⊃⊃∅
⊃∨⊂√∨
∇⊂⊇∠∏∨⊇∅⋅⇔√⊂⊄∅⊂ ↑ƒ
Pantone 300
∠∨[∨∇∏∠∨∇ ∏⇒ ∉∠⊆√∇ ∨⇔⊇⊂⊄⇒∇
∅⋅⊄∨√⊂⊄⇒⊆⇒√⊇
⊂≡≈∂″≡±↔∂± •∂↔↔∫∂±≡↔↑××∂≥♠
♥♠°±±
⇒±± ⊃;∂←;±≡±
√⊂⊂∇ ∫ ∏♠≥×∂←♠±↑°
SISÄLTÖ
1. JOHDANTO ... 1
2. METALLIKUORMITUS TARKKAILUALUEELLA ... 1
3. AINEISTO JA MENETELMÄT ... 6
3.1 Tarkkailualue ja näyteasemat ... 6
3.2 Näytteenotto ja laboratorioanalyysit... 8
4. TULOKSET ... 9
4.1 Kokemäenjoki ja Porin edustan merialue ... 9
4.1.1. Sedimentin laatu ... 9
4.1.2. Raskasmetallit ... 10
4.2 Satamat (Mäntyluoto ja Tahkoluoto) ... 23
5. SEDIMENTTINÄYTTEIDEN NORMALISOIDUT PITOISUUDET ... 25
6. YHTEENVETO ... 31 VIITTEET
LIITTEET
Liite 1. Tarkkailuvelvollisten luvat
Liite 2. Näytteiden maastomerkinnät. Koordinaatit, syvyys ja sedimenttipatsaat.
Liite 3. Sedimenttinäytteiden savipitoisuus, orgaanisen aineen pitoisuus, kuiva-aine sekä hehkutushäviö.
Julkaisu 784
www.kvvy.fi | etunimi.sukunimi@kvvy.fi | 03 2461 111 | PL 265, 33101 Tampere ( )
KOKEMÄENJOEN JA PORIN EDUSTAN MERIALUEEN YHTEISTARKKAILU: SEDIMENTIN HAITTA-
AINETARKKAILU VUONNA 2016
1. JOHDANTO
Kokemäenjoen ja Porin edustan merialueen yhteistarkkailuun osallistuvien kuormittajien tarkkailu- velvoitteet perustuvat kuormittajille myönnettyihin ympäristölupiin (Liite 1). Yhteistarkkailun tarkkai- lumenetelmiä ovat veden laadun seuranta, rehevyystarkkailu, ulpukan haitta-ainepitoisuuden tark- kailu, pohjaeläintarkkailu sekä sedimentin haitta-ainetarkkailu. Tässä raportissa esitetään sedimentin ja liejusimpukoiden haitta-ainetarkkailun tulokset vuodelta 2016.
Kokemäenjoen ja Porin edustan merialueen pintasedimentin sekä merialueen pohjaeläinten raskas- metallipitoisuuksia on seurattu viiden vuoden välein Kokemäenjoessa vuodesta 1985 ja Porin edus- tan merialueella vuosista 1989–90 lähtien. Sitä ennen silloinen Turun vesipiiri tutki sedimentin ja jokisimpukan raskasmetallipitoisuuksia Kokemäenjoessa vuonna 1980 (Häkkilä 1984) ja pintasedi- mentin ja pohjaeläinten raskasmetallipitoisuuksia Selkämerellä vuosina 1978–80 (Häkkilä 1985).
Vuonna 2010 uusitun tarkkailuohjelman (Perälä ym. 2010) mukaan sedimentin haitta-ainetarkkailu tehdään jatkossa samassa rytmissä ulpukan haitta-ainepitoisuuksien seurannan kanssa kuuden vuo- den välein. Uuden rytmin mukainen raportointi alkoi vuodesta 2010, jolloin edellisin tarkkailuraportti ilmestyi (Valkama 2012).
