DOKUMENTTIANALYYSI SAIRAANHOIDON VUOSIKIRJOJEN PSYKIATRISTA HOITOTYÖTÄ KÄSITTELEVISTÄ
ARTIKKELEISTA VUOSILTA 1958-1988
Terhi Hagman Pro gradu -tutkielma Hoitotiede
Terveystieteiden opettajankoulutus Itä-Suomen yliopisto
Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos
Huhtikuu 2019
SISÄLTÖ
TIIVISTELMÄ ABSTRACT
1 JOHDANTO ... 3
2 PSYKIATRINEN HOITOTYÖ ... 5
2.1 Psykiatrinen hoitotyö nykypäivänä ... 5
2.2 Kirjallisuuskatsauksen toteutus... 6
2.3 Psykiatrinen hoitotyö historiantutkimuksen valossa ... 8
2.4 Psykiatrisen hoitotyön opetus ennen ja nyt ... 11
2.5 Historiantutkimus menetelmänä hoitotieteessä ... 13
2.6 Yhteenveto tutkimuksen teoreettisista lähtökohdista ... 15
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TAVOITE... 17
4 AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT ... 19
4.1 Aineisto ja aineiston keruu ... 19
4.2 Dokumenttianalyysi menetelmänä ... 21
4.3 Aineiston analyysi ... 23
5 TULOKSET ... 25
5.1 Psykiatriseen hoitotyöhön liittyvät artikkelit Sairaanhoidon vuosikirjoissa 1958-1988 25 5.2 Psykiatrisen hoitotyön tutkimus 1960-1980 -luvuilla ... 26
5.3 Psykiatrinen hoitotyö 1960-1980 -luvuilla ... 29
5.3.1 Psykiatriset hoitotyön menetelmät ... 30
5.3.2 Uudet hoitomuodot psykiatriassa ... 33
5.3.3 Psykiatrisen hoitotyön kehittämisalueet ... 35
5.4 Yhteenveto tutkimuksen tuloksista ... 36
6 POHDINTA ... 39
6.1 Tulosten tarkastelua ... 39
6.1.1 Tutkimusaineiston tarkastelua ... 39
6.1.2 Yhteiskunnallisten muutosten vaikutus psykiatriseen hoitotyöhön ... 41
6.1.3 Sairaanhoitajakoulutuksen näkökulma ... 43
6.2 Tutkimuksen luotettavuus ... 45
6.3 Tutkimuksen eettisyys ... 47
6.4 Johtopäätökset ... 49
6.5 Jatkotutkimusaiheet ... 50
LÄHTEET ... 52 LIITTEET
Liite 1. Artikkelien valintaprosessi kirjallisuuskatsaukseen Liite 2. Dokumenttianalyysiprosessin eteneminen
Liite 3. Analysoitavaksi valitut tutkimusartikkelit Sairaanhoidon vuosikirjoista (1958-1988) Liite 4. Esimerkki kategorioiden muodostamisesta.
TAULUKOT
Taulukko 1. Tiedonhaku tietokannoista ja aineiston valinta kirjallisuuskatsaukseen Taulukko 2. Artikkelien jakautuminen tutkimusmenetelmien perusteella
Taulukko 3. Aineistonkeruumenetelmät artikkeleissa
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO TIIVISTELMÄ Terveystieteiden tiedekunta
Hoitotieteen laitos Hoitotiede
Terveystieteiden opettajankoulutus
Hagman, Terhi
Dokumenttianalyysi Sairaanhoidon vuosikirjojen psy- kiatrista hoitotyöstä käsittelevistä artikkeleista vuosilta 1958-1988.
Pro gradu -tutkielma, 62 sivua, 4 liitettä (12 sivua) Ohjaajat:
TtT, professori Lauri Kuosmanen ja TtM Emilia Laukkanen
Huhtikuu 2019
Historiantutkimuksen tarkoituksena on muodostaa perusta hoitotyölle ohjaten tulevaisuuden tutkimustyötä ja ammatin kehittämistä. Psykiatrisen hoitotyön historian tutkimus on Suomessa kansainvälistä tutkimusta vähäisempää, mutta hoitotyön historiantutkimus on kaiken kaikkiaan vähentynyt viime vuosina. Sen sijaan tutkimus on keskittynyt potilaan hoidon laatua parantaviin tutkimuksiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten psykiatrista hoitotyötä on tutkittu Suomessa 1950-1980 -luvuilla. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena on kuvata psykiatrista hoitotyötä kyseisenä aikakautena Sairaanhoidon vuosikirjojen artikkeleiden pohjalta.
Tutkimuksen aineisto kerättiin Sairaanhoidon vuosikirjoista vuosilta 1958-1988, joista valikoitiin psykiatriseen hoitotyöhön liittyvät artikkelit (n= 16). Tutkimus toteutettiin dokumenttianalyysin avulla. Artikkelit analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla ja niiden sisällöstä muodostettiin kuvaa psykiatrisesta hoitotyöstä 1960-1980 -luvuilla.
Psykiatrinen hoitotyö kuvautui olevan kehitys- ja muutosvaiheessa 1960-1980 -luvuilla. Uusia hoitotyönmenetelmiä ja hoitomuotoja pyrittiin vakiinnuttamaan osaksi psykiatrista hoitotyötä.
Muutoksia tapahtui myös potilaan kohtaamisessa ja kohtelussa potilaan noustessa hoidon keskiöön. Hoitosuhdetyöskentelyn ja omahoitajuuden yleistyessä keskustelua sekä vuorovaikutusta potilaan kanssa painotettiin. Terapioita hyödynnettiin eri potilasryhmien hoidossa. Erityisesti psykoterapia oli suosiossa. Ryhmätoiminnasta saatiin positiivisia tuloksia, ja potilaat kokivat hyötyvänsä ryhmistä erityisesti vertaistuen ja psykoedukaation vuoksi.
Sairaanhoitajien koulutuksessa löydettiin kehittämiskohteita, etenkin uusien hoitomuotojen opetuksen osalta.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää psykiatrisen hoitotyön opetuksessa, hoitotyön johtamisessa, hoitotyön kehittämisessä ja tutkimustyössä. Psykiatrisen hoitotyön opetuksessa olisi tärkeää olla myös historian opetusta, jotta opiskelijoille muodostuu käsitys psykiatrisen hoitotyön kehittymisestä. Hoitotyön johtamisessa tutkimustuloksia voidaan verrata nykypäivän hoitotyöhön ja kehittää hoitotyötä sen perusteella.
Jatkossa tutkimusta olisi hyvä kohdentaa siihen, kuinka psykiatrinen hoitotyö on kehittynyt.
Tutkimusta olisi hyvä tehdä sairaanhoitajan työnkuvan kehittymisestä sekä psykiatrisen avohoidon kehittymisestä. Psykiatriseen hoitotyöhön olisi hyvä perehtyä myös sotien näkökulmasta – kuinka ne ovat mahdollisesti vaikuttaneet psykiatrisen hoitotyön kehittymiseen.
Sairaanhoitajakoulutuksen historiaa olisi mielenkiintoista jatkossa tutkia psykiatrisen hoitotyön opetuksen näkökulmasta esimerkiksi analysoimalla opetussuunnitelmia.
Asiasanat: psykiatrinen hoito, hoitotyö, historiantutkimus, vuosikirjat
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND ABSTRACT Faculty of Health Sciences
Department of Nursing Science Nursing Science
Nurse Teacher Education
Hagman, Terhi:
Document Analysis of Articles about Psychiatric Nursing in the Yearbooks of Nursing from 1958- 1988
Master’s Thesis, 62 pages, 4 appendices (12 pages) Supervisors:
PhD, professor Lauri Kuosmanen and MSc Emilia Laukkanen
April 2019
The purpose of historical research is to lay a foundation for nursing to guide future research work and develop the profession. In Finland, there has been less historical research in psychiatric nursing compared to the international level; however, there has been an overall decline in historical research in nursing in recent years, as the focus has been on studies aiming to improve the quality of patient care. The purpose of this study was to determine how psychiatric nursing has been studied in Finland from the 1950s to the 1980s. A further aim was to describe psychiatric nursing during this period based on articles included in the Yearbooks of Nursing.
The research data were collected from the Yearbooks of Nursing published in the period 1958–
1988, from which articles related to psychiatric nursing (n=16) were selected. The study was implemented with the document analysis method. The articles were analysed using inductive content analysis, and their contents were used to form a picture of psychiatric nursing from the 1960s to the 1980s.
Psychiatric nursing was described as undergoing development and transformation in the 1960s–
1980s. The aim was to establish new nursing practices and treatments as part of psychiatric nursing. There were also changes in encountering and treating patients, as the patient was placed at the centre of care. As care relationship work and personally appointed nurse practices became more commonplace, discussing and interacting with patients became a point of emphasis.
Therapies were utilised in treating different patient groups. Psychotherapy was particularly popular. Group activities produced positive results, and patients felt they benefited from groups, particularly as a result of peer support and psychoeducation. Development targets were detected in nurse education, particularly in the area of teaching new forms of care.
The research findings can be utilised in psychiatric nursing education, nursing management, the development of nursing, and research work. It would also be important to incorporate instruction of history in psychiatric nursing education to help students form an understanding of the development of psychiatric nursing. In nursing management, the research findings can be compared with today’s nursing, and this can be used as the basis for developing nursing.
In the future, research should explore how psychiatric nursing has developed. Research should investigate the development of nurses’ job description as well as the transformation of psychiatric outpatient care. Psychiatric nursing should also be examined from the perspective of wars – how these may have influenced the development of psychiatric nursing. In the future, it would be interesting to study the history of nurse education from a perspective of psychiatric nursing education, for instance, through curriculum analysis.
Keywords: Psychiatric care, nursing, historical research, yearbooks
1 JOHDANTO
1960-1980 -luvuilla sekä Suomi että psykiatrinen hoitotyö eli kehityksen aikaa. Tuolloin elettiin Suomessa hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen aikaa (Eskola 2007, Eskola & Taipale 2013). Suomi kehittyi ja yhteiskuntaa koskevia merkittäviä muutoksia tuli paljon, kuten kansanterveyslain säätäminen (Eskola 2007, Eskola & Taipale 2013). Psykiatriaan ja psykiatriseen hoitotyöhön vaikutti mielisairaslain asettaminen vuonna 1952 ja sen uudistaminen vuonna 1978. Lain myötä psykiatriseen hoitotyöhön tuli uusia piirteitä, kuten esimerkiksi ennaltaehkäisevän työn näkökulma. Etenkin lain uudistamisen jälkeen ennaltaehkäisevän työn näkökulmaa korostettiin ja painotus avohoitoon voimistui. (Hyvönen 2008.)
