikat ovat ensisijaisesti nähtyinä naisten kokemina. Tilallisuu- den sukupuolittuneisuudesta Koskela jatkaa artikkelissaan:
Sukupuolten väliset valtarakenteet ovat kytköksissä tilallisuuteen –tilan koke- miseen, käyttöön ja kontrolliin. Naisten ja miesten elämässä tila konkretisoituu eri tavalla. Naisille tila on luonteeltaan ambivalentti: toisaalta täynnä rajoituk- sia ja toisaalta kulkemisen paikkoja. (Koskela 1997: 77.)
Myös Doreen Massey on tarkastellut sukupuolta tilan ja paikan yhteydessä. Masseylle suku- puoli on ilmiselvä osa tilan ja paikan teoriaa ja maantieteellistä tutkimusta, kuten hän teok- sessaan Space, Place & Gender (1994) ilmaisee:
Gender has been deeply implicated on the construction of geography – geog- raphy as uneven development or regional variation and local specificity (and in the construction of these, not merely the fact of them), geography as an ac- ademic /intellectual discourse and set of social institutions, and geography in terms of its founding concepts and systems of knowledge. In particular – the concern here – gender is of significance to geographical constructions of space and place. (Massey 1994: 180.)
Lisäksi Massey nostaa esiin esimerkiksi Henri Lefebvren modernin tilantutkimuksen keski- pisteessä olevan huolen tilan sukupuolittuneisuudesta sekä seksualisoitumisesta, mikä Mas- seyn mukaan on jäänyt englanninkieliseltä maantieteentutkimuksen yleisöltä huomaamatta.
(Massey 1994: 183-184.) Omassa tutkielmassani sisällytän sukupuolen osaksi teoriaa, sillä koen sukupuolella ja sukupuolittuneisuudella olevan merkitystä aina, sekä maantieteelli- sessä että kirjallisuudentutkimuksessakin. Tähän vaikuttavat Masseyn tutkimuksessa olen- naisena osana oleva sukupuolen ja sukupuolittuneisuuden tiedostaminen, mistä syystä oma- kin paikan ja tilan tarkasteluni taustalla on ajatus sukupuolesta osana paikan ja tilan sosiaa- listen verkostojen järjestelmiä sekä valta-asetelmia.
Tutkimuseettisesti tärkeää tutkielmassani on teoreettisen lähdeaineiston referointiin liittyvä tarkkuus ja erityisesti käsitteiden perusteltu käyttö ja niiden alkuperän tunnustaminen. On eettisesti tärkeää, että esitän omat pohdintani erillään toisten tutkijoiden ajatuksista enkä ar- vota käyttämiäni lähteitä perusteettomasti vaan pidän niitä samanarvoisina keskenään. Eet- tisesti on huomionarvoista vielä mainita, että kaikki tunnistettavat paikat ovat fiktiivisiä ro- maanin paikkoja, tekstuaalisia todellisuuksia ja sellaisina ne ovat analyysissani käsiteltävä.
Fiktion todellisuudelle kaikki paikat ovat merkityksellisiä ja ne ovat osia, joista teoksen ko- konaisuus muodostuu.
1.4. Aikaisempi tutkimus
Käsitellessään tilan ja ajan käsitteitä Masseyn kritiikki on kohdistunut siihen, miten moder- nissa ajassa tila on nähty staattisena vastakohtana muuttuvalle ajalle. Tämä on hänen mu- kaansa vaikuttanut esimerkiksi ongelmallisiin käsityksiin eri alueilla tapahtuvasta kehityk- sestä. Doreen Massey on edelleen kehittänyt käsitystä paikasta sosiaalisen vuorovaikutuksen
risteyksenä ja tuonut esiin paikan erityisyyden syntymisen juuri näiden sosiaalisten verkos- tojen risteyskohdassa.
Masseyn mukaan tilaa ja aikaa ei voi erottaa, vaan niitä pitää käsitellä yhtenä käsitteenä:
”Massey korostaa, että tilaa ja aikaa tulisi käsitteellistää yhdessä ja yhtä aikaa, koska tilalli- suus on historiaa aivan samoin kuin myös ajallisuus on erottamaton osa maantiedettä.” (Leh- tonen, Rantanen, Valkonen 2014: 10.)
