=ti
160
SUSANNA HAATAINEN, TAINA HAMMAR, JUHANI HUOVILA, ERKKI LAHTI, HEIKKI OKSMAN, PIRJO PUNJU JA IRMELI TAIPALINEN
HYALDTHECA DISSILIENS
-KORISTELEVÄN RUNSASTUMISEN SYISTÄ RAUTALAMMIN REITILLÄ
VESI- JA YMPÄRISTOHAL LITUS KUOPION VESI- JA YMPÄRISTOPIIRI Helsinki 1993
160
SUSANNA HAATAINEN, TAINA HAMMAR, JUHANI HUOVILA, ERKKI LAHTI, HEIKKI OKSMAN, PIRJO PUNJU JA IRMELI TAIPALINEN
HYALDTHECA DISSILIENS
-KORISTELEVAN RUNSASTUMISEN SYISTÄ RAUTALAMMIN REITILLÄ
VESI- JA YMPARISTOHALLITUS KUOPION VESI- JA YMPÄRISTÖPIIRI Helsinki 1993
Etukannen kuvat:
Kuva vasemmalla: Yksi koehavaksista viikon inkuboinnin jälkeen Kuva yläoikealla: Havaksiin kertynyttä levämassaa
Kuva alaoikealla: Mikroskooppikuva kahdesta Hyalotheca dissiliens -solurihmasta
Kuvat: Pirjo Punju ja Liisa Lepistö
Tekijät ovat vastuussa julkaisun sisällöstä, eikä siihen voida vedota vesi- ja ympäristöhallituksen virallisena kannanottona.
VESI- JA YMPÄRISTÖHALLINNON JULKAISUJA koskevat tilaukset:
Painatuskeskus Oy, PL 516, 00101 Helsinki Postimyynti, puh. (90) 566 0266
ISBN 951-47-8273-9 ISSN 0786-9592 HELSINKI 1993
Julkaisija Julkaisun päivämäärä
Vesi— ja ympäristöhallitus Joulukuu 1993
Kuopion vesi— ja ymp~iristäpiiri
Tekijä(t) (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri)
Susanna Haatainen, Taina Hammar, Juhani Huovila, Erkki Lahti, Heikki Oksman, Pirjo Punju ja Irmeli Taipalinen
Julkaisun nimi (myös ruotsinkielinen)
Hyalotheca dissiliens —koristelevän runsastumisen syistä Rautalammin reitillä (Orsakerna till ökningen av desmidieen Hyalotheca dissiliens i Rautalampistråten)
Julkaisun laji Toimeksiantaja Toimielimen asettamispvm
Tutkimusraportti osat
Tiivistelmä
Hyalotheca—sukuisten koristelevien levinneisyyttä ja runsastumisen syitä tutkittiin Rautalammin reitillä, jonka eräillä osilla se on verkkoja limoittamalla haitannut voimakkaasti kalastusta. Hyalothecan levinneisyys selvitettiin kalastuskuntiin osoitetun kyselyn ja koeverkkokalastusten avulla. Kenttätutkimukset keskitettiin neljälle järvelle ja kuudelle havaintopaikalle. Kahdella järvellä havaintopaikat sijoitettiin kuormitetuille lahtialueille, yhdellä järvellä oli havaintopaikka sekä kuormitetulla että kuormittamattomalla alueella ja tutkimuksen vertailupiste sijaitsi järvellä, josta Hyalotheca—levää ei ollut vielä tavattu ja jossa ei ole erityistä kuormituslähdettä. Levänäytteet kerättiin havaskehikoilla, joita inkuboitiin havaintopaikoilla viikosta kahteen viikkoon 19.5. — 9.9.1992 välisenä aikana, yhteensä yhdeksän kertaa. Seitsemällä tarkkailukerralla otettiin pohjan läheltä vesinäytteet. Sedimentin pintakerros analysoitiin kerran.
Levinneisyyskartoituksen perusteella Hyalotheca dissiliens — ja H. mucosa —lajeja esiintyy todennäköisesti koko Rautalammin reitin alueella, mutta niiden runsaudessa on suuria eroja. Kenttätutkimuksen perusteella veden kokonaisfosfori— ja kokonaistyppipitoisuudella ei ollut ratkaisevaa merkitystä Hyalotheca—levien runsastumisen kannalta. Veden kokonaisravinnepitoisuuksia paremmin näiden levien runsautta selittivät sedimentin typpi— ja fosforipitoisuudet sekä orgaanisen aineen määrä. Hyalotheca kykenee ilmeisesti hyödyntämään sedimentin ravinnevaroja kasvuunsa ja saavuttamaan näin kilpailuedun pelkästään veden ravinteiden varassa elävään kasviplanktoniin nähden.
Hyalotheca—levien aiheuttamat limoittumisongelmat uhkaavat matalia, suhteellisen kirkasvetisiä ja kuormitettuja järviä. Rehevöitymisen edetessä kasviplankton runsastuu ja voi varjostuksellaan rajoittaa Hyalotheca—levien kasvua.
Asiasanat (avainsanat)
Levät, Hyalotheca, limoittuminen, ravinteet, Rautalammin reitti
Muut tiedot
Sarjan nimi ja numero ISBN ISSN
Vesi— ja ympäristöhallinnon julkaisuja 951-47-8273-9 0786-9592
— sarja A 160
Kokonaissivumäärä Kieli Hinta Luottamuksellisuus
39 Suomi Julkinen
Jakaja Kustantaja
Painatuskeskus Oy Vesi— ja ympäristöhallitus
PL 516, 00101 Helsinki PL 250, 00101 Helsinki
PRESENTATIONSBLAD
Utgivare 4
Utgivningsdatum
Vatten- och miljöstyrelsen December 1993
Kuopio vatten- och miljödistrikt
Författare (uppgifter om organet: namn, ordförande, sekreterare)
Susanna Haatainen, Taina Hammar, Juhani Huovila, Erkki Lahti, Heikki Oksman, Pirjo Punju och Irmeli Taipalinen
Publikation (även den finska titeln)
Orsakerna till ökningen av desmidiéen Hyalotheca dissiliens i Rautalampistråten (Hyalotheca dissiliens -koristelevän runsastumisen syistä Rautalammin reitillä)
Typ av publikation Uppdragsgivare Datum för tillsättandet av organet
Forskningsrapport Publikationens delar
Refera t
Utbredningen och orsakerna till ökningen av desmidiéer av släktet Hyalotheca undersöktes i Rautalmpistråten.
algen har orsakat algpåväxt på fisknät i vissa delar av stråten. Utbredningen av Hyalotheca utreddes med hjälp av enkäter till fiskelagen och provfiske med nät. Fältundersökningarna koncentrerades till fyra sjöar och sex
observationsplatser. I två sjöar placerades observationsplatserna i belastade vikar, i en sjö fanns en
observationsplats både i ett belastat och ett obelastat område och underökningens kontrollpunkt fanns i en sjö, där algen Hyalotheca inte ännu hade påträffats och som inte utsätts för någon särskild belastning. Planktonproven samlades med en provtagare, som bestod av ett nät utspänt på en ram. Dessa inkuberades på observationsplatserna mellan en och två veckor under tiden 19.5. - 9.9.1992, totalt nio gånger. Sju gånger togs vattenprov nära botten.
Sedimentets ytskikt analyserades en gång.
Enligt utbredningskarteringen förekommer Hyalotheca dissiliens- och H. mucosa -arterna sannolikt inom hela Rautalampistråten, men med stora variationer i riklighet. På basen av fältundersökningarna hade vattnets totalfosfor- och totalkvävehalter ingen avgörande betydelse för ökningen av Hyalotheca-algerna. Dessa algers riklighet förklarades bättre av sedimentets kväve- och fosforhalter än de totala halterna närsalter i vattnet samt av mängden organiskt material. Ilyalotheca kan uppenbarligen utnyttja sedimentets näringsreserver för sin tillväxt och förökning och på detta sätt erhålla en konkurrensförmån i förhållande till växtplankton som lever enbart på vattnets näringsresurser.
Slemproblemen orsakade av Hyalotheca-algerna hotar grunda, relativt klara och belastade sjöar. När eutrofieringen framskrider ökar mängden växtplankton och kan genom överskuggning begränsa Hyalotheca-algernas tillväxt.
Sakord (nyckelord)
Alger, Hyalotheca, algpåväxt, närsalter vriga uppgifter
Seriens namn och nummer ISBN ISSN
Vatten- och miljöförvaltningens publikationer 951-47-8273-9 0786-9592 - serie A 160
Sidantal Språk Pris Sekretessgrad
39 Finska Offentlig
Distribution Förlag
Tryckericentralen Ab Vatten- och miljöstyrelsen
PB 516, 00101 Helsingfors PB 250, 00101 Helsingfors
Published by Data of publication National Board of Waters and the Environment December 1993 Kuopio Water and Environment District
Author(s)
Susanna Haatainen, Taina Hammar, Juhani Huovila, Erkki Lahti, Heikki Oksman, Pirjo Punju and Irmeli Taipalinen
Title of publication
On the causes of the profusion of Hyalotheca dissiliens -desmid algae in the Rautalampi watercourse
Type of publication Commissioned by Research report
Parts of publication
Abstract
The causes of the profusion of Hyalotheca -desmid algae and their distribution were investigated in the Rautalampi watercourse, where those algae have hampered fishing by severe gill net sliming. The distribution of Hyalotheca was investigated by sending inquiries to fishing corporations along the watercourse in question and caning out fishing experiments. The field experiments were carried out at six observation sites within four lakes. In two of the lakes the observation sites were set to loaded areas, in one lake there were observation sites in both loaded and unloaded areas and the control site of the research was in a lake with hardly any external loading and with no former observations of Hyalotheca. The algal samples were gathered with nettings streched on frames. At each observation site the nets were incubated nine times for one or two weeks each between 19.5.-9.9.1992. Water samples were taken near the bottom seven times and the surface layer of the sediment was analyzed once.
Hyalotheca dissiliens and H. mucosa appeared to be distributed in the whole watercourse of Rautalampi, but their abundance variated greatly. On the basis of the field experiments the concentrations of total phosphorus and total nitrogen did not have any decisive effect on the population density of Hyalotheca. The abundance of Hyalotheca was better related to the concentrations of total nutrients and organic matter in the sediment. Hyalotheca is apparently able to take up nutrients not only from the water but also from the sediment, thereby having a competitive impact on phytoplankton.
