voima on ihmisten kerronnassa, henkilökohtaisessa näkökulmassa, lapsuuden ja nuoruuden iloissa ja suruissa. Eri kertojien osuudet on esitetty omina kokonaisuuksinaan, jokaista saarta kohden on kolmes- ta viiteen kuvausta. Kertojittain etenevän rakenteen vahvuutena on kunkin haastatellun yksilölli- sen äänen esiin nostaminen, heik- koutena taas hajanaisuus, yksityis- kohtien run saus ja se, ettei asioi- ta muistelukerronnassa tarkastella kovin perusteellisesti. Useat kerto- jista käsittelevät samoja teemoja, joista keskeisiksi nousevat ruoka- talous ja ruoan valmistus, kalastus ja hyljestys, meren anti, vaatetus, käsityöt, kesävieraat, seprakauppa, lasten työt ja leikit, koirat (pätevät, persoonalliset hyljekoirat) ja muut kotieläimet, juhlien vietto, onnet- tomuudet, syntymä ja kuolema – ja aivan yksinkertaisesti meriym- päristön suunnaton kauneus ja ava- ruus, jonka lapsi ymmärsi. Melkein kaikki kertovat myös siitä, millaista oli jättää lopullisesti kotisaari syk- syllä 1939. Traumaattinen lapsuu- denkokemus ei mielestä unohdu.
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja Suo- malaisen Kirjallisuuden Seuran kan- sanrunousarkiston tutkija.
Olevaisen olemus – Paavo Pylkkänen David Bohmin ideoiden tulkkina ja kehittäjänä
Kullervo Rainio
Paavo Pylkkänen: Mind, Matter and the Implicate Order. Springer Verlag 2007.
Tieteessä tapahtuu, mutta tärkeä ei suinkaan aina ole pinossa pääl- limmäisenä, vaan ”juroo” pitkiä- kin aikoja odotellen pääsyä maa- ilmankuvan aidoksi osaksi. Paa- vo Pylkkänen on kirjoittanut niin huomattavan teoksen David Boh- min kvanttimekaniikan tulkinnas- ta, että on välttämätöntä nostaa se pinon päällimmäiseksi1. Käsitel- läänhän siinä perimmäisiä asioita tavalla, joka tullessaan tunnetuk- si ja jossakin laajuudessa hyväksy- tyksi, merkitsee suoranaista para- digman muutosta tieteessä.
Muistan elävästi, miten Paa- vo Pylkkänen nuorena tohtori- na 1990-luvun alussa esitteli Da- vid Bohmin piilomuuttuja-teo riaa Luonnonfilosofian Seurassa ja jou- tui myrskyisään vastatuuleen: kat- sottiin, että Bohm yrittää tuoda de- terminismin takaisin kvanttimeka- niikkaan, mikä on sietämätöntä.
Tästä yhdestä seikasta lähtevä vah- va torjunta Bohmin ajatuksia koh- taan näyttää olleen yleinen muual- lakin. Siksi on oivallista, että vih- doinkin tuo vinoutuma korjataan ja tuodaan esiin Bohmin nerokkaat
1 Tässä kirjoituksessa ”mind” on käännetty ”tajunnaksi” ja ”conscious- ness” ”tietoisuudeksi” sekä käytetty
”implicate order” –käsitteestä termiä
”piilojärjestys” ja ”explicate order”
suomennettu ”ilmijärjestykseksi”.
näkemykset. Pylkkänen sitäpait- si huomauttaa, ettei Bohm suin- kaan väittänyt kvanttitasoa täysin deterministiseksi, vaan olettaa sy- vemmällä tasolla esiintyvän satun- nais-fluktuaatiota (s. 17). Tarkas- telun painopiste on kokonaan toi- saalla. Tämän korostaminen on paikallaan senkin vuoksi, että lu- kuisat kvanttifyysikot ovat ryhty- neet tulkitsemaan ”Bohmin meka- niikkaa” jyrkästi deterministiseen suuntaan (esim. Mark Buchanan:
”No Dice”2).
Pylkkänen kirjoittaa selkeästi ja tuo rohkeasti esiin omat syvälli- set käsityksensä Bohmin ontologi- asta. Siihen hänellä filosofina onkin erinomainen välineistö. Pylkkänen oli Bohmin läheinen työkumppani kolmen vuoden ajan ennen Bohmin äkillistä kuolemaa vuonna 1992.
Heidän yhteinen työnsä ”Cognition as a Movement toward Coheren- ce” jäi siksi kesken ja julkaisemat- ta. Myöhemmältä ajalta on lukuisia Pylkkäsen ja Bohmin työtoverin Ba- sil Hileyn yhteisjulkaisuja.