Jo talvi- ja jatkosodan aikaan havaittiin sotilaiden psyykkisen sairastumisen kohdalla, että sotilaat olivat parannettavissa, ja sotilaiden hoidossa korostui luottamuksellinen keskustelusuhde (Kivimäki 2013). Psykiatrisessa hoitotyössä lisääntyi ymmärrys mielen sairastumista kohtaan 1960-1980 -luvuilla (Eskola & Taipale 2013), mikä edesauttoi hoitosuhdetyöskentelyyn siirtymistä. 1960-1980 -luvuilla psykiatrinen hoitotyö kehittyi hoitotyön menetelmien osalta.
Hoitotyön historiantutkimus on viime vuosikymmenen aikana kansainvälisesti vähentynyt tutkimustyön keskittyessä potilaan hoidon laatua parantaviin tutkimuksiin (Grove ym. 2012).
Suomessa hoitotyön historiaa on tutkittu vähän (Lukana ym. 2012). Historiantutkimuksen tuottama tieto antaa parhaimmillaan uutta ulottuvuutta hoitotyöhön auttaen ymmärtämään hoitotyötä paremmin (Tallberg 2006). Opiskelijat ymmärtävät hoitotyötä paremmin hoitotyön opetuksen sisältäessä hoitotyön historian opetusta, jonka on havaittu vahvistavan ammatti- identiteettiä (Madsen ym. 2009, McAllister ym. 2009). Historian tutkimuksen avulla voidaan löytää uudelleen aikaisemmin käytössä olleita, jo unohtuneita toimintatapoja (Tallberg 2006).
Hoitotyön historian opetuksen ollessa vähäistä sairaanhoitajaopiskelijoilta puuttuu käsitys hoitotyön menneisyydestä ja sen suhteesta nykyisyyteen. Tämän vuoksi hoitotyön historian opettaminen on tärkeää. (Madsen ym. 2009, McAllister ym. 2010.)
Hoitotyön historiaan liittyvää tutkimusta on Suomessa tehty sotien näkökulmasta (Lukana ym.
2011, Elomaa-Krapu ym. 2017). Tutkimusta on toteutettu analysoimalla opinnäytetöitä (Välimäki ym. 2000, Haapaniemi ym. 2003, Kääriäinen ym. 2005, Heikkinen ym. 2006, Pelander ym. 2006, Nivalainen ym. 2009, Lukana ym. 2012) ja väitöskirjojen tiivistelmiä (Stolt ym. 2018) ja analysointia on toteutettu erilaisten näkökulmien avulla (Leino-Kilpi ym. 1997, Juvakka ym. 2001, Laakso ym. 2001, Pelkonen ym. 2005, Salminen 2006), kuten henkilöhistorian kautta (Oinas ym. 1998), potilasohjauksen näkökulmasta (Kääriäinen ym.
2005, Heikkinen ym. 2006), johtamisen näkökulmasta (Sinkkonen ym. 2018) ja vanhustutkimuksen näkökulmasta (Haapaniemi ym. 2003).
Leino-Kilpi ym. (1997) on tarkastellut vuosien 1958-1988 välillä tehtyjä hoitotieteellisiä tutkimuksia. Tutkimuksessa ilmeni, että ylipäätään psykiatrisesta hoitotyöstä on tehty suhteellisen vähän tutkimuksia. Psykiatrisen hoitotyön historian tutkiminen on tärkeää, sillä se auttaa jatkossa suuntaamaan tutkimusta niihin aihepiireihin, joissa tutkimus on vähäisempää tai sitä ei ole. On tärkeää tietää ja tuntea historia, jotta voidaan kehittää uutta, esimerkiksi uusia toimintatapoja. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten psykiatrista hoitotyötä on tutkittu Sairaanhoidon vuosikirjoissa vuosina 1958-1988.
2 PSYKIATRINEN HOITOTYÖ
2.1 Psykiatrinen hoitotyö nykypäivänä
Mielenterveystyö, mielenterveyshoitotyö ja psykiatrinen hoitotyö ovat käsitteinä hyvin lähellä toisiaan, mutta niiden sisällöissä on eroja. Käsitteet onkin hyvä erottaa toisistaan.
Mielenterveystyö on käsitteenä hyvin laaja, ja se pitää sisällään kaiken psykiatrisesta sairaalahoidosta aina mielenterveyden ongelmien ennaltaehkäisyyn yhteiskuntatasolla.
Mielenterveystyö on laajaa ja se voi olla esimerkiksi sitä, että työpaikalla tuetaan työssäjaksamista. (ETENE 2010.) Mielenterveyshoitotyö puolestaan sisältää kaiken sen sairaanhoitajan tekemän hoitotyön, jolla halutaan auttaa, tukea ja edistää mielenterveyttä niin yksilö-, perhe- kuin yhteisötasolla, minkä vuoksi mielenterveyshoitotyötä tehdään paljon perusterveydenhuollossa (Holopainen & Välimäki 2000).
Tässä tutkimuksessa keskitytään psykiatriseen hoitotyöhön, joka on näistä käsitteistä suppein.
Psykiatrisella hoitotyöllä tarkoitetaan lyhyenä intensiivisenä jaksona tapahtuvaa tutkimus- ja hoitotyötä, jonka tarkoituksena on auttaa potilasta psyykkisten oireiden ja psyykkisen sairastumisen kanssa. Psykiatrinen hoitotyö sairaalassa on akuutin sairastumisvaiheen hoitotyötä, jossa pyritään vakauttamaan potilaan vointia siten, että potilas pärjää avohoidon keinoin. (Kanerva & Hämäläinen 2017).
Psykiatrinen hoitotyön avulla pyritään auttamaan, tukemaan ja edistämään potilaan mielenterveyttä sisältäen erityisesti sairauteen liittyvää neuvontaa ja ohjausta sekä sairastumiseen liittyvien tunteiden ja ajatusten käsittelemistä (Kuhanen 2017). Psykiatrinen hoitaja omaa tiedolliset, taidolliset ja asenteelliset valmiudet hoitaa vakavista mielenterveydenhäiriöistä kärsiviä potilaita ja heidän perheitään. (Holopainen & Välimäki 2000.) Psykiatrisen hoitotyötä pidetään itsenäisenä ja vastuullisena työnä, jossa korostuu etenkin hoitosuhdetyöskentely (Välimäki & Mäkitalo 2000, Kuhanen 2017), terapiatyö (Välimäki & Mäkitalo 2000) ja erilaiset ryhmätoiminnat (Välimäki & Mäkitalo 2000, Kuhanen 2017). Psykiatrisen hoitotyön muita osa-alueita ovat psykoedukaatio eli tiedonantaminen esimerkiksi sairaudesta, perhehoitotyö eli perheen mukaan ottaminen potilaan hoitoon ja kuntouttava työote, jossa korostuu potilaan aktiviinen rooli ja voimavarojen, toimintakyvyn ja
oman elämänhallinnan tunteen vahvistaminen (Kuhanen 2017).
Mielenterveyslaki (1116/1990) antaa raamit psykiatriselle hoidolle ja hoitotyölle. Psykiatrinen hoito sisältää kaiken hoidon, jota potilaalle psykiatrisessa sairaalassa annetaan lääkärin toimesta. Psykiatrisen potilaan kokonaisvaltainen hoito koostuu moniammatillisen tiimin hoidosta. Psykiatrinen hoitotyö on osa potilaan kokonaisvaltaista hoitoa, ja se puolestaan on sairaanhoitajan toteuttamaa hoitotyötä, ja sen perustana on hoitosuhde potilaaseen. Psykiatrinen hoitotyö yhdistetään siis psykiatrisessa sairaalassa annettavaan hoitotyöhön. (Holopainen &
Välimäki 2000, Välimäki & Mäkitalo 2000.) Potilas pystyy vaikuttamaan hoitoonsa ja hoitaja tekee yhteistyötä potilaan kanssa, vaikkakin mielenterveyslaki (1116/1990) mahdollistaa tietyissä tilanteissa itsemääräämisoikeuteen puuttumisen. Laissa potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) määritellään potilaalle kuuluvia oikeuksia esimerkiksi itsemääräämisoikeuden suhteen.
Psykiatrisen hoitotyötä on viime vuosina tutkittu useista eri näkökulmista. Esimerkiksi tutkimus on pidempään kohdistunut potilaan hoidossa tapahtuviin pakkotoimenpiteisiin (Kontio ym. 2010, Kontio ym. 2012, Korkeila ym. 2014, Kuosmanen ym. 2015, Korkeila ym.
2016, Laukkanen ym. 2019). Digitalisaatio on nykypäivää ja se näkyy myös psykiatrisen hoitotyön tutkimuksissa (Maijala ym. 2015, Välimäki ym. 2017) ja myös teknologia kehittyy hoitotyössä ja siihen suunnataan tutkimusta (Koivunen 2009, Välimäki ym. 2013, Anttila ym.
2016). Tutkimuksia on viime aikoina tehty myös kokemusasiantuntijuudesta (Hipp ym. 2016), yksilönvapauteen liittyvästä näkökulmasta (Kuosmanen 2009), maahanmuuttajien näkökulmasta (Kallakorpi ym. 2019), potilaille annettavasta edukaatiosta (Pitkänen ym. 2011, Välimäki ym. 2013) ja potilaiden osallisuudesta (Kuosmanen 2009, Hipp ym. 2018).
2.2 Kirjallisuuskatsauksen toteutus
Tässä tutkimuksessa kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli auttaa tutkimuskysymysten muodostamisessa. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kartoittaa, millaisia tutkimuksia psykiatrisen hoitotyön historiaan liittyen on tehty. Tämän avulla pyrittiin selvittämään psykiatrisen hoitotyön historiantutkimukseen liittyvää tiedonaukkoa, joka auttoi tutkimuskysymysten asettelussa.
Kirjallisuuden haku toteutettiin huhti-elokuussa 2018. Sähköisistä tietokannoista tässä tutkimuksessa käytettiin Cinahlia, Medicia, Scopusta ja PubMedia, joissa hakusanoina käytettiin englanninkielisiä termejä, koska suomenkielellä toteutetut haut eivät tuottaneet toivottuja tuloksia. Englanninkieliset hakusanat olivat ”history”, ”psychiatry”, ”nursing” ja
”research”. Tiedonhaku eri tietokannoista kirjallisuuskatsaukseen on kuvattu taulukossa 1.
