Pinja Karlqvist
BIRGER FEDERLEYN KEHITTÄMÄ FRENCKELLIN TEHDASALUE
Kandidaatintyö
Rakennetun ympäristön tiedekunta
Iida Kalakoski
Olli-Paavo Koponen
Huhtikuu 2020
Pinja Karlqvist: Birger Federleyn kehittämä Frenckellin tehdasalue (The development of the Frenckell factory area by Birger Federley) Kandidaatintyö
Tampereen yliopisto
Arkkitehtuurin tutkinto-ohjelma Huhtikuu 2020
Arkkitehti Birger Federley palkattiin 1900-luvun alussa uusien tehdasrakennusten suunnitteli- jaksi paperiruukille J.C. Frenckell & Son. Laitos oli laajentunut tarpeen mukaan perustamisesta vuonna 1783 alkaen, mutta uudet ajanmukaiset koneet vaativat uusia ja isompia tiloja. Tämän työn tarkoitus on selvittää mitkä tekijät vaikuttivat tehdasalueen suunnitteluun, ja miten historialli- set kerrostumat näyttäytyvät Frenckellin tehdasalueella Tampereen keskustassa nykyään.
Työ perustuu Birger Federleyn piirustuksiin, vanhempiin historiallisiin tutkimuksiin, historialli- siin selvityksiin 2010-luvulta sekä havainnointiin tehdasalueella. Paperiteollisuuden historiaa kä- sitellään kontekstin sisällä. Työ sisältää myös katsastuksen Federleyn jugendtyyliin ja tehtaiden lisärakentamiseen, miltä osin Frenckelliin löytyy yhtäläisyyksiä. Tehtaan ja sen rakennusten his- toriaa sekä Federleyn jälkeisiä muutoksia käsitellään. Tätä seuraava analyysi perustuu hahmo- tettuun ristiriitaisuuteen rationaalisen tehtaan vaatimusten ja jugendin arvojen välillä. Federley huomioi lisäksi vanhat tehdasrakennukset sekä alueen historian ja sisällytti uuteen kokonaisuu- teen osia vanhoista rakennuksista, mitä myös käsitellään tutkimuksessa.
Analyysin tuloksena todettiin, että Birger Federley perusti suunnittelutyönsä tehtaan historiaan ja alkuperäisiin punatiilisiin julkisivuihin, luodakseen nykyaikaisen tehtaan koneiden ehdoilla. Hä- nen kevyt tapansa soveltaa jugendia liike- ja asuinrakennuksissaan näkyy myös Frenckellin teh- taan julkisivuissa. Uudet paperiteollisuuden muutokset aiheuttivat jo 1920-luvulla tehdastoimin- nan lopettamisen. Tämän jälkeen monia rakennuksia on purettu ja useita muutoksia tehty, mutta Federleyn näkemys on vielä koettavissa. Yhtenäinen kokonaisuus on yllättävän yksityiskohtainen ja historiallisesti moniulotteinen. Nykyään Frenckellin tehdasalue on tärkeä osa Tampereen teol- lisuushistoriaa kosken varrella.
Avainsanat: Frenckellin tehdasalue, Birger Federley, Tampere
Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck –ohjelmalla.
1. JOHDANTO ... 1
2.LÄHTÖKOHDAT ... 2
2.1 Tutkimuksen kohteet ... 2
2.2 Rajaus ... 2
3. LÄHTEET JA METODIT ... 3
3.1 Vanhemmat lähteet ja historialliset selvitykset ... 3
3.2 Nykytilanteen havainnointi ja analysointi ... 4
4.TEHTAAN JA SUUNNITTELIJAN TAUSTAA ... 5
4.1 J.C. Frenckell & Son ... 5
4.2 Birger Federley ... 5
4.3 Paperiteollisuuden muutokset ... 6
5.FRENCKELLIN KEHITYS ... 7
5.1 Lähtötilanne ja modernisointi ... 7
5.2 Uusien paperikoneiden vaatimukset ... 7
5.3 Tehdas ja imago ... 8
5.4 Historiallisuus ... 8
5.5 Jugend ja Frenckell ... 8
….6.UUSI KOMPLEKSI ... 10
6.1 Tehdasrakennukset ... 10
6.2 Pannuhuone ja tehdaspiippu ... 12
6.3 Toimisto ... 13
6.4 Muut säästetyt rakennukset ... 13
6.5 Federleyn jälkeen ... 13
6.6 Kokonaisuus nykyään ... 14
7.ANALYYSI ... 15
7.1 Havainnointi ... 15
7.2 Yksityiskohtien rikkaus ... 17
7.3 Historialliset kerrostumat ... 18
7.4 Rationaalisen tehtaan ja jugendin yhdistelmä ... 19
8.YHTEENVETO ... 21
LÄHTEET ... 22
1. JOHDANTO
Tampereen ensimmäinen teollisuuslaitos oli Abraham Häggmanin vuonna 1783 perus- tama paperiruukki. Ruukki sai myöhemmin nimekseen J.C. Frenckell & Son, ja kehittyi tuotannon vaatimusten mukaan. Tästä huolimatta 1900-luvun alussa uudet koneet edel- lyttivät kokonaan uudet tilat. Arkkitehti Birger Federley sai tehtäväkseen suunnitella his- toriallisen kompleksin uudelleen, sekä modernin tuotannon että perinteisiin pohjautuvan jugendin sanelemana. Syntyneeseen tehdaskokonaisuuteen Federley yhdisti myös al- kuperäisiä rakennusosia, mistä seurasi historiallisesti kerroksellinen kokonaisuus Tam- merkosken varrella.
Tässä työssä tutkin Birger Federleyn muokkaamaa Frenckellin tehdasaluetta. Lähteinä käytän arkkitehdin piirustuksia ja aiempaa kirjallisuutta aiheesta, 1980-luvun suojelukiis- taan pohjautuvista tutkimuksista aina 2010-luvun historiallisiin selvityksiin. Työn fokus on teollisuustuotannon ja jugendin arvojen yhdistyminen Frenckellin paperitehtaalla ja tähän liittyneet suunnitteluvalinnat. Näennäisesti ristiriitaisista lähtökohdista syntynyt Frenckell on kuitenkin väitteeni mukaan arvokas tehdasalue, jossa arkkitehti käytti historiallisia piirteitä ja tehtaan vaatimuksia hyväkseen, luodakseen esteettisen ja toiminnallisen ko- konaisuuden.
Ensin käsittelen tutkimuksen lähteitä ja metodiikkaa sekä perustelen lähteiden valinnat.
Seuraavaksi käsittelen lyhyesti Frenckellin tehtaan alkuaikoja ja Federleyn taustaa suun- nittelijana. Erityisesti jugendin vaikutteet ja historiallisuus ovat tutkimuksessa tärkeitä.
Lopuksi analysoin Frenckellin tehtaan jäljellä olevia rakennuksia paikan päällä.
2. LÄHTÖKOHDAT
2.1 Tutkimuksen kohteet
Carl Birger Federley (1874–1935) teki 36 vuotta kestäneen uransa Tampereella. Hän suunnitteli asuintaloja ja liiketiloja Tampereen keskustaan, mutta myös huomattavan määrän rakennuksia teollisuudelle. (Kivinen 1982, s.125.) Frenckellin tehtaan uusien pa- perikoneiden vaatiessa uudet tilat sai Federley tehtäväkseen suunnitella vanhasta ym- päristöstä yhtenäisen modernin kokonaisuuden (Arkkitehdit MY 2017, s.42). Nykyään Frenckell on tärkeä osa Tampereen huomattavaa teollisuusperintöä.
