421
virittäjä 3/2011
Arvostelun johdosta
Opetushallitus. http://www.oph.fi/
saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelm- ien_ja_tutkintojen_perusteet/lukiokou- lutus. (3.10.2011)
Suomi toisena kielenä -kokeen määräykset ja ohjeet. Ylioppilastutkintolautakunta 15.1.2010. http://www.ylioppilastutkinto.
fi/maaraykset/A6.pdf. (3.10.2011)
Virittäjä julkaisi numerossaan 2/2011 fen- nougristiikan ma. professorin Janne Saa- rikiven pitkän ja tuohtuneen arvostelun oppikirjastani Kielen vuosituhannet: Suo- men kielen kehitys kantauralista varhais- suomeen (SKS 2007). Pääosa runsaan seitsemän painosivun arvostelusta kes- kittyy kirjan ”puutteiden tai mahdollisten heikkouksien” moitiskeluun.
Kirja on arvostelijan mukaan konser- vatiivinen, eikä sen ajanmukaisuudesta ole takeita. ”Erityisesti 2000-luvulla jul- kaistun tutkimuksen tuloksia ei kirjaan ole otettu muutamia lyhyitä mainintoja lukuun ottamatta juuri mitään”, sanoo kirjoittaja. Teos perustuukin Saariki- ven mukaan n. 20 vuoden takaiseen tut- kimustilanteeseen. Tuomiotaan Saari- kivi perustelee luettelemalla artikkeleita, teorioita ja tulkintoja, joita hän tarjoaa vaihtoehdoiksi kirjassa esitetyille käsi- tyksille. Monia jälkimmäisiä hän yrittää vastaavasti saada epäilyttävään valoon joutuen kuitenkin turvautumaan varsin yleisluontoisiin arveluihin ja voimatta osoittaa juuri mitään vääräksi. – Erilai- sia pieniä virheitä tietenkin on; minun tiedossani olevista on luettelo kotisi- vullani http://kotisivu.sulo.fi/tl792/Si- vut. (Sivun osoite on valitettavasti taas muuttunut.)
Moite 2000-luvun tutkimuksen mil- tei totaalista laiminlyönnistä ei osu aivan kohdalleen. Kielen vuosituhannet ilmestyi juhannuksen alla 2007, jolloin 2000-lu- kua oli kulunut yli seitsemän vuotta. Sen kirjallisuusluettelossa on noilta vuosilta 22 nimikettä. Vuosilta 1990–1999 on 30 nimikettä, vuosilta 1980–1989 20 nimi- kettä ja vuosilta 1970–1979 14 nimikettä.
Jokainen näkee, että vuosiin suhteutet- tuna 2000-luvun tutkimus on edusteilla varsin hyvin.
Mutta kyllä kirja ohittaakin joukon 2000-luvun hypoteeseja, joille Saarikivi nyt vaatii huomiota. (Vaatii hän sitä joil- lekin paljon vanhemmillekin.) Paikoin äänenpainot ovat kiivaita. Useimpiin ohi- tuksiin on kuitenkin harkittu syynsä. Jo- kin hypoteesi puuttuu kirjasta siksi, että se ei ole vakuuttava, jokin toinen siksi, ettei se ole kirjan kannalta olennainen.
Jonkin osalta tutkimustilanne on kesken- eräinen. Jokin ajatus on niin tuore, ettei se ole voinut kirjaan ehtiäkään. Jokin, to- sin jo 1800-luvulla esitetty teoria leima- taan puuttuvaksi, mutta virheellisesti: se on kirjassa.
Yksittäisten puuttuvien ideoiden ja hypoteesien lisäksi Saarikivi löytää kir- jasta useita teoreettisempiakin puutteita.
Niistä enimpien korjaaminen vaatisi oi-
422 virittäjä 3/2011
keastaan kustakin oman, ei ihan suppean tutkielmansa. Kirjassa pitäisi olla muun muassa keskustelua erilaisten varhaisia kantakielivaiheita koskevien käsitysten vahvuuksista ja heikkouksista, teoreet- tinen esitys kieliopillisten ainesten evo- luutiosta, tutkimushistoriallinen ja me- todinen katsaus suomen kielen muoto- opin taustasta erityisesti kielitypologian kannalta, kielikunnan historiasta esitet- tyjen erilaisten mallien perusteiden poh- dintaa, joka samalla paremmin peruste- lisi kirjoittajan omaa valintaa (tietääkseni olen jättänyt tämän valinnan kokonaan tekemättä), esitys eri kantakielivaiheisiin kohdistuneista epäilyistä, kielen ja arkeo- logian tutkimustuloksia yhdistelevän tut- kimusasenteen problematisointia sekä 2000-luvun alusta alkaen voimistuneen jatkuvuusteorian kritiikin kommentoin- tia. Tämä kaikki siis alkeisoppikirjassa muun tietoaineksen lisäksi. Aiheet ovat kyllä viehättäviä.
Puutelistaan on koottu paljon kaik- kea mahdollista, uutta ja vanhaa, oikeaa ja väärää, isoa ja pientä, joitakin asioita useam panakin kuin yhtenä versiona.
Saarikiveltä näyttää kokonaan jääneen huomaamatta, että Kielen vuosituhannet on oppikirja, johdantoteos, jonka laa- dinnassa on muun ohessa täytynyt pi- tää mielessä se niukka tila, jonka eri yli- opistot ja oppiaineet suomen kielen his- torialle tutkintovaatimuksissaan anta- vat. Kirja on hiukan turhan laaja jo nyt, 305-sivuisena. On ollut pakko rajoittua.
