K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 9 7 . v s k . – 4 / 2 0 0 1
511 P Ä Ä K I R J O I T U S
Kenelle kuuluu keskustelu globalisaatiosta?
Leena Kerkelä Erikoistutkija VATT
G
lobalisaatio on tämän ajan yleisimpiä muo- tisanoja; sanoja joiden merkitykseen voidaan lukea lähes kaikki nykyajassa tapahtuva. Talou- dellisessa merkityksessään globalisaatio l. kan- sainvälistyminen on kansainvälisen kaupan ja pääomanliikkeiden vapauttamisen sekä tekno- logisen kehityksen aiheuttamaa talouksien yh- dentymistä l. integraatiota. Tutkimusongelma- na kansainvälinen vaihdanta on taloustieteessä ollut keskeinen, aina Adam Smithistä lähtien.Globalisaation ei suomalaisessa mediassa kuitenkaan haluta nähdä tarkoittavan kansain- välistymistä taloudellisen integroitumisen mie- lessä. Varsin usein nykykommentit globalisaa- tiosta ja sen kritiikistä päättyvät johtopäätök- siin, joiden mukaan globalisaatio on niin mo- nimutkainen ilmiö, ettei siitä löydy yhtä yhden- mukaista käsitystä, saati sitten politiikkasuosi- tuksia. Globalisaatio on esimerkiksi jollakin tavalla tietoisuuteen liittyvä ilmiö.
Tämän seurauksena globalisaatiosta on mel- ko hämmentävää keskustella. Eräs johtopäätös kansalaisjärjestöjen ja virkamiesten yhteistapaa- misesta johti kommenttiin: keskustelu ei johda mihinkään, koska kielet ovat niin erilaiset.1
Keskustelua erilaisten viitekehysten välillä
voidaan käydä silloin, kun sitä ohjaa joku yh- teinen nimittäjä. Globalisaatio taloudellisena ilmiönä on tällainen lähtökohta, mikä ei sulje pois sitä, että globalisaatiolla on kerrannaisvai- kutuksia politiikkaan, poliittisen järjestelmän instituutioiden toimintaan, puolustuspolitiik- kaan, sosiaaliseen elämään tai kulttuuriin.
Hämmennys keskustelussa kuitenkin jatkuu, jos taloudellinen ulottuvuus globalisaatiossa jätetään kokonaan huomiotta.
Toisin kuin esimerkiksi rahapolitiikassa, keskustelua globalisaatiosta eivät todellakaan käy pelkästään taloustieteilijät. Pikemminkin voi sanoa taloustieteilijöiden suomalaisessa kes- kustelussa jäävän vähemmistöön. Siinä kun vie- lä 1980-luvulla keskustelua kansainvälistymi- sestä kävivät lähinnä yritys- ja markkinoinnin tutkijat, hallitsevat julkisuuskuvaa nyt valtiotie- teilijät ja filosofit. Toimijoiden kautta nähdys- sä diskurssissa vastapuoliksi asettuvat usein vir- kamiehet, jotka edustavat Suomen virallista lin- jaa esimerkiksi kauppapolitiikassa, ja kansalais- järjestöaktivistit, jotka kritisoivat tai pyrkivät kritisoimaan globalisaatiota.
1HS 29.9.2001: ”Vapaakauppa jakoi mielipiteet”
512
P Ä Ä K I R J O I T U S KAK 4 / 2001
Tämänkin Aikakauskirjan numerossa keskus- tellaan kansainvälistymiskritiikkiä sivuavasta teemasta, Tobin-verosta. Kansantaloudellisen Yhdistyksen järjestämässä tilaisuudessa osasto- päällikkö Antti Suvanto ja professori Jan-Otto Andersson alustivat aiheesta. Esitelmien luke- minen rinnakkain kuvaa hyvin keskustelun luonnetta poikkitieteellisessä, yhteiskunnalli- sessa keskustelussa. Kun viitekehykset ovat eri- laiset, jää käsitteiden määrittely laveaksi eikä yksikäsitteistä näkemystä voida saavuttaa. Kes- kustellaanko esimerkiksi valuuttatransaktiois- ta vai kaikista finanssitransaktioista, on kysy- mys, joka jää kuulijan pohdittavaksi. Moniää- nisyyden seurauksena viesti ei helposti kuulu perille asti vaan ongelma jää monimutkaiseksi.
