133
AIKUISKASVATUS 2/97
ETYMOLOGIA JA MIELIKUVA
S
ana markkinat tarkoittaa etymylogisesti paikkaa, jonne ihmiset kokoontuvat myy- mään ja ostamaan tavaraa. Useimpien mieleen se tuonee kaupungin torin, johon markkinavä- ki on kokoontunut myyntikojujen ympärille.Nuori kaksikymmenvuotias arkkitehtiopiskeli- ja muistelee lapsuutensa markkinoita koulukau- pungissaan näin:
Olen käynyt koulua eräässä maamme pik- kukaupungissa ja siellä päässyt myös ensim- mäiselle luokalle elämän koulussa. Edelleen- kin olen sitä mieltä, että pikkukaupunki on ihanin kaikista maailman sekalaisista asuin- yhdyskunnista, ainoa paikka missä elämä pystyy tarjoamaan edes vähän enemmän väriä ja vilinää katselunhaluiselle nuorukai- selle.
Erityisen hyvin minä muistan syksyn. Kaik- ki oli maaltamuuton jälkeen uutta, jopa koulu, vanha suomalainen lyseo. Ja sitten sesonki huipentui syysmarkkinoihin. Sinne
minä halusin päästä. Synnynnäisellä jätkän- luonteellani oitis tajusin syysmarkkinoiden e l d o r a d o m a i s u u d e n .
Ja edelleen:
Mutta markkinoihin palatakseni, te helsin- kiläiset ette ymmärrä sitä ilmapiiriä joka ym- päröi syysmarkkinoita pikkukaupungissa.
Siellä oli kaikkea mahdollista yhdellä ker- taa. Ylös noustiin aamulla varhain ja elämä aloitettiin noin markan suuruisella käsikas- salla. Ensin mentiin torille, juotiin kojuissa kahvia sokeroitujen lättyjen kera ja kävel- tiin sitten arvokkaasti hevoshuijareiden jou- kossa pureskellen huonolaatuisinta makka- raa, ainoaa vapaan kansalaisen arvon mu- kaista ruokaa. (Schildt, 1982, 36).
Lainaukset ovat Alvar Aallon pakinasta, jonka hän on laatinut koulukaupungistaan Jyväsky- lästä vuosisadan alusta. Siinä hän kuvaa pie- nen pojan silmin pikkukaupungin markkinoi- ta, sen houkutuksia ja vaaroja. Sellaisilla pik- kukaupunkimarkkinoilla moni suomalainen
"Tutkimuksessani olen pyrkinyt selvittämään talouden ja hallinnon markkinakäsitteiden sovellettavuutta koulutuksen eri asteille ja koulu- tuksen eri tasoille: sen kysyntään, tarjontaan ja ohjaukseen. Kun yhteen-
vedossa sivutaan aikuiskoulutuksen ohella myös perusasteen ja kor- kea-asteen koulutusta, muodostuu näkökulma varsin laajaksi."
Tapio Varmola
Markkinoiden mahdollisuudet koulutuksessa
UUTTA TUTKIMUSTA
134
AIKUISKASVATUS 2/97nuori on saanut oppikouluvuosinaan ensikoke- muksia markkinatalouden toiminnasta.
Talouden ja hallinnon kielissä markkinoista on muodostunut viime vuosina poikkeuksellisen voimakas käsite. Syy on ensi näkemältä hyvin yksinkertainen: talouden markkinatalousmallis- ta on muodostunut yhteiskuntaideologisesti ikään kuin ainoa vaihtoehtoehto sen jälkeen kun sosialistiset suunnitelmataloudet ovat yksi toi- sensa jälkeen kokeneet poliittisen haaksirikon.
Eurooppa ja laajemminkin pääosa pohjoista pallonpuoliskoa on täynnä maita, jotka kutsu- vat itseään markkinatalousmaiksi.
