Kriittisen ajattelun muistokirjoitus? Adorno-konferenssi Istanbulissa

3/2016 niin & näin 117

otteita ajasta

B

^oğaziçin yliopistolla Istanbulissa järjestettiin alkukesästä kriittisen teorian konferenssi, jossa tarkasteltiin Theodor W. Adornon (1903–1969) poliittista ajattelua. Aiheva- linta osui kohdalleen kahdellakin tapaa.

Tänä vuonna tulee ensinnäkin kuluneeksi 50 vuotta Ne- gatiivisen dialektiikan¹ ilmestymisestä. Teoksessa Adorno kehrää filosofiansa pääsäikeitä: objektin etusijaa, identi- fioivan ajattelun välttelyä, kohteen ja käsitteen ainaista yhteismitattomuutta, ei-identtisen valaisemista toisiinsa kytkeytyneillä käsiterykelmillä eli konstellaatioilla. Ne- gatiivinen dialektiikka tarkoittaa ristiriitojen ratkeamat- tomuutta ja armotonta kritiikkiä sekä yhteiskuntaa että omaa filosofista ajatteluaan kohtaan.²

Toisekseen Turkissa on kova tarve kriittiselle ajatte- lulle. Heinäkuun puolivälin sotilasvallankaappausyri- tyksen jälkeen kriittisiä ääniä on kuitenkin ryhdytty vaientamaan yhä tehokkaammin. Presidentti Recep Tayyip Erdoğanille vallankaappausyritys oli ”Jumalan lahja”, joka salli laajamittaisten armeijaa, oikeuslaitosta, mediaa ja opetushallintoa koskevien puhdistusten aloit- tamisen. Tätä kirjoittaessa kymmeniä tuhansia ihmisiä on pantu viralta ja liki 18 000 pidätetty.³

Jo avajaispaneelissa Volkan Cidam Boğaziçin yli- opiston politiikan tutkimuksen ja kansainvälisten suh- teiden laitokselta totesi maan nykypolitiikan ottaneen askeleen pimeämpään suuntaan, kohti totalitarismia.

Kollegansa Zeynep Gambetti korosti etäisyyden otta- mista vallitseviin ajatuksiin ja arvoihin sekä akateemisen

vapauden turvaamista. ”Politiikka tarvitsee radikaalia muutosta”, Philip Hogh Oldenburgin yliopistolta jatkoi.

Kriittisellä teorialla todettiin olevan sijansa tässäkin maa- ilmanajassa ja Istanbul koettiin hyväksi paikaksi tarvitta- valle kehityskeskustelulle.

Norsunluutornit

Teorian ja käytännön välinen suhde puhutti esitelmöit- sijöitä. Varsinkin soveltavan Adorno-tutkimuksen tekijät esimerkiksi kasvatustieteen tai politiikan alueilla voivat kohdata hankaluuksia. ”En ole ikinä sanonut mitään, mikä tähtäisi suoraan käytännölliseen toimintaan”, Adorno ilmoitti Der Spiegelin haastattelussa vuonna 1969 pian sen jälkeen, kun joukko vasemmisto-opis- kelijoita oli järjestänyt siveettömän kohtauksen hänen luennollaan. Kriittisestä teoriasta innoituksensa saaneet opiskelijat eivät voineet hyväksyä Adornon osallistumat- tomuutta ajan poliittiseen kuohuntaan. ”Kysymykseen, mitä tulisi tehdä, voin vastata vain: en tiedä. Voin vain heltymättä analysoida asioita, kuten ne ovat”, Adorno jatkoi haastattelussa. Oletus, että kritisoijan tulisi osoittaa tie parempaan, on pelkkä ”porvarillinen ennakkoluulo”.⁴ Negatiivisessa dialektiikassa Adorno kieltää kahtiajaon käytännön ja teorian välillä, vaikka näiden yhdistäminen uhkaakin alentaa teorian ”palvelijan rooliin”. Itsepintai- sesti toistuva kysymys käytännön sovelluksista rajoittaa jo ennakolta ajattelun tuottavaa voimaa. Sitä paitsi kaikki ajattelu on toimintaa, Adorno tuumaa. Se on tulkintaa ja

Noora Tienaho

Kriittisen ajattelun muistokirjoitus?