Hakuja tehtiin myös käsitteellä ”mental health”, mutta nämä haut tuottivat vähemmän tuloksia tulosten keskittyessä enemmän nykypäivään ja myös somaattisiin sairauksiin. Tässä tutkimuksessa päädyttiin toteuttamaan haut ”psychiatry”-käsitteellä, koska käsite toi kattavammin esiin psykiatrisen hoitotyön historiaan liittyviä artikkeleita. Hakulausekkeen sisältäessä myös ”nursing” -käsitteen tuli tuloksiin mukaan ”mental health nursing” -käsitteen sisältävät tutkimusartikkelit, jolloin siis saatiin tällä hakulauseke yhdistelmällä parhaimmat tulokset tämän tutkimuksen kannalta.
Taulukko 1. Tiedonhaku tietokannoista ja aineiston valinta kirjallisuuskatsaukseen Tietokanta Hakusanat Rajaukset Hakutulos Otsikon
perusteella valitut
Abstraktin perusteella valitut
Lopulliset valinnat Cinahl histor* AND
psychiat*
AND nurs*
AND research
peer reviewed
Linked full text 353 61 21 18
Medic histor* AND
psych* AND nurs*
koko teksti saatavilla
7 3 3 0
Scopus histor* AND psychiat*
AND nurs*
AND research
open access 33 0 0 0
Pubmed histor* AND psychiat*
AND nurs*
AND research
free full text 243 0 0 0
manuaali haku
8
YHTEENSÄ 636 64 24 26
Kirjallisuuskatsauksen artikkeleiden valintakriteerinä oli tutkimusartikkelien liittyminen psykiatrisen hoitotyön historiaan. Lisäksi julkaisukielen oli oltava suomi, ruotsi tai englanti ja artikkeleiden tuli olla vertaisarvioituja. Koko tekstin tuli olla saatavilla sähköisessä muodossa, lukuun ottamatta Hoitotiede- ja Tutkiva Hoitotyö -lehtiä, joiden artikkelit voitiin tarvittaessa kopioida esimerkiksi kirjastossa. Lisäksi manuaalihakua toteutettiin sekä valittujen että hylättyjen tutkimusartikkelien lähdeluetteloiden kautta. Aineiston valinta kirjallisuuskatsaukseen on kuvattu liitteessä 1.
Kirjallisuuskatsaukseen valikoitui aluksi otsikkotason tarkasteluun yhteensä 636 tutkimusartikkelia, joista jatkokäsittelyyn otettiin 64 tutkimusartikkelia. Seuraavaksi siirryttiin abstraktitason tarkasteluun, johon valikoitui 24 tutkimusartikkelia. Tutkimusartikkelit käytiin tarkemmin sisällön suhteen läpi valikoiden niistä lopulliseen kirjallisuuskatsaukseen 18 tutkimusartikkelia. Lisäksi kirjallisuuskatsaukseen otettiin mukaan 8 tutkimusartikkelia manuaalihaun avulla. Manuaalihaku keskittyi sekä hylättyjen että valittujen tutkimusartikkelien lähdeluetteloihin. Kaiken kaikkiaan kirjallisuuskatsaukseen valikoitui yhteensä 26 tutkimusartikkelia.
2.3 Psykiatrinen hoitotyö historiantutkimuksen valossa
Psykiatrisen hoitotyön historiaa on tutkittu käyttäen dokumenttianalyysia (Jyrkinen 2005, Brimblecombe 2006, Sarkio 2007, Prebble & Bryder 2008, Foth 2013, Adams 2014, Adams 2015, Polubriaginof & Souza Campos 2016, Raeburn ym. 2018), katsausartikkeleita (Gournay ym. 1998, Keen 1999, Nolan & Hopper 2000, Norman & Howell 2000, Hein & Scharer 2015), kirjallisuuskatsauksia (Warelow & Edward 2007, Ben-Sefer 2009, O’Brien ym. 2009, Xu ym.
2017) ja muistitietotutkimuksia (Russell 1997, Boschma ym. 2003, Prebble & Bryder 2008, Dickinson ym. 2013). Prebble & Bryder (2008) käytti tutkimuksessaan kahta tutkimusmenetelmää, muistitietotutkimusta ja dokumenttianalyysia. Kahdessa tutkimusartikkelissa oli käytetty hoitotyön tutkimuksessa harvinaisempia tutkimusmenetelmiä, kuten aatehistoriallista tutkimusmenetelmää (Matilainen 2000) ja sosiaalihistoriallista tutkimusmenetelmää (Boschma ym. 2005).
Kuten aiemminkin oli havaittu Suomessa psykiatrisen hoitotyön historiantutkimus on ollut
hyvin vähäistä. Suomessa psykiatrisen hoitotyön historian tutkimus on keskittynyt lähinnä opinnäytetöihin liittyen psykiatrisen hoitotyön historiaan jonkin tietyn sairaalan tai henkilön näkökulmasta. Suomessa on tehty yksi tutkimus liittyen psykiatrisen hoitotyön historiaan, jossa on kuvattu mielenterveyttä ja psykiatrista hoitotyötä 1920-1930 -luvuilla pohjautuen Karin Neuman-Rahnsin kirjoittamiin oppikirjoihin, artikkeleihin ja puheisiin (Matilainen 2000).
Lisäksi on tehty väitöskirjoja (Sarvilinna 1939, Jyrkinen 2005, Kivimäki 2013, Hirvonen 2014) pääpainon ollessa esimerkiksi mielisairaanhoidon kehittymisen kuvaamisessa (Sarvilinna 1939, Hirvonen 2014). Mielisairaanhoitoa on kuvattu tietyllä ajanjaksolla, esimerkiksi Jyrkinen (2005) keskittyi vuosiin 1915-1918 ja Kivimäen (2013) kuvatessa vuosia 1941-1944.
Kansainvälisesti psykiatrisen hoitotyön historiaa on tutkittu enemmän ja monipuolisemmin eri näkökulmista Suomeen verrattuna. Psykiatrisen hoitotyön kehittymistä on kuvattu tietyn maan näkökulmasta (Nolan & Hopper 2000, Norman & Howell 2000, Boschma ym. 2005, Brimblecombe 2006, Warelow & Edward 2007, Prebble & Bryder 2008, O’Brien ym. 2009, Hein & Scharer 2015, Polugriaginof & Souza Campos 2016, Xu ym. 2017, Raeburn ym. 2018) sen ollessa luontevin lähtökohta tutkimuksen rajaamiselle. Tutkimuksissa on kuvattu psykiatrisen hoitotyön historiaa esimerkiksi Englannin (Gournay ym. 1998, Keen 1999, Nolan
& Hopper 2000, Norman & Howell 2000, Brimblecombe 2006, Dickinson ym. 2013, Adams 2014, Adams 2015), Kanadan (Boschma ym. 2003, Boschma ym. 2005), Australian (Warelow
& Edward 2007, Raeburn ym. 2018) ja Yhdysvaltojen (O’Brien ym. 2009, Hein & Sharer 2015) näkökulmasta. Yksittäisiä tutkimuksia oli Brasilian (Polubriaginof & Souza Campos 2016), Uuden-Seelannin (Prebble & Bryder 2008), Kiinan (Xu ym. 2017) ja Saksan (Foth 2013) psykiatrisen hoitotyön kehittymiseen liittyen.
Psykiatrisen hoitotyön historiaa tutkittaessa määritellään usein aikaväli psykiatrisen hoitotyön kehittymisen tarkastelulle. Eniten tutkimuksia (n= 8) ajoittui 1940-luvulle (Gournay ym. 1998, Boschma ym. 2005, Prebble & Bryder 2008, Ben-Sefer 2009, Foth 2013, Dickinson ym. 2013, Adams 2014, Adams 2015) ja toiseksi eniten (n= 7) 1960-luvulle (Gournay ym. 1998, Nolan
& Hopper 2000, Boschma ym. 2005, Dickinson ym. 2013, Adams 2014, Adams 2015, Hein &
Sharer 2015). 1920-luvulle ei ajoittunut ollenkaan tutkimuksia, mutta 1800-1900-lukujen vaihteeseen ajoittui yksi tutkimus (Brimblecombe 2006).
Yksi keino ajan rajaamiseksi on ollut rajata tutkimus koskemaan toista maailmansotaa (Ben- Sefer 2009, Foth 2013, Hein & Scharer 2015). Psykiatrista hoitotyötä on tutkittu toisen
maailmansodan aikaisissa keskitysleireissä (Ben-Sefer 2009, Foth 2013). Tutkimusta on toteutettu esimerkiksi potilasasiakirjojen (Foth 2013) ja päiväkirjojen (Ben-Sefer 2009) avulla.
Psykiatrisen hoitotyön kehittymistä on kuvattu siis eri maiden ja ajanjaksojen kautta.
Näkökulmaa on usein tarkennettu johonkin tiettyyn osa-alueeseen, esimerkiksi koulutuksen kehittymiseen (Keen 1999), henkilöhistorioihin (Polubriaginof & Souza Campos 2016, Raeburn ym. 2018), hoitajien työoloihin (Russell 1997, Nolan & Hopper 2000, Norman &
Howell 2000, Prebble & Bryder 2008, Brimblecombe 2006, Hein & Scharer 2015, Raeburn 2018). Lisäksi tutkimus on kohdistunut hoitajien asenteisiin ja kokemuksiin psykiatrisista hoitomuodoista (Dickinson ym. 2013, Adams 2014, Adams 2015).
Koulutus ja sen kehittyminen on antanut uutta näkökulmaa psykiatrisen hoitotyön kehittymisen tutkimiseen. Sairaanhoitajien koulutuksen kehittyessä sairaanhoitajat halusivat erottautua kouluttamattomista hoitajista (Sarkio 2007). Kuitenkin hoitotyön koulutuksen kehittymisen ajateltiin heikentävän hoidon laatua sairaanhoitajien ollessa korkeammin koulutettuja. Pelkona oli, että hoitosuhdetyöskentelyn laatu kärsii, mikäli koulutuksessa keskitytään liikaa tieteellisyyteen. Parhaimpana vaihtoehtona nähtiin tieteen yhdistämistä käytäntöön, jolloin hoitosuhdetyöskentelyn ajateltiin pysyvän laadukkaana. (Keen 1999)
Henkilöhistorian avulla on kuvattu oman maan psykiatrisen hoitotyön kehittymistä.
Australiassa on tehty tutkimusta 1800-luvulla mielisairaalassa työskennelleestä Martha Entwistlestä, joka oli Australian ensimmäinen tuomittu mielisairaanhoitaja (Raeburn ym.
