Aikuisopiskelun ohjaus : tarpeellinen tuki vai turhaa toimintaa?

Aikuisopiskelijan ohjaus

– tarpeellinen tuki vai turhaa toimintaa?

Tuula Lyra

Kehittämishankeraportti Toukokuu 2008

Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Tekijä(t)

LYRA, Tuula

Julkaisun laji

Kehittämishankeraportti

Sivumäärä

39

Julkaisun kieli

suomi

Luottamuksellisuus

Salainen _____________saakka Työn nimi

Aikuisopiskelun ohjaus – tarpeellinen tuki vai turhaa toimintaa?

Koulutusohjelma

Ammatillinen opettajakorkeakoulu, Opinto-ohjaajan koulutus

Työn ohjaaja(t)

Louhi-Jauhiainen, Marjaana

Toimeksiantaja(t)

Työtehoseuran aikuiskoulutuskeskus (TTS koulutus)

Tiivistelmä

TTS koulutuksessa toteutettiin vuosina 2006 – 2007 ohjauksenkehittämisprojekti, jonka eräänä tehtävänä oli selvittää saavuttaako opetuksen/tutkintojen järjestäjä kilpailuetua kehittämällä aikuisopiskelijoiden ohjausta. Kehittämishanke liittyi mainittuun projektiin.

Kehittämishankkeessa selvitettiin (opetus)henkilöstön ohjaukseen liittyviä asenteita ja arkikäsityksiä. Niiden tunnistamista pidettiin tärkeänä, koska käytännön toiminta perustuu toimijan asenteeseen ja ajatteluun.

Kehittämishankkeen tutkimusaineiston muodosti 15 pienryhmän vastaukset teemoittain

jaoteltuihin kysymyksiin. Kysely toteutettiin TTS koulutuksen henkilöstön koulutustilaisuudessa 20.10.2006. Tilaisuuteen osallistui 61 henkilöä noin 120 opetustyötä tekevästä. Kysymykset koskivat opiskelijoiden ohjauksen määrittelyä, ohjauksen hyötyä aikuisopiskelijalle, hyvän ohjauksen edellytyksiä ja toiminnan kehittämisen tarvetta.

Ohjauksen määrittely oli haasteellinen tehtävä aihetta pohtineille ryhmille ja vastauksissa tuli esiin hyvin erilaisia näkemyksiä: osa vastauksista kuvasi opiskelijan kohteena, osa korosti vuorovaikutusta. Ohjauksen hyötyjä pohtineet ryhmät olivat yksituumaisempia: ohjauksen katsottiin hyödyttävän aikuisopiskelijaa monilla tavoin. Ohjauksen hyvää toteutumista pohtineet nostivat esiin sekä puitteisiin että ohjaustyön tekijään kohdistuvia edellytyksiä: riittävät resurssit ja vuorovaikutus-/ohjausosaaminen. Samat asiat nousivat esiin myös toiminnan kehittämistä pohtineissa ryhmissä. Ryhmätöiden tuloksille saatiin syventävää tietoa projektin yhteydessä toteutetuista auditoinneista ja henkilöhaastatteluista.

Kehittämishankkeen tuloksena TTS koulutuksen henkilöstöllä todettiin olevan tarvetta ja useimmilla myös halukkuutta kehittää ohjausosaamistaan. Toimiva opiskelijoiden

ohjausjärjestelmän voidaan katsoa parantavan asiakaslähtöisyyttä. Toimiva aikuisopiskelijoiden ohjausjärjestelmä voi tuottaa kilpailuetua, mutta sen rakentaminen vaatii halua tarkastella nykyisiä toimintatapoja, valmiutta tarvittaviin muutoksiin ja koulutusalojen välistä yhteistyötä.

Avainsanat (asiasanat)

Ammatillinen aikuiskoulutus, aikuisopiskelijoiden ohjaus, arkikäsitys, opinto-ohjaus

Muut tiedot

Kehittämishanke on osa Työtehoseuran aikuiskoulutuskeskuksessa vuosina 2006 – 2007 toteutettua ohjauksenkehittämisprojektia.

Author(s) LYRA, Tuula

Type of Publication

Development project report

Pages 39

Language

Finnish

Confidential

Until_____________

Title

Counselling of adult studies – necessary support or waste of resources?

Degree Programme

Teacher Education College. Vocational Study Counsellor Education.

Tutor(s)

Louhi-Jauhiainen, Marjaana

Assigned by

Abstract

TTS (Work Efficiency Institute) EDUCATION underwent during 2006 – 2007 an administrational development programme aiming to confirm whether or not the TTS EDUCATION benefits from investing in the counselling processes of the adult students. This development project was connected to the mentioned programme.

The main goal of the scheme was to examine the understanding and assumptions about the student counselling processes commonplace among the TTS EDUCATION vocational teachers. To be able to recognise and pinpoint the underlying attitudes is of utmost importance, since the attitudes and assumptions are the basis for actions and methods. To develop the processes and long-term performance usually requires changes in the methods.

The research material for this scheme was comprised of the answers of 15 small groups, each answering a set of questions grouped in themes. The questionnaire study was arranged during an educational event held for the TTS EDUCATION staff 20.10.2006. Out of a total of 120 teachers 61 participated the event and the questionnaire study. The small groups were questioned about defining the student guidance and counselling process, to evaluate the benefits of counselling to the students, preconditions for successful counselling and the need for further development in this area.

Defining the counselling process proved to be difficult for the small groups and the answers and the opinions varied greatly. The small groups involved in defining the importance and benefits of student counselling were more uniform: they all agreed that the counselling processes are a necessary part of the education and clearly benefit the students. The groups answering the questions about preconditions for successful guidance and counselling lifted up both material needs and teacher’s personal traits: plentiful resources and good communication and interaction skills. Same issues were brought up by the groups thinking about need for further development. To deepen the information acquired from the small groups a set of auditions and personal interviews were carried out during the project.

As a conclusion we could establish that the vocational teachers at TTS EDUCATION need to - and most of them also want to - develop their individual counselling and interaction skills.

Well functioning student counselling structures could be a triumph card for TTS

EDUCATION providing the winning edge, but to build one does seem to require changes in the commonplace methods.

Keywords

Adult students, counselling process, adult education

Miscellaneous

This development project was connected to development programme “Counselling processes of the adult students in TTS EDUCATION

1.1 Kehittämishankkeen tausta 5 1.2 Kehittämishankkeen tehtävä ja tavoitteet 8

2 OHJAUS AIKUISEN OPINNOISSA 9

2.1 Ohjaus käsitteenä ja toimintana 9 2.2 Ohjauksen periaatteet ja kehittämishankkeet 12 2.3 Aikuisopiskelijoiden ohjauksen tila ja käytännöt 15 2.4 Opinto-ohjauksen säädöspohja aikuiskoulutuksessa 16 2.5 Ohjauksen määrittelyä ja käytäntöjä TTS koulutuksessa 17 3. KEHITTÄMISHANKKEEN TUTKIMUSTEHTÄVÄ 19

4. KEHITTÄMISHANKKEEN TOTEUTUS 20

4.1 Aineiston keruu ja käsittely 20 4.1.1 Henkilöstöpäivänä toteutettu kysely, ”tuumaustalkoot” 20

4.1.2 Ohjauksen auditoinnit ja henkilöhaastattelut 21 4.2 Aineiston analysointi ja luotettavuus 21

4.2.1 Aineiston analyysi 21 4.2.2 Aineiston luotettavuus 22 5. KEHITTÄMISHANKKEEN TUTKIMUSTULOSTEN TARKASTELU 23

5.1 Opiskelijoiden ohjauksen määrittelyä 23 5.2 Ohjauksesta aikuisopiskelijalle koituva hyöty 24 5.3 Hyvän ohjauksen mahdollistavat tekijät 24 5.4 Hyvän ohjauksen edellyttämä toiminnan kehittäminen 25

6. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET 25

LÄHTEET 28 LIITTEET 31

1. JOHDANTO

1.1 Kehittämishankkeen tausta

Syntyi käsitys valinnan merkityksestä. Sillä jos jokin on jossain, on vain valittava oikea tie, ja sitä kuljettava.

Paavo Haavikko

Aikuisen ryhtyessä opiskelijaksi, usein pitkänkin työrupeaman jälkeen, valintojen te- kemistä vaikeuttavat työelämässä ja koulutusjärjestelmissä tapahtuneet muutokset.

Oikean (tutkinto)päämäärän asettaminen ja oikean reitin löytäminen sen saavuttami- seksi ei nykyisissä monimutkaisissa tutkinto- ja koulutusjärjestelmissä olekaan ihan yksinkertaista. Ohjaus – apu oikean tien valinnassa ja tuki sillä kulkemisessa - on tar- peen, vaikka aikuisina opiskelijoiksi hakeutuvilla onkin elämän- ja työkokemusta sekä niiden myötä syntynyttä taitoa asettaa päämääriä ja tehdä valintoja.

Työtehtävät useilla aloilla ovat muuttuneet melko yksinkertaisesta vaihetyöstä laajaa ammatillista osaamista vaativiksi. Muutokset ja tekniikan nopea kehittyminen edellyt- tää taitojen ja tietojen jatkuvaa päivittämistä. Monen aikuisen kohdalla puuttuva (am- matillinen) tutkinto tai vanhentunut ammattitaito saattaa muodostaa esteen henkilön työuralla etenemiselle ja/tai työllistymiselle. Aikuiskoulutusta käsitelleessä artikkelis- saan Matti Rutonen (2008) toteaakin, että Suomen aikuisväestön koulutustaso on kan- sainvälisessä vertailussa vain keskitasoa. Vaikka ammattikorkeakoulu-uudistuksen myötä korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus onkin noussut OECD maiden kärki- joukkoon, on erityisesti vanhemman työvoiman koulutustaso heikko. Lisäksi koulu- tustasossa on huomattavia alueellisia eroja: kun peruskoulun jälkeisen II-asteen tut- kinnon on 15 vuotta täyttäneistä Uudellamaalla suorittanut lähes 70 %, jää vastaava luku Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla alle 60 %:iin. Aikuiskoulutuksen merkitys kasvaa.

(Opettaja 15/2008, 28.)