Pylkkäsen työn tarkoitus ei ole sen vähäisempi kuin aineellisten kvanttisysteemien ja tajunnan se- littäminen yhteisen viitekehyksen pohjalta – minkä teoksen nimi- kin jo kertoo. Aihevalinta tuntuu äärimmäisen rohkealta. Teoksen johdannossa Pylkkänen toteaakin kirjassa käsiteltyjen asoiden olleen
”kiellettyjä” 1900-luvulla. Esimer- kiksi tietoisuus-ongelma oli tällai- nen. Vallitsi yleinen metafysiikan vastainen asenne (meillä esim. Ei- no Kaila loogisen empirismin vai- heessaan). Suhtautumistapa on kui- tenkin muuttunut: ”Enää [2000-lu- vulla] ei ole kiellettyä tutkia tietoi-
2 New Scientist 22. March 2008, pp.
28–31.
72 t i e t e e s s ä ta pa h t u u 6 / 2 0 0 8
suutta, todellisuuden luonnetta tai kvanttiteorian merkitystä, vaikka- kin nämä aiheet yhä vielä saattavat joidenkuiden kulmakarvat liikkee- seen” (s. VIII). Bohmilaisen ajatte- lutavan tajunnan tutkimuksessa ei ole kuitenkaan helppoa murtau- tua läpi. Pylkkänen toteaa: ”Tietoi- suuden filosofinen ongelma mei- dän materialistisena aikanamme on tyypillisesti nostettu esiin siten, että pidetään varmana sitä, että on olemassa fysikaalinen maailma, ja sitten kysytään, voimmeko sijoit- taa siihen tietoisuuden tai löytää sille paikan sellaisessa fysikaalises- sa maailmassa” (s. IX).
Aivan viime vuosina on tuotu enemmän esiin näkemyksiä mah- dollisuudesta selittää tajunnan ole- musta ja prosesseja kvanttimeka- niikan avulla. (Google antaa run- saasti viitteitä hakusanaa ”quantum mind” käytettäessä.) Pylkkäsen ja Bohmin näkemykseen nojaava vi- sio lienee niistä johdonmukaisin ja vakuuttavin.
Keskeistä Bohmin ajattelussa on erottaa toisistaan systeemin pii- lojärjestys (implicate order) ja il- mijärjestys (explicate order). Pylk- känen tunnustaa ”implicate or- der” –käsitteen ymmärtämisen ol- leen hänelle itselleenkin työlästä.
Yksinkertaistaen sanottuna tämä erottelu tarkoittaa, että kvanttime- kaaninen systeemi voi esiintyä toi- sinaan, kvanttievoluution aikana, periaatteessakin ei-havaittavissa tiloissa (superpositio-tiloissa), toi- sinaan taas havaittavissa, stabiileis- sa tiloissa.
Kvanttiprosessia ohjaa piilojär- jestys aaltofunktion Ψ muodos- sa. Kvanttimekaniikan standardi- mallissa Ψ-funktiota käsitellään laskennallisena välineenä, joka antaa todennäköisyydet systee-
min tiloille. Bohm ei tyydy tähän instrumentaaliseen kantaan, vaan omaksuu uuden, radikaalin näke- myksen, jonka mukaan informaa- tiorakenne sellaisenaan vaikuttaa todellisuuteen ohjatessaan kvant- tievoluutiota mahdollisuudesta toiseen. Tällä tavalla vaikuttaval- le informaatiolle hän antaa nimen
”aktiivinen informaatio”. Äkkipää- tä ajatus informaation vaikuttami- sesta fysikaaliseen tapahtumiseen voi tuntua perin oudolta, mutta it- se asiassa ”aktiivisen informaation”
ajatus tekee systeemien lomittumi- sen (entanglement) ilmiön (ja sil- le perustuvan ei-lokaalisen vaikut- tamisen) ainakin jossakin määrin ymmärrettäväksi – standardimal- lissahan ei-lokaalinen vaikuttami- nen esiintyy anomaliana. Zeilinge- rin ym. hämmästyttävien kokeiden tuloksena itse ilmiö on ollut pakko ottaa todesta – onpa sille jo raken- tumassa tekniikkaakin (kubitti-tie- tokoneet). Informaatio voi siis ol- la paitsi episteemistä, tietoa, myös onttista, todellisuuteen välittömäs- ti vaikuttavaa, aktiivista. Sellaise- na se on jo tullut aineen ja energi- an rinnalle todellisuuden rakenne- tekijäksi.