2018). Polubriaginof & Souza Campos (2016) kuvaavat psykiatrisen hoitotyön historiaa Brasilian ensimmäisen psykiatrisen oppikirjan ja sen kirjoittajan avulla. Oppikirjan kirjoittaja työskenteli mielisairaalassa johtajan roolissa 1930-luvulla. Sekä Raeburn ym. (2018) ja Polubriaginof & Souza Campos (2016) kuvaavat oman maansa psykiatrisen hoitotyön historian kannalta merkittäviä henkilöitä ja avaavat psykiatrisen hoitotyön kehittymistä näiden henkilöiden vaikutuksen näkökulmasta.
Hoitajien työoloja kuvaamalla on muodostettu kuvaa psykiatrisen hoitotyön kehittymisestä.
1800- ja 1900-lukujen vaihteessa mielisairaalassa työskentely on kuvautunut haastavana ja mielisairaaloissa on vallinnut tiukka kuri (Brimblecombe 2006, Raeburn ym. 2018). 1930-1950 -luvuilla hoitotyötä leimasi hoitajien väkivaltainen käyttäytyminen potilaita kohtaan (Russell 1997), minkä ajateltiin pitävän potilaat kurissa hoitomenetelmien ollessa puutteellisia (Russell
1997, Hein & Scharer 2015). Yhtenä syynä väkivaltaiseen käyttäytymiseen potilaita kohtaan voidaan pitää 1950-luvulla huonoa hoitotyön johtamista, jonka vuoksi palkkaus ja työolot olivat varsin huonot heijastuen potilastyöhön (Russell 1997, Nolan & Hopper 2000). 1960-luvulla työolot kohentuivat (Nolan & Hopper 2000), vaikkakin psykiatrisia sairaanhoitajia ei vieläkään arvostettu ja koulutus oli puutteellista (Norman & Howell 2000). 1970-luvulle mentäessä arvostus psykiatrisia sairaanhoitajia kohtaan kasvoi ja heidän palkkansa nousi (Prebble &
Bryder 2008).
Psykiatrinen hoito kehittyi hoitotyön ohella, ja hoitajien asenteet, kokemukset ja rooli erilaisissa hoitomuodoissa on ollut tutkimuskohteena. (Adams 2014, Dickinson ym. 2014, Adams 2015, Xu ym 2017). Tutkimus on kohdistunut insuliinisokkihoitoon (Adams 2014) ja elektrokonvulsiiviterapiaan (ECT-hoitoon) (Adams 2015, Xu ym. 2017) ja seksuaalisuuden poikkeavuutta korjaaviin hoitoihin (Dickinson ym. 2014). Hoitohenkilöstö koki nämä hoidot osana työnkuvaansa, eivätkä ole varsinaisesti kokeneet tekevänsä mitään väärää. (Adams 2014, Dickinson ym. 2014).
Psykiatrinen hoito alkoi kehittymään vauhdilla 1950-1960 -luvuilla, ja siihen vaikuttivat monet eri tekijät. Yhdysvalloissa toinen maailmansota ja Vietnamin sota vaikuttivat psykiatriseen hoitotyöhön ja sen kehittymiseen (Hein & Scharer 2015). Ensimmäiset psyykelääkkeet, esimerkiksi litium, tulivat tuolloin käyttöön muuttaen hoitotyötä, koska potilaista tuli helpommin lähestyttäviä ja heidän käsittelynsä oli helpompaa. (Hein & Scharer 2015.) Lääkehoidon kehittymisen lisäksi uusia hoitomenetelmiä otettiin käyttöön (Gournay ym. 1998, Norman & Howell 2000, O’Brien ym. 2009). Yksi näistä hoitomenetelmistä oli yhteisöhoito, joka alkoi yleistymään 1960-1970 -luvuilla (Gournay ym. 1998, Norman & Howell 2000, O’Brien ym. 2009). Myös terapeuttisia interventioita ja miljöötä on tutkittu (Gournay ym.
2008). Lisäksi tuolloin alettiin järjestämään potilaille avohoitoa (Nolan & Hopper 2000).
2.4 Psykiatrisen hoitotyön opetus ennen ja nyt
Sairaanhoidon ja mielenterveyshoitotyön koulutuksen historiaa on myös tutkittu. Lapinlahdella alettiin vuonna 1913 kouluttamaan mielisairaanhoitajia, jotka olivat verrattavissa apuhoitajaan.
Sairaanhoitajien koulutukseen lisättiin opetusta mielisairauksista, jolloin opetusta tuli
koulutukseen mukaan melko paljon, esimerkiksi lääkärinluentoja ja käytännön opetusta.
Mielisairaanhoidon lisääminen sairaanhoitajien koulutukseen mahdollisti erikoistumisen mielitauteihin. (Sarkio 2007.) Mielisairaanhoidon koulutuksen aikana painotettiin vuorovaikutustaitoja, ja mielenterveyshoitotyön ytimenä pidettiin hoitosuhdetyöskentelyä (Keen 1999).
Sarkion (2007) tutkimuksen mukaan mielisairaanhoidon opetuksessa käytettiin pääsääntöisesti kuutta eri kirjaa. Oppikirjojen määrä lisääntyi, kun mielisairaanhoidon opetus yleistyi sairaanhoitajien koulutuksessa. Oppikirjoissa korostuu potilaan kohtaaminen (Neuman-Rahn 1924), erilaiset hoitomuodot (Neuman-Rahn 1924, Kinnunen 1939, Unkila 1957) ja hoitajan tehtävät (Robinson 1966). Työhoito ja sen merkitys psykiatrisessa hoitotyössä korostui, sillä sitä painotettiin oppikirjoissa (Neuman-Rahn 1924, Kinnunen 1939, Unkila 1957). Hoitajien oli tärkeää saada koulutuksen aikana tietoa myös psykiatrisista sairauksista (Neuman-Rahn 1924, Kaila 1939). 1970-luvulla alettiin mielenterveyshoitotyössä painottaa myös ennaltaehkäisevän työn merkitystä (Paloheimo 1973).
Nykyisin mielenterveys- ja päihdehoitotyön opetus vaihtelee ammattikorkeakouluittain, sillä jokainen ammattikorkeakoulu päättää itse omasta opetussuunnitelmasta, ja näin ollen myös mielenterveys- ja päihdehoitotyön opintojakson sisällöstä ja opintopistemäärästä (Ammattikorkeakoululaki 932/2014). YleSHarviointi -hanke on yhtenäistämässä ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmia siten, että opetuksen osalta tavoitteet yhtenäistyvät, joka tulee tasoittamaan ammattikorkeakoulujen välisiä eroja esimerkiksi mielenterveys- ja päihdehoitotyön opetuksessa (Savonia 2019).
Mielenterveys- ja päihdehoitotyön opetukseen kuuluvat hoitosuhdetyöskentely ja potilaan kanssa vuorovaikutuksessa oleminen (Karelia AMK 2018, Lapin AMK 2018, Turku AMK 2018, Savonia AMK 2019, XAMK 2019), kriisityö (Karelia AMK 2018, Turku AMK2019, XAMK 2019) ja lainsäädäntö (Karelia AMK 2018, Savonia AMK 2019) korostaen mielenterveyden edistämisen näkökulmaa (Lapin AMK 2018, Savonia AMK 2019, XAMK 2019).
2.5 Historiantutkimus menetelmänä hoitotieteessä
Historiantutkimuksen kohdistuessa menneisyyteen (Grove ym. 2012, Kalela 2015) kuvaavat historioitsijat usein tapahtumia suhteessa aikaan, yhteiskuntaan tai johonkin avainhenkilöön, jolloin ymmärrys nykyisyyttä kohtaan ja tietoisuus nykyhetken tapahtumiin vaikuttavista tekijöistä lisääntyy (Grove ym. 2012). Historiantutkimuksessa tutkimusongelma ja tutkimuksen tarkoitus kohdentuu tiettyyn yksilöön, johonkin yhteiskunnan osa-alueeseen, tapahtuman/tilanteen tunnistamiseen tai ajanjakson tunnistamiseen (Grove ym. 2012).
Historiantutkimuksessa arvioidaan tutkimuskohteeseen liittyviä tulkintoja, ja samalla noudattamaan tieteellisen tutkimuksen periaatteita (Kalela 2015).
Historiantutkijan tarkoituksena on osoittaa hänen valitsemansa tutkimuskohteen tärkeys perustelemalla aihevalintaa. Historiantutkimuksessa pyritään selvittämään asioiden oikeellisuus sen sijaan, että keskityttäisiin siihen, miten asioiden väitetään tai oletetaan olevan.
(Kalela 2017.) Historiantutkimuksessa voidaan tutkia hyvinkin arkaluontoisia asioita, ja tutkijan on huomioitava, ettei hän saa vahingoittaa tutkittavaa. Tutkijan on kiinnitettävä erityisesti huomiota kunnioittavaan kirjoitustapaan. (Vainio-Korhonen 2017).
Ensimmäinen vaihe historiantutkimuksessa on tutkimusaiheen tai tutkittavan ilmiön valitseminen (Sweeney & McAuley 2005, Grove ym. 2012, Kalela 2015), jonka jälkeen muodostetaan tutkimuskysymys (Sweeney & McAuley 2005, Tallberg 2006, Grove ym. 2012).
Tutkimuskysymyksen asettelu tehdään historiantutkimuksessa lähteiden avulla (Tallberg 2006) ja tutkimuskysymyksen asettelussa voidaan hyödyntää kirjallisuuskatsausta (Grove ym. 2012).
Tutkimuskysymyksen muodostuttua, aloittaa tutkija lähdemateriaalin keräämisen (Sweeney &
McAuley 2005, Tallberg 2006) ja tunnistaa, inventoi ja arvioi aineistoa (Sweeney & McAuley 2005, Grove ym. 2012). Historiantutkimukseen liittyy aina tiedon kriittinen arviointi, joka kohdistuu jo olemassa olevaan, historian tietoon (Kalela 2015).
Historiantutkimuksessa aineistona voi olla mikä tahansa dokumentti: kirjoitettu, julkinen, yksityinen, virallinen, epävirallinen, sähköinen tai kirjallinen versio (Sweeney & McAuley 2005). Historiantutkimuksessa on tärkeää, että aineisto on aitoa ja autenttista (Hewitt 1997, Sweeney & McAuley 2005, Hargreaves 2008). Lähdekritiikki on oleellinen osa historiantutkimusta (Hewitt 1997, Hargreaves 2008, Tallberg 2006, Grove ym. 2012, Kalela
2015). Tutkijan tulee arvioida aineiston aitoutta kriittisesti, koska aineiston tulisi olla luotettavaa antaakseen mahdollisimman aidon kuvauksen menneisyydestä. Esimerkiksi päiväkirjojen kautta se voi olla haasteellista (Hewitt 1997), koska ne sisältävät kirjoittajansa näkemyksen aikakaudesta.