Muutokset työelämässä ja ihmisten elämäntilanteissa luovat myös tarvetta kouluttau- tua uuteen ammattiin. Aikuiskoulutukseen hakeutuu näin ollen ihmisiä hyvin monista eri syistä sekä monenlaisin odotuksin ja tarpein. Tutkintojen ja opintojen suorittami-

nen ilman katkoksia ja keskeytyksiä on sekä opiskelijan että oppilaitoksen ja koulu- tuksen maksajan edun mukaista. Virhevalinnat ja niistä aiheutuneet keskeytykset tule- vat kalliiksi. Oikein kohdennettu, ajoitettu ja mitoitettu ohjaus ennen opintojen aloit- tamista ja/tai tutkinnon suorittajaksi hakeutumista, opintojen ja tutkintosuoritusten aikana helpottaa vaihtoehtojen hahmottamisessa ja tukee opiskelijaa ja tutkinnon suo- rittajaa valittujen ratkaisujen toteuttamisessa. Uudelle ammattialalle työllistyminen opintojen ja/tai tutkinnon suorittamisen loppuvaiheessa saattaa tarvita ohjausta.

Työministeriön julkaisemassa työhallinnon ohjaus- ja neuvontapalveluja selvittänees- sä raportissa todetaan ohjaustarvetta syntyvän mm. työelämän muutosten asettamien haasteiden kautta. Raportin mukaan työn ja työmarkkinoiden jatkuva muutos heijastuu mm. työvoimaan ja yksilöihin kohdistuvina muuttuvina vaatimuksina. Ihmisille tar- joutuu uusia mahdollisuuksia, mutta kehityksen vauhti ja kilpailu synnyttävät myös kitkatekijöitä. Yhteiskunnallisen murroksen takia epävarmuus työelämässä on lisään- tynyt, ja yksilöiden oman elämän hallinta on sen seurauksena vaikeutunut. Paikkansa löytäminen, osaamisen jatkuva kehittäminen, työttömyyden kohtaaminen tai tervey- delliset rajoitukset ovat vaativia haasteita ja tuovat monta epävarmuustekijää elämään.

Elämänkulku ja ura vaativat nykyään yksilöllisempiä ratkaisuja kuin perinteiset opin- to-, ammatti- ja työurat. (OHJUS - Ohjaus- ja neuvontapalvelut työhallinnossa 2002, 1.)

Opinto-ohjauksen kysyntä on kasvanut sekä koulutusjärjestelmän sisäisten muutosten että työelämän ja työmarkkinoiden muutosten takia (Numminen, Yrjölä, Lamminranta ja Heikkinen 2004, 21). Koulutusjärjestelmän sisäisiä muutoksia ovat mm. valinnai- suuden lisääntyminen, opetusjärjestelyjen monimuotoistuminen, koulutusväylien avautuminen ja erityisesti aikuiskoulutuksessa koulutuksen tarjontamuotojen moni- puolistuminen ja näyttötutkintojärjestelmän kehittäminen. Työelämän ja -

markkinoiden muutokset, joita tavallisen kansalaisen on vaikea hahmottaa, lisäävät ammatillisen opinto- ja uraohjauksen tarvetta. Opinto-ohjaus nähdään olennaisena asiana myös aikuiskoulutusjärjestelmän toimivuuden kannalta. (Numminen ym. 2004, 21.)

Aikuisopiskelijalla on yleensä jokin käsitys itsestään oppijana. Kouluaikoinaan hyvin opinnoissaan menestyneet luottavat kykyihinsä. Heille opiskelu on haaste, johon he

mielellään vastaavat – ovathan he hakeutuneet opiskelijoiksi usein omaehtoisesti. Ai- kuisissa on kuitenkin myös henkilöitä, jotka eivät mielellään muistele koulukokemuk- siaan. Heiltä kielteiset kokemukset ovat vieneet uskon kykyihinsä oppia ja motivaati- on opiskella. Koulutukseen he ovat päätyneet viranomaisten määräyksestä tai käytän- nön pakosta: entinen työ on loppunut ja puuttuva tutkinto tai kapea ammattiosaaminen ei riitä työllistymiseen. Nämä aikuisopiskelijat tarvitsevat onnistumisen kokemuksia, rohkaisua ja tukea – erityisesti opintojen alussa. Osalla aikuisopiskelijoista on myös eriasteisia oppimisvaikeuksia, joiden huomioon ottaminen opinnoissa ja tutkintojen suorittamisessa muodostaa ohjaukseen oman tehtäväkenttänsä. Lisäksi opiskelijoiden monikulttuurisuuden lisääntyminen tuo aikuiskoulutukseen tarpeen kehittää opintojen ohjausta. Aikuisen elämään kuuluu opiskelun lisäksi paljon muuta, johon voimia ja aikaa tulee jakaa. Sen vuoksi opiskelujärjestelyjenkin tulee olla joustavia. Ohjauksen yhtenä tehtävänä on auttaa opiskelijaa löytämään hänelle sopivin tapa.

Oppilaitoksessa ja luokkahuoneessa tapahtuvasta opetuksesta on siirrytty opiskele- maan monimuotoisissa oppimisympäristöissä. Myös oppimiskäsityksissä on tapahtu- nut muutos, jonka seurauksena on siirrytty opettajakeskeisestä oppijakeskeiseen työ- tapaan. Käytännön työssä nämä muutokset siirtävät painopistettä opettamisesta oppi- misen ohjaukseen.

Työelämässä muuttuvat ammattitaitovaatimukset ja osaamisen päivittäminen edellyt- tävät koulutusorganisaatioilta halua ja kykyä laajentaa toimintaansa oppilaitoksien seinien ulkopuolelle, yhteistyöhön yritysten kanssa henkilöstön osaamisen kehittämi- sessä. Opettajuudelle, opetusjärjestelyille ja opiskelijoiden ohjaukselle tämä asettaa haasteita ja kehittymisvaatimuksia.

Opinto-ohjauksen tilaa aikuisoppilaitoksissa selvittäneessä arvioinnissa todetaan, että opinto-ohjausta on saatavissa useimmissa aikuisoppilaitoksissa. Aikuisopiskelijan ohjauksesta saama tuki ja hyöty jää kuitenkin vajaaksi, koska ohjaustyötä tekeviltä puuttuu asianmukainen koulutus ja ohjaus on sisällöllisesti kapeaa ja laadullisesti puutteellista. (Numminen, ym. 2004, 7-9, 13–15.)

Työtehoseuran aikuiskoulutuskeskuksessa aloitettiin vuonna 2006 yhteistyössä Hy- vinkään työvoimatoimiston kanssa aikuisopiskelijoiden ohjauskäytäntöjen kehittämis- projekti, johon tämä kehittämishanke liittyy. Ohjauksen kehittäminen nähtiin ja näh-

dään erääksi keinoksi parantaa TTS koulutuksen kilpailukykyä kiristyvässä koulutus- kilpailussa. Hyvät ja vakiintuneet ohjauskäytännöt mahdollistavat erikoistumisen mm.

yrityksille tarjottavan henkilöstökoulutukseen, johon liittyy osaamisen tunnistaminen ja sitä kautta koulutustarpeen selvittäminen. (Tolvanen 2006.)

Aikuisten suoritettaessa ammatillisia tutkintoja edellyttää OPH:n henkilökohtaista- mismääräys (2006) yksilön osaamisen tunnistamista ja siitä lähtevän tutkinto- ja opin- polun määrittämistä. Ohjauksella lisätään opiskelijoiksi hakeutuvien tietoisuutta heille soveltuvista koulutus- ja tutkinnonsuorittamismahdollisuuksista, autetaan ”oikean tien valinnassa” sekä tuetaan opiskelijoita tutkintojen suorittamisessa ja tarvittavan ammat- titaidon hankkimisessa. Näin ohjaus tukee yksilöiden ammatillista kehittymistä ja työllistymistä. (Henkilökohtaistamismääräys. Dno 43/011/2006.)

Ohjauksella kyetään myös luomaan tukiverkko oppimisen erityiskysymyksissä tai elämänhallinnassa tarvittavan avun saamiseksi. Ammatilliset aikuisoppilaitokset kou- luttavat suureksi osaksi suorittaviin työtehtäviin. Hyvän työllisyystilanteen vallitessa opiskelijoiksi valikoituu henkilöitä, joiden heikot oppimis- ja usein myös elämänhal- lintataidot vaikeuttavat opinnoissa menestymistä. Ohjauksen keinoin tilanteeseen voi- daan saada korjausta.

1.2 Kehittämishankkeen tehtävä ja tavoitteet

Kehittämishankkeen tehtävänä oli selvittää mitä Työtehoseuran ammatillisessa aikuis- koulutuskeskuksessa työskentelevät - ensisijaisesti kouluttajat - ymmärtävät ohjauk- sella, katsovatko he ohjauksen hyödyttävän aikuisia opiskelijoita, mitä hyvä ohjauksen toteuttaminen edellyttää ja millaisia muutoksia oleviin toimintatapoihin vaadittaisiin.

Tekemällä näkyväksi kouluttajien opiskelun ohjaukseen liittyviä arkikäsityksiä halut- tiin tuoda esiin toimintaan vaikuttavia asenteita ja ajattelua. Arkikäsitysten tunnista- minen on toiminnan kehittämisen kannalta tärkeää, olkoon työtapa tietoon perustuva menetelmä tai tiedostamattomaan asenteeseen pohjautuva tapa toimia. Mikäli ohjaus mielletään opetukseen kuulumattomaksi ylimääräiseksi toiminnaksi, on sen kehittämi- nen huomattavasti haasteellisempaa kuin siinä tapauksessa, että ohjauksen katsotaan

hyödyttävän opiskelijaa ja olevan luonteva osa opettajan työtä. Selvittämällä koulutta- jien näkemystä siitä, mitkä tekijät mahdollistavat hyvän ohjauksen ja kartoittamalla vastauksia toiminnan kehittymistä koskevaan kysymykseen pyrittiin saamaan esiin näkemyksiä ohjaukseen liittyvästä koulutustarpeesta sekä kouluttajien näkökulma opiskelun ohjausjärjestelyihin.

Kouluttajien toimintaa ohjaavaa ajattelua näkyväksi tekemällä haluttiin tuottaa aineis- toa ohjauksen kehittämisprojektiin. TTS koulutuksen henkilöstön ohjaukseen liittyviä asenteita, valmiuksia ja käytäntöjä selvitettiin kehittämisprojektissa myös muilla ta- voilla. Projektin tavoite oli koko organisaation voimaantuminen ohjauksellisen osaa- misen suhteen. Tavoitteen saavuttaminen kuvattiin seuraavasti:

” Ohjaus on joukkuelaji ja sisäänrakennettu toimintatapa. Tämä tarkoittaa, että jokainen TTS koulutuksessa työskentelevä henkilö on sisäistänyt ohjauksellisen periaatteen toimintansa ohjenuoraksi. Esimerkki: Kouluttaja ymmärtää, mitä oh- jaus tarkoittaa omassa työssä, hän on sisäistänyt TTS koulutuksen ohjausketjun tavoitteet ja toimii aktiivisena osana ketjua. Ohjauksen tavoite on tarjota koulut- tajalle uutta sisältöä työhön ja työkaluja oman työpanoksen kohdistamiseen ja sitä kautta parantaa omaa jaksamista. Ohjauksen ei ole tarkoitettu olevan lisä- kuormitus entisten töiden päälle. Aika ohjaukselle löytyy resurssien ja toiminto- jen uudelleen järjestelyillä, johon johto osoittaa tukensa”. (Tolvanen 2006, 3.)

