316 TuTkiMushAAsTATTeluN kä-
sikirja herättää huomiota. Eikä syyttä. Se on 34 kirjoittajan kir- joittama 460 sivuinen jättiläinen – kauttaaltaan uudistettu ja laa- jennettu versio vuonna 2005 jul- kaistusta Haastattelu: Tutkimus, ti- lanteet ja vuorovaikutus -teoksesta.
Kokemuksellisesta tiedosta on tullut keskeinen osa nykytutki- musta. Kokemuksellisuudelle on tyypillistä kokemussävyjen rikka- us ja moninäkökulmaisuus. Par- haimmillaan haastattelemalla ke- rättävä tutkimusaineisto onnistuu ilmentämään informantin koke- muksen elävyyttä ja kokemukseen liittyvien kytkösten moninaisia ku- delmia monivivahteisemmin kuin määrällisin aineistonhankintame- netelmin kerätyt aineistot. Haas- tatteluja tarvitaan yhä enemmän myös siksi, että ilman niitä monet elämänalueet saattaisivat jäädä ko- konaan tutkimuksen ulkopuolelle.
kysymysTen moninaisuus
Tutkimushaastattelun käsikirja opastaa haastattelun tekemiseen.
Teoksessa on kauttaaltaan so- siologinen sävy, mutta se sovel- tuu mainiosti kaikkiin ihmistie- teisiin. Käsikirja paaluttaa reitin aineistonkeruusuunnitelmasta aineiston litterointiin. Aineistojen analysoiminen rajataan teoksen ulkopuolelle.
Kaikki tutkimushaastattelun tekemisestä
Hyvärinen, Matti, nikander, Pirjo & Ruusuvuori, Johanna (toim.) (2017). Tutkimushaastattelun käsikirja. Vastapaino. 460 sivua.
Jokaisen luvun päättää keskeisis- tä kohdista tehty yhteenveto. Sieltä löytyy myös luettelo tärkeimmistä teoksista, joista lukija saa halutes- saan nopeasti syventävää lisätietoa.
Nämä ominaisuudet tekevät kirjas- ta helposti lähestyttävän – sitä on mahdollista lukea monin eri tavoin.
Onnistunut tutkimus edellyttää osuvia kysymyksiä. Tutkimushaas- tattelun käsikirja johdattaa lukijaa tutkimuksen toteutusprosessissa tarvittavien kysymysten moninai- suuteen. Tutkimuskysymykset ohjaavat tutkimuksen jäsentä- mistä. Lisäksi tarvitaan aineistolle osoitettuja kysymyksiä. Ne liittyvät haastatteluaineiston lukutapaan eli siihen, kuinka aineiston avulla vas- tataan tutkimuskysymyksiin.
Mutta tutkimusaineistoa ei ole ilman informantteja. Informanteil- le esitetyt haastattelukysymykset ovat tämän käsillä olevan teoksen keskiössä. Haastattelukysymykset voivat olla johdantokysymyksiä, jatkokysymyksiä, tiedustelevia ky- symyksiä tai tarkentavia kysymyk- siä. Ne voidaan toteuttaa suorina tai epäsuorina. Myös hiljaisuus voi olla kysymys, ja kysymykset voivat olla luonteeltaan tulkitsevia.
rikkaan aineisTon hankkiminen
Teos jäsentyy neljään osaan. En- simmäinen osa tarkastelee tutki-
mushaastattelun historiaa ja kehit- tymistä. Siinä pureudutaan laadul- lisen haastattelun lähtökohtiin ja haastattelun luonteeseen ihmisten välisenä vuorovaikutuksena. Huo- mion kohteina ovat sekä haastatte- lutilanteen rakentuminen että haas- tattelijan ja haastateltavan suhde.
Vuorovaikutuksen laadun mer- kitystä korostetaan, sillä väistämättä sekä haastattelija että haastateltava osallistuvat haastattelun tulokse- na syntyvän tiedon tuottamiseen.
Molempien panos on ratkaisevassa asemassa rikkaan tutkimusaineis- ton saamisessa. Haastattelu ei ole vain kysymyksiä ja vastauksia vaan inhimillistä vuorovaikutusta, joka on avoin yllätyksille.
erilaiseT haasTaTTelulajiT
Toinen osa syventyy haastattelun eri lajeihin. Kun laadullisessa tutkimuk- sessa alettiin luopua standardoiduis- ta, tiukkaan strukturoiduista haastat- teluista, nousi kysymys, miten tulisi nimetä niitä haastattelumuotoja,
aikuiskasvatus 4/2017 Näkökulmia kirjallisuuteeN
317
jotka eivät enää rakennu kiintei- den vastausvaihtoehtojen varaan.
