• Ei tuloksia

Globaalin koulutuksen tilan ja tulevaisuuden pohdintaa näkymä

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Globaalin koulutuksen tilan ja tulevaisuuden pohdintaa näkymä"

Copied!
3
0
0

Kokoteksti

(1)

339

AIKUISKASV

ATUS 4/2004 NÄKÖKULMIA

POLITIIKKAAN

GLOBAALIN KOULUTUKSEN TILAN JA TULEVAISUUDEN POHDINTAA

Huippuasiantuntijat kohtasivat: kuulumisia Turun yliopistossa järjestetystä kansainvälisestä symposiumista 1.–2.10.2004

Lokakuun alun kaksi aurinkoista päivää olivat kuin kirkas välähdys muuten niin harmaassa arjessa.

Kauniin syysaamun koitteessa Turun yliopiston kasvatustieteiden laitokselle kerääntyi joukko kansainvälisiä ja kotimaisia koulutusalan huip- puasiantuntijoita. Supranational Regimes and National Education Policies – Encountering Challenge –symposium 1.–2.10.2004 alkoi var- hain perjantaiaamuna viimeistä paikkaa myöten

täydessä luentosalissa ja päättyi vilkkaaseen pa- neelikeskusteluun lauantai-illansuussa. Sympo- siumia seuraamaan oli saapunut vertailevan kas- vatustieteen kotimaisia ja kansainvälisiä tutkijoi- ta, OECD:n ja suomalaisen opetushallinnon edus- tajia, virkamiehiä, yliopistoväkeä ja opiskelijoita.

Turun yliopiston Elinikäisen oppimisen ja kou- lutuksen tutkimuskeskuksen (CELE) ja Kasvatus- alan valtakunnallisen tutkijakoulun KASVA:n jär-

(2)

340

jestämä tilaisuus oli alallaan kotimaisessa mitta- kaavassa ainutlaatuinen. Järjestäjät olivat saa- neet paikalle peräti 17 teemaan hyvin valittua puhujaa ja panelistia, joista puolet oli ulkomailta.

Kansainvälisen koulutustutkimuksen huippuasi- antuntijoista mukana oli useita tunnettuja nimiä kuten OECD:n koulutuspolitiikan historian Grand Old Man George Papadopoulos sekä professo- rit Roger Dale, Andy Green ja Susan Robertson.

Suomesta symposiumissa alustivat mm. korkea- kouluneuvos Anita Lehikoinen, opetusneuvos Reijo Laukkanen, professori Markus Jäntti sekä paneelissa kansleri Christoffer Taxell. Tilaisuus liittyi keskeisesti Suomen Akatemian tukemaan tutkimushankkeeseen OECD Education Policies:

Three National Cases, jonka tiimoilta symposiu- missa kuultiin kolme alustusta (Rinne, Kallo ja Hokka).

Symposiumin tavoitteena oli muodostaa laa- ja-alainen ja tieteiden rajat ylittävä kuva globali- saatiosta, ylikansallisesta koulutuspolitiikasta ja kansallisen koulutuksen tulevaisuudesta. Huo- mio kohdistettiin erityisesti OECD:n, Euroopan unionin ja Maailman kauppajärjestön (WTO, World Trade Organisation) politiikkoihin ja nii- den vaikutuksiin kansallisessa koulutuspolitiikas- sa.

AVOIMEN KOORDINOINNIN MENETELMÄ MALLIKSI?

Y

ksi keskeisistä symposiumissa esille- nousseista teemoista oli ns. avoimen koordinoinnin menetelmä (OCM, Open method of coordination) ja sen merkitys kansalli- sessa koulutuspolitiikassa. Menetelmää voidaan luonnehtia poliittiseksi hallintamuodoksi, joka pe- rustuu Euroopan unionin jäsenmaiden väliseen yhteistyöhön ja tiedonvaihtoon sekä maakohtai- sen edistymisen mittaamiseen sovituilla välineil- lä. Tätä kautta tarkoituksena on löytää parhaat toimintatavat (best practices) ja levittää ne unio- nin eri jäsenmaihin. Menetelmän avulla tähdätään Lissabonin huippukokouksessa esitettyyn pää- määrään rakentaa Euroopan unionista maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous.

Avoimen koordinoinnin menetelmää sovellet- tiin aluksi edistämään eurooppalaista työmarkki- napolitiikkaa, mutta sittemmin menetelmä on le- vinnyt myös koulutukseen ja useille eri sosiaali- alan sektoreille. Menetelmälle on ominaista yli-

kansallisen toimijan vaikutusvalta kansallisvalti- oiden yläpuolella ja sitä kautta kansallisten poli- tiikkojen koordinointi erilaisten suositusten ja vertaisanalyysien (benchmarkings) kautta. Sym- posiumissa aiheesta käyty keskustelu voidaan kiteyttää kahteen keskeiseen kysymykseen:

– Onko avoimen koordinoinnin menetelmästä muodostumassa yksi ylikansallisen hallinnan kes- keinen muoto myös koulutussektorilla?

– Kuinka avoimen koordinoinnin menetelmä eroaa muiden järjestöjen, kuten OECD:n hallinta- muodoista?

