142 | Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirja 2015
Kirja-arviot
Maria Hirvi-Ijäs
Eksyttäjinä taitEEn politiikassa
Otso Kantokorpi ja Antti Majava (2015). Taiteen puheeksi ottamisen opas.
Helsinki: Taiteen edistämiskeskus. 35 s.
(Sähköinen julkaisu, URL: http://taiteenpuheeksiottamisenopas.taike.fi)
Kun Hannun ja Kertun isä koki, että hänellä ei enää ollut mahdollista elättää omia lap- siaan, hän vei heidät syvälle metsään ja eksytti heidät, toi- voen hartaasti, että lapset pär- jäisivät niillä opeilla, joita hän isänä siihen mennessä oli pys- tynyt heille antamaan. Ensim- mäisellä kerralla lapset olivat aavistaneet vaaraa ja siksi varustautuneet pienillä kivillä, joilla he merkitsivät kulku- reitin ja pystyivät löytämään tiensä takaisin kotiin. Toisella kerralla kiviä ei ehditty hakea, käytössä oli ainoastaan leivän- muruset, joita linnut ehtivät syödä matkan aikana ja näin reittiopasta ei enää tarpeen tullen löytynyt.
Kun luen Taiken julkaise- maa opasta taiteen puheeksi ottamisesta, mieleen tulee Hannun ja Kertun tarina. En kuitenkaan pysty päättämään, ovatko oppaan kirjoittajat las- ten, lintujen, isän tai pahan äitipuolen roolissa. Lapset oli- vat ehkä naiiveja, mutta kek- seliäitä, joutuivat pahantah- toisuuden kohteeksi, selvisivät
siitä ja pystyivät palaamaan rakastavan isänsä luokse. Lin- nut toimivat muruja nokki- essaan luontonsa mukaises- ti, tulivat kylläiseksi eivätkä huomanneet aiheuttaneensa mitään ongelmia. Isä taas oli epätoivoinen, joutui painos- tuksen vuoksi hankkiutumaan lapsistaan eroon, katui julmaa tekoaan, mutta kuin ihmeen kautta saavutti elämäänsä jon- kinlaisen tasapainon, kun lap- set palasivat. Paha äitipuoli sen sijaan oli itsekäs, paha, ja sai sii- tä palkkansa. Noidasta puhu- mattakaan.
Sadut satuina, mutta olen oppaan lukemisen jälkeen huo- mattavasti enemmän eksyk- sissä kuin sitä ennen. Kun ajat- telee, että opas on suunnattu uusille poliitikoille voi aavis- tella pahaa, mutta vielä ei ole tietoa siitä, ovatko poliitikot ottaneet opikseen. Lieneekö heistä tullut parempia kult- tuuripoliitikkoja?
Taiteen puheeksi ottamisen opas ei ole ensimmäinen yritys opastaa päättäjiä parempaan kulttuuripolitiikan harjoitta-
miseen. Viimeaikaisia kiin- nostavia esimerkkejä löytyy sekä Suomesta että Ruotsista.
Vuosi sitten, syyskuussa 2014, ruotsalainen ammattiliittojen ylläpitämä ajatushautomo Katalys julkaisi kulttuuripo- liittisen käsikirjan, Handbok för en ny kulturminister. Siinä teatteriohjaaja Stina Oscarsson ja kirjailija Mats Söderlund kokoavat kentän toimijoiden kanssa käytyjen keskustelu- jen pohjalta ohjeita tulevalle kulttuuriministerille.
Elokuussa 2015 ajatushau- tomo Timbro toi uusimman kontribuutionsa pitkään jat- kuneeseen kulttuuripoliittista keskustelua ylläpitävään toi- mintaansa kirjalla Varken bildning eller piano – vantri- vs borgerligheten i kulturen?
Siinä kysytään seitsemän tutkijan voimin, miksi por- varillisuuden suhde kulttuu- rielämään koetaan kulttuuri- politiikassa ongelmalliseksi.
Suomalaisella kentällä syk- syllä 2014 paljon huomiota saanut nykyteatterifestivaali Baltic Circlen ja Checkpoint
Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirja 2015 | 143 Helsingin järjestämä Suomen
taidepoliittinen huippukokous sai huhtikuussa 2015 jatkoa Suomen taidepoliittisella käsi- kirjalla, jossa vedettiin yhteen huippukokouksen tuloksia ja taustoitettiin tutkijoiden ja tai- teilijoiden kirjoituksilla suo- malaisen kulttuuripolitiikan eri näkökulmia. Käsikirjan tavoit- teena oli avata väyliä argumen- toinnille, erilaisille puhetavoille ja ajatuksille. Kirjan painatus rahoitettiin yhteisrahoitteisena projektina, ja se jaettiin kaikille tuoreille kansanedustajille ke- väällä 2015.
