Puhtia Pohjois-Karjalasta : esimerkkejä maaseudun hyvinvointipalvelujen tuottamisesta

(1)

SPATIA RAPORTTEJA 1/2020

PUHTIA POHJOIS-KARJALASTA – Esimerkkejä maaseudun

hyvinvointipalvelujen tuottamisesta

Virpi Lemponen ja Arja Jolkkonen

(2)

PUHTIA POHJOIS-KARJALASTA – Esimerkkejä maaseudun

hyvinvointipalvelujen tuottamisesta

Virpi Lemponen ja Arja Jolkkonen

Itä-Suomen yliopisto

Alue- ja kuntatutkimuskeskus SPATIA 2020

ISBN: 978-952-61-3427-7 (PDF) ISSNL: 1795-9594

ISSN: 1795-9594, Spatia raportteja

(3)

2

TIIVISTELMÄ

Tämä julkaisu on Puhti – Muuttuvat yritystoiminnan muodot Pohjois-Karjalan maaseudulla -hankkeen raportti, jossa esitellään esimerkkejä yhteiskunnallisesta yritystoiminnasta Poh- jois-Karjalassa. Hyvinvointipalveluja tuottavista osuuskunnista kuvataan vuonna 2017 pe- rustetun Juuassa toimivan Osuuskunta Hopeisen Koivun ja kiteeläisen vuonna 1995 perus- tetun Työosuuskunta Ruorin toimintamalleja. Esimerkkinä yhdistyksen tuottamasta hyvinvointipalvelusta on Kontiolahdella sijaitseva päiväkoti Vellikello, jota ylläpitää Mönnin ja Sel- kien kylien kyläyhdistys Maisemakylien Vellikello ry. Uudenalaisena ikäihmisten asumispal- velumuotona esitellään ikäihmisten perhehoidon mallia, jota on kehitetty Kiteellä, ja josta sitä on lähdetty levittämään myös muualle Suomeen. Perhehoito on ikäihmisen hoivaa ja huolenpitoa perhehoitajan kodissa. Perhehoito myös tukee kuntia ikäihmisten palvelujen järjestämisessä sekä tarjoaa työmahdollisuuksia paikallisille ihmisille. Nuorten yrittäjyyden edistämisen esimerkkinä on 4H-yrittäjyys ja nuorten 4H-yrittäjien kokemukset yrittäjyy- destä. Selvityksen aineisto koostuu kirjallisuudesta, haastatteluista, kyselystä, tilastoaineis- tosta, dokumenteista sekä internet- ja Facebook-sivuilla olevista tiedoista.

Pienosuuskunnat ovat merkittäviä palvelujen tuottajia ja työllistäjiä maaseudulla, mutta erityisesti harvaan asutuilla alueilla pelkästään markkinaehtoinen palvelutuotanto ei usein- kaan ole mahdollista, vaikka palveluille on tarvetta. Ikäihmisten perhehoito on uusi palvelu- muoto kotihoidon ja laitoshoidon välissä. Ikäihmisten perhehoitoa toteutetaan kahdella tavalla, joista toimeksiantosopimuksen mukainen perhehoitoa on ammatillista perhehoitoa yleisempää. Nämä molemmat toimintamallit vaativat yhä kehittämistä muun muassa perhehoitajien tuen ja kannustimien osalta, sillä perhehoito on sitovaa ja henkisesti raskasta.

Kylien elinvoimaisuudelle on elinehto, että ainakin joitakin palveluja on saatavilla lähipalve- luna tai edes kohtuullisella etäisyydellä. Yhdistykset tarvitsevat palvelutuotannon käynnis- tämiseksi resursseja, kumppanuuksia, aktiivisia jäseniä ja usein myös paljon talkootyötä.

4H-yrittäjyys kannustaa maaseudun nuoria kokeilemaan yrittäjyyttä, sillä yrityksen perustaminen on helppoa ja siihen saa tukea 4H-yhdistyksistä. Lisäksi se opettaa vastuuta ja työelä- mätaitoja. Maaseudun hyvinvointipalvelujen tuottamisessa tarvitaan innovaatioita tai innovaattoreita, jotka voivat olla aktiivisia henkilöitä tai hankkeita. Todettuihin puutteisiin tai on- gelmiin on haettava uusia ratkaisuja ja toimintamalleja myös muualta sekä sovellettava niitä paikallisiin olosuhteisiin. Uuden toimintamallin käyttöönotto näyttää usein vaativan ulkopuolisen sysäyksen.

KIITOKSET

Kiitos kaikille toimijoille, asiantuntijoille ja yrittäjille osuuskunnissa, yhdistyksissä, perheko- deissa, oppilaitoksissa tai kunnissa, joita haastateltiin selvitystä varten. Kiitos tutkimukseen osallistuneille Pohjois-Karjalassa toimiville 4H-yrittäjille ja 4H-toiminnanjohtajille ja Itä-Suo- men aluejohtajalle. Kiitos Puhti-hankkeen ohjausryhmälle sekä toimijoille yhteistyöstä Kare- lia-ammattikorkeakoulussa, Maaseudun Sivistysliitossa ja Itä-Suomen yliopiston Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatiassa.

Asiasanat: hyvinvointipalvelut, innovaatiot, maaseutu, Pohjois-Karjala, yhteiskunnallinen yrittäjyys

(4)

3

SISÄLTÖ

1 JOHDANTO ... 5

1.1 MAASEUDUN HYVINVOINTIPALVELUT MURROKSESSA ... 5

1.2 SOSIAALISET INNOVAATIOT MAASEUDUN HYVINVOINTIPALVELUJEN UUDISTAJANA ... 6

1.3 YHTEISKUNNALLISET YRITYKSET TYÖLLISTÄMISEN JA HYVINVOINNIN EDISTÄJINÄ ... 7

2 SELVITYKSEN TAVOITTEET, AINEISTOT JA MENETELMÄT ... 11

3 PIENOSUUSKUNNAT MAASEUDUN HYVINVOINTIPALVELUJEN TUOTTAJANA ... 13

3.1 KAKSI ESIMERKKIÄ POHJOIS-KARJALAN PIENSOSUUSKUNNISTA ... 13

3.2 TYÖOSUUSKUNTA RUORIN TOIMINTAMALLI ... 15

3.3 OSUUSKUNTA HOPEISEN KOIVUN TOIMINTAMALLI ... 17

3.4 PIENSOSUUSKUNTIEN TOIMINNAN EDELLYTYKSET ... 19

4 IKÄIHMISTEN PERHEHOITO MAASEUDULLA ... 21

4.1 TOIMEKSIANTOSOPIMUKSEEN PERUSTUVA PERHEHOITO... 21

4.2 IKÄIHMISTEN PERHEHOIDON KEHITTÄMINEN POHJOIS-KARJALASSA ... 22

4.3 LYHYTAIKAISTA JA OSAVUOROKAUTISTA PERHEHOITOA TARJOAVA PERHEKOTI ... 25

4.4 PERHEHOIDON ASEMA IKÄIHMISTEN PALVELUJEN TUOTTAJANA ... 27

4.5 JATKUVAA YMPÄRIVUOROKAUTISTA PERHEHOITOA TARJOAVA PERHEKOTI ... 28

5 YHDISTYS MAASEUDUN HYVINVOINTIPALVELUJEN TUOTTAJANA ... 31

5.1 MAISEMAKYLIEN VELLIKELLO YHDISTYKSEN PERUSTAMINEN ... 31

5.2 PÄIVÄKOTI VELLIKELLON TOIMINTA ... 33

5.3 YHDISTYKSEN JA PÄIVÄKODIN MERKITYS KYLILLE ... 34

6 4H MAASEUDUN NUORTEN YRITTÄJYYDEN EDISTÄJÄNÄ ... 37

6.1 4H-YRITTÄJYYS ... 37

6.2 4H-YRITTÄJYYS POHJOIS-KARJALASSA ... 38

6.3 4H-YRITTÄJIEN KOKEMUKSIA YRITTÄMISESTÄ ... 39

6.3.1 4H-yrityskyselyn tulokset ... 39

6.3.2 Villit juuret – perinneleivonnaisia ja villiruokaa tarjoava 4H-yritys ... 46

6.4 4H-YRITTÄJYYS NUORTEN YRITTÄJYYDEN EDISTÄJÄNÄ ... 49

7 KESKEISET TULOKSET JA JOHTOPÄÄTÖKSET ... 51

8 SUOSITUKSET ... 55

LÄHTEET ... 57

(5)

4

KUVIOT

Kuvio 1. Maaseudun elinvoiman kehitys ja yhteisöllisten hyvinvointipalvelujen tarve ... 5

Kuvio 2. Työosuuskunta Ruorin toimintamalli ... 16

Kuvio 3. Osuuskunta Hopeisen Koivun toimintamalli ... 18

Kuvio 4. 4H-yrityksen perustaminen ja toiminta ... 40

Kuvio 5. Yrityksen perustamiseen vaikuttaneet seikat ... 41

Kuvio 6. Apu ja tuki yritystoiminnan alkuvaiheessa ja tyytyväisyys tuloihin ... 42

Kuvio 7. Ohjauksen ja neuvonnan tarve yritystoiminnan harjoittamiseen... 43

Kuvio 8. Vanhempien tai muiden aikuisten apu yritystoiminnalle ... 44

Kuvio 9. 4H-yrittäjyyden vaikutus tulevaisuuteen ... 45

Kuvio 10. Tutkimuskohteiden sijoittuminen yrityskenttään ja työnteon muotoihin ... 51

TAULUKOT

Taulukko 1. Yhteiskunnallisen yritysten määritelmät ja niiden keskeinen sisältö ... 8

Taulukko 2. Työ- ja palveluosuuskunnat Pohjois-Karjalassa vuonna 2020 ... 10

Taulukko 3. Esimerkkiosuuskuntien syntyhistoria, toiminnan laajuus ja tulevaisuuden haasteet ... 13

Taulukko 4. Ikäihmisten toimeksiantosopimukseen perustuvan perhehoidon ja ammatillisen perhehoidon olennaiset erot. ... 21

Taulukko 5. Yhteenveto Maisemakylien Vellikello ry:n perustamisesta ja toiminnasta ... 35

Taulukko 6. Yhteenveto 4H-yrityksestä Villit juuret ... 49

(6)

5

1 JOHDANTO

1.1 MAASEUDUN HYVINVOINTIPALVELUT MURROKSESSA

Maaseudun hyvinvointipalvelut haurastuvat, muuttavat muotoaan ja siirtyvät kauemmaksi.