Tähän Masseyn näkemykseen viittaa Ari Aukusti Lehtinen artikkelissaan ”Osallisuuden ja kieltäytymisen paikat” (2006):
Paikat ovat kertomusten kokoelmia, tiivistää tunnettu brittimaantieteilijä Do- reen Massey (2005, 130) ja täsmentää heti perään, että paikan erityisyys raken- tuu yleisten muutosprosessien yhdistelmistä. Paikat ovat Masseylle avoimia kohtaamisia ja tapahtumia, risteyksiä ajassa ja tilassa. Tällainen paikan tulkinta on tullut tunnetuksi osana suhteellisen eli relationaalisen tilan tutkimusnäkö- kulmaa, jota Massey on menestyksellisesti kehittänyt 1970-luvulta lähtien.
(Lehtinen 2006: 46.)
Lehtinen nostaa esiin artikkelissaan tämän näkemyksen saaman kritiikin sekä Masseyn vas- taukset saamalleen kritiikille. Esimerkiksi kirjallisuustieteilijä Michael Hardt ja politiikan tutkija Antonio Negri ovat Lehtisen mukaan tuominneet Masseyn avoimen paikan käsitteen käyttökelvottomaksi ja tyhjäksi. Lehtinen kirjoittaa Masseyn edustavan tutkimusperinnettä, jossa paikka on ensisijainen osa yhteiskunnallista muutosta sekä sen tuote. Hardt ja Negri taas näkevät tilallisuuden ja paikallisuuden väistyvänä osana ihmisten elämää. (Lehtinen 2006: 47.)
Katja Ketun tuotannosta on tehty viime vuosina paljon tutkimusta, erityisesti Kätilö -teoksen (2011) ilmestymisen ja suuren suosion jälkeen. Aikaisempi tuotanto ei ole saanut aivan sa- manlaista kiinnostusta osakseen tutkimuksen kannalta, mikä tekee oman tutkielmani aiheen muista eriäväksi sekä relevantiksi tutkimuskohteeksi.
Ketun Kätilö –teoksesta on julkaistu useita pro graduja viime vuosina. Uusin pro gradu on vuonna 2018 julkaistu Melanie Heimanin vertaileva pro gradutyö (2018) Katja Ketun Kätilö –teoksen ja Antti J. Jokisen teoksen elokuva-adaptaation välillä Tampereen yliopistossa. Tu- run yliopistossa Anni Honkalampi on pro gradussaan (2017) tarkastellut yhtä Kätilö –teok- sen tapahtumapaikkaa nimeltä Kuolleen miehen vuono pääkäsitteenään heterotopia. Miina Jämsä on Helsingin yliopiston pro gradussaan (2017) tutkinut seksuaalista väkivaltaa ja ruu-
miillisuutta teoksessa. Maiju Pohjolan pro gradussa (2014) Jyväskylän yliopistossa aineis- tona ovat olleet Kätilö –teoksen lisäksi kaksi muuta 2010 -luvun (nais)sotakuvaukseen liit- tyvää teosta.
Ketun Yöperhonen –teoksesta (2015) on myös tehty pro graduja. Yöperhosen päähenkilön identiteettiä teoksessa on tutkinut Iina Sacklen pro gradussaan (2017) Helsingin yliopistossa.
Yöperhonen –teos on ollut kolmen muun kaunokirjallisen teoksen ohella aineistona nyky- kirjallisuuden Venäjä -kuvausta käsittelevässä Reetta Minkkisen pro gradussa (2017) Turun yliopistossa.
Artikkelissaan ”Kaiken kantava keho: Ruumiillisuus ja valta Katja Ketun romaanissa Kä- tilö” (2016) Tiia Hokkanen tarkastelee teoksen ruumiillisuutta konstruktionistisen ja feno- menologisen teorioiden näkökulmista. Riitta Jytilä on tutkinut Kätilö –teosta sotakertomuk- sen ja muistamisen merkityksen näkökulmasta artikkelissaan ”Kuvittelun keinoin. Sodasta kertominen ja muistamisen mahdollisuus Katja Ketun romaanissa Kätilö” (2015).