The sliming problem caused by Hyalotheca threaten shallow and relatively clear water lakes which are externally loaded. In the course of eutrophication the phytoplankton biomass will grow and may limit periphyton, Hyalotheca included, growth by shading.
Keywords
Algae, Hyalotheca, sliming, nutrients, Rautalampi watercourse
Other information
Series (key title and no.) ISBN ISSN
Publications of the Water and Environment 951-47-8273-9 0786-9592 Administration - series A 160
Pages Language Price Confidentiality
39 Finnish Public
Distributed by Publisher
Painatuskeksus Oy National Board of Waters and the Environment
P.O.Box 516, 00101 Helsinki P.O.Box 250, 00101 Helsinki
ALKUSANAT
Työryhmä haluaa kiittää avusta ja hyvästä yhteistyöstä erityisesti tutkimukseen osallistuneita kalastajia, kalastuskuntia sekä professori Pertti Elorantaa Helsingin yliopistosta, vanhempi tutkija Kaisa Heikkistä Oulun vesi— ja ympäristöpiiristä, ylitarkastaja Jarmo Kivistä sekä vanhempi tutkija Pertti Mannista Mikkelin vesi—ja ympäristöpiiristä.
SISÄLLYS
Sivu
ALKUSANAT 6
1 JOHDANTO 9
2 YLEISTÄ HYALOTHECASTA 9
3 AINEISTO JA MENETELMÄT 10
3.1 Levinneisyyskartoitus 10
3.2 Kenttätutkimuksen havaintopaikat 11
3.2.1 Virmasvesi 11
3.2.2 Koskivesi 11
3.2.3 Hirvijärvi 12
3.2.4 Suontee 12
3.3 Koejärjestely ja mikroskopointi 12
3.4 Veden laatu 13
3.5 Pohjan laatu 13
4 TULOKSET 13
4.1 Hyalothecan levinneisyys 13
4.2 Havaskokeet 14
4.2.1 Mikroskopointi 14
4.2.1.1 Havaintoja Hyalothecan morfologiasta 15
4.3 Vesianalyysien tulokset 15
4.3.1 Fosfori 15
4.3.2 Typpi 17
4.3.3 A—klorofylli 19
4.3.4 Orgaaninen hiili 19
4.3.5 Hiilidioksidi 19
4.3.6 Happamuus ja alkaliniteetti 20
4.3.7 Veden väri ja näkösyvyys 20
4.3.8 Lämpötila 20
4.4 Sedimentit 20
4.5 Tulosten tilastollinen käsittely 21
5 TULOSTEN TARKASTELU 23
6 YHTEENVETO 25
KIRJALLISUUS 25
LIITTEET
1 Vesi— ja ympäristöhallituksen kasviplanktonrekisterissä olevat havainnot Hyalotheca dissiliensistä ja H. mucosasta. Tilanne elokuussa 1992.
2 Tutkimusalue
3 Leväryhmien osuus kokonaislevämassasta sekä näkösyvyys koeverkkopaikoilla 4 Suhteelliset osuudet (%) havaksiin kertyneestä massasta
5 Epäorgaaniset typpi— ja fosforipitoisuudet havasinkubointipaikoilla 6 Purojen ravinnetulokset
7 Orgaanisen hiilen ja hiilidioksidin pitoisuudet havaintopaikoilla 8 Alkaliniteetti ja pH havaintopaikoilla
9 Näkösyvyys, väriluku ja lämpötila havaintopaikoilla
1 JOHDANTO
Levien massaesiintymiset mielletään yleensä runsasravinteisten järvien ja lampien ongelmaksi. Viime vuosina on kuitenkin muutamissa karuissa ja kirkkaissa vesistöissä havaittu hyytelövaipallisen levän tarttuvan kalanpyydyksiin erittäin runsaana.
Pahimmilla alueilla kalaverkon liinaan on saattanut kerääntyä loppukesällä ja syksyllä levärihmoja niin, että verkon silmät ovat muurautuneet umpeen ja verkon nostami- nen on käynyt melkein mahdottomaksi. Kyseessä on ollut Hyalotheca dissiliens -koristelevä.
Suomessa ensimmäiset havainnot Hyalotheca dissiliensin verkkoja limoittavasta massaesiintymisestä tehtiin Mikkelin vesi- ja ympäristöpiirin alueella 1980-luvun alkupuolella. Siellä ongelma keskittyi aluksi isoihin, kirkkaisiin ja vähäravinteisiin järviin lähinnä Mäntyharjun ja Sysmän reiteillä, mutta esiintymiä on havaittu myöhemmin myös mm. Vuoksen vesistöalueen suurehkoista järvistä.
Kuopion läänin alueella ensimmäiset havainnot Hyalothecasta verkkojen limoittajana ovat vuodelta 1989. Tällöin levä kirjattiin löytyneeksi Tervon Hirvijärvestä, Karttulan Tallusjärvestä, Leppävirran Osmajärvestä ja Varkauden Ruokojärvestä. Osmajärvessä määrä on ollut vähäinen, muissa runsas. Seuraavina vuosina havaintojen määrä on kasvanut ja levän esiintyminen on painottunut Rautalammin reitille. Reitin ulkopuolella sitä on tavattu mm. Suonenjoella Litmasesta (1990), Kallaveden Humalaselältä (1991) ja viimeisimpänä Juojärven Pahkalandesta (1992). Kallavedessä ja Juojärvessä koriste- levän määrä oli tarkastetuissa näytteissä vähäinen.
Rasvanki - Virmasveden ja Niiniveden kalastusalueet esittivät helmikuussa 1992 vaatimuksen Hyalotheca-ongelman perussyiden selvittämiseksi. Vaatimuksen tueksi lähettivät myös Tervon, Karttulan ja Rautalammin kunnat kannanottonsa levän runsastumisen tutkimiseksi. Kuopion vesi- ja ympäristöpiiri otti tämän hankkeen esitutkimusluonteisena kesän 1992 tutkimusohjelmaansa yhdessä Kuopion kalastuspiirin kanssa. Vesi- ja ympäristöhallitus myönsi määrärahan hankkeen toteuttamiseen edellyttäen, että saadut tiedot liitettäisiin myöhemmin laajempiin tutkimuskokonaisuuksiin.
Nyt tutkimuksen kohteena oleva Rautalammin reitin järvialue on tunnettu karuna ja kirkkaana vesialueena, mutta rehevöitymistä on viime vuosina ollut havaittavissa varsinkin reitin latvaosien pienissä järvissä (Kuopion vesi- ja ympäristöpiiri 1992).
Vesistökuormitus tulee pääasiassa maa-ja metsätaloudesta sekä turvesoilta kiintoaineena ja ravinteina. Reitillä toimii lisäksi kaksi suurta kalankasvatuslaitosta, jotka ovat omalta osaltaan lisänneet alapuolisten järvien fosforipitoisuuksia.
Tutkimukset aloitettiin keväällä 1992 lähettämällä tiedustelu kyseisen levän esiintymisestä Rautalammin reitin kalastuskunnille. Kenttätutkimukset keskitettiin reittivesistön keskiosiin, missä levän aiheuttamat haitat ovat olleet suurimmat.
Kenttätutkimukset tehtiin kuudella havaintopaikalla. Levän runsastumisen syiden selvittämisen ohella pyrittiin löytämään myös sopiva menetelmä levänäytteen keräämiseksi.
2 YLEISTÄ HYALOTHECASTA
Hyalotheca lukeutuu yhtymäleviin, jotka muistuttavat monessa suhteessa viherleviä.
Hyalotheca-sukuun kuuluu toistakymmentä lajia, joista Suomessa on tavattu H.
dissiliens ja H. mucosa. H. dissiliens on muodoltaan nauhamainen ja limavaipallinen, solu on heikosti kuroutunut keskeltä. Tikkasen (1986) mukaan solun pituus vaihtelee 10 - 33 km:n ja leveys 10 - 39 km:n välillä. Limavaipan paksuus vaihtelee, yleensä se on hieman solun leveyttä suurempi. Solussa on kaksi värihiukkasta, jotka asettuvat
väliseinän suuntaisesti täyttäen yleensä koko solun. H. mucosan solut eroavat muodoltaan ja kooltaan vain hieman edellisestä. Solut ovat yhtä pitkiä kuin leveitä; 16 - 22 pm. Solun kummassakin päässä on kaksinkertainen nystyrärivi ja solusta puuttuu keskikurouma. Limavaipassa näkyy uurteita nystyröiden kohdalla. Vaipan leveys vaihtelee kuten H. dissiliensillä.
Kirjallisuustiedot Hyalothecan ekologiasta ovat vähäiset. Tyypillisimmillään se on litoraalilaji, mutta tavataan myös planktisena (West ja West 1971, Tikkanen 1986).
Aiemmin julkaistuissa tutkimuksissa levän on todettu suosivan ruskeita, humuspitoisia vesiä (West ja West 1971). Kuitenkin Suomessa tehdyt havainnot osoittavat, että Hyalotheca on runsaimmillaan kirkkaissa, vähäravinteisissa vesissä. Hyalotheca on kosmopoliitti, sitä esiintyy kaikissa maanosissa (West ja West 1971). Hyalothecan yleisyydestä Suomessa ei juuri ole tietoa. Harvinaisena sitä ei kuitenkaan voida pitää, koska sitä on havaittu planktonnäytteistäkin melko laajalti, vaikka on litoraalilaji. Jo 1930-luvullaHyalotheca dissiliens ja H. mucosa löydettiin lajina Juka- ja Kivijärvestä Juvalta, Sylkynjärvestä Kerimäeltä, Nuutajärvestä Urjalasta sekä Neros-ja Säynäjärvestä Lammilta. H. mucosan osuus havainnoista on hieman yli 10 %.
Myöhemmin havaintoja on tehty läpi Suomen erikokoisista järvistä ja joista (VYH kasviplanktonrekisteri, liite 1).
Hyalotheca talvehtii ja lähtee kasvuun sedimentin pinnalla. Myöhemmin levämassa lähtee liikkeelle veden virtausten mukana ja takertuu mm. kasvien varsiin ja kalaverk- koihin. Hyalotheca voi lisääntyä sekä suvuttomasti että suvullisesti. Suvuton lisääntyminen tapahtuu kahtia jakautumalla ja suvullinen lisääntyminen konjugaation kautta eli kahden solun sisältö yhtyy ja muodostuu ns. yhtymäitiö eli zygospori, joka voi toimia myös lepoitiönä (West ja West 1971).