Elokuussa 2015 myös Suo- men kulttuurirahasto toi oman avauksensa kulttuuri- ja taide- poliittiseen keskusteluun jo pi- dempään jatkuneen selvitys- hankkeen raportin muodossa.
Selvitys Rahan kosketus – Miten taidetta Suomessa rahoitetaan, tavoittelee avointa mielipitei- den vaihtoa taiteen rahoitta- misen muodoista ja suomalai- sen kulttuurin tulevaisuudesta.
Pääkysymyksenä on, mikä yksityisten säätiöiden roo- li voi olla taiteen rahoittajina suhteessa julkiseen sektoriin.
Selvityksen taustalla on laaja mielipidekysely, useita tausta- selvityksiä ja kymmeniä haas- tatteluja.
Taiteen edistämiskeskuksen julkaisema Taiteen puheeksi ottamisen opas on nähtävä suh- teessa muun muassa näihin jul- kaisuihin ja keskustelunavauk- siin. Syvempi sisällöllinen ver- tailu ja analyysi olisi varmasti hyvinkin antoisaa, mutta sel- laiseen ei ole tässä mahdolli- suutta. Pieni muodollinen ja tuotannollinen vertailu antaa
kuitenkin vihjettä siitä, mikä on saattanut olla valtion viras- ton oman julkaisun tavoite.
Taiteen puheeksi ottamisen opas julkaistiin kesäkuun alus- sa, jolloin sen ajoitus on toden- näköisesti sovitettu uuden hallituksen muodostumisen prosessiin. Tältä osin opas rin- nastuu ruotsalaiseen, suoraan tulevalle kulttuuriministerille suunnattuun oppaaseen. Viras- ton johtaja Minna Sirnö koros- taa julkistamistiedotteessa kan- salaisten ja poliitikkojen vuo- rovaikutuksen ja osallisuuden merkitystä taidepolitiikassa ja keskustelussa. Oppaan jakelus- ta tai järjestetyistä keskustelu- tilaisuuksista ei kuitenkaan ole tietoa.
Oppaan kirjoittajiksi on valittu kaksi miestä, taidekrii- tikko Otso Kantokorpi ja kuva- taiteilija Antti Majava.
Kirjoittajat ovat jakaneet oppaan 17 eri lukuun, jossa jokaisessa lähtökohtana on joko kysymys tai toteama, usein taiteeseen liittyvä klisee, ennakkoluulo tai myytti. Kiin- nostavalta asetelmalta näyttävä kokonaisuus tuottaa kuitenkin lukijalle suuria pettymyksiä.
Valitettavan usein lukujen otsik- ko ei sen kummemmin aukene tekstiosuudessa, ja useimmat kliseet saavat vahvistusta tai sekoittuvat toinen toistaan hämärämpään ajatukseen. Kun luku toisensa jälkeen sisältää perustelemattomia väitteitä, mielipidepohjalta laukaistuja toteamia ja vahvasti ideolo- gisesti värittyneitä ajatuksia, on lukijan kysyttävä, onko kysymys asiallisesta op- paasta vai subjektiivisesta
poliittisesta pamfletista.
Kirjoittajilla ei näytä ole- van olleen muutakaan tavoit- teena kuin subjektiivisten näkökulmien esittäminen.
Viittauksia lähteisiin on harvaan. Molemmat kirjoittajat nojautuvat omaan kokemuk- seensa suomalaisella taide- kentällä, josta he ovat ammen- taneet tulkintoja ja ymmärryk- siä taiteesta ja taidepolitiikasta.
Kantokorpi kertoo taustak- seen perusopintoja kulttuuri- antropologiasta, estetiikasta, teoreettisesta filosofiasta, sosio- logiasta ja poliittisesta histo- riasta. Saamme lukijoina an- noksen kaikkia näitä ajatus- suuntia yhdistettynä kuin pieneen, värikkääseen alkeis- kurssiin. Majavan vakaumus on yhteisötaiteessa, jota hänen ei taitelijana sen kummemmin tarvitse perustella.