1.5. Tutkielman rakenne
Tutkielman varsinaisissa analyysi- ja tulkintaluvuissa käsittelen ensin tilaa ja paikkaa fyysi- senä ja mentaalisena kokemuksena. Aluksi tarkastelen paikan fyysisyyden ja tilan mentaali- suuden ilmentymiä Ketun teoksessa sekä teoksen kertojan mentaalisen tilan tunnetta. Lisäksi tuon tässä luvussa esiin sitä, miten tila ja paikka toimivat sosiaalisten verkostojen kanssa vastavuoroisesti. Seuraavaksi käsittelen tarkemmin sukupuolen suhdetta tilaan ja erityisesti naiseutta, joka teoksessa nousee merkitykselliseksi osaksi kertomusta. Tämän jälkeen siirryn käsittelemään kotia ja siihen liittyviä merkityksiä. Haluan korostaa kodin tunteen merkityk- sellisyyttä verrattuna siihen, mistä yksilö on peräisin. Tarkastelen tässä luvussa myös kodin ideaan liittyviä sukupuolirooleja ja sitä, miten ne tulevat esille teoksessa. Tästä jatkan poh- joinen - etelä –jaottelun ja sen paikallisten merkitysten analyysillä. Teoksessa kertoja jakau- tuu pohjoisen ja etelän välille sekä pohtii itseään näiden kahden fyysisen paikan välissä.
Tässä luvussa analysoin sitä, miten kertoja antaa etelälle, kaupungille ja kaupungissa asumi- selle fyysisiä ominaisuuksia.
Pääluvussa ”Rajat ja paikantuminen” käsittelen rajan ja rajojen merkitystä paikan yksilölli- sen kokemuksen muodostumiselle. Lisäksi tutkin sitä, miten teoksessa erotetaan etelä ja poh- joinen rajoittamalla ja erottamalla. Käyn läpi yksilön teoksessa itse tekemää rajan vetoa
omassa tilan kokemuksessaan sekä yhteisön vaikutusta rajojen muodostumiseen. Pohdin li- säksi yleisesti pohjoisen ja etelän rajaa suomalaisessa yhteiskunnassa ja sitä, miten se teok- sessa peilautuu. Lisäksi tarkastelen muitakin kuin maantieteellisiä rajoja ja haluan tuoda esiin rajojen kuvitteellisuuden sekä sen, miten näkymättömät rajat vaikuttavat esimerkiksi sosiaalisissa verkostoissa. Tästä jatkan identiteetin ja liikkumisen tarkastelulla sekä tarkas- telen rajoja rajattomuuden ja liikkuvuuden näkökulmasta.
Seuraavaksi käsittelen teoksessa ilmeneviä yksinäisyyden ja paikattomuuden teemoja sekä niiden hyödyntämistä mentaalisena tilana. Lisäksi tarkastelen fyysisen paikan ja sen sosiaa- lisen verkoston vaikutusta yksilölle jäävään tilaan. Teoksessa kertoja jää yksin ja kokee jää- neensä muun maailman ja yhteisön ulkopuolelle. Luvussa tulevat esiin yhteisön merkitys identiteetin kehitykselle sekä yksinäisyys muuttuvana tilana sekä konkreettisena pakopaik- kana. Tuon myös esiin identiteetin muuttumisen myötä tapahtuvan muutoksen tavoissa nähdä jokin paikka ja siinä tapahtuva muutos.
Pakenemisen merkitys kertojalle on analyysini kohteena seuraavaksi. Teoksessa kertoja käyttää sitä monin eri keinoin selviytyäkseen ja löytääkseen oman identiteettinsä. Tarkaste- len sitä, miten pakenemiseen identifioituminen myös estää kertojaa näkemästä omaa itseään eivätkä muut voi siten nähdä häntä ja siten tuottaa pettymystä. Analysoin myös sitä, miten kertojan vanhemmat ovat vaikuttaneet tähän pakenemisen kulttuuriin ja esimerkillään jättä- neet lapsensa ilman paikkaa.
Seuraavassa pääluvussa keskitän analyysin pääosin pohjoiseen sekä pohjoisuuteen. Pohdin sitä, miten pohjoisesta tulee yksilölle tila ja identiteetti. Teoksessa kertojan pohjoisuus on aktiivinen toimija ja siitä muodostuu jotakin enemmän kuin vain paikka. Jatkan pohjoisen tarkastelua kertojan identiteetin näkökulmasta, mitä pohjoinen tässä teoksessa merkitsee.