Samanaikaisesti maaseudun väestö on vähentynyt ja ikääntynyt, joten erityisesti hyvinvointia edistävien ja ylläpitävien palvelujen tarve on lisääntynyt (Sireni ym. 2017; Kurvinen ym.

2018). Väestön vähenemisen myötä alueellinen ja paikallinen kysynnän rajallisuus on palve- lutarjonnan kehittämisen esteenä, joten on syntynyt sosiaalinen tilaus yhteisölliselle palvelujen tuottamiselle. Lisäksi työpaikkojen keskittyminen keskuksiin on vähentänyt työmah- dollisuuksia maaseudulla. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Maaseudun elinvoiman kehitys ja yhteisöllisten hyvinvointipalvelujen tarve (Kuvi- ossa hyödynnetyt lähteet: Antikainen & Vartiainen 2002; Koskinen 2018)

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen toteutuessa sosiaali- ja terveyspalvelujen ja kuntien järjestämien hyvinvointia ja terveyttä edistävien palvelujen (hyte) väliin jää yhdyspintoja ja alueita, kuten maaseudun ikääntyneiden kotona asumista tukevat tai muut maaseudun hyvinvointia ja elinvoimaa vahvistavat palvelut, joita on mahdollista tuottaa yhteisöllisesti.

Maaseudun asukkaiden ja kylien oma toiminta voikin muodostua aikaisempaa tärkeäm- mäksi hyvinvoinnin ja hyvinvointipalvelujen tuottamisen kannalta. Aikaisempien selvitysten (Koskinen & Tarkiainen 2017) mukaan erityisesti erilaisten ikäihmisten kotona asumista ja asumisen viihtyvyyttä lisäävien palvelujen kehittämisen tarve on suuri. Hyvinvointipalvelu- jen kirjo on laaja ja hyvinvoinnille on annettu erilaisia määritelmiä riippuen tieteenalasta ja tarkastelunäkökulmasta. Tässä hyvinvointipalveluilla tarkoitetaan laajasti sosiaali- ja ter- veyspalveluja sekä niihin liittyviä palveluja kuten ikäihmisten kotona asumista tukevia palveluja. Hyvinvointipalveluina tarkastellaan myös erilaisia maalla asumisen arkea helpottavia palveluja ja yhteisöllisyyttä vahvistavia toimintoja.

Työ muodostaa merkittävän perustan ihmisten hyvinvoinnille. Maaseudun ongelmana, erityisesti harvaan asutulla maaseudulla, on yhtäällä työmahdollisuuksien vähäisyys, vaikka

(7)

6

toisaalla voi ilmetä myös osaajapulaa. Maaseutu tarjoaa vähän työmahdollisuuksia erityisesti naisille. (Kurvinen ym. 2018; Jolkkonen & Lemponen 2016.) Kuntaliitosten seurauksena sosiaali- ja terveysalan työpaikkojen on havaittu siirtyneen pienistä kunnista suurempiin kuntiin, mikä on vaikuttanut sekä palveluverkkoon että (nais)työpaikkojen sijaintiin (Harju- nen ym. 2017). Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus (sote-uudistus) ja siihen liittyvä palvelujen uudelleen organisointi voi lisätä erityisesti naisten työpaikkojen keskittymistä suurempiin kuntiin tai maakuntakeskuksiin, joten muutos ei tarkoita pelkästään hyvinvointivaltion palvelujen haurastumista, vaan myös työpaikkojen katoamista maaseututaajamista. Yhtei- sölliset toimintamallit kulkevat muutoksen vastavirtaan ja voivat onnistuessaan tuottaa pai- kallisesti paitsi hyvinvointipalveluja, niin myös maaseudulla asuville uudenlaisia työllistymis- mahdollisuuksia.

1.2 SOSIAALISET INNOVAATIOT MAASEUDUN HYVINVOINTIPALVE- LUJEN UUDISTAJANA

Muutokset sosiaali- ja terveyspalveluissa ja niihin liittyvien hyvinvointipalvelujen uudelleen- organisointi edellyttävät sosiaalisia innovaatioita, jotta maaseudun hyvinvointipalvelut voidaan turvata. Maakunnat, joissa sosiaali- ja terveyspalvelut tuottaa maakunnallinen kunta- yhtymä (Eksote, Kainuun sote, Siun sote, Soite), ovat sote-uudistuksen edelläkävijöitä. Ne toimivat myös esimerkkinä siitä, miten sote-uudistus voi vaikuttaa sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuteen maaseudulla sekä maaseutualueiden yhteisöllisten hyvinvointipalvelujen tuottamiseen.

Maaseudun hyvinvointipalvelujen järjestämiseksi on jo nyt kehitetty erilaisia yhteisöllisiä toimintamalleja, kuten yhteiskunnallisia yrityksiä ja osuuskuntia. Hyvinvointipalveluja voidaan järjestää myös yhdistysten tuottamana. Hyvinvointipalveluihin liittyvät sosiaaliset innovaatiot ovat erityisen tärkeitä nyt, kun palvelujen uudelleen organisointi on käynnissä.

Sosiaalisista innovaatioista ei ole olemassa yksiselitteistä määrittelyä. Useimmiten koroste- taan ainoastaan sosiaalisten ja/tai yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamista, vaikka lii- ketaloudellisillakin innovaatioilla saattaa olla myös näitä tavoitteita (Pol & Ville 2009; Westley

& Antadze 2010). Yleensä sosiaaliset innovaatiot ovat rakenteeltaan monipuolisia, rajoja ylit- täviä ja monitasoisia, minkä vuoksi sosiaalisia innovaatioita koskeva kirjallisuus pohjautuu moneen eri tieteenalaan kuten sosiologiaan, taloustieteeseen, kauppatieteeseen sekä yh- teiskuntatieteeseen (Moulaert 2009; Rüde & Lurtz, 2012; Caulier-Grice ym. 2012a, b). Sosi- aalisen innovaation monitieteellinen käsitepohja on periaatteessa ollut omiaan edistämään sen merkityksen monitulkintaisuutta.

Sosiaaliset innovaatiot leviävät ja saavat uusia muotoja, kun ideoita sovelletaan paikallisiin olosuhteisiin. Ilmiötä voi tarkastella innovaatioiden diffuusion teorian perustalta (Häger- strand 1967; Rogers 2003). Sosiaalisen innovaation käyttöönotossa on keskeistä, että se li- sää yksilöiden hyvinvointia verrattuna niihin, jotka eivät ole osallisia tästä sosiaalisesta inno- vaatiosta. Sosiaalisen innovaation käyttöönotto ja kehittäminen paikalliseen kontekstiin so- pivaksi edellyttää, että useat toimijat omaksuvat sen ja tekevät intensiivistä yhteistyötä ja että saadaan riittävät resurssit, verkosto ja kumppanuudet innovaation käyttöönottoon. So- siaalisen innovaation tuoma hyvinvoinnin kasvu toteutuu todennäköisemmin harppauksit- tain kuin pieninä vähittäisinä muutoksina. (Young 2011.)

(8)

7

Tässä sosiaalinen innovaatio ymmärretään laajasti, jotta sosiaalisten innovaatioiden vaiku- tusta muuttuvaan maaseutuun kyetään painottamaan mahdollisimman avoimesti. Kapea- alainen lähestymistapa ei mahdollistaisi sosiaalisten innovaatioiden vaikutusten laaja- alaista analysointia. Hankkeemme lähestymistavassa sosiaaliset innovaatiot viittaavat uu- siin ideoihin (tuotteet, palvelut ja mallit), jotka kohtaavat yhteiskunnallisia tarpeita aiempaa tehokkaammin, luovat uudenlaista yhteistoimintaa ja yritystoimintaa ja johtavat parempaan yhteiskunnallisten voimavarojen ja resurssien hyödyntämiseen. Sosiaalisia innovaatioita ei kuitenkaan mielletä ainoastaan uusiksi tuotteiksi, palveluiksi tai menetelmiksi vaan myös yhdistelmiksi vallitsevista käytännöistä, joille voi olla ominaista hallinnollisten tai toiminnal- listen rajojen ylittäminen sekä erilaisten ryhmien yhteistoiminnan uudistaminen ja/tai aloit- taminen. Innovaatioiden diffuusiossa huomio kiinnittyy hyvinvoinnin tuottamisen yhteisöl- listen toimintamallien käyttöönoton edellytyksiin ja esteisiin.

