Suomen Mr. panos-tuotos – emeritusprofessori Osmo Forssellin haastattelu

Suomen Mr. panos-tuotos – emeritusprofessori

Osmo Forssellin haastattelu

H

Koska haastateltava asuu nykyisin Espanjassa, haastattelu tehtiin sähköpostin avulla.

Osmo Forssellsyntyi Oulussa 26.12.1933 ja kävi siellä koulun Oulun lyseossa. Hän suorit- ti valtiotieteen kandidaatin tutkinnon Helsin- gin yliopistossa vuosina 1955–58. Hän väitteli valtiotieteen tohtoriksi kansantaloustieteessä Helsingin yliopistossa vuonna 1970. Väitöskir- jan aiheena oli Panoskertoimien muutokset Suomessa vuosina 1952–1965.

Osmo Forssell aloitti työuransa silloisen Tilastollisen päätoimiston apulaisaktuaarina kansantulotilastossa vuonna 1958. Hän toimi tässä osastossa lisäksi yliaktuaarin ja tutkijan tehtävissä vuoteen 1968, jolloin hän siirtyi Työvoimatilaston osastonjohtajaksi vuoteen 1972 saakka. Hänet nimitettiin Oulun yliopis- ton kansantaloustieteen professoriksi vuonna 1973.

Sinut tunnetaan panos-tuotosanalyysin asiantuntijana, sen Suomeen tuojana ja sen ke- hittäjänä. Minkälaisten vaiheiden kautta kiin- nostuksesi suuntautui panos-tuotosanalyysiin?

Tutustuin panos-tuotosmenetelmään jo vuonna 1957 suorittaessani perustutkintoa, kun kirjoitin aineita pro gradu -tutkielmaa var-

ten. OsallistuinGunnar Fougstedtinkansanta- louden tilinpitoa opettavalle luennolle. En lä- päissyt kirjallista tenttiä ensi yrittämällä, kun kysyttiin esimerkiksi miten kansantulo ja kan- santuote eroavat toisistaan. Harmistuneena päätin tutustua kansantalouden tilinpidon sa- laisuuksiin perusteellisesti. Niinpä kirjoitin ai- neet siihen liittyvistä aiheista. Silloinen kansan- taloustieteen assistentti Kaarlo Larna ohjasi minut Olavi Niitamonpuheille, joka sai minut innostumaan asiasta.Jaakko LassilajaJussi Lin- namoolivat myös hyvin perillä aiheesta ja neu- voivat minua aineiston hakemisessa.

Kirjoitin pro gradu -tutkielmanikin kansan- talouden tilinpidon eri muodoista, joihin pa- nos-tuotosmenetelmä kuului. Näiden vaihei- den jälkeen ja ainakin osittain niiden ansiosta pääsin töihin silloisen Tilastollisen päätoimis- ton kansantalouden tilinpidon osastolle. Se oli Olavi Niitamon johdossa vahvasti tutkimuk- seen suuntautunut. Kun panos-tuotostaulua ei vielä oltu Suomen kansantaloudesta laadittu ryhdyimme siihen Paavo Grönlundin kanssa Emil Aaltosen Säätiöltä saamamme apurahan turvin. Kun tietoni panos-tuotosmenetelmästä sitten paranivat ja syvenivät jouduin sen lumoi- hin eliniäkseni, luulisin.

Panos-tuotosanalyysin vaatiman aineiston ko- koaminen ja varsinkin käänteismatriisin kertoi- mien laskeminen oli ennen nykyistä tietokone- aikaa varmaankin melko työlästä. Empiirisessä tutkimuksessa oli käsityön makua?

Niin oli. Teollisuustilasto oli pääasiallinen lähteemme. Siinä eriteltiin toimialoittain tuo- tetut tavarat ja panoksina käytetyt kotimaiset ja ulkomaiset tavarat. Tavara tavaralta edeten selasimme tilastoa ja haimme toimialat, joilla kyseistä tavaraa oli käytetty. Näin saimme vä- hitellen selville tilastoidun teollisuuden sisäiset välituotteiden tuotannon ja käytön väliset ta- varavirrat, panos-tuotostaulun ytimen. Ulko- maankauppatilastosta saimme tuonnin ja vien- nin tavarat, jotka sovitimme yhteen teollisuus- tilaston tietojen kanssa. Yhteensovittaminen vaati melkoista arviointia, koska lähteiden käyttämä yksikköhinta on erilainen. Yksikkö- hintojen laskeminen oli tehtävä käsikäyttöisel- lä laskukoneella, muistaakseni Facit-merkkisel- lä kampikoneella. Teollisuuden ulkopuolisten toimialojen välituotteiden käyttö, tuotteiden käyttö kulutukseen ja pääomanmuodostukseen sekä toimialojen peruspanokset arvioimme kansantalouden tilinpidon tietojen avulla. Vuo- den 1959 panos-tuotostaulua tehtäessä käytet- tiin jo reikäkortteja ja niiden lajittelua käsitel- täessä teollisuustilaston aineistoa.