Tästä syystä olen pitänyt pedagogi- sesti viisaana tutustuttaa lukija ensi si- jassa tieteenalan suhteellisen yleisesti hy- väksyttyihin käsityksiin, sellaisiin, jotka opiskelijan on syytä tuntea joka tapauk- sessa. Hypoteettisin vaihtoehdoin spe- kulointia olen välttänyt ja yrittänyt pi- tää asiat mieluummin yksinkertaisina ja
konkreettisina. Tarvittaessa olen vään- tänyt rautalangasta. Joka teorialle en ole tarjonnut haastajaa, eikä oppikirjan ole yleensäkään syytä jättää vaikutelmaa, että
”voihan se olla noinkin, mutta voihan se olla toisinkin päin”. (Aina ei moniselittei- syyttä voi tietenkään välttää, ja vaihtoeh- toiset selitykset kuuluvat luonnollisena osana tieteen todellisuuteen.)
Lukijakuntakin on muistettava: suuri enemmistö Kielen vuosituhansien käyt- täjistä on muita kuin fennougristiikan opiskelijoita, joilla on todennäköisesti mahdollisuus täydentää kielihistorian opintojaan myöhemmin. Monelle muulle kirja jäänee ensimmäiseksi ja myös vii- meiseksi systemaattiseksi tutustumiseksi aihepiiriin. Selkeys on silloin valttia.
Olen tietenkin iloinen siitä, että kirja on päässyt aloittelevien fennougristien- kin johdantoteokseksi.
Saarikivi tuntuu katselevan kirjaani koko lailla muusta kuin oppikirjan näkö- kulmasta. Hän luonnehtii sitä joskus toki oppikirjaksikin mutta luiskahtelee puhu- maan siitä myös käsikirjana ja ”käsikir- jamaisena teoksena”. Käsikirja ja oppi- kirja ovat kuitenkin kovin eri asioita; kä- sikirjaksi Kielen vuosituhannet on tosiaan liian harvasyinen ja suppea. Oikein kir- jan luonteen oivalsi kyllä jo Helsingin yli- opiston opiskelijakirjaston raati, joka an- toi kirjalle hyvän akateemisen oppikirjan palkinnon vuonna 2008 ja sanoi sitä al- keisoppikirjaksi.
Kun ottaa huomioon kirjan luonteen, Saarikiven kritiikki on yliampuvaa, liioi- teltua ja mahtipontista. Tuore tutkimus on tietenkin tieteenalan elinehto, mutta ei se useinkaan yhdellä henkäisyllä pyyhi tieltään kaikkea aikaisempaa ja hyvin pe- rusteltua tietoa.
Tätä ajatusta tukee omalla tavallaan myös Saarikiven tunnustus arvostelun lo-
423
virittäjä 3/2011
kielitieteen kentiltä
Kielitaidon kirjo – Språklig mångfald
pulla. Hän arvelee, että suorastaan kaik- kia esihistoriallisia tulkintojani on nykyi- sessäkin tutkimustilanteessa mahdollista edelleen puolustaa.
Odottamaton arvio, kaiken porun ja nyrpistelyn jälkeen.
Tapani �ehtinen etunimi.sukunimi@helsinki.fi
Kielitaidon kirjo on Suomen Kulttuuri- rahaston (2006–2009) rahoittama tutki- mushanke, jonka lähtökohtana oli selvit- tää, mitä tarkoitetaan lukiolaisen äidin- kielen taidoilla ja miten niitä voidaan tu- kea ja arvioida. Otsikkomme toinen osa, Språklig mångfald, viittaa siihen, että tut- kimushankkeessa on tarkasteltu rinnan kahden äidinkielen, suomen ja (suomen-) ruotsin taitoja ja käytänteitä. Enemmistön ja vähemmistön äidinkielen tutkiminen rinnakkain on tämän hankkeen erityinen piirre. Tämän kansainvälisestikin poik- keuk sellisen asetelman on mahdollistanut Suomen koulutusjärjestelmä, jossa eri äi- dinkielten opetusta on pyritty yhtenäistä- mään organisaatioiden avulla.
Tutkimushankkeen tarkoituksena on ollut tuoda lisätietoa muun muassa kou- lutuksen suunnittelun, opetuksen ja ar- vioin nin avuksi tilanteessa, jossa yhä mo- ninaisemmaksi muuttuva viestin tä ym pä- ristö asettaa äidinkielen taidoille uuden- laisia haasteita. Hankkeen tutkimuskoh-
teena ei kuitenkaan ole pelkästään kou- lussa tapahtuva formaali oppiminen ja taitojen arviointi, vaan tarkastelu on ulo- tettu laajemmin kieli- ja tekstikäytäntei- siin (literacy practices). Ne koskevat paitsi koulun myös vapaa-ajan lukemista, kir- joittamista, teksteistä käytyjä keskuste- luja ja myös erilaisia yhdistelmiä – oli- vatpa ne sitten suullisia, paperimuotoisia tai uusmedian käyttöön liittyviä. Vapaa- ajan tekstikäytänteistä käytämme meta- forista nimitystä lukiolaisen tekstimaise- mat. Hankkeessa haettiin vastauksia seu- raaviin kysymyksiin:
• Mitä oppilaat lukevat, ja millaiset tekstit ovat heille tuttuja?
• Miten luokkahuoneen ja koulun toi- mintakulttuuri tukee äidinkielen op- pimista?
• Millaista osaamista ylioppilastut- kinnon äidinkielen koe edellyttää, ja kuinka tekstilajin normien hallinta näkyy eritasoisilla kirjoittajilla?
