TURVALLISUUSTOIMIJUUTTA ETSIMÄSSÄ

TURVALLISUUSTOIMIJUUTTA ETSIMÄSSÄ

KARRI LAHTINEN JA EERO KOLJONEN

Karri Lahtinen on kapteeni ja sotatieteiden maisteri ja palvelee Kaartin Jääkärirykmentissä

Eero Koljonen on hallintotieteiden tohtori ja palvelee koulutuspäällikkönä Poliisiammattikorkeakoulussa

AbstrAct

This article is a shortened version of CPT Lahtinen´s master´s thesis that he did on cadets´ and police students´ understanding of themselves as representatives of their own profession. The aim of study was to produce content to facilitate professional growth and to support the personal iden- tity projects of the individuals themselves by comparing the professional identities of the two groups of security actors and by describing the nature of being a security actor.

The main research question in the stu- dy was: Are there such similarities in ca- dets´and police students´ descriptions of understanding their professional identity that could be summarized as being shared by all security actors? The question is an- swered by categorizing the descriptions of understanding given by the respondents concerning their professional identity and by describing the ways the two groups describe the meaning of their chosen pro- fession in terms of their own personal identity projects and how the decision to become a security actor has affected their own identity. The study also considers the

impact the respondents’ notions of profes- sional identity have on overall security.

The study is qualitative in nature and uses a phenomenographic research approach.

The research material was collected with an open questionnaire and analyzed by phenomenographic analysis. The results are shown as professional identity categories of the two respondent groups and summa- rized as common features of security actors.

It was found out in the study that he most descriptive feature of being a security actor was the respondents´ own belief of their profession´s necessity in a function- al society. Conserning overall security it is relevant that the individuals that work as security actors see their profession not only to be an instrument of security but also as an object worth securing. With this professional identity category that rose hi- erarchically above the other categories the security actors were also able to add differ- ent features of professional identity to their identity projects such as the identities of being the enablers of safe and secure living, the backbones of order in the society and the adaptable multitools of security.

JohdAnto

Vaikka jokainen meistä henkäilee viime­

kädessä yksinään, ja kokee kokemuksensa omassa ruumiissaan, tarvitsee ihminen it­

seytensä luomiseksi silti aina itsensä ylittä­

vän sosiaalisen ympäristön tuottaman laa­

jempien merkitysten tason, jolla ulotumme toisiin ihmisiin (…) ja lomitumme heidän kanssaan yhteen (…). Ilman sitä elämääm­

me ei muodostuisi yhteisöllistä mielekkyyttä.

(Levä 2008, 294.)

”Turvallisuuden voidaan katsoa olevan kaiken inhimillisen organisoitumisen ja yh teistyön peruste ja syy. Kautta aikojen ihmiset ovat tehneet yhteistyötä, muodos­

taneet liittoutumina ja organisoituneet elä­

män säilyttämisen varmistamiseksi.” (Virta 2011, 118.)

Tämä artikkeli perustuu kapteeni Karri Lahtisen pro gradu -tutkielmaan Tur val- lisuustoimijuus – Kadettien ja poliisi- opiskelijoiden käsityksiä ammatti-identi - teetistään (2015), joka toteutettiin vah- vassa yhteistoiminnassa Maanpuo lus- tuskorkeakoulun ja Poliisiammattikorkea- koulun kanssa. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja sen toteutukseen käytettiin fenomenografista tutkimusotetta. Tutki- muksen aineisto kerättiin avoimella kyse- lylomakkeella ja analysoitiin fenomeno- grafisella analyysillä. Tutkimuksen pää tut- kimuskysymyksenä on: Onko kadet- tien ja poliisiopiskelijoiden käsityk sissä omasta ammatti-identiteetistään sellaisia yhteneväisyyksiä, joita voitaisiin kutsua tur vallisuustoimijoille ominaisiksi turval- lisuustoimijuuden piirteiksi? Kysymyk-

seen vastattiin selvittämällä millaiseksi tutkittavat hahmottavat oman roolinsa osana laajaa turvallisuuskäsitystä ja mitkä asiat he kokevat ammatissaan arvokkaiksi ja toisaalta mihin he ammattinsa kautta sitoutuvat.

Edellä olevat lainaukset mukailevat osuvasti tämän artikkelin pohjana olevan opinnäytetyön taustalla ollutta johtoaja- tusta. Minuuden määrittämisessä, oman maailmakuvan luomisessa ja ylipäätään ihmisenä olemisessa on merkittävässä roolissa muiden ihmisten kanssa jaettu todellisuus ja kyky asemoida oma roolinsa muiden joukossa. Tämänkaltaisen yksilön ja yhteisön välisen suhteen voidaan katsoa olevan aivan erityisen merkityksellinen turvallisuustoimijoiden kohdalla, jotka turvallisuutta luovalla roolillaan palvele- vat koko yhteiskuntaa.

Ammatillinen yhteisö luo yksittäisel- le toimijalle tukea ja turvaa, asettaa toi- minnalle reunaehtoja niin virallisine oh jeineen kuin kirjoittamattomine sään- töineen sekä mahdollistaa yksilön identi- teetin kehittymisen osana sosiaalista piiriä.

Minuuden kehittymistä ei kuitenkaan voida rajata ainoastaan yhden tietyn yh- teisön, kuten esimerkiksi ammattiin liit- tyvän sosiaalisen piirin vaikutuksen alai- seksi, vaan yksilö on aina osa laajempaa kokemusmaailmaa ja sitä yhteiskuntaa, jossa hän elää. Yhteiskunnallisella ja jopa globaalilla kehityksellä ja muutoksella on vaikutusta ammatti-identiteettien muo- dostumiseen ja ammatteihin itseensä.

Viime vuosikymmenien aikana maail- ma on kokenut monenlaisia merkittä- viä muutoksia. Kylmän sodan jakama kaksinapainen maailma on muuttunut

suuntaan, jossa useat globaalisti merkit- tävät tahot ovat muokanneet vaikutuk- sellaan maailmasta entistä moninapai - semman. Suurvaltojen asema ja mer ki - tyksellisyys ovat muuttuneet ja rinnalle on asettunut uusia suurvaltoja toisten hor- juessa tai kaatuessa. Toisessa maailman- sodassa ja sen jälkeisessä suomalaisessa ajattelussa merkittävin ja ehkä ainoa soti- laallinen uhka on tullut idästä. Muutokset suurvalta politiikassa, Neuvostoliiton ha- joaminen, Euroopan Unionin ja sotilas- liittojen vahvistuminen ja uudet globaa- listi vaikuttavat uhkat ovat muokanneet paitsi globaalia maailmanjärjestystä myös Suomeen kohdistuvia uhkakuvia. (Turval- linen Suomi 2013, 8–15; ks. myös Buzan

& Wæver 2003, 30–32.)

Muutos asettaa tarkastelun alle myös kaikki erilaisiin uhkakuviin vastaamisek- si luodut organisaatiot ja niiden sisällä työskentelevät toimijat. Onkin syytä poh- tia esimerkiksi puolustusvoimien roolia osana vallitsevaa turvallisuusympäristöä ja toisaalta sen vaikutusta sotilaan iden- titeetin, sotiluuden, muodostumiseen sekä vastaavaa suhdetta muiden aikam- me turvallisuus professioiden toimijoi- den identiteetteihin. Onko meissä, eri turvallisuuden osa-alueisiin päätyönään keskittyvissä toimijoissa, osana laajempaa ammattiyhteisöä, minuuttamme määrit- täviä yhteneviä piirteitä? Toisaalta miksi ja kuinka vahvasti olemme asemoituneet omaan kokonaisturvallisuuden segment- tiimme?

Maailman, uhkakuvien, turvallisuus- ym päristön ja turvallisuuskäsitysten muu - tos vaikuttavat väistämättä myös puo lus- tusvoimien sisällä. Kaikki puolustusvoi-

mien tehtävät (Laki puolustusvoimista 2001): Suomen sotilaallinen puolusta- minen, muiden viranomaisten tukemi- nen ja osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan ovat edellä mainittujen muutosten ja esimerkiksi Yh- teiskunnan turvallisuusstrategiassa (2010) esillä olevan monenkeskisen yhteistyövaa- teen vaikutusten alaisia. Uudet uhkat, joi- den vaiku tus kaikkien puolustusvoimien tehtävien toteuttamiseen on ilmeistä, ovat johtaneet strategi sen tason taistelutavan uudelleen asetteluun ja toisaalta nostavat pintaan kysymyksen siitä, mitä on olla sotilas Suomen puolustusvoimissa? Mi- ten sotilas määrittelee itsensä ja roolinsa ja kykenee täyttämään tehtävänsä uhkien moninaistuessa ja uudistuessa? (vrt. Mä- kinen 2011.)

Yhdeksi vaihtoehdoksi voidaan esittää ajatusta turvallisuustoimijuudesta, jos- sa laajan turvallisuuskäsitteen puitteissa työskentelevät eri toimijat luovat yhdessä turvallisuutta. Sotilas on edel leen varau- tunut puolustamaan maataan kuolettavaa voimaa käyttäen, mutta ymmärtää ja osaa hyödyntää rooliaan laajasti myös muun tyyppisissä tilanteissa. Yhteistyön, asian- tuntijuuden ja eri turvallisuusprofessioi- den toimijoiden välillä käydyn diskurssin ja tehdyn yhteistoiminnan avulla on mah- dollista vastata paitsi perinteisiin myös uusiin uhkiin, unohtamatta lain määrittä- mien tehtä vien asetta mia vastuita.