M
arkkinakäsitteen voimakkuus liittyy sii- hen, että yhteiskuntatieteellisessä ajatte- lussa se kokoaa hyvinvoinnin vaihtoehdot toi- mivaksi poliittiseksi ajattelutavaksi, joka poh- jaa yksilön etiikalle(missä tärkeää on yksilölli- syys, valinta, vapaus), tehokkuuden periaatteelle (missä tärkeää on kilpailu sekä tuotteiden ja pal- veluiden hinta) sekä arvioimisen ja kehittämi- sen mekanismeille. Samalla markkinoiden kieli toimii älyllisenä välineenä, jonka avulla maail- masta voidaan tehdä ajateltava ja ymmärrettä- vä toiminnan kohde. Markkinoiden kieli ei toi- mi maailman selityksenä, mutta konkreettisuu- dessaan se antaa kenelle tahansa meistä mah- dollisuuden omakohtaisesti pohtia maailman muuttumista. (Rose, 1995)Talouden ja hallinnon markkinakäsitteitä on sovellettu ja niitä voidaan soveltaa jonkin hy- vinvointipolitiikan lohkon toiminnan kuvauk- seen. Väitöskirjatutkimuksessani on kyse mark- kinakäsitteiden soveltamisesta koulutuksen eri asteille ja tasoille.
KANSAINVÄLINEN JA KANSALLINEN LINJA
K
oulutuksen alueella markkinakäsitteiden käytön voimistuminen on kansainvälinen ilmiö, joka on hallinnut OECD-maiden kehi- tystä 1980-luvulta lähtien. Ruotsalainen Hol- ger Daun (1993) kuvaa tätä kehitystä niin, että kahdeksankymmenluvun koulu-uudistuksia on hallinnut pyrkimys koulutuksen rakennekehi-tykseen, jota voidaan ohjata kahdesta suunnas- ta: joko poliittiselta kentältä tai markkinoilta käsin. Markkinaohjauksen puolestapuhujat kat- sovat, että poliitikot voivat kyllä päättää kou- lutusuudistusten suurista linjoista, mutta niiden toteuttaminen ja arviointi tulee jäädä koulutuk- sen sisälle, siis poliittisen kentän ulottumatto- miin.
Markkina-ajattelu saa kaksi varsinaista päätul- kintaa. Ensinnäkin voidaan ajatella markkinoi- den toimintaa koulutusjärjestelmän sisällä ana- logiana. Koulujen ja oppilaitosten tulisi toimia ikään kuin ne toimisivat tarjonnan markkinoil- la. Tällaisessa mallissa korostuu opiskelijan tai koulutuksen ostajan valinnan mahdollisuus.
Toinen tulkinta menee pitemmälle markkina- ajattelun soveltamisessa. Ajatellaan, että kou- lujen tulee toimia kuin yritysten: niitä tulee joh- taa kuin yrityksiä ja niiden tuotteita - opetusta - tulee myydä ja ostaa kuten palveluksia yleen- sä. Tämän ajattelun puolestapuhujat painotta- vat myös koulujen privatisointia, siis niiden omistussuhteiden muutosta julkisista yksityisik- si.
Daunin yhteenveto koskee OECD-maiden ke- hitystä 1990-luvun alussa ja se liittyy Ruotsissa käytyyn vilkkaaseen keskusteluun itsenäisistä kouluista eli oikeammin sanottuna yksityiskou- luista. Yhteenveto osoittaa, että markkina-ana- logiaa oli tuolloin vahvistettu useissa OECD- maissa, muun muassa Yhdysvalloissa, koko Iso- Britanniassa, Hollannissa, Australiassa, Uudessa Seelannissa ja Japanissa, kun taas Saksa, Rans- ka ja Kanada näyttivät pidättäytyneen merkit- tävistä markkina-analogisista toimista.
Miksi pohtia lähinnä peruskoulutukseen liitty- viä kansainvälisiä virtauksia tutkimuksessa, jon- ka empiirinen osa käsittelee ammatillista aikuis- koulutusta? Näkökulman laajentaminen on mielestäni perusteltua monestakin syystä.
Koulutus on Suomessa kaikilla koulutusasteil- la julkinen hyödyke. Peruskoulut, lukiot, am- matilliset oppilaitokset, ammattikorkeakoulut ja yliopistot ovat muutamaa poikkeusta lukuun-
135
AIKUISKASVATUS 2/97
ottamatta julkisesti omistettuja ja niiden toimin- ta on verovaroin rahoitettua. Kansalaisina ra- hoitamme niiden toiminnan luovuttamalla osan tuloistamme veroina koulutushyödykkeiden tuottamista varten. Asian kääntöpuoli on se, että opetus eri asteen oppilaitoksissa on ilmaista ja opiskelijoiden elämää - matkoja, oppikirjoja, asumista - tuetaan valtion ja kuntien toimesta.