2 OHJAUS AIKUISEN OPINNOISSA

2.1 Ohjaus käsitteenä ja toimintana

Ohjaus on tiedonala, joka perustuu moniin tieteisiin; kasvatustieteisiin, ohjauspsyko- logiaan, -sosiologiaan ja -filosofiaan (Ohjauksen koulutus 2008). Ohjausta voidaan tarkastella oman elämän ja identiteetin rakentumisen näkökulmasta sekä työelämään liittyvänä uraohjauksena. Näkökulmat eivät sulje toisiaan pois ja onkin perusteltua tarkastella opintoja osana kokonaisuutta, joka rakentuu elämänhistoriasta, nykyhetkes- tä sekä tulevaisuuden suunnitelmista. (Mitä opinto-ohjaus on yliopistossa? 2008)

Ohjaus -käsite ei ole yksiselitteinen. Numminen ja muut (2004, 27) viittaavat Num- menmaan (2001, 58) huomautukseen suomen kielen ohjaus-käsitteen monimerkityksi- syydestä. Ohjaus-sanalla voidaan tarkoittaa asioita, jotka muissa kielissä kuvataan useilla eri sanoilla (mm. information, advise, guidance, counselling, coaching). Hyvin laajasti ohjaus voidaan määritellä ammatilliseksi auttamisen metodologiaksi. (Num- minen ym. 2004, 27.) Usein ohjaus -termiä käytetäänkin lisämääritteen kanssa; opin- to-ohjaus, ammatinvalinnanohjaus, uraohjaus, jolloin ohjaustoiminnan tavoite tarken- tuu.

Ohjauksen yleisenä tavoitteena on auttaa ohjattavaa elämään entistä tyydyttävämpää ja antoisampaa elämää. Ohjaus voi koskea tiettyjen ongelmien ratkaisemista, päätök- sentekoa ja elämänvalintoja, kriisien kohtaamista, itsetuntemuksen kehittämistä, tun- teiden ja sisäisten konfliktien työstämistä tai ihmissuhteiden parantamista. Ohjaajan tehtävänä on auttaa asiakasta kysymystensä työstämisessä ja ratkaisemisessa kunnioit- taen asiakkaan arvoja, voimavaroja ja kykyä tehdä valintoja kulttuurisista lähtökohdis- taan käsin. (OHJUS - Ohjaus- ja neuvontapalvelut työhallinnossa 2002, 6)

Joensuun yliopiston Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen yliassistentti Pertti Väi- sänen määrittelee Colwell´iin ja Fullertoniin viitaten ohjausta sanoen ”Ohjaus on pe- rinteisesti määritelty vuorovaikutussuhteeksi, joka on vapaaehtoinen, dynaaminen, pitkäkestoinen, intensiivinen ja tukea antava. Tätä suhdetta luonnehtivat lisäksi luot- tamus, ystävyys, vastavuoroisuus ja kunnioitus” (Väisänen 2003).

Ohjaukseen vuorovaikutteisuutta ja ohjattavan vastuuta itseään koskevissa päätöksissä korostaa puolestaan kasvatustieteiden tohtori Jukka Lerkkanen .Lerkkasen (2006) mu- kaan opinto-ohjaus on toimintaa, joka tukee opiskelijaa todellisuutensa ja tulevaisuu- tensa jäsentämisessä siten, että opiskelija kokee ohjausprosessin aikana voimaantu- mista.

Samoilla linjoilla Lerkkasen kanssa on Hämeen ammatillisen opettajakorkeakoulun yliopettaja Seppo Seinä listatessaan näkökulmia ohjaukseen. Seinän mukaan ohjaus on mahdollistavaa toimintaa, toisin sanoen ohjaus auttaa ohjattavaa saamaan omat voi- mavaransa käyttöön. Ohjattavan ja ohjaajan suhde on elämisen konkreettisten ongel- mien ratkaisemiseksi muodostettu yhteistyösuhde. Ohjaus on reflektiivistä sosiaalista toimintaa, prosessi, jossa painotetaan mahdollisuuksia, ei sääntöjä ja tai alistumista.

Seinä nimeää ohjauksen ongelmanratkaisumenetelmäksi, joka on sovitettu (ohjatta- van) yksilön tarpeisiin. (Seinä, 2008.)

Ohjauksen määritelmissä korostuu sosiaalinen vuorovaikutus ohjaajan ja ohjattavan välillä. Pasasen (2003, 11) mukaan ohjaus eroaa kuitenkin selkeillä periaatteilla ja tavoilla muista vuorovaikutuksen tuottamisen muodosta kuten johtamisesta, terapiasta ja opetuksesta..

Vuorovaikutteisuutta ja ohjattavan roolia subjektina korostavat useimmat ohjauksen asiantuntijat. Toimivassa ohjaussuhteessa ohjattavalla on mahdollisuus suunnitella elämäänsä ja tarkastella siihen vaikuttavia uskomuksia, mielikuvia ja tunteita. Tässä prosessissa ohjaajalta saatu palaute on tärkeää. Sen avulla ohjattavan on mahdollista paremmin ymmärtää omaa minuuttaan ja käyttäytymistään. (Onnismaa, Pasanen &

Spangar 2004.)

Ohjaajan tehtävää kuvatessaan Väisänen (2003) viittaa Bokenon ja Ganttin (2000) korostamaan todellisuuden rakentamiseen yhdessä ohjattavan kanssa. Ohjaajan rooliin ei kuulu todellisuuden heijastamista tai tulkintaa ohjattavalle. Ohjaussuhteita luonneh- tii yhdessä tutkiminen ilman valmista käsikirjoitusta ja kahlitsevia muodollisuuksia.

Väisänen korostaa kommunikaation peruskivinä tulkitsevaa kuuntelua ja jatkuvaa ky- selyä vastausten antamisen sijaan. Väisäsen mukaan ohjauksen ymmärtäminen dialo- gisena suhteena on sen ymmärtämistä tasavertaisena ja pitkäkestoisena molemmin- puolisen kasvun, kunnioituksen ja tutkimisen prosessina. (Väisänen 2003, mt.) Ohjaustilanteisiin liittyy monia ulottuvuuksia, jotka edellyttävät erityisosaamista. Oh- jausalan maailmanjärjestö IAEVG (International Association for Educational and Vo- cational Guidance)on märitellyt ohjauksen ammattilaisilta edellytetyt ydin- ja erityis- osaamiset. Bernissä vuonna 2003 hyväksytyssä päätöksessä ohjaustyötä tekevien osaaminen jakaantuu ydinosaamiseen (Kernkompetenzen) ja ammatilliseen osaami- seen (Fachkompetenzen). Ydinosaamiseen kuuluvat vuorovaikutukseen ja ohjattavan aseman, kulttuuritaustan ym. huomioimiseen liittyvät tiedot, taidot, suhtautumistavat ja valmiudet. Ohjaukseen liittyviä ammatillisen osaamisen alueita ovat asiakkaan ti- lanteen määrittely, opintoihin liittyvä ohjaaminen ja tukeminen, ammatillisen kehitty- misen ja työmarkkinoille sijoittumisen ohjaus sekä elämänkulun suunnittelun ohjaa- minen. Ohjausosaamiseen kuuluu myös sekä yksiö- että ryhmäohjaukseen liittyvä

neuvontaosaaminen, tiedonhallintaosaaminen (sisältäen lainsäädäntöön ja ohjeistuk- seen liittyvät asiat sekä tietojen tallentamiseen, kokoamiseen ja levittämiseen liittyvän tietouden sekä ohjattavien ohjaamisen tiedon käyttöön) sekä ammatillisten verkostojen rakentaminen. Ohjausammattilaisen tulee hallita myös tutkimus ja arviointitehtävät, ohjauspalvelujen koordinointitehtävät sekä niiden ylläpito ja organisointi. (Qualifika- tionsstandards für Berater 2008)

Ohjauksen onnistumisen lähtökohtana on ohjattavan näkemykset ja tavoitteet kohti parempaa tulevaisuutta. Ohjauksella pyritään aikaansaamaan olosuhteet, jotka edistä- vät ohjattavan mahdollisuutta päästä elämässään eteenpäin. Ohjaajan persoonalla ja hänen kuuntelutaidoillaan on myös merkitystä ohjaustoiminnan vaikuttavuuteen.

(Peavy 2001, 33.)

2.2 Ohjauksen periaatteet ja kehittämishankkeet

Opinto-ohjauksen keskeisimmät periaatteet voidaan kiteyttää seuraaviin kahteen koh- taan: 1) opiskelijalla on oikeus saada riittävästi henkilökohtaista ja muuta tarvitse- maansa ohjausta ja 2) oppilaitoksen koko henkilöstö osallistuu ohjaukseen (Nummi- nen ym. 2005, 3). Työelämässä olevien aikuisten ohjaustarpeet liittyvät elinikäiseen oppimiseen ja näin ollen myös elinaikaiseen ohjaukseen (Lerkkanen & Virtanen 2005, 36).

Aikuisiin liittyvät ohjauskysymykset ovat ajankohtaisia ja kehittämisen kohteina koko Euroopan Yhteisön alueella. Raimo Vuorinen Koulutuksen tutkimuslaitokselta on esitellyt eri yhteyksissä EU:n ministerineuvoston päätöslauselman tavoitteita. Vuori- sen mukaan ohjauksen erilaiset toimet jaotellaan päätöslauselmassa seuraavasti: tieto- jen ja neuvojen antaminen, opinto-ohjaus, tietojen ja taitojen arviointi, opastus, suosit- taminen sekä päätöksenteko- ja uranhallintataitojen opettaminen (vrt. IAEVG:n mää- rittelyt). Päätöslauselman mukaan ohjausta tulisi olla kaiken ikäisten ihmisten saata- vissa missä tahansa elämänvaiheessa kansalaisen tehdessä koulutukseen ja ammattiin liittyviä päätöksiä, tarvitessa tukea yksilöllisen kehityskaaren hallintaan sekä valmiuk-

sien, taitojen ja kiinnostusten määrittelyyn. Ohjausta tulisi olla tarjolla myös yksilölli- sen kehityskaaren oppimisessa, työssä ja muussa sellaisessa toiminnassa, jossa val- miuksia ja taitoja opitaan ja/tai käytetään. Tavoitteen mukaisesti ohjausta tulisi olla saatavilla julkisissa palveluissa, työelämässä, kolmannella sektorilla, ostopalveluissa sekä yksityisillä palvelujen tuottajilla. (Vuorinen 2007.)

