KAVIn Ritva-tietokanta tutkimusdatan keräämisen, käytön ja hallinnan välineenä
Eeva Savolainen
Digitaalista tutkimuskäyttöön sopivaa dataa on nykyisin tarjolla yhä enemmän, minkä vuoksi datan hallintaan tarvitaan tehokkaita työkaluja. Artikkelissa tarkas- tellaan, kuinka tutkijoille suunnattu digitaalinen palvelu voi tukea tutkimusdatan hallinnan eri vaiheita.
D
igitaalinen aikakausi on avannut uusia mah- dollisuuksia muistiorganisaatioille, joiden ko- koelmat ja metadata ovat yhä useammin digi- taalisessa muodossa. Tutkijoille kehitys on tuo- nut pääsyn yhä laajempaan määrään tutkimus- käyttöön soveltuvaa dataa. Datan runsaus aihe- uttaa myös ongelmia: unelma kaiken saatavilla olevan datan löytämisestä saattaa muuttua pai- najaiseksi hukkumisesta tiedon mereen (ks. Vey- rat-Masson 2012). Datan hallinnasta onkin tul- lut kestoaihe sekä tutkimus- että kulttuuriperin- töorganisaatioille.Artikkelissani tarkastelen Kansallisen audiovi- suaalisen instituutin (KAVI) radio- ja tv-arkis- ton Ritva-tietokantaa tutkimusdatan keräämi- sen, käytön ja hallinnan työkaluna. Analysoimal- la Ritvan heikkouksia ja vahvuuksia pyrin osoit- tamaan, miten digitaalinen palvelu voi tukea tut- kimusdatan hallinnan eri vaiheita, ja missä asiois- sa on vielä kehittämistä. Tutkimusdatalla viittaan tässä yhteydessä radio- ja tv-sisältöön sekä siihen liittyvään metadataan.
Radio- ja tv-arkistointi Suomessa
Radio- ja tv-aineistoa on arkistoitu Suomessa 1950-luvun lopulta lähtien. Yleisradion filmiar- kisto aloitti toimintansa vuonna 1958 ja radioar- kisto 1961 (Selkälä 2016). Myös kaupalliset kana- vat ovat ylläpitäneet omia arkistojaan. Kansallista radio- ja tv-arkistoa jouduttiin kuitenkin odotta- maan aina vuoteen 2008, jolloin uuden kulttuu-riaineistolain (L 28.12.2007/1433) myötä Suo- men elokuva-arkiston yhteyteen perustettiin ra- dio- ja tv-arkistointiin keskittyvä yksikkö. Uu- den organisaation nimeksi tuli Kansallinen au- diovisuaalinen arkisto (vuodesta 2014 Kansalli- nen audiovisuaalinen instituutti).
Radio- ja tv-arkistolla on kaksi päätehtävää.
Ensiksikin se tallentaa ohjelmavirtaa tutkimus- käyttöön (Ritva-tietokanta), ja toiseksi se tal- lettaa kaupallisten kanavien alkuperäislaatuisia ohjelmatallenteita kulttuuriaineistolaissa määri- tellyistä ohjelmatyypeistä (esim. dokumentit ja draama). Yleisradio hoitaa edelleen omilla kana- villaan lähetettyjen alkuperäislaatuisten ohjelma- tallenteiden tallettamisen ja säilytyksen.
Ritva-tietokannan sisältö, rakenne ja metadata
Ohjelmavirran tallentaminen Ritva-tietokantaan alkoi vuoden 2009 alussa. Valtakunnalliset koti- maiset radio- ja tv-kanavat tallennetaan koko- naisuudessaan, paikalliskanavista viikon näyt- teet vuosittain. Tietokannan historiallinen ulot- tuvuus laajenee huomattavasti vuonna 2016, kun siihen lisätään Yleisradion digitoidut tv-ohjelmat 1960-luvulta vuoteen 2008. Tietokanta on käy- tettävissä KAVIn lisäksi nk. katselu- ja kuunte- lupisteillä, jotka on suurimmaksi osaksi sijoitet- tu vapaakappalekirjastojen yhteyteen.
Ritva-tietokanta on relaatiotietokanta, joka koostuu toisiinsa linkitetyistä tietueista. Keskei-
simmät tietuetyypit ovat ohjelma-, jakso-, sarja-, lähetys-, kanava-, henkilö- ja yhtiötietue. Kuvas- sa 1 on ohjelmatietue, jossa on linkit henkilö-, lä- hetys- ja kanavatietueisiin.
