Yrittäjyys ja kehittyvä toimintaympäristö
Hannu Littunen Professori
Kuopion yliopisto
Esa Storhammar Projektipäällikkö Jyväskylän yliopisto
Timo Tohmo Tutkija
Jyväskylän yliopisto
1. Johdanto
U
usien yritysten syntyminen ja kasvu ovat si- doksissa talouden yleiseen kehitykseen sekä toimiala- ja sijaintiympäristön piirteisiin. Yleis- tä taloudellista tilaa kuvaavista tekijöistä työt- tömyydellä on havaittu olevan yhteys uusien yritysten määrään (Gilad & Levine, 1986). Rey- noldsin (1992) mukaan inflaation vähentyessä uusien yritysten lukumäärä lisääntyy Yhdysval- loissa. Yritysten toimintaympäristöä kuvaavis- ta tekijöistä mm. toimialarakenne, yritysraken- ne ja alueen kehittyneisyys vaikuttavat uusien yritysten lukumäärään (Niittykangas, 1996).Uusien yritysten menestymisessä toimintaym- päristön merkitys on oletettavasti suuri, koska uusien yritysten lähitoimintaympäristö ja kil- pailuympäristö usein yhtyvät, yritykset on pe- rustettu kotiseudulle, yritystoiminta on lähi- markkinoille suuntautunut ja yritykset ovat pieniä. Yritystoimintaan vaikuttavat alueelliset
tekijät voidaan luokitella seuraaviin kolmeen kategoriaan: alueen tarjoamat yleiset edelly- tykset, alueen vaikutukset yritysten ominais- piirteisiin ja alueen vaikutukset yrittäjäainek- seen. Illeris (1993) pitää kilpailukykyisten yri- tysten olemassaoloa ratkaisevana alueiden ta- loudellisessa kehityksessä. Hänen mukaansa alueiden kehitykseen vaikuttavia tärkeitä teki- jöitä ovat: poliittiset olosuhteet, infrastruktuu- ri, osaavat ihmiset, kulttuuriset olosuhteet ja elämänmuodot, tuotannontekijähintojen kom- pensoivat muutokset sekä väestötiheys ja agg- lomeraatiohyödyt. Kansainvälisten tutkimusten mukaan yrityksen menestyminen riippuu sel- västi yrityksen sijainnista. Alueilla, joilla perus- tetaan paljon uusia yrityksiä, joutuu myös lo- pettamaan toimintansa paljon yrityksiä (Littu- nen ym., 1998; Smallbone, ym. 1993; Storey, 1994).
Yrityksen kasvu on nähty monessa mielessä tavoittelemisen arvoiseksi asiaksi. Kasvun liit- tyminen hyvinvointitavoitteisiin on lisännyt yritysten kasvuun vaikuttavien tekijöiden tut- kimusta. Esimerkiksi USA:ssa neljä prosent- tia eli 31 000 yritystä 1977–78 perustetuista 814 000:sta yrityksestä vastasi 74 % työllisyy- den lisäyksestä (Kirchhoff, 1994). Useissa kan- sainvälisissä tutkimuksissa yrityksen sijainnilla on havaittu olevan yhteyttä yritysten kasvuun.
Englannissa tehdyissä tutkimuksissa on havait- tu maaseudulla toimivien yritysten kasvavan nopeammin kuin keskusten yritysten. Vastaa- vasti samojen tutkimusten mukaan keskusten lähellä maaseudulla yritykset kasvavat nopeam- min kuin yritykset ns. syvällä maaseudulla (Sto- rey, 1994). Erään tutkimuksen mukaan työlli- syys kasvaa enemmän maaseudun pk-yrityksis- sä, mutta saman tutkimuksen mukaan yrityk- sen liikevaihto ei kasvanut työllisyyden kanssa samassa suhteessa (North & Smallbone, 1993).
