M O M MAN S I I NASTA LAUTTAKTLA- LAIVAAN
Huittisten
Teatterikerhon viimeisen "Momman Siina"esityksen jdlkeen varmaan koko ryhmän tunteita ku-
vastaa, lainaus runosta, jonka tekijaa en ,muista (anteeksi).
"Näytös on ohi..
lauastukset uiedaan p o is,
lamput
ja
kamerat sAmmu- uAt,harpomme johtojen
yli
kiittä- mnan 0hJaaJaa.,.
Minun
on riisuttaua nämä aaatteet, korut,nostettaua hattu hyllylle, et- sinäuä
toinen rooli, kirjoitettauA se,
elettäaä se
otettaua aastaan epärö imänci, hyuä ja paltA. . . "
Tunne on tuttu varmaan kaikille esiintyjille, silla taas tosiaankin oli aika kerätä la- vasteet ja erota tästä lfieiseksi tulleesta kaveriporukasta. On muuten erikoinen tunne, vaikka suurin piirtein asum- mekin samalla paikkakun- nalla, niin tuntuu silti kuin
rulisi isompikin ero. Ihmiset hioutuvat kummasti yhteen tdllaisessa tiiviissä yhteisössä,
joka taas oli yli vuoden qan ryöskennellyt keskenään har- joitusten ja esirysten myötä.
Kaikki puhuivat yhtaikaa ohjaajan ympärillä, pikku-
rFtöt roikkuivat
Täpiossa (Täpio Parkkinen, ohjaaja)j^
pWtivät eikö ohjaaja voisi tehda meille seuraavaksi näy- telmää, jossa pikkurytoilla olisi pääroolit. Vaikeaahan näin ihania nuoria naisia (5 13 vuotta) on vastustaa ja niinpä me saammekin uuden"projektin".
Momman Siina oli paitsi valtavan aherruksen myös valtavan
ilon
ryörupeama, jossa jokainen tunsi olevansa täysillä mukan a ja " antavansa kaikkensd'. Kaplaksen Eevanrooli "Hossana" oli varmasti raskain toteut taa, joutuihan
han
harjoitusten kuluessaky--eniä
kertoja konttaa- maan pöydän alle ja milloinmihinkin koloon.
Kaikki tdllainen käy ryöstä ja vaariitäfiellistä
omistautumista rooliin. Ei kai tiillaista jaksai- sikaan tehda ilman palkkaa,ellei
tuntisi
tämän olevan"oma juttu". Harrastajateat- terien esiintyj iltä vaadit aan- kin määrättyå luonnetta olla
omien
paikkakuntalaisten edessä naurettavana iajot
mokaat, niin haukuttavana, etkd kehtaa viikkoon mennä edes kaupalle.
Momman Siinassa oli pal-
jot
myös lauluja jotka asetti- vat suu ria vaatimuksia esiin-ryjille, Siinan
ja
Parkkisen sanat ja Janne Viitaniemensävellyks et ja sovitukset saa-
tiin Laurilan Harrin johdolla ja lauluryhmä Kylänmiesten tuella todella mainioon lop- putulokseen. Näistä lauluista myös katsojat pitivät kovasti
ja
ehka saammekin niistä vielä joskus jossain muodos- sa nauttia.Oli valtava kokemus tutus-
tua Momman Siinan eldmän vaiheisiin, josta kaksituntinen esirys pystyr tuomaan esille
vain pienen osan. Minka- lainen taitaja monelta alalta Siina olisikaan tämän päivän mahdollisuuksilla. Erittäin mielenkiintoinen tuttavuus han oli joka tapauksessa.
Huhtikuun lopulla Mom- man Siina esiryksen päättäjäi- siksi kavimme tutustumassa Tämp ereen Työväenteatteriin olyaajamme Thp i o Parkkis en
opastuksella. Lavast epaja
ja
puvustamoolivat
ehkahieman
toisenlaiset kuin omamme. Lopuksi katsoim- me suurmusikaalin "surut- tomat".Talla matkalla sovimme myös seuraavan ndytelmän,
työnimeltä
"LauttalrylanKapteeni"
suunnittelun ajankohdan niin, että 24.5.- 05 Parkkinen ja kerholaisettulevat
Sepdlle Sampuun uuden näytelmän roolien jakoon.34
Huit[isten Joulu 2005< Nuorten kannustusra/tan saajana uuorossa Katja Haapanen.
Kyseisenä päivänä sitten porukkaa tulikin ihan tuvan
täfieltä ja
Parkkinen oli todella ihmeissään, miten kolmisenkymmentä ihmistä taas olivatniin
innoissaanmukana uutta koitosta aloit- tamaan.
