1'..1e1emme Ka:y.~mo
Aiheetonta monikon käyttöä
Eräästä luonnontieteellisestä teoksesta on luettavissa, että nisäkkäitä määritet- täessä »ylä- ja alaleuan hammasrivien pituudet mitataan 0, 1 millimetrin tarkkuudella». Samanlaisen esimerkin saamme toisestakin kohdasta: »Korvan ja varsinkin takajalan pituudet ovat
tärkeät ja monesti jopa ainoat mittaus- arvot, joita voidaan käyttää apuna määrityksessä.» Tojsinaan kirjoittaja edellisiin rinnastettavissa tapauksissa tyy- tyy yksikköön: »Hammasrivien pituus mitataan piirrosten osoittamilla ta- voilla.» Käytännössä vallitsevan kahta- laisuuden vuoksi olisi vastattava kysy- mykseen, kumpi ilmauksista on asetet- tava etusijalle; mitataanko siis hammas- rivien pituus vai niiden pituudet?
Tarkastelemme kuitenkin sitä ennen toista sanaa, jonka käytössä ilmenee sa- mantapaista horjuvuutta, nimjttäin sa- naa nopeus. Lentokone esim. joutuu kovalle koetukselle »suurilla nopeuksilla lennettäessä». Vastaavasti sanotaan au- toista puhuttaessa: »Erikojsrakenteisilla kilpa-autoilla on saavutettu jopa yli 500 km :n tuntinopeuksia.» Muuttuuko mer- kitys edelliseen verrattuna mitenkään, jos sanotaan, että autoilla on saavutettu
yli 500 km :n tuntinopeus?
Tähän kysymykseen on vastattava kieltävästi. Nopeus samoin kuin pituus ovat o m i n a i s u u d e n n i m i ä, ei- kä ole mitään aihetta käyttää tällaisia sanoja monikossa silloin, kun ne esiin- tyvät varsinaisessa merkityksessään, siis tiettyä ominaisuutta tarkoittavina. Sa- maan ryhmään kuuluvat esim. seuraa- vat sanat: nuoruus, vanhuus, pienuus, suu- ruus, hauraus, lujuus, kauneus, rohkeus, varovaisuus, ahkeruus, laiskuus. Suomen kielen mukaisena ei voida pitää esim.
sanontaa: Opettajat olivat huolissaan oppilaiden laiskuuksista; näiden laiskuu- desta he kyllä saattoivat olla huolissaan.
Yhtä hylättäviä, kuin ovat laiskuudet ja
ahkeruudet tai lyhyydet ja hitaudet, ovat myös pituudet ja nopeudet.
On kuitenkin eräitä edelliseen ryh- mään kuuluvia sanoja, jotka ovat saa- neet konkreettisemman merkityksen ja joita sen vuoksi voidaan käyttää myös monjkossa. Jouluevankeliumista muis- tamme enkelien ylistyksen: »Kunnia olkoon Jumalalle korkeuksissa.» Jos ta- kin tietokirjasta saamme ehkä lukea eläi- mistä, jotka elävät merten syvyyksissä.
Näissä tapauksissa korkeus ja .ryvyys eivät tarkoita ominaisuuksia kuten usejn muul- loin, vaan paikkoja, jotka sijaitsevat korkealla tai syvällä. Edellisessä esimer- kissä korkeuksissa merkitsee samaa kuin taivaissa, jälkimmäisessä taas syvyyk- sissä samaa kuin syvissä paikoissa, sy- vänteissä.
Käyttönsä puolesta ominaisuudenni- miin rinnastettavia ovat teon nimet, siis sellaiset verbikantaiset sanat kuin heitto, hakkuu, kaato, jäätyminen, sulami- nen, pakeneminen. Varsin puisevalta kuu- lostaa esimerkiksi seuraava lause, joka liittyy jänisten talviruokintaa käsittele- vään kirjoitukseen: »Lisättäköön haa- pojen k a a t o j a sitä mukaa kuin entiset on syöty puhtaaksi.» Kun kysy- myksessä on teko, puiden kaato, ei ole mitään aihetta käyttää monikkoa. Sa- man asian voisi kyllä sanoa havainnolli- semminkin: »Kaadettakoon haapoja li- sää ... ». Seuraavassa uutisessa sen lä- hettäjä puhuu maan routimisen sijasta r o u t imi s i s ta: »Varsinais-Suomen jokien jyrkät rantatöyräät ovat erittäin vyörymäalt6ita [!] runsaitten sateitten ja routimisten vuoksi.» Monikkoa voi- daan käyttää teonnimistä siinä tapauk- sessa, että ne ovat saaneet konkreettisen merkityksen. Näin on laita esim. lau- seessa: »Syömiset ja juomiset alkoivat olla vähissä.» Siinähän syöminen tar- koittaa samaa kuin 'ruoka', juominen samaa kuin 'juoma'.
VEIKKO RuoPPILA