Toisaalta USA:ssa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu keskusalueiden yritysten kasvavan no- peammin kuin maaseudun yritysten (Reynolds, 1993). Saksalaisen tutkimuksen mukaan yrityk- sen sijainti ei juurikaan vaikuta teknologia-in- tensiivisten yritysten kasvuun (Almus & Ner- linger, 1999). Samanlaisia tuloksia saatiin myös uusien yritysten menestymistä tarkastelevassa laajassa seurantatutkimuksessa. Suomessa yri- tyksen sijainnilla havaittiin selvä yhteys metal- liteollisuusyritysten eloonjäämiseen, mutta ei yrityksen kasvuun (Littunen, 2000). Tässä ar- tikkelissa ei tarkastella varsinaisesti yritysten kasvuun vaikuttavia tekijöitä, vaan selvitetään tilastoaineistoon perustuen kasvuyritysten esiintymistiheyttä erilaisissa toimintaympäris- töissä.
Kehittyvän toimintaympäristön piirteinä on pidetty runsasta pienyritysten määrää ja uusien
yritysten jatkuvaa syntymistä. Alueellisen kas- vun voidaan ajatella toteutuvan keskittyvästi:
mitä enemmän alueella on saman tai muiden toimialojen yrityksiä – ja mitä ’dynaamisempi’
sen toimintaympäristö on pienyrityksen kan- nalta – sitä enemmän sinne myös syntyy pien- yrityksiä ja päinvastoin. Mitä vähemmän alueel- la on yrityksiä, sitä vähemmän alueellinen toi- mintaympäristö tukee uusien yritysten syntyä ja sitä vähemmän sinne myös syntyy uusia yri- tyksiä (Niittykangas ym., 1994). Osa uusien yri- tysten toiminnan käynnistämisestä on toimin- nan uudelleen organisointia, johon vaikuttavat mm. alueen tuotantorakenteen ominaisuudet.
Kasvukeskuksissa, joita uusien yritysten luku- määrällä mitattuna voidaan pitää kehittyvänä toimintaympäristönä, yritystoiminnan uudel- leen organisointi on yleistä (Littunen, 2001).
Dynaaminen toimintaympäristö on nähty edel- lytyksenä myös innovaatioiden synnylle. Tek- nologian polkuriippuvuus merkitsee sitä, että yritysten kyky innovaatioihin riippuu siitä, mitä ne ovat aiemmin tehneet. Kasvuyritykset ovat merkittävässä roolissa innovaatioiden syntymi- sessä ja soveltamisessa. Siksi tässä tutkimukses- sa laajennettiin kehittyvän toimintaympäristön käsitettä yritysten perustamisaktiviteetin tar- kastelusta yritysten kasvuaktiviteetin tarkaste- luun.
Uusi yritys voi hyötyä sitoutumisestaan pai- kalliseen toimintaympäristöön ennen kaikkea epävarmuuden pienenemisen ja innovaatioihin johtavan oppimisprosessin kautta. Kilpailu ja yhteistoiminta toimivat kehitystä ylläpitävinä voimina sekä lisäävät tietoisuutta yhteistoimin- nan tärkeydestä omalle yritykselle. Kehittyväl- le toimintaympäristölle on ominaista, että pien- ten yritysten määrä kasvaa, mikä vahvistaa alueen tuotantorakennetta ja lisää alueen työ- tilaisuuksia. Tämä puolestaan lisää alueella toi-
mivien osaamisen tasoa. Kuitenkin yrittäjäksi ryhtyminen on viime kädessä yksilötason valin- ta, minkä vuoksi yrittäjäominaisuudet vaikut- tavat ensi sijassa yritysten menestymiseen. Toi- saalta useissa kansainvälisissä tutkimuksissa myös toimialan tarjoamat kasvumahdollisuudet on nähty yritysten menestymisen edellytykse- nä. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan maakun- tien yritysaktiviteettia ja toimialojen kasvua maakuntatasolla koko yrityskentässä sekä erik- seen teollisuuden ja palveluiden toimialoilla.
