määritelmiksi. Komiteamietintö 6/
1915.
Lausunto 1915. Lausunto jonka Kasva- tusopilliselle Yhdistykselle antoi sen lokakuun 2 päivänä 1915 kieli- oppikomitean mietintöä tarkastamaan asettama valiokunta. - Suomen kasva- tusopillisen yhdistyksen aikakauskirja s. 453-463.
LEıwo, MATTı 1996: Setälän lauseopista pedagogiseen kie1ioppiin.Virkaanas- tujaisesitelmä Jyväskylässä 10. mar- raskuuta 1995. - Virittäjä 100 s. 97-
101.
Rnzs, JOHN 1894: Was ist Syntax? N. G.
Elwert'sche Verlagsbuchhandlung, Marburg.
SAXEN, RALF 1917: Undervisningen i mo- dersmålets grammatik. Några syn-
punkter. - Suomen kasvatusopillisen yhdistyksen aikakauskirja s. 334-343.
SETALÄ, EEMıLNEsToR 1908: Suomen kieli- oppi. Äänne- ja sanaoppi oppikoulua ja omin päin opiskelua varten. Viides
painos. Otava, Helsinki.
1916: Kieliopin määritelmistä, oppisanastosta ja järjestelmästä.
Erään kielioppikomitean mietintöä koskevan ennakkoarvostelun johdos- ta. - Suomen kasvatusopillisen yhdistyksen aikakauskirja s. 75-87.
i 1919: Suomen kielen lauseoppi. Yh- deksäs painos. Otava, Helsinki.
SıRo,PAAvo 1964: Suomen kielen lauseop- pi. Tietosanakirja oy, Helsinki.
i 1996: Lauseopin periaatteita. Toim.
Pentti Leino. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos.
uusı suoMEN ı‹ıE ı.ıoPP ı TEKEı LLÄ
iıtkijat ja opettajat ovatjo pitkään kai- T vanneet käyttöönsä uutta, ajantasais- ta kieliopillista kuvausta suomen kielestä.
Puute poistuu lähivuosina, sillä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen (KKTK) ja Hel- singin yliopiston (HY) suomen kielen lai- toksen yhteistyönä on käynnistynyt laaja suomen kieliopin tutkimushanke. Hanke sai alkunsa, kun opetusministeriön asettama kielioppityöryhmä oli julkaissut mietintönsä
››Kieli ja sen kieliopit» (Painatuskeskus 1994). Siinä esitetyistä toimenpidesuosituk- sista yksi koski suomen kielen deskriptiivi- sen kieliopin kirjoittamista. Mietinnöstä an-
netuissa lausunnoissa esitys uuden kieliopin laatimiseksi sai laajaa tukea, ja kieliopin to- teuttajiksi ryhtyivät KKTK ja HY:n suomen kielen laitos. Lisäksi hanketta rahoittaa Suomen Akatemia (SA).
Suomen kielen deskriptiivisen kieliopin laatii kuuden hengen tutkimusryhmä, jon- kajäsenet ovat prof. Auli Hakulinen (hank- keen vastuullinen johtaja, HY), FL, M.A.
Irja Alho (SAg työtilat Joensuun yliopistos- sa), FM, M.A. Tarja Riitta Heinonen (KKTK), FT Vesa Koivisto (SA), FT Riitta Korhonen (KKTK) ja tutkimusprof. Maria Vilkuna (KKTK).
l>
VIRlTTÄlÄ l/l997
Tehtävänä on luoda suomen kieliopista kattava kuvaus, joka julkaistaan laajana, n.
1500-sivuisena hakuteoksena (reference grammar). Kieliopista valmistetaan yhtäai- kaisesti sekä paperi- että hypertekstiversio- ta. Ensimmäinen painettunajulkaistava ver- sio valmistuu vuoteen 2000 mennessä.
Kieliopin kohderyhmänä ovat kielen ammattilaiset: opettajat, tutkijat ja muut kielialan koulutuksen saaneet sekä sellaisik- si opiskelevat. Kieliopista pyritään laati- maan mahdollisimman monikäyttöinen:
Sen tulee toimia sekä kokonaisuutena että hakuteoksena. Sen on kuvattava suomen kieltä luotettavasti ja riittävän monipuolises- ti. Sen on tavoitettava oma kohderyhmänsä sekä pystyttävä tarjoamaan pohja sovelluk- sille esim. äidinkielen kouluopetukseen tai suomen opetukseen toisenaja vieraana kie- lenä.