Ensimmäisen käänteismatriisin laskemises- sa oli oma vaikeutensa. Sitä ei voinut tehdä kä- sin. Onneksemme Postipankkiin oli juuri han- kittu käsittääkseni Suomen ensimmäinen tieto- kone. Matriisin kääntäminen onnistui sen avul- la. Tosin jouduimme vähentämään toimialojen lukumäärän 40:stä 39:ään, jotta laskeminen onnistui. Matriisin osittamista laskennan onnis- tumiseksi ei silloin tehty.

Empiirisen tutkimuksen edellytykset ovat huimasti kehittyneet noista ajoista. Tilastotie-

tojen tarjonta on huomattavasti kasvanut ja parantunut. Panos-tuotostaulut ovat integroi- tunut osa kansantalouden tilinpitoa ja niitä laaditaan pian Suomessakin vuosittain. Meillä on aikasarjat keskeisistä panos-tuotostutkimuk- sessa tarvittavista toimialoittaisista muuttujis- ta kuten kokonaistuotannosta, välituotteiden kokonaiskäytöstä, arvonlisäyksen eri eristä, työllisyydestä, tuonnista, viennistä, kulutukses- ta ja pääomanmuodostuksesta. Tiedot saadaan useimmista muuttujista käyvin ja kiintein hin- noin. Ekonometrian kehittyneet menetelmät kuten kointegraatio ja virheiden korjaus mah- dollistavat pitkän ja lyhyen ajan vaihteluiden erottamisen. Estimaatit voidaan lisäksi arvioi- da teorian mukaisten olettamusten rajoissa.

Laaja-alaisten mallien estimointi on paran- tunut ja ymmärryksemme talouden kaikki-riip- puu-kaikesta-yhteyksistä on laajentunut.

Opimme ymmärtämään niiden avulla parem- min talouden toiminnan empiirisiä mekanisme- ja. Erillisten estimaattien käytännön kelpoisuus voidaan tällöin arvioida mallijärjstelmän esit- tämässä virtuaalimaailmassa. Oulussa tällainen yhden kansantalouden mallijärjestelmä on FMS. EU-tason mallin puitteissa olen osallis- tunut vieläkin laajemman mallin E3ME laati- miseen ja käyttöön. Siinä tutkitaan talouden, energian ja ympäristön toimintaa EU:n jäsen- valtioiden ja 32 toimialan kehikossa. Ilman tie- tokoneiden ja käytettävissä olevien ohjelmien, ekonometrian menetelmien ja tilastotietojen tarjonnan huimaa edistymistä tällainen tutki- mus ei olisi mahdollista.

Wassily Leontiefon todennut panos-tuotos- tutkimusten aikakauskirjan Economic Systems Research ensimmäisessä numerossa:

”Input-output analysis is a general methodolo- gical approach designed to reduce the steadily widening gap between factual observation and

deductive theoretical reasoning that threatens to compromise the integrity of economics as an empirical science”.¹

Tilastotietojen tarjonnan, ekonometristen menetelmien ja tietotekniikan kehitys helpot- taa kyseisen kuilun kaventamista yleensäkin, panos-tuotostutkimuksen lisäksi. Nyt voimme keskittyä entistä enemmän muokkaamaan tilas- toaineistoja käsillä olevien hypoteesien mukais- ten ongelmien ratkaisuun sopiviksi. Tehtyjen operationaalisten ratkaisujen merkitystä hypo- teesien verifioinnissa täytyy tietenkin edelleen tarkkaan punnita ja pohtia.

Tapahtunut kehitys helpottaa huomattavas- ti myös eläkeläisen elämääni. Voin edelleen aktiivisesti tutkia, kun tietokoneessani on ka- pasiteettia aikasarjoille, käytössäni tilastollisten menetelmien ohjelmia ja sähköposti yhteyksien ylläpitämiseksi.