Historiantutkimukseen kuuluu lukeminen, lähteiden hakeminen, aineiston lähdekriittinen käsittely, aineiston analysointi, tulkinta ja kirjoittaminen (Sweeney & McAuley 2005, Tallberg 2006). Nämä eivät mene historiantutkimuksessa järjestyksessä, vaan kyseessä on prosessi, jossa nämä kaikki jaksot ovat läsnä koko ajan (Tallberg 2006). Tulkintojen tarkoituksena on pyrkiä ymmärtämään ja selittämään tutkittavaa ilmiötä (Hargreaves 2008, Kalela 2015).
Viimeisenä vaiheena on tutkimusraportin kirjoittaminen (Sweeney & McAuley 2005, Grove ym. 2012). Historiantutkimuksessa on tärkeää perustella tutkimusaiheen valintaa, johtuipa se sitten esimerkiksi ammatillisista syistä tai tutkijan mielenkiinnosta, ja sen tulee näkyä myös tutkimusraportissa (Grove ym. 2012, Kalela 2015). Historiantutkimuksen luotettavuutta voi vahvistaa perustelemalla tutkijan valintoja läpi koko tutkimusprosessin (Kalela 2015).
Hoitotyön historian tutkimuksessa on keskitytty tapahtumiin ja henkilöihin, jotka ovat muokanneet hoitotyötä ja sairaanhoitajien ammattia (Grove ym. 2012). Hoitotyön historiantutkimus voi lisätä ymmärrystä ja tietoisuutta hoitotyön ammattien roolista yhteiskunnassa (Hewitt 1997, Hvalvik 2010, Grove ym. 2012). Historiantutkimus auttaa muodostamaan perustan hoitotyölle, ja se ohjaa tulevaisuuden tutkimustyötä ja ammatin kehittämistä (Grove ym. 2012), koska historiantutkimus mahdollistaa nykypäivän ongelmien tunnistamisen (Hewitt 1997, Grove ym. 2012).
Alun perin hoitotyön historia on ollut tärkeä osa hoitotyön opetuksessa, ja se on vahvistanut sairaanhoitajaopiskelijoiden ammatti-identiteettiä (Hvalvik 2010, Toman & Thifault 2012).
Oman ammatin historian tunteminen on tärkeää ammatti-identiteetin vahvistumisen kannalta (Toman & Thifault 2012). Hoitotyön historian tutkimus ei pelkästään kuvaile hoitotyön kehittymistä, vaan se voi selittää asenteita ja ennakkoluuloja esimerkiksi psykiatrisia sairaanhoitajia kohtaan (Sweeney & McAuley 2005).
Historiantutkimusta on pidetty aikaa vievänä, monimutkaisena ja haastavana metodina, mutta se voi johtua sen vähäisestä käytöstä hoitotyön tutkimuksessa. Historiantutkimuksella olisi
paljon annettavaa hoitotyölle ja sen tutkimukselle. Sen avulla voidaan esimerkiksi kuvata hoitotyön-, sosiaali- ja terveyskysymysten kehittymistä. (Sweeney & McAuley 2005.)
2.6 Yhteenveto tutkimuksen teoreettisista lähtökohdista
Historiantutkimuksella on paljon annettavaa hoitotyölle. Hoitotyön historiantutkimuksen lisätessä ymmärrystä ja tietoisuutta hoitotyön kehittymisestä ja ammattien roolista yhteiskunnassa, antaa historiantutkimus samalla perustan hoitotyölle ohjaten tulevaisuuden tutkimustyötä sekä ammatin ja hoitotyön kehittämistä. Hoitotyön historiantutkimuksen tarkoituksena ei ole pelkästään kuvailla hoitotyön kehittymistä, vaan se voi auttaa selittämään esimerkiksi asenteita psykiatrisia sairaanhoitajia kohtaan.
Psykiatrinen hoitotyö kehittyi paljon 1900-luvulla. Aluksi mielisairaaloissa vallitsi tiukka kuri, ja potilaiden kohtelu oli jopa väkivaltaista. Työolojen parantuessa myös potilaan kohtelu alkoi parantua. Psykiatrisen hoitotyön kehittymiseen vaikutti muun muassa toinen maailmansota ja psykiatrian kehittyminen tieteenalana. 1950-luvulle mentäessä ja psykiatrian kehittyessä tieteenalana parani myös potilaiden kohtelu uusien hoitomuotojen kehittymisen myötä esimerkiksi lääkitysmahdollisuuksien parantuessa. Psykiatrisessa hoitotyössä potilaan kohtelu muuttui inhimillisemmäksi ja potilasta huomioitiin enemmän. Psykiatriseen hoitoon tuli uusia hoitomuotoja, kuten yhteisöhoito, joka yleistyi etenkin 1970 -luvulla Yhdysvalloissa.
Nykyisin psykiatrisen hoitotyön kulmakivenä on hoitosuhdetyöskentely ja yhteistyö potilaan kanssa. Psykiatrinen hoitotyö sisältää nykypäivänä psykoedukaatiota, perhetyötä, ryhmätoimintoja ja terapiaa. Lisäksi psykiatrisessa hoitotyössä korostuu kuntouttava työote.
Psykiatrista hoitotyötä ja hoitoa ohjaa mielenterveyslaki. Psykiatrisen hoitotyön tutkimussuuntaukset nykypäivänä kohdistuvat pakkokeinojen vähentämiseen, mutta myös digitalisaatioon ja teknologian hyödyntämiseen psykiatrisessa hoitotyössä.
Suomessa psykiatrisen hoitotyön historiaa on tutkittu lähinnä hoitotieteellisissä opinnäytetöissä keskittyen psykiatrisen hoitotyön historiaan jonkin tietyn sairaalan tai henkilön kautta.
Suomessa on tehty vain yksi tutkimus psykiatrisesta hoitotyön historiasta. Kansainvälisesti psykiatrisen hoitotyön historiaa on tutkittu Suomea enemmän ja tutkimusta on tehty hyvin
erilaisista näkökulmista. Keskiössä tutkimuksissa on ollut mielisairaalassa työskentely ja mielisairaanhoidon kehittyminen sekä psykiatriset hoitomuodot hoitotyön näkökulmasta.
Hoitotyön opetuksessa hoitotyön historian opettaminen oli aiemmin tärkeässä roolissa vahvistaen sairaanhoitajaopiskelijoiden ammatti-identiteettiä. Psykiatrisen hoitotyön opetus oli melko vähäistä sairaanhoitajakoulutuksen aikana 1900 -luvun alkupuolella ja oppikirjoina käytettiin vain muutamaa eri kirjaa. Painotusalueina koulutuksessa oli potilaan kohtaaminen, erilaiset hoitomuodot ja hoitajan tehtävät. Nykyisin mielenterveys- ja päihdehoitotyön opinnot kuuluvat jokaisen sairaanhoitajan opintoihin pakollisina opintoina. Sisällöllisesti opintojaksot ovat hyvin vaihtelevia painotusalueiden suhteen, sillä ammattikorkeakoulut saavat itse päättää opintojaksojensa sisällöistä.
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TAVOITE
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Sairaanhoidon vuosikirjojen pohjalta, miten psykiatrista hoitotyötä on tutkittu Suomessa 1950-1980 -luvuilla. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena on kuvata psykiatrista hoitotyötä 1950-1980 -luvuilla. Tutkimuksen tarkoituksena on siis muodostaa kuva psykiatrisen hoitotyön tutkimuksesta ja hoitotyön sisällöstä Sairaanhoidon vuosikirjojen artikkeleiden pohjalta.
Tämän tutkimuksen tutkimuskysymykset ovat:
1. Miten psykiatrista hoitotyötä on tutkittu Sairaanhoidon vuosikirjoissa vuosina 1958- 1988?
2. Millaisena psykiatrinen hoitotyön näyttäytyy Sairaanhoidon vuosikirjoissa vuosina 1958-1988?
Tämän tutkimuksen tavoitteena on jatkossa hyödynnettävän tiedon tuottaminen. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää niin hoitotyön koulutuksessa, hoitotyön johtamisessa, hoitotyön kehittämisessä kuin hoitotyön tutkimustyössä.
Psykiatrisen hoitotyön opetuksen näkökulmasta hoitotyön historian opettaminen sairaanhoitajaopiskelijoille on todettu auttavan opiskelijoita ymmärtämään hoitotyön kehitystä ja on siksi tärkeää, että sitä opetettaisiin (Madsen ym. 2009, McAllister ym. 2009).
Tutkimustuloksia voidaan siis hyödyntää opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa lisäämällä opetukseen psykiatrisen hoitotyön historiaa.
Hoitotyön johtamisen näkökulmasta tutkimustuloksia voidaan hyödyntää hoitotyön kehittämisessä. Hoitotyön johtaja voi tarkastella nykypäivän hoitotyötä tutkimustulosten valossa. Tutkimustuloksia voidaan verrata nykypäivän hoitotyöhön ja suunnitella hoitotyön kehittämistä niiden pohjalta. Tutkimustulosten pohjalta voidaan toteuttaa hoitotyössä tutkimusta, esimerkiksi potilaskysely. Kyselyn tuloksia voidaan verrata tässä tutkimuksessa tutkitun ajanjakson tuloksiin ja sen pohjalta kehittää hoitotyötä.
Tutkimustulokset auttavat suuntaamaan jatkossa tutkimusta tarkemmin tiettyihin ilmiöihin psykiatrisen hoitotyön historiassa. Tutkimustulosten avulla voidaan jatkossa keskittää tutkimusta esimerkiksi tarkemmin tässä tutkimuksessa nousseisiin ilmiöihin tai laajentaa tutkittavaa ajanjaksoa. Psykiatrisen hoitotyön historian tutkimus on Suomessa ollut vähäistä, ja sen tutkiminen jatkossa on tärkeää.