Tuon myös esille sitä, miten pohjoista on kaunokirjallisuudessa kuvattu ja miten tämä teos ottaa kantaa pohjoisuuteen ja pohjoisen kuvaukseen. Tutkielmani varsinaiset analyysiluvut päätän kiintopisteiden tarkasteluun, joihin teoksessa kertoja kiinnittyy ja joita kokee tarvit- sevansa. Ne ovat vielä paikkoja ja tilojakin henkilökohtaisempia kuulumisen kokemisen kohteita. Tutkielman lopuksi avaan saamiani tuloksia ja analyysin kautta avautuneita johto- päätöksiä Lopuksi –luvussa.
2. FYYSINEN PAIKKA JA MENTAALINEN TILA
Tässä luvussa tarkastelen fyysisen paikan ja mentaalisen tilan eroavaisuuksia sekä yhtäläi- syyksiä romaanissa Surujenkerääjä. Analysoin myös fyysisen ja mentaalisen limittyvyyttä sekä kertojan kokemuksia paikkojen ja tilojen välillä. Fyysinen paikka on jotakin, mitä voi nähdä ja koskettaa. Mentaalinen kokemus paikasta syntyy henkilön viettäessä siellä aikaa ja ymmärtäessä ne sosiaaliset koodit ja valtasuhteet, joilla se toimii. Tila ja sosiaalinen verkosto ovat yhteiskunnallisia rakenteita, joiden rajoissa yksilöt voivat rakentaa tilallisuutta ja tilaan liittyviä järjestyksiä. Tilaa ja sen sosiaalista järjestystä tuotetaan yksilöiden toimesta, mutta sen rakenteet ovat yhteiskunnan määrittelemät ja siksi jollain tasolla muuttumattomat.
(Haarni 1997: 94.)
Kun henkilö syntyy tai asettuu osaksi tätä sosiaalista paikkaa, syntyy hänessä paikan tuntu, paikallisuuden kokemus. Romaanissa kertojan elämän alkupiste on pohjoinen ja paikan tunto kehittyy sitä mukaan, kun kertoja viettää siellä aikaa. Kyseessä on mentaalinen koke- mus, jossa tiettyyn paikkaan syntyy erityinen side. Paikallisuuteen liittyy usein yhteisölli- syyden ja johonkin kuulumisen tunne. Paikallisuus ja paikkaan kuuluminen voivat erota toi- sistaan riippuen siitä, miten paikka yksilölle määrittyy.
Romaanissa kertoja ei tunne kuuluvansa tai olevansa osa lapsuudenkodin yhteisöä, mutta kokee voimakasta paikallisuuden tunnetta pohjoista kohtaan. Vaikka hän jää perheessään ulkopuolelle, saadessaan isoäidiltä vahvistusta ja kiintymystä, hän saa yhteyden omaan su- kuunsa ja pohjoiseen paikallisuuteen positiivisella tavalla. Isoäidin ja kertojan suhde on ker- tojalle erityinen ja isoäidin toive suvun kunnian palauttamisesta saa kertojan jatkamaan omaa elämäänsä:
”Isoäiti kannattelee silmäluomiaan puolikkailla etusormillaan. >>Tuuhan tyttö tänne>>, käskee. >>Tyttö rukka rupinokka.>>. Minä menen. Laskee kättä reidelle. >>Suureen sukuun oot syntyny, ei taija tyttö uskoa. Usotsie?>> Nyök- kään. En ainakaan tympeään sukuun.” (SK, 45.)
Isoäidin tarinoiden kautta kertojalle avautuu sosiaalinen verkosto, johon hän suvun jäsenenä kokee kuuluvansa. Jääminen vaille minkäänlaista paikallisen yhteisön hyväksyntää voisi johtaa negatiiviseen paikallisuuteen, jolloin yksilön syntymäpaikka jäisi vain fyysiseksi pai- kaksi ilman mentaalista tilan tunnetta. Paikan tunto syntyy paikkaa elettäessä ja elävien ih- misten paikka tulee merkitykselliseksi sijainniksi. Paikan tuntuun vaikuttavat niin ihmiset,
kuin ne käsitykset, jotka laajemmin yhteiskunnassa paikkaan on liitetty. Paikan vuorovaiku- tussuhteiden käsittäminen ja niihin sijoittuminen mahdollistavat yksilön kokemuksen pai- kasta tilana. Lisäksi nämä verkostot määrittävät esimerkiksi sen, kenelle julkista tilaa pai- kassa annetaan. Yksilön kokemus tilastaan ja julkinen paikkaan sidottu tilan jakautuminen eri perusteilla, vaikuttavat siihen, miten erilaiset yksilöt käyttävät paikan sisäisen sosiaalisen verkoston tilaa.