Suomessa on meneillään useampia EU:n ministerineuvoston päätöslauselman suuntai- sia toimenpiteitä. Opetusministeriön Koulutuksen tutkimus- ja kehittämissuunnitel- massa vuosille 2003 – 2008 erityisiä painopisteitä ovat mm. ohjaus sekä aikuisten koulutusmahdollisuuksien parantaminen. Kehityssuunnitelmassa eräänä tavoitteena on aikuisten osaamistason kohottaminen ja osaamisen ajan tasalla pitäminen. Aikuisten ohjauksella ja neuvonnalla on keskeinen tehtävä yksilöllisten oppimisurien suunnitte- lussa. (Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma 2003–2008. 4, 50.)

Aikuisväestön koulutukseen liittyvään ohjaukseen on viime vuosina kiinnitetty laajasti huomiota. Opetusministeriön ja työministeriön yhteisesti asettama työryhmä painottaa raportissaan ohjauksen merkitystä aikuisten koulutus- ja työurien suunnittelussa tode- ten mm.

”Aikuiskoulutuksella on keskeinen tehtävä työikäisen aikuisväestön osaamisen ylläpitämisessä ja uusintamisessa. Työelämän ja kansalaisten osaamistarpeisiin vastaavien järkevien työ- ja koulutusurien suunnitte- lussa sekä niiden toteuttamiseksi tarvittavien opintojen läpiviemiseksi tarvitaan kattavia tieto- ja neuvontapalveluita sekä ohjausta” (Aikuis- opiskelun tietopalvelujen, neuvonnan ja ohjauksen kehittäminen, 3).

Hallitus on asettanut tavoitteeksi työikäisen aikuisväestön vuotuisen koulutukseen osallistumisasteen nostamisen 54 prosentista 60 prosenttiin vuoteen 2008 mennessä.

Lisäksi on pystyttävä nostamaan aikuiskoulutuksen laatua ja vaikuttavuutta. Tässä onnistuminen edellyttää verkostoitumista ja määrätietoista opetus- ja työhallinnon yhteistyötä. Edellytyksenä ovat myös aikuisopiskelun tukimuodot sekä koulutushenki- löstön osaaminen. (Aikuisopiskelun tietopalvelujen, neuvonnan ja ohjauksen kehittä- minen, 3.)

Uusia näkökulmia ja hyviä käytänteitä aikuisten opintoihin ja ohjaukseen haettiin helmikuussa 2008 päättyneessä Opetushallituksen koordinoimassa AiHe -hankkeessa.

Siinä useat aikuiskoulutusorganisaatiot, TTS koulutus yhtenä, kehitti aikuisten ohja- uksen ja opetuksen välineitä tutkintopolun tueksi.

Suomessa ohjausta toteutetaan kahden järjestelmän kautta: eri oppilaitosmuodoissa järjestettävänä opiskelun- ja oppilaanohjauksena sekä työhallinnon järjestämänä am- matinvalinnan ja urasuunnittelun ohjauksena. Työhallinto ylläpitää lisäksi koulutus ja ammattitietopalvelua sekä toimipisteissään että verkkopalveluna. Osittain järjestelmät täydentävät toisiaan, mutta varsinkin aikuisväestössä on joukko kansalaisia, jotka jää- vät molempien ulkopuolelle. Mia Ranne (2006) toteaakin opinnäytetyössään Onnis- maahan viitaten, että vaikka ohjauksen järjestelmä on suhteutettu elinikäisen oppimi- sen periaatteisiin ja kestävään työllisyyteen ei elinikäisen ohjauksen strategiaa ole kuitenkaan pystytty luomaan. Vähiten ohjausmahdollisuuksia on tarjolla pk-

yrityksissä työskenteleville sekä työmarkkinoiden ja sosiaaliturvaan ulkopuolella ole- ville. (Ranne 2006, 6.)

Eräs keino työelämässä olevien aikuisten saamiseksi sekä kouluttautumaan että hank- kimaan todistus olevasta osaamisestaan on Noste-ohjelma. Se on opetusministeriön yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen ja työministeriön kanssa käynnistämä aikuisten koulutustason kohottamisohjelma, jonka tavoitteena on parantaa kohderyhmän työ- elämässä pysymistä ja urakehitystä. Hanke kohdistuu vähiten koulutusta saaneeseen aikuisväestöön. Se ajoittuu vuosille 2003–2009. (Noste-ohjelma.fi 2008.)

Aikuisopiskelijan ohjauksen kehittämistä varten on perustettu valtakunnallinen ver- kostohanke, jonka toiminta ulottuu vuosille 2007 - 2009. Hanketta rahoittaa opetusmi- nisteriö ja koordinoi Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu. Toiminnassa huomioi- daan tutkintoon johtava aikuiskoulutus, erikoistumisopinnot, avoin ammattikorkea- kouluopetus ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot. Hankkeen tehtävänä rakentaa valtakunnallinen, aikuisopiskelijoiden ohjaukseen keskittyvä yhteistyöverkosto ja tuottaa aikuisopiskelijoiden ohjauksen käsikirja. Tavoitteina on rakentaa toimintatapo- ja ja menetelmiä kohdata aikuisopiskelijan ohjauksen tarpeita ja haasteita, vahvistaa ja ottaa käyttöön ohjaus- ja neuvontatyötä tekevien toiminta- ja työskentelytapoja, joilla tuetaan aikuisopiskelijan opinnoista selviytymistä, osallistua aiemmin hankitun osaa-

misen tunnistamisen ja tunnustamisen järjestelmän, menetelmien ja prosessin raken- tamiseen ja tuoda esille näkökulmia, ja ottaa käyttöön toimintatapoja, jotka ovat oleel- lisia laadittaessa opetussuunnitelmia aikuisopiskelijoille.

(www.pkamk.fi/aikuisopiskelijanohjaus.)

2.3 Aikuisopiskelijoiden ohjauksen tila ja käytännöt

Aikuisten saamaa opinto-ohjausta, sen laatua, määrää ja käytäntöjä on arvioitu mm.

2004 päättyneessä aikuisoppilaitosten opinto-ohjausta selvittäneessä hankkeessa. Ar- vioinnin tuloksissa todetaan, että opinto-ohjaus tulkitaan aikuisoppilaitoksissa kapeak- si, pääosin opetukseen kuuluvaksi neuvonnaksi ja/tai tiedon jakamiseksi. Ohjaustehtä- vät hajautuvat monille ammattiryhmille. Se edellyttäisi opinto-ohjauksen hyvää koor- dinaatiota, mikä useimmissa oppilaitoksissa on puutteellista. Myöskään opinto- ohjauksen strategia ja siihen liittyvää palaute- ja seurantajärjestelmää tai ei kaikissa oppilaitoksissa ole kehitetty. (Numminen ym. 2004, 7, 15.)

Aikuisoppilaitoksissa alle kymmenesosalla ohjaustehtäviä hoitavista on opinto- ohjaajan kelpoisuus ja asianmukainen koulutus. Neljä viidesosaa kaikista opinto- ohjaustehtävissä toimivista on vailla minkäänlaisia opinto-ohjausta koskevia opintoja.

Edes yksi päätoiminen opinto-ohjaaja on vain joka viidennessä oppilaitoksessa. (Mts., 14.)

Numminen ja muut (2004) ovat raportissaan todenneet, että aikuisopiskelijoiden opin- to-ohjauksesta huolehtivat pitkälti opettajat: opettajia on 68 prosenttia opinto-ohjaajan tehtävissä toimivista, muita toimihenkilöitä on 16 prosenttia, sivutoimisia opinto- ohjaajia 12 prosenttia ja päätoimisia vain neljä prosenttia. Ohjattavien määrä on koh- tuullinen, keskimäärin 25–50 opiskelijaa ohjaajaa kohti, mutta esim. aikuislukioissa ohjattavia on jopa 500 yhtä päätoimista opinto-ohjaajaa kohti. Yleisin työmuoto on henkilökohtainen ohjaus, sitä käyttävät lähes kaikki. Valtaosa ohjaajista suosii lisäksi ryhmäohjausta. Verkkoa ohjauksen apuvälineenä käyttää alle kolmasosa. Ohjaus ko- rostuu opiskelujen alkuvaiheessa, opintojen kuluessa ja loppuvaiheessa ohjaus heik- kenee. Keskeisimpiä ohjauksen sisältöjä ovat meneillään oleviin opintoihin liittyvät valinnat ja oppimisen taidot. Vähemmän keskeinen aihepiiri on jatko-opintoihin ja

työelämään hakeutumisen ohjaus. Elämänhallintaan liittyvissä kysymyksissä ohjaajien ja opiskelijoiden näkemykset painotuksista eroavat toisistaan. (Mts. 14, 61, 105.)

2.4 Opinto-ohjauksen säädöspohja aikuiskoulutuksessa

Aikuisille opinto-ohjausta on säädösperusteisesti järjestettävä vain lukiokoulutuksessa ja ammatilliseen tutkintoon johtavassa koulutuksessa. Lisäksi tutkintoon valmistavas- sa koulutuksessa edellytetään tehtäväksi henkilökohtainen opiskeluohjelma. Muilta osin aikuiskoulutukseen ei lain tai asetusten tasolla velvoiteta opinto-ohjauksen järjes- tämistä. (Numminen ym. 2004, 13.)

Laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta (631/1998) muodostaa kuitenkin ohjaustyölle jonkinlaisen säädösperustan. Lain tarkoituksena on ylläpitää ja kohottaa aikuisväestön ammatillista osaamista, antaa opiskelijoille valmiuksia itsenäisen ammatin harjoitta- miseen, kehittää työelämää ja edistää työllisyyttä sekä tukea elinikäistä oppimista.

Lain tarkoituksena on lisäksi edistää tutkintojen tai niiden osien suorittamista. Laissa edellytetään, että työelämän tarpeet otetaan huomioon sekä tutkinnoissa että koulutuk- sessa ja että näyttötutkintoja suunnitellaan ja järjestetään yhteistyössä työelämän kans- sa. (L 21.8.1998/631.)

Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annettua lakia täsmentää asetus ammatillisesta aikuiskoulutuksesta (812/1998). Asetus määrittelee tarkemmin lain § 3 2. momentin määräystä tutkintojen perusteista. Asetuksen mukaan tutkinnon perusteissa tulee käy- dä ilmi tutkinnossa vaadittava ammattitaito, osat, joista tutkinto muodostuu, tavat, joilla ammattitaito voidaan osoittaa, tutkintosuoritusten arvioinnin perusteet ja suori- tuksista annettavien todistusten mallit sekä tutkintoon valmistavassa koulutuksessa noudatettavien henkilökohtaisten opiskeluohjelmien laatimisen perusteet. Tutkinnon perusteet voivat sisältää tutkintoja järjestävää henkilöstöä sekä tutkinnossa käytettäviä tiloja ja laitteita koskevia suosituksia. (A 6.11.1998/812.)

Uusin käytännön työhön suuresti vaikuttanut säädös on Laki ammatillisesta aikuiskou- lutuksesta annetun lain muuttamisesta (1013/2005) sekä sitä täydentävä opetushalli- tuksen määräys henkilökohtaistamisesta (Dno 43/011/2006). Lain 8 §:ssä säädetään

näyttötutkintoon valmistavasta koulutuksesta, henkilökohtaistamisesta ja tutkinnon suorittamisesta. Laki antaa koulutuksen järjestäjälle valtuudet päättää näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen sisällöstä ja järjestämisestä tutkintojen perusteiden mukai- sesti. Laissa kuitenkin edellytetään, että näyttötutkintoon valmistavaan koulutukseen osallistuvalle tulee osana koulutusta järjestää mahdollisuus suorittaa näyttötutkinto.

Näyttötutkintoon ja siihen valmistavaan koulutukseen hakeutumisen, tutkinnon suorit- tamisen ja tarvittavan ammattitaidon hankkimisen henkilökohtaistamisesta huolehtii koulutuksen järjestäjä. Koulutuksen järjestäjä myös velvoitetaan järjestämään mahdol- lisuuksia suorittaa näyttötutkintoja myös ilman niihin valmistavaa koulutusta tutkinto- toimikunnan kanssa sovittavalla tavalla velvollinen. (L 1013/2005.)

Henkilökohtaistamismääräys (2006) ohjeistaa koulutuksen järjestäjiä toimimaan niin, että näyttötutkintoa suorittamaan hakeutuneet saavat asiakaslähtöisesti suunniteltua ja toteutettua neuvontaa, ohjausta sekä muita, yhteisesti sovittavia tukimuotoja ja palve- luja näyttötutkintoon ja siihen valmistavaan koulutukseen hakeutumisen, näyttötutkin- non suorittamisen ja tarvittavan ammattitaidon hankkimisen henkilökohtaistamisessa.

Lisäksi koulutuksen järjestäjä velvoitetaan tekemään yhteistyötä näyttötutkinnon jär- jestäjän, tutkinnon tai koulutuksen hankkijan, työpaikkojen edustajien ja muiden tar- vittavien asiantuntijoiden kanssa. Tutkinnon suorittajien erilaisesta kulttuuri- ja kieli- taustasta tai muusta syystä kuten luki- ja kirjoitushäiriöistä mahdollisesti johtuvat eri- tyistarpeet ja lähtökohdat on tutkintosuorituksissa huomioon. Koulutuksen järjestäjän on kerättävä palautetta henkilökohtaistamisesta ja kehitettävä henkilökohtaistamista yhteistyössä siihen osallistuvien kanssa. (Dno 43/011/2006, perustana L 1013/2005)

2.5 Ohjauksen määrittelyä ja käytäntöjä TTS koulutuksessa

Ohjauksen kehittämisprojektissa määriteltiin ohjauksen TTS koulutuksessa olevan konkreettista, vuorovaikutuksellista ja mittavissa olevaa palvelua asiakkaalle. Ohjauk- sen yleiseksi tavoitteeksi määriteltiin lisäarvon tuottaminen asiakkaille. Opiskelijan kannalta ohjauksen tavoitteiksi määriteltiin tukea ammatillisten tavoitteiden saavutta- mista opiskelijoiden erilaiset lähtökohdat huomioon ottaen, varmistaa ratkaisujen löy- täminen TTS koulutuksen sisältä tai sen kumppanuusverkostojen kautta, turvata op- pimisprosessin sujuvuus, luoda opiskelijalle onnistumisen kokemuksia ja parantaa

henkilökohtaisia työelämävalmiuksia. Ohjauksen tehtävänä on myös vaikuttaa siihen, että käytetään mielekkäitä menetelmiä.

TTS koulutuksen verkkosivuilla kuvataan aikuisen tutkinnonsuorittajan polku (liite 1) ja kerrotaan opintojen ohjauksesta. Ohjaus määritellään seuraavasti:

”Ohjaus antaa opiskelijalle tarvittavat tiedot opintojen sisällöstä, opin- tojen järjestelyistä, tutkintojen muodostumisesta, näytöistä, arvioinnin perusteista ja mahdollisista valinnaisuuksista. Ohjaus antaa opiskelijal- le työkaluja oman opiskelunsa tavoitteenasetteluun ja ajankäytön suun- nitteluun. Opiskelijoiden elämäntilanne ja oppimisvalmiudet kartoite- taan opintojen aloitusvaiheessa, jotta opintoja voidaan tarpeen mukaan räätälöidä. Esimerkiksi lukivaikeus ei ole opintojen este.”

TTS koulutuksen laatujärjestelmässä (toimintakäsikirjassa), näyttötutkintojen järjes- tämissuunnitelmissa sekä koulukohtaisten opetussuunnitelmien (koulutusalojen) yh- teisessä osassa kuvataan ohjaus (liite 2) ja siihen osoitetut resurssit. Mainittujen asia- kirjojen mukaan ohjaus on koko oppimisprosessin ajan jatkuvaa toimintaa. Ohjauk- seen kuuluvat mm. henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman tekemistä koskevat kes- kustelut, henkilökohtaisen näyttösuunnitelman laadinta, oppimisjaksojen yhteydessä käytävät ohjaus- ja arviointikeskustelut sekä arviointi koulutuksen päättyessä. Ohjauk- sesta vastaa kunkin kurssin/ryhmän vastuukouluttaja yhdessä koulutukseen osallistu- van tiimin kanssa. Ohjaus on toimintaohjeissa kuvattu prosessina, joka käsittää kaikki henkilökohtaistamisen kolme vaihetta (liite 2). Prosessin aluksi arvioidaan opiskelijan työkokemus, opiskelut ja mahdolliset ammattia tukevat harrastukset. Osaamisen tun- nistamisen perusteella arvioidaan miltä osin hänen osoittamansa osaaminen ehdote- taan hyväksyttäväksi tutkintosuoritukseksi. (Henkilön esittämien luotettavien doku- menttien perusteella arvioijat ehdottavat tutkintotoimikunnalle osoitetun osaamisen tunnustamista osaksi tutkintoa.) Henkilö ohjataan hänen jo saavuttamansa osaamisen perusteella näyttötutkintoon tai tutkinnonosan suorittamiseen. (Henkilö ei osallistu valmistavaan koulutukseen saavuttamansa osaamisen osalta.) Puuttuvan osaamisen osalta henkilö ohjataan tarvittavan ammattitaidon hankkimiseen (valmistavaan koulu- tukseen). Tutkinnon suorittamisen kolme vaihetta kuvataan jokaiselle tutkinnonsuorit- tajalle laadittavassa henkilökohtaistamista koskevassa asiakirjassa. (TTS koulutus,

näyttötutkinnon järjestämissuunnitelma – puutarhatalouden perustutkinto 2008, TTS koulutus/Koulukohtainen opetussuunnitelma, yhteinen osa 2007).

TTS koulutuksen 9.8.2007 vahvistetussa opiskeluhuoltosuunnitelmassa ohjaus määri- tellään osaksi opiskeluhuoltoa. Kaikki opiskelijoiden kanssa oppilaitosyhteisössä työskentelevät ovat osaltaan vastuussa opiskeluhuollosta. Vastuu liittyy ongelmien havaitsemiseen, opiskelijan kuuntelemiseen ja keskusteluun hänen kanssaan sekä tar- vittaessa opiskelijan ohjaamiseen eteenpäin. Opiskelijahuoltosuunnitelmassa on eri henkilöstöryhmille määritelty paitsi vastuualueet myös toimintaohjeet. (Opiskeluhuol- tosuunnitelma 2007, 8)

3. KEHITTÄMISHANKKEEN TUTKIMUSTEHTÄVÄ

Kehittämishankkeen tehtävänä oli selvittää TTS koulutuksen opetushenkilöstön ohja- ukseen liittyviä arkikäsityksiä sekä näkemyksiä ohjauksen mahdollisista hyödyistä opiskelijalle ja käsityksiä tekijöistä, jotka mahdollistavat hyvän ohjauksen. Työ liittyy TTS koulutuksessa vuosina 2006 - 2007 toteutettuun ohjauksen kehittämisprojektiin.

Tekemällä näkyviksi ohjaukseen liittyvät asenteet, ajatukset ja toimintatavat pyritään saamaan tietoa opetushenkilöstön opiskelijoiden ohjaamiseen liittyvistä valmiuksista.

Aineistoa kerättiin neljällä kysymyksellä:

1. Opiskelijoiden ohjaus – mitä se on? (Vihreä kysymys)

2. Mitä aikuinen opiskelija hyötyy ohjauksesta? (Sininen kysymys) 3. Mitkä tekijät mahdollistavat hyvän ohjauksen? (Keltainen kysymys)

4. Miten toiminnan tulisi kehittyä, jotta ohjaus toteutuisi hyvin? (Punainen kysy- mys)

Saatuja tietoja käytetään suunniteltaessa opetushenkilöstön ohjaukseen liittyvää kou- lutusta.

4. KEHITTÄMISHANKKEEN TOTEUTUS

4.1 Aineiston keruu ja käsittely

Varsinainen aineisto kerättiin TTS koulutuksen opettajille suunnatulla kyselyllä, jossa selvitettiin heidän ohjaukseen liittyviä asenteitaan ja ajatuksiaan, näkemyksiä ohjauk- sen hyödyllisyydestä aikuisten opinnoissa sekä käsityksiään kehittämistä vaativista tekijöistä. Syventää tietoa opiskelun ohjauksen tilasta ja käytännöistä TTS koulutuk- sessa saatiin kehittämisprojektin yhteydessä toteutetuista auditoinneista ja henkilö- haastatteluista.

4.1.1 Henkilöstöpäivänä toteutettu kysely, ”tuumaustalkoot”

Kysely toteutettiin henkilöstön koulutusiltapäivänä 20.10.2006. Henkilöstöpäivään osallistui 61 henkilöä TTS koulutuksen yhteensä noin 120 opetus- ja/tai ohjaustyötä tekevästä toimihenkilöstä.