Maaseudulle on syntynyt erilaisia sosiaalisiin innovaatioihin perustuvia toimintamalleja, joissa uudella tavalla ylläpidetään ja edistetään maaseudun elinvoimaa sekä asukkaiden hyvinvointia, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Yhteistä näille innovaatioille on se, että ne ovat syntyneet alhaalta ylöspäin ja että ne yrittävät ratkaista jonkin ongelman tai vastata johonkin tarpeeseen sekä tuottaa hyvinvointia. Pieksämäellä ja sen lähikunnissa toimiva Lähipal- veluosuuskunta Jeesi on hyvä esimerkki hyvinvointiosuuskunnasta, joka perustettiin palve- lemaan haja-asutusalueella asuvia kotihoidon tukipalveluissa kunnan otettua käyttöönsä palvelusetelin. Ongelmana oli, ettei kunnassa ollut palvelujen tuottajia, joista palveluseteli- asiakkaat olisivat voineet valita palvelutuottajan.

Eri puolella Suomea löytyy esimerkkejä siitä, miten kyläyhdistykset ovat ryhtyneet kehittä- mään hyvinvointipalveluja kyläläisille. Kainuun Nuotta ry on Kainuussa toimivien kyläyhtei- söjen ja asukasyhdistysten perustama yhdistys. Sen tehtävänä on edistää lähidemokratiaa, maaseudun palveluja, digitalisaatiota, työllisyyttä sekä monikulttuurisuutta. Iitin Vuolenkos- ken kylän vakituiset ja vapaa-ajan asukkaat ovat ottaneet vastuuta kyläläisten hyvinvoinnista rakentaen muun muassa liikuntahallin sekä perustamalla kehitysyhtiö Omakylä Vuolenkoski Oy:n, joka tarjoaa työvoimanvuokrauspalvelua, kehittää kylällä toimivia palveluja ja tukee elinkeinotoiminnan kehittämistä. Toisenlaisia työmahdollisuuksia samoin kuin yhteisölli- syyttä ja hyvinvointia on onnistunut luomaan maatilalähtöinen designyritys Myssyfarmi Pöy- tyällä. Aktiiviset eläkeläisrouvat – myssymummot – neulovat paikallisten suomenlampaiden villasta kehrätystä ja luonnonmukaisesti värjätyistä langoista myssyjä.

1.3 YHTEISKUNNALLISET YRITYKSET TYÖLLISTÄMISEN JA HYVIN- VOINNIN EDISTÄJINÄ

Maaseudun elinvoiman kannalta yhteiskunnallisten yritysten merkitys on yhtäältä siinä, että ne tuottavat palveluja maaseudun asukkaille ja toisaalta ne myös työllistävät maaseudun työikäisiä. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelmassa¹ yhteiskunnallisten yritysten toimintaedellytysten parantaminen liitetään erityisesti osatyökykyisten ja muiden heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisen edistämiseen. Hallituksen tavoitteena on pa- rantaa yhteiskunnallisten yritysten toimintaedellytyksiä uudistamalla rahoitusta ja tarjoa- malla liiketoimintaosaamista vahvistavaa tukea.

1 http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161931/VN_2019_31.pdf?sequence=1&isAllowed=y

(9)

8

Yhteiskunnalliselle yritykselle ei ole selkeää määritelmää. Työ- ja elinkeinoministeriön selvi- tyksessä Yhteiskunnalliset yritykset Suomessa (Kostiainen 2020) on yhteiskunnallisen yrityksen määrittelyn lähtökohdaksi otettu neljä keskeistä määritelmää: 1) yhteiskunnallisen yrityksen kuuluminen osaksi yhteisötaloutta, 2) Euroopan komission yhteiskunnallisten yritysten toiminnallinen määritelmä 3) työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevan Euroopan unionin ”EaSI-ohjelman” asetuksen 2 artiklan 1 kohta, jossa yhteiskunnallisella yrityksellä tarkoitetaan oikeudellisesta muodostaan riippumatta yritystä ja 4) Euroopan sosiaalirahasto plus-asetusehdotuksen 2 artiklan kohta 156, missä yhteiskunnallisella yrityksellä tarkoitetaan oikeudellisesta muodostaan riippumatta yritystä tai luonnollista henkilöä. (Taulukko 1.) Taulukko 1. Yhteiskunnallisen yritysten määritelmät ja niiden keskeinen sisältö (Kostiainen 2020)

Määritelmä Keskeinen sisältö

1) Yhteiskunnalliset yritykset (social enterprise) ovat osa yhteisötaloutta (social economy)

Yhteisötalouteen kuuluu osuuskuntia, keskinäisiä yhteisöjä, voittoa tavoittele- mattomia yhdistyksiä, säätiöitä ja yhteiskunnallisia yrityksiä. Sosiaaliset yritykset (työ- ja elinkeinoministeriön ylläpitämään sosiaalisten yritysten rekisteriin merkitty elinkeinotoiminnan harjoittaja), jotka työllistävät heikossa työmark- kina-asemassa olevia, voivat olla yhteiskunnallisia yrityksiä.

2) Euroopan komission yhteiskunnallisten yritysten toiminnallinen määritelmä

Määritelty toiminta

• kaupallinen toiminta perustuu sosiaaliseen tai yhteiskunnalliseen päämää- rään taikka yleiseen etuun, mikä ilmenee usein korkeatasoisena sosiaali- sena innovointina,

• voitto investoidaan suureksi osaksi uudelleen mainitun sosiaalisen päämää- ränsaavuttamiseksi,

• organisaatio- tai omistusrakenne kuvastaa niiden tehtävää, koska se perustuu demokratian tai osallistumisen periaatteisiin tai koska siinä otetaan huomioon sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

Määritelmää kuuluvat yritykset, jotka

• tarjoavat sosiaalipalveluja ja/tai tavaroita ja palveluja muita heikommassa asemassa oleville henkilöille (asunnonvälitys, terveyspalvelujen saatavuus, iäkkäiden tai vammaisten avustaminen, heikommassa asemassa olevien ryhmien osallisuus, lastenhoito, työllisyys- ja koulutuspalvelut, hoidon hal- linnointi jne.) ja/tai

• tuottavat tavaroita tai palveluja yhteiskunnallista päämäärää varten (sel- laisten henkilöiden sosiaalinen ja ammatillinen integroiminen työpaikkojen kautta, jotka ovat muita heikommassa asemassa erityisesti riittämättömän pätevyyden taikka sosiaalisten tai ammatillisten ongelmien vuoksi, mikä johtaa syrjäytymiseen) mutta joiden toiminta voi kattaa myös muita kuin sosiaalisia tavaroita tai palveluja.

3) Työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevan Eu- roopan unionin ”EaSI-ohjelman” asetuksen 2 artiklan 1 kohta

Yhteiskunnallisella yrityksellä tarkoitetaan oikeudellisesta muodostaan riippumatta yritystä,

a) joka yhtiöjärjestyksensä, sääntöjensä tai muun oikeudellisen asiakirjan, jolla se on perustettu, mukaan pyrkii ensisijaisesti saavuttamaan mitattavissa olevia myönteisiä sosiaalisia vaikutuksia ennemminkin kuin tuottamaan voittoa omis- tajilleen, jäsenilleen ja osakkailleen ja

i) joka tuottaa palveluja tai tavaroita, jotka saavat aikaan sosiaalista hyötyä ja/tai ii) joka käyttää sellaista tuotteiden tai palveluiden tuotantomenetelmää, joka on sen sosiaaliseen tavoitteeseen soveltuva;

b) joka käyttää voittonsa ensisijaisesti päätavoitteeseensa pyrkimiseen ja jolla on ennalta määriteltyjä menettelyjä ja sääntöjä, joita sovelletaan voittojen jakamiseen osakkaille ja omistajille ja joilla varmistetaan, että voittojen jakaminen ei vaaranna päätavoitetta ja

(10)

9

c) jota johdetaan yrittäjähenkisesti, vastuullisesti ja avoimesti ja erityisesti siten, että johtamiseen osallistuvat mukana työntekijät, asiakkaat ja muut sidosryh- mät, joihin yrityksen liiketoiminta vaikuttaa.

4) Euroopan sosiaalirahasto plus-asetusehdotuksen 2 artiklan kohta 156

Yhteiskunnallisella yrityksellä tarkoitetaan oikeudellisesta muodostaan riippumatta yritystä tai luonnollista henkilöä,

a) joka yhtiöjärjestyksensä, sääntöjensä tai muun oikeudellisen asiakirjan, joka voi

aiheuttaa vastuun syntymisen sen jäsenvaltion sääntöjen nojalla, johon se on sijoittautunut, pyrkii ensisijaisesti saavuttamaan mitattavissa olevia myönteisiä sosiaalisia vaikutuksia ennemminkin kuin tuottamaan voittoa muihin tarkoituksiin

ja joka tuottaa palveluja tai tavaroita, jotka saavat aikaan sosiaalista hyötyä, ja/tai joka käyttää sellaista tuotteiden tai palveluiden tuotantomenetelmää, joka on sosiaalisiin tavoitteisiin soveltuva;

b) joka käyttää voittonsa pääasiallisesti ensisijaiseen yhteiskunnalliseen tavoitteeseensa pyrkimiseen ja jolla on ennalta määriteltyjä menettelyjä ja sääntöjä, joita sovelletaan voittojen jakamiseen ja joilla varmistetaan, että voittojen jakaminen ei vaaranna päätavoitetta.

c) jota johdetaan yrittäjähenkisesti, vastuullisesti ja avoimesti ja erityisesti siten, että työntekijät, asiakkaat ja muut sidosryhmät, joihin yrityksen liiketoiminta vaikuttaa, osallistuvat johtamiseen.