Miksi panos-tuotosanalyysi on jatkuvasti säi- lyttänyt kiinnostavuutensa ja käyttökelpoisuu- tensa? Joskus menetelmää on pidetty myös puut- teellisena mm. sen olettaman lineaarisen tuotan- toteknologian takia.

Panos-tuotosmenetelmä on hyödyllinen tar- kastelukehikko, joka yhdistää välituotteiden virtojen kautta peruspanosten käytön ja niihin liittyvät tulot lopputuotteiden kysyntää. Siinä ovat ytimenä makrotaloustieteen keskeiset suu- reet: työ- ja pääomapanoksen käyttö sekä pää- oma-, kulutus-, vienti- ja tuontihyödykkeiden kysyntä. Näihin voidaan helposti liittää erilai- sia muita kohteita, esimerkiksi luonnonvarojen käytön ja saastumisen tarkastelu. Tutkimuksen kohteena voivat olla hinnat ja volyymit. Käy- tettävissä on hyvin jäsenneltyä ja yhtenäisiin käsitteisiin perustuvaa empiiristä tietoa. Mene-

telmää voidaan soveltaa maailman, kansanta- louksien liittymien, kansantalouksien ja osa- alueiden taloudellisen toiminnan ja talouksien välisten yhteyksien tarkasteluun. Menetelmä on samalla yksityiskohtainen ja kokonaisvaltai- nen. Sitä voidaan soveltaa toimialojen ja yritys- ten välisten kytkentöjen ja ketjujen tarkaste- luun. Tällainen tarkastelukehikko tarjoaa mai- nion perustan monenlaiselle analyysille.

Panos-tuotosmenetelmä on 80-luvun jäl- keen jäänyt syrjään kansantaloustieteen tutki- muksen valtavirran ytimestä. Tämä koskee ni- menomaan perinteistä kiinteäkertoimista staat- tista panos-tuotosmallia. Syitä syrjäytymiseen voidaan etsiä sekä poliittisten intressien muu- toksista että itse kansantaloustieteen kehityk- sestä. Suunnittelutalouden huomattava vähene- minen ja markkinatalouden vahvistuminen ta- loudellisena ideologiana supistavat panos-tuo- tosmallin käyttöä taloudellisen suunnittelun välineenä. Kiinnostuminen makrotalouden mikroperusteista ja tarjontapuolen tekijöistä vähensivät mielenkiintoa panos-tuotosmenetel- män kysyntärajoitteiseen tarkasteluun. Endo- geenisen kasvuteorian kehitys toi teknisen muutoksen tutkimuksen valtavirtaan. Tosin panos-tuotosmenetelmän sovelluksistakin löy- tyy joitakin näitä suurimman mielenkiinnon kohteina olleita aihealueita käsitteleviä ja sivua- via tutkimuksia, mutta ne jäävät kuitenkin kiin- teän teknologian olettamuksen varjoon.

Vaikeutena on kehittää malleja, joissa tekno- logian muutos on dynaamisesti mukana. Voi- daan kuitenkin hyvin kuvitella, että vaikkapa tutkimus- ja tuotekehitys tai työpanoksen muut- tuvan osaamisen kehittyminen on kytkettävissä mukaan panos-tuotostarkasteluun. Tällaista tut- kimusta on jo tehtykin. Tosin välituotepanosten käyttöä säätelevän tekniikan kehittyminen ja käyttöönotto on niin vaikeasti ennakoitavissa,

1 Leontief, W. Foreword, Economic Systems Research, 1, s. 3–4, 1989

että edelleen joudutaan monessa tutkimuksessa tyytymään kiinteiden kertoimien olettamukseen.

Käyttökelpoisia vaihtoehtoja ei ole vielä olemas- sa. Tärkeintä ei ole olla mukana kansantalous- tieteen valtavirrassa, vaan kehittää mallia siten, että panoskertoimien muutokset voidaan dynaa- misesti ja endogeenisesti arvioida.

Kerrannaisvaikutusten osoittaminen on pa- nos-tuotosanalyysin yksi sovellus. Mikä näiden kerrannaisvaikutusten merkitys on esim. arvioi- taessa kotimaisen tuotannon tai vaikkapa ydin- voimainvestoinnin vaikutuksia?

Panos-tuotosmallin käyttö tarkentaa ker- rannaisvaikutusten arviointia, koska arviointi tehdään toimialoittain ja lopputuoteryhmittäin.