Tässä työssä tutkin suunnittelijan ja tehtaan taustaa sekä analysoin vuosina 1904–1920 syntynyttä jugendtyylistä kokonaisuutta. Paperikoneiden vaatimukset ohjasivat suunnit- telua (Kivinen 1982, s.176), ja tutustun paperin valmistusprosessiin tämän kannalta. Tek- niikan kehitys oli suurin tekijä tehtaan muutoksissa. Selvitän myös tuotannon järjestelyjä ja toimintaa, sekä miltä osin nämä vaikuttivat suunnitteluun.
Birger Federley säästi ja käytti vanhan tehtaan rakennusosia osittain (Kivinen 1982, s.177). Jugendin vaikutteet ja historiallisuus ovatkin näkyvin osa tehdaskokonaisuutta.
Haluan tutkia kuinka Federley onnistui yhdistelemään vastakkaiset lähtökohdat, ja miten ristiriita mahdollisesti näkyy tehdasalueella. Analysoin lopputulosta ja arvioin ratkaisujen onnistuneisuutta. Muutoksia Frenckellin tehdasalueelle on toki tehty jälkeenpäin. Jotta nykytilanteen analysointi olisi mahdollista, teen myös katsauksen purkuun ja muutostöi- hin. Haluan löytää ajan kerrostumat ja jugendin detaljit, ja verrata niitä arkkitehdin muihin töihin.
2.2 Rajaus
Kontekstin kannalta tärkeitä suurempia aiheita käsittelen mahdollisimman säästeliäästi.
Tarkastellun ajanjakson tapahtumiin johtaneet asiat katson kuitenkin tärkeiksi, lisäksi pian uudistamisen jälkeen lopetettu tehdastoiminta edellyttää selityksen.
Tutkimusalueen ulkopuolelle jää suurilta osin Birger Federleyn henkilöhistoria ja ura, sekä Frenckelliin myöhemmin tehdyt muutokset ja Tampereen keskustorin kehitys. Pa- periteollisuuden historiaa tutkin vain kontekstin sitä vaatiessa. Nykytilannetta havainnoin ja analysoin ulkoa, sillä sisätiloihin on tehty suurempia muutoksia. Osa rakennuksista on myös purettu, ja ne jäävät vähemmälle huomiolle.
3. LÄHTEET JA METODIT
3.1 Vanhemmat lähteet ja historialliset selvitykset
Tutkimuksen kohteena on vanhempia lähteitä, kuten 1900-luvun alussa laadittuja piir- roksia ja asemakaavoja sekä historiallisia tutkimuksia ja selvityksiä. Kuvat auttavat hah- mottamaan menetettyjä tiloja ja suhteuttamaan ne nykytilanteeseen. Vuosien 1900 ja 1916 asemakaavoja vertaamalla saa hyvän kuvan tehdyistä muutoksista. Näitä asema- kaavoja on myös Paula Kivinen käyttänyt kirjassaan Tampereen Jugend (1982).
Tampereen Jugend sisältää yksityiskohtaisen henkilökuvan Birger Federleystä ja esitte- lee hänen töitään. Teksti perustuu aiempiin historiallisiin selvityksiin, yhdistysten histo- riikkeihin, Tampereen kaupungin ja Tampereen teknillisen yliopiston arkistoihin ja henki- löhaastatteluihin. Tämän työn henkilökuva Birger Federleystä perustuu pitkälti näihin tie- toihin.
Teos Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998 (Jaakola 1998) on alkuperäi- sen Tampereen rakennuskulttuuri Osa 1 (Leskinen 1984) uudistettu versio. Tähän on kerätty tietoja Tampereen rakennushistoriallisesti arvokkaimmista rakennuksista.
Pohjoismaiden paperiteollisuudesta 1600–1900-luvuilla kertova lisensiaatintyö Papper av lump (Sjunnesson 2006) toimii päälähteenä paperivalmistuksen tekniikoista ja kehi- tyksestä. Valmistuksen siirtyessä käsityöstä koneelliseen olivat tilalliset vaatimukset sa- malla erilaiset.
Väitöskirja Tammerkosken kansallismaisema teollisuusperintönä, Verkatehtaasta Fin- laysoniin 1965-2005 (Lähteenmäki 2017) informoi tämän työn käsitystä teollisuusarkki- tehtuurin arvoista sekä Frenckellin uusiokäytöstä ja suojelemisesta. Tehtaan lopettami- sen jälkeiset tapahtumat ovat väitöskirjassa dokumentoitu.
Arkkitehdit MY julkaisivat vuonna 2017 historiallisen selvityksensä keskustorista ja ym- päröivistä rakennuksista: Tampereen Keskustori, Rakennetun ympäristön historia ja ny- kytila. Selvitys sisältää yksityiskohtaisen katsauksen keskustorin vaiheittaiseen kehityk- seen. Tämän työn kannalta erityisen tärkeitä ovat Frenckellin alueen alkuperäinen laa- jentuminen ja myöhempi purku. Koottu aineisto ja leikkauskartat ovat havainnollistavia.
Aikaleikkauskartat perustuvat muun muassa 1700- ja 1800-luvun asemakaavoihin, kart- toihin ja valokuviin sekä aikaisempiin rakennushistoriaselvityksiin. Tampereen kaupun-
gin tilaustyönä on myös tehty vuonna 2019 Frenckellin konttorin rakennushistoriaselvi- tys. Arkkitehtitoimisto Lasse Kosunen Oy on dokumentoinut konttorin lukuisat muutos- työt, myös Birger Federleyn suunnittelemat.
3.2 Nykytilanteen havainnointi ja analysointi
Pohjatyön jälkeen pyrin paikan päällä havainnoimaan detaljeja ja kokonaisuuksia myö- hempää analysointia varten. Sisällytän työhön kuvia nykytilanteesta, sillä paljon Birger Federleyn työstä Frenckellin alueella on säilynyt. Selvitettyäni suunnittelutehtävän vaa- timukset, tunnetut rakennusten säilytetyt osat sekä alkuperäisen tehtaan antamat vaikut- teet, arvioin jugendin piirteitä ja alkuperäisten osien soveltamista kokonaisuuteen.
Paljon alueen alkuperäisistä rakennuksista purettiin, mutta myös Federleyn suunnittele- maa on purettu ja muutettu. Toivon kuitenkin löytäväni jäljellä olevia yksityiskohtia ja ide- oita. Suurimmat tehdasrakennukset säästettiin purkusuunnitelmista huolimatta, ja tämän takia Frenckellin tehdas on nykyään osa Tampereen mittavan tehdashistorian perintöä.
4. TEHTAAN JA SUUNNITTELIJAN TAUSTAA
4.1 J.C. Frenckell & Son
Neljä vuotta Tampereen perustamisen jälkeen, vuonna 1783, saapui Kruunupyystä ku- pariseppä Abraham Häggman (1733–1810) kaupunkiin. Hän sai luvan perustaa Tampe- reen ensimmäiset tehtaat: paperitehtaan, värjäämön, vaskipajan ja suurimomyllyn kos- ken rannalle. Vuonna 1832 Helsingin yliopiston kirjanpainaja Johan Christoffer Frenckell osti alle kahdenkymmenen työntekijän tehtaan, joka sai nimekseen J.C. Frenckell & Son.