Avoimen koordinoinnin menetelmä on iältään vie- lä suhteellisen nuori, joten perusteellisen koko- naiskuvan luominen sen vaikutuksista koulutus- sektorin eri tasoilla on toistaiseksi vaikeaa. Pro- fessori Roger Dalen mukaan OMC on olennainen osa hallinnan muotoa erityisesti niillä sektoreilla, joilla EU on toistaiseksi pystynyt harjoittamaan vain rajattua lainsäädäntövaltaa. Näihin sekto- reihin lukeutuu selkeästi myös koulutus, jossa järjestö on enimmäkseen tähän asti harjoittanut suosituksiin, politiikkalinjauksiin ja tietotuotan- toon perustuvaa nk. pehmeää lainsäädäntöä.

Avoimen koordinoinnin menetelmä merkitsee as- kelta ylikansallisen hallinnon suuntaan, jolloin EU:n taholta asetetut tavoitteet, säännökset ja normit ohjaavat aiempaa suoremmin kansallisval- tioiden koulutuspolitiikkaa.

Dalen mukaan avoimen koordinoinnin mene- telmä eroaa OECD:n harjoittamista hallintamuo- doista erityisesti siinä, että se on sisällöltään laa- jempi ja monitahoisempi kuin ns. agenda-setting (politiikkasuositusten pohjalta esitettyjen uudis- tusehdotusten tuominen jäsenvaltioiden kansal- lisille esityslistoille). Toisaalta OECD:nkin toimin- nassa on 2000-luvulla ollut havaittavissa siirty- mistä kohti avoimen koordinoinnin tyyppistä menettelytapaa muun muassa teematutkintojen ja indikaattorijulkaisujen kautta. Vertaispainetta on lisännyt OECD:n tutkimustulosten julkinen käsittely joukkotiedotusvälineissä, mihin liittyen symposiumissa esitettiin useita puheenvuoroja.

Esimerkkejä kuultiin mm. PISA-tutkimuksen vai- kutuksista Saksassa ja Tanskassa. Puheenvuo- roissa todettiin vertailujen hyödyllisyys, mutta korostettiin paradoksia, jossa OECD:n tutkimuk- set ovat saavuttaneet sekä kansainvälisissä että kansallisissa tiedotusvälineissä keskeisen ase- man analyyttiseksi luonnehditun ”neutraalin” tie- don lähteenä, vaikka kulttuurin ja koulutuksen

AIKUISKASVATUS 3/2004 NÄKÖKULMIA TUTKIMUKSEEN

(3)

341

kentillä arvolatauksetonta tutkimusta ei voi to- dellisesti olla olemassa.

GATS-SOPIMUS JA KOULUTUSPOLITIIKKA

T

oinen symposiumissa esille noussut mer- kittävä asiakokonaisuus liittyi GATS-so- pimukseen (General Agreement on Trade in Services) ja sen vaikutuksiin kansallisessa kou- lutuspolitiikassa. GATS on Maailman kauppajär- jestö WTO:n jäsenmaiden Uruguayn kierroksen yhteydessä 1994 solmima sopimus, jonka tavoit- teena on poistaa kansainvälisen kaupan esteet palveluteollisuudelta.

Sopimus on aiheuttanut runsaasti keskuste- lua erityisesti julkisten palvelujen (mm. tervey- denhuolto, koulutus, posti- ja telepalvelut sekä julkinen liikenne) suhteen. Symposiumissa alus- tanut professori Susan Robertson totesi, että yksi sopimuksen kiistanalaisimmista osa-alueista on juuri koulutus, joka on perinteisesti kuulunut kan- sallisten hallitusten päätösvallan piiriin. Koulu- tus ja muut julkiset palvelut on nähty välttämät- töminä demokraattiselle ja avoimelle päätöksen- teolle sekä sosiaaliselle vakaudelle. Euroopan unioni neuvottelee GATS-sopimuksesta jäsen- maidensa antamalla mandaatilla. Suomi on Ruot- sin ohella ainoa EU-maa, joka ei ole vielä tehnyt sitoumuksia markkinoille pääsystä tai kansallisesta kohtelusta koulutuspalvelujen alalla, vaikka asi- aa koskevia pyyntöjä on Suomelle esitetty.

GATS-sopimuksen laajemmasta sitomisesta koulutukseen ovat kiinnostuneet erityisesti ne osapuolet, jotka hyötyvät sopimuksesta eniten, ts. suuret koulutuspalveluja tuottavat maat ku- ten Yhdysvallat. Koulutuksesta on muodostu- massa yksi merkittävimmistä vientituotteista, jon- ka arvo OECD:n alueella oli vuosituhannen tait- teessa noin 30 miljardia US dollaria ja jonka vien- ti on yksi nopeimmin kasvavista aloista. Esimer- kiksi Australialle koulutus on tärkeämpi vientiar- tikkeli kuin Suomessa ainakin yhtä hyvin tunnet- tu viini. Robertsonin mukaan sopimuksen hei- koimmaksi osapuoleksi jää kehittyvä maailma (ke- hitysmaat). Erityisesti palveluja tuovissa maissa (importing countries) sopimus voi aiheuttaa täy- sin uudenlaisen riippuvuussuhteen palveluja tuottaviin maihin ja vaarantaa maiden tasapainoi- sen demokratiakehityksen.

