Tunnevoimaa työyhteisöihin näkymä

344

ihmisten motivoitumiseen ja toisaalta uupumiseen työssä on kiistaton. Sen sijaan kiis- tanalaisempi on viime vuosi- na alkanut tunneälyn, tunne- taitojen ja tunnevoimavarojen esiinmarssi työelämän koulu- tusmarkkinoille. Kaikki tie- dostavat näiden taitojen mer- kityksen, mutta koulutukselli- sesti ollaan harmaalla maape- rällä. Tähän maaperään tämä- kin teos on suunnattu. Se lu- paa, että tunnetaitoja voi op- pia ja että tunnetaitojen hal- litseminen työssä merkitsee todellista huippuosaamista.

Lupaamiaan tavoitteita teos lähtee lunastamaan esit- telemällä alkuun tutkittua tie- toa tunteista. Lähdeviittei- neen kirjan alkuosa on kuin tutkimusraporttia, ja käsittei- den määrittely alkaa uuvuttaa melko pian. Toisaalta se takaa uskottavuutta: kun kirjoite- taan aiheesta, josta amerikka- laista populaarikirjallisuutta riittää, kannattaakin panostaa tarkkuuteen!

Luku Tunteet työelämän opettajana on mielenkiintoi- nen. Se lähtee liikkeelle tu- tuista perusasioista: oppimista vahvistavat myönteiset tun- teet opittavaa asiaa, tilannetta ja ryhmää kohtaan. Pelko la- maannuttaa oppimisen. Työ- yhteisön tunnemaailma onkin jo vaikeampi juttu. Kirjassa esitetään, että esimiehen on oltava sinut itsensä kanssa.

Totta tosiaan. Mutta onko

Tunnevoimaa työyhteisöihin

Isokorpi Tia & Viitanen Päivi (2001). Tunne- voimaa! TAMMI

työntekijöillä kaikilla tasoilla runsaasti tunneongelmia? Ke- hittämistyössä tunteille pitää antaa tilaa, työyhteisön jäse- niä pitää kannustaa ilmaise- maan tunteitaan, ja tunneil- masto pitäisi saada turvallisek- si. Kirjan sanoma tunteiden merkityksestä kiteytyy lausee- seen: elämä ilman tunteita on merkityksetöntä. Kuvittelen mielessäni vaikkapa insinööri- en tiimikoulutuksen, jossa ta- voitteena on oppia ilmaise- maan tunteitaan. Enpä haluai- si vetää sellaista! Kun tunne- kirjassa edetään työyhteisön muutoksiin, esitetään, että vähiten uupumusta esiintyy työyhteisöissä, joissa kuun- nellaan henkilöstön tunteita.

Näihin väittämiin olisi kai- vannut myös perusteluja tai lähdeviitteitä tutkimuksista.

Etteivät vaan olisi uskomuksia?

Kirja antaa tässä kohden kuin ohimennen ohjeita työ- paikoille: erityisesti kielteis- ten tunteiden ilmaisua on tu- ettava. Muutos esitetään tässä- kin kirjassa prosessimallin avulla. Sen mukaan työelämän muutokset organisaatiotasolla alkavat hämmennyksestä ja päättyvät uudelleen suuntau- tumiseen monien tunteita herättävien vaiheiden jälkeen.

Tätä mallia voi kyseenalaistaa sillä perusteella, että työelä- mässä eletään tätä nykyä jatku- vien muutosten aikaa – vain muutos on pysyvää. Niinpä olennainen kysymys jaksami- sen kannalta saattaakin olla se, että edistävätkö muutokset työn hallintaa vai eivät? Tällä kriteerillä arvioituna muutok- sia ei voi niputtaa samaan, ei myöskään niitä prosesseja,

joita ihmisissä herää muutos- tilanteissa.

Kirjan puolessä välissä edetään tunnetaitojen oppi- miseen. Kirjoittajatat esittele- vät ns. tuta-mallin. Tunnetai- toja opetellaan siten, että opetellaan hallitsemaan uusia menettelytapoja tilanteisiin, jotka eivät toimi. Toiseksi harjoitellaan soveltamaan uut- ta menettelytapaa mahdolli- simman usein sekä käytännös- sä että ajatusleikein. Kolman- tena metodina käytetään roo- linvaihtoja, joissa käydään läpi vaikeita tilanteita toisten op- pijoiden kanssa. Neljäntenä keinona on pyytää palautetta toverilta, joka seuraa aktuaalia tilannetta vierellä. Tuta-mallia on sovellettu ammattikorkea- kouluissa niinkin teknispai- notteisilla aloilla kuin teknii- kassa, siinä aikuisopiskelijoi- den koulutuksessa. Opiskeli- joiden mielestä oli hyvä, että sellaisia aiheita käsiteltiin koulutuksessa. Tuta-mallissa edetään tunnetaitojen opiske- lussa viiden eri tason kautta:

fyysiset tunnehavainnot, omien tunteiden tiedostami- nen, omien tunteiden hallin- ta, tunnevoimalla tavoittee- seen ja tunteiden sosiaalisuus.

Tekijät yhdistävät lopuksi tunnetaitojen oppimisen ko- kemuksellisen oppimisen malliin. Siinä vaiheessa aiheen käsittely palasi vankalle maa- perälle. Kokemuksista oppi- misen prosessi on käyttökel- poinen malli myös ns. peh- meiden kvalifikaatioiden op- pimisessa. Tämä osio oli kir- jan paras osuus.

Arto Pietikäinen

K I R J A - A R V I O I T A