(Jaakola 1998, s.39.)
Vuoteen 1840 mennessä oli Frans Frenckell rakennuttanut uuden kolmikerroksisen teh- dasrakennuksen, johon sijoitettiin tehtaan ensimmäinen paperikone. Tehdas toimi tässä vaiheessa jo kuudessa erillisessä rakennuksessa. (Kivinen 1982, s.176.) Frenckellin konttorirakennus valmistui vuonna 1847. Konttorin yläkerrassa oli alun perin tehtaanjoh- tajan asunto. Tampereen kansallismaisemaan kuuluva kahdeksankulmainen savupiippu valmistui vuonna 1870. (Jaakola 1998, s.40.)
4.2 Birger Federley
Arkkitehti Birger Federley (1874–1935) opiskeli vuosina 1892–1896 Helsingissä, Suo- men Polyteknillisessä opistossa. Koulutus keskittyi klassisiin muotoihin ja symmetriaan, poiketen suuresti joitain vuosia myöhemmin syntyneestä jugendarkkitehtuurista. (Kivi- nen 1982, s.119-120.) Historialliset viitteet ja kulttuuriperinnön arvostus kuitenkin säilyi Federleyn myöhemmissä töissä.
Lyhyeksi jäänyt yhteistyö Lars Sonckin kanssa toi Birger Federleyn Tampereelle. Uu- dessa kotikaupungissaan arkkitehti teki pitkän uransa. (Kivinen 1982, s.120.) Hän haki vaikutteita töihinsä myös ulkomailta, hän kävi moneen kertaan Ruotsissa, muissa poh- joismaissa ja Saksassa syventymässä eri aiheisiin. Hän tutustui esimerkiksi paikallisiin rakennusteknisiin uutuuksiin ja työväenasuntoihin. (Kivinen 1982, s.124.)
Federley suunnitteli uransa aikana huomattavasti asuin- ja liiketaloja, erityisesti Tampe- reen keskustaan. Näissä tehtävissä hän pystyi suunnittelemaan jugendin ihanteen mu- kaan kokonaistaideteoksia; rakennukset kalusteineen ja sisustuksineen. (Kivinen 1982, s.188) Koristeellisuus, epäsymmetrisyys sekä arkkitehdin suunnittelemat esineet tulivat Federleyn uran aikana tutuiksi. Jugendin piirteet ovat näkyviä hänen töissään, kansallis- romanttisia tunnusmerkkejä löytyy kuitenkin harvemmin. Professori Paula Kivinen (1982, s.217) luonnehtii töitä persoonallisiksi: ”…Federleyn arkkitehtuuri on luonteeltaan varsin
hillittyä ja tietyllä tavalla yksinkertaista. Häntä on sanottu myös kevyen käden arkkiteh- diksi.” Kivinen toteaa, ettei Federleyn jugendissa ole raskaita kansallisromanttisia ai- heita, vaan pikemmin antiikin spiraaleja ja muita kansainvälisiä teemoja.
Tehtaiden palkkaamana Federley sai suunnitellakseen paljon lisärakentamista ja yh- teensovittamista. Hän suunnitteli pian Tampereelle saavuttuaan makasiinirakennuksia ja Osakeyhtiö Ferrarialle suuren tehdasalueen (Kivinen 1982, s.175). Satamakadun tri- koolle Federley piirsi vuosien 1916–1928 aikana korotuksia ja laajennuksia (Jaakkola 1998, s.98). Lielahden sulfiittiselluloosatehtaalle hän suunnitteli paljon, ja Tampereen Rohdos Oy tilasi häneltä useita laajennussuunnitelmia. Näissä toistuivat vanhojen ra- kennusten piirteet, jotta kokonaisuudesta tulisi yhtenäinen. 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä rakennettiin harvemmin uusia tehtaita, ja arkkitehtien työ näissä tehtä- vissä oli suurimmaksi osaksi lisärakentamista. (Kivinen 1982, s.181-182.)
4.3 Paperiteollisuuden muutokset
Perinteisesti paperia valmistettiin lumpusta, eli tekstiilituotannon jätteestä tai käytetyistä vaatteista. Prosessi vaati kuitenkin suuria määriä hyvälaatuista raaka-ainetta, ja 1700- luvun alussa paperin kysyntä oli kasvanut liian suureksi. Ongelmaan saatiin ratkaisu vasta aikavälillä 1850–1870, kun menetelmiä kehitettiin paperin valmistamiseen puu- kuidusta. Ensin paperinvalmistuksessa käytettiin puuhioketta, myöhemmin pystyttiin ke- miallisen keittoprosessin kautta valmistamaan ja käyttämään selluloosaa. (Sjunnesson 2006, s.9.)
Paperinvalmistuksen voi myös jakaa käsintehtyyn ja konevalmisteiseen paperiin. Käsin paperia valmistettiin arkki arkilta ja ripustettiin kuivumaan, koneellisesti paperi muodostui pitkissä janoissa. Pohjoismaihin tuotiin ensimmäiset paperikoneet vuosina 1829–1842.
Käsipaperitehtaissa jatkettiin lumpun käyttöä kuituraaka-aineena, koneelliset manufak- tuurit siirtyivät puuhiokkeen käyttöön siirtymäkauden aikana. (Sjunnesson 2006, s.10.) Frenckellin tehtaan alkuaikoina valmistusprosessi oli kokonaan käsityötä ja raaka-ai- neena käytettiin lumppua. Vuonna 1841 tehdas sai ensimmäisen paperikoneensa, ja pa- periruukista tuli Suomen suurin. 1860-luvulla muissa tehtaissa siirryttiin puukuidun käyt- töön raaka-aineena, ja Frenckell menetti johtavan asemansa. Jotta Frenckellin tehdas pystyisi vastaamaan modernin tuotannon tarpeisiin ja laajentamaan toimintaansa, pää- tettiin tehdasalue uusia 1900-luvun alkuvuosina. Uudet koneet pystyivät tuottamaan kor- kealaatuisempaa paperia puukuidun ja lumpun sekoituksesta. (Kivinen 1982, s.176.)
5. FRENCKELLIN KEHITYS
5.1 Lähtötilanne ja modernisointi
Frenckellin tehdas oli vuodesta 1783 rakentanut tiloja tarpeen mukaan, ja 1900-luvun alkuvuosina vaadittiin suuria muutoksia, jotta uusien koneiden hankkiminen olisi mah- dollista. Birger Federley sai tehtäväkseen uudistaa alueen kokonaisuudessaan. Piirus- tukset valmistuivat vuosina 1904–1920. (Kivinen 1982, s.176.)
Tehdasalueella oli tällä hetkellä rykelmä pienempiä tehdasrakennuksia, varastoja ja asuntoja. Vanha massahiomoon kuuluva kahdeksankulmainen savupiippu ja rapattu konttorirakennus erottuivat muuten matalasta tiilisestä rakennusmassasta. (Jaakola 1998, s.40.) Konttorin ja kosken välissä oli runsaasti puistoaluetta. Kirkkokadun ja silloi- sen Pitkäkadun (nykyisen Aleksis Kiven kadun) välissä olleilla tonteilla oli tiilisiä maka- siineja sekä puisia asuntorakennuksia ja työväenasuntorakennus. (Kivinen 1982, s.176.) Kokonaiskuva oli sekava ja teollisesti vanhentunut.