Yhtymälevistä ei tunneta myrkyllisiä kantoja.
3 AINEISTO JA MENETELMÄT 3.1 Levinneisyyskartoitus
Maaliskuun alussa Kuopion kalastuspiiri osoitti Rautalammin reitin suurimmille ja keskeisimmille kalastuskunnille kyselyn Hyalotheca-koristelevän esiintymisestä.
Kysely lähetettiin 103 kalastuskuntaan. Vastauksia saatiin 52 (51 %). Tiedot levän esiintymisestä pyydettiin merkitsemään karttaan avovesikaudelta 1991 ja mahdolli- suuksien mukaan myös aiemmilta vuosilta. Kyselyyn oli liitetty kuvaus siitä, miten juuri Hyalotheca-levien aiheuttama limoittuminen ilmenee, mutta osa vastauksista saattoi silti koskea muita levähaittoja.
Kyselyn vastausten perusteella Hyalothecan esiintyminen tarkistettiin muutamista keskeisimmistä reitin järvistä, joista sitä ei ollut havaittu aikaisemmin tai havaintojen mukaan levän määrä oli vähäinen. Kartoitus suoritettiin Koivujärvellä, Pielaveden Ravilandella, Sonkarissa, Pohjois-Niinivedellä, Hankavedellä ja Pohjois-Konneveden Kivisalmessa. Näytteet hankittiin paikallisilta kalastajilta normaalin verkkopyynnin yhteydessä. Levänäytteistä määritettiin mikroskopoimalla suurimmat leväryhmät sekä arvioitiin Hyalotheca dissiliensin ja Hyalotheca mucosan osuus.
3.2 Kenttätutkimuksen havaintopaikat
Havaintopaikkojen valinnassa kiinnitettiin huomiota erityisesti valuma-alueen maankäyttöön sekä alueen merkittäviin pistekuormittajiin. Maa- ja metsätalous, turvetuotanto ja kalanviljely ovat Rautalammin reitin tärkeimmät kuormittajat, joten havaintopaikoista kolme sijoitettiin näiden kuormittamille alueille ja yksi yhdyskun- tajätevesien purkupaikan läheisyyteen. Vertailualueeksi valittiin Suontee, josta Hyalotheca-levää ei ollut vielä tavattu. Tämän lisäksi Hirvi.järveltä valittiin Kuivaniemen edusta järven sisäiseksi vertailualueeksi (liite 2).
3.2.1 Virmasvesi
Virmasvesi on Rautalammin reitin seitsemänneksi suurin järvi, pinta-alaltaan 62 km2. Keskisyvyys on 6,9 m. Järvi sijaitsee Karttulan, Suonenjoen ja Tervon kuntien alueella. Virmasvesi on kirkasvetinen, lievää rehevöitymistä on viime vuosina havaittu.
Pääasiallinen kuormittaja on maa- ja metsätalous. Virmasveden kahdesta havaintopai- kasta toinen on maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon valumavesien kuormittama Tervalahti ja toinen yhdyskuntajätevesien purkupaikan läheisyydessä sijaitseva Myllyselän Purolahti.
Tervalahteen laskevan Tervajoen valuma-alue on 16,98 km2:n laajuinen. Tervalahti on suojaisa ja matala lahti, jonka 2 m:n näytepiste on noin 250 m joen suusta. Lahden leveys keskikohdaltaan on n. 300 m ja pituus 300 - 350 m. Vesikasvillisuutta on paikoin runsaasti. Ulomman näytepisteen läheisyydessä kasvoi ahvenvitaa ja vesisammalta. Matalammalle mentäessä löytyy ulpukka, suomen- ja pohjanlumme, ranta-, siima- ja kaitapalpakko, ruskoärviä, heinävita, äimäruoho, nuottaruoho sekä vesirutto. Rantavedessä kasvoivat myös vaalea-ja tummalahnanruoho, rantaleinikki sekä kolmihede- ja oikovesirikko. Lisäksi lahden länsirannalla on tiheä vesi- tatarkasvusto.
Purolahteen laskee Pörönpuro, jonka valuma-alue on 2,2 km2. Purolahti on matala ja pinta-alaltaan pieni. Kahden metrin syvyysraja kulkee aivan lahden ulkoreunassa.
Kasvillisuus lahdessa on erittäin runsasta. Siellä kasvaa ulpukkaa, suomenlummetta, siimapalpakkoa, ahven- ja litteävitaa sekä erittäin runsaita vesiruttokasvustoja.
Purosuun tuntumassa esiintyi myös mm. vehkaa, rantapalpakkoa sekä tylppälehti- ja pikkuvitaa. Puron suussa tavattiin myös pikkulimaskaa, joka peitti veden pintaa jo toukokuussa. Lahden rantamilta löytyy myös kurjenmiekkaa ja tiheä järvi- ruokokasvusto.
3.2.2 Koskivesi
Tervon kunnassa sijaitseva Koskivesi on Nilakan alapuolinen järvi, jonka pinta-ala on 5,4 km'. Sen pohjoispäähän laskevan Äyskosken keskivirtaama on 19,4 m'/s.
Ayskosken ohi vettä virtaa myös Kolun kanavasta. Koskivesi on tyypillinen Rautalammin reitin läpivirtausjärvi; vähähumuksinen ja melko niukkaravinteinen.
Äyskosken rannalla toimiva kalanviljelylaitos on nostanut järven ravinnetasoa.
Sinileväkukintoja on havaittu jo muutamana peräkkäisenä kesänä. Yleisluokituksessa järven pääosa luetaan veden laadultaan tyydyttäväksi. Laitoksen alapuolinen koski ja järven yläosa on luokiteltu välttäväksi. Havaintopaikka on n. 2 km laitoksen alapuo- lella, järven itärannalla. Uloimmat havakset olivat n. 100 metriä rannasta.
Vesikasvillisuus rannalla oli harvaa. Kortetta kasvoi pienellä alueella. Aivan rantavedessä kasvaa rantaleinikki, äimäruoho, vaalea lahnanruoho, oikovesirikko, vesitatar, nuottaruoho ja ruskoärviä. Ranta- ja jouhiluikkaa, terttualpia ja viiltosaraa löytyy myös.
12 3.2.3 Hirvijärvi
Hirvijärvi on 16 km2:n suuruinen ja sijaitsee reitin itäosassa Karttulan ja Tervon kuntien alueella. Vesi on humuspitoisempaa kuin muissa tämän tutkimuksen järvissä.
Järvi on varsin matala. Alle kolme metrin syvyyttä on noin 95 % järven pinta-alasta.
Tallusjärven vesistöalueella, johon Hirvijärvi kuuluu on 212 ha tuotannossa tai valmisteilla olevaa turvetuotantoaluetta. Suoraan Hirvijärveen tulee valumavesiä Vanhanjoen suolta, Kanavasuolta ja Petronnevalta, yhteensä 147 ha:n alalta.
Vanhajokea pitkin Suolahteen ohjautuu tästä 102 ha:n valumavedet ja Kanavansuu- hun 45 ha:n valumavedet. Turvetuotannosta aiheutuu myös ilmakuormitusta.
Hirvijärvelle sijoitettiin kaksi havaintopistettä; toinen turvesuolta tulevan joen läheisyyteen ja toinen vertailupisteeksi vastarannalle. Suolahteen laskevan Vanhajoen veden laatua seurattiin koko tutkimusjakson ajan. Suolahti syvenee hitaasti, n. 600 m joen suusta löytyy syvin kohta, 2,5 m. Leveyttä lahdella on noin 300 m. Havaintopis- teistä ulompi oli noin 200 metrin päässä joen suusta ja 50 metrin päässä lähimmästä rannasta. Suolahdessa kasvillisuutta on pääasiassa harvakseltaan, ahvenvita ja suomenlumme muodostavat joitakin runsaita kasvustoja. Lahdessa kasvaa myös ulpukkaa, siimapalpakkoa ja uistinvitaa. Rantavedestä löytyy myös järvikorte, nuottaruoho, vaalealahnanruoho, rantaleinikki, rantaluikka ja terttualpi.
Vastarannan vertailupiste oli metsäisen Kuivaniemen edustalla. Ranta on kivikkoinen ja avonainen. Kahden metrin syvyys löytyy noin 100 m rannasta. Kasveja rannassa on erittäin vähän, ulompien havasten ympärillä kasvaa vähän ahvenvitaa ja suomenlummetta. Rantavedessä kasvaa harvakseltaan järvikortetta ja -ruokoa. Vaaleaa ja tummaa lahnanruohoa, nuottaruohoa, rantaleinikkiä ja äimäruohoa löytyy niukasti kivien välistä.
3.2.4 Suontee
Tutkimuksen vertailualueeksi valittiin Suontee-järvi (36,4 km2, keskisyvyys 11.5 m) Suonenjoen kaupungin alueella. Se on tyypillinen reittijärvi kaakko-luode-suunnassa.
Suonteen yläpuolisia järviä ovat Paasvesi ja Puruvesi. Suontee on karu ja kirkasve- tinen järvi, joka vuonna 1992 uusitussa vesien yleisluokituksessa on säilynyt luokassa erinomainen. Sieltä ei ole aikaisempia havaintoja Hyalotheca dissiliensistä. Kapeahko järvi syvenee erittäin nopeasti. Kahden metrin havaintopiste oli noin 40 m rannasta, Tenhanniemen edustalla. Havaintopaikan läheisyydessä vesikasvillisuus oli niukkaa.
Järviruokoa kasvoi harvakseltaan havasten lähellä. Ahvenvitaa, nuottaruohoa, kortetta, siimapalpakkoa, ruskoärviää ja vaaleaa lahnanruohoa tavataan aivan rannan tuntumasta.
3.3 Koejärjestely ja mikroskopointi
Levänäytteet koristelevän esiintymisen ja määrän analysoimiseksi kerättiin havaintopaikoilla havaskehikoilla. Kehikoissa kokeiltiin kahta eri havaksen silmäkokoa ja niiden asettamisessa kahta eri tapaa. Koska Hyalothecan tiedetään talvehtivan ja aloittavan keväällä kasvunsa sedimentin pinnalla, sijoitettiin havaintopisteet ranta- alueille, joissa valaistusolosuhteet ovat suotuisimmat.
Havaskokeissa käytettiin 0,5 m x 0,5 m suuruisia rautalangasta taivutettuja kehikoita, joiden keskelle pingotettiin pala verkkoliinaa. Käytetyt silmäkoot olivat 20 ja 40 mm.