Ilmijärjestys (explicate order) näyttäytyy esineellisessä, makrofy- sikaalisessa maailmassamme, jo- ta voimme havainnoida – ainakin periaatteessa. Piilojärjestys ikään kuin ”jämähtää” ilmijärjestykseksi systeemin joutuessa stabiiliin tilaan – samaan tapaan kuin ajatellaan mittauksen yhteydessä detekto- rin ”romahduttavan aaltopaketin”.
Siten ”aineen maailma” on oike- astaan poikkeus niiden lukemat- tomien mahdollisuuksien joukos- sa, joita kvanttimaailmaan sisältyy.
Mutta ”mekanistinen maailman- kuva, joka on perustaltaan klassi-
sen fysiikan mukainen, olettaa, et- tä ilmijärjestys on kaikki, mitä fy- sikaalisessa universumissa on”, kir- joittaa Pylkkänen (s. 24) ja Bohm huomauttaa, että ”ilmijärjestys on pikemminkin suhteellisen autono- minen järjestys, jolla on perustan- sa fundamentaalisessa piilojärjes- tyksessä” (s. 24). – Eräänlainen il- mijärjestyksen ”alistussuhde” pii- lojärjestykseen nähden tulee esiin Bohmin tekstistä: ”… juuri piilo- järjestys on automaattisesti aktii- vinen, samalla kun… ilmijärjestys noudattaa piilojärjestyksen lakia, niin että se on sekundaarinen, sii- tä johdettavissa ja sopii ainoastaan tiettyihin rajoitettuihin yhteyksiin”
(s. 75, Bohm-lainaus).
Filosofisesti kaikkein keskei- sintä on kuitenkin Pylkkäsen esi- tys tajunnan asemasta bohmilai- sessa viitekehyksessä, jonka mu- kaan piilojärjestyksissään tajunta- ja ainesysteemit ovat keskenään vuorovaikutuksessa.
Pylkkänen arvostelee teräväs- ti vanhentuneita ontologisia kä- sityksiä neurologisessa aivotutki- muksessa: Traditionaalisessa kog- nitiotieteessä on ollut tendenssi
”nähdä ihmiskeho koneena, jo- ka vastaanottaa informaatiota ais- ti-impulsseissaan, prosessoi tämän informaation aivoihin sijoittuneit- ten algoritmien avulla ja käyttää tä- tä informaatiota käyttäytymiseen fyysisessä maailmassa. Periaattees- sa tämän kaiken on ajateltu tapah- tuvan mekaanisella tavalla ja koros- tettu sitä, että ympäristö – infor- maatio – ja aivot/keho ovat pohjim- miltaan eksternaalisessa suhteessa toisiinsa” (s. 22).
Tajunnan ja aineen suhtee- seen keskitytään erityisesti luvuis- sa ”Bohm aineesta, tajunnasta ja niiden välisestä suhteesta”, ”Tie-
t i e t e e s s ä ta pa h t u u 6 / 2 0 0 8 73
toisuuden arkkitehtuuri”, ”Tajun- nan ja aineen suhde ontologisen tulkinnan valossa ja piilojärjestys”,
”Mentaalinen kausaatio” ja ”Miten fysikaalinen, elämyksiä kokeva [ex- periencing] systeemi on mahdolli- nen”, mutta muutenkin aineen ja ta- junnan suhde on teoksessa läpäise- vänä teemana.
Kuten edellä on käynyt ilmi, Bohmin mukaan perustavinta ole- vaisessa ei suinkaan ole aine (tai energia) eikä aineellisten olioiden eksternaaliset (ulospäin suuntau- tuvat) vaikutukset, vaan holomo- vement, kokonaisliike – systeemin jatkuva liike kokonaisuutena tilasta toiseen ilman ulkoisia impulsseja.
Bohm itse esittää holomovement- ideansa näin:
”Kaikki, mikä esiintyy kehkeytyneenä ilmijärjestyksen tilaan, tulee esiin sys- teemin kokonaisliikkeessä (holomo- vement), jossa nuo esiintymät (thing) ovat olleet kätkettyinä (enfolded) mahdollisuuksina ja lopulta palaavat siihen. Ne kestävät vain jonkin aikaa ja – niin kauan kuin ne kestävät – nii- den olemassaoloa ylläpitää esiinkeh- keytymisen ja jälleenkätkeytymisen (unfoldment and re-enfoldment) prosessi, mikä saa aikaan suhteellisen stabiileja ja riippumattomia muotoja ilmijärjestyksessä” (s. 24, Bohm-lai- naus ).