Yhteiskunnalliset yritykset Suomessa -tutkimuksessa (Kostiainen 2020) kartoitettiin Suomen yhteiskunnalliset yritykset. Tutkimuksessa raportoidut yritysten määrät perustuvat vuosien 2017–2019 tietoihin. Kartoituksen mukaan Suomessa oli 1700 yhteiskunnallista yritystä, joista yli puolet oli sosiaali- ja terveysalan palveluja lähinnä julkiselle sektorille tuottavia yh- distyksiä. Yhteiskunnallisten yritysten yhteenlaskettu liikevaihto oli noin 5,8 miljardia euroa.

Työpaikkoja yhteiskunnallisissa yrityksissä oli yli 50 000, eniten Yhteiskunnallinen yritys - merkin omaavissa yrityksissä (22 500) ja sosiaali- ja terveysalan yhdistyksissä (26 500). Yh- teiskunnallinen yritys -merkki oli yleisimmin sosiaalihuollon avo- ja laitospalvelujen, terveyspalvelujen, kierrätystoiminnan tai työllisyystoiminnan aloilla toimivilla yhteiskunnallisilla yri- tyksillä. Sosiaali- ja terveysalan yhdistykset harjoittavat yhteiskunnallista yritystoimintaa pääasiassa ikääntyneiden hoivan, palveluasumisen, sosiaalihuollon avopalvelujen, päivä- ja työtoiminnan tai muiden laitos- ja asumispalveluiden aloilla. Tutkimuksen mukaan Pohjois- Karjalassa oli 54 yhteiskunnallista yritystä, joista viidellä on Yhteiskunnallinen yritys -merkki, sosiaali- ja terveysalan yhdistysten toimintayksikköjä on 42 ja uusosuuskuntia (pienosuus- kuntia²) on seitsemän. Tutkimuksessa tehdyn yhteiskunnallisten yritysten määrällisen kartoituksen perusteella Pohjois-Karjalassa ei ollut toiminnassa olevia sosiaalisia yrityksiä, sote- säätiöitä tai missiolähtöisiä startup-yrityksiä.

Pohjois-Karjalassa pienosuustoiminta tai uusosuustoiminta lähti liikkeelle 1990-luvun puo- livälissä. Vuonna 1995 perustettu monialainen Sontikka osuuskunta (1995–2003 Sontikka työosuuskunta), jonka kotipaikka oli Kontiolahdella, oli Pohjois-Karjalan ensimmäinen

2 Uusosuuskunniksi kutsutaan 1990-luvulla ja sen jälkeen syntyneitä uudentyyppisiä osuustoiminnallisia hankkeita ja yrityksiä, jotka ovat toimintansa alkuvaiheessa ja etsivät omaa asemaansa ja toimintatapaansa markki- noilla (Köppä, Laukkanen & Santala 2000, 105). Uusosuuskuntia kutsutaan myös pienosuuskunniksi. Tyypillinen pienosuuskunta on yritys, jossa kaikki jäsenet ovat samaan aikaan sekä yrittäjiä että työntekijöitä. Työyhteisöä rakennetaan ja kehitetään heidän päätöksillään. Tällöin puhutaan henkilöstöomisteisuudesta (Karjalainen 2010).

Määritelmien lähde: Puusa, Hokkila Vari (2014) Vaikuttava, puhutteleva osuustoiminta. Osuustoiminnan tunnettuus ja houkuttelevuus yrittäjyysvaihtoehtona -hankkeen aineistoja.

http://www.uef.fi/documents/318454/378312/Opetuskalvot.pdf/00a28a36-07e8-4bcf-8f9c-8b3595f819ba Kostiaisen (2020,14) tutkimuksen tiedot osuuskunnista perustuvat liiketoiminnassaan aktiivisiin tilinpäätöstie- tonsa toimittaneisiin osuuskuntiin (Suomen Asiakastieto Oy)

(11)

10

työosuuskunta. Sontikka osuuskunnan toiminta päättyi vuonna 2019. ESR-osarahoitteisen Pohjois-Karjalan työpooli -projektin vaikutuksesta syntyi vuosina 1995–1997 seitsemän työ- osuuskuntaa (kolme Lieksaan ja yksi kuhinkin muuhun hankkeeseen osallistuneeseen kuntaan, Joensuuhun, Nurmekseen, Outokumpuun ja Kiteelle). Näistä työllistymisen edistä- miseksi perustetuista työosuuskunnista on edelleen toiminnassa Työosuuskunta Työsinetti Outokummussa ja Työosuuskunta Ruori Kiteellä. Suomen Asiakastieto Oy:n rekisterissä oli vuoden 2020 alussa yhdeksän toiminnassa olevaa työ- tai palveluosuuskuntaa (Taulukko 2).

Taulukko 2. Työ- ja palveluosuuskunnat Pohjois-Karjalassa vuonna 2020

Osuuskunta Toiminta Perusta-

misvuosi Linkki Koti-

paikka Kiteen Palvelu-

osuuskunta PALKO

Pihatyöt, remontit, siivoukset, auton korjaukset

2008 http://www.kiteen- palko.net

Kitee Osuuskunta Hopei-

nen Koivu Ikäihmisten kotona asumisen

tukipalvelut 2017 http://www.juukalai-

nen.fi/fi/hopeinen- koivu/

Juuka

Osuuskunta HURMA Taide, hyvinvointi 2016 https://cargocollec-

tive.com/hurma Joensuu Osuuskunta Mekas-

tamo Moniammatillinen, mm. sosi-

aali-, kasvatus- ja media-ala 2011 http://www.mekas-

tamo.fi/ Joensuu

Osuuskunta Moni-

kieliset Kääntäminen ja tulkkaus, suomi, ruotsi, englanti, saksa, ranska ja venäjä

2007 http://monikieliset.fi/ Joensuu

Osuuskunta Tekimö Sisällöntuotanto, tapahtumat, myynti, markkinointi j hyvinvointipalvelut

2019 http://tekimo.fi/ ^Joensuu

Osuuskunta Työsi- netti

Moniammatillinen, mm. lähi- hoitajia, siistijöitä, rakennus- työntekijöitä, piha- ja puutar- hatyöntekijöitä

1997 https://www.facebook.com/osuuskunta/

Outo- kumpu

Pohjois-Karjalan Na-

pakka Osk Monialainen, mm. Ikäihmisten kotipalvelut, siivous, lastenhoito, rakentaminen ja remon- tointi, sähkötyöt, tietokonei- den huolto, korjaus ja tietotek- ninen opastus

2004 https://www.na-

pakka.net/ Joensuu

Työosuuskunta

Ruori Monialainen, mm. kotipalvelujen tukipalvelut, siivous, toi- mistotyöt, rakentaminen

1996 https://ruori.eu/ Kitee

(12)

11

2 SELVITYKSEN TAVOITTEET, AINEISTOT JA MENETELMÄT

Tämän selvityksen tavoitteena on kartoittaa ja esitellä innovatiivisia esimerkkejä yhteiskunnallisesta yritystoiminnasta Pohjois-Karjalassa. Esimerkkeinä Pohjois-Karjalassa toimivista hyvinvointipalveluja tuottavista osuuskunnista ovat vuonna 2017 perustettu Osuuskunta Hopeinen Koivu Juuassa ja vuonna 1995 perustettu Työosuuskunta Ruori Kiteellä. Sekä Juuka että Kitee edustavat väestöltään väheneviä ja ikääntyviä kuntia. Juuassa oli vuonna 2019 noin 4600 asukasta, joista lähes kaikki asuivat harvaan asututulla maaseudulla. Asuk- kaista 37 prosenttia oli 65 vuotta täyttäneitä. Kiteellä asukkaita oli noin 10100, ja heistä 36 prosenttia oli täyttänyt 65 vuotta. Kiteen väestöstä hieman alle puolet asui paikalliskeskuk- sessa ja loput joko ydinmaaseudulla tai harvaan asutulla maaseudulla (Tilastokeskus, Stat- Fin-tietopalvelu; Ympäristökeskus, Liiteri-tietopalvelu).Hopeinen Koivu toimii Juuan kunnan kuudella kylällä tarjoten kotona asumisen tukipalveluja. Hopeisen Koivun yhteistyökumppa- neina ovat kunta, Siun sote – Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä ja SPR:n Ystävätoiminta. Osuuskunta on eräänlainen esimerkki ikäihmisten hoivaan ja asumi- seen liittyvästä SGEI-palvelusta³ (vrt. Mahdollisuuksien maaseutu 2014, 35), jossa osuuskunnan yhteistyökumppanit kunta ja Siun sote maksavat sille korvausta palvelun tuottamisesta.

Työosuuskunta Ruori perustettiin 25 vuotta sitten ensisijaisesti työllistämistä varten. Ruorin perustamisen taustalla oli Suomen liittymiseen Euroopan unioniin ja sen myötä alkanut Ra- kennerahastotoiminta. ESR-hanketoiminnassa uusosuustoiminta nähtiin tärkeänä itsensä työllistämisen keinona 1990-luvun puolivälissä. Ruori on monialainen osuuskunta ja se tuottaa muun muassa kotipalvelujen tukipalveluja, toimistopalveluja sekä rakennus- ja remontointipalveluja.

Hyväksi esimerkiksi yhdistyksen tuottamasta hyvinvointipalvelusta on valittu Kontiolahdella sijaitseva päiväkoti Vellikello, jota ylläpitää Mönnin ja Selkien kylien kyläyhdistys Maisema- kylien Vellikello ry. Yhdistys ryhtyi ylläpitämään päiväkotia palvelun puuttuessa kylältä. Kon- tiolahti edustaa väestömäärältään kasvavaa kaupungin läheisen maaseudun kuntaa, jonka 14 800 asukkaasta vain 17 prosenttia oli täyttänyt 65 vuotta ja alle 15-vuotiaita oli 21 prosenttia vuonna 2019 (Tilastokeskus, StatFin-tietopalvelu; Ympäristökeskus, Liiteri-tietopalvelu).

