170
AIKUISKASVATUS 2/2005 KIRJA-ARVIOITA
YRJÖ ENGESTRÖM (2004).
Ekspansiivinen oppiminen ja yhteiskehittely työssä. Vasta- paino. (175 s.)
KUHINAA SIENIMETSÄSSÄ
Liian kanssa on ainakin äkkisel- tään katsottuna toiminta tämän päivän työympäristöissä enem- mänkin touhuamista ja kohelta- mista. Ja tohinan keskellä uu- puvat kanssaihmiset selailevat lehtien minne mennä -palstoja löytääkseen jälleen uusia koh- teita pakomatkoilleen arjen pai- neista.
Mistään touhuamisesta tai koheltamisesta ei kuitenkaan ole kyse kun toiminnasta puhutaan toiminnan teorian ja erityisesti kehittävän työntutkimuksen kielipelin puitteissa. Toiminta on
kohteellista, mutta menomesta- markkinoinnin tarjoamat pää- määrät ovat pikemminkin korvi- kekohteita ihmisten luontaises- sa pyrkimyksessä ottaa työnsä yhä laajemmin haltuun. Näiden käsitteiden teoreettisen tarkka- rajaisuuden tarpeellisuudesta ei Yrjö Engeström tingi viimeisim- mässäkään kotimaankielisessä kirjasessaan.
Vastapainon julkaisema teos näyttäisi edustavan tinkimättö- myydessäänkin hieman uutta kehittävän työntutkimuksen koulukunnan kirjoittelugenres- sä. Arkiymmärrys saa edelleen huutia, mutta jonkinlaista kyp- symistä kirjassa on aistittavis- sa sen monissa avauksissa ja toteamuksissa niiden kesken-
eräisyydestä, alustavuudesta, hypoteettisuudesta. Ehkä juuri tällaista ajattelun huokoisuutta, jota nyt ”aikuisuutensa kynnyk- selle” tullut toiminnan teorian kotoinen kehittely osoittaa, on oman ymmärryksensä arkisuu- desta syyllistynyt lukijakunta kovasti odottanut.
Kirja koostuu pääosin Enge- strömin aiemmin julkaistuista artikkeleista, mutta käsittää myös lyhyempiä ideakehittelyä avanneita puheenvuoroja erilai- sista yhteyksistä. Engeström luonnehtii kirjaa retkiksi sieni- metsään, koko maastoa ja sen sienilajeja kirja ei kata. Artikke- lit nostavat erityisesti esille teo- rian ekspansiivisesta oppimi- sesta, ajatuksen yhteiskehitte-
171
lystä työn uudenlaisena orga- nisointimuotona ja siirtovaiku- tuksen aikaansaajana sekä fo- kusoinnin puheeseen ja vuoro- vaikutukseen kehittävän työn- tutkimuksen uusimman aallon kohteina. Teksteihin on Enge- ström kiintoisasti kirjoittanut ajoittavat ja paikantavat opas- tukset.
Upeasti Engeström käy kir- jassa läpi oman ajattelunsa ke- hitystä seitsemästä veljeksestä uudempaan metodiseen ottee- seen, jolla keskustelujen ana- lyysit paljastavat työkäytäntö- jen auttamattomia puutteita, ja jossa ”neuvotteleva solmu- työskentely” lopulta tarjoutuu yhteiskehittelyä vaativan todel- lisuuden työmetodiksi. Yhdes- sä puheistaan hän toteaa, että
”en olisi kehittävä työntutkija, ellen näkisi omassa toiminnas- samme ristiriitaa ja haastetta, jotakin mikä ärsyttää etsimään oman tutkimuksen lähikehityk- sen vyöhykettä”.
Hieman saattaa suoraviivai- semmin ajattelevaa lukijaa omal- la tahollaan ärsyttää keskuste- lun analyyseistä tuttu arkipu- heen tai järjenkäytön merkityk- sellistäminen. Ainakaan maalli- kon mielestä ei ole kovin järisyt- tävä ”ratkaisuinnovaatio”, jos oikeustapauksen tuomari pi- rauttaa kantajan asianajajalle varmistaakseen, aikooko tämä tuoda todistajia istuntoon vai ei.
