Lukijalle.
Vaikka erityisten kiertokirjeiden kautta olemmekin jo koettaneet yleisölle selittää, ,,miksi ja millä ohjelmalla Nyky- aika ilmestyy", katsomme kuitenkin olevan syytä hiukan seikkaperäisemmin esittäytyä lukijoillemme tässä näyttönu- merossa, jonka muuten toivomme jossakin määrin osoittavan, minkälaiseksi lehtemme on aiottu.
Me näemme kaikki, kuinka yhteiskunnallinen elämä käy yhä monimutkaisemmaksi, jakautuu yhä enemmän eriäviin luokka-, virka- ja ammattimieskuntiin, joissa taas sama työ- jaon pakko erottelee yksilöt ahtaammille erikoisaloille. Nopea kehitys ja alituinen kilpailu vaikuttavat sen, että itsekunkin täytyy valita oma pieni alansa ja keskittää koko huomionsa siihen voidakseen hallita edes sen perinpohjaisesti. Spesialis- teja syntyy kaikilla aloilla enemmän kuin koskaan ennen.
Kaikki tämä tapahtuu epäilemättä yhteiskunnallisten olojen pakosta. Mutta ellei samaisessa yhteiskunnassa yhtä rintaa vaikuta toisia yhdistäviä voimia, hajaannutaan lopuksi niin, että toinen luokka tai ammattikunta ei enää toistansa ymmärrä. Ja edellä kaikkea olemme kuitenkin ihmisiä ja kansalaisia, kaksi käsitettä, joita emme saa unohtaa, jos mieli meidän kaikkien tehdä yhteisvoimin yhteistä sivistystyötä.
Yleinen kansalaissivistys on se side, jonka täytyy meidät toi- siimme yhdistää, ja senpä juuri tulee mahdollistuttaa, että eri kansaluokilla on yhteis-aloja, joilla he henkisessä suhteessa voivat keskenänsä ihmisinä ja kansalaisina seurustella. Mitä korkeammalla asteella tämä yleinen kansalaissivistys on, sitä voimakkaampi on yhteistunto ja sen nojalla myöskin yhteiskunta.
Sen vuoksi pyritään sitä kaikkialla kohottamaan ja va- listuksen mukana nousevat tietysti vaatimuksetkin siitä; Nyt kun eri kansakunnat vähitellen alkavat selvemmin tuntea ja tunnustaa yhteytensä ja yhteiset velvollisuutensa ihmiskun-
2 .
nan suuressa sivistystyössä, täytyy heidän myöskin parem- min ottaa selkoa siitä, mitä hyvää muut kansat samojen aat- teiden johdattamina ovat tehneet ja tekevät. Sama suhde kuin eri luokkien välillä yhteiskunnassa vallitsee näet eri kansojen kesken ihmiskunnassa. Ja tämä nykyajan vaati- mus pitää paikkansa niin hyvin hengen maailmassa kuin aineellisella alalla. Jos kukin kansa toisista huolimatta kyh- nystelisi ja työskentelisi nurkassaan ottamatta selkoa siitä, ovatko toiset samalla alalla ehkä jo aikoja tehneet nuo pa- rannukset ja keksinnöt, niin olisi se arvotonta ajan ja voi- man tuhlaamista. Siksipä vaaditaankin jo kaikilta, että hei- dän on seurattava erikoisalojansa myöskin muissa sivistys-:
maissa; muuten jäävät he takapajulle. Yleisen kansalais-- sivistyksen suhteen täytyy ehdottomasti tehdä sama vaa- timus.
Kaikki eivät tätä vaatimusta noudata ja jos he joutu- vat syrjään, niin ketä he syyttävät? Yleisen henkisen ja aineellisen kilpailun aikakausi ei hemmottele ketään. Mo- nella olisi kyllä intoa ja harrastusta, mutta heillä taas on muita esteitä. Kuinka voisivat esim. nuo tuhannet ulkomai- sesta aikakauskirjallisuudesta seurata edes ammattialansa kehitystä ja aikansa aatevirtauksia, kun heillä on kyllin teke- mistä jo jokapäiväisessä toimessaan? Kuinka monella on varoja pitää niitä riittävästi, kuinka monella on sellaiset kieli- tiedot, että hän kykenisi niitä lukemaan ja kuinka monella on aikaakaan niistä poimiskella sitä, mitä hän kaipaa? Sit- tenkin on suurten sivistyskansani jäsenillä helpompi, sillä he voivat omalla äidinkielellään seurata melkein kaikkia aloja, heillä näet kun ilmestyy kaikenlaatuista kirjallisuutta ja aika- kauslehtiä, jotka ulkomaidenkin kehitystä silmällä pitävät.