5.2 Uusien paperikoneiden vaatimukset
Uudet tehokkaammat paperikoneet vaativat lisäkseen voimakeskuksen, voimansiirtolait- teita sekä varasto- ja lajittelutilaa. Toiminnaltaan koneet olivat kuitenkin samanlaisia, ja niistä käytettiin samoja nimityksiä. Hollanteri on paperimassan jauhatus- ja muokkaus- kone, jossa massaa ensiksi käsitellään. Paperimassa puristuu paperikoneessa monessa vaiheessa lähemmäksi lopputuotetta. Kolmannessa vaiheessa silitys- ja kiillotuskone ka- lanteri viimeistelee paperin pinnan. (Kivinen 1982, s.176.)
Paperikone vaatii prosessinsa vuoksi kymmeniä metrejä tilaa. Tehdassalin muodon tulee siksi olla hyvin pitkä, mutta kapea. Koneet ja tuotannon vaatimukset ohjasivat tilojen si- joittelua ja muotoja, mihin Federley ei pystynyt vaikuttamaan. Vanhassa ja uudessa teh- taassa hollanteri sijoitettiin kosken viereen, kalanteri taas Kirkkokadun varrelle. Projektin tehdassuunnittelijana toimi insinööri K.A. Niinikoski (1878-1944), joka antoi Federleylle tarvittavat lähtötiedot. Koneiden vaatima tila ja niiden sijainti oli Niinikosken käsialaa.
(Kivinen 1982, s.176–177).
5.3 Tehdas ja imago
Tehtaiden julkisivuilla pystyttiin parantamaan yrityksen imagoa, siksi suunnittelijoiksi va- littiin myös ajan parhaimpia arkkitehteja (Arkkitehdit MY 2017, s.38). Keskeisen sijain- tinsa vuoksi Frenckellillä oli tässä oivallinen mahdollisuus mainostaa itseään. Läntisen portin yläpuolelle onkin kiveen hakattu J.C. Frenckell & Son Ab. Arkkitehdin palkkaami- sella oli siis roolinsa, vaikka puhtaan teollisuustuotannon tarpeiden kattamiseen olisi kel- vannut halvempi ratkaisu.
Finlaysonin tehtaan kehräämö Siperian piirsi vuonna 1899 C. Sequin-Bronner (Arkkiteh- dit MY 2017, s.43), joitain vuosia ennen Frenckellin uudistamista. Frenckellin naapuri on selkeä vertailukohde, voi kuvitella tämän rakennuksen vaikuttaneen suunnitteluun. Pu- natiilisillä ja graniittiyksityiskohtaisilla rakennuksilla onkin paljon yhteistä. Punatiilistä teh- tiin Frenckellin vanhatkin tehdasrakennukset, ja nykyäänkin Tampereen tehdasperintöön vahvasti yhdistetty materiaali oli 1800- ja 1900-luvun taitteessakin selkeä valinta yhtiön imagon kannalta.
5.4 Historiallisuus
Federley säästi konttori- ja asuinrakennuksen, massahiomoon liittyneen piipun ja osia vanhasta torinpuoleisesta julkisivusta. Myös kellotorni on peräisin aiemmasta tehdasra- kennuksesta. (Arkkitehdit MY 2017, s.24.) Tämän ansiosta historiallinen kerroksellisuus on säilynyt, erityisesti uuteen tehtaaseen sisällytetyt ulkoseinien osat olisivat varmaankin olleet helpompi purkaa ja uudistaa kokonaan. Uuden tehtaan julkisivujen suunnitteluva- linnat on myös tehty enimmäkseen vanhan tehtaan mukaan (Kivinen 1982, s.179). Tästä syystä aluetta on usein vaikea yhdistää aikaansa.
Nykyisen Frenckellin aukion kohdalla olleet korttelit aiottiin korvata jo aiemmin. Tehtaalta Federley oli saanut tehtäväkseen laatia suunnitelmat jo vuosia aiemmin uusia työväena- suntoja ja kansankoulurakennusta varten. Tonttien 1830-luvulla rakennetut puutalot oli- vat tässä vaiheessa huonokuntoisia, mutta muutoksia ei koskaan tehty. Nämä säästyivät myös Federleyn uudistussuunnitelmassa. (Kivinen 1982, s.178-179.)
5.5 Jugend ja Frenckell
Kuten Federley teki muissakin tehdastöissään, jatkoi hän ennemmin vanhaa tehdasta uusilla tilavaatimuksilla kuin suunnitteli ajan tyylisiä uusia rakennuksia. Näin kokonaisuu- desta tuli erittäin yhtenäinen, mutta jugendin piirteitä on vaikea löytää. Myöskään Feder- leyn omaa kädenjälkeä ei nopealla silmäyksellä huomaa.
Suunnittelun ajankohdan kuitenkin tunnistaa yksityiskohdista, torneista ja rakenteista.
Sisäpihan pyöreät tornit tuovat kokonaisuuteen romantiikkaa. Puistonpuoleisella julkisi- vulla on myös pieni torninpala, jonka kattoa koristaa linnunmuotoinen tuuliviiri. Kokonaan uusi kaarevakattoinen pannuhuone on leikkisämpi tulkinta historiallisen tehtaan aiheista, suurilla kaarevilla ikkunoillaan.
Rakenteet eroavat toisistaan jonkin verran. Seinät ovat massiivitiilisiä, ristilimitettyjä kah- den kiven seiniä (Kivinen 1982, s.177). 1900-luvulla muuratut osat ovat kuitenkin täsmäl- lisempiä, ja tiilet tasalaatuisempia. Samoihin aikoihin rautabetoni oli tekniikkana yleisty- mässä Tampereen tehtailla, ja myös Frenckelliin valetut rautabetonivälipohjat mahdollis- tivat suuremmat ikkunapinta-alat (Kivinen 1982, s.177). Uusiin tehdassaleihin saatiin nyt korkeammat ikkunat ja enemmän luonnonvaloa.
6. UUSI KOMPLEKSI
6.1 Tehdasrakennukset
Keskeinen rakennusryhmä laajeni etelään päin yli 20 metriä uusien tilavaatimuksien ta- kia. Siksi päädyttiin purkamaan kuivaus- ja verstashuone sekä pienentämään konttorira- kennuksen huomattavaa puutarhaa. Pohjakerroksiin sijoitettiin voimansiirto- ja muut vas- taavat laitteet, toiseen kerrokseen konesalit ja kolmanteen lajittelu- ja varastotilat. (Kivi- nen 1982, s.177)
Kuvassa 1 näkyy Federleyn piirtämä asemakaava vuodelta 1916, jolloin suurin osa muu- toksista oli jo tehty. Piirroksessa pohjoissuunta on vasemmalle ja koski rajaa aluetta ku- van yläosassa. Vasen rakennusosa sisältää ensimmäisen konesalin, kosken varrella on vasemmalla hollanteri ja oikealla pitkä lumppurakennus. Toinen puistoa rajaava raken- nus on merkitty kolmanneksi konesaliksi, ja korttelin keskellä oleva osa toiseksi. Kirkko- kadun varrella, kuvan alaosassa, on kalanteri- ja lajittelurakennus. (Kivinen 1982, s.177.)