Kotimaisen tuotannon toimialoittainen merki- tys saadaan näin selville. Jonkin hankkeen toi- mialoittainen vaikutus voidaan arvioida. Kil- pailevien hankkeiden toimialoittaiset vaikutuk- set samoin kuin vaikutukset tuontiin, työllisyy- teen, työ- ja pääomatuloihin sekä julkisen ta- louden tuloihin voidaan selvittää. Tätä tietoa voidaan käyttää hyväksi yhtenä kriteerinä pää- töksenteossa verrattaessa erilaisten hankinta- vaihtoehtojen taloudellisia vaikutuksia.

Laskettujen arvioiden tarkkuus riippuu pal- jolti vallitsevasta taloudellisesta tilanteesta.

Onko tuotannon lisäykseen tarvittavaa työvoi- maa saatavissa; onko tuotantokapasiteettia va- paana? Näihin kysymyksiin ei malleista yleen- sä saada suoraan vastauksia, vaan tilannetta on tarkasteltava laskelmien ja muun tiedon avul- la. Välittömien hankintojen ja niihin liittyvien tilanteiden tarkastelu on tällöin avainasemas- sa. Hankkeen toteuttajalla on tästä usein saa- tavissa tietoa.

Finanssipolitiikan odotettavissa olevien vai- kutusten arviot tarkentuvat huomattavasti, kun kerrannaisvaikutukset lasketaan menokohteit- tain eriteltynä panos-tuotosmallin avulla. Vai-

keutena on tietenkin tietää, miten verohelpo- tukset kohdentuvat yksityisissä kulutusmenois- sa, mutta erilaisten vaihtoehtojen vaikutuksia voidaan esittää. Yleisarvio tarkentuu, kun saa- daan yksityiskohtaisia arvioita mahdollisista vai- kutuksista. Mainitsemani laaja-alaiset mallit ovat panos-tuotosmalleja parempia erilaisten hankkeiden vaikutusten arvioinnissa, koska niissä tarkastellaan talouden yhteyksiä ja riippu- vuuksia vieläkin yksityiskohtaisemmin ja koko- naisvaltaisemmin ottaen huomioon esimerkiksi energian käytön ja ympäristön vaikutukset.

Oulun yliopistossa tehtiin alueellista panos- tuotosanalyysia jo kauan sitten. Nyt meillä on Tilastokeskuksen toimesta käytettävissä kaikkien maakuntien taulukot ja kertoimet. Mihin suun- taan tätä työtä pitäisi kehittää tästä eteenpäin?

Maakuntien panos-tuotostaulujen laatimi- nen Tilastokeskuksessa on merkittävä saavutus kansainväliselläkin tasolla, koska tauluissa on laskettu maakuntien välisetkin hyödykevirrat.

Nyt on tärkeätä, että hyödynnämme tätä aineis- toa yliopistoissa, tutkimuslaitoksissa, valtion ja kuntien yksiköissä. Maakuntien tuotantoraken- teet, niiden vertailu ja kerrannaisvaikutusten sekä alueiden välisten riippuvuuksien tarkas- telu on hyvä lähtökohta. Tietoa voidaan hyö- dyntää maakunnallisten hankkeiden kehittämi- sessä, elinkeinopolitiikan ja maakuntakohtais- ten muutosten arvioinnissa. Kattava ja yhtenäi- sesti laadittu aineisto tarjoaa hyviä käyttö- mahdollisuuksia myös valtakunnallisella tasol- la, esimerkiksi alue- ja yleisen talouspolitiikan apuna, toimialojen kehittämistoimenpiteiden alueellisessa koordinoinnissa ja valtakunnallis- ten ennusteiden alueellistamisessa.²

2 Saara Ainali on tarkastellut ansiokkaasti alueellisen pa- nos-tuotostutkimuksen mahdollisuuksia Sisäasiainministe- riön aluekehitysosaston julkaisussa 7/2000.

Toivon hartaasti, että tämä maakuntien taulu- jen ja kertoimien laskenta ei jää ainutkertaisek- si. Tilastokeskuksen pitäisi laatia taulut kolmen vuoden välein. Valtakunnallisten panos-tuotos- taulujen laatiminen vuosittain, tehty alueiden välinen pioneeritutkimus ja tietojenkäsittelyn koneellistuminen antavat tähän hyvät mahdol- lisuudet. Nopeiden alueellisten muutosten ai- kana tämä auttaisi huomattavasti tiedostamaan ja ratkaisemaan vakavia alueellisen kehityksen ongelmia.