Kokemäenjoen ja sen edustan merialueen sedimentin haitta-ainepitoisuuksia on seurattu myös vuonna 2014 tapahtuneen Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n tehtaalla tapahtuneen nikkelipäästön vuok- si. Päästön vaikutuksia seurattiin heinä-ja lokakuussa vuonna 2014 sekä syksyllä 2015. Siten tässä raportissa tarkastellaan sedimentin haitta-ainepitoisuuksia myös Varsinais-Suomen Ely-keskuksen hyväksymän nikkelipäästön vesistövaikutusten seurantaa varten laaditun tarkkailuohjelman (Dnro VARELY/1622/2014) mukaisesti.
2. METALLIKUORMITUS TARKKAILUALUEELLA
Kokemäenjoen pistemäinen metallikuormitus pieneni merkittävästi 1990-luvun alussa. Nykyisin kuormitus on keskittynyt Harjavaltaan ja Poriin. Suurimpia metallikuormittajia ovat Boliden Harjaval-
ta Oy (kupari, nikkeli, lyijy, kadmium ja elohopea), Norilsk Nickel Harjavalta Oy (nikkeli) ja Porin Kupa- riteollisuuspuisto (Aurubis, Boliden, Cupori, Luvata, Turun Kovakromi ja Outotec) (kupari, nikkeli ja kromi). Aikaisemmin Kokemäenjoen suurin elohopeakuormittaja oli Kemira Chemicals Oy:n kloori- tehdas Äetsässä. Metallikuormitus on vähentynyt murto-osaan tarkkailun alkuvuosista.
Venatorin (entinen Sachtleben Pigments Oy) jätevedet johdetaan Selkämereen Karhuluodon edustal- le noin kahden kilometrin päähän rannasta ja jäähdytysvedet johdetaan Pihlavanlahteen. Prosessive- den pääkomponentit ovat olleet rikkihappo ja rautasulfaatti. Lisäksi jätevesi on sisältänyt titaanidiok- sidia ja erilaisia metalleja, mangaania sekä sulfiittia (Alajoki 2017).
Kuva 2.1. Kokemäenjoen elohopeakuormitus 1974–2015.
0 50 100 150 200 250 300
1974 1975 1976 1977 1978 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015
kg/a Kokemäenjoen elohopeakuormitus 1974-2015
Kuva 2.2. Kokemäenjoen kadmiumkuormitus 1974–2015.
Kuva 2.3. Kokemäenjoen kromikuormitus 1974–2015.
0 100 200 300 400 500 600 700 800 900 1000
1974 1975 1976 1977 1978 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015
kg/a Kokemäenjoen kadmiumkuormitus 1974-2015
0 1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000 8000 9000
1974 1975 1976 1977 1978 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015
kg/a Kokemäenjoen kromikuormitus 1974-2015
Kuva 2.4. Kokemäenjoen kuparikuormitus 1974–2015.
Kuva 2.5. Kokemäenjoen nikkelikuormitus 1974–2015.
0 10000 20000 30000 40000 50000 60000
1974 1975 1976 1977 1978 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015
kg/a Kokemäenjoen kuparikuormitus 1974-2015
0 5000 10000 15000 20000 25000 30000
1974 1975 1976 1977 1978 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015
kg/a Kokemäenjoen nikkelikuormitus 1974-2015
Kuva 2.6. Kokemäenjoen lyijykuormitus 1974–2015.
Kuva 2.7. Kokemäenjoen titaani-ja vanadiinikuormitus 1974–2015.
0 1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000
1974 1975 1976 1977 1978 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015
kg/a Kokemäenjoen lyijykuormitus 1974-2015
0 2000 4000 6000 8000 10000 12000 14000 16000
1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015
kg/d Titaani- ja vanadiinikuormitus1986-2015
titaani vanadiini
3. AINEISTO JA MENETELMÄT 3.1 Tarkkailualue ja näyteasemat
Tarkkailualue ulottuu Vammalan Liekovedeltä Kokemäenjoen edustalle ja käsittää Selkämeren ranni- kolla Merikarvian edustan ja Pyhämaan välisen alueen (kuvat 3.1–3.3). Näyteasemat on esitetty tau- lukossa 2.1. Tarkkailuun on lisätty uuden tarkkailuohjelman myötä neljä uutta näyteasemaa, joista kaksi (M1 ja M2) sijaitsee Eteläselällä Mäntyluodon sataman läheisyydessä ja kaksi (T1 ja T2) Tahko- luodon syväsataman läheisyydessä. Sen sijaan vanhan tarkkailun pohjoisin näyteasema Siipyyssä jätettiin uudesta ohjelmasta pois.