Kuva 1. Fedeleyn vuonna 1916 piirtämä asemapiirros uudistetusta tehtaasta. Teh- taan omistamat alueet jatkuivat länteen asuin- ja makasiinikortteleilla pääjulkisi- vua vastapäätä sekä etelään pannuhuoneen ja piipun tonteilla, kosken varrella.
kuva: Tampereen kaupunki.
Koskenpuoleiset tehtaan tiiliseinät ovat suurilta osin alkuperäisiä, vaikka korjailtuja. Kort- telin keskellä oleva rakennus oli myös osa vanhaa tehdasta, mutta siitä on lohkaistu osia.
Näistä poiketen Satakunnan- ja Kirkkokadun sekä puistonpuoleiset osat ovat Federleyn suunnitelmien mukaan rakennettuja. Tästä huolimatta Kirkkokadun julkisivussa, nykyi- sen aukion puolella, on jonkin verran säästettyä seinää. Sisäpihalla näkyy kaksi pyöreää muotoa, oikeassa sisänurkassa matalampi tornin osa vasemmalla Federleyn vesitorni.
Pihan suorakulmio on kerroksen korkuinen lisäosa kolmanteen konerakennukseen. (Ki- vinen 1982, s.177)
Kuva 2. Leikkauspiirros vuodelta 1907. Uudet betonivälipohjat mahdollistivat kor- keat ikkunat tehdassaleissa, muualla ikkunoiden kokoa on varioitu.
Kuva: Tampereen kaupunki.
Yläpuolisessa leikkauksessa näkyy joenpuoleisen julkisivun ikkunavaihtelua ja tehtaan rakenteita. Piirustus on otsikoitu lisärakentamisena. Muutokset ovat tässä tapahtuneet enimmäkseen vanhojen tiiliseinien sisällä. Ylöspäin keventyvä pilari-palkkirakenne mah- dollisti muutokset uudeksi lumppurakennukseksi.
Kuvassa 3 on ensimmäisen konerakennuksen leikkaus sekä vesitornin, hollanteriraken- nuksen osan ja konerakennuksen koskenpuoleinen julkisivupiirros. Vuonna 1916 Feder- ley oli jo lisännyt osia suunnitelmiinsa, kuten kerroksen konerakennukseen ja vuonna 1909 piirretyt portaat vesitorniin (Federley 1909). Satakunnankadun julkisivulla erikoinen torni on litteä, sisäpihalta nähtynä pyöristetty. Oikealla näkyy viereisen katutason viiva.
Kuva 3. Julkisivu- ja leikkauspiirros vuodelta 1916, jossa näkyy rakenteita ja ikku- noiden variointia. Leikatun sylinterin muotoinen vesitorni erikoisella kattomuo-
dollaan tuo kokonaisuuteen romanttisia piirteitä. Kuva: Tampereen kaupunki.
6.2 Pannuhuone ja tehdaspiippu
Yhdeksi Tampereen teollisuushistorian symbolipiipuiksi nimetty Frenckellin savupiippu säästettiin ja viereen Federley suunnitteli pannuhuoneen, joka rakennettiin vuosina 1905–1907 (Jaakola 1998, s.40). Kahdeksankulmainen piippu dekoratiivisella jalustal- laan hammastuksineen, syvennyksineen ja nimikyltteineen toimii parina pannuhuo- neelle.
Pannuhuoneessa Federley käytti samoja materiaaleja kuin muualla – tiiltä rakenteelli- sena sekä dekoratiivisena pyöreitä muotoja korostavana elementtinä, graniittia sokke- leissa sekä ovia ja ikkunoita koristavana, ja peltiä säänsuojana. Pannuhuoneen julkisi- vuissa vanhojen muotojen tulkinta on vapaampaa ja leikkisämpää. Jo katto on kaareva, ja teema jatkuu yhtenäisenä. Pääsisäänkäynti ja viereiset ikkunat ovat suuren tiilisen kaaren alla, jota kannattelee tiiliset pilarit. Yläpuolella sisäänkäynnin molemmin puolin on kaksi pyöreää ikkunaa graniittikoristein. Rakennuksen toisessa päädyssä kaaret si- sältävät ruutuikkunat. Pannuhuoneen pitkille sivuille on sijoiteltu pareittain lisää puoliym- pyrän muotoisia ruutuikkunoita. Rinteen takia ikkunat ovat kosken puolella korkealla maantasosta.
1910-luvulla rakennettiin pannuhuoneen edestä alkava ja konttorin puutarhan kiertävä kapea rautatie, jolla helpotettiin tehtaan omaa logistiikkaa (Arkkitehdit MY 2017, s.26).
Pannuhuoneen ympärillä oli myös Federleyn suunnitelmissa makasiini, työpaja ja muita myöhemmin purettuja rakennuksia (Kivinen 1982, s.177).
6.3 Toimisto
Empire-tyylinen vaaleaksi rapattu punatiilirakennus erottui tehdasalueella selkeästi. Toi- misto- ja asuntorakennusta oli muutettu alkuperäisestä jo ennen Birger Federleytä. Jul- kisivuihin hän suunnitteli esimerkiksi uuden porrashuoneen sisäpihalle ja ikkuna- ja ovi- muutoksia; ikkunoita muurattiin umpeen Kirkkokadun julkisivussa ja ovia siirrettiin (Ark- kitehtitoimisto Lasse Kosunen Oy 2019, s.17).
Vanhaa tyyliä jäljennettiin Kirkkokadun ja Puutarhakadun julkisivuilla. Sisäpihalla Feder- ley kuitenkin sovelsi jugendin pyöreitä muotoja. Alkuperäiset portaat purettiin, ja pyöris- tetty porrashuone sekä laajennus rakennettiin.
6.4 Muut säästetyt rakennukset
Kirkkokadun ja Itäisenkadun väliset tontit säästyivät ilman suurempia muutoksia. Vasta vuonna 1920 Federley uudisti korttelin luoteiskulmassa olevan varastotilan kaksikerrok- siseksi tiilirakennukseksi (Kivinen 1982, s.178–179). Vanhat ränsistyneet puutalot jäivät tontille aiemmista uudistussuunnitelmista huolimatta.
Tonteilla 6 ja 7 oli vuoden 1916 asemakaavan mukaan kaksi makasiinia, yksi makasiini- ja kuivausrakennus, puusepänverstas ja vaakarakennus. Lisäksi korttelissa oli kaksi asuinrakennusta ja yksi erikseen merkattu työläisasuntorakennus. (Kivinen 1982, s.176.)
6.5 Federleyn jälkeen
Frenckellin tehtaasta tuli vuonna 1921 osa W. Rosenlew & Co:ta, mutta paperinvalmistus lopetettiin kokonaan jo vuonna 1928. Tämän jälkeen alue siirtyi kaupungille. (Jaakola 1998, s.40.) Aiemmin Frenckell oli pystynyt jalostamaan raaka-aineitaan tontilla, mutta selluloosan tuominen muualta ei ollut enää kannattavaa. Tarpeeksi suuria määriä sellu- loosaa ei pystytty kuljettamaan ilman rautatieyhteyttä (Jaakola 1998, s.40).