Mentaalinen yhteys paikkaan tekee sen tilaksi, jossa kertoja voi mielessään reflektoida omaa suhdettaan siihen. Mentaalinen tila merkitsee sitä tilaa, jonka henkilö paikassa kokee omak- seen siten, että voi käyttää sitä omiin tarkoituksiinsa. Lisäksi mentaaliseen tilaan vaikuttavat muiden ihmisten yksilölliset tilallisuudet ja paikan oma tilallinen jakaantuminen. Cecilia af Forselles-Riskan artikkelin ”Menneisyyden muuttuvat paikat” (2006) ajatuksia mukaillen, kun fyysistä maailmaa määrittävät kartat ja niihin piirretyt rajat, yksilölle erityisen merki- tyksen muodostavat paikat ovat henkilökohtaisen kartan keskiössä ja vähemmän merkittävät sen reunoilla. (af Forselles-Riska 2006: 218.) Mentaalinen kokemus paikasta tilana muodos- tuu yksilön ja yhteisön sekä paikan ajallisen sijoittumisen yhteistyöstä.
Mentaalista tilaa Surujenkerääjässä kuvaa kertojan pakeneminen yksinäisyyteen. Yksinäi- syys on moniulotteinen mielentila, joka kertojalle toimii niin pakopaikkana kuin pakenemi- sen syynä. Mielentilat ovat teoksessa tilan ja paikan yhteisvaikutuksesta syntyviä tunneko- kemuksia. Surut kivien muodossa ovat yksi tällainen kokemus, joka on saanut fyysisen muo- don eräänlaisena raskaana taakkana kertojalle:
Minun kivikokoelmastani Jan ei piittaa tuon taivaallista, vaikka olen kertonut hänelle siitä. Minun kivikokoelmani on laaja, hyvin arkistoitu ja hyvin painava.
Se painaa yli viisikymmentä kiloa, ja on raskain asia, mitä omistan. Viisikym- mentäkaksi kiloa ja kolmesataaviisikymmentäkaksi grammaa, vanhanaikai- sella jauhovaa’alla mitattuna. - - Yksi hienoimmista suruistani on kuumasta asfaltista nyrkissä puristettu soikio, jota pitkään luulin timantiksi. Tiedän myös, mihin se liittyy, tiedän, ja muistan niiden kaikkien tarinat, mutta en kerro. (SK, 186.)
Kertojalle fyysinen paikka voi pakottaa hänet johonkin tiettyyn mielentilaan tai vaihtoeh- toisesti muuttaa kertojan mielentilan paremmaksi. Kertojan jatkuva ahdistuneisuus ja suvun perinnön mukanaan tuoma ”paha elämä” ovat tiloja, joihin kertoja on muiden toimesta ase- tettu. Jo lapsuudessa hänelle on annettu elämässä epäonnistumisen mahdollisuus:
”Ehkä aloin kerätä suruja, kun en tahtonut oppia puhumaan. Sanat eivät löy- täneet oikeita paikkojaan. Ei ollut merkkejä, ei kieltä, joten otin talteen silmän kuvia ja kosketuksia. Koko suvun turvin katsottiin, ettei ole tytöstä eläjäksi.”
(SK, 8.)
Teoksessa kertojan kokemus siitä, ettei todellisuus ole rajattu ja suljettu alue, kuten olettaisi, viittaa hänen ajatustensa todellisuudesta olevan erilaisia kuin muiden hänen ympärillään.
Myös kommunikaation vaikeus edesauttaa muista erottautumista ja saa kertojan puhumisen sijaan tarkkailemaan muita.