Taulukko 3.1 Sedimentin ja liejusimpukoiden haitta-ainetarkkailun näyteasemat ja analyysit 2016.
näyte- syvyys
asema (m) Hg Cd Cr Cu Ni Pb Ti V Co Zn Ti V
KOKEMÄENJOKI
Liekovesi A 6809649 3278101 8 Hg Cd Cr Cu Ni Pb - - - -
Äetsän yläpuoli C 6804197 3269839 7 Hg Cd Cr - Ni Pb - - - -
Äetsän alapuoli D 6803917 3269197 4 Hg Cd Cr - Ni Pb - - - -
Loimijoen yläpuoli F 6797000 3267828 4 Hg Cd Cr - Ni Pb - - - -
Loimijoen alapuoli G 6798073 3263627 4 Hg Cd Cr - Ni Pb - - - -
Kolsin yläpuoli H 6805407 3251166 10 Hg Cd Cr - Ni Pb - - - -
Kolsin alapuoli J 6805893 3247245 6 Hg Cd Cr - Ni Pb - - - -
Merstola K 6808517 3241754 10 Hg Cd Cr Cu Ni Pb - - Co Zn - -
Harjavallan patoallas L 6812368 3239394 20 Hg Cd Cr Cu Ni Pb - - Co Zn - -
Lammaistenlahti M 6813291 3238306 3 Hg Cd Cr Cu Ni Pb - - Co Zn - -
Outokummun yläpuoli O 6827248 3226880 1 Hg Cd Cr Cu Ni Pb - - Co Zn - -
Outokummun alapuoli P 6829352 3226997 2 Hg Cd Cr Cu Ni Pb - - Co Zn - -
Kivini R 6839132 3218410 2 Hg Cd Cr Cu Ni Pb - - Co Zn - -
SUISTO
Kolpanselkä P3 6843472 3212694 4 Hg Cd Cr Cu Ni Pb - - Co Zn - -
Ahlainen P9 6851324 3211856 7 Hg Cd Cr Cu Ni Pb Ti V Co Zn - -
Eteläselkä P20 6846190 3206670 5 Hg Cd Cr Cu Ni Pb - - Co Zn - -
MERI
Merikarvian edusta 2 6873000 3205580 11 - - - - - - - - Ti V
Ahlaisten edusta 10 6858620 3206950 14 Hg Cd Cr Cu Ni Pb Ti V Co Zn Ti V
Iso-Enskeri 11 6854280 3203060 16 Hg - Cr Cu Ni Pb Ti V Ti V
Tahkoluodon edusta 15 6846660 3199520 32 - Cd Cr Cu Ni Pb Ti V Co Zn Ti V
Purkuputken suu 18 6841450 3203050 18 - Cr Cu Ni Pb Ti V Co Zn Ti V
Preiviikinlahden edusta 20 6835630 3207560 8 Hg - Cr Cu Ni Pb Ti V Ti V
Luvian edusta 25 6824790 3203170 12 - - - - - - Ti V Ti V
Luvian edusta 27 6819340 3203740 8 - - - - - - Ti V Ti V
Luvian edusta 28 6818430 3205960 7 - - - - - - Ti V Ti V
Olkiluodon edusta 30 6804640 3199030 12 - - - - - - Ti V Ti V
Pyhämaan edusta 36 6779980 3190480 14 - - - - - - Ti V Ti V
SATAMAT
Mäntyluoto M1 6844968 3207745 6 Hg - Cr Cu Ni Pb - - - -
M2 6845749 3207026 6 Hg - Cr Cu Ni Pb - - - -
Tahkoluoto T1 6849293 3202549 17 Hg - Cr Cu Ni Pb - - - -
T2 6849746 3202672 21 Hg - Cr Cu Ni Pb - - - -
simpukka
koordinaatit sedimentti
lieju- lisäanalyysi
sedimentti
Kuva 3.1. Sedimentin haitta-ainetarkkailun näyteasemat Kokemäenjoessa. Pohjakartta © Maanmittauslaitos 2/2017
Kuva 3.2. Sedimentin haitta-ainetarkkailun näyteasemat Kokemäenjoen edustalla. Pohjakartta © Maanmitta- uslaitos 2/2017
Ty rvää
Ä etsä Kolsi
Harjav alta
Voimalaitos
10 km
A
C G
D
F M