Viimeaikaisen Euroopan turvallisuus- ympäristössä tapahtuneen muu toksen voidaan katsoa tässä yhteydessä toimineen eräänlaisena muistutuksena sotilaalli- sen uhkan ja kriisin mah dollisuudesta.

Edellä kuvatut uudet uhkat ovat tulleet

nimenomaan perinteisten rinnalle näi- tä syrjäyttämättä. Havaintojen mukaan valmius sotilaallisen maanpuolustukseen esiintyy yhteiskunnallisessa keskustelussa ja retoriikassa tällä hetkellä huomattavas- ti merkitykselli sempänä turvallisuuden komponenttina kuin vielä muutama vuo- si sitten. Puolustusvoimien tarpeellisuut- ta kritikoiviin kysymyksiin vastaaminen lienee tällä hetkellä helpompaa niin soti- laille, poliitikoille kuin keskivertokansa- laisellekin. Toisaalta tämä ei myöskään ole poistanut laajan turvallisuuskäsityksen mukaisten uusien uhkien olemassaoloa ja eskaloitumisen poten tiaalia, eikä yhteis- kunnallista vaadetta turvallisuustoimijoi- den kyvystä reagoida moninaisiin uhka- malleihin.

Suomalaisessa sotilaspedagogiikassa vallitseva ihmiskäsitys on holistinen, ih- misen potentiaalista toimintakykyisyyttä korostava. Fyysisistä, psyykkisistä, sosi- aalisista ja eettisistä osakokonaisuuksista ja ominaisuuksista muodostuvan mallin keskiössä on sotilaan (ihmisen) identiteet- ti: sotiluus. (Toiskallio 2004a, 108–113.) Identiteetille löytyy useita määritelmiä katsantokannasta ja tieteenalasta riippu- en. Yksinkertaistaen ja muutamia mää- ritelmiä yhdistäen voidaan identitee- tin todeta olevan käsitys omasta itsestä mui den joukossa. Laaja-alainen muutos vaikuttaa vääjäämättä yksilön kasvu- ja kokemusympäristöön, sosiaaliseen ympä- ristöön ja niiden kautta yksilöön itseensä.

Miten muutos on sitten vaikuttanut soti- laan identiteettiin, sotiluuteen?

Periaatteessa, kun riittävän monta ker- rosta sotilaan olemassaolon merkitykses- tä ja tehtävistä kuoritaan pois, sotilas on

edelleen se ihmiskunnan toimija, jonka tehtävä on tarvittaessa riistää vastapuolen henki tietyn päämäärän saavuttamiseksi.

Näin on ollut niin kauan kuin on ollut sotilaita ja on edelleen. Merkittävimmät muutokset eivät olekaan tapahtuneet vält- tämättä identiteetin ytimessä, vaan siinä tapahtumien, koulutuksen, kasvatuksen, ajatusten ja kokemusten ketjussa, joka on johtanut sotilaan identiteetin kehit- tymiseen. Turvallisuustoimijuus ei pois- ta sotiluuden merkittävyyttä tai pyri sitä kokonaan korvaamaan. Pikemminkin on kyse tavasta asemoida oma itsensä ja ammattikuntansa osaksi vallitsevaa ja alati muuttuvaa toiminta ympäristöä sekä hah- mottaa oma merkityksellisyys osana laajaa turvallisuutta. (vrt. Mäkinen 2011.)

tutkimusAsetelmA JA motiivi tutkimuksen toteuttAmiselle

Lahtisen pro gradu -tutkielmassa selvi- tettiin millainen käsitys kadeteilla ja poliisiopiskelijoilla on omasta itsestään ammattikuntansa edustajina eli ammat- ti-identiteetistään. Mielenkiinnon kohtei- na olivat ammatinvalintaan liittyvät seikat ja tulevaa ammattia koskevat ennakkokä- sitykset ja erityisesti niissä koulutuksen aikana tapahtuneet muutokset sekä oman tulevan profession merkitys osana yksilön minäkuvaa. Tavoitteena oli selvittää onko kadettien ja poliisi opiskelijoiden ammat- ti-identiteeteissä, sotiluudessa ja polii- siudessa, senkaltaisia yhtäläisyyksiä, joita voitaisiin identiteetin kontekstissa kutsua turvallisuustoimijuudeksi ja toisaalta mil- laisia ovat turvallisuustoimijoille ominai- set ammatti-identiteettiin liittyvät piirteet.

Uravaiheestaan johtuen kadetit ja polii- siopiskelijat ovat identiteetin kehittymi- sen kannalta erityisen mielenkiintoisessa vaiheessa, sillä opiskeluaikanaan he ovat eittämättä suurimman systemaattisen ja yhtäjaksoisen omaan ammattiinsa val- mistavan koulutuksen ja kasvatuksen vai- kutuksen alaisina. Kyseessä on ajanjakso, jolloin ennakkokäsityksistä tulee käsityk- siä ja yksilö rupeaa muodostamaan omien kokemustensa kautta omaa kuvaansa ammatistaan ja itsestään sen edustajana.

Henkilökohtaisena kokemuksena kou- lutuksen aikana muodostunut ammat- ti-identiteetti on varsin tärkeä osa yksilön pitkäaikaista identiteetin rakentumispro- sessia, sillä sen turvin yksilö lähtee vasta- valmistuneena upseerina tai poliisina työ- elämään ja osaksi työyhteisöään.

Muutos ympäröivässä maailmassa ja turvallisuuskäsityksen laajeneminen ovat muokanneet tapaa, jolla turvallisuus

yhteiskunnassamme määritellään. Moni- puolistuneet uhkakuvat haastavat turvalli- suustoimijat varautumaan entistä laajem- paan konfliktien ja uhkien kenttään ja luo suoranaisen vaateen yhteistyön kehittä- miselle ja syventämiselle. Mäkinen (2012, 49) toteaa artikkelissaan olevan ensiarvoi- sen tärkeää sekä puolustusvoimille itsel- leen että myös yhteiskunnallisesti, että puolustusvoimat ei jättäydy yksinomaan turvallisuuden ulkokehälle ulkoisen tur- vallisuuden toimijaksi, vaan on aktiivinen osa laajaa kansallista turvallisuutta.

Sotilaspedagogisesta näkökulmasta globaalin ja yhteiskunnallisen muutok- sen vaikutukset tapoihin hahmottaa soti luutta luovat haasteen eritoten sille koulutuksella ja kasvatukselle, mitä puo- lustusvoimien piirissä annetaan. Sotilaa- na kasvamisen ja yksilön identiteettityön edesauttaminen korostuu ja sen voidaan katsoa laajassa mittakaavassa olevan yksi Kuva 1: Tutkimusasetelma

tärkeimmistä sotilaskoulutuksen kasva- tuksellisista päämääristä. (Mäkinen 2011, 84–85.)

Työssä pyritään kuvaamaan määräai- kaiseen nuoremman upseerin virkaan val- mistuvien kadettien käsityksiä ammatti- identiteetistään ja vertaamaan niitä polii- sin tehtäviin valmistuvien poliisiopiskeli- joiden käsityksiin. Ammatti-identiteettiin liittyvien käsitysten nykytilan selvittämi- sellä pyrittiin koulutuksen suunnittelun ja toimeenpanon edesauttamiseen. Mikäli kasvattajan tärkein tehtävä on persoonana

kasvamisen tukeminen (Mäkinen 2011, 85), eli sotiluuden, poliisiuden tai yhteen kokoavasti turvallisuustoimijuuden ke- hittymisen edesauttaminen, vaatinee se onnistuakseen tiedon toimijoiden itsensä kuvaamista lähtökohdista. Ilman ammat- ti-identiteetin piirteiden kartoittamista on mahdotonta tietää, millaisissa henki- lökohtaisissa ja sosiaalisissa prosesseissa kasvattajan tukea kaivataan ja millaisin keinoin identiteettityötä voidaan tosiasi- allisesti edesauttaa. Turvallisuustoimijuu- den identiteettiulottuvuuden piirteiden Kuva 2: Analysointiprosessi

selvittämisen uskon myös edesauttavan monenkeskisen yhteistyön suunnittelua ja lähtökohtien asettelua sekä toimijoiden itsensä asemoitumista omaan turvallisuu- den segmenttiinsä osana laajaa kokonais- turvallisuutta.

