• Ei tuloksia

Ahlqvistin matkassa näkymä

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Ahlqvistin matkassa näkymä"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

Kirjallisuutta

Ahlqvistin matkassa

AuG. AHLQVIST Muistelmia matkoilta Weniijiillii 1854-1858. Toimittanut Il­

mari Vesterinen. Karisto, Hameenlinna 1986. 311 s.

August Ahlqvist tunnetaan yleisesti suomen kirjakielen kehittajana ja oman aikansa merkittaviinii kulttuurivaikutta­

jana, mutta viihemmiille huomiolle ovat jaaneet hanen useat suomensukuisten kansojen pariin tekemansii tutkimus­

matkat. Kielellisena tutkimusmatkailija­

na han kuuluu samaan tienavaajien joukkoon Sjogrenin ja Castrenin kanssa.

Ahlqvistin matkamuistelmat ilmestyivat vuonna 1859. Teos oli ensimmainen suomenkielinen matkakirja, ja se sisaltaii kuvaukset matkoilta Viipurin liianin ete­

laosaan 1854, Aunukseen 1855, Ita-Ve­

najalle 1856-57 ja Siperiaan 1858. Kirja ei ole yhtajaksoisen kirjoitusrupeaman tulos, vaan se koostuu Ahlqvistin mat­

kalta lahettamista kirjeista, jotka julkais­

tiin alun perin Suomi-aikakauskirjassa ja Suomettaressa. Osa niistii on osoitettu matkat rahoittaneelle yliopiston konsis­

torille. Matkakirja on nain ollen tyylil­

taiin ja asiasisalloltaan jossain maarin epiiyhtenainen. Teoksen vuonna 1986 ilmestyneen uusintapainoksen eroina al­

kuperaiseen ovat vain Ilmari Vesterisen kirjoittama 13-sivuinen johdantoluku

»August Ahlqvist Venajalla» seka kuvi­

tus, joka jiiii tekstiin niihden valitettavan 146

irralliseksi, ja kirjasinlaji. J ohdantolu­

vussa lukijalle esitelliiiin suurin linjoin Ahlqvistin tutkimusmatkat ja hiinen tut­

kimansa sukukansat.

Matkamuistelmat on selviisti kirjoitet­

tu suurelle yleisolle: kielitieteellista ai­

nesta kirjassa on vain nimeksi. Yhtenii tavoitteena Ahlqvistilla on epailemiitta ollut suomenkielisen kansanosan valis­

taminen valittamalla heille heidan omal­

la kielelliian tietoa sukukielista ja -kan­

soista. Matkoillaan Ahlqvistilla ovat kuitenkin tieteelliset tarkoitusperat aina olleet ensisijaisia (»tekija ei ole koskaan pitanyt matkojensa kertomista muuna kuin hyvin vahaisena syrja-asiana» ).

Aloillaan ollessaan hiin on keskittynyt keruutyohon, ja matkakuvausten kirjoit­

taminen on saanut jaadii tieteellisen puurtamisen lomapaikkoihin. Ahlqvistin tutkimusmatkailu juontuu ajan yleisestii aatteellisesta ilmapiirista. Suomalais­

ugrilaisten kielten sukulaisuus oli havait­

tu, mutta niiden suhteiden tarkempaa selvittelya varten tarv1ttun aineistoa.

Ahlqvist pyrki suuntaamaan matkansa sellaisten kansojen pariin, joiden mailla hiinen esikuvansa Sjogren ja Castren ei­

vat olleet kayneet.

Ahlqvistin tieteelliset paamiiiiriit olivat monipuoliset. Viipurin liianissii ja Au­

nuksessa matkatessaan hiinellii oli ta­

voitteena paitsi runonkeruu myos »kie­

limurretten tutkiminen». Lisaksi hiin ke­

riisi matkoillaan runsaasti kansatieteel­

lista aineistoa. Etasukukielista Ahlqvist tutki mordvaa, tseremissia, vogulia ja ostjakkia sekii turkkilaisista kielistii tsu­

vassia ja tataaria. Varsinkin tsuvassin tutkijana Ahlqvistin ansiot ovat merkit­

tiivat: hiin muun muassa oikaisi tuolloin vallinneen kasityksen, ettii tsuvassi olisi suomalais-ugrilainen kieli. On selviiii, et­

ta Ahlqvistin matkojen tieteelliset tulok­

set eivat aivan yllii myohempien tutki­

joiden saavutusten tasolle, mutta hiinen merkityksensii sukukieltemme tutkimuk­

sen tienraivaajana on kiistaton.

