TIETEESSÄ TAPAHTUU 3 2018 57 KIRJALLISUUS
vaikeassa tilanteessa. Sairauden, alkoholin tai huumeiden rasittama ihminen saa varmuuden, että asiat alkavat nyt sujua. Kun korkeampi voima on puuttunut peliin, elämä muuttuu ratkaisevasti: sairaus hel- pottaa, huumeet ja alkoholi jäävät.
Kokija kertoo kokemuksestaan en- sin lähipiirille, sitten hän alkaa ”to- distaa” sopivissa tilanteissa.
Kamppailijan tarinassa yliluon- nollinen tunkeutuu toistuvasti häi- riöksi tavalliseen elämään. Koki- ja uupuu ja ahdistuu yrittäessään estää kummallisia näkyjä, ääniä ja tuntemuksia. Hän tuntee itsen- sä pahojen voimien uhriksi ja etsii tietoa, mutta ei löydä apua. Asias- ta on vaikea kertoa muille, sillä se- litykseksi tarjotaan helposti mie- lenterveyden horjumista.
Enkeleitä ja yksisarvisia Joskus aikoinaan on kerrottu koh- taamisista peikkojen ja haltioi- den kanssa, nykyään tavataan useammin enkeleitä tai humanoi- deja. Vaikka itse tapahtumaa on mahdoton todistaa, kohtaamisis- ta kerrotaan, niitä pohditaan ja kokemuksille etsitään selityksiä kullekin ajalle ominaisessa kon- tekstissa ja niillä termeillä, jotka kuhunkin aikaan kuuluvat.
Ranckenin tutkimus nykyajan yliluonnolliskokemusten kerron- nasta valottaa kiinnostavalla taval- la sekä sitä, millaisia tämän päivän yliluonnolliset kokemukset ovat, että tapoja, joilla niistä kerrotaan.
Tutkimus epäilemättä löytää kiin- nostuneita lukijoita myös akatee- misten piirien ulkopuolelta. Kirjan hyödyllisyyttä lisäävät kirjan lop- puun sijoitetut asia- ja henkilöha- kemistot.
MERJA LEPPÄLAHTI
Kirjoittaja on filosofian lisensiaatti ja tie- tokirjailija.
Oppimistutkimuksen eturintamasta
Hannu Savolainen, Risto Vilkko ja Leena Vähäkylä (toim.): Oppi- misen tulevaisuus. Gaudeamus 2017. Saatavilla myös e-kirjana.
Suomen Akatemian Tutkitusti-kir- jasarjaan kuuluva teos avaa op- pimistutkimuksen keskeisiä kysy- myksiä, ratkaisuja ja menetelmiä.
Artikkelit perustuvat Tulevaisuu- den oppiminen ja osaaminen -oh- jelmaan (2014–17). Kirjan sisällys ja kirjoittajat on esitelty Gaudea- muksen verkkosivuilla.
Oppimista käsitellään käyttäy- tymistieteiden, tieto- ja viestintä- tekniikan sekä yhteiskuntatietei- den näkökulmasta. Esimerkeissä on matematiikkaa, kieliä ja reaali- aineita. Oppijoiden iät vaihtelevat lukutaidottomista pikkulapsista aikuisiin. Joillakin on oppimisvai- keuksia, toisilla taas huomattavaa älyllistä kapasiteettia. Artikkeleis- sa oppiminen kasvaa aivojen toi- minnasta yksittäisen oppijan, hen- kilöryhmän, yhteisön ja näiden muodostamien verkostojen muu- tokseksi ja yleiseksi hyvinvoin- niksi.
Kirjan jäsentimiä ovat tulevai- suuden oppimisen polttopisteet:
digitalisaatio, oppimisvaikeudet ja yhteiskunnalliset haasteet. Aihe- piirejä syvennetään ydinlähteiden avulla.
Digitalisaatio: oppimateriaalit, oppimisympäristöt ja pelit Digitaaliset oppimateriaalit hake- vat vielä muotoaan, eikä kiveen hakattuja malleja ole. Kiinnosta- vasta aiheesta olisi mielellään lu- kenut enemmänkin teoriaa ja tut- kimusta.
