268 uKIRJA-ARVIOITAuAIKUISKASVATUSu3/2006
Tampereen yliopiston professo- ri Tapio Variksen toimittama, OKKA-säätiön vuonna 2005 julkaisema teos ”Uusrenessans- siajattelu, digitaalinen osaami- nen ja monikulttuurisuuteen kasvaminen” avaa mielenkiin- toisia ja tuoreita näkymiä me- diakasvatuksen moninaiseen tutkimuskenttään muun muas- sa ammattikasvatuksen ja kult- tuurienvälisen viestinnän näkö- kulmasta.
Kirjoittajat pohtivat teoksen kahdessatoista artikkelissa me- neillään olevan kolmannen opetusteknologisen murroksen vaikutusta kompetensseihin, joita erityisesti työelämässä, kansalaistoiminnassa ja oppi- misessa tarvitaan. Perinteinen lukutaito on vain pieni osa sitä avainkvalifikaatioiden jouk- koa, jota työelämä kansalaisil- ta edellyttää. Perinteisen luku- taidon rinnalle usein nostettu mediakompetenssi jo itsessään koostuu useasta eri osatekijäs- tä.
Teoksessa mediakompetens- sia ei lähestytä vain puhtaana teknologisena ilmiönä, vaan lä- hinnä suhteessa teknologian nykytyöelämälle ja yhteisöille asettamiin haasteisiin ja muu- toksiin sekä tulevaisuudennä- kymiin. Mediakompetenssia määrittelevässä artikkelissaan Pekka Ruohotie toteaa yksilöl- lä olevan velvollisuuksia myös
Mediakompetensseja uusrenessanssihengessä
yhteisöä kohtaan. Mediakom- pentenssissa ei ole kyse vain yksilön teknisten taitojen kehit- tämistä, vaan myös muun mu- assa ajattelun ja itsesäätelyn tai- tojen kehittämistä. Yksilön tu- lee olla aktiivisessa vuorovai- kutuksessa ympäristönsä kans- sa; sosiaalista vastuuta voi ja- kaa ja yhteisyyttä tulee ylläpi- tää.
SamoinKlaus Oeschmuis- tuttaa, että mediakasvattajien on tunnettava vastuunsa. Haastee- namme on hänen mukaansa ke- hitys, jossa teknologia auttaa ja palvelee ihmistä. Oesch uskoo, että suomalaisilla mediakasva- tusalan toimijoilla olisi merkit- täv iäkin innovaatioita aina vientituotteiksi asti. Samaa kenties ajattelevatLasse Lippo- nen, Jiri Lallimoja Minna Lak- kala todetessaan, että oppimisen tutkijoiden tulisi osallistua ak- tiivisemmin opetusteknologioi- den kehittämiseen.
Teoksessa koulutuksen jär- jestäjän tai kouluttajan ja opet- tajan näkökulmasta aihealuetta tarkastelevatSeppo Saari pun- niten ICT-strategioihin liittyviä arviointikysymyksiä, Seppo Tellaja Heikki Kynäslahti poh- tien mediakasvatuksen didak- tista teoriaa sekäEssi Ryyminja Kati Korhonen esitellessään vir- tuaalisten työpajojen mahdolli- suuksia täydennyskoulutukses- sa.
Koulutuksen järjestäjän nä- kökulman tuo myösLeena Vai- nio kertoessaan e-oppimisen kehittämisestä ammattikorkea- koulukontekstissa. Kulttuurien-
välisen kompetenssin proble- matiikkaa valottaaLiisa Salo- Leetekstissään muistuttaen, että monikulttuurisen osaamisen merkitys yhteiskunnassamme edelleen kasvaa. MyösJohan- na Lasonen tuo teokseen kult- tuurienvälisen kasvatuksen nä- kökulmaa. Lisäksi kirjassa on kaksi artikkelia, joista toisessa Anu Mustonen asettaa tavoit- teeksi tekniikan toissijaisuuden ja toisessaSirkku Kotilainen pohtii (media)pedagogin me- diakompetenssia.