Sovellukset lankeavat kuitenkin muille tekijöilleja myöhempään ajankohtaan. Toi- veena on, että myös kielenhuolto voisi hyö- tyä uudesta kieliopista ja saada siitä tukea kannanotoilleen. Kieliopista tarvitaan mah- dollisimman pian myös kansainväliselle tie- deyhteisölle suunnattu englanninkielinen versio.
Uusi deskriptiivinen kielioppi on luon- teeltaan tieteellinen ja kuvaileva, ei norma- tiivinen. Siinä käsitellään monipuolisesti suomen kieltä sellaisena kuin sitä tällä het- kellä käytetään. Kuvauksen kohteena ei siis ole pelkästään normitettu yleiskieli, eikä kielen rakenteisiin tai ilmaisukeinoihin oteta arvottavaa kantaa. Systemaattista kvantita- tiivista tietoa kieliopissa ei ole tarkoitus esittää, vain suuntaa-antavia yleisyystieto- ja paikka paikoin kuvausten tueksi. Silmäl- lä pidetään myös y1eisyys-marginaalisuus- näkökohtia.
Suomen kieliopillisia ilmiöitä käsitel- lään aiempaa perusteellisemmin ja osin uusistakin näkökulmista. Työn pohjana on ajantasainen kuva yleisistä kieliopin teori-
oista. Teorioihin suhtaudutaan kuitenkin harkitun neutraalisti ja valikoivasti; niistä pyritään hyödyntämään käyttökelpoisin yhteinen ydin.
Valmistuva kielioppi voidaan nähdä yhdeksi puheenvuoroksi suomen kielioppia koskevassa keskustelussa. Vuoropuhelua se käy varsinkin ns. perinteisen kieliopin (se- täläläis-pohjoismaisen tradition) kanssa.
Yksittäisten ilmiöiden kuvaustavan ratkai- see sopivuusja käyttökelpoisuus nyt tekeillä olevan kokonaisuuden kannalta, ei perinteen paino eikä toisaalta se, että vanhat kuvaus- käytäntcet olisi pakonomaisesti hylättävä.
Tehtyjä ratkaisuja samoin kuin uusien ter- mien ja nimitysten käyttämistä pyritään mahdollisuuksien mukaan perustelemaan.
Deskriptiivisessä kieliopissa suomen kieltä kuvataan sekä muotolähtöisesti että semanttis-funktionaaliselta kannalta. Lisäk- si rakenteita käsitellään pragmaattisesta, tekstuaalisesta, kielitypologisesta ja tyylin näkökulmasta. Myös puhekielelle ominai- siin ilmiöihin sekä kielen interaktionaalisiin funktioihin kiinnitetään huomiota. Yhtenä tehtävänä on paikantaa ne suomen kielen ilmiöt tai alueet, jotka ovat parhaillaan muutoksenalaisia (esim. omistusliitteiden tai paikallissijojen käytön muuttuminen, partitiivin leviäminen subjekteihin tai eräi- den johdinten käyttöalan laajeneminen).
Käsittelyn muoto/merkitys-kahtiajaon mukaisesti kielioppiteos jakautuu kahteen pääjaksoon: rakenneosaan ja ilmiöosaan.
Rakenneosa sisältää suomen kielen morfo- logisen ja syntaktisen kuvauksen. Siinä kä- sitellään mm. sanojen taivutusta ja sanan- muodostusta, sanaluokkia ja lausekkeita niiden laajentumina, sijajärjestelmää, lau- sekkeiden kieliopillisia funktioita sekä lau- semaisuutta. Ilmiöosassa on tarkoitus sy- ventää rakenneosan antamaa kuvaa. Siinä tarkastellaan sellaisia asiakokonaisuuksia kuin esim. kongruenssi, aika, aspekti, mo- daalisuus, kielto, direktiivit, kysymykset,
passiivi, sanajärjestys, lauseiden yhdistämi- nen ja ellipsi.