Raportissa esitellään myös ikäihmisten perhehoidon mallia, jota on kehitetty Kiteellä, ja josta sitä on lähdetty levittämään myös muualle Suomeen. Perhehoito on ikäihmisen hoivaa ja huolenpitoa perhehoitajan kodissa. Perhehoito myös tukee kuntia ikäihmisten palvelujen järjestämisessä sekä tarjoaa työmahdollisuuksia paikallisille ihmisille.

Raportissa tarkastellaan lopuksi 4H-yrittäjyyttä Pohjois-Karjalassa, nuorten 4H-yrittäjien kokemuksia yritystoiminnastaan ja heidän näkemyksiään yrittäjyydestä. Lisäksi kuvataan yh- den nuoren 4H-yrittäjän yritystoimintaa tarkemmin. 4H-yrittäjyys on nuorille suunnattu it- sensä työllistämisen muoto, johon voi limittyä kevytyrittäjyyttä (ulkopuolisen laskutuspalve- lun käyttö) ja yksinyrittäjyyttä (toiminimi). Yrittäjyyskasvatus on ollut aina olennainen osa 4H-järjestön toimintaa. Varsinaisen 4H-yrittäjyyskasvatuksen toimintamallin ja sen sisällön

3 Yleisistä taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista käytetään lyhennettä SGEI (Services of General Economic Interest). Palvelun turvaaminen tapahtuu käytännössä antamalla yritykselle toimeksianto yksilöidyn palvelun tuottamiseksi. Tämä edellyttää usein palvelutuotannon rahoittamista julkisista varoista kompensaa- tiona yritykselle annettavasta julkisen palvelun velvoitteesta. (https://tem.fi/palvelutavoitemenettely-sgei)

(13)

12

suunnittelu alkoi 2000-luvun alkuvuosina. Vuonna 2008 otettiin käyttöön nimi 4H-yritys ja määriteltiin 4H-yrittäjyyden kriteerit.

Selvityksen aineisto koostuu kirjallisuudesta, osuuskuntien, Perhehoitoliiton, 4H-järjestön, Pohjois-Karjalassa toimivien 4H-yhdistysten, Joensuun kaupungin ja Kiteen evankelisen kansanopiston internetsivuilla olevista tiedoista, Asiakastieto Oy:n yritysrekisteristä ja osuuskuntien koti- ja Facebook-sivuilta Pohjois-Karjalan osuuskuntien osalta, palveluntuottajien ja asiantuntijoiden haastatteluista sekä Pohjois-Karjalan 4H-yrittäjille tehdystä kyselystä ja 4H-yrittäjän haastattelusta. Selvityksen menetelminä on käytetty kirjallisuuskatsausta, sisäl- lönanalyysiä ja tilastollisia menetelmiä.

(14)

13

3 PIENOSUUSKUNNAT MAASEUDUN HYVINVOINTIPALVE- LUJEN TUOTTAJANA

3.1 KAKSI ESIMERKKIÄ POHJOIS-KARJALAN PIENSOSUUSKUNNISTA

Esimerkeiksi nostetut osuuskunnat⁴ tuottavat osittain samankaltaisia palveluja kuten ikäih- misten kotona asumisen tukipalveluja, mutta osuuskunnat ovat erilaisia syntyhistorialtaan, elinkaareltaan, laajuudeltaan ja toimintamalliltaan (Taulukko 3). Työosuuskunta Ruori perustettiin yli 20 vuotta sitten 1990-luvun laman jälkeisen joukkotyöttömyyden oloissa ensisijaisesti työllistymistä varten. Osuuskunta Hopeisen Koivun toiminnalle syntyi tarve, kun kunnallinen kyläavustajatoiminta päättyi maakunnalliseen sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymään siirtymisen myötä vuonna 2017. Maaseudun väestön ikääntyminen ja vähe- neminen ovat johtaneet kotona asumisen tukipalvelujen tarpeen kasvuun. Maaseudulla on yhtäältä vähän markkinaehtoisia palveluja tarjolla ja toisaalta suurella osalla ei ole varaa niitä hankkia. Tämä on johtanut kuntien ja kuntayhtymien tarpeeseen tuottaa ikääntyneiden kotona asumisen tukipalveluja sopimuspohjaisesti tai palvelusetelien avulla yhteistyössä yksityisten palveluntarjoajien kanssa.

Taulukko 3. Esimerkkiosuuskuntien syntyhistoria, toiminnan laajuus ja tulevaisuuden haasteet

Osatekijä Osuuskunta Hopeinen Koivu,

Juuka Työosuuskunta Ruori,

Kitee Perustamis-

ajankohta 2017 Perustamiskokous 11/1995, Osuuskuntarekiste-

riin 3/1997 Tarve/syy Sivukylien ikääntyneiden palvelutarpeet,

kunnallisen kyläavustajatoiminnan lop- puminen siirryttäessä maakunnalliseen sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhty- mään (Siun sote)

1990-luvun laman työttömyystilanne, työtilaisuuk- sien etsiminen itsensätyöllistämisen avulla

Innovaattori Yksityinen henkilö/kyläläinen (muualta kuntaan muuttanut)

ESR-hanke Tuki innovaa-

tion kehittä- miselle

Kunnanjohtaja aloitteellinen sopimuksen solmimisessa kunnan, Siun soten ja osuuskunnan välillä

Kunta oli osahankkeen toteuttaja ja Joensuun yliopisto hankkeen koordinaattori

Innovaation leviämisen al- kulähde

Kainuun Nuotta ry (Kainuun maaseudun kyläyhteisöjen ja taajamien asukastoimi- kuntien yhteistyöelin)

Muun Suomen työosuuskunnat (Savonlinna, Jy- väskylä, Osuustoimintainstituutti)

Käynnistymi- sen/selvitys- työn rahoitus

Leader-hanke ESR-hanke

Toimintamal- lin perusta

Sopimuspohjainen kolmikanta:

Siun sote, kunta, osuuskunta

Siun soten palvelusetelituottaja

Sopimus kunnan kanssa kunnan tilojen siivoami- sesta

Yksityinen palveluntarjoaja Osuuskunnan

jäsenten ja työntekijöiden määrä

Hallituksessa 6 jäsentä, joista 2 tekee työtä osuuskunnassa + 3 palkallista -vain 1 työntekijöistä on mies

Osuuskunnan jäsenten määrä n. 20, pysynyt lähes samana koko toiminta-ajan

Työntekijöitä hieman yli 20, joista n. puolet jäse- niä, kolme työntekijöistä on miehiä

4 Työosuuskunta Ruorin kuvaus perustuu dokumentteihin ja toimijahaastatteluun (4.9.2019) ja Osuuskunta Ho- peisen Koivun kuvaus dokumenttiaineistoon sekä toimijahaastatteluun (11.6.2019) ja asiantuntijahaastatteluun (21.8.2019).

(15)

14 Palvelut Kotipalvelun tukipalvelut ikäihmisille

• Siivous

• Asiointiapu

• Puutarha- ja pihatyöt

• Asuntojen ja saunojen lämmitys ja puiden pilkkominen

• Päivystys “hätätilanteissa”

Palvelut muille (tilausasiakkaat)

• Kotipalvelun tukipalvelut (ikäihmiset, kehitys- vammaiset, veteraanit)

• Siivouspalvelua perheille, kunnalle ja yrityksille

• Koti- ja asiointiapu

• Henkilökohtainen apu

• Rakentamis- ja remontointipalvelut

• Toimistotyöt

• Leipominen

• Energiahoitoja Asiakkaiden

ohjautuminen

Sivukylien asiakkaat ohjautuvat Siun soten tekemän palvelutarvekartoituksen kautta – osuuskunta ei voi itse valita sopimukseen kuuluvia asiakkaita

Asiakkaat valitsevat itse Ruorin palveluntuottajak- seen.

Toiminta-alue Juuan sivukylät (erit. Halivaara, Kajo, Pet-

rovaara, Timovaara, Polvela, Matara) Kiteen kaupungin koko alue, Tohmajärven keskusta-alue, Rääkkylä, rakennusalalla koko Suomi Palvelujen

hinnoittelu Asiakas 16 €/tunti, Siun sote 6 €/tunti,

kunta 6 €/kunta (ei alv) 17 €/tunti (+ alv) ikäihmisille, 22 €/tunti + alv työs- säkäyville, 25 €/tunti + alv yrityksille

+ matkakorvaus yli 5 km matkoista keskusta-alu- een ulkopuolella kaikille asiakkaille

Työn kokoai- kaisuus vs.

osa-aikaisuus

Osa-aikaista – tekevät muiden töidensä ohella. Tekee silloin tällöin, he ei tee tätä päätoimisesti. Eivät sillä elä, mutta saavat muutaman euron lisää omaan ansio- puoleensa.

