Kalastuskunnille osoitetun kyselyn ja koeverkkojen avulla tehty levinneisyyskartoitus osoitti, että Hyalotheca dissiliens ja H. rnucosa —koristelevää esiintynee koko Rautalammin reitin alueella, vaikka läheskään kaikkialla se ei ole haitannut kalastusta.
Kalastukselle aiheutuneet haitat ovat olleet suurimmat Hirvijärvessä ja Tallusjärvessä, joissa levähaitta ensimmäisen kerran havaittiin syksyllä 1989. Myös Virmasvedellä, Rasvangilla, Iisvedellä ja Niinivedellä Hyalothecan aiheuttamat haitat kalastukselle ovat olleet paikoittain merkittäviä.
Levänäytteiden keräysmenetelmänä käytetty havaskoe osoittautui varsin tehokkaaksi keinoksi kerätä aineistoa mikroskopointia varten. 20 mm:n silmäkoon havas ja pystyasentoinen kehikko tuottivat riittävän aineiston. Havaksista määritettyjä Hyalotheca—levien suhteellisia osuuksia voidaan pitää riittävinä havaintopaikkojen väliseen vertailuun. Avoimilla paikoilla, kuten tässä tapauksessa Hirvijärven Kuivaniemen edustalla, tehtyjen havasinkubointien tuloksia on tulkittava varovaisemmin, koska siellä havakset todennäköisesti keräsivät levämassaa paljon laajemmalta alueelta kuin muilla havaintopaikoilla. Havasten käyttöä hankaloittivat erityisesti loppukesästä vesikasvit, jotka matalilla ranta—alueilla takertuivat verkkoon.
Havaskokeiden perusteellaHyalothecaa esiintyi runsaimmin Hirvijärvessä. Kasvu lähti nopeimmin käyntiin Suolahdessa, loppukesällä rihmoja kerääntyi eniten Kuivanie-men edustan havaksiin. Syyskuussa Hirvijärven näytteiden leväyhteisöstä yli 80 %
oli
Hyalotheca—koristelevää. Virmasvedellä kasvu lähti liikkeelle hitaammin ja viimei-sellä näytteenottokerralla koristelevän osuus oli noin puolet havakseen kertyneestä leväyhteisöstä. Koskivedellä Hyalothecan kasvu oli hidasta ja määrä alhainen läpi kasvukauden. Suonteella Hyalotheca havaittiin vasta heinäkuun loppupuolella ja loppukesän näytteissä sitä oli vain yksittäisiä kappaleita.
24
Vesinäytteiden kokonaisravinnepitoisuudet olivat osin ristiriitaiset Hyalothecan kasvun kanssa. Kokonaisfosforipitoisuus oli alhaisin Suonteella, missä koristelevän määrä oli vähäisin. Kuivaniemessä, missä Hyalotheca oli runsain, fosforin pitoisuus pysyi muihin havaintopaikkoihin verrattuna keskitasolla. Kokonaistypen vaihtelu eri järvillä oli vähäistä, eivätkä pitoisuudet olleet kaikilta osin yhteneväiset levän kasvun kanssa.
Kokonaisravinnepitoisuuksista suuri osa onkin orgaanisiin yhdisteisiin tai muulla tavalla sitoutuneena ja näin ollen leville paljolti hyödytöntä. Toisaalta kokonaisravinnepitoisuudet ilmentävät ravintoketjussa kiertävien ravinteiden kokonais-määrää, ja voivat kuvata nopeasti muuttuvia epäorgaanisia typpi— ja fosforipitoisuuksia paremmin levien käytettävissä olevia ravinnevaroja, kun määrityksiä tehdään harvoin.
Kasviplanktonin runsaus oli paremmin verrannollinen veden kokonaisravinnepitoi-suuksien kanssa kuin Hyalothecan määrä. Leville suoraan käyttökelpoisten fosfaat-tifosforin ja nitraattitypen pitoisuudet korreloivat negatiivisesti Hyalothecan runsauden ja klorofyllipitoisuuden kanssa, mikä kuvaa näiden ravinteiden sitoutumista levien biomassaan. Hirvijärvellä epäorgaanisia ravinteita oli kuitenkin erityisen vähän Hyalothecan intensiivisimmän kasvun aikaan, ja siitä huolimatta kasvu oli voimakkaampaa kuin muilla paikoilla.