Olet pitänyt jatkuvasti tiiviitä yhteyksiä ul- komaisiin laitoksiin. Mikä merkitys näillä yh- teistyösuhteilla on ollut työllesi?

Kun vuonna 1963 pääsinFullbright-stipen- diaattina vuodeksi Harvardin yliopistoon saa- toin opiskella kansantaloustieteen eturintamas- sa. Erityisesti hyödyin tietenkin Wassily Leon- tiefin ja hänen tutkimusryhmänsä saavutuksis- ta. Monet silloin solmitut yhteydet toimivat vie- läkin. Vierailut Cambridgen yliopistossa ja IIASA:ssa ovat syventäneet tietoja muiden mai- den kansantaloustieteen, erityisesti panos-tuo- tostutkimuksen kehityksestä ja ongelmista.

Osallistuminen kansainvälisiin kokouksiin ja seminaareihin on ollut antoisaa virikkeiden ja ajatusten vaihdon kannalta. Suomihan on mel- ko pieni maa ja meitä panos-tuotosanalyysin taitajia on täällä vähän. Ulkomaisilla yhteistyö- suhteilla on epäilemättä ollut erittäin ratkaise- va merkitys tutkimuksilleni. Harvoin tutkimus kehittyy julkaisukelpoiseksi yksin puurtamisen ilmapiirissä ja ilman palautteita.

Osallistuin ensimmäiseen kansainväliseen panos-tuotoskokoukseen 1970-luvun alussa.

Niitä on pidetty sen jälkeen lähes kymmenen ja olen yleensä osallistunut niihin. Seuraava ko- kous on Kanadassa vuonna 2002, johon järjes- tän laaja-alaisia malleja käsittelevää istuntoa.

Olen esittänyt melkein aina jonkin paperin

näissä kokouksissa. Tämä on ollut erityisen an- toisaa. Silloinhan saa välittömästi palautetta esi- tykselleen ja todennäköisesti kuulijakuntakin on lukuisampi kuin aikakauskirjassa julkaistun artikkelin lukijakunta. Paperi paranee varmas- ti, kun siitä saa kansainvälista palautetta.

Mikä oli kansantaloustieteen asema Oulun yliopiston alkutaipaleella ja kuinka sen asema kehittyi?

Kansantaloustieteen professuuri oli Oulun yliopiston ensimmäisten professuurien joukos- sa, kun yliopisto perustettiin vuonna 1958.

Professuuri oli filosofisessa tiedekunnassa vuo- teen 1972 saakka, jolloin se siirtyi kyseisen tie- dekunnan jakautuessa perustettuun humanis- tiseen tiedekuntaan. Tällöin sen tukena oli kan- santaloustieteen apulaisprofessuuri. Kansanta- loustiedettä saattoi Oulussa opiskella pääainee- na vuodesta 1965 lähtien.

Kun tulin Ouluun kansantaloustieteen pro- fessoriksi jouduimme kehittämään kansanta- loustieteen tutkimusta ja opiskelua humanisti- sessa tiedekunnassa. Sen ilmapiiri oli yleensä suvaitsevainen, mutta uusien virkojen saami- nen oli vaikeaa. Humanistit eivät pitäneet

”kansantaloutta” humanistisiin aineisiin kuu- luvana ja uusia virkoja tippui tiedekuntaan muutoinkin niukasti. Yliopisto panosti lähin- nä tekniseen ja lääketieteelliseen tiedekuntaan.

Kun teknillinen tiedekunta tarvitsi taloustietei- tä teimme kehityksen kannalta hyvän strategi- sen valinnan ja siirryimme vuonna 1990 teknil- liseen tiedekuntaan. Sen resurssit olivat paljon suuremmat kuin humanistisen tiedekunnan.

Kansantaloustiede oli ollut Oulun yliopis- tossa 80-luvulle saakka varsin yksinäinen aine.