Viimeaikaisten eurooppalaisessa turval- lisuusympäristössä tapahtuneiden muu- tosten voidaan katsoa edelleen korostavan turvallisuustoimijoiden ammatillisten lähtökohtien ja prosessien tutkimisen tär- keyttä. Venäjän toimet Ukrainassa ja ter- rori-iskut ympäri Eurooppaa ovat herättä- neet keskustelua sekä meillä että muualla turvallisuuden, kansallisen ja monikansal- lisen maanpuolustuksen sekä asevoimien tilan merkityksestä. Siinä missä täysimit- taisen sodan uhka Euroopan maaperällä saattoi vielä muutama vuosi sitten peittyä yleisessä keskustelussa muiden potentiaa- listen uhkien alle, on se nyt palannut nii- den rinnalle.

käsityksiä sotiluudestA

Tutkimuskysymyksiin vastaaminen ja va- littu tutkimusmetodi edellyttivät paitsi kadettien ja poliisiopiskelijoiden ammat- ti-identiteetin piirteiden selvittämistä ja kategorisointia myös niiden yhdistämis- tä turvallisuustoimijoille ominaisten kä- sitysten ja merkitysten osalta. Analyysin yhdistävän vaiheen seikkaperäinen suun- nittelu ei ollut mahdollista ennen kuin molempien vastaajaryhmien käsitykset oli erikseen kategorisoitu. Vasta tällöin oli mahdollista siirtyä mahdollisten ylätason kategorioiden muodostamiseen tai vastaa- vasti merkittävien eroavaisuuksien rapor- tointiin ja johtopäätösten tekoon.

Kadettien käsityksistä sotiluudesta muodostettiin fenomenografisen analyy- sin avulla viisi ammatti-identiteetti kate - goriaa. Näistä selitysasteeltaan merkittä- vimmäksi ja hierarkkisesti korkeatasoi- semmaksi käsitykseksi nousivat kadet- tien ilmaukset isänmaan puolustamisen merkityksellisyydestä, muiden ollessa horisontaalisesti kuvattuja, eli keskenään samanarvoisia. Suomen sotilaallinen puolustaminen, itsenäisyyden merkitys ja sitoutuminen lakisäätäisiin tehtäviin muodostivat eräänlaisen vastaajien käsi- tysten ytimen. Kategorioita muodostet- taessa ja palattaessa yhä uudestaan aineis- toon, isänmaan puolustaminen vaikutti yhä enenevässä määrin olevan lähtökohta muille ammatti-identiteetin piirteille.

Kadettien muut ammatti-identiteetti- kategoriat: kouluttaja- ja opiskelija-iden- titeetti, yhteiskunnallinen toimija ja vir ka- mies -identiteetti sekä toimintaky kyinen ammattisotilas -identiteetti vaikuttivat vastausten perusteella mahdollistuvan vain, jos sotiluuden ydin muodostuu su- kupolvia ja yhteiskuntaa yhdistävien ar- vojen ja lakisääteisen primääri-tehtävän ympärille. Vastausten perusteella sotiluus moninaisine vivahteineen ja ammatti- iden titeetin piirteineen perustuu edel- leen maanpuolustuksen merkitykselli- syyteen.

Kouluttaja- ja opiskelijaidentiteetit ovat vahvasti sidonnaisia kadettien tä- mänhetkiseen uravaiheeseen. Kadet ti kou - lu on täysipäiväistä opiskelua ja valmistu- vien sotatieteiden kandidaat tien ensim- mäiset työtehtävät ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä kouluttajatehtäviä.

Näin ollen näiden ammatti-identiteetin

piirteiden esiintyminen usean yksilön vas- tauksissa tuntui varsin luonnolliselta.

Vastauksista kävi myös ilmi, että ka- detit kokevat linkittyvänsä monin tavoin muuhun yhteiskuntaan. Sotiluus nähtiin eräänlaisena kunnia-asiana, jossa yksittäi- nen upseeri edustaa paitsi itseään myös koko puolustusvoimia päivittäisissä toi- missaan. Kadetit kokivat linkittyvänsä muuhun yhteiskuntaan puolustusvoimi- en ja ammattisotilaiden edustajina, kou- luttajina ja valtion virkamiehinä. Ammat- ti-identiteettityössään kadetit kohtaavat työnsä moninaisuuden ja ne useat roolit, joihin sotilas työssään asettuu ja asetetaan.

Yleinen asevelvollisuus takaa sen, että hei- dän koulutettavikseen tulee väistämättä yksilöitä kaikista yhteiskuntaluokista ja sosio-ekonomisista asemista. Näin ollen

myös heidän oma esimerkkinsä ammatti- sotiluudesta kantautuu laajalti asevelvol- listen tietoon.

Yksi sotilaspedagogisen tutkimuksen ydinkäsitteistä, eli toimintakyky, esiintyi useissa kadettien vastauksissa kuvaten niitä vaatimuksia, joita he kokivat soti- laalla olevan. Osiinsa jakautumattomasti ihmisenä olemisen fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja eettisen ulottuvuuden yh- teen nivova käsite on vastausten perus- teella eräänlainen sotilaana olemisen ja pärjäämisen tavoitetila. Sotilaina kadetit kokivat sitoutuvansa itsensä jatkuvaan kehittämiseen. Ammattisotilaan tulee vastausten perusteella kyetä toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla hyvinkin kompleksisissa ja vaihtelevissa tilanteis- sa ja toimintaympäristöissä. Näin ollen Kuva 3: Kadettien ammatti-identiteettikategoriat

toimintakyvyn kehittäminen rinnastet- tiin myös ammattiylpeyteen ja -taitoon.

Kyetäkseen vaatimaan alaisiltaan on kou- luttajan pystyttävä itse vähintään saman- kaltaisiin suoritteisiin ja selviytyäkseen taistelussa on itseä haastettava edelleen.

Poliisius

Siinä missä kadettien ilmaisema isänmaan puolustaja -identiteetti tuntui muodosta- van varsin yleisesti jaetun ja merkittävän osan sotiluutta, jopa sen tietynlaisen yti- men, useissa poliisiopiskelijoiden vastauk- sissa mainittiin poliisiorganisaation olevan välttämättömyys yhteiskunnassamme. Sa- moin kuin kadettien vastauksissa myös poliisiopiskelijoiden kohdalla heidän käsityksissään todettiin olevan keskinäis-

tä hierarkkisuutta. Muiden poliisiuteen liittyvien ammatti-identiteetin piirteitä yhdistäen opiskelijat kokivat, ettei ole ole- massa mitään muuta tahoa, joka kantaisi huolta kaikkien kansalaisten päivittäisestä turvallisuudesta, olisi valmis asettautu- maan hyvän puolelle vaikeissakin tilanteis- sa ja auttamaan koko kansan kirjoa, kuin poliisi. Jo pelkällä poliisiorganisaation olemassaololla ja poliisin päivittäisellä nä- kyvyydellä koettiin olevan turvallisuutta lisäävä vaikutus. Mikäli edellä mainitut toimet jäisivät hoitamatta, yhteiskunnas- sa vallitsisi romahduttava anarkia. Näin ollen käsitys poliisin yhteiskunnallisesta merkityksestä ja välttämättömyydestä nousi muut ammatti-identiteetin piirteet mahdollistavaksi, hierarkkisesti korkeata- soisemmaksi kategoriaksi.

Kuva 4: Poliisiopiskelijoiden ammatti-identiteettikategoriat

Useat vastaajat käsittivät poliisin am- matin olevan eritoten kansalaisten palve- lemista ja auttamista. Koko kansan aut- tajina poliisit kohtaavat kansalaiset usein synkkinä ja vaikeina hetkinä, mutta myös hyvin arkipäiväisten asioiden parissa.

Halu auttaa, mahdollisuus tämänkaltai- sen avun antamiseen ja kyky suoriutua sii- tä poliisin univormussa vaikuttivat olevan varsin merkityksellisiä ammatinvalintaan ja työn mielekkyyteen liittyviä osatekijöitä.

Poliisi pyrkii työssään edesauttamaan yksittäisten kansalaisten ja samalla koko yhteiskunnan pysymistä oikeilla raiteil- la. Poliisin työllä on yhteiskuntaa homo- genisoiva vaikutus. Lakeja ja järjestystä ylläpitämällä, kohtaamalla kansalaiset inhimillisesti ja vaihtelevissa tilanteissa auttamalla poliisi pyrkii tuomaan ääriai- neksen ja yleistä turvallisuutta heikentävät tekijät lähemmäksi rauhan ja tasapainon tilaa. (Levä 2008, 289–292.)

Minä muiden puolesta -identiteetti näyttäytyy poliisiopiskelijoiden vastauk- sissa pohdintana poliisin ammatin vas- tuullisuudesta ja jokaisen toimijan omasta vastuusta olla kykenevä tehtäviensä täyt- tämiseen. Päivittäisen järjestyksen ja tur- vallisuuden ylläpito vaatii opiskelijoiden vastausten perusteella voimakasta sitou- tumista tehtävien vastuulliseen hoitami- seen ja suojeltaviin arvoihin, jolloin myös ammatti-identiteetin merkitys korostuu.

Oman ammattikunnan arvoihin sitoutu- minen ja niiden ilmentäminen käytännön työssä ovat merkittäviä ammattiin sosiaa- listumisen prosesseja (vrt. Etäpelto 2007, 90–91; Vähäsantanen 2007, 157). Kyky

toimia ja vieläpä kyky toimia oikein vai- keissakin tilanteissa, ovat tavoittelemisen arvoisia ominaisuuksia, joiden poliisiopis- kelijat kokevat olevan olennainen osa po- liisin ammattia.

