Vuxenutbildning i arbetsli- vet. Aikuiskasvatus työelä- mässä.
Nordiska Minister- rådet. Sekreteriatet för nordisk kulturellt sam- arbete. NU A 1979:9. OO- T AB. Stockholm. (361 s.)
Pohjoismaiden ministeri- neuvoston alaisen kulttuu- riyhteistyön sihteeristön toi- mesta valmistui vuonna 1976 projektiohjelma, jonka tar- koituksena oli kehittää ja kiinteyttää pohjoismaista yh- teistyötä aikuiskasvatuksen alueella. Ohjelma sisälsi kuusi eri osaprojektia, joista eräänä tärkeimpänä pidettiin "Ai- kuiskasvatus suhteessa työelä- mään" -tutkimusprojektia.
Projektin loppuraportti val- mistui 1979 ja se sisältää Nor- jan, Ruotsin, Suomen ja Tanskan osaraportit sekä näistä tutkimuksista suorite- tun yhteenvedon. Norjan osalta tutkimusraportista vas- taa Thordj0rn Johnsen, :Ruotsin Elisabeth Leven, Suomen Jukka Tuomisto ja Tanskan osalta Benny Dylan- der. Tutkijoiden yhteisko- kouksissa sovittiin tutkimuk- sen yleiskehyksestä ja eräistä käsitteistä. Tutkimuksen al- kuperäisenä tarkoituksena oli tuottaa vertailuaineistoa siitä, miten aikuiskasvatus toimii kussakin pohjoismaassa työe- lämän yhteydessä. Niukoista resursseista johtuen ei kun- nollista vertailuasetelmaa saa- tu syntymään, mutta saatujen tulosten perusteella voidaan päätellä kuitenkin jotakin eri maiden samankaltaisuuksista ja eroista tällä alueella.
Tutkimusraportin lukemis- ta saattaa jonkin verran vai- keuttaa se, että Tanskan ja Norjan raportit on kirjoitettu heidän omilla kielillään. Suo- men ja Ruotsin raportit ovat ruotsinkielisinä. Sensijaan yh- teenveto kansallisissa tutki- muksissa havaituista kehitys- piirteistä on ruotsiksi, suo- meksi ja englanniksi. Koska on mahdotonta esitellä kaik- kien maiden tutkimuksia, niin
seuraavassa tarkastellaan ly- hyesti vain Suomen raporttia.
Suomen osalta tutkimus suo- ritettiin seitsemässä eri teolli- suuslaitoksessa, joista kerät- tiin 746 henkilön tutkimusai- neisto kyselylomakkeen avul- la. Koska tutkimuksessa ha- luttiin tehdä vertailuja eri henkilöstöryhmien välillä, va- littiin tutkimusaineisto siten, että siihen tulivat suunnilleen saman suurmsma ryhminä mukaan johtavat toimihenki- löt, tekniset toimihenkilöt, konttoritoimihenkilöt sekä suoritustason työntekijät. Vii- meksi mainituista erotettiin vielä omaksi ryhmäkseen luottamusmiehet, jotka kou- lutuksellisesti poikkeavat sel- västi muista työntekijöistä.
Tutkimuksessa todettiin, että työnantajan järjestämään koulutukseen (ulkoiseen tai sisäiseen) ovat suhteellisesti selvästi eniten osallistuneet johtavat ja tekniset toimihen- kilöt. Näyttääkin siltä, että työnantajat näkevät koulu- tusvastuunsa nykyisin yksi- puolisesti johdon kouluttami- sena.
Ay-liikkeen koulutukseen ovat taas suhteellisesti selvästi muita enemmän osallistuneet luottamusmiehet. Todetta- koon että kun heidän osallis- tumisensa tällaiseen koulu- tukseen oli 66 IJ,7o, niin se mui- den suoritustason työntekijöi- den keskuudessa oli vain 5 1J,7o.