Yhteiskuntatieteitä oli vain sosiologia, muita taloustieteitä ei ollut tarjolla. Kouluttaaksem- me hyviä ja taloustaitoja laajalti osaavia mais- tereita ja muita yliopistosta valmistuvia tarvit-

simme muita taloustieteitä. Oulun yliopistosta valmistuvat sijoittuvat töihin valtaosaltaan Poh- jois-Suomeen, jossa toimivat yritykset ovat mel- ko pieniä. Yrityksissä tarvitaan laskentatoimen, markkinoinnin ja liiketoiminnan johtamisen taitoja. Oli näin ollen luontevaan laajentaa ta- loustieteitä kauppatieteiden suuntaan. Tämä onnistui hyvin ja ensimmäinen ekonomi pää- aineenaan kansantaloustiede valmistui Oulun yliopistosta vuonna 1993.

Minkälaiseksi näet talous- ja kauppatietei- den nykyisen roolin Oulun yliopistossa? Mitä yhteyksillä sillä on ollut ns. Oulu-ilmiöön?

Kuinka yleensä näet Oulun vahvan kehityksen tapahtuneen?

Oulun yliopistossa on nykyään taloustietei- den tiedekunta, jossa on laaja valikoima talous- tieteitä. Sen tehtävänä on kouluttaa taloustai- tojen osaajia ja tuottaa yhteiskunnan kehitys- tä, erityisesti talouden toimintaa tukevaa uutta tietoa. Tehtävä on tietenkin universaalinen, mutta Pohjois-Suomen tarpeet pitää ottaa eri- tyisesti huomioon. Tiedekunta palvelee tieten- kin omia oppilaitaan, mutta sillä on tärkeä teh- tävä opettaa myös muita Oulun yliopistosta valmistuvia. Heidänkin pitäisi ymmärtää talou- dellista toimintaa ja osata kehittää yrityksiä ja laitoksia taloudellisesti tehokkaiksi.

Tiedekunnan aineiden pitää olla läheisessä vuorovaikutuksessa keskenään, jotta verraten pienen yksikön voimavaroista saadaan mahdol- lisimman paljon irti. Pienuudesta on etua vuo- rovaikutuksen syntymiselle, koska se osaltaan pakottaa yhteistyöhön. Helsingissä kansanta- loustiede hakee synergiaa Helsingin yliopiston ja kauppakorkeakoulun laitosten välisellä yh- teistyöllä. Oulussa kansantaloustiede hakee sy- nergiaa toimimalla läheisessä vuorovaikutuk- sessa yksikön muiden taloustieteiden kanssa.

Yhteistoimintaa ja läheisiä kytkentöjä täytyy olla ympäröiväänkin tiedeyhteisöön. Tällaisia linkkejä ovatkin tekniikan tuotantotalous ja terveystaloustiede.

Oulussa kansantaloustieteen jatkokoulutus on hyötynyt suunnattomasti KAVA:n toimin- nasta ja sitä ennen ja edelleen Yrjö Jahnssonin Säätiön järjestämästä ja rahoittamasta tohtori- koulutuksesta. Tämän toivon edelleen jatku- van, koska näin turvaamme laaja-alaiset ja kor- keatasoiset jatkokoulutuksen opinnot. Tämä on välttämätöntä myös sen takia, että tutkimus voi edetä Oulussa laaja-alaisena tohtoriopiske- lijoiden myötävaikutuksella.

Oulun tietotekniikkapainotteisen nopean kehityksen tukipilareita ovat olleet yliopiston, Oulun kaupungin ja yritysten välinen yhteistyö ja vuorovaikutus. Ouluun perustettiin jo 1970- luvulla pohjoismaiden ensimmäinen teollisuus- kylä. Se tarjosi hedelmällisen hautomon ja maa- perän yritysten kehittymiselle. Yliopisto tarjoaa uutta tutkimustietoa ja korkeakouluttaa osa- avaa työvoimaa, kaupunki huolehtii infrastruk- tuurista ja osittain muistakin aineellisen kehi- tyksen edellytyksistä, yritykset sitovat dynaami- sesti yhteen taloudellisen kehityksen tekijät ja takaavat kestävän kehityksen. Tietotekniikan korkeasuhdanne sattui Oululle otolliseen ai- kaan ja oli luonteeltaan sopivasti enemmän ai- vointensiivinen kuin pääomaintensiivinen.

Taloustieteet myötävaikuttivat Oulun ih- meen syntymiseen ja kehittymiseen kansanta- louteen, aluetalouteen ja yrityksiin ongelmapai- notteisesti suuntautuneella empiirisellä tutki- muksella. Kouluttamalla talouden tietoja ja tai- toja osaavia henkilöitä Pohjois-Suomen yrityk- siin luodaan myös vankka perusta kestävälle kehitykselle."