Globalisaatiokeskustelussa taloudelliset kannustimet tarjoavat selkeän viitekehyksen il- miön analysoimiseksi. Kansainvälistymisen ta- kana ovat ensisijaisesti yritykset, jotka ovat laa- jentaneet markkinoitaan maiden rajojen ulko- puolelle. Kysyntää yritysten tuotteille täytyy olla olemassa, mutta nykyinen globalisaation voimistuminen selittyy parhaiten teknologia- tai tarjontashokkina. Kustannusten mini- moiminen ja voittojen maksimoiminen sekä omistajien etujen huomioon ottaminen selittä- vät yritysten päätöksentekoa. Myös maailmal- ta välittyviä uutisia voi tarkastella globaalien yritysten tarjoamina palveluina samaan tapaan kuin internetistä hankittua tietoa akateemisis- ta julkaisuista. Globalisaatio ei tarkoita vain halpatyövoimaa käyttävää jalkinefirmaa tai kansainvälistä kahviketjua. Jälkimmäiset esi- merkit tulevat mieleen, kun lukee Naomi Klei- nin, globalisaatiokriitikoksi nimetyn toimitta- jan kirjaa No Logo, joka julkaistiin tänä syksy- nä myös suomeksi.
Taloudellisista lähtökohdista voidaan ana- lysoida myös globalisaation haitallisia vaiku-
tuksia. Synnyttääkö kansainvälistyminen glo- baaleja monopoleja, jotka keräävät voittoihin- sa kuluttajan ylijäämän? Korjaako kilpailu luonnostaan markkinarakenteen vai tarvitaan- ko kilpailupolitiikkaa? Onko kauppapolitiikka oikea tapa korjata ympäristöongelmia?
Kysymys keskustelun tavasta ja kritiikin luonteesta tulee esiin tutkimalla Attac-järjestön käsityksiä globalisaatiokritiikistä. Järjestön in- ternet-sivulta poimitun lauseen mukaan Attac- järjestö vastustaa talousjärjestelmän ehdoilla etenevää globalisaatiota, jossa ylikansalliset yh- tiöt ja niitä edustavat epädemokraattiset järjes- töt kuten Kansainvälinen Valuuttarahasto IMF ja Maailmanpankki käyttävät valtaa ja hallitse- vat maailmantaloutta ohi parlamentaaristen jär- jestelmien ja demokraattisen päätöksenteon.
Eikö talousjärjestelmän ehdoilla etenevä globa- lisaatio ole juuri taloudellisten kannustimien pohjalta lähtevää käyttäytymistä? Hyväksymät- tä taloudellista käyttäytymistä ja rajaamalla kes- kustelun sen ulkopuolelle ollaan juuri tilantees- sa, jossa keskustelutavat ohittavat toisensa ei- vätkä tavoita kuulijoita.
Talousjärjestelmän ehdoilla toimivat yrityk- set eivät toden totta pyri ensisijaisesti ratkaise- maan ongelmia, jotka globalisoitunut media on tehokkaasti nostanut esiin. Ne eivät oma-aloit- teisesti pyri parantamaan työväen oloja tai kor- jaamaan ympäristön tilaa. Yritysten rajoittami- nen nykyisen liikkuvuuden olosuhteissa on myös vaikeampaa. Yritykset kuitenkin sopeu- tuvat lainsäädännön tai kysynnän kautta tule- viin rajoitteisiin. Näitä rajoitteita voivat asettaa joko kansalliset hallitukset tai kuluttajat. Glo- baalien sääntöjen luomiseksi tarvitaan myös monenkeskistä päätöksentekoa. Keskustelua ei kuitenkaan auta se, että näiden taloudellisten ilmiöiden olemassaoloa ei ymmärretä tai glo- balisaatiota ei jäsennetä niiden kautta. "