Mutta mitä meillä esim. vielä oikeastaan on omalla äidinkie- lellä saatavissa? Suuriin, vanhoihin sivistyskansoihin verra- ten sangen, sangen vähän.
Ja kuitenkin on noissa suurissakin yhteiskunnissa huo- mattu välttämättömäksi perustaa lehtiä, jotka satojen aika- kauskirjojen johdolla valppaasti seuraavat ihmiskunnan kehi- tystä eri aloilla ja maissa, poimivat lyhennellen niistä sen, mikä on tarpeellista kaikille kansalaisille ja tarjoavat kaikista asioista aina ytimen lukijakunnallensa. Ei mikään ala ole poissuljettu. Tarkoitus on ajaa yhteistä maailmansivistyksen asiaa kansalaisten äidinkielellä, säästää heiltä varoja ja aikaa.
— 3 —
Ollen toimitettuja kaikkia valppaita ihmisiä varten, kuulu- kootpa nämä sitten mihin luokkaan hyvänsä ovat ne yhtä tärkeitä tieteilijäin, taiteilijain, liikemiesten, koulunopettajain, käsityöläisten, virkamiesten ja opistolaisten pöydällä.
Käytännölliset ja aina puuhassa olevat englantilaiset ne ensiksi tämän aatteen toteuttivat. Eikä siitä kovin monta vuotta olekaan kuin hra Stead perusti kuuluisan aikakauskir- jansa ,,Review of Reviews" (aikakauskirjojen aikakauskirja), joka nykyään jo leviää lähes 300,000 kappaleessa ympäri koko maailmaa. Melkein saman menestyksen on hra Smithin v. 1890 perustama ranskankielinen lehti ,,Revue des Re- vues" muutamissa vuosissa saavuttanut. Sitten ovat itaalia- laiset seuranneet esimerkkiä, heillä on jo niinikään saman- suuntainen kuukauslehtensä ,,Minerva, revista delle reviste"
ja onpa pieni Norjan kansakin saanut yhtäläisen aikakaus- kirjansa nimeltä »Kringsjaa" (Ympäri-silmäys), jolla jo myös- kin on noin 7,000 tilaajaa.
Yksityisissä piireissä on aikoja sitten meilläkin paljo keskusteltu tämänsuuntaisen lehden välttämättömyydestä.
Varallisuus ja ulkomaisten kielten taito on meillä vielä ver- rattain vähäinen ja kirjailijoita, jotka äidinkielellämme ja yleistajuisesti antaisivat meille tilaisuutta seurata ihmiskun- nan ja ajan yhteisiä, tärkeitä aatevirtauksia, parannuksia, keksintöjä ja tieteiden tuloksia eri aloilla, tällaisia kansanta- juisia kynäniekkoja puuttuu meillä täydellisesti. Miksi siis vaipuisimme itsekylläisyyteen ylpeydessämme? Miksi emme sammuttaisi henkistä janoamme sieltä, mistä saamme ja voimme? Suomalaisesta aikakauskirjallisuudesta tuskin vielä voi puhua, niin harvat ne vieläkin ovat. Uhrauksilla toimi- tuksen ja yleisön puolelta on pieni mies-joukko ,,Valvojaakin"
ylläpitänyt jo 17 vuotta; mutta tilaajoita on sillä tällaisen työajan jälkeen — vain 660! Se parhaiten todistaa, ettei suuri yleisö ole sellaista raskasta ja verrattain yksipuolista sisällystä voinut sulattaa. Se ei sitä ole ymmärtänyt eikä kaivannut.
On ehkä uhkarohkeaa uuden tulokkaan näin sanoa, kun ei vielä tiedä, minkä osanoton itse tulee saamaan. Mutta me työskentelemme niin vallan erilaisella ohjelmalla, ettemme katso itseämme ollenkaan tähänastisten aikakauskirjojemme kilpailijaksi. Mielellään teemme me lukijoillemme selkoa niistäkin, kun niissä jotakin yleiselle kansalaissivistykselle
tärkeää löydämme. Mutta ajan vaatima on meillä ehdotto- masti vilkkaampi vuorovaikutus Euroopan kanssa. Että alussa pysyimme erillämme ja kehittelimme omia kansallisia omi- naisuuksiamme, se oli oikein. Mutta ajan pitkään voi tällai- sesta seurata itsekritiikin puute ja itsekylläisyys, joka estää, eikä jouduta olojemme kehitystä. Isänmaallisia olkaamme ja olemmekin, se on meille elinehto, Mutta elkäämme hyl- jätkö sitä oppia, minkä muut vähemmät sivistyskansat meille tarjoavat, ,,Tutkikaat kaikki ja pitäkäät se kuin hyvä on".