J H L
K O
P
L o i m i j o k iHuittinen Kokemäki
Äetsä
Vammala PORI
Harjavalta
näyteasema
metallikuormitus
Harjavallan suurteollisuuspuisto (Boliden Harjavalta Oy Norilsk Nickel Harjavalta Oy) Kupariteollisuuspuisto
(tarkkailija Luvata Oy, Pori)
Ko kem
äenjo ki
R Ahlainen
P9
M2
Mäntyluoto P3 M1
P20 Tahkoluoto
Reposaari
5 km T2 T1
Kuva 3.3. Sedimentin ja pohjaeläinten haitta-ainetarkkailun näyteasemat Porin edustan merialueella. Pohja- kartta © Maanmittauslaitos 2/2017
3.2 Näytteenotto ja laboratorioanalyysit
Sedimenttinäytteet haettiin näyteasemilta 12.10.–23.11. 2016 välisenä aikana. Näytteenotto ja näyt- teiden käsittely suoritettiin näytteenottostandardin SFS 5730 (SFS 5730 1992) mukaan. Sedimentti- näytteet otettiin putkinoutimella, poikkeuksena kovapohjainen havaintopaikka 18, josta näytteet otettiin entiseen tapaan pienellä van Veen -noutimella. Ns. vanhoilla näyteasemilla yksi näyte koostui kolmesta nostosta, joista näytteeseen otettiin 2 cm:n vahvuinen kerros sedimenttiprofiilin pinnasta.
Poikkeuksena Mänty- ja Tahkoluodon uudet näyteasemat M1, M2, T1 ja T2, joissa otettiin näytteet 0- 5 cm, 5-10 cm ja 10–20 cm pinnasta. Merialueella mitattiin sedimentin lisäksi myös liejusimpukan titaani- ja vanadiinipitoisuudet. Liejusimpukoita kerättiin koosta riippuen vähintään 20 kpl kultakin näyteasemalta. Liitteessä 2 esitetään tiedot ja havainnot näytteenotosta ja sedimentin laadusta.
M erikarvia
Ahlainen
Pyhämaa
Rauma
Pori
Luvia
Eurajoki
Sachtleben Pigments Oy
K o k e m
ä e n j o k
i
15
20 18
27 28 25
10 11
2
30
10 km
36
Näytteistä määritettiin kuiva-ainepitoisuuden lisäksi taulukossa 3.1 esitetyt metallit. Nikkelipäästön mukaisen tarkkailuohjelman havaintoasemilla analysoitiin lisäksi sinkki ja koboltti. Liejusimpukoista määritykseen käytettiin pehmeät osat. Analyysit tehtiin standardin SFS-EN ISO 11885 (SFS-EN ISO 2007) mukaan Kvvy:n laboratoriossa, joka on Mittatekniikan keskuksen FINAS-yksikön akkreditoima testauslaboratorio T 064.
Haitta-ainepitoisuuksille tehtiin normalisoinnit savesaineen ja orgaanisen aineen osuuksien perus- teella sedimentin ruoppaus- ja läjitysohjeen mukaisesti (Ympäristöministeriö 2004). Raekoon määri- tys tehtiin Eurofins Oy:n laboratoriossa.
4. TULOKSET
4.1 Kokemäenjoki ja Porin edustan merialue 4.1.1. Sedimentin laatu
Sedimentin metallipitoisuus riippuu kuormituksen lisäksi sedimentin laadusta. Metallipitoisuudet ovat suurempia runsaasti orgaanista ainesta sisältävillä pohjilla kuin karkeammilla mineraalipohjilla.