Vertailevan aikuiskoulutustutkimuksen kentällä

erityisen kiintoisia olivat proferssori Kenneth Wainin ja professori Andy Greenin alustukset.

Wain käsitteli oppivaa yhteiskuntaa jälkimoder- nissa maailmassa ja perusti esityksensä tuoree- seen kirjaansa Learning Society in the Postmo- dern World. Hän analysoi ja korosti esitykses- sään, miten aikuiskoulutuksen ja elinikäisen op- pimisen merkitys ja poliittinen agenda ovat his- torian kulussa muuttuneet merkittävästi saavut- taessa laajentuvan Euroopan unionin aikakau- teen. Samalla hän tähdensi, ettei muutos kosketa vain elinikäistä oppimista sinänsä vaan myös koulutuksen asemaa ja merkitystä, sekä laajem- min, koulutuspoliittisen ja filosofisen ajattelun murrosta jälkimodernissa maailmassa.

Green tarkasteli esityksessään paikallisia ero- ja Euroopan elinikäisen oppimisen järjestelmissä.

Hän mallitti eurooppalaisia aikuiskoulutusjärjes- telmiä monipuolisen ja kattavan empiirisen aineis- ton pohjalta. Aikuiskoulutuksen alueellisen eroa- vuuden analyysiin hän kytki useita sosiaalisia ja taloudellisia indikaattoreita, kuten tuottavuuden, tulonjaon, rikollisuuden, luottamuksen ja kansa- laistoiminnan alueelliset indikaattorit. Vakuutta- van analyysinsä perustalta Green päätyi siihen, ettei Euroopassa ylikansallisten järjestöjen yhte- näistävistä toimenpiteistä huolimatta voida pu- hua yhdestä eurooppalaisesta elinikäisen oppi- misen mallista, vaan alueiden sosiaalisten, kult- tuuristen ja historiallisten tekijöiden erottelemis- ta malleista. Näistä yksi selkeästi erottuva malli on Greenin mukaan edelleen pohjoismaisen hy- vinvointivaltiomallin perustalle rakentuva elin- ikäisen oppimisen malli.

Symposiumissa kuultujen alustusten perus- teella voidaan todeta, että ylikansallisten järjes- töjen ja niiden jäsenmaiden väliset suhteet vaih- televat luonteeltaan merkittävästi. Ylikansallisten järjestöjen asettamat koulutuspoliittiset tavoitteet (EU) ja koulutuksen läpinäkyvyyttä lisäävät ver- tais- ja indikaattoritutkimukset (OECD) asettavat kansalliselle koulutuspoliittiselle päätöksenteol- le uudenlaisia kasvavia haasteita. Symposium antoi osallistujille mahdollisuuden vaihtaa ajatuk- sia ja syventää käsityksiä koulutuksen globaa- lista tilasta ja vuosituhannen alun koulutuspo- liittisesta murroksesta. Tällainen mahdollisuus sai runsaasti kiitosta niin yleisön kuin alustajienkin taholta.

AIKUISKASVATUS 4/2004 NÄKÖKULMIA TUTKIMUKSEEN

Johanna Kallo, Risto Rinne ja

Sanna Hokka

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Tällöin tulosta ei voida havain- nollistaa lukusuoraa käyttäen, mutta joka tapauksessa tuloksena on rationaalilukujen joukkoa Q paljon laa- jempi joukko, p-adisten lukujen joukko Q p

Väitöstutkimuksessani (Ojala 2014) olen analysoinut työntekoa kotona yhtenä työn ajallisen ja tilallisen järjestämisen tapana.. Olen eritellyt työtä kotona

Arviointiryhmä piti meillä erittäin arvokkaana ilmiönä myös omaehtoisuutta. Ihmiset osallis- tuvat patistelematta ja omasta aloitteestaan kou- lutukseen. Ohjaustoiminnan kannalta

musyliopistoihin liittyvä tutkimus ja akateemisen profession tutkimuksen uudelleen esiin nousu globaalin tietoyhteiskunnan kontekstissa sekä koulutuksen ja

Tällä hetkellä Puhe ja kieli -lehdessä on myös suunnitteilla kaksi erilaista teemanumeroa, joista toinen käsittelee ääntä (erityisesti äänen harjoittamista ja terapiaa) ja

3 Työryhmä on osallistunut suuriin horisontaalihank- keisiin, joiden tuloksista tunnetuimpia on viime vuonna ilmestynyt OECD-raportti »Technology, Pro- ductivity and Job

taa kuitenkin kieliä tehtävän haastavuudesta, ajan puutteesta ja tottumattomuudesta rakentaa vastaus usean aineiston pohjalta. Myös historian vastaukseen sopiva pohdinta

Toista kvantiteettimaksiimia on syyta noudattaa juuri siksi, etta siten estetaan syntymasta tilanteita, joissa par- aikaa puhuva h enkilo keskeytetaan, kun kuulija