2. Toimialatarkasteluissa käytetyistä käsitteistä ja mittareista
Maakuntien yritysaktiviteettia voidaan tarkas- tella suhteuttamalla alueen yritysten perusta- mistiedot ja tiedot yrityskannasta. Tässä ar- tikkelissa ensimmäinen yritysaktiviteetin mittari on luku, jossa alueen toimipaikkojen lukumää- rä suhteutetaan kyseisen maakunnan yritysten henkilöstön määrään. Luku kuvaa alueen suh- teellista toimipaikkamäärää. Toisena yritysak- tiviteetin mittarina käytetään vuosina 1995–99 aloittaneiden yritysten lukumäärää suhteutettu- na ko. maakunnan yritysten henkilöstön mää- rään. Laskemalla nämä mittarit yhteen saadaan alueittain yritysaktiviteetille arvo. Tarkastelu tuo esille epäsuorasti aiemmissa tutkimuksissa yhden tärkeimmäksi todetun uusien yritysten syntymistä selittävän tekijän eli alueen pienyri- tysvaltaisuuden (Niittykangas ym., 1994).
Littusen ja Tohmon vuonna 2002 valmistu- neessa tutkimuksessa alueen kasvualat määri- teltiin toimialan yritysten liikevaihdon ja hen- kilöstön suhteellisen osuuden perusteella. Ti- lastokeskuksen yritysrekisteristä muodostettiin tilasto nopeasti kasvaneista yrityksistä maakun- nittain ja toimialoittain (TOL 95, 2-numerota-
so). Yritys määriteltiin kasvuyritykseksi, jos sen liikevaihto on kasvanut vähintään 100 % vuo- desta 1995 vuoteen 1999. Kuitenkin tarkaste- lussa rajattiin pois myös ne yritykset, joiden lii- kevaihto oli vuonna 1999 alle 500 000 mk (Smallbone ym. 1995; Littunen & Tohmo, 2003). Tarkastelusta rajattiin käytännön syistä pois myös ne yritykset, joilla oli vuonna 1995 tai 1999 ollut toimintaa useammassa kuin yh- dessä maakunnassa (vuonna 1999 voimassa ol- lut maakuntajako). Muu yritys määriteltiin yri- tykseksi, jonka liikevaihto oli kasvanut vuodes- ta 1995 vuoteen 1999 alle 100 % ja jonka lii- kevaihto oli vuonna 1999 vähintään 500 000 mk. Myös tästä tarkastelusta rajattiin pois ne yritykset, joilla oli vuonna 1995 tai vuonna 1999 ollut toimintaa useammassa kuin yhdes- sä maakunnassa.
Maakuntien kasvuaktiviteettia kuvaavana mittarina oli kasvuyritysten lukumäärä/toimi- vat yritykset eri alueilla1. Kasvuyritysten maa- kuntatasoinen tarkastelu tuottaa lisätietoa mm.
1 Toinen tässä tutkimuksessa käytetty kasvuaktiviteettia kuvaava mittari oli kasvuyritysten lukumäärä suhteutettu- na aloittaneiden yritysten lukumäärään vuosina 1995–99 alueittain. Näiden mittareiden (kasvuyritysten lukumäärä/
toimivat yritykset eri alueilla ja kasvuyritysten lukumäärä suhteutettuna aloittaneiden yritysten lukumäärään vuosina 1995–99 alueittain) yhteenlasketulla arvolla oli tarkoitus kuvata kasvuaktiviteettia eri alueilla. Tällöin kuitenkin kas- vuaktiviteetiltaan selvästi ’parhaimmaksi’ alueeksi sekä teol- lisuudessa että palvelujen ja rakentamisen toimialoilla vali- koitui Pirkanmaan maakunta, jossa on melko suurteollisuus- valtainen tuotantorakenne ja vaikka alue sijoittui yritysten perustamisvilkkauden suhteen keskivaiheille. Ilmeisesti eni- ten tätä selitti palvelujen ja rakentamisen toimialojen kas- vuyritysten suuri lukumäärä suhteutettuna Pirkanmaan maakunnan aloittaneiden yritysten lukumäärään vuosina 1995–99. Kritiikkinä tätä mittaria kohtaan voidaan esittää, että mittari voi yliarvostaa alueita, joilla aloittaneiden yri- tysten lukumäärä jää vähäiseksi tai alueita, joilla yrityskan- ta on matala.
siitä, minkälaiset alueet valikoituvat kasvuyri- tysten suhteellisen osuuden (esiintymistihey- den) perusteella parhaimmiksi alueiksi. Tarkas- telut toteutettiin kaikkien toimialojen, teolli- suuden sekä palveluiden ja rakentamisen osal- ta erikseen maakuntatasolla.