Kaupunki järjesti asemakaavakilpailun vuonna 1936 ostettuaan koko Frenckellin tehdas- alueen. Tampereen kaupungilla oli nyt erityinen mahdollisuus uudistaa keskustaa. Pal- kintolautakunta asetti tavoitteeksi koskimaiseman vaalimisen ja työväestöä virkistävän puiston kehittämisen. Kilpailuohjelmassa ohjeistettiin säilyttämään vanha kirkko ja alu-
een kirjasto- ja teatteritalo, mutta tehdasrakennuksia ei haluttu säilyttää. Lopulta lunas- tettiin Martta Martikainen-Ypyän ja Ragnar Ypyän luonnos ”Cocktail á la Manhattan”, jossa raatihuoneen ja tehdasrakennusten lisäksi muita jugendrakennuksia oli keskusto- rin laidoilta purettu. Tilalle suunniteltiin korkeita kerrostaloja seitsemästä kymmenkerrok- sisiin. Raatihuone ja jugendaikaiset asuintalot tosin säilytettiin asemakaavassa, joka hy- väksyttiin syksyllä 1938. (Lähteenmäki 2017, s.75-77.)
Uutta asemakaavaa ei koskaan toteutettu ensin sodan ja myöhemmin rahoituksen puut- teen takia (Lähteenmäki 2017, s.77). Tehdasta ei pitänyt säästää, mutta siitä tuli vahin- gossa aikainen esimerkki teollisuusperinnön säästämisestä ja uusiokäytöstä. Kaupun- gille oli kannattavampaa hyödyntää kiinteistöä virasto- ja harrastuskäyttöön (Kivinen 1982, s.179).
6.6 Kokonaisuus nykyään
Tampereen kaupungin saatua kiinteistö haltuunsa purettiin tehdasalueelta rakennuksia.
Nykyiseltä Frenckellin aukiolta purettiin asuin- ja makasiinikorttelit 1960-luvulla, jotta pai- kalle saatiin parkkipaikka. Tehdaskorttelin sisäpihalla ollut toinen konerakennus purettiin samoihin aikoihin. (Kivinen 1982, s.177.) Sisäpiha kunnostettiin 2010-luvulla punatiilipin- taiseksi, Frenckellinaukio sai nykyisen muotonsa vuonna 2001, ja patosilta kävely-yh- teyksineen valmistui samana vuonna (Arkkitehdit MY 2017, s.34-35).
Harry W. Schreck ja Lasse Kosunen suunnittelivat vuonna 1982 valmistuneet teatteritilat TT-Frenckellille, jotka ovat vieläkin käytössä (Arkkitehdit MY 2017, s.32). Tehdasraken- nuksissa toimii nykyään myös ravintola, kaupungin palvelupiste ja virastoja. Pannuhuo- neessa toimii vuodesta 2019 musiikkiklubi.
Federelyn jälkeen kellotornia oli muutettu, mutta 1980-luvulla torni muutettiin takaisin Federleyn piirustuksia vastaavaksi (Arkkitehdit MY 2017, s.32). Konttorirakennusta muu- tettiin myös Federleyn jälkeen, ikkunoita lisäämällä ja poistamalla, ja lisäksi 40-luvulla rakennusta korotettiin (Arkkitehtitoimisto Lasse Kosunen Oy 2019).
7. ANALYYSI
7.1 Havainnointi
Lähestyttäessä Keskustorin eteläreunan suunnasta Frenckellin konttori tulee ensimmäi- senä vastaan. 40-luvun lisäkerros on kauempaa huomattavissa, mutta katoaa lähempää tarkasteltaessa räystään taakse. Muutoksia torijulkisivussa ei välttämättä huomaa, mutta puiston puolella ikkunoiden välit vaihtelevat häiritsevästi. Empiren aikakautena tällaista ei olisi hyväksytty. Federleyn sisäpihan laajennukset erottautuvat selkeästi massasta.
Pyöreät muodot ovat selkeästi osa jugendin aikakautta, ja monimuotoisuus yhdistää ra- kennuksen visuaalisesti muuhun kokonaisuuteen. Rikkoutuneesta vaaleasta rappauk- sesta pilkottaa varsinainen yhdistävä tekijä, punatiilinen rakenne.
Kierros pannuhuoneen kautta paljastaa yllättävää leikkisyyttä ainakin muuhun tehtaa- seen verrattuna. Pienet pyöreät ja suuret puoliympyrän muotoiset ikkunat lähentelevät jo jugendia. Vaihteleva mutta symmetrinen ikkunaruudukko ja graniittiset kaarien päät- teet tuntuvat tulkinnoilta tehdassalien julkisivudetaljeista. Piipun jalustassa on myös jon- kin verran kaarevia muotoja, joiden ansiosta pannuhuone on tälle selkeä pari. Raken- nuksessa on samantapainen ulospäin kaareva räystäs kuin muussakin tehtaassa.
Kääntyessä piipusta lumppurakennusta kohti huomaa tiilien ja aiheiden kerroksellisuu- den. Alin kerros on alkuperäisestä tehtaasta: pienen ikkunan kaari vaikuttaa olevan myö- hemmin paikattu, laastia on käytetty runsaammin sekä tiilet ovat punaisempia. Toinen kerros on hieman sisäänvedetty, tiilet oranssimpia ja poltoltaan tasalaatuisempia. Kol- mannessa kerroksessa tiili lisäksi pyöristyy kulmissa, ja jatkuu räystäässä ulospäin kaa- reutuen. Varsinainen arkkitehtoninen arvo sijaitsee kuitenkin ikkunoiden muodoissa ja yksityiskohdissa.
Koskenpuoleisessa julkisivussa ikkunat jatkuvat samalla logiikalla. Yksinkertaisin ikkuna on klassisesti alimmalla, toisessa kerroksessa sijaitsee saman matalan kaaren omaava ikkuna ulkonevalla tiilikaarella graniittipäättein. Ylimpänä on elegantein kokonaan yl- häältä pyöristetty ikkuna kapealla tiilikaarella ja graniittiaksenteilla. Kaarien ulkonevat osat ja näiden pellitykset jatkuvat kolmen ryhmissä. Kaikkia ryhmiä yhdistää myös pelli- tetty tiilinen ikkunalauta. Hollanterirakennuksessa ei ole alimman tason ikkunoita konei- den vedensaannin vuoksi, ja sen seinä on graniittia, jota on myöhemmin paikattu beto- nilla tuotannon loppumisen jälkeen.
Seuraavana ensimmäisen konerakennuksen lyhyt julkisivu työntyy esiin rakennusmas- sasta. Konesalit ja näin ollen myös ikkunat ovat korkeampia kuin viereisissä rakennuk- sissa. Ikkunat esiintyvät pareittain, ja ylimpänä on puolikkaan ovaalin muotoinen ikkuna, joka pyöristää myös yläpuolella olevan räystään ja koristelistan ympärilleen. Aihetta löy- tää muualtakin eri variaatioina.
Satakunnankadun julkisivua on puhkottu, jotta kevyt liikenne pääsee kulkemaan raken- nuksen katutasossa olevan kerroksen läpi. Kadussa kiinni olevat ikkunat on vaihdettu, katon palkisto on näkyvissä ja käytävän portaat johtavat kosken tasolle. Julkisivulla pa- rilliset ikkunat toistuvat, ja konerakennuksen julkisivun toisessa päässä yläikkuna ker- tautuu kulman molemmin puolin.