Siinä missä kadettien vastauksista oli kategorisoitavissa tiettyihin työtehtäviin ja sotilasuran vaiheisiin liittyviä ammat- ti-identiteetin piirteitä, kuten opiskelija- ja kouluttajaidentiteetti, poliisikokelaat kertoivat ammatistaan lokeroimatta it- seään tarkasti mihinkään poliisin työken- tän osaan kuuluvaksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että poliisiutta olisi tar- kasteltu suppeasti tai ainoastaan yhdestä näkökulmasta, pikemminkin päinvastoin.

Vastaajat kertoivat hahmottaneensa po- liisin ammatin erittäin monipuoliseksi ja vaihtelevaksi jo ennen opiskelujen aloit- tamistakin, mutta se miten laajaksi ko- konaisuudeksi se Poliisiammattikorkea- koulussa osoittautui, oli jopa yllättänyt osan poliisiopiskelijoista.

Moniosaajaidentiteetti ilmenee erityi- sesti poliisiopiskelijoiden vastauksissa koskien heidän käsityksissään tapahtu- neita muutoksia. Työharjoittelu, jossa he kyselyyni vastaamisen aikaan nuorempina konstaapeleina toimivat, oli viimeistään avannut monen vastaajan silmät poliisin ammatin moninaisuudelle. Käytännön työtä tekemällä teoriaopetus oli kyetty linkittämään osaksi päivittäistä poliisin työtä. Poliisiopiskelijat kokivat näin ollen saaneensa sekä koulutuskokonaisuuden että erityisesti työharjoittelun kautta rea- listisen kuvan poliisin työkentästä ja vaih- televista uramalleista.

käsitysten vuoroPuhelu

Vaikka kadettien ja poliisiopiskelijoiden, kuten muidenkin ihmisten, identiteet- tien rakentuminen on hyvin yksilöllis- tä, oli niiden piirteistä muodostettavissa fenomenografisen analyysin avulla yhdis- täviä kategorioita. Ilmaistessaan käsityk- siään sotiluudesta tai poliisiudesta kukin vastaaja on tuonut ilmi sekä itse muodos- tamiaan että sosiaalisesti muodostuneita käsityksiä. Näin ollen myös kategoriat itsessään ilmentävät paitsi kahden eri ammatillisen yhteisön identiteettimalleja

myös niiden sisällä toimivien yksilöiden henkilökohtaisesti muodostamia ammatti- identiteetin piirteitä. Näistä kahden eri vastaajaryhmän ilmaisuista muodostetuis- ta kategorioista muodostettiin edelleen vertailemalla yhdistäviä, turvallisuustoi- mijuutta määrittäviä, kategorioita.

Edellä olevan kuvion mukaisesti ylä- tason kategorioiden tarkoituksena on kuvata tutkittavaa ilmiötä yleisemmin ja universaalimmin; tässä tapauksessa tur- vallisuustoimijuuden näkökulmasta (vrt.

Ahonen 1994, 127–128). Horisontaali- sesti kuvattujen vastaajaryhmäkohtaisten Kuva 5: Ylätason kategoriat ja turvallisuustoimijuus

kategorioiden ylle muodostui näin ollen ilmiötä laajemmin selittävä ja hierarkki- sesti korkeampi taso. (vrt. Järvinen & Jär- vinen 2004, 85–88.)

välttämätön osA yhteiskuntAA

Aivan artikkelin alkupuolella lainattiin Sirpa Virran (2011, 118) ajatusta siitä, että turvallisuus on kaiken inhimillisen järjestäytymisen perimmäinen syy. Tämän voi sitoa ajatukseen turvallisuustoimijoi- den ainutlaatuisesta asemasta yhteiskun- nan palvelijoina ja inhimillisen elämän mahdollistajina. Vastaajien ammatti-iden- titeettikategorioita muodostettaessa ha- vaittiin kummankin vastaajaryhmän käsi - tysten ilmentävän paitsi vaihtelevia ja mukautuvia piirteitä myös tietynlaista py- sy vyyttä ja vankkaa toiminnan perustaa.

Kadetit ja poliisiopiskelijat perustelivat usein oman ammattinsa tarpeellisuuden vedoten siitä annettuihin lakeihin ja ase- tuksiin. Näin he tulivat linkittäneeksi oman ammattikuntansa osaksi laajempaa valtiollista rakennetta toimivine lainsää- däntöelimineen ja oikeuslaitoksineen.

Kadettien isänmaan puolustaja -identi- teetti, poliisiopiskelijoiden yhteiskunnan tukipilari -identiteetti ja yhteen kokoava ylätason kategoria turvallisuustoimijoi- den olemassaolon välttämättömyydestä ovat eräänlainen perusta turvallisuustoi- mijoiden ammatti-identiteetin rakentu- miselle. Käsitys oman ammatin kiistatto- masta tarpeellisuudesta ja tehtäväkentän tärkeydestä antaa toiminnalle paitsi oi- keutuksen ja yhteiskunnallisesti tärkeän statuksen myös yksilötasolla kokemuk- sen oman toiminnan kauaskantoisesta

merkityksellisyydestä, joka mahdollistaa muiden ammatti-identiteetin piirteiden sisällyttämisen osaksi yksilöllistä identi- teettityötä. Tällöin välttämätön osa yh- teiskuntaa -identiteetti myös muodostui hierarkkisesti muita ylätasonkategorioita merkitykseltään suuremmaksi ja ammat- ti-identiteettiä syvemmin kuvaavaksi tur- vallisuustoimijuuden piirteeksi.

Filander (2006, 51–53) kirjoittaa ar- tikkelissaan ammatti-identiteettien ole- van katoamassa. Jälkiteollisessa tietoyh- teiskunnassa perinteisten ammattien ja ammattikuntien merkitys on vähentynyt.

Ammatillisessa koulutuksessa ja kasvatuk- sessa sekä työelämässä korostetaan entis- tä enemmän joustavuutta, muutokseen sopeutumiskykyä ja kykyä ammatillisten rajojen ylittämiseen. Ammatti-ihmiseksi identifioitumisen sijaan samastumista ja identiteetin muodostusta tapahtuu suh- teessa organisaatioon ja työpaikkaan, ei niinkään ammattiin itseensä.

Tässä kontekstissa turvallisuustoimijat tuntuvat olevan erityisasemassa eräänlai- sena vastavoimana suhteessa katoaviin ammatti-identiteetteihin. Vastaajat pe- rustavat merkittävän osan käsityksistään sotiluudesta ja poliisiudesta nimenomaan pysyvyyden varaan. Oman ammatin yh- teiskunnallinen merkityksellisyys ja vält- tämättömyys, tahto lakisääteisten tehtä- vien täyttämiseen sekä oman profession primääritehtävä näyttäytyivät kadettien ja poliisiopiskelijoiden vastauksissa ni- menomaan ammatti-identiteetin ytimeen kuuluvina seikkoina. Rätyä (1982, 46, 48–49) mukaillen tämä kielii ammatilli-

sen identiteetin rapautumisen sijaan voi- mak kaasta sitoutumisesta omaan ammat-

tiin ja ammatti-identiteetin vahvasta roolista osana vastaajien minäkuvaa.

Vastaajien käsitys oman ammattinsa välttämättömyydestä on myös turvalli- suuden kan nalta merkityksellinen seikka.

Turvallisuudessa voidaan katsoa olevan kyse nimenomaan ihmisyksilöiden tur- vallisuuden mahdollistamisesta, jolloin ihminen muo dostuu paitsi turvallisuuden subjektiksi eli toimijaksi myös sen koh- teeksi eli objektiksi. Turvallisuuden mah- dollistavat tekijät ja toimijat, kuten val tio ja turvallisuusprofessiot, ovat tällöin tur- vallisuuden instrumentteja. Eri tekijöiden erottelu subjekteiksi, objekteiksi ja instru- menteiksi ei kuitenkaan poissulje muun- laisia käsityksiä tai jaottelun kontekstisi- donnaista eriäväisyyttä. Se, mikä yhdelle näyttäytyy turvallisuuden instrumenttina saattaa olla toiselle arvo sinänsä eli suojel- tava objekti. (vrt. Huru 2004, 46–47, ks.

myös McSweeney 1999, 84-88.)

Korostaessaan oman ammattinsa ja sa- malla vähintäänkin epäsuorasti ammatti- identiteettinsä välttämättömyyttä, kade- tit ja poliisiopiskelijat käsittävät turval- lisuustoimijuuden paitsi turvallisuuden luomisen instrumentiksi myös itsessään turvallisuusobjektiksi (Huru 2004, 46–

47). Jotta turvallisuus yhteiskunnallisena tavoitteena olisi saavutettavissa, täytyy sen vuoksi työtään tekevillä yksilöillä olla lainvoimainen ja yleisesti hyväksytty status. Tämä mahdollistaa muiden tur- vallisuustoimijuuden piirteiden sisällyt- tämisen osaksi ammatillista identiteettiä ja sen konkreettisen ilmentämisen osana päivittäistä työtä, joka edelleen selittää nyt käsitellyn kategorian hierarkkista asemaa suhteessa muihin ylätason kategorioihin.

Turvallisuuden kannalta on välttämätöntä, että kansakunnasta löytyy joukko ihmi- siä, jotka ovat valmiita asettumaan uhkien tielle muuta yhteiskuntaa suojellakseen.