3. Yritys- ja kasvuaktiviteetin alueellinen vaihtelu
Dynaamisen toimintaympäristön käsitteen taustalla on näkemys siitä, että alueulottuvuu- della on merkitystä innovaatioiden synnylle, koska dynaamisen toimintaympäristön viiteke- hys pyrkii nimenomaan liittämään yritykset ja alueulottuvuuden toisiinsa (Courlet & Pec- queur, 1991). Uusien innovaatioiden synnylle ovat tärkeitä aloittavien yritysten lisäksi myös kasvuhakuiset toiminnassa olevat pk-yritykset, joissa voi syntyä erilaisia tuote-, tuotanto-, markkina- tai organisaatioinnovaatioita. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan yritysten kasvua eri- laisissa toimintaympäristöissä. Seuraavissa lu- vuissa tarkastellaan maakuntien yritys- ja kas- vuaktiviteettia kaikkien toimialojen, teollisuu- den ja palveluiden osalta.
3.1 Maakuntien yritys- ja
kasvuaktiviteetti – kaikki toimialat Alueet sijoittuvat yritys- ja kasvuaktiviteettikar- talle kehittyvän toimintaympäristön käsitteen näkökulmasta mielenkiintoisesti. Tarkastelun perusteella alueet, joilla yritysten perustamis- vilkkaus on korkea, sijoittuvat alueellisessa tar- kastelussa kasvuaktiviteetiltaan korkeintaan keskiluokkaan. Tällaisia alueita ovat Etelä-Poh- janmaan, Lapin, Etelä-Savon ja Keski-Pohjan- maan maakunnat. Alhaalla vasemmalla olevat maakunnat kuten Kymenlaakson ja Etelä-Kar-
jalan maakunnat ovat yrityksen perustamisvilk- kauden ja kasvuaktiviteetin suhteen huonoim- massa asemassa olevia alueita, joilla yrityskan- ta on ohut ja joilla uusia yrityksiä syntyy vähän ja kasvuyritysten osuus on pieni. Yritysten kas- vuaktiviteetti on korkein Uudenmaan, Päijät- Hämeen, Pirkanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa, vaikka alueet sijoittuvat yritysten perustamisvilkkauden suhteen korkeintaan keskivaiheille (kuvio 1).
Uusimaa on hallintokeskus, yritysten pää- konttorien sijoittumispaikka sekä ulkomaan- kaupan solmukohta, mikä näkyy toimiala- tarkasteluissa palvelutyöpaikkakeskittymänä.
Uudenmaan maakunnan teollisuuden alatoimi- aloista sähköisten tuotteiden valmistus, kemi- kaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistus sekä kustannustoiminta olivat kasvualoja vuosina 1995–99. Pirkanmaan maakunnan kasvualoja olivat vuosina 1995–99 elintarvike-, tekstiili-, puutavara-, metalli- sekä kulkuneuvo- ja huo- nekaluteollisuus (Littunen & Tohmo, 2002).
Päijät-Hämeen maakunnan teollisuuden alatoi- mialoista erityisesti puutuote-, kumi- ja muovi- tuote- sekä kone- ja huonekaluteollisuus olivat kasvualoja vuosina 1995–99. Pohjois-Pohjan- maalla teollisuuden alatoimialoista kasvuyrityk- siä oli paljon koko muuhun maahan verrattuna puu-, metalli- sekä kone- ja elektroniikkateolli- suuden toimialoilla. Teollisuuden ulkopuolisis- ta toimialoista alueen kasvualoja olivat alkutuo- tannon toimialoista erityisesti metsätalous ja sii- hen liittyvät palvelut, mineraalien kaivu, tieto- jenkäsittelypalvelut sekä koulutus.
3.2 Maakuntien yritys- ja
kasvuaktiviteetti – teollisuus
Uusien teollisuusyritysten perustamisvilkkaus oli vuosina 1995–99 selvästi korkeinta Etelä-
Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnis- sa. Myös Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan maa- kunnissa oli uusien teollisuusyritysten perusta- minen vilkasta. Teollisuuden kasvuaktiviteetil- taan selvästi korkeimman arvon saavat Etelä- Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnat.