Veden kokonaisravinnepitoisuuksia paremmin Hyalothecan runsautta selittivät sedimentin typpi— ja fosforipitoisuus sekä orgaanisen aineen määrä. Sedimentin pintakerroksen orgaanisen aineen osuus kuiva—aineesta oli alhainen Suonteella ja Koskivedellä (< 10%). Sen sijaan Virmasvedellä ja Hirvijärvellä osuudet olivat yli 20
%. Tällä muuttujalla mitattuna eroavat selvästi ne järvet, joissa Hyalothecaa on vähän.
Sedimentin kokonaisfosforipitoisuus oli korkein Hirvijärven Kuivaniemen edustan havaintopaikalla, jossa Hyalothecan osuus leväkertymästä oli suurin, ja sedietentin fosforipitoisuudet olivat muutenkin pitkälti yhteneväiset Hyalothecan määrän kanssa.
Kokonaistypen pitoisuudet olivat selvästi muita alhaisemmat Suonteella ja Koskivedellä. Koskiveden sedimentin alhaisen ravinnepitoisuuden selittänee järven voimakas läpivirtaus ja se, että kalanviljelylaitoksesta aiheutuva ravinnekuormitus tulee pääasiassa liuenneessa muodossa.
Hirvijärven havasnäytteistä löytyneet Beggiatoa alba —rikkibakteerit ilmentävät osaltaan sedimentin tilaa. Beggiatoa—bakteerit saavat energiaa hapettamalla rikkivetyä.
Rikkivedyn esiintyminen taas kertoo voimakkaasta hajotustoiminnasta ja/tai heikosta veden vaihdunnasta sedimentin läheisyydessä, sillä sitä muodostuu vasta hapen loppuessa. Beggiatoa—rihmat esiintyvät yleensä hapettoman ja hapellisen ympäristön rajalla, missä niillä on tarjolla sekä rikkivetyä että happea, jota ne tarvitsevat hapetusreaktiossa vedyn vastaanottajaksi.
Sedimentin pinnalla elävien levien tiedetään hyödyntävän paitsi veden myös sedimentin ravinteita (Hansson 1992). Vähäravinteisissa järvissä tämä levästö pystyy näin saavuttamaan kilpailuedun kasviplanktoniin nähden. Toisaalta erittäin karuissa järvissä eivät edes veden ja sedimentin yhteiset ravinnevarat riitä sedimentin pinnalla elävän levästön runsastumiseen (Hansson 1992). Ravinteikkaissa vesissä taas kasviplankton runsastuu ja voi varjostuksella rajoittaa pohjalevästöä.
Suomessa tehtyjen havaintojen mukaan Hyalothecan on todettu suosivan kirkkaita vesiä. Tässä aineistossa kuitenkin Hyalothecan kasvu oli runsain Hirvijärvessä, missä näkösyvyys oli pienempi kuin muissa tutkimusjärvissä. Järven mataluuden takia valo pääsee kuitenkin tunkeutumaan pohjaan saakka lähes koko järven alueella.
Virmasveden keskisyvyys on 6,9 m ja näkösyvyys noin 4 m. Sielläkin valo saavuttaa pohjan suurella alueella ja luo näin hyvät edellytykset perifytonin kasvulle.
Jacksonin ym. (1990) mukaan rihmamaiset koristelevät hyötyvät kohonneesta humuspitoisuudesta ja alhaisesta CO2 pitoisuudesta. Hiilidioksidin pitoisuudet eivät tämän tutkimuksen järvissä olleet muiden levien kasvua rajoittavat eivätkä näinollen näytä tarjoavan Hyalothecalle kilpailuetua. Hyalothecan kasvu korreloi kuitenkin jossain määrin orgaanisen hiilen pitoisuuden kanssa.
6 YHTEENVETO
Rautalammin reitillä Hyalotheca—levien aiheuttamat haitat ovat olleet suurimmat matalissa ja suhteellisen kirkasvetisissä sekä kuormitetuissa järvissä. Järven syvyys— ja valaistusolosuhteilla on todennäköisesti oleellinen merkitys Hyalothecan kasvulle, mutta koska nämä tekijät ovat säilyneet suhteellisen muuttumattomina, on laukaisevana tekijänä pitänyt olla jokin muu. Hyalothecan nopean runsastumisen yhtenä syynä voidaan pitää rehevöitymistä. Tässä tutkimuksessa Hyalothecaa esiintyi runsaimmin Hirvijärvessä, jonka valuma—alueella on paljon suo—ojituksia sekä turvetuotantoalue.
Levää esiintyi runsaasti myös Virmasvedellä, jota maa— ja metsätalouden sekä turvetuotannon lisäksi kuormittavat asumajätevedenpuhdistamon jätevedet. Koskive-dellä fosforipitoisuus on selvästi kohonnut, mutta järvessä on voimakas läpivirtaus, jolloin ravinteiden pidättyminen eliöstöön ja sedimentoituminen vähenee.
Tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että Hyalotheca—koristelevä pystyy hyödyntämään sedimentin ravinteita kasvuunsa. Veden niukkaravinteisuus säätelee muun perustuotannon lisääntymistä, jolloin myös valaistusolosuhteet pysyvät Hyalothecalle edullisina. Toistaiseksi on selvittämättä, miksi mainitut tekijät suosivat juuri Hyalothecaa muiden sedimentin pinnalla elävien lajien kustannuksella.
Hyalothecan poikkeuksellisen runsaaseen lisääntymiseen saattaa vaikuttaa lisäksi moni muukin tekijä, joita ei tässä tutkimuksessa ole kyetty osoittamaan. Hyalotheca dissiliensin ja H. mucosan yleistyminen vaatii jatkotutkimuksia, joilla selvitettäisiin levän perusbiologiaa ja kasvua sääteleviä tekijöitä.
KIRJALLISUUS
Forsius, M., Kämäri, J., Kortelainen, P., Mannio, J., Verta, M. & Kinnunen, K. 1990.
Statistical lake survey in Finland: Regional estimates of lake acidification. — Julkaisussa: Acidification in Finland (toim. Kauppi P., Anttila, P. & Kenttämies, K.). Springer Verlag, Berlin. S. 759 —780.
Hansson, L—A. 1992. Factors regulating periphytic algal biomass. Limnol. Oceanogr..
37 (2): 322 — 328.
Jackson, M.B., Vandermeer, E.M., Lester, N., Booth, J.A., Molot, L. ja Gray, I.M.
1990. Effects of neutralization and early reacidification on filamentous algae and macrophytes in Bowland Lake. Can. J. Fish. Aquat. Sci. 47:432
— 439.
Kivinen, J. 1991. Report on nuisance algae emerging in eastern Finland. Julkaisussa:
Freindling A. ja Heitto L. (toim.). Primary production of inland waters.
Vesi— ja ympäristöhallinnon julkaisuja — sarja A 72. 132 s.
Kuopion vesi— ja ympäristöpiiri 1992. Rautalammin reitti — Kansallisvesi, kehittämissuunnitelma. Vesi— ja ympäristöhallinnon julkaisuja — sarja A 108. 284 s.
Tikkanen, T. 1986. Kasviplanktonopas. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, Helsinki 1986. 277 s.
West, W. & West, G.S. 1971. A Monograph of the British Desmidiaceae. Vol. 1 — 5.
Johnson Reprint Corp. New York and London.
26 LIITE 1/1
LIITE 1. VESI— JA YMPARISTÖHALLITUKSEN KASVIPLANKTONREKISTERISSÄ OLEVAT HAVAINNOT HYALOTHECA DISSILIENSISTÄ JA H. MUCOSASTA. TILANNE ELOKUUSSA 1992
Hyalotheca mucosa:
Jukajärvi, Juva, 04.17, 22.07.1933
—näytteessä myös H. dissiliens Kivijärvi, Juva, 04.17, 22.07.1933 Salajärvi, Juva, 04.17, 30.08.1979
Sylkynjärvi, Kerimäki, 04.18, 23.07.1933
—näytteessä myös H. dissiliens Viinijärvi, Liperi, 04.35, 03.08.1977 Pyhäjärvi, Säkylä, 34.03, 13.07.1964
Iso Leppäjärvi, Kangasala, 35.711, 05.08.1951 Nerosjärvi, Itäpää, Lammi, 35.78, 08.08.1937 Säynäjärvi, Itäosa, Lammi, 35.782, 24.07.1937
Hyalotheca dissiliens:
Saimaa, Lappeenranta, 04.11, 04.08.1970 Jukajärvi, Juva, 04.17, 22.07.1933
Sylkynjärvi, Kerimäki, 04.18, 23.07.1933 Haapavesi, Savonlinna, 04.21, 17.06.1982
Kallavesi Säyneensalo, Kuopio, 04.27, 16.06.1982 Suvasvesi, Vehmersalmi, 04.27, 17.08.1982 Heposelkä, Liperi, 04.31, 13.07.1971 Orivesi, Rääkkylä, 04.32, 10.08.1971
Viinijärvi, Kiiluinen, Liperi, 04.35, 14.07.1971 Vehkajoki, Kolsila, Vehkalahti, 12., 12.08.1971 Kymijoki Pilkanmaa, Kuusankoski, 14.12, 18.06.1971