Jokaiseen havaintopaikkaan asetettiin neljä havaskehikkoa. Metrin syvyydelle asetettiin kaksi kehikkoa, joista toinen pystyyn ja toinen vinosti lähelle pohjaa, kummassakin eri silmäkoon havas. Kehikot asetettiin samoin myös kahden metrin syvyyteen.
Vesikasvit haittasivat havaskoetta jo heinäkuussa niin, että metrin syvyydessä olevat kehikot päätettiin poistaa. Vertailualueilla (Suontee ja Hirvijärven Kuivaniemi) kasvillisuus oli vielä niin harvaa, että seurantaa pystyttiin jatkamaan metrin syvyydessä
vielä neljän viikon ajan. Tiheämpisilmäisiin havaksiin takertui toisinaan myös kaloja, mikä olisi aiheuttanut virhettä, jos tavoitteena olisi ollut havaksiin kertyvän aineksen kvantitatiivinen analysointi.
Kahdella ensimmäisellä kerralla havakset vaihdettiin viikon inkuboinnin jälkeen, seuraavilla kerroilla kahden viikon välein. Tarkkailukerrat olivat 26.5., 4.6., 15.6., 30.6., 14.7., 27.7., 11.8., 25.8. ja 9.9.
Kehikon noston yhteydessä arvioitiin kertyneen massan määrä ja väri silmämää- räisesti. Havas nostettiin muovipurkkiin, johon lisättiin 1 - 2 dl järvivettä. Näytteet säilytettiin pimeässä ja viileässä ja mikroskopoitiin kahden seuraavan päivän aikana.
Ennen mikroskopointia havaspurkkia ravistettiin 10 - 20 kertaa, jonka jälkeen havas poistettiin ja jäljelle jääneestä vedestä tutkittiin 10 ml:n osanäyte preparointimikro- skoopilla. Tarkemmin katsottiin levämäärästä riippuen 1 - 8 otosta käänteismikro- skoopilla (suurennus 400x). Tutkimuksessa määritettiin vallitsevat leväryhmät, arvioitiin Hyalothecan osuus levämassasta sekä tarkasteltiin Hyalothecan morfologiaa.
3.5 Veden laatu
Ensimmäiset vesinäytteet haettiin 21.4. kaikista kolmesta purosta. Varsinaisen tarkkailujakson alkaessa 19.5. vesinäytteet otettiin sekä puroista että järvistä. Järvien vesinäytteet otettiin ulompien havaksien läheltä 10 cm etäisyydeltä pohjasta.
Näytteenottopisteen kokonaissyvyys Suolandella oli 1,9 m ja muilla havaintopaikoilla 2,1 m. Vesinäytteet otettiin seitsemällä tarkkailukerralla.
Järvihavaintopaikoilla näytteet otettiin Vanhatalo- tyyppisellä noutimella.
Hiilidioksidinäyte otettiin suoraan pulloon ylivaluttamalla ja muut näytteet neljä nostokertaa käsittäneestä kokoomanäytteestä. Purohavaintopaikoilla kaikki näytteet otettiin suoraan noutimesta. Järvinäytteistä analysoitiin hiilidioksidin lisäksi kokonaisfosfori ja fosfaattifosfori, kokonaistyppi sekä nitraatti-, nitriitti- ja ammoniumtyppi, a-klorofylli, pH, alkaliniteetti ja väri. Purovesistä analysoitiin myös em. ravinteet, pH, alkaliniteetti ja väri. Orgaanisen hiilen määritystä varten otettiin näytteet järvistä 19.5. ja 14.7. sekä puroista 21.4. ja 14.7. Näytteenoton yhteydessä mitattiin veden lämpötila näytteenottosyvyydessä ja järvissä näkösyvyys valkolevyllä.
Koska näkösyvyys oli havaintopaikoilla kokonaissyvyyttä suurempi, se mitattiin ulompaa järveltä.
3.4 Pohjan laatu
Sedimenttinäytteet otettiin järvihavaintopaikoilta kerran (11.8.). Kahdesta otannasta kerättiin ylin 2 em:n kerros. Näytteistä analysoitiin kokonaisfosfori ja -typpi sekä orgaanisen aineen osuus kiintoaineesta.
4 TULOKSET
4.1 Hyalothecan levinneisyys
Kesän 1991 aikana levän esiintyminen oli kyselyn perusteella runsainta Rasvangilla, Virmasvedellä, Hirvijärvellä, Tallusjärvellä, lisvedellä, Niinivedellä ja Nilakalla. Reitin yläosan järvistä Koivujärvi näytti olevan Hyalothecasta vapaa ja Pielavedellä sitä esiintyi vain paikoin. Levää ei havaittu myöskään Pohjois-Niinivedellä, Vesantojär- vellä, Kiesimällä ja Koskelovedellä. Suurin osa Sonkarista oli myös vapaa Hyalothecasta. Hankavedellä ja Konnevedellä levän esiintyminen oli vähäistä. Reitin valuma-alueella olevista pikkujärvistä Hyalotheca-koristelevää ilmoitettiin olevan
14
Pielaveden Iso-Pangalla ja Petäjäjärvellä, Suonenjoen Pitkä-Petäisessä ja Rautalammin Vihtasessa.
Levän esiintyminen varmistettiin koeverkoilla Koivujärvellä, Pielaveden Ravilandella, Sonkarissa, Pohjois-Niinivedellä, Hankavedellä ja Pohjois-Konneveden Kivisalmessa.
Missään näistä paikoista kalastajat eivät kokeneet limoittumishaittaa suureksi.
Runsaimmin Hyalotheca dissiliensiä ja H. mucosaa oli Pielavedessä, Hankavedessä ja Pohjois-Konnevedessä. Myös Koivujärven, Pohjois-Niiniveden ja Sonkarin näytteis- tä löytyi Hyalotheca-koristelevää. Näillä järvillä levän määrät olivat vähäisemmät eikä havaksissa tuntunut limaisuutta (liite 3).
4.2 Havaskokeet
4.2.1 Mikroskopointi
Mikroskopoimalla määritettiin jokaisesta havaksesta epäorgaanisen ja kuolleen orgaanisen aineen osuus, levistä valtaryhmä ja sen osuus sekä Hyalothecan osuus (liite 4). Kuvassa 1 on esitetty Hyalothecan osuus havaksiin kertyneestä leväyhteisöstä havaintopaikoittain. Kuva antaa viitteitä Hyalothecan kasvunopeudesta eri tarkkailualueilla, mutta havaksiin on voinut kertyä kauempaakin virtausten mukana kulkeutunutta levämassaa. Tämän kulkeutuneen levämassan osuus voi olla merkittävä erityisesti Hirvijärven Kuivaniemessä, jossa havaintopiste oli avoimella, kivikkoisella rannalla. Muut havaintopaikat sijaitsivat suojaisissa landissa, joissa myös runsas makrofyyttikasvillisuus rajoitti veden virtauksia.
100
80
cn 60
U) 0
0 40
20
0
Suontee
+ Virmasvesi, Tervalahti Virmasvesi, Myllyselkä -.- Koskivesi
-w- Hirvijärvi, Suolahti + Hirvijärvi, Kuivaniemi
26/5 4/6 15/6 30/6 14/7 27/7 11/8 25/8 9/9
Kuva 1. Hyalothecan osuus havaksiin kertyneestä kasviplanktonista.
Ensimmäisen kerran Hyalotheca dissiliens tavattiin 26.5. Kuivaniemestä kahden metrin syvyydeltä. Preparointimikroskoopilla katsottu näyte sisälsi kaksi Hyalotheca-
rihmaa. Viikkoa myöhemmin (4.6.) haetuista näytteistä Hyalotheca-rihmoja löytyi lisäksi Tervalanden ja Suolahden molemmista syvyyksistä. Koskiveden ja Myllyselän
havaintopaikoilta Hyalotheca löytyi 30.6. Tällöin Koskiveden kaikista näytteistä löytyi rihmoja, Myllyselällä vain 2 metrin näytteistä. Viimeisenä Hyalotheca ilmestyi vertailujärven, Suonteen, havaksiin (27.7.).
Piilevät säilyivät näytteiden valtaryhmänä heinäkuun puolelle saakka. Vasta elokuussa niiden osuus putosi keskimäärin 10 %:iin kaikista levistä, poikkeuksena Suontee ja Hirvijärven Suolahti. Suonteella piilevät olivat vallalla koko kasvukauden esiintyen keskikesällä erittäin runsaina. Suolahdessa piilevien osuus väheni jo heinäkuussa, minkä jälkeen Hyalotheca dissiliens ja H. mucosa olivat valtalajit. Elokuun aikana Hyalotheca-levistä tuli runsain leväryhmä Kuivaniemellä, Myllyselällä ja Tervalandella. Koskivedellä Hyalotheca ei saavuttanut vallitsevaa asemaa missään vaiheessa.
Hirvijärven näytteistä havaittiin muista järvistä poiketen Beggiatoa alba rikkibakteeri- rihmoja.
4.2.1.1 Havaintoja Hyalothecan morfologiasta
Mikroskopoiduissa näytteissä Hyalotheca dissiliens -solujen pituudet vaihtelivat välillä. 15 - 21 µm ja leveydet välillä 18 - 21 µm. Solujen määrä rihmoissa vaihteli yhdestä useaan sataan. Solun keskikurouma ei aina ollut selvästi erotettavissa. H.
mucosan solut olivat yhtä leveitä kuin pitkiä, koko 15 - 24 µm. Solujonojen pituudet vaihtelivat kuten H. dissiliensillä. Nystyräriviä ei kaikista soluista pystynyt selvästi erottamaan.
Kloroplastit olivat yleensä jakautuneet tasaisesti koko soluun. Loppukesällä alkoi näkyä jakautumassa olevia soluja, joilla solun sisältö oli asettunut väliseinän viereen.
Usein näin oli tapahtunut kahdessa rinnakkaisessa solussa.
Mikroskopoitaessa näkyi myös yksittäisiä limavaipallisia Hyalotheca-soluja. Soluja irtosi rihmojen päistä sinkoutumalla, minkä jälkeen ne luultavasti alkoivat muodostaa uusia rihmoja joko suvullisen tai suvuttoman lisääntymisen kautta.