Konttoritoimihenkilöt, jotka ovat osallistuneet suhteellisen vähän sekä työnantajan että ay-liikkeen koulutukseen, ovat kuitenkin osallistuneet suhteellisesti eniten vapaa-ai- kanaan erilaiseen aikuiskasva- tustoimintaan. Kaikkein huo- noimmassa asemassa koulu- tuksellisesti(kin) ovat tavalli- sesti suoritustason työnteki- jät. He ovat osallistuneet sel- västi muita henkilöstöryhmiä vähemmän kaikkeen aikuis- kasvatustoimintaan. Myös vapaa-ajan opintotoimintaan osallistuminen on heidän koh- dallaan erittäin vähäistä. Tut- kimustulokset tukevat siis Bergstenin (1977) käsitystä sii- tä, että työrooli määrää hyvin
pitkälle myös henkilön vapaa- ajanviettotavan, sen aktiivi- suuden tai passiivisuuden.
Yleistäen voidaan todeta, että kun valtiovalta huolehtii tällä hetkellä lähinnä työttö- mien ja työllisyysuhan alais- ten henkilöiden työllisyyskou- lutuksesta, niin työnantajat huolehtivat oman henkilös- tönsä - ensisijaisesti johta- vien ja teknisten toimihenki- löiden - ammatillisesta lisä- koulutuksesta. Ammattiyh- distysliike huolehtii puoles- taan luottamustehtävissä tar- vittavien tietojan ja taitojen antamisesta omille luottamus- henkilöilleen.
Tutkimuksessa selvitettiin myös monia muita asioita, kuten halukkuutta eri aineiden / asioiden opiske- luun, osallistumisen esteitä, tietoa ja tyytyväisyyttä koulu- tuspalveluksiin. Uutena lähes- tymiskulmana aikuiskasva- tukseen on esillä myös aikuis- kasvatusten vaikutusten sel- vittäminen. Tämä tapahtui tutkimalla aikuiskasvatuksen vaikutusta vastaajien amma- tilliseen liikkuvuuteen sekä heidän käsityksiinsä eräistä työelämän keskeisistä perus- ristiriidoista. Tulosten perus- teella työnantajan koulutuk- sella näyttää olevan vaikutus- ta sekä liikkuvuuteen että tut- kittuihin ideologisiin käsityk- siin. Ay-koulutuksella näyt- tää myös olevan vaikutusta vain jälkimmäiseen. On kui- tenkin todettava, että tutki- muksessa ei pystytty tarkasti selvittämään, johtuivatko ha- vaitut erot koulutuksesta vai jostakin muusta syystä.
Mainittakoon vielä pari keskeistä seikkaa eri maiden raporttien yhteenvedosta.
Tanskassa laskettiin 1970- luvun alkupuolella henkilös- tönkoulutuksen kustannusten olevan noin 500 miljoonaa Tanskan kruunua vuodessa, Ruotsissa vastaavat kulut oli- vat noin 750 miljoonaa Ruot- sin kruunua. Suomessa vas- taava summa oli teollisuuden henkilöstökoulutuksen osalta (1974) noin 250 miljoonaa markkaa.
Aikuiskasvatus 1
/ 1981 3 7
Norjasta ei vastaavaa tietoa saatu.· Kaiken kaikkiaan kui
tenkin voidaan havaita, että henkilöstönkoulutuksessa on kysymys suurista summista.
Eräs työelämän henkilöstön
koulutusta koskeva johtopää
tös oli se, että työnantajat yleensä vähentävät koulutus
taan laskusuhdanteen aikana.
Ruotsissa ei kuitenkaan vii
meisen laskusuhdanteen aika
na enää kyseistä laskua ha
vaittu, koska yhteiskunnan taholta tarjottiin taloudellista tukea henkilöstönkoulutusta varten. Kaiken kaikkiaan voi
daan todeta, että kun yhteis
kunnan taholta lisätään kou
lutusinvestointeja Iaskusuh-
danteen aikana (koulutusta käytetään työvoimapolitiikan välineenä), niin yksityisellä sektorilla työnantajat vähen
tävät yleensä koulutustaan ja investointejaan siihen.
Jukka Tuomista