Myös Päijät-Hämeen, Pirkanmaan ja Pohjan- maan teollisuusyritysten kasvuaktiviteetti oli
melko korkea. Edellä olevista maakunnista Päi- jät-Hämeen ja Pirkanmaan yritysten kasvuak- tiviteetti oli melko korkea myös kaikkien toi- mialojen tarkasteluissa. Etelä-Pohjanmaalla teollisuuden alatoimialoista kasvuyrityksiä oli paljon koko muuhun maahan verrattuna TE- VANAKE-, puutavara-, kemian-, mineraalituo- te- ja metalliteollisuuden sekä muun valmistuk-
Kuvio 1. Yritys- ja kasvuaktiviteetti maakunnittain (kaikki toimialat).
sen toimialoilla. Keski-Pohjanmaan maakun- nan teollisuuden alatoimialoista kasvuyritykset painottuivat keskimääräistä enemmän elintar- vike-, tekstiili-, nahka-, puutavara-, mineraali- tuote-, metalli- ja kulkuneuvoteollisuuden toi- mialoilla (Littunen & Tohmo, 2002).
Alhaalla vasemmalla oleva Uudenmaan maakunta on teollisuusyritysten perustamis- vilkkauden ja kasvuaktiviteetin suhteen huo- noimmassa asemassa olevia alueita. Myös Ete-
lä-Karjala, Ahvenanmaa ja Kymenlaakso ovat teollisuusyritysten perustamisvilkkauden ja kasvuaktiviteetin suhteen melko vaatimatto- malla tasolla. Pohjois-Karjalassa, Lapissa, Kai- nuussa ja Itä-Uudellamaalla teollisuusyritysten kasvuaktiviteetti oli alhainen, mutta maakun- nissa perustettiin melko paljon uusia teollisuus- yrityksiä (kuvio 2).
Dynaamiselle toimintaympäristölle tyypilli- nen piirre on se, että pienyritysvaltaisilla alueil-
Kuvio 2. Teollisuuden yritys- ja kasvuaktiviteetti maakunnittain.
la yritysten määrä tai niiden volyymi kasvaa, mikä vahvistaa ja monipuolistaa alueen tuotan- torakennetta. Tämän tarkastelun tulokset tuki- vat siinä suhteessa dynaamiselle toimintaympä- ristölle annettua määritelmää, että pienyritys- valtaisilla alueilla uusien yritysten määrä lisään- tyi voimakkaimmin vuosina 1995–99.
3.3 Maakuntien yritys- ja
kasvuaktiviteetti – palvelut ja rakentaminen
Palveluiden ja rakentamisen toimialoilla tulok- set erosivat teollisuuden toimialojen vastaavis- ta tuloksista. Yritysten kasvuaktiviteetti palve-
luiden ja rakentamisen toimialoilla on korkein Uudenmaan, Päijät-Hämeen, Kanta-Hämeen ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa. Uuden- maan maakunnassa kasvualat painottuivatkin vuosina 1995–99 erityisesti palveluiden toimi- aloilla. Uudenmaan kasvualoja olivat tutkimus- ajanjaksolla tukku- ja vähittäiskauppa, vesilii- kenne, ilmaliikenne, liikennettä palveleva toi- minta, kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspal- velut, tietojenkäsittelypalvelut ja koulutus.
Uudenmaan, Päijät-Hämeen ja Pohjois-Poh- janmaan maakunnissa myös kaikkien toimialo- jen kasvu oli korkein, vaikka alueet sijoittuvat yritysten perustamisvilkkauden suhteen kor- keintaan keskivaiheille (kuviot 1 ja 3).
Kuvio 3. Palvelujen ja rakentamisen yritys- ja kasvuaktiviteetti maakunnittain.
Uusien yritysten perustamisvilkkaus palvelujen ja rakentamisen toimialoilla oli vuosina 1995–
99 selvästi korkeinta Lapissa. Myös Etelä-Sa- von maakunnassa palveluyritysten perustami- nen oli vilkasta (kuvio 3). Lapin maakunnassa uusien yritysten nettolisäys oli 520 yritystä ja Etelä-Savon maakunnassa 514 yritystä vuosina 1995–99 (Littunen & Tohmo, 2002).