Ruotsin kautta olemme paljo saaneet ja sitä tietä olemme yhä vieläkin olleet jonkunlaisessa yhteydessä ulkomaiden kanssa henkisillä aloilla. Emme tahdo tätä tuontiliikettä hä- vittää emmekä myöskään vanhoja ystävyyssiteitä katkoa.
Mutta emme sentään ymmärrä, miksi me tunnustautuisimme ainaisen holhouksen alaisiksi hengen aloilla ja tarvitsisimme välittäjää länsimaisen sivistyksen parhaimpien aatteiden omis- tamisessa. Miksi emme mekin voi tehdä henkistä siltaa suo- raan Eurooppaan ja tyydyttää sivistyshaluamme omalla äidin- kielellämme? Elinvoimakas kansa lyö aina leimansa henki- seen tuontitavaraankin ja valitsee sen, minkä se luonteensa mukaiseksi havaitsee. . ,
Lyökäämme siis ikkunat auki ja antakaamme suurten, puhdistavien aatteiden kaikilla aloilla virkistää olojamme!
Kansa, joka vertailua pelkää, on heikko kansa ja seisaukseen tuomittu.
Älköön käsitettäkö meitä väärin. Politiikkaa emme aio ajaa. Sitä on meillä jo tarpeeksi. Mutta yhteistä kansalais- sivistyksen asiaa me tahdomme ajaa ja sen palvelukseen täy- dellisesti antautua. Kaikilta aloilta poimimme me ulkomai- den aikakauskirjoista, mitä tarpeellista löydämme. Kauno- kirjallisessa osastossamme tarjoamme vertailun vuoksi mil- loin kotimaista, milloin parhainta ulkomaista. Niinikään kir- joituksia yhteiskunta-elämän eri aloilta, aina yleistajuisessa muodossa. Samalla kuin. valppaasti arvostelemme kotimaista kirjallisuutta, teaattereita, konsertteja ja taidenäyttelyjä, an- namme selontekoja tärkeistä samankaltaisista ilmiöistä ulko- mailla. Tieteitä seuraamme, mikäli niiden tulokset ovat yleis- hyödyllisiä ja käytännöllisiä, kun ne esim. ilmestyvät kek- sintöinä j . n. e. Ja koska kaupalla ja teollisuudella, jotka kuitenkin ovat niin tärkeitä nykyajan yhteiskunnassa, ei vielä ole omaa äänenkannattajaa meillä, niin olemme katso-
neet velvollisuudeksemme luovuttaa niille erityisen osaston, jossa tulee olemaan sekä kotimaisten miesten yleistajuisia kirjoituksia että otteita ulkomaisista kauppalehdistä. Ver- tailu se on, joka silmät avaa, kehitystä jouduttaa. — Kirjeen- vaihtajia on aikomuksemme hankkia eri maissa ja näiden tehtävänä tulee olemaan antaa yleisiä katsauksia oman maansa ja alansa vuotuisesta sadosta.
Harvinaisen sattuman kautta olemme sitä paitse saaneet käytettäväksemme runsaan kokoelman koti- ja ulkomaisten merkkimiesten julkaisemattomia kirjeitä ja hauskoja asia- kirjoja, joille siis tulemme varaamaan erityisen osaston kus- sakin numerossa, ettei ,,Nykyaika" kovin vieraantuisi enti- syydestäkään. Öillä entisyyden perustuksellahan meidän sen- tään aina on työskenneltävä, muuten voimme hyvinkin pian harhaan joutua. — Irti reväistävänä liitteenä julaistaan lä- himmässä tulevaisuudessa lehden mukana Eino Leinon ro- maani ,,Kivesjärveläiset" ja sen jälkeen Kasimir Leinon 5-näy- töksinen historiallinen näytelmä nuijasodan ajoilta nimeltä ,,Jaakko Ilkka", joka siihen aikaan oli vapautensa puolesta nousseen pohjolaisen talonpoikaisjoukon kuuluisa päällikkö.
Apua ja kannatusta on meille luvattu monelta eri ta- holta ja alalta, vaikka emme tahdo nimiä luetella, ennenkuin vuoden lopussa, jolloin tosiasiat saavat puhua. Kuinka vä- hän tuollaiset luettelot ylimalkaan merkitsevät, sen ymmär- tää jokainen, ken olojamme vähänkään tuntee.
Tämä näyttönumeromme, joka kaikellaisten perustaessa välttämättömäin käytännöllisten puuhain keskellä on toimi- tettu, osoittakoon kuitenkin aikeitamme ja yrityksemme laa- tua. Siinä toivossa, että suomenkielinen yleisö todellakin myöntää juuri tällaisen aikakauskirjan olevan meillä enim- män tarpeellisen, käymme työhömme käsiksi virkeillä voi- milla ja valppaalla mielellä.
Näkemiin asti!
»Nykyajan" Toimitus.