Kysely koostui neljän teeman alle kootuista kysymyksistä. Ennen tilaisuuden alkua pöydät ja tuolit järjestettiin siten, että syntyi neljä lohkoa. Kukin lohko merkittiin väri- tunnuksin. Pohdinnan tuloksia varten tilaan tuotiin neljä magneettitaulua, jotka mer- kittiin lohkojen mukaisilla väritunnuksilla. Henkilöstöpäivään osallistuneet eivät saa- neet ennakkotietoa järjestelyn tarkoituksesta eikä istumajärjestystä ohjattu. Osallistujia

”viriteltiin” päivän teemaan kehittämisprojektin vetäjän Kai Tolvasen pitämällä alus- tuksella. Ennen työskentelyyn ryhtymistä kyselyn laatija toi lyhyesti esiin ohjauksen eri näkökulmia ja ohjeisti toiminnan. Kysymyksiä pohdittiin ja vastaukset annettiin pienryhminä. Väreittäin merkatut lohkot jaettiin pienryhmiin, 3-5 henkilöä kuhunkin

ryhmään. Ryhmiä muodostui 15. Kysymysten pohtimiseen, vastausten kirjoittamiseen sekä niiden palauttamiseen ”omalle” taululle varattiin aikaa 30 minuuttia.

Kaikkien ryhmien saatua vastauksensa valmiiksi kiersivät ryhmät tutustumassa tau- luille koottuihin tuotoksiin. Näyttelykävelyn yhteydessä ryhmät arvottivat annetut vastaukset. Arvottaminen tapahtui jakamalla ryhmien käytössä olleet kannatuspisteet, joita jokaisella ryhmällä oli käytettävissään yksi kutakin väriä kohti.

Ryhmien antamista vastauksista kannatuspisteisteineen muodostuu tämän kehittämis- hankeraportin kirjallinen aineisto. Vastaukset kannatuspisteineen esitetään liitteissä 3- 6

4.1.2 Ohjauksen auditoinnit ja henkilöhaastattelut

Edellä kuvattua aineistoa on johtopäätösten teossa verrattu ohjauksen kehittämispro- jektissa kerättyyn materiaaliin. Ohjauksen kehittämisprojektin aikana auditoitiin hen- kilökohtaistamiseen ja ohjauskysymyksiin liittyen kuuden eri koulutusalan edustajat.

Auditoinneissa käytetyt kysymykset koskivat tutkintosuoritusten henkilökohtaistamis- ta ja siihen liittyvää opiskelijoiden ohjausta. (Auditointikysymykset; liite 7).

Lisäksi projektin aikana yhdellä koulutusalalla toteutetussa pilottihankkeessa selvitet- tiin haastatteluin opetushenkilöstön näkökulmia opiskelijoiden ohjaamiseen. Haastat- teluihin osallistui viisi kyseisen koulutusalan edustajaa. (Käsitellyt kysymykset; liite 8)

4.2 Aineiston analysointi ja luotettavuus 4.2.1 Aineiston analyysi

”Tuumaustalkoissa” kysymyksiin saadut pienryhmien käsin kirjoitetut vastaukset on koottu tekijän toimesta sanatarkasti taulukkomuotoon (liitteet 3-6). Taulukoihin on merkitty näkyviin myös kunkin vastauksen saamat ”kannatuspisteet”. Ryhmien vasta- ukset yhdessä niille annettujen kannatuspisteiden kanssa edustavat teemoittain vastaa-

jien käsityksiä. Vastauksia tarkasteltaessa on kuitenkin syytä pitää mielessä, että vas- taus on anonyymin ryhmän tuotos.

4.2.2 Aineiston luotettavuus

Henkilöstön koulutusiltapäivänä toteutettu ”tuumaustalkoot” on kartoitus vastaajien ohjaukseen liittyvistä arkikäsityksistä. Aineiston kokoaminen pienryhmätyöskentelyä käyttäen aiheutti osallistujissa jonkin verran hämmennystä ja kirvoitti kriittisiäkin kommentteja. Hankalaksi ja teoreettiseksi koetun aiheen käsitteleminen ryhmätöinä ei saanut varauksettoman innostunutta vastaanottoa. Alkuasenne, kyselyn toteutustapa ja vastaajien henkilöllisyyden peittyminen todennäköisesti vaikuttivat vastausten sisäl- töön. Työtapa valittiin tarkoituksella, koska haluttiin saada esiin toimintaan vaikutta- via arkikäsityksiä. Tulosten validiteettia heikentää jonkin verran, että talon opetushen- kilöstöstä paikalla oli vain vajaa 40 %. Melko vähäinen osanottajamäärä on huomion- arvoinen seikka; koulutus toteutettiin työaikana, siitä ilmoitettiin hyvissä ajoin ja hen- kilöstöpäivään osallistumista edellytettiin. Tuloksia voidaan silti pitää luotettavana läpileikkauksena henkilöstön arkikäsityksistä. Kyselyn tarkoituksena ei ollutkaan tuot- taa laajemmin yleistettävää tietoa.

5. KEHITTÄMISHANKKEEN TUTKIMUSTULOSTEN TARKASTELU Ohjauksen kehittämisprojektissa analysoitiin TTS (aikuis-)koulutuksen lähtötilanne ja tarpeet ohjauksen suhteen sekä kartoitettiin henkilökohtaistamiseen liittyen opettaji- en/kouluttajien asenteita ja ohjausvalmiuksia henkilöhaastatteluin sekä auditoinnein.

Henkilöstö osallistui myös sähköisesti toteutettuun ohjausvalmiuksia selvittäneeseen osaamiskartoitukseen. Henkilöstöpäivänä ”ohjauksen tuumaustalkoot” – ryhmätöillä piirrettiin kuvaa henkilöstön ohjaukseen liittyvistä arkikäsityksistä. Auditointien ja haastattelujen yhteydessä ohjausvalmiuksia luodanneitten kysymysten selvittelyyn käytettiin runsaammin aikaa ja paneuduttiin niihin syvällisemmin kuin henkilöstöpäi- vän ”tuumaustalkoissa”.

Henkilöstöpäivän ryhmätöiden tulosten esittely etenee kysymyksittäin. Lopuksi teh- dään yhteenveto ja vertailu auditoinneissa ja haastatteluissa esiin tulleisiin seikkoihin.

5.1 Opiskelijoiden ohjauksen määrittelyä

Ensimmäisessä kysymyksessä pyydettiin määrittelemään mitä on opiskelijoiden ohja- us. Kysymystä pohti neljä pienryhmää. Kaikki ryhmät korostivat vastauksissaan opis- kelijan motivaatiota. Kolme ryhmistä käsitteli ohjausta didaktisena menetelmänä.

Ryhmien 1 ja 3 ryhmän vastauksissa mainittiin ohjauksen olevan tiedollisen ristiriidan herättämistä, jonka seurauksena opiskelija motivoituu. Ryhmä 2 nimesi ohjauksen olevan paitsi motivointia ja tiedonhalun herättämistä myös mallin/esimerkin antamista sekä palkitsemista/rankaisua. Ohjaus käsittää ryhmän vastauksen mukaan myös sään- nöt sekä kiristyksen, lahjonnan ja uhkailun. Kolmen ryhmän vastauksissa korostuu opettajan rooli toimijana: tiedonjakajana ja toiminnanjohtajana. Opiskelija nähdään opettajan/ohjaajan toimenpiteiden kohteena. Neljäs ryhmä nosti vuorovaikutteisuuden keskeiseksi. Vastauksessa korostui myös tilanne- ja henkilökohtaisuus. Opiskelija on itsekin toimija, jonka motivaatiota ohjauksella ylläpidetään ja parannetaan. Eniten kannatusta saaneessa vastauksessa määriteltiin ohjausta eri näkökulmista: aito vuoro- vaikutus, tilannekohtaisuus, tarpeenmukaisuus. Vastauksessa määriteltiin myös ohja- uksen päämäärä: (opiskelijan)motivaation ylläpito ja parantaminen. Ryhmien vastauk- set ja vastauksille annetut kannatuspisteet liitteessä 3

5.2 Ohjauksesta aikuisopiskelijalle koituva hyöty

Toinen teemakysymys käsitteli aikuisopiskelijan ohjauksesta saamaa hyötyä. Kysy- mystä pohdittiin kolmessa pienryhmässä. Yksiselitteisesti ohjauksen katsottiin hyödyt- tävän aikuisopiskelijaa. Vastauksissa tuli esiin useita eri hyötynäkökohtia; opinto- ja/tutkintopolkua suunniteltaessa saadaan aikuisopiskelijalla oleva osaaminen ja/tai tavoitteet otettua huomioon, opiskelijan/tutkinnonsuorittajan päämäärä/tavoite selkiin- tyy ja toiminta jäsentyy tavoitteen mukaiseksi. Vastauksissa katsottiin ohjauksen hyö- dyttävänä aikuisia opiskelijoita myös tukemalla ja kannustamalla heitä pyrkimään kohti päämääräänsä – valmistumista ja työllistymistä. Opiskelijan ammatilliset taidot laaja-alaistuvat ja kehittyvät ohjauksen avulla, oppiminen on parempaa, jolloin loppu- tuloskin on parempi. Myös inhimilliset tekijät tulivat vastauksissa mainituiksi: ”hyö- dyt”, jotka aikuisopiskelija saa tullessaan huomioon otetuksi ja kuulluksi. Ryhmien vastaukset ja vastauksille annetut kannatuspisteet liitteessä 4.

Myös oppilaitoksen kannalta löytyi etuja: turhan työn väheneminen ja oppimisproses- sin hallittavuus. Mahdollisten oppilasongelmien hahmottuminen (jolloin niihin voi- daan puuttua ennen kuin ne kärjistyvät). Oppimisen parempi lopputulos voitaneen katsoa sekä aikuisopiskelijan että oppilaitoksen hyödyksi. Kannatuspisteet jakautuivat kahden vastauksen kesken melko tasaisesti. Molemmissa korostettiin hyvin konkreet- tisia hyötyjä.

5.3 Hyvän ohjauksen mahdollistavat tekijät

Kolmatta teemaa pohdittiin kolmessa pienryhmässä. Hyvän ohjauksen mahdollistavat asiat jakautuivat ryhmien vastauksissa sekä ohjaajan henkilöön että ohjauksen järjeste- lyihin ja resursseihin kohdistuviin tekijöihin. Henkilöön liittyviksi tärkeimmiksi teki- jöiksi nousivat ohjauksellinen ammattitaito ja vuorovaikutustaidot sekä ohjaajan oma innostuneisuus ja motivaatio. Hyvän ohjauksen mahdollistaviin rakenteellisiin tekijöi- hin vastaajat nimesivät myönteisen ilmapiirin, ohjaukselle varattavan ajan ja asiallisen ympäristön. Ohjaukselle tulee myös asettaa selkeät tavoitteet ja siihen tulee sitoutua.