Kansalaisten tuki esimerkiksi kunnallisille kou- lupalveluille näyttää erilaisten tutkimusten ja selvitysten valossa rikkumattomalta. Silti voi kysyä, olisivatko suomalaiset nyt valmiita ra- hoittamaan yhtä laajan julkisen kouluverkon rakentamisen, jos voisimme palata ajassa taak- sepäin neljännesvuosisadan verran. Vaihtoeh- don voi esittää näinkin: valittaisiinko mieluum- min korkea veroaste ja ilmainen koulutus vai matalampi veroaste ja koulumaksut?
AMMATILLISEN AIKUISKOULUTUKSEN
MARKKINASUUNTAUTUNEISUUDESTA
A
mmatillisesta aikuiskoulutuksesta on kym- menen viime vuoden aikana muodostunut markkinasuuntautuneen koulutuspolitiikan koe- kenttä. Muutos on ollut merkittävä, koska kou- lutuksen ohjaustapaa on pyritty muuttamaan sen kysyntään perustuvaksi. Oppilaitosten vä- linen kilpailu on sallittu ja sitä on jopa kannus- tettu. Koulutuksen tarjonnan monopolit on yleensä purettu.Aikuiskoulutuksen tarjonnan markkinat ovat kasvaneet, mutta aitoa markkinatilannetta, saati puolittaismarkkinoidenkaan tilannetta ei oike- astaan ole saavutettu. Kaksi markkina-ajatte- lun osatekijää toimii ammatillisessa aikuiskou- lutuksessa hyvin puutteellisesti: kuluttajan va- linta ja hintamekanismi.
J
os koulutuksessa halutaan edistää markkinoi- den toimintaa, on vahvistettava koulutuksen tarjonnan ja kysynnän välitöntä vuoropuhelua.Oppilas, hänen vanhempansa, opiskelija tai koulutusta tarvitseva yritys on kuluttajan ase- massa, jonka on voitava valita eri vaihtoehdois- ta ja vertailla niitä keskenään. Toimiessamme
markkinoilla kuluttajana vertailemme tavalli- sesti tuotteen hintaa ja laatua ja teemme tuot- teen hankintapäätöksiä näitä tekijöitä painot- taen.
S
uomessa ja Pohjoismaissa koulutuksen hin- taelementti on kuluttajan kannalta varsin etäinen. Opetus on maksutonta ja opintososi- aaliset kustannukset ovat subventoidut. Kun kouluttautuminen näyttää tuottavan yksilöllis- tä hyötyä ja kun siihen osallistumiseen on kai- killa yhtäläiset mahdollisuudet, ei kuluttajan tar- vitse varsinaisesti pohdiskella eri koulutustuot- teiden laadullisia eroja.Silti on mahdollista tehdä ajatuskoe, voitaisiin- ko ammatillisessa aikuiskoulutuksessa ajatella asia toisin: vahvistaa selvästi aikuisten omaa valinnanvapautta koulutukseen osallistumiseen tai sen ulkopuolelle jäämiseen, tuoda koulutuk- seen kuluttajalle näkyvä ja hänen kukkaros- saan tuntuva hinta ja samalla kehittää koulu- tuksen rahoitukseen jonkinlainen uusi vakuu- tusjärjestelmä, joka perustuisi kansalaisten ja yritysten yhteiseen rahoitukseen. Muussa tapa- uksessa jäämme julkisesti hallinnoitujen mark- kinoiden tilaan, jossa päätöksenteko on kyllä alueellisesti hajautettu niin työvoimapoliittisessa koulutuksessa kuin opetushallinnon aikuiskou- lutuksessa, mutta jossa muutama virkamies käyttää tilaaja-tuottajamallin mukaisesti asian- tuntijan valtaa satojen aikuiskoulutusmiljoonien suuntaamisessa.