Mitä suurempi on sedimentin kuiva-ainepitoisuus, sitä suurempi on kivennäisaineksen osuus. Näy- teasemien kuiva-ainepitoisuus vaihteli välillä 13–73 %. Suurimmat kuiva-ainepitoisuudet tavattiin aiempaan tapaan Loimijoen yläpuolen hiesu- ja hiekkapohjaisella asemalla F ja joen alaosan liejupoh- jilla sekä Porin edustalla vanhan purkuputken suulla sijaitsevalla havaintopaikalla 18, missä näyte on kovan hiesupohjan vuoksi jouduttu perinteisesti ottamaan pienellä van Veen –noutimella.
Kuva 4.1. Sedimenttinäytteiden kuiva-ainepitoisuus vuonna 2016.
0 10 20 30 40 50 60 70 80
A C D F G H J K L M O P R P3 P9 P20 10 11 15 18 20 25 27 28 36 T1 0-5 cm T1 10-20 cm T1 10-20 cm T2 0-5 cm T2 5-10 cm T2 10-20 cm M1 0-5 cm M1 5-10 cm M1 10-20 cm M2 0-5 cm M2 5-10 cm M2 10-20 cm
%
Kuiva-ainepitoisuus
4.1.2. Raskasmetallit
Pintasedimentin raskasmetallipitoisuudet on esitetty taulukossa 4.1.
Taulukko 4.1 Sedimentin metallipitoisuudet (mg/kg) 0-2 cm syvyisessä sekä satamien osalta kolmelta eri syvyy- deltä sedimentissä vuonna 2016.
4.1.2.1 Elohopea
Kokemäenjoen pintasedimentin suurin elohopeapitoisuus 4,5 mg/kg mitattiin Äetsän yläpuolelta (C) vuonna 2016. Muualla pitoisuus vaihteli välillä <0,03-0,87 mg/kg (Kuva 4.2).
Liekoveden (A) pitoisuus (0,13 mg/kg) ja ns. luonnontaso (0,1 mg/kg) ylittyivät alajuoksun kolmea näyteasemaa (O, P ja R) lukuun ottamatta koko joessa ja sen edustalla. Paikoilla O, P ja R pitoisuudet ovat olleet matalia viimeisimmissä tarkkailuissa.
Vuonna 1980 Kokemäenjoen pintasedimentin koko tarkkailun suurimmat elohopeapitoisuudet mitat- tiin Äetsän alapuolella (D) ja Harjavallan patoaltaassa (L). Sen jälkeen pitoisuudet ovat koko tarkkailu- alueella pääsääntöisesti pienentyneet. Poikkeuksena kuitenkin Äetsän seutu, missä elohopeapitoi- suus on 2000-luvulla ollut Äetsän alapuolella (D) varsin suuri. Vuonna 2016 tällä paikalla pitoisuus oli enää vain 0,38 mg/kg, mikä johtunee pohjanlaadun vuosien välisistä vaihteluista. Mitatun kuiva- ainepitoisuuden perusteella näyteaseman yläpuolen C asemaa korkeampi kuiva-ainepitoisuus viittaa korkeampaan mineraalimaapitoisuuteen näytteessä D (liite 3.) Harjavallan patoaltaalla ja Lammais- tenlahdella pitoisuudet olivat myös matalia (0,82–0,88 mg/kg).
Merialueella elohopeapitoisuudet ovat laskeneet 1970-luvulta lähtien ja ovat nykyisin suurin piirtein luonnon tasoa. Vuonna 2016 pitoisuudet jäivät alle luonnontasona pidetyn 0,1 mg/kg (Kuva 4.2).