Deskriptiivisessä kieliopissa on yleise- nä periaatteena, että kuvaus perustuu kor- puksiin. Näin taataan esitettyjen yleistysten edustavuus. Suomen kielen aineskeskeistä tutkimusperinnettä voikin monessa suhtees- sa pitää etuna kielioppityölle. Konkreetti- sesta kielenaineksesta tehtyjen havaintojen yleistäminen kieliopilliseksi kuvaukseksi vaatii toisaalta paljon myös teoreettista poh- dintaa.
Tutkimusryhmä käyttää pääasiallisena aineistonaan HY:n yleisen kielitieteen lai- toksen ja KKTK:n tietokonemuotoisia kor- puksia, puhekielen osalta myös HY:n suo- men kielen laitoksen keskustelupuheen ai- neistoa. Lisäksi aineistona voi toimia kaik- ki tutkimusryhmän jäsenten itse havainnoi- ma tai heille raportoitu kielenkäyttö. Kieli- opin esimerkistö on joko täysin autenttista tai -tarpeen niin vaatiessa - autenttises- ta aineksesta kieliopissa esitettäväksi muo- kattua tai kieliopintekijöiden itse tuottamaa;
autenttisen aineksen alkuperä mainitaan kunkin esimerkkiesiintymän yhteydessä.
1950-lukua varhempaan aineistoon kuvauk- sessa ei tukeuduta.
Tutkimusryhmä tekee kiinteää yhteis- työtä. Valtaosa kielioppitekstistä syntyy yksilötyön sekä ryhmäkäsittelyn ja -kom- mentoinnin vuorottelusta. Kullakin tutkijal- la on omat vastuualueensa, joiden kuvauk- sen hän laatii (jotkin osat ovat selvemmin tutkijoiden yhteisesti kirjoittamia). Synty- vä kokonaisuus, kielioppi, on kuitenkin ryh- mätyön tulosta: ryhmän kaikkien jäsenten panos näkyy tuloksen kaikissa osissa.
Asiantuntija-apua tutkimushankkeelle antaa kielentutkimuksen ja -opetuksen ammatti- laisista koostuva tukiryhmä, joka perehtyy valmisteilla olevaan kielioppitekstiin ja kommentoi sitä.
Kieliopin laadinnassa hyödynnetään mahdollisimman paljon olemassa olevaa
tutkimustietoa. Varsinkin morfologian käsit- telyssä voidaan näistä tuloksista koota ko- herentti yleiskuva. Toisaalta kieliopin kir- joittaminen edellyttää myös uutta perustut-
kimusta. Sitä tehdään osin itse, osin voidaan
tukeutua yhteistyötahojen harjoittamaan tutkimukseen. HY:n suomen kielen laitok- sen erikoisaloista hankkeelle relevanteimpia ovat kognitiivisen kieliopin mukainen suo- men kielen kuvaus sekä keskusteluntutki- muksen ja puhekielen syntaksin tutkimuk- sen tuottama tieto puhekielen rakenteesta.
Myös opinnäytteitä teetetään kieliopin tekoa hyödyttävistä aiheista. KKTK:ntoimia1ois- ta ovat varsinkin suomen kielen sanakirja- työt ja kielenhuolto sekä korpusten kokoa- miseen ja käyttöön liittyvä asiantuntemus kielioppihankkeen kannalta keskeisiä. Tu- kena kielioppityölle toimivat myös äskettäin valmistunut viron kielioppi ja pian valmis- tuvat ruotsin, norjan ja tanskan kieliopit.
Selvät rajat valmistuvan kieliopin en- simmäisen julkaistavan version laajuudelle asettaa käytettävissä olevien henkilötyövuo- sien määrä, n. 25. Koska tarkoitus on tuot- taa eri osiltaan suhteellisen tasapainoinen ja yhteismitallinen kokonaisuus, kuvauksessa ei voida mennä loputtomaan yksityiskohtai- suuteen. Kiinnostavista erityiskysymyksistä julkaistaan kuitenkin mahdollisuuksien mukaan artikkeleita tai muita erillistutki- muksia.