”Onneksi on humala, joka tekee maailman sumuiseksi turruttaa. Kauempana häämöttävä katoaa humalaverhoon ja minä kellin ulkona itsestäni.” (SK, 258.) Ketun teoksessa (SK, 15-16; 28-29.) kertoja kamppailee todellisuuskäsityksensä kanssa ja pohtii, onko paikan todellisuus merkittävämpi kuin yksilön oma kokemus siitä. Alkoholi on romaanissa yleinen keino todellisuuden hämärtämiseen ja henkilökohtaisten ongelmien vält- telyyn. Romaanissa todellisuuden käsittäminen ja sen kanssa eläminen on haaste useille hen- kilöhahmoille. Kertoja pakenee sellaisen kommunikaation maailmaan, joka lapsuudesta läh- tien tekee eron hänen itsensä ja muiden välille. Ulkopuolisuuden tunne mentaalisena tilana on läsnä ja vaikuttaa kertojan sosiaalisiin suhteisiin teoksessa:
Minulla on vielä yksi piirre, joka pulpahtaa pintaan todellisuuden saadessa mi- nusta niskalenkin ja kaatuessani maahan puolustuskyvyttömänä: alan kävellä unissani. Se todellakin on kausiluonteista. Saattaa kulua vuosikausia etten kä- vele laisinkaan. Sitten yhtäkkiä yöni ovat taas täynnä minulta salattua tointa ja tuoksintaa. Ehken pistäisi niin pahakseni jos vain kävelisin, tallustelisin val- koinen yöpaita hulmuten Aurajoen rantaa arvokkaasti, niin että humalaiset kat- soisivat minua kunnioittavasti mutta himoiten, ja postimies kuvittelisi erään kerran nähneensä aaveen. Mutta ehei, se ei millään riitä. En minä aina puhu.
Suurimmaksi osaksi teen kaikenlaista epämiellyttävää, usein minulle tuiki tun- temattomien ihmisten luona. (SK, 133-134.)
Kertojalla ei juurikaan ole sosiaalisia kontakteja, ystäviä tai tuttavia etelässä. Itsestään ulko- puolelle pääseminen tai joutuminen unissakävelyn kautta toimii kertojalle eräänlaisena pa- kopaikkana. Sielläkään hän ei kuitenkaan ole sellainen kuin toivoisi tai kuten hänen kuuluisi ympäristön mielestä olla. Kertoja ei sopeudu, sillä hänelle on vaikeaa käyttäytyä normien mukaisesti. Hän ylittää jatkuvasti sellaisia rajoja, joita kaupungissa ajatellaan rikkomatto- miksi. Esimerkiksi teoksen kohdassa, jossa kertoja syljeskelee katolta ohikulkijoiden päälle, kertoja myös avaa omaa pettymystään muita ihmisiä kohtaan ja kokee etteivät nämä ym- märrä häntä. (SK, 241.)
Teoksessa korostetaan pohjoisesta tulevan kaipausta tyhjään tilaan kaupungissa, jossa ih- misten ovat tottuneet fyysisten paikkojen rajoittuneisuuteen ja siten kaupunkilaiset omaavat erilaiset keinot oman mentaalisen tilansa kehittämiseen sekä säilyttämiseen. Mentaalinen ti- lan kokemus vaikuttaa siihen, miten paikassa voi liikkua ja tehdä itsensä näkyväksi. Teok- sessa kertoja joutuu fyysisesti piilottamaan itseään isän väkivallalta. Hilkan tarinoita lapsena kuunnellessaan hän samaistuu niiden hahmoihin:
Jossain vaiheessa minua käskettiin menemään kotiini, mutta minusta oli haus- kempaa olla siinä, jutella käsieläimille ja juoda juomaa vihreäkuhmuisista la- simukeista. Jännittävämpää kuunnella juttuja kauan sitten kuolleista kak- sosista, jotka menivät isää sängyn alle piiloon. Ymmärsin heitä. Minäkin me- nin usein isääni piiloon. Kaapin taakse, komeroon, likavaatekoriin. Minut oli helppo löytää. En voinut pysyä kauaa samassa paikassa. Minua alkoi pissattaa.
(SK, 18.)
Väheksynnällään kertojan vanhemmat tekevät kodista mentaalisesti paikan, jossa hänellä ei ole tilaa elää. Siten he vaikuttavat kertojan omaan mentaaliseen paikan kokemukseen tehden siitä ahdistavan ja ahtaan, vaikka paikassa olisi fyysistä tilaa. Siten kertojalle ainoaksi mah- dollisuudeksi jää yksinäisyyden tila, johon muut eivät pääse vaikuttamaan, mutta hän ei voi avata sitä muille. Yksinäisyys mentaalisena turvapaikkana on kertojalle selviytymiskeino lapsuudessa, mutta myöhemmin siitä tulee jotakin, mistä hän haluaisi päästä eroon. Yksinäi- syyden ja ulkopuolisuuden tunteet vaikeuttavat esimerkiksi ihmissuhteiden muodostamista, sillä mentaalisesti kertoja kokee aina olevansa yksin.