Tietokannan metadata koostuu eri lähteistä im- portoiduista tiedoista ja arkiston tuottamasta me- tatiedosta. Keskeisiä importoidun metadatan läh- teitä ovat kotimaisten radio- ja tv-kanavien ohjel- matiedotusjärjestelmä Venetsia, kanavien ohjel- maoppaat (EPG), kotimaista radiokuuntelua ja television katselua mittaava Finnpanel Oy, koti- maisten radiokanavien yhteinen tietojärjestelmä Radiot.fi sekä Yleisradio. Kuvassa 1 näkyy, että kyseiseen tietueeseen on saatu tietoja Yleisradi- olta, Finnpanelilta, Venetsiasta ja EPG:stä. Tä- män lisäksi arkisto tuottaa tietokantaan metada- taa, jota ei saada tiedonsiirtoina. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi kotimaisten sarjojen sisällönku- vaukset ja kanavakuvaukset, jotka sisältävät tie- toa kanavan historiasta ja ohjelmistosta.
Ritva tutkimusdatan keräämisen välineenä
Tutkijan kannalta jatkuva ohjelmavirran tallen- taminen on merkittävä parannus aineistojen ke-
räämiseen. Radio- ja tv- ohjelmatallenteet olivat aiemmin ohjelmaa lähet- tävien yhtiöiden, tuotan- toyhtiöiden ja yksityisten henkilöiden hallussa, mi- kä edellytti tutkijalta sala- poliisintaitoja aineistojen jäljittämiseksi. Lisäksi tal- lenteita oli usein mahdol- lista käyttää vain kyseisen yhtiön tiloissa. (Keinonen 2012, 54–55.) Ritva-tieto- kannan kautta tutkija pää- see käsiksi kaikkien kes- keisten kotimaisten kana- vien ohjelmavirtaan vuo- den 2009 alusta lähtien, ja pian myös Yleisradion di- gitoituihin vanhempiin tv-ohjelmiin. Paikalliska- navien aineistoihin pääsy on kuitenkin edelleen hankalaa: niiltä on saatavilla vuosittain vain vii- kon näytteet. Ritvassa ei myöskään ole toistaiseksi kaupallisten kanavien historiallista aineistoa. Joka tapauksessa pääsy radio- ja tv-aineistoon on ny- kyisin huomattavasti helpompaa kuin aiemmin.
Ohjelmavirtaa on tallennettu vuoden 2009 alusta lähtien systemaattisesti ja kattavasti. Aiem- min yhtiöt päättivät itse, mikä oli säilyttämisen arvoista (vrt. esim. Noordegraaf 2010, 7). Mo- net tutkijoiden kannalta kiinnostavat ohjelmat jäivät arkistoinnin ulkopuolelle. Nykyisin vastaa- vanlaisia aukkoja ei pääse enää syntymään. Tut- kijat, jotka etsivät tulevaisuudessa radio- ja tv-ai- neistoa tutkimuksensa kohteeksi, eivät siten ole enää tutkimusaiheita valitessaan sidottuja yhtiöi- den arkistointipolitiikkaan.
Tutkijoiden työtä helpottaa myös se, että arkis- to huolehtii sekä aineiston tallennuksesta että pit- käaikaissäilytyksestä. Aineiston käyttö on ilmais- ta ja siihen pääsee käsiksi eri puolilla Suomea va- paakappalekirjastoissa.
Kuva 1.
Ritva tutkimusdatan käytön näkökulmasta
Haku
Tutkimusdatan käytön näkökulmasta Ritva-tie- tokanta tarjoaa tutkijalle monia etuja. Tietokanta edistää välinerajojen tutkimuksellista ylittämistä mahdollistamalla samaan aikaan sekä radio- että tv-aineistoon kohdistuvat haut (Keinonen 2012, 56). Monipuoliset hakutyökalut mahdollistavat relevantin datan löytymisen laajan digitaalisen aineiston joukosta. Hakuja voi rajata kuvailevan metadatan mukaan (esim. ohjelman nimi, kuvaus, asiasana, genre), kanavan mukaan, ohjelmatyypin mukaan (ohjelma, sarja, jakso), mediatyypin mu- kaan (radio tai televisio), henkilön tai yhtiön mu- kaan. Hakutuloksia on mahdollista ladata eri for- maateissa (esim. csv ja xml) jatkokäsittelyä varten.