Alhaalla vasemmalla olevat maakunnat ku- ten Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakun- nat ovat palveluyritysten perustamisvilkkauden ja kasvuaktiviteetin suhteen huonoimmassa asemassa olevia alueita, joille syntyy vähän uusia yrityksiä ja joilla on vähän kasvuyrityk- siä verrattuna muihin maakuntiin.
4. Päätelmiä tuloksista
Viime vuosina paikallistalouksien merkitys on lisääntynyt Suomessa, koska mm. Euroopan Unioniin liittymisen myötä kehittämisvastuuta on siirretty alueille. Myös kansainväliset ja kan- salliset yhteistyöprosessit ovat vahvistaneet aluetalouksien identiteettiä itsenäisinä ja vas- tuullisina talousyksikköinä. Toisaalta alueiden ulkoisissa toimintaympäristöissä tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet alueiden välisen kilpailun kiristymiseen ja alueiden yksilöllisten kehitysurien muodostumiseen.
Alueiden kehittymistä on kuvattu industrial district (teollinen alue), innovatiivinen miljöö, schumpeteriläinen kilpailu tai marshallilainen talousalue käsitteiden avulla (Pyyhtiä, 1993;
Ritsilä, 1997). Ne sisältävät samoja ulottuvuuk- sia, vaikka korostavatkin hieman eri asioita alueelliseen kehitykseen vaikuttavina tärkeinä tekijöinä. Industrial district ja innovatiivisen miljöön käsitteillä kuvatuilla alueilla on havait- tu muista alueista poikkeavia piirteitä kuten tiedon ja innovaatioiden nopea leviäminen, in-
himillisen pääoman määrä on korkea, tarjolla on koulutettua työvoimaa ja alue tarjoaa mah- dollisuuden yritysten verkostoitumiseen. Inno- vatiivinen miljöö tarjoaa yrityksille menestymi- sen mahdollisuuden, yritysten perustaminen on vilkasta ja alue houkuttelee uusia investointe- ja. Siten kehittymisen kannalta suotuisa ympä- ristö perustuu yhteistyöhön, mikä pohjautuu taloudellisen ja tuotannollisen yhteistyön lisäk- si alueen sosiaaliseen ja kulttuuriseen tradi- tioon. Tällaisella taloudellisen ja sosiaalisen yh- teistyön alueilla yritykset voivat hyötyä siitä, että epävarmuus pienenee ja kollektiivinen op- pimisprosessi edistää niiden innovaatiotoimin- taa (Camagni, 1991, 1992, 1995; Maillat, 1991;
Niittykangas ym., 1994; Asheim, 1996).
Dynaamisen toimintaympäristön käsite, jota on aiemmin selitetty lähinnä eri alueiden pienyritysvaltaisuuden kautta (Armstrong &
Taylor, 1985; Courlet & Pecqueur, 1991; Niit- tykangas & Tervo, 1993; Niittykangas ym., 1994) sisältää samoja elementtejä kuin indust- rial district (teollinen alue), innovatiivinen mil- jöö, schumpeteriläinen kilpailu tai marshallilai- nen talousalue -käsitteet. Ne perustuvat pitkälti teollisten alueiden ja rakenteiden kuvailuun2. Tässä artikkelissa näkökulmaa pyrittiin laajen- tamaan ottamalla tarkasteluihin mukaan pien- yritysvaltaisuuden lisäksi kasvuaktiviteetin alueellinen vaihtelu. Kasvuaktiviteettimittarin ajateltiin antavan viitteitä alueiden innovaatio- potentiaalista ja alueen taloudelliseen ja sosiaa- liseen koheesioon liittyvistä ulottuvuuksista.3
2Teollisten alueiden (industrial districts) menestykseen kiinnitettiin huomiota erityisesti 1980-luvulla Pohjois-Ita- lian kehityksen seurauksena (Goodman ym., 1989; Brusco, 1990).
3Käytettyyn kasvuaktiviteetin mittariin voidaan esittää myös kritiikkiä, sillä mittari voi yliarvostaa alueita, joilla yrityskanta on alhainen.
Tulosten mukaan alueet, joilla teollisuusyritys- ten perustamisvilkkaus on korkea, sijoittuivat alueellisessa tarkastelussa myös kasvuaktivitee- tiltaan korkealle. Tällaisia alueita olivat Etelä- Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnat.