Eniten kannatusta saaneessa vastauksessa painottui sekä toiminnan selkeys ja resurssi- en riittävyys että toimijoiden kyvyt ja kaikkien asianosaisten ”hyvä fiilis”. Ryhmien vastaukset ja vastauksille annetut kannatuspisteet liitteessä 5.

5.4 Hyvän ohjauksen edellyttämä toiminnan kehittäminen

Neljäntenä teemana pohdittiin toiminnan kehittämistä, jotta ohjausta olisi mahdollista toteuttaa hyvin. Teemaa käsitteli viisi pienryhmää. Ryhmien vastauksissa tuli esiin parannusehdotuksia sekä rakenteisiin että ohjaustyötä tekevien toimintaan. Ryhmien 1, 3 ja 4 vastauksissa ohjauksen käytännön toteutukseen kaivattiin järjestelmällisyyttä ja minimivaatimusten määrittelyä sekä systemaattisuutta ja selkeitä ohjeita. Resurssien puute tuli esiin ryhmän 2 vastauksessa. Siinä kaivattiin myös ”Toimintaohjeita käytän- töön – ei isoja linjoja”! Ryhmä 1 esitti ohjausroolia opiskelijaryhmien vastuukoulutta- jille. Ohjauksen tulee kattaa koko opiskelijoiden opiskeluaika. Eniten kannatusta ke- ränneen ryhmän 4 vastauksessa mainittiin parantamisen varaa olevan myös kouluttaji- en omassa työskentelyssä. Ryhmien vastaukset ja vastauksille annetut kannatuspisteet liitteessä 6.

6. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET

Työn tavoitteena oli luoda yhteyksiä edelleen valmisteilla olevan ohjauksen strategian ja käytännön opetus/ohjaustyön välille. Tekemällä arjen opetustyössä vaikuttavat käsi- tykset ja asenteet näkyviksi saadaan käsitys ”maastosta”, johon ohjauksen strategiassa määriteltävät tavoitteet ja toimenpiteet pitää jalkauttaa. Suunniteltaessa ohjauksellisia valmiuksia kehittävää henkilöstökoulutusta saa tuloksista suuntaa antavaa tietoa vallit- sevasta tilanteesta.

Yleisenä (valitettavana) huomiona tekijä toteaa, että vastauksille kertyi pääsääntöisesti yhteensä 11 kannatuspistettä, vaikka ryhmiä oli 15. Heräsi kysymys osoittiko 4 ryh- män pisteiden puuttuminen aiheen olleen vieras, siitä ei jaksettu kiinnostua vai aiheut- tiko käsittelytapa välinpitämättömyyttä?

Vastauksia tarkasteltaessa syntyi vaikutelma, että ohjaus termin määrittely tuotti han- kaluuksia. Joidenkin ryhmien vastaukset menevät sisällöllisesti paljolti päällekkäin.

Tarkoitus oli nostaa esiin opetushenkilöstön arkikäsityksiä ohjaukseen liittyvistä teki- jöistä. Ryhmien vastaukset osoittavat, että opiskelijoiden ohjauksesta on TTS koulu- tuksessa monta käsitystä ja sitä voidaan määritellä monesta eri näkökulmasta. Ohjauk-

sen kehittämisen kannalta vaikuttaa tarpeelliselta määritellä mitä opiskelijoiden ohjaus TTS koulutuksessa tarkoittaa.

Mikään ryhmä ei asettanut ohjauksen aikuisopiskelijalle tuottamaa hyötyä kyseenalai- seksi. Vastaukset muodostivat suhteellisen tasaisen aineiston. Rajattujen asioitten, konkreettisten hyötyjen, hahmottaminen sujui käsitteen määrittelyä kivuttomammin.

Vastausten perusteella ei ohjauksen aikuisopiskelijoille tuottamia hyötyjä tarvitse erikseen perustella.

Konkreettisia ehdotuksia hyvän ohjauksen mahdollistavalle toiminnan kehittämiselle löytyi vastauksista useita: tulee parantaa opiskelijoiden ohjausta koskevaa ohjeistusta ja henkilöstön perehdyttämistä. Tarvetta on myös vastuiden selkiyttämiselle. Suurem- pia kehittämisen kohteita ovat koulutuksen rakenteet ja henkilöstön osaaminen.

Henkilöstöpäivän ”tuumaustalkoissa” annetuissa vastauksissa esiin nousseet seikat ovat samansuuntaisia ohjauksen kehittämisprojektin vetäjän Kai Tolvasen haastatte- luissa ja auditoinneissa saamien vastausten kanssa. Niiden mukaan suurin osa koulut- tajista näkee ohjauksen tärkeänä. Vain pieni osa kouluttajista suhtautuu välinpitämät- tömästi ja/tai näkee ohjaukseen panostamisen kyseenalaisena lisätyönä. Kaikki Tolva- sen haastattelemat kouluttajat katsoivat (ohjaukseen liittyvälle) koulutukselle olevan tarvetta. Kouluttajien osaamisen arveltiin olevan suurin kompastuskivi opiskelijoiden ohjauksen kehittämisessä. Puutteita löytyi pedagogisesta ja ohjauksellisesta osaami- sesta (erilaisten ohjausmenetelmien hallinta => yksilön- ja ryhmänohjaus). Erikseen haastatteluissa nousi esiin opiskelijaryhmässä syntyvien konfliktien ja ristiriitojen kä- sittelytaito sekä etäopiskelun ja työässäoppimisen ohjaaminen. Tärkeää on myös osoit- taa ohjaukseen resursseja.

Kerätyn aineiston perusteella syntyi käsitys, että kouluttajat eivät tunne kovin hyvin TTS koulutuksen ohjaukseen liittyviä ohjeita, jonka vuoksi olemassa oleva ohjeistus ei ole arjen työkalu. Ohjeiden hajanaisuus ja päällekkäisyys ei edistä tilanteen korjaan- tumista. Ohjauksen määrä ja laatu vaihtelee suuresti koulutusaloittain, samoin opetta- jien kiinnostus aiheeseen ja motivaatio kehittää työskentelyään ohjaukselliseen suun- taan. Yleisesti ottaen sekä ”tuumaustalkoista” että muista kehittämisprojektin aikana tehdyistä selvityksistä saadut tulokset noudattelevat Nummisen ja muiden Arviointi 4/2004 tuloksia.

Ohjauksen kehittämisprojektin loppuraportissa todetaan, että näkemys opiskelunohja- uksen tärkeydestä vahvistui. Ohjaus voi hyvin toteutuessaan tukea koulutusorganisaa- tion palveluntuottamis- ja ennakointikykyä. Asiakaslähtöisen toiminnan kautta voi- daan parantaa TTS koulutuksen kilpailukykyä, mutta se edellyttää toimintatapojen arviointia, uusien käytäntöjen pilotointia ja määrätietoista osallistavaa muutosjohta- mista. Asiakkaan kannalta on tärkeää, että opiskelunohjauksen prosessiketju on ehyt ja tarkoituksenmukainen, vaikka koulutuksessa onkin erilaisia toimijoita.

Lähteet

Aikuisopiskelun tietopalvelujen, neuvonnan ja ohjauksen kehittäminen. Opetusministe- riön ja työministeriön asettaman valmisteluryhmän ehdotukset toimenpideohjelmaksi.

2006. Työhallinnon julkaisu 365. Työministeriö. Helsinki.

Koulukohtainen opetussuunnitelma, yhteinen osa. 2007. Työtehoseuran aikuiskoulu- tuskeskus.

Lairio, M & Puukari, S. 2001. Muutoksista mahdollisuuksiin. Ohjauksen uutta identi- teettiä etsimässä. Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto.

Lerkkanen, J. 2006. Opinto-käsite. Opinto-ohjaajan koulutus. Luento 29.8.2006 Numminen, U. (toim.), Yrjölä, P., Lamminranta, T., & Heikkinen, E. 2004. Opinto- ohjauksen tila aikuisoppilaitoksissa. Arviointi 4/2004. Opetushallitus. Helsinki.

Näyttötutkinnon järjestämissuunnitelma. 2008. Puutarhatalouden perustutkinto. Puisto- puutarhurin ammattitutkinto. Viljelypuutarhurin ammattitutkinto. Työtehoseuran ai- kuiskoulutuskeskus.

OHJUS - Ohjaus- ja neuvontapalvelut työhallinnossa. 2002. Ohjus-projektin raportti.

Työministeriö. Helsinki

Onnismaa, J., Pasanen, H. & Spangar, T. (toim.) 2004. Ohjaus ammattina ja tieteenala- na. Ohjaustyön välineet. PS-kustannus

Opiskeluhuoltosuunnitelma toimintaohjeineen. 2007. Liite koulutuksenjärjestäjän am- matilliseen peruskoulutuksen opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon perusteiden yhtei- seen osaan. Työtehoseura ry/ Työtehoseuran aikuiskoulutuskeskus Rajamäki ja Van- taa/Työtehoseuran Lönnrot Opisto Sammatti.

Linna, M., Heinonen.V., Könnölä, J. & Ropponen, M. 2002. Parlamentaarisen aikuis- koulutustyöryhmän mietintö. Opetusministeriön työryhmien muistioita 2002:3. Ope- tusministeriö. Helsinki.

Pasanen, H. 2003. Mitä ohjaus on? Teoksessa J. Matikainen (toim.) Oppimisen ohjaus verkossa. Helsingin yliopiston Tutkimus- ja koulutuskeskus Palmenia. Palmenia - kustannus.

Peavy, R.V. 1999. Sosiodynaaminen ohjaus. Konstruktivistinen näkökulma 21.vuosisadan ohjaustyöhön. Psykologien kustannus Oy. Helsinki

Ranne, M. 2006. Aikuiskoulutusorganisaation opinto-ohjauksen integroituminen pk- yritykseen. Kehittämishankeraportti. Ammatillinen opettajakorkeakoulu, opinto- ohjaajan koulutus

Rutonen, M. 2008. Aikuiskoulutuksen merkitys kasvaa. Opettaja 15, 26 - 28.

Seinä, S. 2008. Aikuisten ohjaus ja neuvontatyö oppilaitoksen strategisena voimavara- na. Luento 11.4.2008. TTS koulutus.