Tällöin myös turvallisuustoimijuudesta it- sestään muodostuu turvallisuuden objekti ja arvo, jota on suojeltava yhteiskunnal- lisesti merkittävän vastuun täyttämiseksi.

turvAllisen elämän mAhdollistAJA

Siinä missä edellinen turvallisuustoimi- juuden kategoria oli ilmiötä selittävän voimansa vuoksi asetettavissa eräänlai- seksi koko toiminnan lähtökohdaksi, se- littää turvallisen elämän mahdollistaja -kategoria sitä, miten toimijat itse näkevät

kykenevänsä vastuullisen työnsä suorit- tamiseen. Jotta yksittäinen turvallisuus- toimija, turvallisuuden eteen työtään te- kevä ihminen, olisi kykenevä kantamaan vastuunsa ja palvelemaan yhteiskuntaa parhaalla mahdollisella tavalla, on hänen kyettävä toimimaan tilanteissa, joissa toimintaedellytykset ovat äärimmäisen hankalat ja jopa ulkoisten tekijöiden toi- mesta minimoidut. Ääritapauksissa tur- vallisuustoimijan työ ja vastuu alkaa siitä, kun enemmistö ihmisistä toteaa olevansa kyvyttömiä toimimaan.

Tulevina, ja osin nykyisinä, turvallisuu- den ammattilaisina osa vastaajista koki olevansa vastuussa itsensä monipuolisesta kehittämisestä. Kyky toimia silloin, kun sitä eniten vaaditaan ja jolloin keskiverto- kansalainen saattaisi primitiivisen vaiston- sa varassa pyrkiä pakenemaan tilanteesta edellyttää monenlaista tietoa, taitoa, kes- tävyyttä ja voimaa. Paitsi konkreettisessa

fyysisessä mielessä, edellä mainittuja omi- naisuuksia vaaditaan sotilaspedagogisen toiminta kyvyn teorian hengessä myös ih- misenä olemisen sosiaalisilta, psyykkisiltä ja eettisiltä ulottuvuuksilta. (vrt. Toiskal- lio 2009, 49–51.)

Kadettien vastauksia koskevassa ana- lyysissä todettiin toimintakykyinen am- mat ti sotilas -identiteetin esiintyvän laajal- ti koko vastausaineistossa. Sitoutumisen voimakkuus ja kyseisen ammatti-identi- teetin piirteen suhde henkilökohtaiseen identiteettiin vaikuttivat kuitenkin vaih- televan persoonakohtaisesti. Poliisiopiske- lijoiden kohdalla minä muiden puolesta -identiteetti vaikutti erittäin merkittäväl- tä poliisiuden piirteeltä niiden vastaajien kohdalla, jotka olivat sen omaksuneet.

Kadettien rinnakkaiskategoriaan verrat- tuna esiintyvyys ei ollut kuitenkaan yhtä laajaa. Tämä edelleen vahvistaa tulkintaa ammatti-identiteetin vaihtuvasta, mukau- tuvasta ja henkilökohtaisissa sekä sosiaali- sissa prosesseissa rakentuvasta luonteesta (vrt. Vähäsantanen 2007, 160).

Toinen selitys sille, miksi toimintaky- vyn kehittämiselle annettu arvo osana turvallisuus toimijuuden kokonaisuutta vaikutti vaihtelevan vastaajakohtaisesti, löytyy turvallisuus professioiden arjesta.

Ellonen ym. (2000, 113) muistuttavat, että ääritilanteet ja todellisen vaaran koh- taaminen ovat vain murto-osa poliisin työtä. Vastaavasti päivätyössään varus- miesten kouluttajana ammattisotilas on tekemisessä pikemminkin arkisten kuin äärimmäisten tilanteiden kanssa. Tällöin ponnistelut oman toimintakyvyn kehittä- miseksi saattavat jäädä muiden ammatil- listen piirteiden varjoon, vaikka fyysisen,

psyykkisen, sosiaalisen ja eettisen kyvyk- kyyden merkitystä ei sinänsä olisi unoh- dettu.

Vaikka sitoutumisen voimakkuus vaih- telee, voidaan yleistäen todeta vastaajien hahmottavan turvallisen elämän mah- dollistamisen vaativan toimijoiltaan ky- kyjä, joiden saaminen ja yllä pito vaativat paitsi henkilökohtaista sitoutumista ja harjoitusta myös koulutusta ja kasvatus- ta. Kadettien vastauksissa toimintakyvyn kehittämiseen liittyvät ilmaukset koskivat pää sääntöisesti sotilaan fyysistä ja henkis- tä kuntoa ja jaksamista sekä sotilasjohta- jan sosiaalista kyvykkyyttä. Poliisiopiskeli- jat, joilla on koulutusrakenteen puitteissa mahdollisuus saada kokemusta tulevista työtehtävistään työharjoittelun muodos- sa, puolestaan korostivat vastuutaan pää- töksentekijöinä ja turvallisuustoimijoi- na, mikä viittaa toimintakyvyn eettiseen ulottuvuuteen. Vastaava kosketus oman työn arkeen ja sitä kautta vastuu omasta toiminnasta suhteessa niihin henkilöihin, joihin omat päätökset konkreettisesti vai- kuttavat, on kadeteilla vasta edessä.

Toimintakyky turvallisuustoimijoiden koulutuksen ja kasvatuksen lähtökohta- na ja ihmis kuvana antaa oppilaitoksille, kouluttajille ja kasvattajille mahdollisuu- den lähestyä työtään ja mieltää oppijat holistisina kokonaisuuksina, joiden kas- vu edellyttää ihmisenä olemisen kaik kien ulottuvuuksien huomioon ottamista.

Toimintakyky on merkityksellinen käsite myös ammatti-identiteetin kehittymisen kannalta. Ammatillisen kasvun edesaut- taminen ja identiteettityön tukeminen mahdollistuu tai vähintäänkin helpottuu, kun koulutuksen ja kasva tuk sen taustalla

vaikuttava ihmiskuva on yhtenäinen am- matillisiin erityispiirteisiin ja vaati muk- siin sidottu sekä identiteettiprojekteihin kytkeytyvä.

Toimintakykyiset ammattisotilaat ja muiden puolesta itsensä likoon laittavat poliisimiehet ovat turvallisen elämän mahdollistajia, joiden vastuullinen teh- tävä edellyttää kokonais valtaista kehitty- mistä turvallisuustoimijana. Tällöin, ku- ten aiemmin molempien vastaajaryhmien käsityksiä eriteltäessä todettiin, oma am- matti saattaa ajoittain tuntua pikemmin- kin elämäntavalta kuin työltä. Tieto niistä vaatimuksista, mitä ääritilanteet ja kyky niissä toimimiseen yksittäiselle toimijalle asettavat sekä vastuu muiden kansalais- ten hyvinvoinnista motivoivat toimijoita huolehtimaan omasta toimintakyvystään.

Ammatin merkityksellisyys ja siihen si- toutuminen, tahto kehittyä ja vahva am- matti-identiteetti ovat puolestaan oivaa maaperää koulutuksen ja kasvatuksen läh- tökohdiksi.

yhteiskuntAJärJestyksen inhimilliset kAsvot

Sekä kadetit että poliisiopiskelijat hah- mottivat linkittyvänsä muuhun yhteis- kuntaan monilla eri tavoilla. Omassa päivätyössään he ovat osaltaan luomassa sitä kuvaa, mikä muilla kansa laisilla on turvallisuustoimijoista, sotilaista ja polii- seista. Yhteiskuntajärjestyksen inhimil- liset kasvot -kategoria on summa niistä vastaajien käsityksistä, joilla he kuvaavat sitä, miten he haluaisivat ammattilaisi- na näyttäytyä muille kansalaisille ja ase- moitua osaksi yhteiskuntaa. Kadettien ja

poliisiopiskelijoiden käsityksissä oman ammattinsa yhteiskunnallisesta roolista ja vaikuttavuudesta, yhdistettynä heidän kokemukseensa oman professionsa välttä- mättömyydestä, on viitteitä turvallisuu- den keskeisimpien kohteiden ja tavoittei- den mää rittelyyn liittyvästä pohdinnasta.

Vastaajat kokevat olevansa vastuussa toi- minnastaan muulle yhteiskunnalle ja te- kevänsä työtään nimenomaan muiden ihmisten vuoksi. Samalla he antavat turvallisuus toimijuudelle ja yhteiskun- tajärjestyksen turvaamiselle inhimilliset kasvot, joiden avulla vuorovaikutus kan- salaisten sekä sotilaiden ja poliisien välillä mahdollistuu.

Samoin kuin muiden hierarkkisesti alempitasoisten kokoavien kategorioi- den osalta myös yhteiskuntajärjestyk- sen inhimilliset kasvot -kategoria on miellettävä vastaajien omaan ammat tiin liittyvien välttämättömyys- ja tarpeelli- suuskäsitysten kautta osaksi turvallisuus- toimijuuden kokonaisuutta. Kyky koko kansan kohtaamiseen ja ongelmatilanteis- sa aut ta miseen sekä vastuullisena valtion virkamie henä toimimiseen edellyttää, että ammatilla on tunnustettu rooli ja status yhteiskunnassa. Molempien vastaajaryh- mien vastauksissa pohdittiin sitä, millai- nen kuva muilla kansalaisilla on omasta ammatista ja sen edustajista. Negaatioista ja vähättelevistä stereotypioista haluttiin sanoutua irti. Yhteiskunnallisina virka- miehinä, koko kansan auttajina ja kokoa- vasti yhteiskunnan inhimillisinä kasvoina kadetit ja poliisiopiskelijat käsittävät tur- vallisuuden kohteen olevan ihminen ja ihmisyys itsessään. Käsityksessä korostuu se, että turvallisuustoimijat ovat olemassa

nimenomaan koko kansaa ja sen identi- teettien kirjoa varten.