Herkullinen digitalisaation esi- merkki on meritutkimusta simuloi- va oppimisympäristö. Tavoittee- na on tieteellisen ajattelun taitojen kehittäminen tutkivan oppimisen keinoin. Virtuaalimatkalla väläy- tellään tietotekniikan tarjoamia vahvuuksia, joita ovat esimerkiksi aineistojen monipuolisuus ja au- tenttisuus sekä työtapojen kokeel- lisuus ja turvallisuus. Materiaaleja voi muokata symbolijärjestelmästä toiseen, monistaa ja jakaa, proses- seja mallintaa. Digitaaliset ympä- ristöt luovat odotuksia syvällisestä ymmärtämisestä ja kriittisestä mo- nilukutaidosta.
Itseäni kiehtoi eniten mate- matiikan oppimispelin kehitystut- kimus. Pedagogisesti perusteltu ja intensiivistä pelinautintoa tar- joava peli sisältää virhekäsitys- ten diagnoosia, tohtorin reseptejä ja täsmähoitoja. Systemaattisesti kehitetty oppimispeli on suunnit- teluytimeltään kaukana lastenlei- kistä sekä samanaikaisesti käyt- töliittymältään ja dynamiikaltaan siinä tiukasti kiinni. Jokaisen lap- sen toivoisi pääsevän kehittämään taitojaan tämän pelin Semideuk- sen kanssa.
Haasteena oppimisvaikeudet Oppimisvaikeuksiin apua tarvitse- vien määrä kasvaa jatkuvasti. Mi- ten huolehtia siitä, että opitaan lukemaan äidinkielellä, opitaan vieraita kieliä ja selvitään digitaali- sesta informaatiosta?
Tietotekniikan käytöllä on pit- kät perinteet oppimisvaikeuksien auttamisessa. Nyt lukemaan op- pimista voidaan tehostaa oppi- mispeleillä ja käyttää automaattis- ta puheentunnistusta, äänittää ja analysoida lapsen vastauksia.
Lukija saa näytteen myös tutki- muksen pitkäjänteisyydestä. Vuo- sikausia kehitetystä pelistä on lokalisoituja versioita ja sen ympä- rille on rakentumassa kansainväli- nen, monitieteinen tutkijaverkosto yhteishankkeineen.
Nettilukemista analysoiva tut- kimus osoittaa verkkoinformaati- on haun pulmia. Niitä analysoiden tutkijat luovat menetelmiä net-
58 TIETEESSÄ TAPAHTUU 3 2018 KIRJALLISUUS
tilukemisen osataitojen kehittä- miseen. Opettajana toivoisin kä- siteltävän myös tilanteita, joissa oppilaille tarjotaan valmiita täsmä- lähteitä: mitä ongelmia tai hyötyjä silloin kohdataan?
Yhteiskunnallinen ulottuvuus Erityisen ajankohtainen on maa- hanmuuttajanuorten kouluhyvin- vointia koskeva tutkimus. Aineis- tot ovat pieniä, mutta tulokset huolestuttavia. Tilanteen korjaami- seen tarjotaan keinoja.
Kansalaisyhteiskunnassa syn- tyy oppivia liikkeitä, kuten Barce- lonan asuntovelalliset, New Yorkin asunnottomat ja kotimaiset ruo- kaosuuskunnat. Mitä opitaan, kun ympäröivä tilannekin on vaikea hahmottaa? Pysytäänkö omassa yksilöhaasteessa vai laajeneeko perspektiivi yhteisten tavoitteiden suuntaan?
Arktisen alueen ihmiset rea- goivat ilmaston lämpenemisen aiheut tamiin ekosysteemien muu- toksiin. Projektissa opitaan yksilö-, yhteisö- ja verkostotasolla. Siinä toteutuvat epämuodollinen ja tut- kiva oppiminen, osallistava kent- tätyöskentely ja avoimet oppimis- resurssit. Näiden perspektiivien toivoisi kiinnostavan organisaa- tioita, jotka keräävät kansalaisil- ta joukkoistettua paikkatietoa ver- kossa, aiheina esimerkiksi luonto, alueiden käyttö tai liikenne.
Odotettavissa yhä parempaa oppimista
Nykykoululaisten tulisi oppia tie- toja ja taitoja, joilla selviää vielä 2080-luvun yhteiskunnassa. Oppi- mismuotojen modernisaatio, tulos- ten parantaminen ja niiden erojen kaventaminen on nähty tärkeik- si myös hallitusohjelmassa (2015).
Tämän johdosta kirjan soisi leviä- vän opettajien ja rehtoreiden käyt- töön valamaan rohkeutta pedago- gisiin valintoihin.