Fyysiseen paikkaan liittyy maiseman käsite, sillä rajaamisella paikasta saadaan maisema.
(Jäntti, Saresma, Sääskilahti & Vallius 2014: 9-10.) Esimerkiksi Lapin maisemakuvauksen analyysin kannalta on kiinnostavaa se, mitä kuvaukseen mistäkin positiosta halutaan sisäl- lyttää ja mitä jättää ulkopuolelle. Maisema on usein nähty myös eräänlaisena kansallisuus- tunteen herättäjänä. Perinteiseen suomalaiseen maisemaan sisällytetään usein järvimaisema, kun taas Lapin maisema tehdään suomalaisesta maisemasta erilliseksi. Ketun teoksessa mai- sema, jossa henkilöhahmot liikkuvat, on hyvin henkilökohtainen:
Koivuissa on vielä nuoret lehdet, ne seisovat hiljaa kesäillassa. Usvaa luiker- telee järven yllä, kaste ei laske ennen juhannusta. Taivas kohoaa korkealle ja minua huimaa yhtäkkiä kaiken ihanuus ja kauheus niin etten osaa sanoa mi- tään, ei ole yhteistä kieltä puhua hyvistä asioista, kiitellä jumalan joutohetkeä Ahvenet tuikkivat järvellä, ei yhtään tähteä taivaalla. Vene on vastatervattuna kallellaan polun laidassa, hyönteiset takertuvat siihen ja niiden pienet kuolemat leijailevat ilmassa hiljalleen.
Ajattelen hajamielisesti, että olisin valmis tekemään kaikenmoisia uhrauksia, jos vain säilyttäisin kykyni tuntea asioita elämäni loppuun asti. Tuntea tuulen, tuntea liikkumattoman ilman. Ettei sekin katoaisi jonnekin ionosfääreihin, niin kuin hajuaisti. (SK, 37.)
Se ei pyri nostamaan maisemaa merkittäväksi tekijäksi Lapissa asuvien henkilöiden elä- mässä tai romantisoimaan ihmisen ja luonnon yhteyttä lappilaisessa maisemassa. Sen sijaan luontosuhde näyttäytyy niissä hetkissä, joissa päähenkilö itse on aktiivisesti luonnossa ja tuntee yhteyden luonnon kanssa. Näköaistin sijaan maisema herättää kertojassa tunnekoke- muksen. Maiseman tunnistamiseen liittyvät niin fyysinen paikka kuin mentaalinen kokemus siitä. Maisema voi muuttua, mutta mentaalisesti säilyä samana. Se, että maisema herättää tunteita, vaikuttaa maiseman säilymiseen muistissa. Mentaalinen maisema herättää paikka- kokemuksen paikasta, vaikka ajan kuluessa paikka ulkoisesti muuttuisikin.
2.1. Fyysisestä paikasta mentaaliseen tilaan
Fyysiseen paikan kokemukseen liittyvät kertojan fyysisen sijainnin lisäksi ne paikat, joihin hänelle on muodostunut tunneside. Näitä paikkoja hän voi kutsua omikseen ja tuntee ole- vansa niissä omalla paikallaan. Paikan kokemukseen sisältyy tunne todellisuudesta ja se voi sisältää ulkopuolelta tulevia paikkaan liittyviä määrityksiä. Paikka sosiaalisten suhteiden ajassa muodostuvana verkostona on teoksessa se pinta, johon kertojan on tehtävä oma tilansa ja löydettävä oma roolinsa.
Paikan sosiaaliseen verkostoon liittyvät aina ne toimijat, jotka ylläpitävät paikkaa. Paikan ja tilan välillä vallitsee jatkuva sosiaalinen vuorovaikutussuhde, joka määrittää paikkaa ja ko- kemuksia tilasta. Sosiaalinen verkosto sisältää erilaisia kommunikaatioyhteyksiä ja näillä yhteyksillä on eri tavalla vahvoja siteitä paikkaan ja muiden verkoston jäsenten kokemuksiin paikasta ja sen tilan kokemuksesta. Tällä tavoin fyysinen ja mentaalinen ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Pohjoisen mentaalisen tilan muuttumattomuus on pitkää kertojalle ainoa asia, johon hän voi luottaa.