Raportissa esitellyt turvallisuustoimi- juuden piirteet voidaan tulkita paitsi ammatti-identiteettien ilmenemismuo- doiksi myös eräänlaisiksi tavoittelemisen arvoisiksi hyveiksi, joita vastaajat haluavat työllään ilmentää ja viestiä. Ylätason kate- goria, turvallisuustoimijuuden välttämät- tömyys, antaa toimijoille mahdollisuuden mieltää oma ammatti paitsi turvallisuu- den luomisen instrumenttina myös sen toimivuuden takaamisen vuoksi suojel- tavana arvona ja turvallisuuden objektina.

(vrt. McSweeney 1999, 84–88).

turvAllisuuden moniotteliJA

Poliisiopiskelijoiden käsitykset itsestään, työstään ja tulevaisuuden odotuksistaan keskittyivät selkeästi ja konkreettises- ti heidän koulutuksessa oppimaansa ja sisäis tämäänsä poliisin työkentän moni- naisuuteen. Ilmauksista oli tulkittavissa viittauksia jaksoihin, jolloin koulutus oli painottunut esimerkiksi rikosten tutkin- taan tai järjestyspoliisina toimimiseen.

Poliisi opiskelijat eivät kuitenkaan tehneet moninaisten tehtävien ja toimienkuvien välille painotus eroja, vaan käsittelivät po- liisiutta eräänlaisena kokonaisuutena, jo- hon työn moninaisuus kiinteästi kuuluu.

Kadettien vastauksista puolestaan löy- tyi selkeitä ilmauksia tiettyihin sotilaan tehtäviin ja sta tuksiin. Kadettien käsityk- sistä muodostetut ammatti-identiteetti- kategoriat, kouluttaja- ja opiskelijaidenti- teetti, ovat selkeästi sidottavissa vastaajien tämänhetkiseen uravaiheeseen ja lähitule- vaisuuden odotuksiin. Fenomenografisen

tutkimuksen kannalta sisällöllisiä eroavai- suuksia olennaisemmaksi asiaksi yläta- son kategorioita muodostettaessa nousee kuitenkin vastaajaryhmäkohtaisten käsi- tysten taustalla olevat merkitysrakenteet (Ahonen 1994, 144–147).

Vaikka ilmaisut eroavatkin toisistaan, on vastaajien antamista merkityksis- tä löydettävissä yh te ne väisyyksiä. Sekä kadetit että poliisiopiskelijat ovat käsit- täneet valitsemansa ammatin monipuo- liseksi, kehittyväksi ja monenlaista osaa- mista vaativaksi kokonaisuudeksi, joka edel lyttää sen sisällä toimivalta yksilöltä kykyä mukautua erinäisiin muuttuviin vaatimuksiin. Turvallisuus toimijoina he kokevat olevansa eräänlaisia turvallisuu- den moniottelijoita, joiden työtehtävät ja työnkuvat muuttuvat tehtäväkohtaisesti uran edetessä. Tämä ylätason katego riaksi muodostamani turvallisuustoimijuuden piirre yhdistää niin kadettien kouluttaja- ja opiskelija identiteettejä kuin poliisien moniosaajaidentiteettiäkin. Laaja tehtävä- kenttä ja moni naiset työtehtävät ovat osa turvallisuustoimijoiden urakehitystä. Kul- loinenkin tehtävä asettaa yksilölle omat vaateensa ja haasteensa. Uusiin tehtäviin siirryttäessä aiemmin opittua ja koet tua olisi myös kyettävä hyödyntämään osana uusien tietorakenteiden muodostamista ja tehtä vään orientoitumista (vrt. Collin 2007, 212–214).

Syy siihen, miksi kadetit ilmaisivat käsityksiä omasta ammatistaan polii- siopiskelijoita tarkkarajaisemmin, selittyy ainakin osin koulutuksen sisällöllisillä ja rakenteellisilla eroilla. Vastatessaan tut- kimuskyselyyn poliisiopiskelijat toimivat nuorempina konstaapeleina poliisilaitok-

sissa ympäri Suomea. Työharjoittelunsa aikana he tutustuvat poliisin työtehtäviin varsin laaja-alaisesti. Harjoittelujakso pitää sisällään sekä uudessa että vanhas- sa tutkintorakenteessa poliisiyksiköiden tukitoimintaan, asiakaspalveluun, lupa- hallintoon, valvonta- ja hälytystoimintaan sekä rikostorjuntaan ja -tutkintaan pereh- tymistä (Poliisiammattikorkeakoulu 2014, 50). Poliisin työtehtävien kokonaisuus tu- lee näin ollen jokaiselle opiskelijalle varsin konkreettisesti.

Kaikki kyselyyn osallistuneet kadetit opiskelivat Maasotalinjalla, joko jääkäri ja panssarin torjunta-, kranaatinheitin- tai tiedusteluopintosuunnalla. Jalkaväen up- seerin ensimmäiset työtehtävät Kadetti- koulun jälkeen ovat lähes poikkeuksetta kouluttajatehtäviä. Näin ollen koulutta- jaidentiteetin esiintyvyys kadettien vas- tauksissa tuntuu varsin luonnolliselta.

Kun ottaa huomioon vielä sen tosiasian, että Kadettikoulusta valmistuvien nuor- ten upseerien työllistymisaste on täydet sata prosenttia, voidaan todeta kadettien kykenevän hahmottamaan lähitulevai- suutensa näkymät poliisiopiskelijoita tar- kemmin. Urakulku palvelussitoumuksi- neen, määräaikaisine virkoineen, tulevine tutkinnon täydentämisineen ja loppujen lopuksi vaki naisine virkoineen on Maan- puolustuskorkeakoulussa opiskeleville yksilöille alusta asti selvä. Vastaavaa taetta työllistymisestä saati työtehtävän laadusta ei poliisiopiskelijoiden kohdalla ole, jol- loin heidän on tulkintani mukaan pyrit- tävä samastamaan itseään kadetteja use- ampaan ammattirooliin ja organisaation identiteettimalliin.

Tieto tulevasta työtehtävästä ja sen

sisällöstä helpottaa yksilön kykyä etsiä ja löytää samastut tavia identiteettimalleja, jolloin ammatti-identiteetin sosiaalinen rakentuminen helpottuu. Toi saalta mo- nialaisuuden hahmottaminen, yhdistet- tynä epävarmuuteen tulevien tehtävien luon teesta, pakottaa yksilön edellä mai- nittua autonomisempaan ja yksilölli- sempään identiteetti työhön. Siinä missä poliisiopiskelijat tutustuvat poliisina työ- hön laaja-alaisen käytännön har joittelun kautta, kadettien kokemukset käytännön työelämästä rajoittuvat ennen opiskelui- den aloittamista koettuun mahdolliseen sopimussotilasaikaan, muutamaan varus - miehille opiskelijatyönä toteutettuun harjoitukseen ja vapaaehtoisiin kesätyö- rupeamiin joukko-osastoissa. Kadetin palvelusarvolla puolustusvoimissa vie- tetty aika on täysipäiväistä opiske lua ilman mittavaa työharjoittelua tai jouk- ko-osaston arkeen tutustumista, jolloin opiskelija identiteetin muodostuminen osaksi sotiluuden kokonaisuutta tuntuu varsin luonnolliselta. Ka detit tietävät mitä suurimmalla todennäköisyydellä valmis- tuvansa varusmiesten kouluttajiksi, johon myös suuri osa heidän omasta koulutuk- sestaan tähtää. Identiteettimalleihin, jotka vas taavat heidän kuvaansa hyvästä koulut- tajasta ja kouluttajuudesta on näin ollen helppo samas tua. (vrt. Vähäsantanen 2007, 160–163).

Yhtä tarkkarajainen samastumispro- ses si saattaa tulkintani mukaan olla po- liisiopiskelijoiden kohdalla vasta edessä.

Työyhteisöllä, johon he valmistu mi sensa jälkeen astuvat on eittämättä tässä suh- teessa merkittävä rooli osana ammatti- identiteetin rakentumista. Toki työhar-

joittelu antaa myös mahdollisuuksia identiteettimallien etsimiselle ja samas- tumiselle. Toisaalta kadettien tulevat työ- yhteisöt vaikuttavat heidän prosesseihinsa täsmälleen samalla tavalla. Valmistumi- sensa kynnyksellä koen kuitenkin polii- siopiskelijoiden muodostaneen, koulutus- rakenteesta ja työllistymiseen liittyvistä realiteeteista johtuen, kuvansa itsestään ammatti kuntansa edustajina kadetteja autonomisemmin.