Kyse tuntuu olevan enemmän- kin siitä, mitkä ovat tuomarin ti- lannekohtaiset intressit ja mah- dollisten sanktioiden määrittä- mä liikkumavara oman työn jär- kiperäisessä hoitamisessa. Sal- littaneen tässä asiaan kohdistu- van tutkimuksen kuitenkin verk- kaisesti etenevän omalla lähike- hityksen vyöhykkeellään.
Itse tutkimusotteeseen jo vihkiytynyttä lukijakuntaa im-
ponoivat ehkä eniten purevat ja ajankohtaiset kommentaarit laa- tuajatteluun ja konstruktivis- miin, mutta myös vertaukset sienimetsään ja muurahais- pesän kuhinaan. Kasvatuksen ja kulttuurin vertaamisen hallit- tuun ja hoidettuun puutarhaan Engeström mieluummin korvai- si vertauksella sienimetsään, jossa rihmastot leviävät laajalla alueella, sivusuunnassa ja il- man määärätietoista hoitamista.
Kaoottisena näyttäytyvä työ- toiminnan maailma saattaisi toi- saalta ehkä olla enemmänkin kuhinaa, joka muistuttaa muu- rahaispesän mielivaltaiselta näyttävää liikettä – tai skeittaji- en ärsyttävää tapaa kokoontua yhteen ja hajautua milloin mis- säkin. ”Kuhina on käynnissä, halusimme tai emme”, toteaa Engeström oraakkelimaisesti.
Henkilökohtaisen ja yhtei- sen välimaastoksi otsikoidussa luvussa Engeström toteaa, että
”20 vuotta sitten meillä oli vi- sio, kannustava idea”. Innos- tuksen lisäksi tarvittiin kuiten- kin ”kurinalaisia aineiston koko- amisen ja analyysin menetelmiä, luotettavuutta ja tarkkuutta”, koska nousevan tutkimusot- teen piti myös kestää tiedeyh- teisöjen kritiikki. Tie siivous- työn kehittämiseen tähdänneis- tä analyyseistä kansalliseksi metodologiaksi ei ilman tätä var- maankaan olisi onnistunut. Kiin- toisaa vain olisi pohtia, missä määrin tämä tarve hankkia tie- deyhteisön legitimoima asema, on vaikuttanut kehityksen mah- dollisuuksia etsivän ”romantti-
sen tieteen” myöhempään me- todologiseen potentiaaliin.
Kirjan kunnioitettavan moni- lukuisten viittausten ohella En- geström taitaa samalla rajata toi- minnanteorian koulukunnan yhä moniäänisemmäksi käy- neestä kirjoittelusta legitimoita- vaksi kelpaavien innovaatioi- den piiriä. Viime vuosien meto- dologinen ekspansio ammatilli- sen koulutuksen kenttään, op- pilaitosten ja työelämän rajany- litysten maastoon jää lopulta aika ohuen viittauksen varaan.
Onko ehkä niin, että sienimet- sän rihmastoista kasvaneet tuotokset ovat yllättäneet puu- tarhurin.
Engeströmin suurin huoli on kuitenkin globaalilla tasolla, uusliberalistisessa välinpitä- mättömyydessä, joka tarjoaa maaperän häikäilemättömälle voimavarojen väärinkäytölle ja saalistukselle. Tässä eivät ar- vosteleminen, vastusteleminen tai tuomitseminen auta – ne ovat kehitystä hakevan tutkimusot- teen näkökulmasta ”perinteisiä keinoja”. Toiminnan teoria ja kehittävä työntutkimus sen si- jaan saattavat tarjota asiantilois- ta huolta kantaville uudenlais- ten keinojen varantoa.
Ainakin tämä kirjanen kiteyt- tää verraten lukijaystävällisesti keskeiset teoreettiset teesit ja metodologiset avaukset. Tekoi- hin se ehkä ei opasta, mutta toi- mintaan kenties innoittaa: ”This way is up”.
Hannu Valkama
AIKUISKASVATUS 2/2005 KIRJA-ARVIOITA