Kaikki pääsääntöisesti osa-aikaisia – "suuri osa töistä murusina maailmalla"

Osuuskunnan

provisio 30 % verottomasta hinnasta siivous- ja hoivapuo-

lella, 35 % rakennuspuolella Palvelujen

markkinointi Internet-sivut, Siun soten yksityisen kotipalvelun tukipalvelurekisteri, lehtijutut Vaarojen Sanomissa, puskaradio

Internet-sivut, Facebook, mainokset paikallisleh- dessä, Siun soten yksityisen kotipalvelun tukipalvelurekisteri

Asiakkaat kotona asuvat +70–90-vuotiaat ikäihmi- set

kotona asuvat +70–90-vuotiaat ikäihmiset, lapsi- perheet, yritykset, kunta

Osuuskunnan

onnistumiset • palvelumalli

• palvelua saa lyhyellä varoitusajalla

• palvelun laatu ja valikoima

• asiakaslähtöisyys

• joustavuus

• yhteistyö kunnan ja Siun soten kanssa Haasteet • enemmän asiakkaita > enemmän tu-

lovirtaa

• pitkät välimatkat

• Siun soten koulutusvaatimus työnte- kijöille liian vaativa

• osuuskunnan parempi tunnettuus

• osuuskunnan kehittäminen monialaiseksi, ei halua profiloitua pelkästään siivousta tarjoa- vana osuuskuntana

• miesten saaminen mukaan osuuskuntaan

• koulutettujen työntekijöiden (erit. lähihoitaja, puhtaus- ja kiinteistöpalvelualan pt, laitoshuol- taja) saaminen osuuskuntaan

• laskutusosuuskunnat kilpailevat työntekijöistä työosuuskuntien kanssa

Tulevaisuus • osuuskunnan hallittu laajentaminen

= asiakkaiden määrän moninkertais- taminen ja työntekijöiden määrän li- sääminen

• toimintamallin levittäminen maakunnan muihin kuntiin

• kehittää toimintaa niin asiakkaiden tarpeiden kuin myös työntekijöiden tarpeiden mukaan, työtapojen kehittäminen ja uusien ammattiryh- mien mukaan saaminen, jatkaa toimintaa pe- räänantamattomasti eteenpäin

Merkitys alu-

eelle • asiakkaille, vanhuksille suuri merkitys, että saavat asua kotonaan palvelujen turvin

• kunnalle kannattavaa tukea toimintaa, ilman tätä palvelua palveluasumisen parissa olisi kymmeniä ihmisiä

• työllistää myös ihmisiä, jotka eivät välttämättä pysty tai halua (ikääntyneet, nuoret) välttä- mättä tehdä kokoaikatyötä

(16)

15

Molempien osuuskuntien käynnistymisvaiheessa oli tärkeässä asemassa EU-hankerahoitus ja hanketoiminnan tavoitteena ollut innovatiivisten toimintamallien levittäminen. Osuus- kunta Ruorin tarvekartoitus ja perustaminen tapahtuivat Pohjois-Karjalan viiden kaupungin ja Joensuun yliopiston yhteisen ESR-hankkeen (Työpooli-projekti) vaikutuksesta. Osuus- kunta Hopeisen Koivun perustamista vuorostaan edelsi Leader-rahoituksella tehty osuuskunnan toimintaedellytysten kartoitus. Pien- tai uusosuuskunnat eivät ole nimestään huoli- matta uusi innovaatio, mutta innovaation leviäminen, käyttöönotto ja paikallinen soveltami- nen edellyttävät H. Bayton Youngin (2011) mukaan yhteistyötä riittävien resurssien, verkos- tojen ja kumppanuuksien aikaansaamiseksi. Myös toiminnan laajeneminen tai muuttumi- nen edellyttävät resursseja ja kumppanuuksia. Uudet innovaatio eivät synny ilman aloitteel- lisia henkilöitä, innovaattoreita, jotka usein hakevat ratkaisua johonkin ongelmaan muualla toteutetuista toimintamalleista.

Työosuuskunta Ruorin innovaattorina toiminut ESR-hanke haki työosuuskunnalle mallia muualta Suomesta, mm. Osuustoimintainstituutista sekä Jyväskylässä ja Savonlinnassa toimintansa aloittaneista työosuuskunnista ja järjesti osuuskuntakoulutusta. Hopeisen Koivun innovaattorina toimi yhdelle kylälle muualta muuttanut henkilö, joka alkoi etsiä ratkaisuja ikäihmisten tarvitsemaan kotiapuun. Hän sai tukea toiminnan kehittämiseen muun muassa Leader-hankkeelta, kunnanjohtajalta ja Kainuun Nuotta ry:ltä.

3.2 TYÖOSUUSKUNTA RUORIN TOIMINTAMALLI

Ruorin jäsenmäärä on pysynyt samana – noin 20:ssä – koko sen toiminnan ajan. Osuuskun- nassa on työsopimussuhteessa noin 20 työntekijää, joista puolet on osuuskunnan jäseniä.

Osuuskunta työllistää lähes yksinomaan naisia. Lähes kaikki työntekijät tekevät osa-aika- työtä. Työosuuskunta Ruori tuottaa muun muassa kotipalvelun tukipalveluja ikäihmisille, siivouspalvelua, koti- ja asiointiapua, henkilökohtaista apua, toimistopalveluja sekä rakentamis- ja remontointipalveluja. Ruorin asiakaskunta muodostuu neljästä asiakasryhmästä: 1) palvelusteliasiakkaat⁵, joille osuuskunta tuottaa palveluja kunnan/kuntayhtymän tekemän palvelutarpeen perusteella (vammaiset, veteraanit, ikäihmiset) 2) kunta 3) yritykset ja 4) yk- sityisasiakkaat. Osuuskunnan toiminta-alueena on Kiteen kunta ja sen lähialueet sekä rakentamis- ja remontointipalvelujen osalta koko Suomi. Siun sote arvioi asiakkaan tarpeen kotipalvelun tukipalvelulle ja tiettyjen kriteerien täytyttyä myöntää hänelle palvelusetelin palvelujen hankkimiseksi. Halutessaan asiakas itse valitsee palvelun Ruorilta, jonka Siun sote on hyväksynyt palvelujen tuottajaksi. Palvelusetelin saaneilta asiakkailtaan osuuskunta ei laskuta palvelusta arvonlisäveroa. Ruorin toiminnan perustana ovat asiakaslähtöisyys, joustavuus sekä yhteistyö kunnan ja Siun soten kanssa. (Kuvio 2, Taulukko 3.)

5 Siun sote – Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä on määritellyt palvelusetelin arvon ja hyväksynyt yksityiset palveluntuottajat, joiden palveluja voit palvelusetelillä ostaa. Asiakkaan maksettavaksi jää palveluntuottajan hinnan ja palvelusetelin arvon välinen erotus. Osa palveluseteleistä on tasasuuruisia ja osa tulosidonnaisia. Siun sotessa palveluseteli on käytössä ikäihmisten, kehitysvammaisten ja lapsiperheiden palve- luissa sekä yhtenä omaishoidon lakisääteisen vapaan järjestämistapana. https://www.siunsote.fi/palveluseteli

(17)

16 Kuvio 2. Työosuuskunta Ruorin toimintamalli

(18)

17

Ruorin toiminnan haasteita ovat osuuskunnan tunnettuus, osuuskunnan kehittäminen en- tistä monialaisemmaksi, miesten saaminen mukaan osuuskunnan toimintaan sekä koulutettujen työntekijöiden, erityisesti lähihoitajien, puhtaus- ja kiinteistöpalvelualan perustut- kinnon suorittaneiden ja laitoshuoltajien saaminen osuuskuntaan. Osuuskunnan työnteki- jämäärän ja ammattirakenteen monipuolistamiseen vaikuttaa myös se, että laskutusosuuskunnat kilpailevat työntekijöistä työosuuskuntien kanssa, sillä laskutusosuuskuntien provi- siot ovat pienempiä kuin työ- tai palveluosuuskuntien. Työ- ja palveluosuuskunnat kuitenkin tarjoavat työntekijöilleen turvaa työsuhteen ja siihen liittyvien työnantajavelvoitteiden hoi- tamisen kautta.

Tulevaisuuden tavoitteina on toiminnan kehittäminen sekä työntekijöiden että asiakkaiden tarpeiden mukaisesti. Myös työtapoja kehitetään ja laajennetaan palvelutarjontaa, jotta osuuskunta laajenisi entistä monialaisemmaksi ja se olisi houkutteleva työpaikka. Osuus- kunnalla on uusosuuskunnaksi pitkä elinkaari ja toimintaa aiotaan jatkaa peräänantamatto- masti myös tulevaisuudessa.

3.3 OSUUSKUNTA HOPEISEN KOIVUN TOIMINTAMALLI

Osuuskunta Hopeisen Koivu on elinkaarensa alussa ja se toistaiseksi vielä toimii pienellä alueella ja näin myös asiakaskunnan ja työntekijöiden määrä on pieni. Osuuskunnan kes- keisenä toiminta-alueena oli aluksi kuusi harvaan asutun maaseudun kylää. Toimintamallin lähtökohtana oli maakunnallisen sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän, kunnan ja osuuskunnan tekemä sopimus, jonka perusteella määräytyy kunnan, sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän ja asiaakaan maksuosuudet. Asiakkaiden ohjautuminen palvelujen käyttäjäksi perustuu sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän tekemään palvelutarpeen arviointiin, jossa asiakas arvioidaan sosiaalihuollon tarpeessa olevaksi. Hopeinen Koivu tuottaa ikäihmisille kotona asumisen tukipalveluita, kuten puiden kantamista, lumitöitä, siivousta, nurmikon leikkausta ja puutarhatöitä. Osuuskunnan tuottamiin kotipalvelujen tukipalveluihin tuovat joustavuutta kylissä asuvat kyläavustajat, jotka pystyvät tulemaan asiakkaan luokse lyhyellä varoitusajalla ja pystyvät tekemään monenlaisia tukipalveluihin kuuluvia työtehtäviä. Lisäksi palvelujen laadun kannalta on tärkeää, että ikäihmisten luona käyvät kyläavustajat eivät vaihdu usein, tuntevat hyvin kylien elämää ja ikäihmiset pitävät heitä luo- tettavina. (Kuvio 3, Taulukko 3.)