Vaikeaa on varmasti tehdä jokaiselle roolihahmo joukon
ollessa näin suuri, mutta am- mattimies tekee sen helposti ja näin se kdvi:
Ensin ripustetaan seinälle valkoinen iso paperi ja sen keskelle "pääroolit" ja sitten seuraavat niiden ylä -
ja
aIa- puolelle roolien j ärj estyksessä.Näin jokaiselle loyryi ihan oman näköinen rooli tässä yhteisössä.
Saimme myös tehtdvän hahmo ttaa omaa roolihenki- löämme. Osa oli jo valmiiksi
ennen ndytelmää tehdessäm- ffi€, osallistuminen kasikirjoi- tukseen on suuri haaste jonka me nyt saimme.
Tästä esiryksestä on tar- koitus tehda myös kielellisesti sen ajan murteiden mukainen esirys.
Työ on
haastava javaatii myös
asiantuntijan tarkastusta.Yleisöltä olemme pryta- neet ja saaneetkin sen ajan tapahtumista kertovaa aineis- toa, mutta lisää kaipaamme edelleenkin. Kaikki Lautta- Ma.t laivoihin ja kieltolakiin liittyvä paikallinen tieto olisi tarpeen.
Tiedot
annamme museolletaltiointiin ja
ne annetaan nimettöminäkin jos haluafte.Elokuun 3. päiväna lah-
dimme Täpio
Parkkinen,Antti ja
minä kuvaamaanVanhan laiturin paik ha.
paistavan auringon sekä val- keiden pilvien kuvajaiset pei- liryynen veden pinnalla saivat meidät kaikki hiljenrymään.
Vain moottorin hiljainen hy- rinä, aaltojen liplatus veneen
laitoihir
ja muutama lokinmielessäni Linda, Joel ja Thtu hyvässä yhteisymmärryksess ä
muiden mukana.
Paluumatkalla pelkasin muutamassa kohdassa poh- j^n kiviä. Eväät poikkesim-
me
syömään Lehtisalojen piham aalla Lauhassa, j ossa kissa jo oli meitä emäntänsä kanssa vastaanottamassa, te- lepatia oli toiminut.Loimijoella emme uskal- taneet mennä ohi Pappilan kareista vaan satamapaikka piti kuvata rannalta.
Laivan
reitti oli
vahvakokemus ja varmasti myös
ndytelmämme
tulee
ole-maan sitä.
Syksylla alkaa kova ryö ja keväällä 200 6 maalis- huhti- kuulla ndytelmä on valmis esirykseen.
Toivomme,
että
silloin myös katsojat kokisivat hy- vlå ja voimakkaita tunteita,kun
harras tajateatterimme jäsenet esiintyvät heille Risto Ryti-salissa.Käykää todellakin katso- massa harrastajateatterien esiryksiä, silla se
on
ainoa tapa säilyttää täm å hyva ja kasvat taY a harrastustoimi nta paikkakunnallamme.Rauhallista Joulunaikaa
Teille kaikille
toivottavatFluittisten
Teatterikerho-laiset.
Seija Seppä, kuvat: Antti Seppä
"Momman Siinnn" esiintyjät ja ohjaaja.
suunniteltu.
Pääroolissa oleva kapteenion
kahdennaisen loukussa ja kieltolain aikaiset tapahtumat sotkevat ja kierrFvät joka paikkaan.
Itselleen on todella mie-
lenkiintoista
suunnitellaomaa
roolihahmoa joka sopisi tilanteeseen. Haaste oli suuri, mutta jokainen saikuin saikin oman paikkansa ndytelmässä. Tama oli myös erilainen tilanne kuin koskaan
Lauttakyla laivan reittiä taus- takuvia varten aina Kyttälästä Lauttakylaan saakka.
Meilla on todella kaunis
joki
tämä Kokemåenjoki, jota olisi mahdollisuus niin monella tavalla hyödyntää, mutta jota ei ole osattu tai haluttu kayttää hyvdksi.Ndkymät joella olivat pa- kahduttavat, jo osaksi syksyn tasoittamat värit rantojen kas- vustoissa, sinisellä taivaalla
kirkaisu rikkoivat täydellistä hiljaisuutta.
Kyttälässä pysdhdyimme aivan sahan rantaan, josta Ta- pio ja Antti lähtivät kdvellen etsimään mahdollisia merk- kejä entisestä laivalaiturista.
Jain veneeseen tuijottamaan vastarannalla olevaan saareen
johon mielikuvat edellisestä,
Pirjo Tuomisen kitjan mu- kaisesta näytelmästämme
liittyivät. Siella
kulkivatHuittisten Joulu 2005 35