4.3 Vesianalyysien tulokset
4.3.1 Fosfori
Alhaiset ravinnepitoisuudet ovat tyypillisiä Rautalammin reitille. Karun veden kokonaisfosforipitoisuuden rajana pidetään yleisesti 12 µg/1. Lievästi rehevöityneen ja rehevän veden rajana pidetään 30 µg/1. Tutkimuksessa mukana olleilla järvillä pitoisuudet eivät ylittäneet 30 µg:n tasoa tarkkailuaikana. Kuvassa 2 näkyy kokonais- fosforipitoisuuksien vaihtelu havaintopaikoittain.
Suontee-järvellä pitoisuudet pysyivät keskimäärin alhaisimpina ja olivat keskimäärin karun veden tasoa. Tervalandella kokonaisfosforin pitoisuudet vaihtelivat karun veden ja lievästi rehevän veden rajalla. Koskivedellä kalanviljelylaitoksen vaikutus näkyy kohonneena fosforitasona, huolimatta siitä, että laitos ei ole toiminut täydellä kapasiteetillaan kesän aikana. Samoin Hirvijärven ja Myllyselän fosforipitoisuus säilyi lievästi rehevällä tasolla läpi kesän.
Fosforipitoisuuksissa näkyy kevään huuhtoutumien piikki kesäkuun alussa. Sateetto- man kauden aikaan pitoisuudet putosivat kaikissa havaintopisteissä ja nousivat jälleen valunnan lisääntyessä heinäkuussa.
16
30
25
-- Suontee
20 + Virmasvesi, Tervalahti
-- Virmasvesi, Myllyselkä
15 .— Koskivesi
- - Hirvijärvi, Suolahti
10 + Hirvijärvi, Kuivaniemi
5
0
19/5 4/6 15/6 30/6 14/7 27/7 11i8 Kuva 2. Kokonaisfosforipitoisuudet havaintopaikoittain.
Kokonaisfosforipitoisuus oli alhaisin siellä, missä Hyalothecan osuus kertyneestä kasviplanktonista oli vähäisin (Suontee). Toisaalta Kuivaniemellä, jossa Hyalothecaa oli loppukesästä eniten, fosforipitoisuus oli keskitasoa. Tällöin on kuitenkin muistettava tuulten ja virtausten mahdollinen merkitys koristelevämassan kertymisessä.
Kesä-heinäkuussa Hyalotheca oli runsaimmillaan Suolahdessa, jossa fosforipitoisuus oli korkein yhdessä Myllyselän pitoisuuksien kanssa. Myllyselällä taas Hyalothecan kasvu oli samaa tasoa kuin Tervalandella, jossa kokonaisfosforipitoisuus oli selvästi alhaisempi.
Fosfaattifosforin pitoisuudet laskivat heinäkuun alkuun mennessä, mikä merkitsi sen sitoutumista levien biomassaan. Jo heinäkuun aikana fosfaattia vapautui mineralisaatiossa tai huuhtoutui valuma-alueelta enemmän kuin sitä sitoutui perus- tuotantoon. Poikkeuksena oli Suolahti, missä fosfaattifosforin määrä oli pieni touko- kuussa, nousi kesäkuun alussa, laski jälleen heinäkuun alkupuolella ja oli alhainen vielä elokuussakin. Myös Kuivaniemen fosfaattifosforipitoisuus oli alhainen vielä elokuussa (liite 5, kuva 1).
Purojen ravinneanalyysien, valuma-arvojen ja valuma-alueiden koon perusteella laskettiin purojen ainevirtaamat. Valuma-arvot perustuvat Laukaan kunnan Ruunapuron mittaustuloksiin. Valuntakartan mukaan vuotuinen valunnan määrä siellä vastaa tutkimusalueiden valuntaa. Laskennassa käytettiin 30 vuoden kuukau- sikeskiarvoja. Luotettavien ainevirtaamien laskemiseksi havainnointi oli liian harvaa, mutta näiden tulosten perusteella kokonaisfosforin ainevirtaama oli suurimmillaan toukokuussa ja alhaisimmillaan heinäkuussa. Toukokuussa Tervajoen on laskettu tuoneen 2,3 kg, Pörönpuron 0,4 kg ja Vanhajoen 0,3 kg fosforia vuorokaudessa.
Heinäkuussa vastaavat määrät olivat 0,6 kg, 0,3 kg ja 0,1 kg (kuva 3). Purojen fosforipitoisuudet on esitetty liitteessä 6.
kg/d
. ®
toukokuu... ® kesäkuu heinäkuu ... ® elokuu
syyskuu
•.. ...
:
...is
.
Tervajoki Pörönpuro Vanhajoki
Kuva 3. Tulouomien kokonaisfosforivirtaamat.
2.5
2
1.5
0.5
4.3.2 Typpi
Kokonaistyppipitoisuutta 400 µg/1 pidetään yleensä karun ja lievästi rehevän veden raja-arvona.
Kokonaistyppi vaihteli havaintopaikoilla välillä 300 - 700 µg/1 (kuva 4). Karun ja lievästi rehevän rajoilla pitoisuudet pysyivät Suonteella, Tervalandella ja Koskivedellä.
Lievästi rehevällä (ajoittain rehevällä) tasolla olivat pitoisuudet Suolandella, Kuivaniemellä ja Myllyselällä.
Kokonaistypen pitoisuuksissa erot havaintopaikkojen välillä olivat melko pienet.
Asumajätevesissä typpi on lähes kokonaan ammonium-muodossa. Myllyselän typen jakautumisessa tämä näkyi selvästi vain heinäkuun lopun tuloksista (liite 5, kuva 2).
Nitraattitypen osuus kokonaistypestä pieneni levien kasvun lisääntyessä. Pitoisuudet alenivat voimakkaimmin touko-kesäkuun vaihteessa (liite 5, kuva 3). Nitraattitypen pitoisuudet olivat korkeimmat Suonteella, jossa pienempi osa typestä oli sitoutuneena orgaanisiin yhdisteisiin kuin muilla havaintopaikoilla. Nitraattitypen pitoisuudet olivat selvästi alhaisimmat Hirvijärvellä. Mineraaliravinnesuhteen perusteella typpi oli perustuotantoa rajoittava tekijä Hirvijärvellä lähes koko kesän.
Purojen ainevirtaamat olivat korkeimmillaan toukokuussa; Tervajoki 53,5 kg, Pörönpuro 18,7 kg ja Vanhajoki 7,4 kg typpeä vuorokaudessa. Alimmillaan ne olivat Tervajoessa heinäkuussa 4,9 kg, Pörönpurossa syyskuussa 8,9 kg ja Vanhajoessa kesäkuussa 1,1 kg vuorokaudessa (kuva 5). Purojen typpipitoisuudet on esitetty liitteessä 6.
/u gil 800-
200:
100 . . 0-
-h- Suontee
-H- Virmasvesi, Tervalahti
-E- Virmasvesi, Myllyselkä -.- Koskivesi
-*- Hirvijärvi, Suolahti -+- Hirvijärvi, Kuivaniemi
19/5 4/6 15/6 30/6 14/7 27/7 11i8
Kuva 4. Kokonaistyppipitoisuudet havaintopaikoittain.
toukokuu
. .••p4
I 00
/
/
kesäku u heinäkuu elokuu Syyskuu
..
ffi
Tervajoki
Pöränpuro Vanhajoki
k
g/d60 50
40
30
20
10
0
Kuva 5. Purojen kokonaistyppivirtaamat.
4.3.3 A-klorofylli
A-klorofyllin määrä on suoraan verrannollinen lehtivihreällisten levien määrään.
Kasviplanktonista määritetyn a-klorofyllin perusteella järvi luokitellaan karuksi, jos kesän keskimääräinen pitoisuus on alle 3 µg/1 ja lievästi reheväksi, jos se ylittää 10 µg/1. Tässä tutkimuksessa klorofyllinäytteet otettiin litoraalialueelta ja pohjan läheltä, jolloin mainittuja raja-arvoja ei suoraan voi soveltaa.
Suonteella a-klorofyllin pitoisuus oli alkukesällä 6 µg/1, minkä jälkeen se laski noin puoleen. Koskivedellä ja Tervalandella vaihteluväli oli 4-9 gg/l. Myllyselällä a- klorofyllipitoisuus vaihteli 6 ja 15 µg/1:n välillä. Selvästi rehevällä tasolla oli Kuivaniemen klorofyllipitoisuus (11 - 14 µg/1), Suolahdessa taas pitoisuus vaihteli edestakaisin välillä 7 - 20 µg/1 painottuen kuitenkin rehevälle tasolle (kuva 6).
.ug/I 25-i
20
--
Suontee+
Virmasvesi, Tervalahti15 Virmasvesi, Myllyselkä
{ Koskivesi
10 Hirvijärvi, Suolahti
-'--
Hirvijärvi, Kuivaniemi 50
19/5 4/6 15/6 30/6 14/7 27/7 11i8 9/9 Kuva 6. A-klorofyllipitoisuudet 2 metrin syvyydessä.
4.3.4 Orgaaninen hiili
Orgaanisen hiilen pitoisuus oli alhaisin Suonteella, Koskivedellä ja Tervalandessa (6,3 - 8,8 mg/1). Myllyselällä se oli hieman edellisiä korkeampi ja Hirvijärvellä välillä 10,1 - 11,8 mg/1 (liite 7, taulukot 4 ja 5). Kaikilla havaintopaikoilla pitoisuus oli alhaisempi kuin Etelä- ja Keski-Suomen järvien keskiarvo 14 mg/1 (Forsius ym.
1990).
4.3.5 Hiilidioksidi
Hiilidioksidipitoisuus vaihteli Suonteella välillä 1,7 - 4,8 mg/l, Tervalandella 1,7 - 4,6 mg/l, Myllyselällä 1,8 - 3,9 mg/1 ja Koskivedellä 1,8 - 3,4 mg/l. Suolahden CO, - pitoisuus oli välillä 2,6 - 4,6 mg/1 ja Kuivaniemessä 2,0 - 3,8 mg/1 (liite 7, kuva 4).
20 4.3.6 Happamuus ja alkaliniteetti
Tutkimusjärvien pH-arvot vaihtelivat välillä 6,6 - 7,2 painottuen hieman neutraalin alapuolelle. Puroissa vaihtelu oli suurempaa; Tervajoki pH 6,2 - 7,2, Pörönpuro pH 6,1 - 8,1 ja Vanhajoki pH 5,5 - 7,1 (liite 8, kuvat 5 ja 6).