Yläikkunan alla ulkonemassa sijaitsee rivistö pieniä suorakulmaisia ikkunoita Frenckel- linaukion julkisivussa. Katutasossa käytävän sisäänkäynti ja suurempi ikkuna ovat muita yksittäisiä nelikulmaisia aiheita kompleksissa, joista mikään ei vaikuta olevan jugendin aikainen. Aihe onkin hyvin irrallinen tässä kontekstissa, mutta syntynyt Federleyn jäl- keen.
Frenckellinaukion pääjulkisivussa kokonaisuus on muuten yhtenäinen. Kalanteriraken- nuksen korkeat ikkunat ovat kaikki puolikaaripäätteisiä, paitsi kellotornin viereiset parit, joiden kaari on loivempi. Koskijulkisivuun verraten kaarien graniittipääte on täällä vaaka- suora graniittinen koristelista, joka yhdistää ikkunaparit toisiinsa. Kellotorni elävöittää ko- konaisuutta. Kattomuoto on koristeellinen, vaikkakin täysin symmetrinen, mutta jugendiin yhdistettävissä.
Frenckellin tehtaanpihalle pääsee läntisestä ja kerrosta alempana olevasta eteläisestä portista. Kaarevat portit ja holvatut käytävät toistavat ikkunoiden kaarevia aiheita muita yksityiskohtia monumentaalisemmin. Yksinkertaisen koristeelliset graniittipilarit kannat- televat tiilikaarta, joka jatkuu holvattuun käytävään. Tehdaspiha on voinut olla aiemmin hyvin ahdas, mutta keskellä olleen konerakennuksen purkamisen jälkeen vaikutelma on avoin ja monimuotoinen. Tämän takia piha torneineen on nykyään romanttinen koko- naisuus. Nauhaikkunalliset lisärakenteet ja punatiilinen pihamateriaali vihjaavat uudis- tuksista mutta kokonaisuus on silti Federleyn käsialaa.
Mielenkiintoisin näkymä on kuitenkin Kirjastonpuistosta konttorin takaa. Kolmannen ko- nerakennuksen korkeat koristeelliset ikkunat, kaareva portti ja telttakattoinen torni tuuli- viirillään tuntuvat keskiajan inspiroimalta jugendilta. Matalampi lumppurakennus ja 2000- luvun kävelysilta rakennuksen läpi täydentävät monimuotoista kokonaisuutta. Myös ko- nerakennuksen toiseen kerrokseen on rakennettu silta korkeuseron mahdollistamana.
Kuva 4. Frenckellin pääjulkisivu nykyiselle aukiolle. Keskellä vanhasta rakennus- kannasta jätetty kellotorni, sulautettuna uuteen massaan. Takana Finlaysonin
Siperia-rakennus ja piippu.
7.2 Yksityiskohtien rikkaus
Jokainen Federleyn torni on erilainen. Kuvan 4 kellotorni, sisäpihan puolitorni ja kadulle litteä vesitorni sekä puistonpuoleinen nelikulmainen torni tuuliviirillä ovat kaikki yksilölli- siä. Yksityiskohdat muuttuvat tehtaanaluetta kiertäessä, mutta kokonaisuus pysyy yhte- näisenä. Kellotornin ikkunoiden graniittidetaljeja löytyy myös pannuhuoneen pyöreistä ikkunoista, täällä ikkunan ympäröivänä.
Jugendin ja Federleyn muiden töiden tasaisen rappauksen sijaan tiili on Frenckellin pää- materiaali. Tämä mahdollistaa pyöreiden muotojen korostamisen ja Federleyn tavoitte- leman yhtenäisyyden tehtaan historiaan. Kaaret, syvennykset ja ulokkeet ovat pääosin tiilisiä, myös räystään kaarevuus sekä räystään alaiset koristelistat, jotka jatkuvat pienin muutoksin kokonaisuuden ympäri ovat tiilestä toteutettuja.
Graniittisia aksentteja löytyy myös joitain vuosia aiemmin valmistuneesta punatiilisestä Finlaysonin Siperiasta, jossa aihe on raskaampi ja vailla vaihtelua. Julkisivussa on myös ilmeisiä historiallisia aiheita, kuten pilastereita, hammastusta ja sotilaallista symmetriaa.
Verrattuna Siperiaan Frenckell on jugendin malliesimerkki.
Pääjulkisivussa ikkunat on järjestetty pareittain, joissain julkisivuissa on kolmen ryhmiä ja myös yksittäisiä ikkunoita löytyy. Ikkunoiden koot vaihtelevat toiminnallisuuden mu- kaan, ja kaarien eroavaisuudet elävöittävät sommitelmia. Lukuisat yksityiskohdat muis- tuttavat Frenckellin tehtaan arkkitehtonisesta ja historiallisesta arvosta.
Kuva 5. Nykyistä Kirjastonpuistoa rajaavat julkisivut. Federleyn holvattu eteläinen portti ja linnunmuotoinen tuuliviiri tornin päätteenä vihjaavat jugendista. Oikealla
2000-luvulla puhkottu lumppurakennus ja kävelysilta. Patosilta mahdollistaa kevyen liikenteen pääsyn rakennuksen läpi ja kosken yli.
7.3 Historialliset kerrostumat
Frenckellin tehtaan vaikutteet näkyvät puiston julkisivuissa kuvassa 5. Oikealla lumppu- rakennuksen alempien kerrosten alkuperäinen mittakaava, vasemmalla kolmannen ko- nerakennuksen rautabetonin mahdollistamat korkeat ikkunat ja Federleyn jugendin in- spiroima romanttinen torni tuuliviirillä. Myöhemmät muutokset ja korjaukset ovat myös ilmeisiä, kuten lumppurakennuksen läpi johtava kävelysilta ja peltikaton uudistus.
Frenckellinaukiolla huomaa portinviereisten ikkunoiden oikealla puolella tiilen laadussa ja värissä eroja. Osa ristilimitettyä seinää on säästetty vanhasta tehtaasta. Samalla la- donnalla jugendin aikana on materiaalia käytetty sovelletusti. Kiertävä räystäs on kaar- rettu ulospäin, joitakin kulmia pyöristetty ja uudet tiiliset koristeaiheet ovat yhtenäisiä teh- taan alueella. Materiaalivalinnalla Federley on kunnioittanut tehtaan menneisyyttä.
Kahdeksankulmaisen piipun parina toimiva pannuhuone kaariaiheillaan sisältää esi- merkkejä jugendinaikaisesta historiallisten aiheiden uudelleentulkinnasta. Kuvassa 6 nä- kyy Federleyn versio Diocletianuksen kylpylästä tunnetusta ikkunasta, antiikin Rooman ajalta (Hopkins 2012, s.126). Puoliympyrän muotoinen kaari-ikkuna on jaettu kolmeen
osaan pilareilla. Frenckellin pannuhuoneessa Federley teki aiheesta tiilisen ja sijoitti ra- kennuksen pääsisäänkäynnin toisen päädyn samanlaiseen ikkunaan. Kaariaiheita hän sovelsi myös kattomuotoon ja muihin ikkunoihin. Päätyjen häränsilmäikkunat, usein ba- rokinaikaisista kirjoista löytyvät (Hopkins 2012, s.126), ovat tässä graniittikoristein varus- teltuja.
Kuva 6. Massahiomoon liittynyt vuonna 1870 valmistunut savupiippu ja Federleyn rinteeseen rakennettu pannuhuone. Tiilinen kokonaisuus on eheä, vaikka pannu- huoneessa on uusia aiheita.