Ahlqvistin matkakirja sisaltiiii suku­

kansojemme eliimiin ja tapojen kuvaus­

ta, humoristisesti kerrottuja tarinoita ja

(2)

sattumuksia seka mielenkiintoisia ihmis­

kuvia. Matkoillaan Ahlqvist tormasi samoihin vaikeuksiin kuin muutkin tuon ajan Venajalla liikkuneet muukalaiset:

olojen kurjuuteen, matkanteon hanka­

luuksiin, ihmisten epaluuloisuuteen ja vilpillisyyteen, virkamiesten mielivaltai­

suuteen, ylipaansa vieraisiin tapoihin ja elamanasenteisiin. Ahlqvist korostaa pyrkineensa objektiiviseen kuvaukseen, mutta kirjaa lukiessa heraa kuitenkin epailys, etta tekstiin on paassyt jonkin verran tarttumaan myos subjektiivisia sa­

vyja.

Ahlqvistin savolaisvaritteinen lavean selkea sanonta on mukavaa luettavaa.

Esipuheessa han tosin valittaa, kuinka vaikeaa tuolloin viela sivistyskielena nuoren ja vakiintumattoman suomen kirjallinen kayttely on. Kyseessa onkin samalla antoisa kielellinen dokumentti vahan tutkitulta varhaisnykysuomen kaudelta, jolloin kirjasuomi vasta etsi nykyisia uriaan. Paikoin kirjassa kieli tuntuu perati kiinnostavammalta kuin ronsyileva ja pullisteleva asiasisalto.

On kummallista, etta itaiset sukukan­

samme eivat nykyisin nayta olevan yh­

taan sen helpommin tavoitettavissa kuin viime vuosisadallakaan, vaikka monien Ahlqvistin aikaisten vastusten luulisi jo va1styneen. Toivottavasti uusi avoi­

muuspolitiikka avaa meikalaisille tutki­

joille jalleen ovet kaukaisempienkin kie­

lisukulaistemme pariin, jotta Suomessa harjoitettuun f ennougristiikkaan olen­

naisena osana kuuluva matkakirjaperin­

ne ei paasisi tyystin sammumaan. Aivan uusia mahdollisuuksiahan suo nykyinen kirjapainotekniikka, jota on loisteliaalla tavalla hyodynnetty esimerkiksi Helmi ja Pertti Virtarannan viimeisimmissa, ko­

solti valokuvia sisaltavissa Karjalan­

matkakirjoissa.

Tavallinen suomalainen ei tieda tar­

peeksi suomalais-ugrilaisista kansoista ja niiden nykytilasta, mutta tata tiedon­

puutetta ei ilmeisesti ole tiedostettu.

Kansantajuisilla matka- ja kansanku­

vauksilla olisi varmasti lukijoita. Suku­

kansojen nykyolojen dokumentointi on

Kirjallisuutta ajankohtaista nyt jos koskaan, silla huo­

li vahemmistokielten olemassaolosta kangasteli jo Ahlqvistin mielessa; tsuvas­

sin kielen tulevaisuutta han maalailee talla tavoin: »Nain ei talla kurjalla kie­

lella ihmisen katsoessa nayta olevan muuta tulevaisuutta kuin unhotuksen, ja ynsea-mielinen voipi tata miettiessaan johtua kysymaan: mita on se maa-ilmas­

sa toimittanut, vai sitako vasten sen Luoja vaan on luonutkin, saannoillansa tayttamaan muutamia lehtia tarkistele­

van kielen-tutkijan sailyissa?» Tassa on miettimisen aihetta kaikille kielentutki­

joille.

VESA KOIVIST0

147

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Tommaso Cam- panellan Aurinkokaupunki ja Fran- cis Baconin Uusi Atlantis sijoittu- vat myöhäisrenessanssiin, David Humen Täydellisen valtion idea ajoittuu valistuksen

Näin kysyy Lontoon yliopiston professori Alison Wolf teoksessaan Does Education

The Futurist -lehden asiantuntijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että Orwellin vuosi 1984 on vuosi, jota ei koskaan tullut.. Vaikka

Kieli on ollut Ruotsin kirjallisuudenhistoriassa kuitenkin hyvin näkymä- tön kategoria, eikä valtakielen hegemonista asemaa ole juuri kyseenalaistettu – ainakaan niin näkyvästi

Suunnitellun uudistuksen mukaan asiakas tai potilas valitsee itse palvelujen tuottajan, mutta keskusteluissa on jäänyt epäselväksi se, miten valitseminen tapahtuu?. Onko

Kun tarkastellaan Tammisen ja Nilsson Hakkalan arviota koko vientiin liittyvästä kotimaisesta arvonlisäykses- tä, sen kehitys vuoden 2008 jälkeen näyttää jotakuinkin yhtä

Hän ei ollenkaan pidä Samuelsonin käsityksistä Mar- xista ja moittii Samuelsonia siitä, että niin mo- nissa kohdin kirjaansa hän vastustaa vapaiden markkinoiden toimintaa..

Priiki 2017; Uusi tupa 2017), mutta aiem- paan verrattuna uutta Karttusen tutki- muksessa on vuorovaikutuksen analyysi erityisesti puhe toimintojen kannalta: pu- hujan