Pohjoinen, johon kertoja samaistuu ei pelkisty vain paikannimeksi kuten Lappi tai Kuhmo.
Sen sijaan samaistumisen kohde on isoäidin tarinoillaan ja läsnäolollaan luoma pohjoinen mielentila. Isoäidin rooli kertojan isän puoleisen suvun matriarkkana ja ympäristön hallitsi-
jana on mentaalinen hahmo, jonka kertoja liittää koko pohjoisen hallitsijaksi. Tähän men- taaliseen tilaan sisältyy Kalliosaaren muuttumaton maisema ja kokemus siitä, että isoäiti hallitsee niin sosiaalista verkostoa kuin luontoa ja ympäristöäkin.
Surujenkerääjä–romaanissa kertojan sosiaalinen verkosto rakentuu suvun ympärille pohjoi- sessa, mutta etelässä hän joutuu etsimään itselleen uutta kommunikaatioyhteyttä ymmärtääk- seen paikkaa ja saadakseen oman tilansa määritettyä tässä kommunikaatioprosessissa. Kom- munikaatio-ongelmat ovat leimanneet kertojan elämää lapsuudesta asti, joten hänelle on han- kalaa päästä sosiaalisen verkoston sisään. Niin yhteiskunta kuin hänen sukunsa, isoäidin kuoltua, ovat jättäneet kertojan vaille sosiaalista turvaverkkoa.
Matkustaessaan viimeistä kertaa isoäidin taloon kertoja pyrkii pitämään vielä yhteyttä isoäi- tiin ja sukuunsa, vaikka isoäiti on jo kuollut. Kertoja käy isoäidin tyhjässä talossa, jossa kaikki on fyysisesti ennallaan. Mentaalinen tila ja kodin tuntu ovat asukkaiden myötä ka- donneet. Vaikka kertoja tekee asioita samalla tavalla kuin aina ennenkin, talon sisällä oleva tila on muuttunut. Siellä ei enää ole ”jalansijaa” entisille asukkaille.
Pellit ovat auki, sytytän tulen. Täti huolehti eilen puhelimessa, ettei kylmään uuniin saa pistää kerralla liikaa puita, muuten muuri halkeaa. Ladon uunin niin täyteen kuin pystyn. Ikään kuin sillä enää mitään väliä olisi. Kohta tällä pai- kalla on kasa lautoja, kivijalka ja uuninpiippu sormena taivasta kohti sojotta- massa. Täällä kävelevät vieraat jalat, etsivät jalansijaa siitä, missä meillä sitä ei enää ole. (SK, 229-230.)
Isoäidin kodissa kertoja tuntee olonsa tyhjäksi samalla tavalla kuin talokin on tyhjentynyt asukkaista. Hän ei välitä, vaikka talo syttyisi tuleen. Vaikka kertoja on muuttanut jo etelään, niin tähän hetkeen asti isoäidin koti on tuntunut hänelle kodilta, johon on aina mahdollisuus palata. Sen menetys pakottaa kertojan tarkastelemaan itseään, tulevaisuuttaan sekä mennei- syyttään uudelleen.
Pauli Tapani Karjalainen kirjoittaa yksilön suhteesta paikkaan ja muistin merkityksestä paik- kasuhteelle artikkelissaan ”Aika, paikka ja muistin maantiede” (1997) seuraavasti:
Vaikka paikan mittakaava ja merkityssisältö vaihtelevat tilanteesta toiseen, säilyy paikan synnyn eksistentiaalinen perusrakenne olennaisesti samana.
Saamme paikan määritelmän: paikka on ympäristöön projisoimiemme suhtei- den merkityksellinen kokonaisuus. Arkipäiväinen toteamus siitä, että jokin on tai tapahtuu jossakin paikassa kääntyy muotoon: paikka on merkityssuhteissa.
Emme niinkään elä jossakin paikassa, vaan elämme jotakin paikkaa – kotia, korttelia, kaupunkia, maata. (Karjalainen 1997: 231.)