Palvelutarjontaa ollaan laajentamassa kokonaan itsemaksaville asiakkaille. kuntalaisille ja kesäasukkaille), joille tarjotaan polttopuiden tekoa, tienvarsien raivaamista, pieniä remont- teja, veneen vesille laskua ja nostoa yms. Tulevaisuuden tavoitteena on osuuskunnan hallittu laajeneminen siten, että toimintamalli leviää maakunnan muihin kuntiin, asiakasmäärä moninkertaistuu ja työntekijämäärä kasvaa. Osuuskunnan haasteita ovat asiakasmäärän li- sääminen, pitkät välimatkat sekä Siun soten koulutusvaatimukset täyttävien työntekijöiden saatavuus.

(19)

18 Kuvio 3. Osuuskunta Hopeisen Koivun toimintamalli

(20)

19

Siun sote on velvollinen pitämään rekisteriä yksityisistä sosiaalipalvelujen tuottajista, jotka voivat myydä sosiaalihuoltopalveluja arvonlisäverottomasti silloin, kun toiminta on sosiaa- liviranomaisen valvomaa ja palvelut myydään sosiaalihuollon tarpeessa olevalle henkilölle.

Kotipalvelujen tukipalvelut ovat tällaisia sosiaalipalveluja, ja Siun sote edellyttää kotipalvelujen tukipalvelujen työntekijöiltä riittävää ammatillista koulutusta ja työkokemusta turva- takseen toiminnan laadun. (Siun soten ohje yksityisten kotipalvelujen tukipalvelujen tuottamisesta 4.4.2019.)

Siun sote on listannut eri tukipalvelujen tuottamiseen soveltuvia tutkintoja, tutkinnon osia tai koulutuksia, joita se edellyttää niiden tuottajilta. Esimerkiksi kylvetykseen ja pesuihin avustamiseen sekä sosiaaliseen kanssakäymiseen, ulkoiluun, saattaja- ja asiointiavun tuottamiseen soveltuvia koulutuksia ovat puhtaus- ja kiinteistöpalvelualan ammattitutkinto ko- tityöpalvelujen osaamisalalta tai tämän tutkinnon osia tai hoiva-avustajan koulutus. Erilais- ten pihatöiden ja puiden pilkkomiseen soveltuvina koulutuksina ovat puhtaus- ja kiinteistö- palvelualan ammattitutkinto kiinteistönhoidon osaamisalalta tai laitoshuoltajan ammattitutkinto tai näiden tutkintojen osia. (Siun soten ohje yksityisten kotipalvelujen tukipalvelujen tuottamisesta 4.4.2019.)

Osuuskunnan toiminnan merkitys on suuri harvaanasutun maaseudun kylissä asuville ikäih- misille, sillä ilman osuuskunnan tarjoamia palveluja läheskään kaikki eivät pystyisi asumaan itsenäisesti omassa kodissaan, vaan joutuisivat siirtymään palveluasumisen piiriin. Osuus- kunnan palvelujen käyttö tuo myös säästöä yhteiskunnalle, sillä ilman osuuskunnan kylä- avustajatoimintaa huomattavan suuri määrä ikäihmisiä joutuisi siirtymään palveluasumisen yksiköihin.

3.4 PIENSOSUUSKUNTIEN TOIMINNAN EDELLYTYKSET

Pienosuuskunnat ovat maaseudulla tärkeitä palvelujen tuottajia ja työllistäjiä. Nykyisten pienosuuskuntien laajenemisessa ja uusien osuuskuntien perustamisessa on maaseudun elinvoiman kasvupotentiaalia. Pienosuuskuntien synnylle on ollut selkeä yhteiskunnallinen tilaus ja Maaseuturahaston sekä Euroopan sosiaalirahaston hanketoiminta on ollut tärke- ässä asemassa osuuskuntien perustamisen tukemisessa kartoitusten ja suunnitelmien te- kemiseksi. Esimerkeistä käy ilmi, että innovaattoreilla – hankkeilla tai yksittäisillä henkilöillä – on keskeinen rooli tarpeiden tiedostamisessa ja ratkaisujen etsimisessä. Sosiaalisten innovaatioiden omaksumisessa ulkopuoliset tahot voivat antaa sysäyksen uusien ratkaisujen toteuttamiselle, mutta toiminnan aikaansaaminen edellyttää paikallisten toimijoiden yhteistoimintaa ja usein myös kuntakumppanuutta (myös kuntayhtymät).

Toimintamalleihin haetaan esimerkkejä toisilta alueilta, mutta muualta tuotuja innovaatioita on sovellettava paikallisiin olosuhteisiin, jolloin niistä syntyy "uusia paikallisia malleja", joista onnistuneimmat leviävät edelleen muuntuneina muille alueille. Uusien toimintamallien le- viämisen ja omaksumisen edellytyksenä on, että näistä hyvistä käytännöistä tuotetaan tie- toa ja levitetään sitä. Kehitetyssä toiminnassa, joissa tiettyjen tehtävin hoitamiseen on ase- tettu koulutusvaatimukset, on yhteistyö TE-hallinnon ja koulutusorganisaatioiden kanssa tärkeää, jotta osaamisvajeita pystytään paikkaamaan nopeavaikutteisella koulutuksella. Esi- merkiksi ikääntyneiden kotihoidon tukipalveluissa osuuskunnilla oli puutetta ammattitaitoi- sesta työvoimasta. Pienosuuskuntien toiminnan laajeneminen ja jatkuvuus maaseudulla edellyttää, että osuuskunnat pystyvät vastaamaan maaseudun muuttuviin olosuhteisiin.

(21)

20

Työosuuskunta Ruori on hyvä esimerkki siitä, miten sen toiminta on laajentunut väestön ikääntyessä ja ikäihmisten palvelutarpeiden kasvaessa työvoimaa tarjoavasta osuuskun- nasta myös ikäihmisten kotihoidon tukipalvelujen tuottajaksi. Puolestaan Hopeinen Koivu Osuuskunta on perustettu juuri tätä varten, mutta sen toiminta on laajenemassa myös muiden kuntalaisten ja kesäasukkaiden palvelujen tuottajaksi.

(22)

21

4 IKÄIHMISTEN PERHEHOITO MAASEUDULLA

4.1 TOIMEKSIANTOSOPIMUKSEEN PERUSTUVA PERHEHOITO

Ikäihmisten perhehoito on kohtalaisen uusi tapa järjestää ikäihmisten hoitoa ja huolenpitoa.

Perhehoitoa järjestetään tavallisesti perhehoitajan kodissa ja se voi olla jatkuvaa tai lyhytaikaista. Jatkuva ympärivuorokautinen perhehoito voi kestää vuosia, kun lyhytaikainen ympä- rivuorokautinen tai osavuorokautinen perhehoito mahdollistaa esimerkiksi sen, että omais- hoitaja voi pitää vapaapäivänsä omaisen päästessä lyhytaikaiseen perhehoitoon. Perhehoi- toa voidaan järjestää myös hoidettavan omassa kodissa, jolloin perhehoitaja työskentelee ikäihmisen kodissa. Ikäihmisten perhehoidon katsotaan sopivan ikäihmisille, jotka eivät ole palveluasumisen tai laitoshoidon tarpeessa, mutta tarvitsevat jokapäiväistä hoivaa ja huolenpitoa.

Taulukko 4. Ikäihmisten toimeksiantosopimukseen perustuvan perhehoidon ja ammatillisen perhehoidon olennaiset erot. (Perhehoitolaki 263/2015; Laki yksityisistä sosiaalipalveluista 922/2011.)

Osatekijä Toimeksiantosopimukseen perustuva

perhehoito Ammatillinen perhehoito Toiminnan

luonne Perhehoidon järjestävä kunta tai kunta- yhtymä hyväksyy perhehoitajan ja hä- nen kotinsa toimintaan soveltuvaksi.

Ympärivuorokautiseen perhehoitoon haettava lupa aluehallintovi- rastosta ja osavuorokautisesta perhehoidosta tehtävä ilmoitus aluehallintovirastolle. Kunta/kuntayhtymä hyväksyy ammatillisen perhekodin tilat, koska ne valvovat perhekodin toimintaa.

Sopimuksen luonne

Toimeksiantosopimus kunnan/kuntayh- tymän ja perhehoitajan välillä.

Ostopalvelusopimus kunnan/kun- tayhtymän tai asiakkaan ja ammatillista perhehoitoa tarjoavan yrityksen välillä.

Koulutusvaati-

mus Perhehoitajalta edellytetään soveltu-

vuus tehtävään ja hyväksyttävästi suori- tettu perhehoidon ennakkovalmennus.

• Vähintään kaksi perhekodissa asuvaa perhehoitajaa, joista toisella sote-alan koulutus, kokemusta hoi- totehtävistä ja hyväksyttävästi suori- tettu perhehoidon ennakkovalmennus.

Hoidettavien määrä

• enintään 4 hoidettavaa/1 perhehoitaja

• 6 hoidettavaa/2 perhehoitajaa, jos toisella tehtävään soveltuva koulutus

• enintään 7 hoidettavaa/2 perhehoitajaa

Palkkiot ja kor- vaukset

• työkorvaus

• kulukorvaus mm. asumis- ja ate- riakustannusten kattamiseksi

• käynnistämiskorvaus esim. asunnon korjaus- ja muutostöihin

Ostopalvelusopimuksen mukainen korvaus.

Vapaapäivät Perhehoitajilla on oikeus vapaapäiviin, joista sovitaan toimeksiantosopimuksessa.