Tarkastelussa erilaisia mediasuhteita
Mediakompetenssin olemuk- seen näyttää sisältyvän perus- olettamuksena erilaisia suhtei- ta riippuen tarkastelijan lähtö- kohdasta: esimerkiksi teknolo- gisessa orientaatiossa tarkaste- lusuhteena painottuu minä-me- dia/teknologia ja humanistis- kulttuurisessa minän suhde muihin. Jotta monikulttuuri- suus ja uusrenenssanssiajattelu saisivat vielä vahvemmin sijaa mediakompetenssipohdinnois- sa, voisi tarkastelunäkökulmak- si ottaa myös minä-muut medi- assa/teknologiassa -suhteen.
Tällöin teosta olisi voinut täy- dentää artikkelilla, jossa olisi tarkasteltu kriittisen ajattelun suhdetta mediakompetenssiin tai kriittistä ajattelemisen taitoa osana mediakompetenssia. Kun kriittisellä ajattelulla tarkoite- taan esimerkiksi kykyä nähdä asioita laajemmasta näkökul- masta riippumattomasti ja itse- Tapio Varis (2005).Uusrenes-
sanssiajattelu, digitaalinen osaaminen ja monikulttuuri- suuteen kasvaminen. OKKA- säätiö
269
näisesti, tuntuisi se erityisesti monikulttuurisuuteen kasvami- sen kannalta oleelliselta osalta mediakompetenssia.
Mediakulttuuri monessa mukana
Suomalaisessa tietoyhteiskun- taan, oppimiseen ja työelämään liittyvässä keskustelussa tuntuu tiedolla olevan kovasti paino- arvoa. Sanotaan esimerkiksi, että tiedosta on tullut tärkeä tuo- tannon tekijä. Tieto ja ymmär- rys kehittyvät moninaisemmis- sa prosesseissa kuin esimerkik- si verkko-oppimisen kokeiluis- sa on useinkaan osattu huomi- oida. Kun katsotaan kuluttajia, kansalaisia, nuoria, niin voi- daan todeta, että he käyttävät elämässään teknologiaa ja hyö- dyntävät mediakulttuuria myös monista muista näkökulmista.
He työstävät teknologian kaut- ta ja sen avulla arkielämänsä
estetiikkaa, etiikkaa ja oman elämänsä filosofiaa. He halua- vat jakaa kokemuksia ja ajatuk- sia, kokea yhteisöllisyyttä, tal- lentaa muistoja ja tehdä omia teoksiaan. Oppimista, jota näis- sä prosesseissa tapahtuu, ei usein oppimiseksi tunnisteta.
Mediakulttuuria voidaan luonnehtia ilmiöiden ja ihmis- ten kohtaamispaikaksi. Uusre- nessanssihenkeen kirjan toimit- taja Tapio Varis kaipaa kasva- tusta, joka ”yhdistäisi teknolo- gian, taiteen, humanistiset ai- neet sekä myös hyvän elämän määrittelevän uskonnon”. Kos- ka teknologiakehityksen myö- tä lisääntyvät mahdollisuudet omaehtoiseen toimimiseen ja tuottamiseen, ei toive uudesta renessanssikasvatuksesta ole tuulesta temmattu. Esimerkiksi sellainen mediakasvatus (myös aikuiskasvatuksena), jossa op- pija luo ja tuottaa tietoa oman persoonallisen aistikokemuk-
sensa, merkitysenantonsa ja mielikuviensa kautta lisäisi ymmärrystä itsestä ja auttaisi suhteuttamaan itsensä osaksi globaalia ympäristöä, jota eläm- me. Ilmaisukeinojen ja välinei- den hallinta todennäkköisesti edistäisi myös kyvykkyyttä ja halukkuutta aktiivisena kansa- laisena toimimiseen.
Työvälineenä siinä voi käyt- tää vaikkapa UNESCOn ja Tai- deteollisen korkeakoulun Me- dialaboratorion yhteistyössä tuottamaa mediakasvatusmate- riaalia Young Digital Creators Kit (http://unesco.uiah.fi/ydc- book/), jossa painotetaan infor- maatio- ja kommunikaatiotek- nologian käyttöä luovuuden välineenä, rohkaistaan käsitte- lemään maailmanlaajuisia kehi- tyskysymyksiä sekä kannuste- taan kaikkia kulttuurienväliseen vuorovaikutukseen.
SARA SINTONEN 3/2006u KIRJA-ARVIOITAuAIKUISKASVATUSu
