• Ei tuloksia

Ryynänen Aimo; Hyvän hallinnon periaatteet kunnallishallinnossa. 2 uudistettu painos. Tampere 1991. näkymä

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Ryynänen Aimo; Hyvän hallinnon periaatteet kunnallishallinnossa. 2 uudistettu painos. Tampere 1991. näkymä"

Copied!
1
0
0

Kokoteksti

(1)

KIRJA-ARVIOITA

KIRJA-ARVIOITA

Ryynänen Aimo;

Hyvän hallinnon periaatteet kun­

nalllshalllnnossa.

2 uudistettu painos. Tampere 1991.

Apulaisprofessori Aimo Ryynä•

nen tarkastelee hallinto-oikeudel­

lisesta lähtökohdasta »hyvän hal­

linnon» periaatteita kunnallishal­

linnossa. Keskeisen sijan tarkas­

telussa saavat viranomaisten har­

kintaa ohjaavat periaatteet: En­

nen muuta yhdenvertaisuuden pe­

riaate, tarkoitussidonnaisuuden periaate ja objektiviteettiperiaate.

Epäilemättä nämä suuret tarkol­

tuksenmukaisuusharkintaa rajoit­

tavat oikeusperiaatteet saavat kun­

nallisessa ltsehal !innossa erityi­

sen korostuksen, kun kunnallisten viranomaisten liikkuma-alaa pää­

töksenteossa on entisestään lisät­

ty. Nyt julkaistu teoksen toinen pai­

nos korostaa ajankohtaisia hallin­

nonuudistuksia, on esitystavaltaan jäntevä sekä nojaa mielenkiintoi­

siin ja ennen kaikkea tuoreisiin oi­

keustapauksiin. Tämä kaikki »hy­

vä» puuttui pitkälti ensipainokses­

ta (vuosi 1988), joka jäi hieman luonnosmaiseksi ja osin viimeiste­

lemättömäksi.

Aimo Ryynänen on kirjoittanut teoksen käytännön läheiseksi. Esi­

tys palvelee hyvin kunnallisia luot­

tamushenkilöitä, viranhaltijoita sa­

moin kuin valtion keskushallinnon virkamiehiäkin. Esitetystä lähesty­

mistavasta aiheutuu se heikkous, ett� teoksen taustoltus ja teoreet­

tiset kytkennät julkishallinnon ja kunnallistieteen piirissä vilkkaana

jatkuvaan teoreettiseen keskuste­

luun jäävät tekemättä. Tätä voi­

daan pitää pienoisena ihmeenä Ai­

mo Ryynäseltä, joka hyvin tuntee erityisesti kunnalllstieteen tutki­

musmetodit. Hyvän hallinnon kri­

teerit on tuskin löydettävissä pel­

kästään oikeudellisesta näkökul­

masta. Tekijän tapa johtaa induk­

tloista deduktioita on sinänsä mie­

lenkiintoinen, jopa vakuuttava (s.

227-235). Siitä huolimatta teok­

sen loppu jää tavanomaisen poh­

dinnan tasolle esimerkiksi kunnal­

lishallinnon edellytyksistä vastata hallintokulttuurin kehittämishaas­

teislin (s. 235-244).

Yksityiskohdiltaan lukijaa saat­

taa häiritä Aimo Ryynäsen kielel­

lisiin ilmaisuihin liittämät »han",

»hän• ja »kin»-päätteet. Toisek­

seen tekijä nojaa tarpeettomasti vanhoihin auktoriteetteihin (Holo­

painen, Merikoski). Tästä seuraa se, että oma kannanotto jää ar­

gumentaatiossa vaatimattomaksi, joskus jopa puutteelliseksi. Teok­

sen 8 luvun otsikko »Periaatteen merkityksestä» on epäonnistunut.