Adorno-konferenssi Istanbulissa

Turkissa on kesän aikana tapahtunut paljon. Kesäkuussa joukko Adorno-tutkijoita kokoontui Bosporinsalmelle keskustelemaan kriittisen teorian hedelmistä: teorian ja toiminnan välisestä kuilusta, Beyoncésta, Auschwitzista. Heinäkuussa valta koetettiin kaapata ja elokuun alussa peloteltiin jo kuolemanrangaistuksen palauttamisella.

Poikkeustilan varjolla kriittinen ajattelu koetetaan kitkeä maasta kaikkineen. Adorno ei

tarjoa konkreettisia välineitä tähän taisteluun.

118 niin & näin 3/2016

otteita ajasta

kritiikkiä, joita ilman käytäntö ei olisi mahdollista. Opis- kelijoiden kärttämä muutos ei sekään voi toteutua ilman teoriaa – ja sopii toivoa, että teoria, johon he nojaavat, on heidän tiedossaan. Kenties syitä epämukaviin olosuh- teisiin tulisikin hakea liian vähäiseksi jääneestä maailman tulkinnasta.⁵

Dublinin yliopiston professori Maeve Cooke sivusi esitelmässään Adornon epäluuloa poliittisia protesteja kohtaan. Cooken tulkinnan mukaan instrumentaalinen järki on vallannut ajattelun ja kielen, eivätkä ihmiset näe, mikä yhteiskunnassa on vialla. Emme osaa enää kuvitella vaihtoehtoja vallitsevalle. Muutos mahdollistuu vasta on- nistuessamme muotoilemaan tarkan kielellisen analyysin pielessä olevasta maailmasta. Tämä vaatinee norsunluu- torneja.

Uusi kategorinen imperatiivi

”Toimi vain sellaisen maksiimin mukaan, jonka voit sa- malla toivoa tulevan yleiseksi laiksi”, kuuluu Kantin ka- tegorisen imperatiivin yksi muotoilu. Naveh Frumer Tel Avivin yliopistosta esitti, että Kantin moraalilaki edel- lyttää ajattelun puhdistamista sen sisällöstä, esimerkiksi yksilöllisistä huolen aiheista ja kiinnostuksen kohteista.

Tällöin tyhjenee myös moraalisuuden inhimillinen ydin.

Adorno tarttui epäkohtaan ja hahmotteli ’uuden ka- tegorisen imperatiivin’, jossa moraali kiinnittyy materi- aalisuuteen eikä Kantin kuvittelemaan hyvään tahtoon.

Uusi imperatiivi on fyysiseen kärsimykseen kohdistuvaa ruumiillista kauhua. Sen voisi muotoilla kutakuinkin:

”Järjestä ajattelusi ja toimintasi siten, ettei Auschwitz tai mikään samankaltainen voi enää tapahtua”.⁶

Tässä kohden voi painottaa sanaa toiminta – pelkkä ajattelu ei enää riitäkään. Moraali säilyy ainoastaan materialistisessa motiivissa, meidän omassa ruumiis- samme, sen teoissa ja tunteissa. Tästä juontuu myös mo- raalin universaalius: kaikilla meillä on kipuun kykenevä keho. Uusi imperatiivi ei vastoin vanhaa edes yritä tarjota vastausta arkipäivän moraalisiin tilanteisiin. Se vaatii meitä ainoastaan olemaan osallistumatta toimintoihin, jotka uh- kaavat kääntyä Auschwitzin kaltaisiksi katastrofeiksi.⁷

Dilara Bilgisel Istanbulin Bilgi-yliopistosta pohti esitelmässään, kuinka ihminen voi jatkaa elämäänsä, saati ylläpitää toivoa esimerkiksi sodan aiheuttamien kauheuksien ja epäoikeudenmukaisuuksien jälkeen. Jos oma ystävä tai läheinen on kuollut, mikä oikeus itsellä on elää? Negatiivisessa dialektiikassa Adorno puhuu ar- jesta keskitysleirien jälkeen. Voiko leiriltä sattumalta paennut – hän jonka olisi kuulunut kuolla – jatkaa elä- määnsä? Tämä lienee mahdollista, mutta Adorno uskoo selviytymisen edellyttävän sellaista kylmyyttä, jota ilman Auschwitz ei olisi voinut tapahtua. Tästä juontaa selviy- tyneiden syyllisyys.⁸