Ammatillinen perhehoitaja pitää va- paapäivänsä yritystoimintansa mukaisesti.

(23)

22

Perhehoito voi perustua palvelujen järjestämisestä vastaavan kunnan tai kuntayhtymän vä- liseen toimeksiantosopimukseen perhehoitajan kanssa tai sopimukseen yksityisen perhehoidon tuottajan eli ammatillisen perhekodin kanssa. (Perhehoitolain toimeenpanon tuki 2017.) Ikäihmisten perhehoitoa toteutetaan toistaiseksi enimmäkseen toimeksiantosopimuksen mukaisena perhehoitona. (Taulukko 4.)

Toimeksiantosopimuksen mukaiseksi perhehoitajaksi voi ryhtyä henkilö, joka on suorittanut hyväksyttävästi perhehoidon ennakkovalmennuksen ja on soveltuva tehtävään. Perhehoi- tajaksi aikovalla ei tarvitse olla sosiaali- ja terveysalan ammatillista koulutusta. Perhehoitoa suunnittelevan kodin tulee tiloiltaan ja varustukseltaan soveltua perhekotitoimintaan. Per- hehoitoa järjestävä kunta tai kuntayhtymä hyväksyy perhehoitajan ja hänen kotinsa perhekotitoimintaan soveltuvaksi. Toimeksiantosopimukseen perustuvassa perhekodissa voidaan samanaikaisesti hoitaa enintään neljää henkilöä. Hoidettavia voi olla kuitenkin kuusi, jos heidän hoidostaan vastaa kaksi perhekodissa asuvaa ja heistä toisella on tehtävään soveltuva koulutus ja riittävä kokemus hoitotehtävistä. Palvelun järjestävä kunta tai kuntayh- tymän sijoittaa ikäihmisen perhekotiin ja sijoituksessa huomioidaan, että perhehoito vastaa sijoitettavan tarpeita. (Perhehoitolaki 263/2015.)

Palvelun järjestäjän ja perhehoitajan välisessä toimeksiantosopimuksessa sovitaan muun muassa hoitopalkkiosta, kulu- ja käynnistämiskorvauksesta, perhehoidon kestosta, perhehoitajan vapaapäivistä, perhehoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastuksista, valmennuksesta, työnohjauksesta ja koulutuksesta, toimeksiantosopimuksen irtisanomisesta ja muista perhehoitajia koskevista seikoista sekä kunnan ja perhehoitajan yhteistyöstä. (Perhehoito- laki 263/2015.) Toimeksiantosopimuksen mukainen perhehoitaja on toimeksiantosuhteessa palvelun järjestävään kuntaan tai kuntayhtymään eikä palvelussuhteessa maksajaan. Per- hehoitaja saa työstään työkorvausta eikä toimeksiantosuhde kerrytä työssäoloehtoa, mutta se kerryttää eläkettä ja sitä verotetaan työkorvaukseen haetun verokortin mukaan.

Ammatillinen ympärivuorokautinen perhehoito on luvanvaraista toimintaa ja ammatillinen osavuorokautinen perhehoito on ilmoituksenvaraista toimintaa toisin kuin toimeksiantosopimukseen perustuva perhehoito. Lupahakemus tai ilmoitus toiminnan aloittamisesta teh- dään aluehallintovirastolle. Ammatillisessa perhekodissa on asuttava vähintään kaksi perhehoitajaa, joista ainakin toisella on oltava sosiaali- tai terveysalan ammatillinen koulutus ja riittävä kokemus hoito- tai kasvatustehtävistä. Ammatillisessa perhekodissa voi olla hoi- dossa enintään seitsemän henkilöä. Sopimuksessa yksityisen perhehoidon tuottajan kanssa palvelun järjestäjä sopii muun muassa korvauksista, hoidon arvioidusta kestosta, perhehoi- tajalle annettavasta valmennuksesta, työnohjauksesta ja koulutuksesta, sopimuksen irtosa- nomisesta ja muista perhehoitoa koskevista asioista.

4.2 IKÄIHMISTEN PERHEHOIDON KEHITTÄMINEN POHJOIS-KARJA- LASSA

Pohjois-Karjala on ollut edelläkävijä ikäihmisten toimeksiantosuhteisen perhehoidon kehit- tämisessä ja perhehoitajien valmentamisessa⁶. Vuonna 2017 ikäihmisten pitkäaikaisessa perhehoidossa oli noin 340 ihmistä koko maassa, joista noin 20 prosenttia oli Pohjois-Kar- jalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä Siun soten alueella. Vuonna 2018 Pohjois-

6 Kuvaus perustuu asiantuntijahaastatteluun (4.9.2019), kirjallisuuteen ja dokumentteihin

(24)

23

Karjalassa oli 27 ikäihmisten perhekotia ja 40 ikäihmisten perhehoitajaa. Tämä vastasi noin viittä alle 20 paikkaista hoivakotia. (Pohjois-Karjala edelläkävijä ikäihmisten perhehoidossa 2017; Tuulensola 2018.)

Pohjois-Karjalassa ikäihmisten perhehoitoa on kehitetty valtion kärkirahoitusta saaneessa Arvokasta vanhenemista omatoimisuutta tukemalla (AVOT) -hankkeessa (v. 2016–2018), jota toteutti Siun sote. AVOT-hankkeen tavoitteena perhehoidon osalta oli lisätä ikäihmisten perhehoitajien ja perhekotien määrää sekä vahvistaa perhehoidon laatua ja arvostusta. Tavoit- teena oli myös nopeuttaa hoivapalvelujen rakennemuutosta ja tarjota vaihtoehtoisia hoivan ja hoidon muotoja ikäihmisille Pohjois-Karjalassa. Hankkeessa luotiin Perhehoidon toimintaohje, joka on yhtenäinen perhehoidon toimintatapa toteuttaa, lisätä ja kehittää perhehoitoa Siun soten alueella. Hankkeessa perustettiin verkostomainen omais- ja perhehoidon keskus, jossa on Siun soten työntekijöiden ja perhehoitajien lisäksi mukana muun muassa sopimusperustaista perhehoitoa kehittävä Perhehoitoliitto, kuntia, oppilaitoksia ja seura- kuntia. (Tuulensola 2018; Perhehoidon toimintaohje 2019.)

Kiteen evankelinen kansanopisto on valmentanut ikäihmisten perhehoitajia 2000-luvun en- simmäiseltä vuosikymmeneltä lähtien. Kansanopisto aloitti ikäihmisten perhehoidon kehit- tämistyön ensimmäisenä Pohjois-Karjalassa vuonna 2010. Tuolloin kehitettiin omanlainen laajennettu koulutusmalli, joka on nykyään haluttu ottaa käyttöön myös muilla alueilla Suo- messa. Perhehoidon koulutus- ja tukimallin katsottiin sopivan hyvin kansanopiston arvo- pohjaan, ihmisten hyvinvoinnin ja elämänlaadun parantamiseen. Perhehoitajien valmenta- misen taustalla oli Perhehoitoliiton Pohjois-Karjalassa pitämä tiedotustilaisuus ikäihmisten perhehoidosta. Pohjois-Karjalan kunnista Ilomantsissa ja Joensuussa oli toteutettu perhehoitoa jo ennen Perhehoitolain (263/2015) voimaantuloa, mutta Pohjois-Karjalassa ei ollut tuolloin varsinaista perhehoidon toimintamallia, vaan jokainen kunta toteutti perhehoitoa omien toimintaperiaatteidensa mukaisesti. Kiteen evankelisessa kansanopistossa kehitettiin Perhehoitoliiton ikäihmisten valmennusohjelman pohjalta laaja 100 tunnin valmennus- ohjelma, joka sisältää viisi lähiopetusviikonloppua, valmennuskansion itsenäiseen opiske- luun sekä perhehoitoon tutustumisen tai harjoittelun perhekodissa. Perhehoitovalmennus on prosessi, jonka aikana valmennettava joko kiinnostuu perhehoitajuudesta tai hylkää aja- tuksen perhehoitajaksi ryhtymisestä ja josta alkaa perhehoitajaksi kasvaminen.

Perhehoidon koulutus- ja tukimallin kehittämisen ja valmennuskurssien lisäksi Kiteen evankelisessa kansanopistossa on kehitetty perhehoitajuutta kahdessa hankkeessa: Perhot – Ikäihmisten perhehoitajuus ja perhehoidon vertaiskehittämisen toimintamalli työllisyyden edistäjänä (v. 2015–2017) sekä PerhEke – Perhehoito elinkeinona (v. 2018–2021). Näiden hankkeiden tavoitteina on ollut aktivoida ihmisiä työllistymään ikäihmisten perhehoitajiksi ja lisätä perhekotien määrää Pohjois-Karjalassa, kehittää perhehoitajien vertaistukea sekä lisätä perhehoitajien osaamista, joka parantaisi heidän työllistymismahdollisuuksiaan.

PerhEke-hankkeen tavoitteena on myös erityisesti kehittää ikäihmisten ammatillista perhehoitajuutta. Syksyllä 2020 Kiteen evankelisessa kansanopistossa pilotoidaan ammatillisen perhehoidon yrittäjyyskoulutus. Ammatillinen perhehoitajuus mahdollistaisi sen, että omaiset voisivat ostaa palvelua ikääntyneille omaisilleen ammatillisista perhekodeista. Toimeksi- antosopimuksen mukaista ikäihmisten perhehoitoa on mahdollisuus saada, kun palvelun järjestäjä toteaa ikäihmisen palvelutarpeen. Palvelunsaantikriteerien katsotaan olevan tiuk- koja, eivätkä omaiset voi ostaa palvelua toimeksiantosopimuksen mukaisista