Puhuttelevaa ja ansiokasta on Aimo Ryynäsen esitys harkintaval­

lan väärinkäytö�tä niin sanottujen poliittisten pakettien yhteydessä sekä viranhaltijoiden valintamenet­

telyssä (s. 45-74). Nämä sivut luettuaan ei tarvitse kovin kum­

mastella alhaisia äänestyslukuja sekä vaatimuksia suomalaisen yh­

teiskunnan vallankäyttökoneiston uudelleen tutkimisesta (vrt. Deta ja Tandem 1970-luvulla). Harkintaval­

lan väärinkäytön problematiikkaan kuuluu myös viran lakkauttaminen, virkaehtolainsäädännön ja VES -järjestelmän kiertäminen sekä vi­

ranhaltijan irtisanomismenettely (s. 90-116). Näyttöongelmat har-

165

klntavallan väärinkäytön kohteek­

si joutuneella ovat melkoiset. Kun­

nallisvalitusinstituution pelkkä ol­

keusvalitusluonne saattaa tässä mielessä nostaa kansalaiskeskei­

sen kontrollin kynnystä kunnalli­

sessa itsehallinnossa.

Teoksen 10. luku, jossa käsitel­

lään kunnallisiin viranomaisiin kohdistuvan harkintavallan väärin­

käyttöä, on perin mielenkiintoinen.

Tutkimuksen teema on tässä lu­

vussa käännetty ajankohtaiseen valtio-kunta -suhteeseen. Kovin sy­

vällistä tai edes yhtenäistä esitystä ei Aimo Ryynänen ole pystynyt tästä näkökulmasta rakentamaan.

Tekijä panee toivonsa kunnan oi­

keusaseman parantumiseen suh­

teessa valtioon. Optimismi perus­

tuu lähinnä kahteen seikkaan: Nor­

minannon purkuun (vrt. vapaakun­

takokeilu) ja tuoreeseen Euroopan neuvoston kunnallisen itsehallin­

non peruskirjaan, jonka Suomi vii­

me vuonna hyväksyi. Viime mainit­

tu saattaa kuulostaa varsin etäisel­

tä argumentilta. Kuitenkin jo nyt voidaan mainita, että kyseisen pe­

ruskirjan yleisiä valtionosuuksia korostava valtionapujärjestelmä tullee meidänkin valtionapujärjes­

telmän uudistamisen selkärangak­

si. Apulaisprofessori Aimo Ryynä­

nen on kirjoittanut tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta merkittä­

vän peruspuheenvuoron, jolla on laaja käyttövuoro erityisesti kun­

nallishallinnon piirissä. Hyvän hal­

linnon periaatteet elävät ja muut­

tuvat. Sopii vain toivoa, etteivät ne ajaudu samanlaiseen kriisiin kuin aikaisemmin lähes pyhänä varjel­

tu »hyvä tilintarkastustapa» on yk­

sityisektorilla ajautunut.

Arvo Myllymäki

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Päiväjuhlassa Huittisten kaupun- gin tervehdyksen esitti hallituksen puheenj ohtaj a Aimo

Hän on toiminut Suomen tieteellisen kirjastoseuran ja Tieteellisten kirjastojen virkailijat ry:n johtokun­. nan jäsenenä sekä Tieteellisen

Opettajantyönsä ohella Turunen toimitti myös kahdeksan Ãidinkielen opettajain lii- ton vuosikirjaa (1952-60) ja kirjoitti niihin viisitoista artikkelia, esimerkiksi

Aimo Turunen on syntynyt Ilomantsissa, valmistui filosofian kandidaatiksi 1933 ja vaitteli tohtoriksi 194 7. Han on omistanut elamansa suomen ja sen lahisukukielten

Tiukan julkisen talouden tilanteessa kuntien edellytykset toimia uskotta- vina kestävän suunnittelun edistäjinä vaihtelevat väistämättä.. Mikäli hyvän suunnittelun

Matti Ryynänen: Characterisation and optimisation of hybrid insertion devices using genetic algorithms. ISSN 0356-0961

(Ja hän muistuttaa myös, että välitilat ovat nekin välttämättömiä ja tärkeitä.) Hänen korostamassaan ”syvä- ekologisessa” vakaumuksessa on kuitenkin usein aimo annos

Lisäksi tutkimusryhmä haluaa jo olemassaolonsa alkutaipaleella luoda eettisesti kestävät ja hyvän tieteel- lisen käytännön mukaiset periaatteet tutkimusryhmän