4 AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT
4.1 Aineisto ja aineiston keruu
Tämän tutkimuksen aineisto koostuu Sairaanhoidon vuosikirjojen artikkeleista. Sairaanhoidon vuosikirjoja julkaistiin vuosina 1958-1988 yhteensä 30. Vuosikirjoja ei julkaistu vuosittain, osassa vuosikirjoista on yhdistetty kaksi vuotta. Sairaanhoidon vuosikirjoja julkaisi vuonna 1944 perustettu Sairaanhoitajien koulutussäätiö. Säätiön tarkoituksena oli aluksi edistää sairaanhoitajakoulutusta esimerkiksi apurahojen avulla ja jakamalla oppikirjoja sairaanhoitajaoppilaille. Nykyisin säätiö pyrkii toiminnallaan vahvistamaan hoitotyön osaamista sekä tukemaan hoitotyön koulutusta esimerkiksi avustamalla hoitotieteellistä tutkimusta ja hankkeita. (SHKS 2019.)
Ensimmäinen Sairaanhoidon vuosikirja julkaistiin vuonna 1958. Sairaanhoidon vuosikirjojen tarkoituksena oli kehittää sairaanhoitoa tutkimusten avulla. Lisäksi niiden tarkoituksena oli julkaista sairaanhoitoon liittyviä tutkimuksia ja kartoittaa sairaanhoidon tutkimuksen mahdollisuuksia. Sairaanhoidon vuosikirjoilla pyrittiin myös kohdistamaan huomiota sairaanhoidon tutkimuksiin ja samalla saada sairaanhoitajia kiinnostumaan oman alansa tutkimisesta ja tutkimuksista. (Donner ym. 1964.)
Vuonna 1988 julkaistiin viimeinen Sairaanhoidon vuosikirja. Hoitotyön tutkimuksen ja hoitotieteen laajentuessa ja monipuolistuessa kerran vuodessa julkaistava vuosikirja ei ollut enää riittävä. Sairaanhoitajien koulutussäätiö päätti jatkaa julkaisutoimintaa tuolloin vasta perustetun Hoitotieteen Seuran (nykyisin Hoitotieteiden tutkimusseura HTTS r.y.) kanssa.
(Sinkkonen & Paunonen 1988.)
Tähän tutkimukseen valittiin aineistoksi Sairaanhoidon vuosikirjat, koska niiden avulla saatiin selkeä rajaus tutkimukselle julkaisuajanjakson (v. 1958-1988) mukaan. Aineiston helppo ja vapaa saatavuus vaikuttivat myös aineiston valintaan. Lisäksi aineisto oli yhdessä paikassa, julkaistuna Sairaanhoidon vuosikirjoissa. Sairaanhoidon vuosikirjojen ollessa ensimmäisiä kokoelmia Suomen hoitotyön tutkimuksista, ovat ne merkittävä osa hoitotyön tutkimuksen historiaa.
Historiantutkimuksessa on tärkeää, että valittu aineisto on aitoa ja autenttista (Sweeney &
McAuley 2005). Sairaanhoidon vuosikirjat ovat julkisia dokumentteja ja niissä on julkaistu artikkeleja, joten voidaan olettaa niiden antavan aitoa ja todellista kuvausta vuosien 1958-1988 psykiatrisen hoitotyön tutkimuksellisista näkökulmista sekä psykiatrisesta hoitotyöstä. Lisäksi artikkelit kuvastavat oman aikansa tieteellisiä julkaisuja, joten niiden voidaan olettaa olevan aitoja kuvauksia 1950-1980 -luvun psykiatrisesta hoitotyöstä.
Tutkimuksen aineisto oli vapaasti saatavilla useammasta eri kirjastosta, mutta tätä tutkimusta varten Sairaanhoidon vuosikirjat lainattiin Siun soten tieteellisestä kirjastosta, joten aineiston keruu oli helppoa aineiston ollessa yhdessä paikassa. Sairaanhoidon vuosikirjojen artikkeleista valittiin tutkimuskysymysten kannalta 16 oleellisinta artikkelia.
Kaikista Sairaanhoidon vuosikirjoihin tarjotelluista ja julkaistuista artikkeleista suuri osa on ollut hoitotyön opinnäytetöitä, joka on näkynyt artikkelien tieteellisessä tasossa (Sinkkonen &
Paunonen 1988). Toisaalta tämä kuvastaa omaa aikakauttaan hoitotyön tutkimuksen ollessa alkutekijöissään ja keskittyessä paljon hoitotyön opinnäytetöihin. Tämän tutkimuksen kannalta kuudestatoista artikkelista vain kolmen artikkelin voidaan olettaa olevan mahdollisia opinnäytetöitä (Tirranen 1971, Savolainen 1988, Väätäinen & Krause 1988), jonka perusteella voidaan todeta, ettei tämä vaikuta tutkimuksen luotettavuuteen sitä heikentävästi.
Artikkeleissa ei erikseen ollut mainintaa opinnäytetyöstä lukuun ottamatta Savolaisen (1988) artikkelia. Mahdollisten opinnäytetöiden toteaminen perustui tutkijan tulkintaan kirjoittajien ammattinimikkeen perusteella. Opinnäytetöitä ei päädytty rajaamaan tästä tutkimuksesta pois, koska ne ovat osa Sairaanhoidon vuosikirjoissa julkaistuja artikkeleita. Näin ollen opinnäytetöitä pidettiin tasavertaisina artikkeleina muiden artikkeleiden kanssa. Psykiatriseen hoitotyöhön liittyvien artikkeleiden määrä oli muutenkin vähäinen (n=16), joka vahvisti päätöstä sisällyttää opinnäytetyöt tutkimuksen aineistoksi. Aineiston valinta vaiheessa opinnäytetyöt on käyty tarkasti läpi ja havaittu niiden vastaavan tutkimuskysymykseen.
4.2 Dokumenttianalyysi menetelmänä
Dokumenttianalyysin tarkoituksena on tehdä päätelmiä kirjallisessa muodossa olevasta aineistosta (Bowen 2009). Dokumenttianalyysi perustuu jo olemassa olevan aineiston systemaattiseen tarkasteluun ja arviointiin (Miller & Alvarado 2005, Bowen 2009). Aineistoa ei siis erikseen kerätä esimerkiksi haastatteluilla tai kyselylomakkeilla, vaan aineisto on ollut olemassa jo pidempään (Miller & Alvarado 2005.)
Dokumenttianalyysin aineisto koostuu erilaisista dokumenteista, kuten päiväkirjoista (Murray
& Sixsmith 2002, Bowen 2009, May 2011, Tuomi & Sarajärvi 2018), kirjeistä (Bowen 2009, Tuomi & Sarajärvi 2018), historiallisista dokumenteista (May 2011) tai internetin keskustelupalstojen kirjoituksista (Miller & Alvarado 2005). Aineistona voi siis olla joko painettuja dokumentteja tai sähköisessä muodossa olevia dokumentteja (Bowen 2009, May 2011). Aineistossa oleellista on se, että dokumentit ovat tuotettu jotakin muuta tarkoitusta varten (Miller & Alvarado 2005) ja ne kuvastavat oman aikansa sosiaalista ja historiallista tilannetta (Miller & Alvarado 2005, Bowen 2009). Dokumenttien tarkastelun avulla päästään tutustumaan tapahtumiin ja ilmiöihin, joita ei enää voida havainnoida (Miller & Alvarado 2005).
Dokumenttianalyysi lähtee aina liikkeelle siitä, että aineistoa käydään pintapuolisesti läpi ja etsitään aiheeseen sopivaa aineistoa (Bowen 2009). Tämä on hyvin intensiivinen vaihe, sillä siinä aloitetaan jo aineiston analyysia. Aineistoon täytyy syventyä jo aineiston keruu vaiheessa, koska aineistosta tulee etsiä aiheeseen soveltuvia yksityiskohtia ja kuvauksia. (Grove ym.
2012.)
Dokumenttianalyysissa aineiston analyysia ohjaa aina tutkimuskysymys tai hypoteesi (Miller
& Alvarado 2005, Bowen 2009, Rasmussen ym. 2012). Tärkeää on, että dokumenttien sisältöä analysoidaan järjestelmällisesti ja artikkelit käydään läpi useaan kertaan, jotta varmistutaan siitä, että kaikki olennainen on artikkeleista huomioitu (Miller & Alvarado 2005, Bowen 2009, Rasmussen ym. 2012). Systemaattisen tarkastelun tarkoituksena on auttaa tutkijaa omaksumaan suuri määrä tietoa, joka on tarpeeksi laadukasta spesifiin aiheeseen (May 2011).
Dokumentit on asetettava siihen kontekstiin, jossa ne ovat alun perin tuotettu, jotta dokumentit tulevat ymmärretyiksi (May 2011). Analysoinnin tarkoituksena on tunnistaa dokumenteista
pääasiat ja aineiston merkitykset sekä löytää aineistosta keskeisimmät aiheet, kategoriat ja teemat. Aineistoa on tarkoitus luokitella systemaattisesti sekä tiivistää aineistoa teemoihin sisällön analyysia mukaillen (Miller & Alvarado 2005, Bowen 2009, Rasmussen ym. 2012.).
Tutkijan oma tulkinta on myös osa aineiston analyysia dokumenttianalyysissa (Miller &
Alvarado 2005, Bowen 2009).
Dokumenttianalyysissa voidaan käyttää erilaisia sisällönanalyysimenetelmiä, esimerkiksi temaattista analyysia (Bowen 2009, Rasmussen ym. 2011), kontekstianalyysia (Miller &
Alvarado 2005) tai sisällön erittelyä (Tuomi & Sarajärvi 2018), mutta käytetyin analyysimenetelmä on induktiivinen sisällönanalyysi (Miller & Alvarado 2005, Bowen 2009, May 2011, Rasmussen ym. 2011, Gross ym. 2015), jonka tarkoituksena on tunnistaa aineiston ydin (Miller & Alvarado 2005, Tuomi & Sarajärvi 2018). Sitä käytetään havainnollistamaan toistuvia kuvioita, teemoja ja kategorioita (Miller & Alvarado 2005, Polit & Beck 2006, May 2011, Rasmussen ym. 2012, Gross ym. 2015). Sisällönanalyysia käytetään induktiivisessa analyysissä esimerkiksi haastattelujen analysoimiseen, mutta se soveltuu hyvin myös dokumenttien analysointimenetelmäksi. (Miller & Alvarado 2005.)
Sisällönanalyysi on tekstianalyysia, jossa aineisto järjestellään johtopäätösten tekemistä varten (Polit & Beck 2006, Tuomi & Sarajärvi 2018). Siinä pyritään etsimään tekstistä merkityksiä (Miller & Alvarado 2005, Tuomi & Sarajärvi 2018). Sen tarkoituksena on muodostaa sanallinen ja selkeä kuvaus tutkittavasta ilmiöstä menettämättä kuitenkaan aineiston informaatiota.