Ilman että syntyy vakavia vää- rinkäsityksiä, voitaneen tässä tode- ta: mikäli kvanttievoluutio nähdään prosessina, jossa systeemi siirtyy kvanttitilasta toiseen, tuo proses- si vastaa hyvin Bohmin holomove- ment-käsitettä ja se on samalla sys- teemin piilojärjestys. Ne tilat, joissa holomovement ”kulkee”, ovat mah- dollisuuksia (potentialities) ja ne ovat kätkettyjä, ”kätköön käärittyjä”
(enfolded), mutta voivat aktualisoi- tua ilmijärjestykseksi. Aktualisoi- tuminen merkitsee sellaisen ”suh- teellisen pysyvän ja riippumatto- man muodon syntyä, jota kutsum-
me ’partikkeliksi’ ” (s. 26).
Bohmin mukaan holomovement on todellisuuden perustavanlaatui- nen piirre – samoin kuin piilojär- jestys – ei suinkaan aine, ilmijärjes- tys, kuten klassisessa fysiikassa aja- tellaan. Tämä todellisuuden perusta ei siis ole mitenkään sidottu aineen ilmiöihin vaan on fundamentaali- sempi kuin se. Ei siis ole mitenkään outoa, että se tarjoutuu viitekehyk- seksi myös mentaalisen tapahtumi- sen kuvaukseen – holomovementin ollessa tällöin ”tajunnan virtaa”. Ta- juntasysteemit ovat nekin piilojär- jestystä (enfolded). Aktualisoitues- saan ne voivat tuottaa ilmijärjestys- tä, tässä tapauksessa suhteellisen py- syviä ja itsenäisiä tajuntaesiintymiä, kuten mielikuvia.
Pylkkänen ei etene – sen enem- pää kuin Bohmkaan – yksityiskoh- tiin ”tajunnan virran” kuvaukses- sa piilo- ja ilmijärjestysten pohjal- ta vaan tyytyy periaatteelliseen rat- kaisuun, visioon. Se näkemys, että aineellisen partikkeli-systeemin ja mentaalisen systeemin piilojärjes- tyksenä esiintyvä perusrakenne on samaa laatua, tuntuu luontevalta kaiken sen valossa, mitä piilojärjes- tyksestä on esitetty, mutta täytyy sa- noa, että tajuntasysteemien kuvai- lu jää sittenkin puolitiehen: mones- sa kohdassa tyydytään toteamaan, että erotukseksi aineellisten sys- teemien piilojärjestys-rakentees- ta mentaaliset systeemit ovat hie- nosyisempiä (more ”subtle”).
Vaikka aineellisen ja tajunnalli- sen piilojärjestys-prosessin raken- teellinen yhtäläisyys tekeekin ym- märrettäväksi näiden systeemien keskinäisen interaktion mahdolli- suuden ja antaa luontevan lähtö- kohdan mind/body–probleeman eli psykofyysisen ongelman rat- kaisulle, jää kuitenkin kaipaamaan
täsmennettyjä oletuksia (mieluim- min matemaattisia malleja). En malta olla tässä viittaamatta omaan tutkimukseeni3, joka ilmestyi Pylk- käsen kirjan jälkeen. Siinä tällainen täsmennys on tehty ja mallin perus- ideat käyvät hyvin yksiin Bohmin ja Pylkkäsen esitysten kanssa.
Tässä kirjaesittelyssä on annettu vain muutamia viitteitä siitä, mitä häikäiseviä näköaloja tämä rikas- sisältöinen teos avaa. Sen, joka ha- luaa tietää, mitä tutkimuksen kär- jessä tapahtuu kvanttifysiikan löy- döksille rakentuvassa ontologiassa, on syytä käydä Pylkkäsen teos tark- kaan lävitse. Paavo Pylkkäsen kir- ja, uuden ontologian esittely Boh- min ideoiden pohjalta, on merkit- tävä askel kohti sellaista uudenlais- ta ”kaiken teoriaa”, jossa tajunta esiintyy olevaisen oleellisena piir- teenä eikä vain kiusallisena anoma- liana, joka on pyyhkäistävä kevein selityksin pois maailmankuvasta.
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston emeritusprofessori.
3 Discrete Process Model for Quan- tum and Mind Systems. http://ethesis.
helsinki.fi/julkaisut/val/sosps/muut/
rainio2/
Teknillisen korkeakoulun vaihteleva historia
Martti Tiuri
Panu Nykänen: Kortteli sataman laidalla. Suomen Teknillinen korkeakoulu 1908–1941 (1.
osa) ja Otaniemen yhdyskunta.
Teknillinen korkeakoulu 1942–
2008 (2. osa). WSOY 2008.
Polyteknillinen opisto muutettiin sata vuotta sitten Teknilliseksi kor-
74 t i e t e e s s ä ta pa h t u u 6 / 2 0 0 8