S
uomen koulutusjärjestelmä on tuskin selvin- nyt rahoituskriisistään, vaikka valtion talou- dellinen tila onkin nyt vakaampi kuin muuta- ma vuosi sitten. Julkisten palvelujärjestelmien rahoituksessa selvä kehityssuunta on vaihtoeh- tojen luominen ja samalla kuluttajan omavas- tuisen rahoitusosuuden lisääminen. Koulutus- politiikassa tätä keskustelua on pidetty veran alla. Koulutuspoliittisen konsensuksen vaalimi- sesta näyttää muodostuneen koulutuspoliittisel- le eliitille sellainen uskonkappale, että keskus- telu esimerkiksi koulumaksuista tai yksityisistä kouluista siirretään sivuun.Tutkimuksessani on pyritty selvittämään talou-
UUTTA TUTKIMUSTA
136
AIKUISKASVATUS 2/97den ja hallinnon markkinakäsitteiden sovellet- tavuutta koulutuksen eri asteille ja koulutuk- sen eri tasoille: sen kysyntään, tarjontaan ja ohjaukseen. Kun yhteenvedossa sivutaan aikuis- koulutuksen ohella myös perusasteen ja korkea- asteen koulutusta, muodostuu näkökulma var- sin laajaksi. Ymmärtääkseni aikuiskoulutuksen ja nuorten koulutuksen ero pelkistyy lopulta kasvatusfilosofiseen peruskysymykseen: onko meillä vanhempina oikeus puuttua lasten ja nuorten koulutukseen enemmän kuin aikuisina toisten aikuisten koulutusvalintoihin. Oma vas- taukseni on selkeästi myönteinen: aikuiset ih- miset vanhempina ja opettajina voivat tietää ja heidän tuleekin tietää enemmän kuin nuorten siitä, mikä nuorten opetuksessa ja kasvatukses- sa on tärkeää. He vastaavat nuorten opetuksen järjestämisestä myös äänestäjinä ja poliittisina päätöksentekijöinä.
Aikuiskoulutuksessa tilanne on toisin: tasaver- taiset aikuiset päättävät ja vastaavat itse kou- lutuksestaan. Tuskinpa edes aikuiskasvatuksen professori voi tietää paremmin kuin naapurin- sa, onko naapurin elämälle hyväksi osallistu- minen aikuiskoulutukseen vai tämän omaehtoi- nen jättäytyminen koulutusmarkkinoiden ulko- puolelle.
K
oulutuspolitiikassa on edelleen mahdollis- ta tehdä tietoisia, poliittisia valintoja mark- kinamekanismin vahvistamisesta jollakin kou- lutusjärjestelmän osa-alueella. Tällöin olisi tie- tenkin otettava huomioon koulutuspolitiikan to- teutuksen todellisuus: markkinamekanismin so- veltaminen edellyttää paljon tarjontaa ja pal- jon kysyntää. Voi kysyä - niin kuin tutkimuk- sessani olen pyrkinyt tekemään - ratkeavatko aikuiskoulutuksen ja yleisemmin koulutuksen markkinoiden kehittymismahdollisuudet käy- tännössä Suomen erikokoisissa pikkukaupun- geissa.Lähteet
DAUN, H. (1993) Omstrukturering av skolsyste- men. Desentralisering, valfrihet och privatise- ring. En internationell översikt. Skolverket.
Stockholm.
ROSE, N. (1995) Eriarvoisuus ja valta hyvinvointi- valtion jälkeen. Teoksessa Eräsaari, R. & Rah- konen, K. (toim.) Hyvinvointivaltion tragedia.
Keskustelua eurooppalaisesta hyvinvointivaltios- ta. 19-56. Gaudeamus:Tampere.
SCHILDT, G. (1982) Valkoinen pöytä. Alvar Aal- lon nuoruus ja taiteelliset perusideat. Otava:
Helsinki.
Tapio Varmola puolusti väitöskirjaansa Markkinasuun- tautuneen koulutuksen aikakauteen? Esimerkkejä ja tulkintoja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta. Acta Uni- versitatis Tamperensis. Ser A vol 524 19.12.1996 Tam- pereen yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan väi- töstilaisuudessa. Oheinen Tapio Varmolan teksti on hänen Lectio praecursoriansa.
VARMOLA
Uutta tutkimusta ja kirjallisuutta
BLATNER ADAM (1997) Toiminnalliset menetel- mät terapiassa ja koulutuksessa. psykodraaman ja sosiodraaman tekniikat käytäntöön sovellet- tuna. Suomen Morenoinstituutin julkaisusarja nro 2. Naantali.
HELAKORPI S., JUUTI P. & NIEMI H. (1996) Tii- miorganisoitu koulu. Opetus 2000. WSOY.
JALKANEN RAIMO (1997) Kehittämisryhmät muutoksen apuvälineenä. Helsingin Puhelin Oy:n koulutusprojektia koskeva tapaustutkimus.
Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 154.
LAMBERG PIRJO & ENGESTRÖM YRJÖ (1996) Kehittävä työntutkimus ammatillisissa oppilai- toksissa. Helsingin yliopiston kasvatustieteen lai- toksen tutkimuksia 150.
LONKA KIRSTI (1997). Explorations of Construc- tive Processes in Student Learning. Department of Psychology, University of Helsinki.