Etäpelto ja Vähäsantanen (2006, 44–

45) toteavat identiteettityön persoonal- lisen ja sosiaalisen painotuksen todennä- köisesti vaihtelevan ammatti-identiteetin rakentumisen eri vaiheissa. Uran alussa painottuvat identiteetin rakentamisen sosiaaliset aspektit, kuten työhön ja työ- yhteisöön sosiaalistuminen. Kadettien kohdalla tämä tarkoittaa itsensä suhteut- tamista kurssi tovereihin, kouluttajiin, opettajiin ja muihin tavoitettavissa oleviin identiteettimallien lähtei siin. Poliisiopis- kelijoiden mahdollisuus tutustua polii- sin työhön työharjoittelun kautta antaa heille eväät siirtyä ammatti-identiteetin rakentamisessa kadetteja varhaisemmassa vaiheessa persoonalliselle tasolle. Toisaal- ta epävarmuus tulevasta työtehtävästä ja sen laadusta ei täysin mahdollista tehtä- väkohtaisen identiteetin yksilöllistä muo- dostumista. Näin ollen on toden näköistä, että sosiaalistumisprosessi niin poliisiopis- kelijoiden kuin kadettienkin kohdalla tulee jatkumaan myös valmistumisen jälkeen uuteen työyhteisöön sosiaalistu- misen kautta. Ammatti-identiteetti ei ole luonteeltaan pysyvä, vaan pikemminkin dynaaminen ja työ yhteisössä neuvotelta- va kokonaisuus, jossa sen yksilöllisen ja

yhteisöllisen ulottuvuuden vuoropuhelu ja ajoittainen painotusten vaihtelu jatku- vat läpi koko prosessin.

Molempien vastaaja ryhmien voidaan tulkita hahmottavan turvallisuustoimi- juuden vaativan kykyä mukautua vaihte- leviin tilantei siin, toimintaympäristöihin, työtehtäviin ja uravaiheisiin. Turvallisuu- den moniottelija -kategorian voidaan kat- soa olevan turvallisuustoimijoiden tapa suh tautua ammatillisiin muutoksiin ja eräänlainen vastaus moniosaajuuden vaa- teelle sekä selviytymiskeino identiteettejä ravistelevien muutosten edessä. Moni- naisten osaamisvaateiden tun nis ta minen sekä kyky muutosten ennakointiin ja niihin sopeutumiseen edesauttaa ammat- ti-identiteetin kehittymistä. Moniotteli- jamaisella identiteetin piirteellä voi näin ollen olla rakentumis prosessia itseään voi- maannuttava vaikutus.

Filander (2006, 51–53) perustelee ha- vaintonsa ammatti-identiteettien katoa- misesta nyky-yhteiskunnasta työelämän ja koulutuksen murroksella, jonka seurauk- sena vakiintuneet ammatit ja työnkuvat lakkaavat olemasta. Vahvasti omaan työ- hönsä orientoituneiden ammattilaisten si- jaan työmarkkinoilla etsitään moniosaajia, jotka kykenevät mukauttamaan työtään ja kykyjään ammatilliset rajat ylittäen ja so- peutumaan moninaisiin prosesseihin. Ka- dettien ja poliisiopiskelijoiden käsityksistä itsestään oman ammattikuntansa edusta- jina oli myös löydettävissä viitteitä mu- kautumiskyvyn ja laaja-alaisen osaamisen hy veellisyydestä. Vastaajien käsitysten pe- rusteella kategorisoidut moniosaajuuteen viittaavat ammatti-identiteetin piirteet ja turvallisuuden moniottelija -identiteetti

osana laajempaa turvallisuus toimijuuden kokonaisuutta eivät kuitenkaan tulkintani mukaan ilmennä turvallisuus toimijoiden ammatti-identiteetin rapautumista, vaan pikemminkin kertovat perinteisessä val- tiollisessa ja perustaltaan lakisääteisessä professiossa toimivien yksilöiden kyvystä sisäl lyttää muussa yhteiskunnassa ja am- matillisuudessa tapahtuneet muutokset osaksi oman am matillisen identiteetin ra- kentumisprosessia.

Kokemus moninaisuuden ja muu- toksen kuulumisesta kiinteästi omaan ammattiin helpottaa uusien tehtävien ja toimintatapojen omaksumista sekä iden- titeettityön jatkamista. Tämän kaltaisen kokemuksellisuuden ylittävillä ja liian rajuilla muutoksilla saattaa kuitenkin olla myös omaan ammattiin sitoutumis- ta heikentävä vaikutus. Tässä suhteessa ammattien moninaisuuteen valmistavan ammatti-identiteetin piirteen tunnistami- nen muodostuu merkitykselliseksi myös opetus- ja kasvatustyön kannalta. Turvalli- suustoimijoiden työkentän monipuolinen kuvaaminen, oman alan käytännön työ- hön ja muiden viranomaisten toimintaan tutustuminen, vaihtelevien uramallien esittely ja moninaisten identiteettimallien tarjoaminen osana kadettien ja poliisiopis- kelijoiden koulutusta edesauttaa kunkin yksilön oman ammatti-identiteetin kehit- tymistä. Kyseiset teemat on varmasti huo- mioitu molempien tutkimukseeni osallis- tuneiden oppilaitosten opetusohjelmissa, mutta tulkintani mukaan niitä voitaisiin edelleen kehittää identiteettityön kaikkien osapuolien työn helpottamiseksi. (vrt. Vä- häsantanen 2007, 173–175).

PohdintA

Turvallisuutta toiminnallaan luovien toimi joiden tutkiminen osoittau tui ajan- kohtaiseksi ja merkitykselliseksi aiheeksi.

Muuttuvassa maailmassa eri turvallisuus- toimijoiden välttämättömyys ja turval- lisuutta luovan työn merkitys ei näytä olevan vähentymässä, vaan pikemminkin päinvastoin. Muutos ympäröivässä yhteis- kunnassa kuitenkin ajaa vääjäämättä myös muutoksiin eri turvallisuusprofes- sioiden ase moitumisessa turvallisuuden kokonaisuuteen ja toimijoiden itsensä, eli turvallisuusaloilla työskentelevien ihmis- ten, tapaan hahmottaa oma ammatillinen ja yhteiskunnallisesti merkit tävä roolinsa ja identiteettinsä. Toisaalta, vaikka muu- tos on monella tapaa ollut yksi tutkimuk- seni kantavista teemoista, on lohdullista huomata, että tietyt turvallisuuteen liitty- vät asiat ovat kestäneet voimakkaat muu- tospaineet.

Kuten Hänninen (2006, 191) toteaa, ammatti-identiteetti ei ole valmiiksi si- sään rakennettu tai ulkoa annettu koko- naisuus, vaan jokaisen yksilön on luo- tava se itse. Tavat suhteuttaa sosiaalinen elämismaailma osaksi omaa persoonaa ja ammatillista identiteettiä, vaihtelevat yksilöllisesti ja ajallisesti ja. Opettajan ja kasvattajan kyky tunnistaa yksilöllisiä ammatti-identiteetin rakentumisen ja so- siaalistumisen vaiheita ja tapoja edesaut- taa hänen pyrkimyksiään identiteettityön tukemiseen.

Oli rohkaisevaa havaita, että sekä ka- dettien että poliisiopiskelijoiden ammat- ti-identiteetin ytimen muodosti ajatus oman ammatin ja sen sisällä olevien toi-

mijoiden yhteiskunnallisesta välttämättö- myydestä. Laajan turvallisuuskäsityksen hengessä, ajassa, jolloin uhkat ja niiden varalta turvattavat kohteet moninaistu- vat on tähän tarkoitukseen varatut keinot pystyttävä suhteuttamaan edellä mainit- tuun. Tällöin myös kunkin turvallisuus- toimijan rooli osana kokonaisturvallisuut- ta ja kyky yhteistoimintaan korostuvat.

Vaatimus monenkeskisestä yhteistyöstä ei saa kuitenkaan tulkintani mukaan kos- kaan johtaa turvallisuustoimijoiden oman professiokohtaisen primääritehtävän hä- märtymiseen. Kuten viimeaikainen kehi- tys ympäröivässä maailmassa osoittaa, on poikkeusoloihin varautuminen ja kyky reagoida olemassa olevilla turvallisuusra- kenteilla nopeastikin eskaloituviin uhkiin yhä merkityksellisemmässä asemassa. Laa- jan turvallisuuden luominen ja monen- keskinen turvallisuusyhteistyö on mah- dollista vain, jos kunkin toimijan oma tehtävä tulee kaikissa tilanteissa täytetyksi.

Tutkimukseen liittyvään kyselyyn vas- tanneet opiskelijat kokivat pääsääntöisesti oman amma tillisen identiteetin piirteiden ja sen kehittymisen pohdinnan heille itsel- leen hyödylliseksi. Monet uskoivat myös tämänkaltaisen ajatustyön merkityksen edelleen korostuvan työuran edetes- sä. Täten vastaajat hahmottivat ammat- ti-identiteetin, sotiluuden, poliisiuden ja turvallisuustoimijuuden olevan merkityk- sellinen ja alati jatkuva rakennusprosessi, joka muut taa muotoaan osana toimijan

ammatillista kasvua ja kokemuksia. Tur- vallisuusalan toimijoiden ammatti-identi- teetillä ja ammatilla itsellään oli vastausten perusteella merkittävä arvo. Turvallisuus- toimijuutta on turvallisuustavoitteiden saavuttamiseksi suojeltava ja vaalittava, jolloin se näyttäytyy paitsi kokonaisturval- lisuuden instrumenttina myös sen epäsuo- rana objek tina. Ammatti-identiteetillä on täten yksittäisen toimijan työssä jaksami- seen ja siihen sitoutu miseen liittyvä suo- tuisa vaikutus, mutta se on myös itsessään yhteiskunnallisesti laaja-alaista turvalli- suutta lisäävä tekijä. Turvallisuustoimijat, joiden ammatillinen ydin perustuu ajatuk- selle oman ammatin merkityksellisyydestä ja yhteiskunnallisesta tarpeellisuudesta, ovat val miita vastaamaan kansalaisten tur- vallisuudesta vallitsevaan turvallisuusym- päristöön mukautu en ja muita ammat- ti-identiteettinsä piirteitä hyödyntäen.