Se, että kieliopista valmistetaan yhtä- aikaa sekä paperi- että hypertekstiversiota, näkyy esim. siinä, että erityistä huomiota kiinnitetään jäsennykseen, sisäiseen viit- tauskäytäntöön ja indeksointiin. Hyperteks- tiversion valmistamistajatketaan ensimmäi- sen painetun version ilmestyttyä; tällöin on tilaisuus muokata kieliopin sisältöä edelleen sekä ajantasaistaaja mahdollisesti laajentaa tai syventää käsittelyä. Myös esimerkki- aineistoa sekä teoreettisia perusteluja voi hypertekstiin sisällyttää enemmän.
Täydellisen tai tyhjentävän kieliopin
l>
kirjoittaminen on mahdoton tehtävä. Des- kriptiivisen kieliopin pyrkimyksenä on vä- littää 1900-luvun jälkipuolen suomen kie- lestä sellainen todenmukainen ja monipuo- linen ajankuva,josta olisi mahdollisimman paljon hyötyä kieliopin eri käyttäjäryhmil- lejajoka voisi toimia käyttökelpoisena poh- jana vastaiselle tutkimukselleja sovelluksil-
le. I
VESA KOIVISTO
Kielioppihankkeen osoite: Kotimaisten kiel-
ten tutkimuskeskus, Sörnäisten rantatie 25, 00500 Helsinki.
Työryhmän jäsenten sähköpostiosoitteet muotoa Etunimi.Sukunimi@d0mlang.fi(Irja Alho: ialh0@j0yl.joensuu.fi).
Tietoa kielioppihankkeesta myös Intemetis- sä: http://kktk03.domlcıngfi/tutkimus/kieli- oppi. html
EUROKONFERENSSI KIELENOPPIMISESTA
The Structure of learner language, utterance and discourse structure in language acqui- sítioıı, 20.-25.9.1996, Espinho, Portugali
uroopan tiedesäätiö (European Scien- E Ce Foundation) järjesti syyskuussa vii- den päivän konferenssin oppijankielen lau- suma- ja diskurssistruktuurista. Konferens- sin puheenjohtaja oli Wolfgang Klein Max- Planck-lnstituutista Hollannista ja muut puhujat Euroopan eri yliopistoista. Osanot- tajia oli kaikkiaan viitisenkymmentä paris- takymmenestä eri maasta. Konferenssi oli yksi Euroopan unionin tukemista eurooppa- laisista tutkijakonferensseista. Tutkijakon- ferenssit ovat teemallisia, tiettyyn aiheeseen keskittyviä seminaareja, joita järjestetään joka toinen vuosi jajoiden tarkoituksena on toimia keskustelufoorumina nuorten ja ko- keneempien tutkijoiden välillä.
Kuulimme konferensissa kaksikym- mentäneljä esitelmää, jotka oli jaettu pidet- täväksi viitenä päivänä. Esitelmöijät oli kutsuttu konferenssiin; tavallisen riviosallis- tujan ei ollut siis mahdollista esitellä omaa tutkimustaan. Yksi suomalainen posteri oli tosin esillä - Maija Grönholm Åbo Aka-
VIRITTÄIÄ 1/1997
demista oli saanut järjestäjiltä erityisluvan.
Esitelmät oli ryhmitelty aihepiireittäin: hen- kilöön ja paikkaan viittaaminen, aikaan viit- taaminen, ensimmäisen kielen omaksumi- nen, oppijankielen ensi vaiheet, negaatio ja fokuspaıtikkelit.
Esitelmät keskittyivät pitkälti oppijan- kielen rakenteen kuvaukseen. Koska oppi- joiden kohdekieliä oli lukuisiaja koska esi- telmät käsittelivät sangen tarkasti yhtä tut- kimusta tai tutkimuksen osaa, synteesin te- keminen oli joskus hankalaa. Lisäksi valta- osa esitelmänpitäjistä teki töitä samassa tut- kimushankkeessa ja oli hyvin perillä mui- den ryhmän jäsenten tutkimuksista; ulko- puolisen ei ollut kovin helppoa liittyä mu- kaan esitelmien kommentointiin.
Kunkin esitelmärypään jälkeen oli kui- tenkin varattu aikaa yleiselle keskustelulle, ja nämä keskustelut osoittautuivatkin hyvin antoisiksija hyödyllisiksi. Samoin oli viral- lisen ohjelman ulkopuolisen ajan laita: liian harvoin pääsee keskustelemaan samaan ai-