Aineistosta pyritään luomaan selkeä, jotta johtopäätösten muodostaminen olisi helpompaa.
Sisällönanalyysi perustuu aineiston loogiseen päättelyyn ja tulkintaan. (Tuomi & Sarajärvi 2018.)
Induktiivinen eli aineistolähtöinen sisällönanalyysi lähtee liikkeelle alkuperäisilmausten kirjaamisella, jonka jälkeen alkuperäisilmaukset pelkistetään. Pelkistetyistä ilmauksista etsitään samankaltaisuuksia, ja niitä ryhmitellään ja muodostetaan alaluokkia. Alaluokkia yhdistellään ja muodostetaan yläluokkia, jotka yhdistellään vielä pääluokaksi. (Tuomi &
Sarajärvi 2018.)
Dokumenttianalyysin etuina on sen tehokkuus. Se vie vähemmän aikaa, koska siihen kuuluu aineiston valikointi, eikä aineiston keruu. Aineiston helppo saatavuus, vähäiset kustannukset sekä aineiston vakaus, tarkkuus ja laajuus ovat myös dokumenttianalyysin etuja. Tutkijan
läsnäolo ei vaikuta dokumentteihin, ja dokumentit kattavat usein hyvinkin pitkän ajanjakson ja ne kuvaavat tarkasti ajanjaksoa. (Bowen 2009.)
Dokumenttianalyysilla on myös heikkouksia. Dokumenttianalyysissa käytetyt dokumentit on usein tuotettu muuta tarkoitusta varten kuin tutkimusta, jonka vuoksi niistä ei välttämättä saa tutkimuskysymyksen kannalta riittävää tietoa (Bowen 2009, Gross ym. 2015). Dokumentit voivat olla hankalasti saatavilla tai pääsyä niihin on tarkoituksellisesti rajoitettu (Bowen 2009).
Toisaalta dokumentit voivat olla kytköksissä esimerkiksi poliittisiin linjauksiin tai organisaation vaikutuksen alaisia, jotka vaikuttavat dokumenttien sisältöön ja eivät anna siten oikeaa kuvaa tilanteesta (Bowen 2009, Gross ym. 2015).
4.3 Aineiston analyysi
Historiantutkimus menetelmänä, aineiston vapaa saatavuus ja aineiston valinta keräämisen sijaan puolsivat dokumenttianalyysin valintaa analyysimenetelmäksi (Bowen 2009). Aineiston analyysi lähti liikkeelle dokumenttianalyysiin perehtymisellä, jonka jälkeen varsinainen aineiston analyysi aloitettiin. Dokumenttianalyysin eteneminen tässä tutkimuksessa on esitetty tämän kappaleen lisäksi liitteessä 2.
Sairaanhoidon vuosikirjojen läpikäynti oli hyvin intensiivinen vaihe, sillä siinä yhdistyi sekä aineiston keruu (artikkelien valinta) että aineiston analyysi. Aineiston analyysi alkoi jo aineiston keruu vaiheessa, jolloin Sairaanhoidon vuosikirjat lainattiin ja niitä käytiin läpi tutkimuskysymyksen muotoilua ajatellen. Aineistoon syventyminen jo aineiston keruu vaiheessa määritteli tutkimuskysymystä. Ensin valittiin laajasti kaikki psykiatriseen hoitotyöhön ja mielenterveyshoitotyöhön viittaavat artikkelit (n= 38), ja näiden artikkelien perusteella lähdettiin miettimään tutkimuskysymystä. Artikkelien sisältöihin perehtyminen mahdollisti tarpeeksi kuvaavien tutkimuskysymysten muodostamisen.
Tutkimuskysymyksen hahmottuessa aloitettiin artikkelien läpikäynti uudelleen tutkimuskysymysten avulla. Artikkelien tuli siis vastata tutkimuskysymykseen. 38 artikkelista valittiin psykiatriseen hoitotyöhön suoraan liittyvät artikkelit (n=16) (liite 3), ja ne analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Aineiston intensiivinen läpikäynti tutkimuskysymyksen
muodostamiseen ja aineiston valintaan liittyen edesauttoi aineistoon perehtymistä helpottaen varsinaisen analysoinnin aloittamista.
Aineiston analyysimenetelmäksi valikoitui induktiivinen sisällönanalyysi sen ollessa käytetyin aineiston analyysimenetelmä dokumenttianalyysissa. Analyysimenetelmää valittaessa perehdyttiin dokumenttianalyysiin ja siinä käytettäviin aineistonanalyysimenetelmiin tarkasti, jotta tämän tutkimuksen kannalta sopivin analyysimenetelmä valittaisin.
Aineiston analyysissa aineistoa tiivistettiin ja järjesteltiin johtopäätösten ja tulkintojen tekoa varten. Aineiston analyysissa pyrittiin säilyttämään artikkelien tuottama informaatio.
Induktiivinen analyysi lähti liikkeelle alkuperäisilmausten keräämisellä artikkeleista.
Alkuperäisilmaukset pelkistettiin, ja niistä muodostettiin alakategorioita (n=28). Alakategoriat yhdistettiin yläkategorioiksi (n=14), joita yhdistelemällä muodostui kolme pääkäsitettä.
Pääkäsitteiksi muodostuivat psykiatrisen hoitotyön menetelmät, uudet hoitomuodot psykiatriassa ja psykiatrisen hoitotyön kehittämisalueet. Yhdistäväksi luokaksi muodostui psykiatrinen hoitotyö. Esimerkki kategorioiden muodostamisesta on koottu liitteeseen 4.
Artikkeleista muodostettiin kokonaiskuva, joka kuvataan tulososiossa. Kokonaiskuvan saamiseksi artikkelit käytiin useasti läpi induktiivisen sisällönanalyysin avulla muodostaen synteesiä artikkeleiden sisällöstä. Samalla muodostettiin artikkelien sisältöjen perusteella johtopäätöksiä. Kokonaiskuvan saaminen, synteesin ja johtopäätösten tekeminen edellytti tutkijan omaa tulkintaa aineistosta.
5 TULOKSET
5.1 Psykiatriseen hoitotyöhön liittyvät artikkelit Sairaanhoidon vuosikirjoissa 1958-1988 Sairaanhoidon vuosikirjoissa ei 1950-luvulla julkaistu psykiatriseen hoitotyöhön liittyviä artikkeleita ollenkaan. Seuraavilla vuosikymmenillä psykiatriseen hoitotyöhön liittyvien artikkelien määrä hiljalleen lisääntyi, ja 1980 -luvulla psykiatriseen hoitotyöhön liittyviä artikkeleita oli jo selkeästi enemmän. Psykiatrisen hoitotyön tutkimus näyttää siis hiljalleen lisääntyneen vuosien 1958-1988 välillä. Toisaalta sama tilanne on ollut Sairaanhoidon vuosikirjoihin julkaistaviksi tarjottavien artikkelien kohdalla niiden määrän kasvaessa ja artikkelien monipuolistuessa vuosi vuodelta (Sinkkonen & Paunonen 1988).
Soveltuvien artikkeleiden määrä jäi melko vähäiseksi. Tähän tutkimukseen valikoitiin Sairaanhoidon vuosikirjoista 16 artikkelia analysoitavaksi (liite 1). Otsikoiden perusteella perehdyttiin 38 artikkeliin, joista yli puolet karsiutui pois (n=22). Hylkäämisen perusteina oli se, että artikkelissa ei käsitelty riittävästi psykiatrista hoitotyötä. Kaikissa hylätyissä artikkeleissa käsiteltiin psykiatriaa jollakin tasolla, mutta sen osuus jäi liian pieneksi.
Tutkimukseen valitut artikkelit (n=16) käsittelivät psykiatrista hoitotyötä. Artikkeleista suurin osa (n=12) oli kirjoitettu psykiatrisen hoitotyön näkökulmasta, esimerkiksi tutkimus toteutettiin psykiatrisella osastolla. Neljässä artikkelissa potilasryhminä oli somaattisesti sairastuneet potilasryhmät ja synnyttäjät. Artikkelit päädyttiin ottamaan tähän tutkimukseen mukaan niiden näkökulman ollessa psykiatrisessa hoitotyössä ja psyykkisen voinnin tukemisessa. Artikkelien katsottiin myös kuvastavan hoitotyön kehittymistä psyykkisen voinnin tukemisen levitessä myös somaattisten sairauksien yksiköihin.
Vaikka psykiatriseen hoitotyöhön liittyviä artikkeleita ei julkaistu 1950-luvulla, kasvoi niiden määrä 1980-luvulle mentäessä. Tosin suhteessa muihin Sairaanhoidon vuosikirjoissa julkaistuihin artikkeleihin psykiatriseen hoitotyöhön liittyvien artikkeleiden määrä oli silti suhteellisen vähäinen. Artikkeleiden näkökulma psykiatriseen hoitotyöhön oli erilainen jokaisessa artikkelissa ja psyykkisen tuen tarve huomioitiin myös somaattisesti sairaiden kohdalla.
5.2 Psykiatrisen hoitotyön tutkimus 1960-1980 -luvuilla
Tähän tutkimukseen valikoitui 16 artikkelia, joista varsinaisia tutkimuksia oli yhdeksän. Kaikki tutkimukset olivat kvalitatiivisia tutkimuksia (Hägglund & Liimatta. 1964, Haarasilta 1970, Kakkola & Eskola 1971, Eskola & Kakkola 1973, Aaku ym. 1979, Jämsä ym. 1979, Pylkkänen ym. 1979, Komulainen 1980, Väätäinen & Krause 1988). Erilaisia kirjallisuuteen pohjautuvia artikkeleita oli seitsemän (Nevalainen 1966, Kallanranta 1971, Tirranen 1971, Härkönen 1984, Martikainen 1984, Hytti 1985, Savolainen 1988), joista kuusi artikkelia pohjautui selkeästi kirjallisuuteen ja teoriakehys oli selkeästi esitelty (Nevalainen 1967, Kallanranta 1971, Härkönen 1984, Martikainen 1984, Hytti 1985, Savolainen 1988). Yksi artikkeli luokiteltiin tässä tutkimuksessa muuksi artikkeliksi, koska selkeä teoriakehys jäi artikkelista epäselväksi ja puutteelliseksi (Tirranen 1971). Taulukossa 2 on kuvattu artikkelien jakautuminen tutkimusmenetelmien perusteella.