Nykypäivään

Totuus on aina historian välittämää ja tulee näkyväksi vain konkreettisissa historiallisissa tilanteissa. Lukiessaan

Adornoa on hyvä muistaa, ettei ole enää 60-luvulla, Susan Buck-Morss New Yorkin yliopistosta (CUNY) huomautti. Jos kriittisen koulukunnan tekstejä tarkas- telee ainoastaan filosofian historian näkökulmasta, tekee niille suurta vahinkoa. Adornon jähmettäminen omaan aikaansa on vastoin kaikkea sitä, mitä hän tuli historiasta sanoneeksi. Historia tulee aina aktualisoida.

Buck-Morss lähestyikin Adornon pahamaineista kulttuuriteollisuuskritiikkiä nykypäivän näkökulmasta:

hän kehui vuolaasti Beyoncén uutta visuaalista albumia Lemonadea (2016). Mustien amerikkalaisen naisten his- toriaa käsittelevässä teoksessaan Beyoncé käyttää kult- tuuriteollisuuden keinoja kulttuuriteollisuutta vastaan.⁹ Nykypäivän mediakulttuuri onkin politisoitunut, ja sitä käytetään massahypnoosin lisäksi myös vallitsevien olojen kritisoimiseen. Italialainen konferenssivieras huo- mautti, että hänen maansa televisiosarjat ovat jo jonkin aikaa olleet silmäänpistävän poliittisia ja yhteiskuntakriit- tisiä. Tämän hän arveli johtuvan yliopistojen alasajosta ja siitä, että maassa on käytännössä yksi puolue. Yhteis- kunnallisella sensuurilla onkin ollut tapana toimia moot- torina uudenmuotoiselle taiteelle.

Turkkilaisen sensuurin syveneminen voi puolestaan johtaa ikäviin seurauksiin kriittisen teorian kannalta.

Nähtäväksi jää, toteutuuko ensi vuodelle kaavailtu Hannah Arendt -konferenssi, vai onko maassa tilaa vain hegemoniaa ylistävälle ajattelulle. Tuskin uskaltaisin maahan enää opintomatkalle lähteä.

Viitteet & Kirjallisuus

1 Theodor W. Adorno Negative Dialektik. Gesammelte Schriften 6.

Suhrkamp, Berlin 1966. Englanniksi Negative Dialectics. Käänt.

E. A. Ashton. Seabury Press, New York, 1973. Teosta ei ole vali- tettavasti suomennettu.

2 Käännös Der Spiegel -lehdessä julkaistusta Adornon haastattelusta, Of Barricades & Ivory Towers, Encounter. Vol. 33, No. 3, 1969, 63–69. Verkossa: unz.org/Pub/ Encounter-1969sep-00063.

3 Esim. Turkki puhdistaa hallintoaan toisinajattelijoista, jo 6 000 otettu kiinni. HS 17.7.2016. Verkossa: hs.fi/ulkomaat/

a1468724341185; Tutkija: Turkki ei ole niin yhtenäisenä Erdoğanin takana kuin miltä näyttää. Yle 7.8.2016 Verkossa: yle.

fi/uutiset/tutkija_turkki_ei_ole_niin_yhtenaisena_erdoganin_

takana_kuin_milta_nayttaa/9078579

4 Käännös Adornon haastattelusta Of Barricades & Ivory Towers, Encounter. Vol. 33, No. 3, 1969, 63–69. Verkossa: unz.org/Pub/

Encounter-1969sep-00063 Alun perin julkaistu lehdessä Der Spiegel.

5 Adorno 1973, 44–58.

6 Sama, 365.

7 Itay Snir, The ”New Categorical Imperative” and Adorno’s Apo- retic Moral Philosophy. Continental Philosophy Review. Vol. 43, No. 3, 2010, 407–437.

8 Adorno 1973, 362–363.

9 Ks. myös bell hooksin teoksesta esittämä kritiikki: Tuskan tuolle puolen (Moving Beyond Pain, 2016). Suom. Antti Ronkainen &

Lotta Tenhunen. Revalvaatio.org, 2016. Verkossa: revalvaatio.org/

bell-hooks-tuskan-tuolle-puolen/