Verrattuna ajatushauto- moiden, taiteilijayhteisöjen tai yksityisen säätiön tuottamiin keskusteluavauksiin kulttuuri- poliittiselle kentälle, on häm- mentävää, että valtion virasto, Taiteen edistämiskeskus, on päättänyt julkaista puheen- vuoronsa taidepolitiikan nyky- tilasta subjektiivisen pamfletin muodossa. Kolmantena op- paan tekijänä on pilapiirtäjä, sarjakuvantekijä ja kuvittaja Jyrki Vainio, jonka hauska piir- ros tuo kevennyksen jokaisen luvun otsikon rinnalle. Hyvän- tahtoinen tulkinta tästä valin- nasta on, että juuri tämän taiteenlajin, piirtämisen, esil- letuominen on kannattavaa.
Pahantahtoisesti sen voisi näh- dä ironisen pilkallisena.
Kulttuuripolitiikan tutki-
144 | Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirja 2015 muksen näkökulmasta on kiin-
nostavaa nähdä, että useat eri- taustaiset ja yhteiskunnallises- ti eri tavoin sijoittuneet tahot haluavat toimia niin mielipi- devaikuttajina, analyytikkoina
Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirja on tieteellinen julkaisu, joka tuo yhteen useilla eri tieteenaloilla tehtävää kulttuuripolitiikkaa koskevaa tutkimusta. Julkaisu ilmestyy Inter- netissä ja on vapaasti kaikkien saatavilla. Vuosi- kirjaa julkaisee Kulttuuripolitiikan tutkimuksen seura ry.
Vuosikirjassa julkaistaan vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita, suppeampia tieteellisiä avauksia (research notes)1 sekä tutkimuksen- alaan liittyviä kolumneja. Lisäksi julkaisu sisäl- tää katsauksia ja kirja-arvioita, lektioita sekä alaa koskevista väitöskirjoista annettuja vasta- väittäjän lausuntoja.
Kaikki vuosikirjassa julkaistut artikkelit ovat käyneet läpi Tieteellisten Seurain Valtuuskun- nan hyväksymän vertaisarviointimenettelyn.
Toimituksen luettua ja hyväksyttyä saapuneen artikkelin se siirtyy kahdelle anonyymille ver- taisarvioijalle, jotka laativat arvionsa kahden kuukauden kuluessa. Sen jälkeen tekstit palau- tetaan tekijöiden korjattaviksi ja uudelleen vuo- sikirjaan lähetettäviksi.
tiEtoja vuosikirjasta
Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirjan pääkieli on suomi, mutta sen julkaisukieliä ovat myös ruotsi ja englanti. Kaikista referee-artikke- leista julkaistaan englanninkielinen tiivistelmä.
Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikir- jan toimituskunta ottaa mielellään vastaan erityyppisiä tekstejä julkaistavakseen. Voit ottaa yhteyttä vuoden 2015 vuosikirjan pää- toimittajaan tai suoraan Kulttuuripolitiikan tutkimuksen seuraan sähköpostiosoitteella:
kulttuuripolitiikan.t.seura(a)gmail.com.
Lisätietoja KPT-seurasta, löy- dät yhdistyksen kotisivuilta osoitteesta www.kulttuuripolitiikantutkimus.fi.
Seura on monitieteinen ja avoin tulkinnoille kulttuuripolitiikan tutkimuksesta. Sen tarkoi- tus on koota yhteen monitieteistä kulttuuripo- litiikan tutkimusta. Seura edistää tutkijoiden, hallinnon ja erilaisten kulttuuripolitiikan toimi- joiden yhteistyötä Suomessa ja kansainvälisesti sekä edesauttaa tutkimustulosten soveltamista käytäntöön.
1. Tieteellinen avaus (research notes) tarkoittaa sisällöltään tieteellistä tekstiä, joka ei kuitenkaan ole täyspitkä tieteellinen artikkeli. Tekstin tavoitteena on esitellä uutta tutkimusideaa, teoreettista näkö- kulmaa tai menetelmällistä lähestymistapaa. Tieteellinen avaus tarjoaa mahdollisuuden tieteellisen ajattelun kehittämiselle ja tutkimukselliselle ideoinnille. Siksi myös kirjoitus voi olla muodoltaan hieman vapaampi kuin artikkeli.
kuin ajatusten herättäjinä. Sen, kuinka uskottavia tai vakuutta- via eri toimijat ovat kulttuuri- politiikan kentän näkökul- masta, voimme arvioida tule- vaisuudessa.