näyte- syvyys
asema (m) Hg Cd Cr Cu Ni Pb Ti V Co Zn Ti V
KOKEMÄENJOKI
Liekovesi A 6809649 3278101 8 0,13 0,7 65 25 35 19
Äetsän yläpuoli C 6804197 3269839 7 4,2 0,53 45 26 12
Äetsän alapuoli D 6803917 3269197 4 0,38 0,2 53 31 11
Loimijoen yläpuoli F 6797000 3267828 4 1,2 0,17 24 17 7,7
Loimijoen alapuoli G 6798073 3263627 4 0,24 0,19 37 23 8,1
Kolsin yläpuoli H 6805407 3251166 10 0,55 0,38 55 30 14
Kolsin alapuoli J 6805893 3247245 6 0,48 0,4 54 26 13
Merstola K 6808517 3241754 10 0,51 0,44 56 24 31 14 21 150
Harjavallan patoallas L 6812368 3239394 20 0,82 3,6 59 250 210 22 30 250
Lammaistenlahti M 6813291 3238306 3 0,87 57 52 91 950 21 18 620
Outokummun yläpuoli O 6827248 3226880 1 0,099 1 31 28 30 9,6 12 85
Outokummun alapuoli P 6829352 3226997 2 0,031 0,44 36 19 29 9,9 12 74
Kivini R 6839132 3218410 2 0,065 0,57 23 16 25 6,9 11 69
SUISTO
Kolpanselkä P3 6843472 3212694 4 0,13 0,78 35 27 34 10 18 110
Ahlainen P9 6851324 3211856 7 0,38 0,67 64 43 49 21 1500 52
Eteläselkä P20 6846190 3206670 5 0,14 0,33 35 99 41 13 13 110
MERI
Merikarvian edusta 2 6873000 3205580 11 4,8 <1
Ahlaisten edusta 10 6858620 3206950 14 0,14 0,49 49 25 30 19 1500 57 15 140 11 <1
Iso-Enskeri 11 6854280 3203060 16 0,035 27 29 22 8,9 940 30 5,6 <1
Tahkoluodon edusta 15 6846660 3199520 32 <0,1 16 11 9,7 6 560 18 5,3 40 4,7 <1
Purkuputken suu 18 6841450 3203050 18 2500 53 6,8 <1
Preiviikinlahden edusta 20 6835630 3207560 8 0,059 34 26 18 13 1000 45 7,7 <1
Luvian edusta 25 6824790 3203170 12 1200 45 4,7 <1
Luvian edusta 27 6819340 3203740 8 1300 36 8,1 <1
Luvian edusta 28 6818430 3205960 7 1700 52 7,3 <1
Olkiluodon edusta 30 6804640 3199030 12 11 <1
Pyhämaan edusta 36 6779980 3190480 14 1400 41 5,7 <1
SATAMAT
Mäntyluoto M1 0-5 cm 6844968 3207745 6 0,072 47 110 65 18
M1 5-10 cm 0,068 42 120 48 18
M1 10-20 cm 0,083 39 330 40 20
M2 0-5 cm 6845749 3207026 6 0,037 26 54 56 9,8
M2 5-10 cm 0,099 54 41 44 18
M2 10-20 cm 0,12 49 25 27 18
Tahkoluoto T1 0-5 cm 6849293 3202549 17 0,12 29 170 110 14
T1 5-10 cm 0,098 30 130 160 12
T1 10-20 cm 0,097 33 120 260 12
T2 0-5 cm 6849746 3202672 21 0,12 35 160 43 13
T2 5-10 cm 0,2 46 160 24 18
T2 10-20 cm 0,42 68 130 18 29
lisäanalyysi lieju-
koordinaatit sedimentti sedimentti simpukka
Kuva 4.2. Pintasedimentin elohopeapitoisuus Kokemäenjoessa (näyteasemat A-R), suistossa (P3-P20) ja meri- alueella (10–20) vuosina 1978–2016.
4.1.2.2 Kadmium
Pintasedimentin suurin kadmiumpitoisuus mitattiin aiempien vuosien tapaan Lammaistenlahdelta (M) (57 mg/kg) ja toiseksi suurin Harjavallan patoaltaasta (L) (3,6 mg/kg). Muualla pitoisuus vaihteli välillä <0,1-1,0 mg/kg, vertailualue Liekoveden (A) pitoisuuden ollessa 0,7 mg/kg (Kuva 4.3). Merialu- eella kadmiumpitoisuus on ollut luonnontasoa eikä sitä muuten enää analysoida, muuta kuin nikkeli- päästön jälkeisessä tarkkailussa (Kuva 4.4).
Kokemäenjoen pintasedimentin kadmiumpitoisuudet ovat tarkkailun aikana ja kuten nytkin olleet alle 1 mg/kg ja melko vakaita. Selvästi suurempia pitoisuuksia on mitattu Lammaistenlahdella (M) vuosina 2005, 2010 sekä 2016 myös Harjavallan patoaltaassa (L). Kohonneita pitoisuuksia havaittiin myös nikkelipäästön jälkeisessä tarkkailussa (Kuva 4.4). Vuosien 2015 ja 2016 pitoisuudet ovat samaa tasoa keskenään ja korkeampia kuin koskaan aiemmin tarkkailun aikana.