Selaus
Hakutyökalujen lisäksi aineistoa on mahdollista myös selata. Kanavia, henkilöitä ja yhtiöitä voi se- lata nimen mukaan, teksti-tv-sivuja kanavittain tai päivän mukaan. Ohjelmaopassivu EPG (ku-
va 2) näyttää valittujen kanavien oh- jelmatarjonnan tietyltä päivältä. Oh- jelmien nimet toimivat linkkeinä oh- jelmatietueisiin ja tallenteisiin.
Aikajananäkymällä (kuva 3) voi ver- rata eri kanavien ohjelmavirtaa rinnak- kain visuaalisena näkymänä.
Audio/videotallenne-näkymä (ku- va 4) esittää yhteenvedon siitä, mitä viikkoja kanavilta on tallennettu vuo- sittain.
Haku- ja selaustoiminnoissa on myös haasteita. Tehokkaiden tiedon- hakujen tekeminen edellyttää käyttäjältä melko hyvää tietokannan rakenteen, metadatan ja sisäl- lön tuntemusta. Toistaiseksi hakuja ja hakutulok- sen latauksia ei voi tehdä muualla kuin katselu- ja kuuntelupisteillä, mutta tämä on muuttumas- sa. Metadataversio on tarkoitus julkaista interne- tissä vuoden 2016 aikana, minkä jälkeen hakuja voi tehdä verkossa vapaasti ja kirjautuneet käyt- täjät voivat myös ladata hakutuloksia.
Katselu ja kuuntelu
Ritva-tietokantaa varten on kehitetty selaimeen upotettu, räätälöity VLC-soitin. Ohjelmavirrassa voi navigoida esimerkiksi soittimeen integroitu- jen pikkukuvia klikkaamalla tai ohjelmaoppaan, kalenterin tai kanavavalikon avulla.
Ongelmallista on se, että katselu ja kuuntelu on tekijänoikeussyistä rajattu vain tiettyihin organi- saatioihin. Digitaalinen kopiointi ja välittäminen on samasta syystä estetty katselu- ja kuuntelupis- teillä, joten tutkija ei voi tallentaa haluamaansa ohjelmavirtaa omalle koneelleen. Internetjulkai- sukaan ei auta tässä, sillä vain metadata voidaan Kuva 2.
Kuva 3.
julkaista verkossa tekijänoikeussyistä. Ajoittaiset tekniset ongelmat ja tallennuksen häiriöt saatta- vat myös ajoittain häiritä aineiston käyttöä.
Ritva tutkimusdatan hallinnan välineenä
Ritva tarjoaa työvälineitä myös tutkimusdatan hallintaan. Työpöytätyökalulla käyttäjä voi tal- lentaa tekemiään hakuja, kiinnostavia ohjelman- pätkiä ja näihin liittyviä muistiinpanoja. Ohjel- matallenteita lukuun ottamatta näihin pääsee jat- kossa käsiksi myös internetissä, mutta toistaisek- si tutkijat joutuvat tekemään muistiinpanonsa omalla koneellaan.
Runsas metadatan määrä voi tukea tutkimus- datan dokumentointia. Arkiston tuottama me- tadata kuten sarjakohtaiset kuvaukset ja kanava- kuvaukset voivat tarjota apua tiedon kontekstu- alisoinnissa. Hakutuloksia ja metadataa voi lada- ta eri formaateissa jatkokäyttöä varten. Jokaisella tietueella on pysyvä tunniste, joka auttaa aineis- toon viittaamisessa.
Vaikka metadataa on paljon, sitä on tarjol- la paikoin epätasaisesti. Jotkut tietueet sisältävät vain perustiedot: joissakin ohjelmatietueissa on esimerkiksi vain nimi ja lähetysaika. Toisissa tie- tueissa kuten kotimaisissa sarjatietueissa on puo- lestaan runsaasti metadataa käytettävissä: ohjel- man eri nimiversioita, sisältökuvaus, tietoa tuo- tantovuodesta, asiasanoja sekä linkityksiä henki- löihin ja yhtiöihin.