Alkaliniteetin arvot vaihtelivat järvihavaintopaikoilla välillä 0,11 - 0,19 mmol/l (liite 8, taulukko 6). Purohavaintopailckojen alkaliniteettiarvoissa vaihtelu oli suurempaa.
Tulokset on esitetty liitteessä 8, taulukossa 7.
4.3.7 Veden väri ja näkösyvyys
Veden väriä nostavaa humusainetta on merkittävissä määrin vain Hirvijärvellä. Siellä väriluku vaihteli välillä 50 - 100 (Pt mg/1). Koskivedellä ja Myllyselällä arvot olivat keskimäärin 50 ja Suonteella ja Tervalandella 30 - 40 (liite 9, taulukko 8).
Näkösyvyys on luonnollisesti sitä suurempi mitä pienempi on veden väriluku ja sameus. Suonteella näkösyvyys vaihteli välillä 4,0 - 5,1 m, Tervalandella 3,2 - 4,5 m, Koskivedellä 3,1 - 4,0 m, Myllyselällä 2,5 - 3,5 m, Kuivaniemessä 2,4 - 2,6 m ja Suolahdessa 1,5 - 2,5 m (liite 9, kuva 7).
Pörönpuron väriluku oli 100 - 200 (Pt mg/1) ja Tervajoessa 200 - 400. Vanhajoen väriarvoissa oli suurta vaihtelua; minimiarvo 280 ja maksimiarvo 1 200 (liite 9, taulukko 9).
4.3.8 Lämpötila
Lämpötilakäyrät näkyvät liitteessä 9, kuva 8. Lämpötilat olivat korkeimmillaan jo kesäkuun puolivälissä.
4.4 Sedimentit
Suonteella sedimentti oli vaaleanruskea ja hiekansekainen ja sen pinnalla oli juuri havaittava vihreä kerros. Koskivedellä näyte oli myös hiekansekainen, mutta siinä ei havaittu vihreää kasvustoa pinnalla. Heti sedimentin pinnan alla oli valkoinen savikerros. Virmasveden Tervalandessa sedimentti oli tummanruskea ja Myllyselällä harmahtavan ruskea. Kummassakin oli pinnalla vihreä kerros. Hirvijärvellä sedimenttinäytteet olivat tummanruskeita.
Orgaanisen aineen osuus sedimentin kuivamassasta oli alhaisin Koskivedellä (5,6 %) ja Suonteella (9,4 %), korkeimmillaan osuus oli Hirvijärven Suolahdessa (24,7 %).
Samoissa lukemissa olivat myös Hirvijärven Kuivaniemi ja Virmasveden molemmat havaintopaikat (taulukko 1).
Sedimentin kokonaisfosforipitoisuus oli pienimmillään Suonteella (7 mg/gds) ja suurimmillaan Hirvijärven Kuivaniemellä (18 mg/g'). Kokonaistyppipitoisuus puolestaan oli pienimmillään Koskivedellä (23 mg/g) ja suurimmillaan Hirvijärven Suolahdessa (93 mg/g') (taulukko 1).
4.5 Tulosten tilastollinen käsittely
Tulosaineistoa käsiteltiin myös tilastollisesti muuttujien välisten riippuvuuksien hahmottamiseksi, mutta aineiston pienuuden takia saatuja tuloksia on pidettävä vain suuntaa antavina.
Taulukko 1. Sedimenttinäytteiden haihdutus- ja hehkutusjäännökset märkämassaa kohti sekä orgaanisen aineen osuudet ja kokonaisravinnemäärät kuivamassaa kohti laskettuna.
havainto- haihdutus- hehkutus- orgaanisen kokonais- kokonais- paikka jäännös jäännös aineen osuus fosfori typpi
(mg /kg') (mg/kgv) % (mg/g") (mg/g")
Suontee 171 155 9,4 0,7 3,8
Virmasvesi
Tervalahti 132 101 23,5 1,7 7,6
Virmasvesi
Myllyselkä 112 88 21,4 1,6 8,2
Koskivesi 321 303 5,6 1,2 2,3
Hirvijärvi
Suolahti 84 64 24,7 1,4 9,3
Hirvijärvi
Kuivaniemi 75 59 21,3 1,8 7,5
Havaintopaikkojen koko vedenlaatuaineiston käsittävän faktorianalyysin perusteella ei korostunut mikään erityisesti Hyalotheca-levien kasvuvaatimuksiin liittyvä tekijä, vaan näiden osuuden kasvu havaksiin kertyneestä levämassasta oli selvimmin yhteydessä kesän etenemiseen, veden lämpötilan nousuun ja nitraattipitoisuuden alenemiseen. Tämä faktori ei kuitenkaan selittänyt muuttujien kokonaisvaihtelusta kuin noin viidenneksen.
Kun vedenlaatutuloksia käsiteltiin havaintopaikoittain, selitysaste oli vielä heikompi ja riippuvuudet varsin erilaisia eri paikoilla. Kuitenkin kolmella havaintopaikalla (Suolahti, Suontee ja Koskivesi) oli havaittavissa negatiivinen riippuvuus veden kokonaisfosforipitoisuuden kanssa, Koskivedellä lisäksi väriluvun kanssa.
Kuivaniemellä Hyalothecan osuus korreloi negatiivisesti a-klorofyllipitoisuuden kanssa. Myllyselällä oli taas nähtävissä positiivinen riippuvuus hiilidioksidipitoisuuden kanssa.
Edellisten lisäksi tehtiin myös sellainen faktorianalyysi, joka käsitti Hyalothecan voimakkaimman runsastumisen aikaan (14.7. - 11.8.) tehdyt analyysit: läpi kesän havainnoitujen vedenlaatusuureiden lisäksi analyysiin sisällytettiin veden orgaanisen hiilen pitoisuus (14.7.) sekä sedimenttitulokset (11.8.). Tässä tapauksessa aineisto oli varsin pieni, koska kultakin havaintopaikalta oli vain yksi tulos - kertamääritys tai k.o.
ajanjakson keskiarvo - suuretta kohti. Hyalothecan runsautta koskeva faktori selitti lähes 62 % muuttujien kokonaisvaihtelusta. Tässä tapauksessa Hyalothecan määrä korreloi positiivisesti sekä sedimentin ravinnepitoisuuksien ja orgaanisen aineen osuuden kanssa että veden kokonaisravinnepitoisuuksien, värin, klorofyllin ja orgaanisen aineen pitoisuuden kanssa. Nitraattitypen ja fosfaattifosforin kanssa riippuvuudet olivat selvästi negatiiviset, koska levämassan kasvaessa siihen sitoutuu näitä epäorgaanisia ravinteita.
22
Viimeksi mainittua, lyhyen ajanjakson käsittävää faktorianalyysiä täydennettiin korrelaatioanalyysillä (taulukko 2). Tämän tarkastelun perusteella veden kokonaisfos- fori- ja kokonaistyppipitoisuudella ei ole ratkaisevaa merkitystä Hyalothecan runsastumisen kannalta ja ammoniumtyppipitoisuus on tässä mielessä merkityksetön.
Veden väriluku sekä fosfaattifosfori- ja nitraattityppipitoisuus korreloivat hyvin Hyalothecan kanssa, mutta ravinteiden osalta riippuvuus on negatiivinen, eli mitä vähemmän epäorgaanisia ravinteita on, sitä runsaammin Hyalothecaa esiintyy.
Sedimentin ravinteisuus ja eloperäisen aineksen määrä sekä vedessä että sedimentissä näyttivät edistävän tarkasteltavan levän kasvua; korrelaatiokertoimet ovat samaa suuruusluokkaa kuin Hyalothecalla oli värin ja epäorgaanisten ravinteiden kanssa.
Parhaiten Hyalothecan runsaus korreloi a-klorofyllin kanssa, mutta nämä muuttujat eivät ole toisistaan riippumattomat, koska pohjan läheltä otettuun klorofyl- linäytteeseen sisältyy myös Hyalotheca-rihmoja. Klorofyllinäytteet koostuivat kuitenkin suureksi osaksi ekologialtaan erilaisista levistä kuin Hyalotheca on, mikä ilmenee esimerkiksi siitä, että klorofyllipitoisuus korreloi huomattavasti paremmin veden kokonaisravinteiden, varsinkin kokonaisfosforin kanssa. Myös veden orgaanisen hiilen pitoisuuden kanssa klorofylli korreloi paremmin kuin Hyalotheca, sedimentistä mitattujen suureiden kanssa heikommin. Veden epäorgaanisten ravinteiden kanssa korrelaatio on kuitenkin samaa luokkaa, selvästi negatiivinen. Pienen havaintomäärän vuoksi merkitsevyydet olivat aika heikot. Korrefaatiokertoimien tulkinnassa on otettava huomioon, että ne kuvaavat muuttujien välisen riippuvuuden voimakkuutta, mutta syy- yhteyttä muuttujien välillä ei silti välttämättä ole.
Taulukko 2. Hyalotheca-runsauden ja a-kIorofyllipitoisuuden korrelaatio eri vedenlaatusuureiden kanssa, kun aineistona on kertamääritykset tai keskiarvot 14.7. - 11.8. väliseltä ajanjaksolta ( n = 6). (* = melkein merkitsevä korrelaatio, 0,01 < P <
0,05, ** = merkitsevä korrelaatio, 0,001 < P < 0,01 ja * * * = erittäin merkitsevä korrelaatio P, < 0,001).
Hyalotheca Kl oro fy1li
korrelaatio- P korrelaatio- P
kerroin kerroin
väriluku
orgaaninen hiili ammoniumtyppi nitraattityppi kokonaistyppi fosfaattifosfori kokonaisfosfori klorofylli Hyalotheca
org. aineen osuus sedimentissä sedimentin fosforipitoisuus sedimentin typpipitoisuus
0,751 0,085 0,841 0,036'
0,741 0,092 0,954 0,003"
-0,075 0,888 0,275 0,597
-0,749 0,087 -0,782 0,066
0,535 0,274 0,825 0,043'
-0,835 0,039 ' -0,702 0,120
0,592 -0,216 0,902 0,014'
0,868 0,023'
0,868'
0,724 -0,104 0,599 0,209
0,765 -0,077 0,627 0,182
0,723 -0,105 0,675 0,141
Korrelaatioanalyysi tehtiin myös siten, että aineistona olivat 14.7., 27.7. ja 11.8.
otettujen vesinäytteiden ravinne-, klorofylli- ja väritulokset sekä Hyalothecan osuudet havaksiin kertyneistä levistä, yhteensä 18 havaintoa. Tässä tapauksessa korrelaatiot olivat paljon heikommat kuin edellä mainitussa analyysissä, mutta merkitsevyystasot olivat paremmat (taulukko 3). Hyalothecan runsaus näytti jälleen olevan selvimmin yhteydessä veden klorofyllipitoisuuteen. Seuraavaksi paras, mutta negatiivinen korrelaatio oli nitraattitypen kanssa. Tässäkin analyysissä klorofylli korreloi selvästi paremmin veden kokonaisravinnepitoisuuksien kanssa kuin Hyalotheca.