Taulukko 2. Artikkelien jakautuminen tutkimusmenetelmien perusteella Tutkimus lukumäärä
kvalitatiivinen tutkimus 9 Katsausartikkeli 6
muu artikkeli 1
yhteensä 16
Suurimmassa osassa kvalitatiivisia tutkimuksia keskityttiin tutkimaan oman sairaalan tai yksikön kokemuksia (Hägglund & Liimatta 1964, Kakkola & Eskola 1971, Eskola & Kakkola 1973, Aaku ym. 1979, Pylkkänen ym. 1979, Jämsä ym. 1979, Väätäinen & Krause 1988).
Aineistonkeruumenetelminä käytettiin havainnointia (Hägglund & Liimatta 1964, Kakkola &
Eskola 1971, Eskola & Kakkola 1973, Jämsä ym. 1979), kyselylomaketta (Kakkola & Eskola 1971, Eskola & Kakkola 1973, Väätäinen & Krause 1988) ja haastattelua (Aaku ym. 1979).
Aineistonkeruumenetelmät on esitetty myös taulukossa 3.
Osassa artikkeleista oli käytetty useampaa aineistonkeruumenetelmää (Kakkola & Eskola
1971, Eskola & Kakkola 1973, Aaku ym. 1979, Jämsä ym. 1979). Esimerkiksi yleissairaalassa keskusteluryhmänkokeilua arvioitiin kyselyn, havainnoinnin ja nauhoittamisen avulla (Kakkola & Eskola 1971, Eskola & Kakkola 1973). Oulussa keskusteluryhmää havainnoitiin ja nauhoitettiin, jonka jälkeen nauhoite analysoitiin ja yhdistettiin havaintoihin (Jämsä ym.
1979). Turussa tutkittiin terapiasuhteita, ja terapeutteja haastateltiin sekä lisäksi apuna käytettiin potilasasiakirjoja (Aaku ym. 1979). Potilasasiakirjoja hyödynnettiin myös Veikkolan parantolassa tehdyssä tutkimuksessa, jossa tutkimuskohteena oli kahdenkeskiset keskustelut (Pylkkänen ym. 1979).
Taulukko 3. Aineistonkeruumenetelmät artikkeleissa
Aineistonkeruumenetelmä Tutkimusten lukumäärä
Havainnointi 7
Kyselylomake 3
Haastattelu 1
Tutkimuksia oli tehty myös käsiteanalyysin (Komulainen 1980) ja sisällön erittelyn (Haarasilta 1970) avulla. Komulainen (1980) analysoi ”mentalhygien” -käsitettä (suomeksi mentaalihygienia) erilaisten ruotsinkielisten sanakirjojen ja sanalistojen avulla. Hän analysoi ensin käsitettä ”mental”, jonka jälkeen analysoitavana oli käsite ”hygien”. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada parempi käsitys käsitteen merkityksestä, sillä se oli ollut epäselvä.
Haarasilta (1970) analysoi kolme eri sairaanhoitajien koulutukseen liittyvää oppikirjaa. Hänen tarkastelunsa kohteena oli erityisesti psyykkiset ja sosiaaliset tekijät.
Kvalitatiivisissa tutkimuksissa oli pääsääntöisesti kuvattu laadullisen tutkimuksen vaiheet, mutta puutteellisiksi osioiksi jäi kirjallisuuskatsaus, eettisyys ja luotettavuus (Hägglund &
Liimatta. 1964, Haarasilta 1970, Kakkola & Eskola 1971, Eskola & Kakkola 1973, Aaku ym.
1979, Jämsä ym. 1979, Pylkkänen ym. 1979, Komulainen 1980, Väätäinen & Krause 1988).
Artikkeleissa kuvattiin pääsääntöisesti johdanto aiheeseen, tutkimusongelma, tutkimuskysymys, tutkimuksen toteutus ja analysointi sekä tutkimustulokset (Hägglund &
Liimatta 1964, Haarasilta 1970, Eskola & Kakkola 1973, Aaku ym. 1979, Jämsä ym. 1979, Pylkkänen ym. 1979, Komulainen 1980, Väätäinen & Krause 1988). Tutkimusten eettisyyden ja luotettavuuden pohdinta oli puutteellista, lukuun ottamatta Haarasillan (1970) ja Jämsän ym.
(1979) tutkimuksia, joissa pohdittiin reliabiliteettia, validiteettia ja luotettavuutta. Väätäisen &
Krausen (1988) luotettavuuteen oli viitattu kahdella lauseella.
Tutkimuksia esittelevistä artikkeleista puuttui myös kirjallisuuskatsauksen osuus. Teoreettinen viitekehys oli esitelty osassa tutkimuksista tiedonhaun kuvauksen puuttuessa. Osassa artikkeleista teoriakehyksen osuus jäi melko lyhyeksi siirryttäessä nopeasti kuvaamaan itse tutkimusta.
Katsausartikkelien osalta tiedonhaun kuvaus oli puutteellista ja artikkelit lähinnä keskittyivät käymään läpi teoriaa (Nevalainen 1967, Kallanranta 1971, Härkönen 1984, Martikainen 1984, Hytti 1985, Savolainen 1988). Katsausartikkelit esittelivät esimerkiksi uutta hoitomuotoa.
Yhdestä artikkelista jäi epäselväksi ja puutteelliseksi teoriakehys (Tirranen 1971). Artikkelissa epäselväksi jäi myös se, kertoiko kirjoittaja omista havainnoistaan ja kokemuksistaan vai pohjasiko hän kaiken kirjoittamansa lähteisiinsä, koska artikkeli oli kirjoitettu osittain minä- muodossa tarinamaisesti.
Katsausartikkelit oli kirjoitettu pitkästi ja oppikirjamaisesti. Osassa katsausartikkeleista käytiin melko tarkasti esiteltävää aihetta läpi. Kahdessa katsausartikkeleista esiteltiin oman sairaalan kokemuksia aiheesta tarjoten lukijalle käytännönläheisempää kuvaa aiheesta (Nevalainen 1966, Hytti 1985).
Sinkkonen & Paunonen (1988) ovat todenneet, että Sairaanhoidon vuosikirjoihin julkaistavaksi tarjotuista ja julkaistuista artikkeleista huomattava osa oli hoitotyön opinnäytetöitä. Tämän vuoksi tieteellisessä tasossa ja tutkimusmenetelmien monipuolisuudessa oli selkeitä puutteita, eikä systemaattisia ja kattavia kirjallisuuskatsauksia juurikaan esiintynyt artikkelien joukossa.
(Sinkkonen & Paunonen 1988.) Tähän tutkimukseen valituista artikkeleista vain kolmen artikkelin voidaan olettaa olevan mahdollisia opinnäytetöitä (Tirranen 1971, Savolainen 1988, Väätäinen & Krause 1988), joista kaksi on katsausartikkeleita (Tirranen 1971, Savolainen 1988) ja yksi varsinainen tutkimus (Väätäinen & Krause 1988). Tämä perustuu tutkijan tulkintaan ammattinimikkeistä, koska artikkeleissa ei ollut mainintaa opinnäytetyöstä lukuun ottamatta Savolaisen (1988) artikkelia, josta maininta löytyi. Ammattinimikkeet, joiden perusteella tulkinta mahdollisista opinnäytetöistä tehtiin, olivat terveydenhuollon kandidaatti (Savolainen 1988, Väätäinen & Krause 1988) ja filosofian maisteri (Tirranen 1971).
Psykiatriseen hoitotyöhön liittyvien artikkelien kirjoittajina toimi hoitotyön opettajia (Haarasilta 1970, Komulainen 1970, Kakkola & Eskola 1971, Eskola & Kakkola 1973, Väätäinen & Krause 1988), ylihoitaja (Jämsä ym. 1979), osastonhoitajia (Hägglund & Liimatta 1964, Jämsä ym. 1979, Hytti 1985), sairaanhoitajia (Kallanranta 1971, Aaku ym. 1979, Pylkkänen ym. 1979, Härkönen 1984) ja lääkäreitä (Hägglund & Liimatta 1964, Aaku ym.
1979, Pylkkänen ym. 1979). Yhden kirjoittajan ammattinimikkeet oli jätetty kirjaamatta artikkeliin (Nevalainen 1966).
Kaiken kaikkiaan artikkelit olivat tutkimusmenetelmiltään ja toteutuksiltaan hyvin erilaisia ja monipuolisia, vaikka tutkimukset olivatkin kaikki kvalitatiivisia tutkimuksia (Hägglund &
Liimatta 1964, Nevalainen 1966, Haarasilta 1970, Kakkola & Eskola 1971, Kallanranta 1971, Tirranen 1971, Eskola & Kakkola 1973, Aaku ym. 1979, Jämsä ym. 1979, Pylkkänen ym. 1979, Komulainen 1980, Härkönen 1984, Martikainen 1984, Hytti 1985, Savolainen 1988, Väätäinen
& Krause 1988). Katsausartikkelien osalta artikkelit kuvasivat tarkasti ja monipuolisesti aiheita, vaikka tieteellisen kirjoittamisen osalta niissä puutteita olikin (Nevalainen 1967, Kallanranta 1971, Härkönen 1984, Martikainen 1984, Hytti 1985, Savolainen 1988).
5.3 Psykiatrinen hoitotyö 1960-1980 -luvuilla
Valituista artikkeleista välittyy erityisesti pyrkimys ja halu kehittää psykiatrista hoitotyötä (Hägglund & Liimatta 1964, Nevalainen 1966, Haarasilta 1970, Kakkola & Eskola 1971, Kallanranta 1971, Tirranen 1971, Eskola & Kakkola 1973, Aaku ym. 1979, Jämsä ym. 1979, Pylkkänen ym. 1979, Komulainen 1980, Härkönen 1984, Martikainen 1984, Hytti 1985, Savolainen 1988, Väätäinen & Krause 1988). Artikkeleissa perusteltiin aiheenvalintoja psykiatrisen hoitotyön kehittämisellä (Hägglund & Liimatta 1964, Nevalainen 1966, Haarasilta 1970, Kakkola & Eskola 1971, Kallanranta 1971, Eskola & Kakkola 1973, Aaku ym. 1979, Jämsä ym. 1979, Pylkkänen ym. 1979, Härkönen 1984 Hytti 1985, Savolainen 1988), johon pyrittiin esimerkiksi hoitosuhdetyöskentelyllä (Pylkkänen ym. 1979) ja terapeuttisella työllä (Aaku ym. 1979).
Psykiatrinen hoitotyö kehittyi paljon 1960-1980 -luvuilla. Kun potilaan kohtelu oli aiemmin ollut karumpaa ja jopa välinpitämätöntä (Tirranen 1971), korostui 1960-1980 -luvuilla potilaan