ILTA-KANERVA KANKAANRINTA Kirjoittaja on filosofian tohtori ja tieto- kirjailija.
Loisista ja
tartuntataudeista selkeän esseistiseen tyyliin
Tuomas Aivelo: Loputtomat loi- set. Like 2018.
Loisiminen on kehittynyt hyvin monille eliöille elämän tärkeim- mäksi asiaksi, sillä se on niiden selviytymisstrategia. Loinen on hyvin läheisessä suhteessa isän- täänsä, johon se on erikoistunut yhteisen evoluution aikana usein niin tarkasti, ettei voisi enää tul- la toimeen muualla. Loinen hyötyy isännästään, joka puolestaan saa kustantaa loisen elämän.
Tuomas Aivelon Loputtomat loiset kertoo sekä loisista että tar- tuntatautien aiheuttajista eli pato- geeneistä. Kaikki loiset eivät vält- tämättä aiheuta tartuntatauteja, mutta esimerkiksi ulkoloiset voivat olla vaarallisten tautien levittäjiä, kun ne toimivat taudinaiheuttajien vektoreina. Taudinaiheuttajien li- säksi ihmisen elimistössä elää pal- jon muitakin mikrobeja, jotka hyö- tyvät ihmisestä isäntänään ja ovat samalla myös hyvin tarpeellisia ih- misen terveydelle.
Aivelo keskittyy kirjassaan ih- miseen sekä ihmisen loisten ja tautien historiaan evoluutiobio- logian ja ekologian näkökulmas- ta. Ihmiskeho tarjoaa erinomaisen elinympäristön suurelle joukolle pieniä eliöitä, jotka yrittävät hyö- tyä meistä mahdollisimman pal- jon. Hyvin toimeen tullessaan loi- set myös lisääntyvät parhaiten.
Evoluutio antaa elimistössämme eläville loisille ja mikrobeille kaksi vaihtoehtoa: ne voivat joko käyt- tää meitä hyväkseen tai elää yh- teistyössä kanssamme. Samalla
ihmisen puolustusjärjestelmä voi yrittää hillitä näiden lajien menes- tystä käymällä niiden kimppuun immuunipuolustuksella. Elimistö voi myös yrittää sietää loisia par- haansa mukaan ja oppia vähitel- len elämään niiden kanssa.
Länsimaisessa hyvinvointival- tiossa elävä nykyajan ihminen jou- tuu loisten kanssa tekemisiin har- voin. Realistiset esimerkkinsä tartuntataudeista ja loisista Aivelo ottaakin historiasta tai Madagas- karissa sijaitsevan Ranomafanan kansallispuiston sademetsistä, jonne hän palaa kirjassaan tois- tuvasti. Madagaskarissa hän on saanut tieteellisen peruskoulutuk- sensa hiirimakitutkijana, ja väitös- kirjassaan (2015) hän selvitti puo- liapinoihin kuuluvien hiirimakien suolistomatojen yhteisöjen biolo- giaa. Hän on työskennellyt vuodet 2016–17 Zürichin yliopistossa, jos- sa hänen tutkimusaiheensa liittyi- vät punkkien kantamiin taudinai- heuttajiin. Tämän vuoden alusta hän on aloittanut tutkimushank- keessa, jossa selvitetään Helsin- gin rottien populaatiorakennetta ja rottien kantamia loisia. Aivelo on hyvin innostunut myös tieteen po- pularisoinnista ja kirjoittaa Tiede- lehdessä ”Kaiken takana on loi- nen” -blogia.
Ihmiselläkin on omat loisensa Loinen loisii isännässään, koska isäntä tarjoaa sille parhaat mah- dolliset ateriapalvelut ja kaiken muunkin, mitä loinen tarvitsee hy- vässä elämässä. Käytännössä loi- nen on jatkuvasti runsaan ruoka- pöydän äärellä, eikä sen tarvitse itse huolehtia siitä mitenkään. Loi- siminen onkin eliömaailmassa hy- vin suosittu tapa varmistaa toi- meentulo. Suurin osa eliölajeista on loisia ja kaikilla eliölajeilla on omat loisensa, ja todellakin myös loislajeilla on omia, vain niihin eri- koistuneita loisia. Ja vielä loisten loisillakin on, pienestä koostaan huolimatta, vähintäänkin yksisolui- sia loisia. Ja kaikkein pienimmät loiset ovat viruksia, jotka eivät ole enää varsinaisesti edes eliöitä.
Kaikki ihmisen elimistössä elä-