Tolvanen, K. 2006. Menetelmätutkimus ohjausprosessista: perustutkintotavoitteinen työvoimapoliittinen koulutus TTS akk:n autoalalla. (LUOTTAMUKSELLINEN) Tolvanen, K. 2006. TTS koulutus – ohjauksen [keskeneräinen] käsikirja. Ohjauksen strategiaa TTS koulutuksessa määrittelevä keskeneräinen aineisto.

Vuorinen, Raimo. EU:n ministerineuvoston päätöslauselma 28.5.2004. Luentomateri- aali Valtakunnalliset OPO-päivät ”Sisua ja Sibeliusta” Lahti, 4.2.2007

Sähköiset lähteet

Aikuisopiskelijan ohjaus. Aikuisopiskelijan ohjaus ammattikorkeakoulussa -hanke 2007. Viitattu 13.4.2008. www.pkamk.fi/aikuisopiskelijanohjaus/index.htm.

Henkilökohtaistaminen 2006. OPH:n määräys Dno 43/011/2006. Viitattu 7.4.2008.

www.oph.fi/attachment.asp?path=1,436,24368,50116,53699,61609,61610

Koulutus ja tutkimus 2003-2008. Kehittämissuunnitelma. Opetusministeriön julkaisuja 2004:6. 2004. Viitattu 7.4.2008

http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2004/liitteet/opm_190 _opm06.pdf?lang=fi

Mitä opinto-ohjaus on yliopistossa? Opintojen ohjaus. 2008. Viitattu 23.3.2008.

http://www.jyu.fi/opiskelu/ohjaus/. Jyväskylän yliopisto

Ohjauksen koulutus Career counsellor education programme 2008. Viitattu 23.3.2008.

http://www.joensuu.fi/ohjaus/

Qualifikationsstandards für Berater 2008. Internationale Kompetenzen für Praktiker von Schulischer und Beruflicher Beratung 2008. Internationale Vereinigung für Schul- und Berufsberatung. Viitattu 12.4.2008. http://www.iaevg.org/iaevg/index.cfm?lang=3 Väisänen, P. 2003. Opetusharjoittelun ohjauksen retoriikka ja todellisuus. Artikkeli Savonlinnan opettajakoulutuslaitoksen 50-juhlajulkaisussa. Verkkokirja SOKL. Viitat- tu 10.4.2008. http://sokl.joensuu.fi/juhlakirja/kansi.htm

LIITTEET

Liite 1 (takaisin)

TTS koulutus, aikuisen tutkintopolku

Liite 2 (takaisin)

TTS koulutus, tutkinnon suorittamisen prosessikuvaus

8. ARVIOINTIRYHMÄN KOKOUS - Kolmikanta

- Suorittajakohtainen arviointipöytäkirja - Arviointikokouspöytäkirja

Tutkinnon suorittamisen prosessi

HAKEUTUMISVAIHE TUTKINNON SUORITTAMINEN JA TARVITTAVAN AMMATTITAIDON HANKKIMINEN

2.

Osaamisen ja oppimisvalmiuksien

Tunnistaminen

Henkilökohtaistamista ko skevan asiakirjan

laatiminen

6. Tutkintotilaisuudet 3.Osoitetun osaamisen

tunnustaminen (luotettav at dokumentit)

9. TUTKINTOTODISTUKSET JA ARVIOINTIDOKUMENTIT TUTKINTOTOIMIKUNTAAN

10.

TUTKINTOTODISTUS 4. Saavutetun

osaamisen tunnistaminen 1.

YHTEYDEN- OTTO, NEUVONTA

(Rahoituspäätös) 7. Kolmikanta-arviointi

OHJAUS

HENKILÖKOHTAISTAMISSUUNNITELMA

5. Tarvittavan ammattitaidon hankkiminen

Liite 3 (takaisin) Henkilöstötilaisuuden vastausten yhteenveto

Kysymys 1/ vihreä kysymys: Opiskelijoiden ohjaus – mitä se on?

Ryhmä

nro Vihreiden ryhmien vastaukset Vastausten

saamat kannatus-

pisteet 1. Herätetään tiedollinen ristiriita, jolloin hän motivoituu myöskin

omatoimiseen tiedonhankintaan. 0

2.

Motivointi

Tiedonhalun herättäminen Tiedon jakaminen

Esimerkki / malli

Palkitseminen / rankaisu Säännöt

Kiristys Lahjonta Näytteleminen

0

3. Herätetään tiedollinen ristiriita, jolloin opiskelija motivoituu. 0

4.

Henkilökohtainen tilanneohjaus.

Aito vuorovaikutus tarpeenmukaisessa tilanteessa Motivaation ylläpito ja parantaminen

9

Liite 4 (takaisin)

Kysymys 2/ sininen kysymys: Mitä aikuinen opiskelija hyötyy ohjauksesta?

Rymä

nro Sinisten ryhmien vastaukset Vastausten

saamat kannatus- pisteet

1.

Oppiminen helpottuu Vuorovaikutus lisääntyy

Opiskeluaika lyhenee

Ammattitaito kehittyy ja laaja-alaistuu Taloudellinen hyöty

5

2.

Pystytään ottamaan huomioon

- aiempi osaaminen - taustat

- asiakkaan tavoitteet - kehittymistarpeet

Mahdolliset oppilasongelmat hahmottuvat

Prosessin ohjaus ei ”ajopuu” teoria Parempi oppiminen = parempi lopputulos

Tavoitteen asettelu ja motivaatio: REALISOITUU

set tekijät: kuuntelu ja huomioon otto

2 Fokus löytyy, vaikutta-

mismahdollisuus

OPISKELIJAN OIKEUS

Ennakointi

Ohjauksen kautta asiakas saavuttaa maalinsa

3.

Opiskelija tiedostaa tarpeensa ja tavoitteensa

Vähentää turhaa työtä

Opiskelija voi siirtää ja jalostaa ohjauksessa oppimaansa eteenpäin

4

Liite 5 (takaisin) Kysymys 3/keltainen kysymys: Mitkä tekijät mahdollistavat hyvän ohjauksen?

Ryhmä nro

Keltaisten ryhmien vastaukset Vastausten saamat kannatus-

pisteet

1.

OHJAUSTAIDOT

- johdonmukaisuus => selkeä tavoite - motivointi

- innostuneisuus - vuorovaikutustaidot - positiivinen palaute

- myönteinen ilmapiiri, tahtotila - ammattitaito

- asianmukainen ympäristö, välineet - yhteinen kieli

- resurssit - sitoutuminen

- yhteiset pelisäännöt

1

2.

Selkeät ohjeet Seuranta ja tuki

yksilöllisten tarpeiden huomioiminen

2

3.

Alkutilannekartoitus tehty hyvin Resurssit kunnossa

- ammattitaito - oppimisympäristö - motivaatio

- _aika Tavoite on selkeä

8

Ei tuloksia synny tavoitteita lisäämällä vaan hyvästä fiiliksestä

Liite 6 (takaisin) Kysymys 4/punainen kysymys: Miten toiminnan tulisi kehittyä, jotta ohjaus toteutuisi hyvin?

Ryhmä

nro Punaisten ryhmien vastaukset Kannatus-

pisteet 1. Selkeä työnjako kouluttajille

Opiskelijoilla täytyy olla selkeä käsitys koko oppimisprosessista

… ja paljon toistoa sekä syventämistä Opiskelijapalaute näkyväksi

”OPO” -tunnit, joissa on rakennetta Vastuukouluttajille rooli ohjauksessa

Ohjauksen minimivaatimukset määriteltävä

4

2. LISÄÄ RESURSSEJA!

- kuka antaa yksilöllistä tukea ”asiakkaille”

PEREHDYTYS TOIMINTAOHJEET

- käytäntöön ei ”isoja linjoja”

1

3. AIKA: kuka ohjaa? TILA – VASTUUT - KOULUTUS 1

4. Oman toiminnan parantaminen. Opiskelijan ohjaaminen koko koulu-

tuksen ajan. Tavoitettavuus. Systemaattinen menetelmä ohjaukseen 4

5.

Ryhmäkoko pieneksi ja sen kautta mahdollistuu henk.kohtainen ope- tus/ohjaus. Jos ei ole pakko ottaa sisälle kaikkia halukkaita, miksi sitten sisään tuleva aines heikkenee kaiken aikaa sekä motivaatio oppia on heikkoa? Eli onko koulutettavien saanti oppilaitoksen kannalta talou- dellisesti???

-

Liite 7 (takaisin)

Auditointi

Arto Salonen, Anne Kumpulainen, Janne Hulkko, Esa Jaakkola, Mari Lehtinen, Hannu Laakso

Kysymykset

Millaisia työkaluja / käytänteitä koulutusalalla on:

Osaamisen tunnistamiseen?

Oppimisvalmiuksien tunnistamiseen?

Koulutuksen eriyttämiseen (heikot – lahjakkaat)

Millaiset valmiudet koulutusalalla on henkilökohtaistamiseen:

Asenteelliset?

Kouluttajien osaaminen?

Potentiaalit muutosagentit alaltanne?

Rajoitteet ja mahdollisuudet

Mitä henkilökohtaistamisen läpiviennissä olisi koulutusalanne kohdalla tär- keää huomioida, jotta se onnistuisi?

Huomioitavaa:

Liite 8 (takaisin)

OHJAUSTARPEITA KOULUTTAJIEN NÄKÖKULMISTAAUTOALA, Henkilöauto ja – Pienkone tiimit

Haastatteluihin osallistuneet:Seppo Hirvonen, Urpo Luoma, Hannu Laakso, Kari.I.Mattila (koulutuspäällikkö), Matti Yli-Kätkä

Käsitellyt kysymykset:

Valintaprosessi

Millaisia asioita mielestäsi tulee korostaa opiskelijavalinnoissa?

Miten vaikutat opiskelijavalintoihin tällä hetkellä?

Opiskelujen aloitusvaihe

Millaisia asioita tulee eteen opiskelijoiden aloittaessa opintoja (pullonkaulat)?

Millaisin keinoin pyritte edesauttamaan opiskelijoita opintojen starttivaiheessa?

Miten opiskelujen alkua voisi ohjauksen kannalta kehittää?

Oppimisvaikeudet

Millaisia oppimisvaikeuksia olet havainnut opiskelijoilla?

Miten huomioit oppimisvaikeudet opetuksessasi?

Tuottavatko oppimisvaikeudet hankaluuksia?

Oppimistyylit

Tunnetko eri oppimistyylit?

Huomioitko eri oppimistyylit opetuksessasi?

Elämänhallinta

Millaisia elämänhallintaan liittyviä tekijöitä esiintyy?

Koulutuksen jälkeen

Muita ohjauksen kehittämistarpeita