Etelä- ja Keski-Pohjanmaan maakuntia voidaan pitää pienyritysvaltaisina maakuntina, joissa on runsaasti teollisuuskeskittymiä. Alueilla esiin- tyy samanaikaisesti saman alan yritysten välis- tä kilpailua sekä yritysten välistä yhteistoimin- taa (verkostoituminen). Etelä- ja Keski-Pohjan- maalla on myös omaleimaiset kulttuuriset tra- ditiot. Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maa- kunnat ovat perinteisiä suuryritysvaltaisia maa- kuntia. Ne olivat teollisuusyritysten perusta- misvilkkauden ja teollisuusyritysten kasvuakti- viteetin suhteen huonoimmassa asemassa ole- via alueita, joilla yrityskanta oli ohut ja joilla uusien teollisuusyritysten syntyminen oli vä- häistä ja kasvuyrityksiä suhteellisen vähän.
Näyttää siltä, että käytetyt mittarit sopivat hyvin dynaamisen toimintaympäristön viiteke- hykseen erityisesti teollisuuden osalta, koska ne nostivat pienyritysvaltaisia alueita kärkisijoille.
Viitekehys liittyykin pitkälti teollisten alueiden ja rakenteiden kuvailuun, mikä selittänee sen, että mittarit eivät kovin hyvin kuvanneet dy- naamista toimintaympäristöä palveluiden ja ra- kentamisen osalta. Kaiken kaikkiaan empiiri- set tulokset antavat tukensa sille olettamuksel- le, että yritysten kasvuaktiviteetti kannattaa ot- taa mukaan tarkasteltaessa eri alueita dynaami- sen toimintaympäristön käsitteen viitekehyksen kautta. Tuloksista voi päätellä myös sen, että kasvuaktiviteetin mittarit vaativat edelleen ke- hittelyä. Yksi käytettävä mittari voisi olla kas- vuyritysten osuus alueen uusista yrityksistä, mikä kuvaisi yritysten menestymisen ja synty- misen välistä suhdetta. Käytettyä yrityksen pe- rustamisaktiviteetin mittaria on testattu jo ai-
kaisemmissa tutkimuksissa (mm. Niittykangas ym., 1994) ja tulokset tukivat sen sopivan hy- vin alueen yritystoiminnan dynaamisuuden se- littämiseen.
Kirjallisuus
Almus, M. ja E. A. Nerlinger (1999): ”Growth of New Technology-based Firms: Which Factors Matter?”, Small Business Economics 13, s. 141–
154.
Armstrong, H. ja J. Taylor (1985): Regional Econom- ics and Policy. Oxford: Philip Allen.
Asheim, B. T. (1996): ”Learning regions in a glo- balised world economy: towards new competi- tive advantages of industrial districts?”, Paper presented at the European Urban and Regional Studies Conference, April, Exeter.
Brusco, S. (1990): ”The idea of the industrial dis- trict: its genesis”, teoksessa: Pyke, E., Becattini, G. ja W. Sengenberger (Eds): Industrial Districts and Interfirm Co-operation in Italy. Internation- al Institute for Labour Studies, Geneva.
Camagni, R. (1991): Innovation networks. Belhaven, London.
Camagni, R. (1992): ”Development scenarios and policy guidelines for the lagging regions in the 1990s”, Regional studies, Vol. 4, s. 361–374.
Camagni, R. (1995): ”The concept of innovative mileu and its relevance for public policies in European lagging regions in the 1990s”, Papers in Regional science, Vol. 4, s. 317–340.
Goodman, E., Bamford, J. ja P. Saynor (toim.) (1989): Small Firms and Industrial Districts in It- aly. Routledge, London.
Courlet, C. ja B. Pecqueur (1991): ”Local industri- al systems and externalities: an essay in typol- ogy”, Entrepreneurship & Regional Develop- ment 3, s. 305–315.
Gilad, B. ja P. Levine (1986): ”A behaviour model of entrepreneurial suply”, Journal of Small Busi- ness Management, 24, s. 45–51.