Taulukko 3. Hyalotheca—runsauden ja a—klorofyllipitoisuuden korrelaatio eri vedenlaatusuureiden kanssa, kun aineistona oli 14.7. — 11.8. väliseltä ajanjaksolta saadut vedenlaatutulokset (n = 18). (* = melkein merkitsevä korrelaatio, 0,01 < P <
0,05, * * = merkitsevä korrelaatio, 0,001 < P < 0,01 ja * * * = erittäin merkitsevä korrelaatio P, < 0,001).
Hyalotheca korrelaatio— P kerroin
K1orofylli korrelaatio— P kerroin
väriluku 0,418 0,085 0,675 0,002"
ammoniumtyppi —0,147 0,561 0,203 0,419
nitraattityppi —0,570 0,014 —0,725 0,0007'
kokonaistyppi 0,110 0,665 0,518 0,028'
fosfaattifosfori —0,301 0,224 —0,398 0,102
kokonaisfosfori 0,379 0,121 0,822 0,0001'
klorofylli 0,625 0,006"
Hyalotheca 0,625 0,006"
5 TULOSTEN TARKASTELU
Kalastuskunnille osoitetun kyselyn ja koeverkkojen avulla tehty levinneisyyskartoitus osoitti, että Hyalotheca dissiliens ja H. rnucosa —koristelevää esiintynee koko Rautalammin reitin alueella, vaikka läheskään kaikkialla se ei ole haitannut kalastusta.
Kalastukselle aiheutuneet haitat ovat olleet suurimmat Hirvijärvessä ja Tallusjärvessä, joissa levähaitta ensimmäisen kerran havaittiin syksyllä 1989. Myös Virmasvedellä, Rasvangilla, Iisvedellä ja Niinivedellä Hyalothecan aiheuttamat haitat kalastukselle ovat olleet paikoittain merkittäviä.
Levänäytteiden keräysmenetelmänä käytetty havaskoe osoittautui varsin tehokkaaksi keinoksi kerätä aineistoa mikroskopointia varten. 20 mm:n silmäkoon havas ja pystyasentoinen kehikko tuottivat riittävän aineiston. Havaksista määritettyjä Hyalotheca—levien suhteellisia osuuksia voidaan pitää riittävinä havaintopaikkojen väliseen vertailuun. Avoimilla paikoilla, kuten tässä tapauksessa Hirvijärven Kuivaniemen edustalla, tehtyjen havasinkubointien tuloksia on tulkittava varovaisemmin, koska siellä havakset todennäköisesti keräsivät levämassaa paljon laajemmalta alueelta kuin muilla havaintopaikoilla. Havasten käyttöä hankaloittivat erityisesti loppukesästä vesikasvit, jotka matalilla ranta—alueilla takertuivat verkkoon.
Havaskokeiden perusteellaHyalothecaa esiintyi runsaimmin Hirvijärvessä. Kasvu lähti nopeimmin käyntiin Suolahdessa, loppukesällä rihmoja kerääntyi eniten Kuivanie- men edustan havaksiin. Syyskuussa Hirvijärven näytteiden leväyhteisöstä yli 80 %
oli
Hyalotheca—koristelevää. Virmasvedellä kasvu lähti liikkeelle hitaammin ja viimei- sellä näytteenottokerralla koristelevän osuus oli noin puolet havakseen kertyneestä leväyhteisöstä. Koskivedellä Hyalothecan kasvu oli hidasta ja määrä alhainen läpi kasvukauden. Suonteella Hyalotheca havaittiin vasta heinäkuun loppupuolella ja loppukesän näytteissä sitä oli vain yksittäisiä kappaleita.
24
Vesinäytteiden kokonaisravinnepitoisuudet olivat osin ristiriitaiset Hyalothecan kasvun kanssa. Kokonaisfosforipitoisuus oli alhaisin Suonteella, missä koristelevän määrä oli vähäisin. Kuivaniemessä, missä Hyalotheca oli runsain, fosforin pitoisuus pysyi muihin havaintopaikkoihin verrattuna keskitasolla. Kokonaistypen vaihtelu eri järvillä oli vähäistä, eivätkä pitoisuudet olleet kaikilta osin yhteneväiset levän kasvun kanssa.
Kokonaisravinnepitoisuuksista suuri osa onkin orgaanisiin yhdisteisiin tai muulla tavalla sitoutuneena ja näin ollen leville paljolti hyödytöntä. Toisaalta kokonaisravinnepitoisuudet ilmentävät ravintoketjussa kiertävien ravinteiden kokonais- määrää, ja voivat kuvata nopeasti muuttuvia epäorgaanisia typpi— ja fosforipitoisuuksia paremmin levien käytettävissä olevia ravinnevaroja, kun määrityksiä tehdään harvoin.
Kasviplanktonin runsaus oli paremmin verrannollinen veden kokonaisravinnepitoi- suuksien kanssa kuin Hyalothecan määrä. Leville suoraan käyttökelpoisten fosfaat- tifosforin ja nitraattitypen pitoisuudet korreloivat negatiivisesti Hyalothecan runsauden ja klorofyllipitoisuuden kanssa, mikä kuvaa näiden ravinteiden sitoutumista levien biomassaan. Hirvijärvellä epäorgaanisia ravinteita oli kuitenkin erityisen vähän Hyalothecan intensiivisimmän kasvun aikaan, ja siitä huolimatta kasvu oli voimakkaampaa kuin muilla paikoilla.
Veden kokonaisravinnepitoisuuksia paremmin Hyalothecan runsautta selittivät sedimentin typpi— ja fosforipitoisuus sekä orgaanisen aineen määrä. Sedimentin pintakerroksen orgaanisen aineen osuus kuiva—aineesta oli alhainen Suonteella ja Koskivedellä (< 10%). Sen sijaan Virmasvedellä ja Hirvijärvellä osuudet olivat yli 20
%. Tällä muuttujalla mitattuna eroavat selvästi ne järvet, joissa Hyalothecaa on vähän.
Sedimentin kokonaisfosforipitoisuus oli korkein Hirvijärven Kuivaniemen edustan havaintopaikalla, jossa Hyalothecan osuus leväkertymästä oli suurin, ja sedietentin fosforipitoisuudet olivat muutenkin pitkälti yhteneväiset Hyalothecan määrän kanssa.
Kokonaistypen pitoisuudet olivat selvästi muita alhaisemmat Suonteella ja Koskivedellä. Koskiveden sedimentin alhaisen ravinnepitoisuuden selittänee järven voimakas läpivirtaus ja se, että kalanviljelylaitoksesta aiheutuva ravinnekuormitus tulee pääasiassa liuenneessa muodossa.
Hirvijärven havasnäytteistä löytyneet Beggiatoa alba —rikkibakteerit ilmentävät osaltaan sedimentin tilaa. Beggiatoa—bakteerit saavat energiaa hapettamalla rikkivetyä.
Rikkivedyn esiintyminen taas kertoo voimakkaasta hajotustoiminnasta ja/tai heikosta veden vaihdunnasta sedimentin läheisyydessä, sillä sitä muodostuu vasta hapen loppuessa. Beggiatoa—rihmat esiintyvät yleensä hapettoman ja hapellisen ympäristön rajalla, missä niillä on tarjolla sekä rikkivetyä että happea, jota ne tarvitsevat hapetusreaktiossa vedyn vastaanottajaksi.
Sedimentin pinnalla elävien levien tiedetään hyödyntävän paitsi veden myös sedimentin ravinteita (Hansson 1992). Vähäravinteisissa järvissä tämä levästö pystyy näin saavuttamaan kilpailuedun kasviplanktoniin nähden. Toisaalta erittäin karuissa järvissä eivät edes veden ja sedimentin yhteiset ravinnevarat riitä sedimentin pinnalla elävän levästön runsastumiseen (Hansson 1992). Ravinteikkaissa vesissä taas kasviplankton runsastuu ja voi varjostuksella rajoittaa pohjalevästöä.
Suomessa tehtyjen havaintojen mukaan Hyalothecan on todettu suosivan kirkkaita vesiä. Tässä aineistossa kuitenkin Hyalothecan kasvu oli runsain Hirvijärvessä, missä näkösyvyys oli pienempi kuin muissa tutkimusjärvissä. Järven mataluuden takia valo pääsee kuitenkin tunkeutumaan pohjaan saakka lähes koko järven alueella.
Virmasveden keskisyvyys on 6,9 m ja näkösyvyys noin 4 m. Sielläkin valo saavuttaa pohjan suurella alueella ja luo näin hyvät edellytykset perifytonin kasvulle.
Jacksonin ym. (1990) mukaan rihmamaiset koristelevät hyötyvät kohonneesta humuspitoisuudesta ja alhaisesta CO2 pitoisuudesta. Hiilidioksidin pitoisuudet eivät tämän tutkimuksen järvissä olleet muiden levien kasvua rajoittavat eivätkä näinollen näytä tarjoavan Hyalothecalle kilpailuetua. Hyalothecan kasvu korreloi kuitenkin jossain määrin orgaanisen hiilen pitoisuuden kanssa.
6 YHTEENVETO
Rautalammin reitillä Hyalotheca—levien aiheuttamat haitat ovat olleet suurimmat matalissa ja suhteellisen kirkasvetisissä sekä kuormitetuissa järvissä. Järven syvyys— ja valaistusolosuhteilla on todennäköisesti oleellinen merkitys Hyalothecan kasvulle, mutta koska nämä tekijät ovat säilyneet suhteellisen muuttumattomina, on laukaisevana tekijänä pitänyt olla jokin muu. Hyalothecan nopean runsastumisen yhtenä syynä voidaan pitää rehevöitymistä. Tässä tutkimuksessa Hyalothecaa esiintyi runsaimmin Hirvijärvessä, jonka valuma—alueella on paljon suo—ojituksia sekä turvetuotantoalue.