Metadatassa, esimerkiksi henkilö- ja yhtiölinki-
tyksissä, on paikoin aukkoja. Yleltä saadaan henkilö- ja yhtiölinkityksiä osaan ohjelmis- ta, ja kotimaisiin sarjoihin lisätään linkkejä, mutta resurssit eivät riitä linkittämään näi- tä tietoja esimerkiksi yksittäisiin sarjan jak- soihin. Suuri osa tiedonsiirtoina saaduis- ta ohjelmien sisältökuvauksista on alun pe- rin luotu markkinointitarkoituksiin, joten niiden soveltuvuus tutkimuksen tiedonläh- teeksi voi olla paikoin kyseenalainen. Lisäk- si metadata saattaa sisältää virheitä, sillä arkistos- sa ei ehditä käymään lävitse kaikkea tiedonsiir- toina saatua metadataa.
Yhteenveto
Kaikkiaan Ritva-tietokanta tarjoaa apukeinoja tutkimusdatan hallintaan, vaikka kehitettävää toki riittää. Tietokanta tarjoaa laajan ja kattavan pääsyn kotimaiseen radio- ja tv-aineistoon. Arkis- to vastaa aineiston tallennuksesta ja pitkäaikais- säilytyksestä säästäen siten tutkijan työtä. Tieto- kannan käyttö on maksutonta ja siinä on useita haku- ja selailuominaisuuksia sekä räätälöity työ- kalu aineiston katseluun ja kuunteluun. Raaka- metadataa sekä arkiston tuottamaa metadataa on tarjolla runsaasti. Pysyvät tunnisteet helpottavat aineistoon viittaamista.
Vaikka tietokanta sisältää paljon aineistoa, siinä on edelleen sisällöllisiä puutteita. Paikalliskana- vilta on käytettävissä vain viikon näytteitä. His- toriallisessa mielessä Ritva-tietokanta on toistai- seksi melko kapea-alainen. Ohjelmavirtaa on tal- lennettu vuoden 2009 alusta ja historiallista ai- neistoa edustavat toistaiseksi lähinnä Ylen digi- toidut ohjelmat. Tulevaisuudessa Ritva-tietokan- taan on kuitenkin mahdollista liittää myös mui- ta historiallisia kokoelmia.
Keskeisin käyttöä hankaloittava tekijä on kat- selun ja kuuntelun rajautuminen vain tiettyihin organisaatioihin. Katselun ja kuuntelun vapaut- taminen internetissä edes tutkimuskäyttöön vaa- tisi kuitenkin nykyiseen lainsäädäntöön muutok- sia, joita toistaiseksi ei ole näköpiirissä. Metada- taa saadaan eri ohjelmista ja eri kanavilta epäta- Kuva 4.
saisesti, ja resurssit eivät riitä paikkaamaan kuin osan metadatan aukoista. Lisäksi metadata saat- taa sisältää virheitä, koska kaikkea metadataa ei ehditä tarkistaa.
Toistaiseksi hakujen tekeminen sekä hakutulos- ten ja muistiinpanojen käsittely vaatii asiakasta hakeutumaan katselu- ja kuuntelupisteelle, mut- ta internetjulkaisun jälkeen nämä haasteet jäävät historiaan. Arkisto pyrkii jatkuvasti etsimään rat- kaisuja myös muihin tietokannan rakenteeseen ja käyttöön liittyviin haasteisiin, jotta tietokanta oli- si jatkossa yhä parempi työkalu myös tutkimus- datan keräämiseen, käyttöön ja hallintaan. &
Lähteet:
Keinonen, Heidi (2012). KAVA:n radio- ja tv-arkisto:
ohjelmavirtaa ja talletuksia tutkimuskäyttöön. Lähi- kuva 1/2012, 53-57.
L 28.12.2007/1433. Laki kulttuuriaineistojen talletta- misesta ja säilyttämisestä. Valtion säädöstietopank- ki Finlex, Ajantasainen lainsäädäntö. http://www.fin- lex.fi (12.7.2016)
Noordegraaf, Julia (2010). Who Knows Television?
Online Access and the Gatekeepers of Knowledge. Cri- tical Studies in Television. Autumn 2010, Vol. 5:2, 1-19.
Selkälä, Elina (2016). Yle arkiston aloittamisvuosi?
Sähköpostiviesti tekijälle 18.3.2016.
Veyrat-Masson, Isabelle (2012). The Archives of French Television: The Challenge of the 4Cs. Criti- cal Studies in Television. Autumn 2012, Vol. 7:2, 36-45.
Tietoa kirjoittajasta
Eeva Savolainen, vastaava luetteloija Kansallinen audiovisuaalinen instituutti Radio- ja televisioarkisto
eeva.savolainen@kavi.fi