7.4 Rationaalisen tehtaan ja jugendin yhdistelmä
Verrattuna Birger Federleyn asunto- ja liikerakennuksiin Tampereen keskustan alueella Frenckell sisältää niukasti koristeaiheita. Etenkin nuoren arkkitehdin suunnittelema Pa- landerin talo keskustorin reunalla on hyvin koristeellinen, mutta tässä projektissa asiakas oli asettanut koristeaiheille vaatimukset, ja sekä taiteilija että toinen arkkitehti joutuivat muokkaamaan suunnitelmia asiakkaan tyydyttämiseksi (Kivinen 1982, s.126-129). Fe- derleyn jugend oli alusta alkaen kevyempi ja abstraktimpi.
Vuonna 1904 piirrettyä Tampereen Osake-Pankin taloa rakennettiin Frenckellin kanssa samanaikaisesti (Kivinen 1982, s.135), ja on rappauksesta huolimatta verrattavissa teh- taaseen. Ikkunoiden ruudutuksen vaihtelu, pyöristykset, torninpuolikkaat ja monimuotoi- suus muistuttavat tehtaan aiheita. Tässä ote on kuitenkin kansallisromanttisempi, sillä graniittia on käytetty laajemmin porteissa ja pohjakerroksessa. Koristeaiheet ovat myös hienovaraisia spiraaleja ja muita abstrakteja kuvioita.
Federley käytti Frenckellin tehdasalueella samoja aiheita kuin muissakin rakennuksis- saan. Laukonlinna ei ole ilmeisen koristeellinen, ja kansallisromantiikkaan viittaa vain ensimmäisen kerroksen kaaria korostaen ladottu rustiikkinen graniitti. Kevyesti jugendiin viittaa hammastus, pienet syvennykset, päädyn koristeellinen aurinko ja pyöristetyt ulok- keet. Portin takainen ovi on kuitenkin sijoitettu Diocletianuksen ikkunaan, ja päädyn au- ringon alle on sijoitettu häränsilmäikkuna. Tarkemmin katsoessa pystyy tunnistamaan Frenckellissä Federleyn kädenjäljen ja samantapaiset aiheet kohteesta riippumatta.
Frenckell on esimerkki Federleyn tavasta suunnitella lisärakentamista, mitä hän pääsi soveltamaan etenkin tehdasrakennuksissa. Vanhan tehtaan jatkeeksi suunniteltu alue tehtiin kuitenkin tilallisesti aina uusien koneiden ehdoilla, eikä Federley pystynyt näihin vaatimuksiin vaikuttamaan. Siksi Federleyn tehdasarkkitehtuuri on pitkälti julkisivuarkki- tehtuuria, ja näin jugend ja tuotantoprosessin ohjaama tehdas yhdistyivät toisiinsa.
Kirjastonpuiston puolella kokonaisuus on kaikista tehtaan näkymistä epäsäännöllisin ja kertoo parhaiten Frenckellin tehtaan suunnittelulähtökohdista, historiallisuuden, käytän- nöllisyyden ja jugendin yhdistelmästä. Yhtenäinen kokonaisuus oli Federleyn suunnitte- luprosessissa tärkein asia, ja onnistunut lopputulos on vielä havaittavissa Tampereen keskustassa.
8. YHTEENVETO
J.C. Frenckell & Son laajeni ja kehittyi tehtaana vuodesta 1783 eteenpäin. Suuremmat muutokset olivat 1900-luvun alussa välttämättömiä, ja Birger Federley palkattiin laaduk- kaan lopputuloksen ja siten kohennetun yrityskuvan saavuttamiseksi. Tehtaan historian, tuotannon vaatimusten ja jugendin piirteiden yhdistelmä on yhä läsnä Tampereen koski- maisemassa.
Federleyn lähestymistapa tehdassuunnitteluun ja lisärakentamiseen perustui tehtaiden olemassa olevien piirteiden tulkintaan ja soveltamiseen. Klassinen koulutus antoi puitteet historiallisten aiheiden tulkitsemiseen ja vanhan rakennuskannan arvostamiseen sekä valikoivaan säästämiseen. Federley sovelsi kevyttä jugendiaan tiiliseen paperitehtaa- seen, ja tarkkasilmäinen löytää julkisivuista ajanmukaisia aiheita.
Paperiteollisuuden muutokset vaativat tehdasrakennusten mukautumista, kunnes pian Federleyn tehtaan valmistumisen jälkeen jälleen kerran uudet tekniikat vaativat uudis- tuksia, joihin ei pystytty vastaamaan ja tehdastoiminta jouduttiin lopettamaan. Sattumien kautta tehtaan tilat päätyivät uusiokäyttöön Tampereen kaupungin omistuksessa, ja suu- rin osa Federleyn suunnitelmasta säästyi nykyaikaan.
Federleyn takia historiallisesti kerroksellinen Frenckellin tehdasalue on tärkeä osa Tam- pereen keskustan laajaa teollisuusperintöä. Näennäisesti ristiriitaiset lähtökohdat antoi- vat mahdollisuudet moniulotteisen kokonaisuuden muodostamiseen. Yksityiskohtainen ja rikas punatiilinen alue on kaikesta huolimatta yhtenäinen, ja Birger Federleyn käden- jälki on vieläkin havaittavissa Frenckellin tehdasalueella.
LÄHTEET
Arkkitehdit MY (2017). Tampereen Keskustori, Rakennetun ympäristön historia ja nyky- tila. Tampere: Grano.
Arkkitehtitoimisto Lasse Kosunen Oy (2019). Frenckellin konttori, Rakennushistoria- selvitys. Tampere. Saatavissa: tietopalvelu Siiri < http://siiri.tampere.fi/displayOb- ject.do?uri=http://www.profium.com/archive/ArchivedObject-0C55F4A0-A2F3-FCE4- 5085-4F79CC18932A>
Hopkins, O. (2012). Reading Architecture, A Visual Lexicon. London: Laurence King Publishing Ltd.
Federley, B. (1909) Rakennuspiirustus nro. A8900402: [piirustus] Tampereen kaupunki.
Saatavissa: Tapsa-rakennuspiirustuspalvelu, Frenckellinaukio 2 <https://tapsa.tam- pere.fi/> [Noudettu 28.3.2020]
Jaakola, J. (1998) & Leskinen, M. (1984, alkuperäinen teos). Tampereen kantakaupun- gin rakennuskulttuuri 1998. Tampere: Kirjapaino Tammer-Paino Oy.
Kivinen, P. (1982). Tampereen jugend. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.
Lähteenmäki, M. (2017). Tammerkosken kansallismaisema teollisuusperintönä, Verka- tehtaasta Finlaysoniin 1965-2005. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Helsinki: Unigrafia.
Sjunnesson, H. (2006). Papper av lump, Studier av kontinuitet och förändring i nordisk pappersindustri från 1600-tal till 1900-tal. Stockholm: Kungliga Tekniska Högskolan.
Kuvalähteet
Rakennuspiirustukset: Leikkaus 13.11.1907 nro. L8900399, Asema 21.8.1916 nro.
A8900403, Julkisivu 21.8.1916 nro. I8900405. [piirustus] Tampereen kaupunki. Saata- vissa: Tapsa-rakennuspiirustuspalvelu, Frenckellinaukio 2 <https://tapsa.tampere.fi/>
[Noudettu 28.3.2020]
Muut kuvat tekijän omia.