Levää esiintyi runsaasti myös Virmasvedellä, jota maa— ja metsätalouden sekä turvetuotannon lisäksi kuormittavat asumajätevedenpuhdistamon jätevedet. Koskive- dellä fosforipitoisuus on selvästi kohonnut, mutta järvessä on voimakas läpivirtaus, jolloin ravinteiden pidättyminen eliöstöön ja sedimentoituminen vähenee.
Tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että Hyalotheca—koristelevä pystyy hyödyntämään sedimentin ravinteita kasvuunsa. Veden niukkaravinteisuus säätelee muun perustuotannon lisääntymistä, jolloin myös valaistusolosuhteet pysyvät Hyalothecalle edullisina. Toistaiseksi on selvittämättä, miksi mainitut tekijät suosivat juuri Hyalothecaa muiden sedimentin pinnalla elävien lajien kustannuksella.
Hyalothecan poikkeuksellisen runsaaseen lisääntymiseen saattaa vaikuttaa lisäksi moni muukin tekijä, joita ei tässä tutkimuksessa ole kyetty osoittamaan. Hyalotheca dissiliensin ja H. mucosan yleistyminen vaatii jatkotutkimuksia, joilla selvitettäisiin levän perusbiologiaa ja kasvua sääteleviä tekijöitä.
KIRJALLISUUS
Forsius, M., Kämäri, J., Kortelainen, P., Mannio, J., Verta, M. & Kinnunen, K. 1990.
Statistical lake survey in Finland: Regional estimates of lake acidification. — Julkaisussa: Acidification in Finland (toim. Kauppi P., Anttila, P. & Kenttämies, K.). Springer Verlag, Berlin. S. 759 —780.
Hansson, L—A. 1992. Factors regulating periphytic algal biomass. Limnol. Oceanogr..
37 (2): 322 — 328.
Jackson, M.B., Vandermeer, E.M., Lester, N., Booth, J.A., Molot, L. ja Gray, I.M.
1990. Effects of neutralization and early reacidification on filamentous algae and macrophytes in Bowland Lake. Can. J. Fish. Aquat. Sci. 47:432
— 439.
Kivinen, J. 1991. Report on nuisance algae emerging in eastern Finland. Julkaisussa:
Freindling A. ja Heitto L. (toim.). Primary production of inland waters.
Vesi— ja ympäristöhallinnon julkaisuja — sarja A 72. 132 s.
Kuopion vesi— ja ympäristöpiiri 1992. Rautalammin reitti — Kansallisvesi, kehittämissuunnitelma. Vesi— ja ympäristöhallinnon julkaisuja — sarja A 108. 284 s.
Tikkanen, T. 1986. Kasviplanktonopas. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, Helsinki 1986. 277 s.
West, W. & West, G.S. 1971. A Monograph of the British Desmidiaceae. Vol. 1 — 5.
Johnson Reprint Corp. New York and London.
26 LIITE 1/1
LIITE 1. VESI— JA YMPARISTÖHALLITUKSEN KASVIPLANKTONREKISTERISSÄ OLEVAT HAVAINNOT HYALOTHECA DISSILIENSISTÄ JA H. MUCOSASTA. TILANNE ELOKUUSSA 1992
Hyalotheca mucosa:
Jukajärvi, Juva, 04.17, 22.07.1933
—näytteessä myös H. dissiliens Kivijärvi, Juva, 04.17, 22.07.1933 Salajärvi, Juva, 04.17, 30.08.1979
Sylkynjärvi, Kerimäki, 04.18, 23.07.1933
—näytteessä myös H. dissiliens Viinijärvi, Liperi, 04.35, 03.08.1977 Pyhäjärvi, Säkylä, 34.03, 13.07.1964
Iso Leppäjärvi, Kangasala, 35.711, 05.08.1951 Nerosjärvi, Itäpää, Lammi, 35.78, 08.08.1937 Säynäjärvi, Itäosa, Lammi, 35.782, 24.07.1937
Hyalotheca dissiliens:
Saimaa, Lappeenranta, 04.11, 04.08.1970 Jukajärvi, Juva, 04.17, 22.07.1933
Sylkynjärvi, Kerimäki, 04.18, 23.07.1933 Haapavesi, Savonlinna, 04.21, 17.06.1982
Kallavesi Säyneensalo, Kuopio, 04.27, 16.06.1982 Suvasvesi, Vehmersalmi, 04.27, 17.08.1982 Heposelkä, Liperi, 04.31, 13.07.1971 Orivesi, Rääkkylä, 04.32, 10.08.1971
Viinijärvi, Kiiluinen, Liperi, 04.35, 14.07.1971 Vehkajoki, Kolsila, Vehkalahti, 12., 12.08.1971 Kymijoki Pilkanmaa, Kuusankoski, 14.12, 18.06.1971
LIITE 1/2 Sonnanen, Heinolan mlk, 14.17, 19.05.1986
Harjunjoki, Kuusankoski, 14.18, 10.07.1971 Lappalanjärvi, Valkeala, 14.18, 02.08.1965 Lummene, Kuhmoinen, 14.25, 18.07.1963 Haapakoski, Jyväskylän mlk, 14.31, 08.07.1963 Niemisjärvi, Hankasalmi, 14.38, 05.07.1983 Jämsänjoki, Jämsänkoski, 14.51, 12.07.1971 Aittokoski, Äänekoski, 14.61, 21.06.1971
Kouheroistenkoski, Pylkönmäki, 14.63, 21.08.1971 Kisko, Perniö, 24.01, 11.06.1971
" 12.07.1971 Eura, Eurajoki, 34.01, 11.08.1971 Pyhäjärvi, Säkylä, 34.03, 15.07.1964
" 20.07.1964
" 22.07.1964
Nuutajärvi, Urjala, 35.284, 12.09.1933 Takajärvi, Ikaalinen, 35.342, 08.08.1985 Nerkoonjärvi, Kihniö, 35.533, 15.07.1971
Kaivannon kanava, Kangasala, 35.721, 16,08,1971 Kalliojärvi, Juupajoki, 35.75, 21.09.1988
Myllykanava, Kristiinankaupunki, 37.01, 16.08.1971 Lapuanjoki, Uusikaarlepyy, 44.01, 19.06.1979 Kuorasjärvi, Alavus, 44.09, 26.05.1971
Purmonjoki, Pietarsaaren mlk, 46.01, 18.07.1963
Ähtävänjoki, Pietarsaaren mlk, 47.01, 15.06.1971
(2 krt)
LIITE 1/3
Ähtävänjoki, Evijärvi, 47.02, 16.08.1971 Lappajärven, Lappajärvi, 47.03, 20.07.1966 Lappajärvi, Lappajärvi, 47.03, 02.10.1968 Perhonjoki, Kaustinen, 49.02, 16.08.1971 Lestijoki, Himanka, 51.01, 11.07.1963
" 16.07.1971
Lestijoki, Toholampi, 51.02, 15.06.1971
" 16.07.1971
Lestijoki, Toholampi, 51.02, 16.08.1971
Pyhäjoki Venetpalo, Kärsämäki, 54.04, 08.07.1963 Pyhäjärvi Salmenselkä, Pyhäjärvi, 54.04, 11.07.1963 Siikajoki, Ruukki, 57.01, 04.07.1963
Emäjoki, Ristijärvi, 59.42, 16.08.1971 Simojoki, Simo, 64.01, 02.07.1963
" 17.08.1971
Simojoki Välttämö, Ranua, 64.05, 14.07.1965 Pelkosenniemi, Pelkosenniemi, 65.33, 02.07.1963 Peurasuvanto, Sodankylä, 65.82, 09.07.1965 Tornionjoki, Tornio, 67.11, 01.07.1963 Inarinjärvi, Inari, 71.11, 04.09.1971
Kuusamojärvi, Kuusamo, 74.03, 19.08.1971
LIITE 2. TUTKIMUSALUE
LIITE 2
0 havaskokeen havaintopaikka
LIITE 3. LEVÄRYHMIEN OSUUS KOKONAISLEVÄMASSASTA SEKÄ NÄKÖSYVYYS KOEVERKKOPAIKOILLA r
22. — 24.9.1992
Koivujärvi Pielavesi Sonlcari Pohjois— Hankavesi Pohjois- Vuohenselkä Ravilahti Niinivesi Salakkasaari Konnevesi
Kivisalmi
sinilevät 20% 15
%17% 20% 10% 10%
nielulevät
— — — —5
% -piilevät 50
%40
%50
%50
%30
%50
%viher— ja yhtymä-
levät 25 % 15 % 30% 25 % 15 % 15 %
wwH. dissiliens 5
%30
%3
%5
%40
%25
%H. mucosa
näkösyvyys (m) 2,80
.3,60 5,00 5,00 4,20 5,80
Määritetty ryhmä
SUONThE
H.dissiliens piilevät viherlevät sinilevät yhtymälevät (paitsi H.d.) nielulevät eläimet detritus
26.5. 4.6. • 15.6. 30.6. 14.7. '27.7. 11.8. 25.8. 9.9.
lm 2m lm 2m lm 2m lm 2m lm 2m lm 2m lm 2m 2m 2m
— — — — — — — — — — /+ 1/ +/ /+ +/ +/
50/40 50/40 40/40 45145 30/30 30/40 25/45 40/30 50/60 45/45 80/30 40/60 30/40 40/40 20/15 30/30 20/15
10/10 10/10 10/10 10/10 20/30 20/20 35/35 15/15 10/10 15/15 10/25 19/20 20/20 30/30 30/30 30/20
40/50 40/50 50/50 45/45 50/40 50/40 40/20 20/40 40/30 40/40 10/45 40/20 40/30 40/40 50/55 40/50
— — — — — — +/+ +/+ 2/2 2/2 30/40 30/35 30/35 30/35 20/30 30/25 30/25 30/30 40/30 20/30
10/10 20/20 15/15 20/15 20/10 20/25 30/35 30/25 18/28 28/28
60/50 50/45 55/50 50/50 60/60 50/50 40/40 40/50 40/40 50/40
3/5 5/5 10/5 10/10 20/25 10/10 15/10 20/20
17/20 25/25 25/25 20/20
60/50 60/60 30/60 50/50 KOSKLVESI
H.dissiliens piilevät viherlevät sinilevät yhtymälevät (paitsi H.d.) nielulevät eläimet
detritus