Kirjassa näitä haastattelumuotoja on nimetty ja niiden ominaispiir- teet on avattu helposti lähestyttä- vään muotoon. Teoksessa otetaan ennakkoluulottomasti käsittelyyn myös vielä melko tuntemattomia haastattelun lajeja, kuten virike- haastattelu ja kävelyhaastattelu.
Kolmannessa osassa käsitellään haastattelujen eroavaisuuksia koh- deryhmien ja niiden mahdollisesti vaativan erityisen sensitiivisyyden osalta. Siinä käydään läpi tutkijan ja tutkittavan välistä suhdetta, haa- voittuvuutta ja eettisiä kysymyksiä koskevia keskeisiä teemoja. Kes- kusteluun nostetaan esimerkiksi ikäihmisten ja kriisitilanteissa ole- vien haastatteleminen.
läsnäolo ja TilanTeen lukuTaiTo keskiössä
Neljäs osa kokoaa yhteen haastat- telukäytäntöjä. Huomion kohtei- na ovat tutkimushaastattelun vai- heet, käytännöt ja litterointitavat.
Kirjan pragmaattisesta luonteesta kertoo se, että lopussa on tarkis- tuslista haastattelututkimuksen tekijöille. Läpi teoksen lukijalle annetaan konkreettisia esimerk- kejä, kuinka onnistunut haastatte- lu toteutetaan.
Kirjan sävy on monelta osin normatiivinen, mikä on luon-
nollista käsikirjalle ja tyypillistä oppaalle. Samasta syystä teos on helposti lähestyttävä. Ymmärret- tävästi suora ohjeiden antaminen saattaa myös herättää joissakin lu- kijoissa ärtymystä.
Haastattelijaa neuvotaan osoit- tamaan kiinnostusta, kunnioitusta ja tietämättömyyttä. Älä tuomitse äläkä arvioi! Anna haastateltaval- le tilaa sietämällä hiljaisuutta! Sa- malla teoksessa korostetaan sitä, että haastattelu on aina vuorovai- kutusta ja sen vuoksi avoin yllä- tyksille. Lopputulosta on aina joil- takin osin ennustamaton. Pelkäs- tään sääntöjä seuraamalla ei synny onnistuneita tutkimushaastattelu- ja. Läsnäolo ja tilanteen lukutaito ovat avainasemassa.
haasTaTTeluTuTkimuksen Tulevaisuus?
Mielenkiintoista olisi ollut lukea myös tutkimushaastattelun tulevai- suudennäkymistä. Mihin suuntaan haastattelut ovat kehittymässä?
Tarjoaako esimerkiksi virtuaalinen todellisuus jo lähitulevaisuudessa varteenotettavia uudenlaisia ai- neistonkeruumahdollisuuksia? Jos tarjoaa, lisääkö se haastattelututki- musten mahdollisuuksia tulevassa maailmassa, jossa fyysiset välimat- kat menettävät entistä enemmän merkitystään. Vai jäävätkö haavoit- tuvaisessa asemassa olevat ihmis-
ryhmät nykyistä enemmän sivuun valtavirtatutkimuksesta, jos aineis- tokeruumenetelmät teknologisoi- tuvat?
Ilmeistä on, että tulevaisuudes- sa kansalaisten kokemukset pitäisi pystyä ottamaan yhä paremmin huomioon päätöksenteossa. Näh- täväksi jää, kuinka tutkimus pystyy vastaamaan tähän haasteeseen. Laa- dullisella tutkimuksella on erityisen paljon annettavaa juuri asioiden ja ilmiöiden välisten kytkösten tun- nistamisessa ja julkituomisessa sekä erilaisten sävyjen ja vivahtei- den huomioimisessa.
kansalaiskokemukseT pääTöksenTeon keskiöön?
Kansalaisten kokemusten ja pää- töksenteon yhdistäminen haastaa kytkemään subjektiivista ja ob- jektiivista lähestymisnäkökulmaa toisiinsa. Luontevien tapojen löy- täminen kansalaisen subjektiivisen todellisuudentulkinnan ja päätök- senteon objektiivisen luonteen yh- distämiseksi on yhä oleellisempaa, jotta yhteiskunnan eheyttä ja kansa- laisten osallisuutta voidaan vaalia ja vahvistaa.
Millainen rooli tässä subjektii- visen ja objektiivisen näkökulman yhdistämisessä on haastattelutut- kimuksella tulevaisuudessa? Vai pitäisikö tutkittuun tietoon perus- tuvaan päätöksentekoon luoda edellytyksiä aivan kokonaan toi- senlaisista näkökulmista päin?
ARTO O. SALOnEn
KT, tutkimusjohtaja, dosentti Metropolia AMK, Helsingin yliopisto