Koska kadmiumkuormitus on laskenut, johtuvat kohonneet pitoisuudet mahdollisesti virtaus- ja se- dimentaatio-olosuhteiden muutoksista. Harjavallan patoaltaassa Boliden Oy Harjavallan ja Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n yhteisen purkuputken siirrolla rannasta keskelle uomaa on myös saattanut olla vaikutusta. Lammaistenlahden pintasedimentin metallipitoisuuksia kohottavat osaltaan myös Koke- mäenjokeen laskevissa pohjavesissä todetut suuret kadmium- ja nikkelipitoisuudet (Valkonen 2015, Valkonen 2017).
0 10 20 30 40 50 60 70
A C D F G H J K L M O P R P3 P9 P20 10 11 20
mg/kg Elohopea (Hg)
1978-80 1985 1991 1995-1997 2000 2005 2010 2016
Kuva 4.3. Pintasedimentin kadmiumpitoisuus Kokemäenjoessa (näyteasemat A-R), suistossa (P3-P20) ja meri- alueella (10–20) vuosina 1978–2016.
Kuva 4.4. Pintasedimentin (0-2 cm) kadmiumpitoisuus Merstolan (K) ja merialueen (10–18) välisellä tarkkailu- alueella vuosina 1980–2016 mukaan lukien nikkelipäästön jälkeiset näytteenotot.
4.1.2.3 Kromi
Pintasedimentin kromipitoisuus vaihteli välillä 16–65 mg/kg koko tarkkailualueella. Suurimmat pitoi- suudet mitattiin edellisten vuosien tapaan Liekovedeltä (A) ja Ahlaisista (P9). Liekoveden kromipitoi- suudet ovat peräisin Tampereen seudun kuormituksesta (Kuva 4.5). Suurimpien kromipitoisuuksien
0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 55 60
A C D F G H J K L M O P R P3 P9 P20 10 11 20
mg/kg Kadmium (Cd)
1980 1985 1991 1995 2000 2005 2010 2016
0 10 20 30 40 50 60
K L M O R P3 P9 P20 10 15 18
mg/kg
Cd
1980 1985 1991 1995 2000 2005 2010 2014 VII 2014 X 2015 2016
trendi joen alaosassa, suistossa ja merialueella on ollut laskeva tarkkailun aikana, mutta paikoitellen pitoisuudet ovat hieman kasvaneetkin, esim. havaintoasemalla O (Kuva 4.6).
Kuva 4.5. Pintasedimentin kromipitoisuus Kokemäenjoessa (näyteasemat A-R), suistossa (P3-P20) ja merialueel- la (10-20) vuosina 1978-2016.
Kuva 4.6. Pintasedimentin (0-2 cm) kromipitoisuus Merstolan (K) ja merialueen (10–18) välisellä tarkkailualueel- la vuosina 1980–2016 mukaan lukien nikkelipäästön jälkeiset näytteenotot.
0 20 40 60 80 100 120 140 160
A C D F G H J K L M O P R P3 P9 P20 10 11 20
mg/kg Kromi (Cr)
1978-80 1985 1991 1995-1997 2000 2005 2010 2016
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110 120 130 140 150 160
K L M O R P3 P9 P20 10 15 18
mg/kg
Cr
19801985 1991 1995 2000 2005 2010 2014 VII 2014 X 2015 2016
4.1.2.4 Kupari
Pintasedimentin kuparipitoisuus vaihteli välillä 11–250 mg/kg. Suurin pitoisuus mitattiin aiempaan tapaan Harjavallan patoaltaasta (L). Liekoveden taso (24 mg/kg) ylittyi ainoastaan Lammaistenlahdel- la (M) (91 mg/kg), Ahlaisessa (P9) (43 mg/kg) ja Eteläselällä (P20) (99 mg/kg).