(vrt. McSweeney 1999, 84–88; Vähäsan- tanen 2007, 160, 175–176).

Maasotakoulussa, Leirikentän puis- tossa, seisoo jykevänä Kadettiketju. Ka- dettikursseja ja -sukupolvia symboli- sesti yhdistävässä muistomerkissä lukee sanat: ”Ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki.” Pienellä sanamuo- toerolla ja motivointikeinoksi tulkitta- valla jatko kysymyksellä, mutta täsmäl- leen samalla johtoajatuksella varustettu muistokivi löytyy myös Tampereen Her- vannasta Poliisiammattikorkeakoulun pi- halta¹. Lähtökohtia ja jaettua arvo pohjaa

1 Kyseessä on vuoden 1963 oppilaskunnan pystyttämä usean metrin korkuinen paasi. Paadessa on ketju jonka päällä on teksti ”KETJU ON NIIN VAHVA KUIN SEN HEIKOIN RENGAS”.

Kivipaasi oli pystytetty Otaniemen Poliisiopistolle ja se siirrettiin poliisioppilaitosten yhdistyessä Tampereen Hervantaan kesällä 2007

yhteistoiminnan kehittämiselle ja sy- ventämiselle on varmasti olemassa. Tur- vallisuustoiminta on aina yhteisöllistä (Mutanen 2010, 27–28) ja laajan turval- lisuuskäsityksen mukaisesti turvallisuus vaatii toteutuakseen monenkeskistä yh- teistyötä (Yhteiskunnan turvallisuusstra- tegia 2010). Eri turvallisuuden aloilla toimivien yksilöiden rohkaiseminen sy- ventämään tietotaitoaan esimerkiksi mui- den toimijoiden oppilaitoksissa ja ope- tuskokonaisuuksissa tai muutoin oman

segmentin ulkopuolelle astuminen, omia vastuita unohtamatta, voisi näin ollen olla varteen otettava keino turvallisuustoimi- joiden ammatti-identiteetin, ammattitai- don ja osaamisen kehittämiseksi ja yhtei- sen turvallisuustavoitteen saavuttamiseksi.

Katsantokannan ja ammatillisen sisällön laajentaminen on myös turvallista toteut- taa sellaisten toimijoiden kohdalla, jotka perustavat ammatti-identiteettinsä yhteis- kunnalliselle välttämättömyydelle eivätkä tingi omista vastuistaan tai tehtävistään.

Lähteet

Ahonen, S. 1994. Fenomenografinen tutkimus. Teoksessa L. Syrjälä, S. Ahonen, E. Syrjäläinen, & S.

Saari. Laadullisen tutkimuksen työtapoja. Helsinki: Kirjayhtymä Oy, 113–160.

Buzan, B. & Wæver, O. 2003. Regions and Powers. The Structure of International Security. Cam- bridge: University press.

Collin, K. 2007. Työssä oppiminen prosesseina ja ohjauksen haasteena. Teoksessa A. Etäpelto, K. Collin & J. Saarinen (toim.) Työ, identiteetti ja oppiminen. 1. painos. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit Oy, 198–215.

Ellonen, E., Kekomäki, K., Raivola, P., Taiha, H. & Välitalo, T. 2000. Etiikka ja poliisin työ. Polii- siammattikorkeakoulu, Oppikirjat 6. Helsinki: Oy Edita Ab.

Etäpelto, A. & Vähäsantanen, K. 2006. Ammatillinen identiteetti persoonallisena ja sosiaalisena konstruktiona. Teoksessa A. Etäpelto & J. Onnismaa (toim.) Ammatillisuus ja ammatillinen kasvu. 1. painos. Vantaa: Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura, 26–49.

Etäpelto, A. 2007. Työidentiteetti ja subjektius rakenteiden ja toimijuuden ristiaallokossa. Teoksessa A. Etäpelto, K. Collin & J. Saarinen (toim.) Työ, identiteetti ja oppiminen. 1. painos. Helsin- ki: WSOY Oppimateriaalit Oy, 90–142.

Filander, K. 2006. Työ, koulutus ja katoavat ammatti-identiteetit. Teoksessa J. Mäkinen, E. Olkinuo- ra, R. Rinne & A. Suikkanen (toim.) Elinkautisesta työstä elinikäiseen oppimiseen. Jyväskylä:

PS-kustannus, 43–60.

Huru, J. 2004. Mitä tekemistä identiteetillä on turvallisuuden kanssa?: McSweeney vastaan Buzan ja Wæver. Kosmopolis: rauhan-, konfliktin- ja maailmanpolitiikan tutkimuksen aikakauslehti.

Vol. 34: 3/2004. Tampere: Suomen rauhantutkimusyhdistys, 29–50

Hänninen, S. 2006. Voimaantumisen kehitysohjelma persoonallisen ja ammatillisen identiteetin tukijana. Teoksessa A. Etäpelto & J. Onnismaa (toim.) Ammatillisuus ja ammatillinen kasvu.

1. painos. Vantaa: Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura, 191–217.

Järvinen, P. & Järvinen A. 2004. Tutkimustyön metodeista. Tampere: Opinpajan kirja.

Lahtinen, K. 2015. Turvallisuustoimijuus - Kadettien ja poliisiopiskelijoiden käsityksiä ammat- ti-identiteetistään. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu. SM 900. Pro gradu -tutkielma.

Laki puolustusvoimista. 2007.

Levä, I. 2008. Kansallisvaltion teräsmiehestä valtakunnan sovittelijaksi. Poliisikulttuurin psykohis- torialliset solmukohdat 1930–1997. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. Bibliotheca Historica 116. Akateeminen väitöskirja.

McSweeney, B. 1999. Security, Identity and Interests: A Sociology of International Relations. Cam- bridge: Cambridge University Press.

Mutanen, A. 2010. Turvallisuustoiminnasta. Tiede ja ase. Suomen sotatieteellisen seuran vuosijul- kaisu. N:o 68, 22–30.

Mäkinen, J. 2011. Muuttuvat puolustusvoimat – Muuttumaton sotiluus? Tiede ja ase. Suomen sota- tieteellisen seuran vuosijulkaisu. N:o 69, 79–95.

Mäkinen, J. 2012. Asevelvollisuus yhteiskunnallisissa merkityksissään. Tiede ja ase. Suomen sotatie- teellisen seuran vuosijulkaisu. N:o 70, 38–53.

Poliisiammattikorkeakoulu. 2014. Poliisi (AMK) opetussuunnitelma 2014–2015. Tampere: Suomen Yliopistopaino Oy – Juvenes Print.

Räty, O. 1982. Koulutus ammattiin. Juva: WSOY.

Toiskallio, J. 2004. Action Competence Approach to the Transforming Soldiership. Teoksessa J. Tois- kallio (toim.) Identity, Ethics, and Soldiership. Maanpuolustuskorkeakoulu, Koulutustaidon laitos. Julkaisusarja 2, n:o 13. Helsinki: Edita, 107–130.

Toiskallio, J. 2009. Toimintakyky sotilaspedagogiikan käsitteenä. Teoksessa J. Toiskallio & J. Mäki- nen, Sotilaspedagogiikka: Sotiluuden ja toimintakyvyn teoriaa ja käytäntöä. Helsinki: Maan- puolustuskorkeakoulu, Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos, Julkaisusarja 1, n:o 3, 48–73.

Turvallinen Suomi. 2013. Tietoja Suomen kokonaisturvallisuudesta. Verkkoversio – Laajat artikkelit.

Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu. Tampereen Yliopistopaino Oy – Juvenes Print.

Virta, S. 2011. Turvallisuuden tutkimus. Tieteenalat ja monitieteisyyden lähtökohtia. Tiede ja ase.

Suomen sotatieteellisen seuran vuosijulkaisu. N:o 69, 112–126.

Vuorensyrjä, M. 2015. Poliisin perustutkintokoulutuksen vaikuttavuusarviointi 2015. Poliisiammat- tikorkeakoulun raportteja 114. Tampere: Poliisiammattikorkeakoulu. Suomen Yliopistopaino – Juvenes Print.

Vähäsantanen, K. 2007. Ammatillisen opettajan ammatti-identiteetti muutoksessa. Teoksessa A. Etäpelto, K. Collin & J. Saarinen (toim.) Työ, identiteetti ja oppiminen. 1. painos. Helsin- ki: WSOY Oppimateriaalit Oy, 156–177.

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia. 2010. Valtioneuvoston periaatepäätös.