Illeris, S. (1993): ”Regional development in West- ern Europe: a mosaic model”, teoksessa Lund- qvist, L. ja L. Persson (toim.): Visions and Strat- egies in European Integration, A North Europe- an Perspective(Berlin: Springer-Verlag), s. 32–
50.
Kirchhoff, B. (1994): ”Entrepreneurship and dy- namic capitalism the economics of business firm formation and growth”, Paper studies in Ameri- can Industry Wesport, Coen.
Littunen, H. (2000): ”Uusien yritysten menestymi- nen – Seurantatutkimuksen loppuraportti ja joh- topäätökset”, Kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimuksia ja raportteja 8/2000.
Littunen, H. (2001): ”Uusien yritysten menestymi- nen – Seurantatutkimuksen tulosten kansainvä- linen vertailu”, Kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimuksia ja raportteja 21/2001.
Littunen, H., Storhammar, E. ja T. Nenonen (1998):
”The survival of firms over the critical first 3 years and the local environment”, Entrepreneur- ship & Regional Development, 10, s. 189–202.
Littunen, H. ja T. Tohmo (2002): ”KTM:n hallin- nonalan EU-hankkeiden suhde maakuntastrate- gioihin, Ohjelmakauden 1995–99 toimialakoh- tainen tarkastelu”, Kauppa- ja teollisuusministe- riön tutkimuksia ja raportteja 16/2002.
Littunen, H. ja T. Tohmo (2003): ”The High Growth of New Metal-Based Manufacturing and Business Service Firms in Finland, Small Busi- ness Economics 21”, s. 187–200.
Maillat, D. (1991): ”The innovation process and the role of the milieu”, teoksessa: Bergman, E., Maier, G. ja E. Todtling (toim.): Regions Recon- sidered. Economic Networks, Innovation, and Local Development in Industrialized Countries, s. 103–118. Mansell, London/New York.
Niittykangas, H. (1996): Yrittäjyys ja alueellinen ke- hittäminen, Kuopion yliopisto, yrityksen talous- tieteen laitos, luentomoniste (julkaisematon).
Niittykangas, H., Storhammar, E. ja H. Tervo
(1994): ”Yrittäjyys ja yritysten synty paikallisis- sa toimintaympäristöissä”, Jyväskylän yliopisto, Keski-Suomen taloudellinen tutkimuskeskus, jul- kaisuja 132.
Niittykangas, H. ja H. Tervo (1993): ”Työttömyys ja uusien yritysten synty”, Jyväskylän yliopisto, Keski-Suomen taloudellinen tutkimuskeskus, jul- kaisuja 125.
North, D. ja D. Smallbone (1993): Employment Generation and Small Business Growth in Differ- ent Geographical Environments, paper present- ed at 16thNational Small Firms Policy and Re- search Conference, Nottingham 17–19, Novem- ber.
Pyyhtiä, M. (1993): Yritysten verkostosuhteet ja alue- tutkimus, Terra 105, s. 45–51.
Reynolds, P. D. (1993): High Performance Entrepre- neurship: What Makes it Different?, paper pre- sented at Babson Entrepreneurial Conference, University of Houston, 24–27, March.
Reynolds, P. D. (1992): ”Predicting new firm births:
interactions of organizational and human popu- lations”, teoksessa: Sexton, D. L. ja J. D. Kasarda (toim.): The State of the Art of Entrepreneurship, PWS-Kent Publishing Company, s. 268–297.
Ritsilä, J. (1997): ”Maaseutualueet ja kaupungit in- novatiivisina miljöinä- tilastopohjainen analyysi”, Jyväskylän yliopisto, Keski-Suomen taloudellinen tutkimuskeskus, julkaisu 141.
Smallbone, D., Leigh, R. ja D. North (1995): ”The Characteristics and strategies of high growth SMEs”, International Journal of Entrepreneurial Behaviour and Research, Vol. 1(3), s. 44–62.
Smallbone, D., North, D. ja R. Leigh (1993): ”The Growth and Survival of Mature Manufacturing SMEs in the 1980s: An Urban-rural Compari- son”, teoksessa: Curran, J. ja D. Storey (toim.):
Small Firms in Urban and Rural Areas, London and New York, s. 79–131.
Storey, D. (1994): Understanding the Small business Sector, London. Routledge.