Harjavallan patoaltaassa pintasedimentin kuparipitoisuus laski vuonna 1995 jo alle 100 mg/kg, mutta kohosi taas selvästi 2000-luvulla. Koska kuparikuormitus on laskenut, on kohonneiden pitoisuuksien syynä ilmeisesti patoaltaan virtaus- ja sedimentaatio-olosuhteiden muutokset. Vuosina 2014–16 pi- toisuudet ovat hieman nousseet, mutta Lammaistenlahdessa taso on pysynyt vakaana (Kuva 4.8).
Äetsän (C) ja Kolsin (J) välillä kuparipitoisuudet ovat olleet jatkuvasti luonnontasoa eikä niitä enää analysoida. Merialueen kuparipitoisuus on laskenut 1970-luvun lopun arvoista ja on nykyisin luon- nontasoa (Kuva 4.7, Kuva 4.8).
Kuva 4.7. Pintasedimentin kuparipitoisuus Kokemäenjoessa (näyteasemat A-R), suistossa (P3-P20) ja merialu- eella (10–20) vuosina 1978–2016.
1280
0 50 100 150 200 250 300 350 400 450 500 550 600
A C D F G H J K L M O P R P3 P9 P20 10 11 20
mg/kg Kupari (Cu)
1978-80 1985 1991 1995-1997 2000 2005 2010 2016
Kuva 4.8. Pintasedimentin (0-2 cm) kuparipitoisuus Merstolan (K) ja merialueen (10–18) välisellä tarkkailualu- eella vuosina 1980–2016 mukaan lukien nikkelipäästön jälkeiset näytteenotot.
4.1.2.5 Nikkeli
Pintasedimentin nikkelipitoisuus vaihteli välillä 17–950 mg/kg. Suurimmat pitoisuudet mitattiin ai- empaan tapaan Harjavallan voimalaitoksen alapuolella sijaitsevasta Lammaistenlahdesta (M) (950 mg/kg) ja voimalaitoksen yläpuolisesta patoaltaasta (L) (210 mg/kg) (Kuva 4.9).
Liekoveden (A) pitoisuuteen (35 mg/kg) verrattuna nikkelipitoisuudet olivat lisäksi niukasti koholla jokisuun edustalla Ahlaisten (P9) ja Eteläselän (P20) sedimentaatiopohjilla aiempaan tapaan. Pitoi- suudet ovat olleet samaa tasoa niin koko tarkkailun ajan kuin nikkelipäästön jälkeisinä vuosina.
Harjavallan patoaltaassa (L) pintasedimentin nikkelipitoisuus laski kuparin tavoin vuoteen 1995 asti, mutta kääntyi nousuun vuonna 2000 ja kohosi ennätyksellisen suureksi vuonna 2005 ennen nikkeli- päästöä. Nikkelipäästön jälkeen nikkelipitoisuus kasvoi patoaltaalla vuoden 2014 heinäkuun näyt- teenotossa, mutta tämän jälkeen pitoisuudet ovat vaihdelleet 170–210 mg/kg välillä, mikä on nor- maali taso patoaltaalla. Lammaistenlahden (M) tarkkailun alkuaikojen matala nikkelipitoisuus on kohonnut jatkuvasti ja vuodesta 2010 eteenpäin pitoisuudet ovat kasvaneet. Vuonna 2016 nikkelipi- toisuus on samaa tasoa kuin vuonna 2014 välittömästi nikkelipäästön jälkeen, joskin laskenut vuoden 2015 tasosta. On todettu, että Lammaistenlahden nikkelipitoisuuksia kasvattaa Kokemäenjokeen laskevien pohjavesien kohonneet kadmium- ja nikkelipitoisuudet (Valkonen 2015, Valkonen 2017).
0 100 200 300 400 500 600 700 800 900 1000 1100 1200 1300
K L M O R P3 P9 P20 10 15 18
mg/kg
Cu
1980 1985 1991 1995 2000 2005 2010 2014 VII 2014 X 2015 2016
Kuva 4.9. Pintasedimentin nikkelipitoisuus Kokemäenjoessa (näyteasemat A-R), suistossa (P3-P20) ja merialu- eella (10-20) vuosina 1978-2016.
Kuva 4.10. Pintasedimentin (0-2 cm) nikkelipitoisuus Merstolan (K) ja merialueen (10–18) välisellä tarkkailualu- eella vuosina 1980–2016 mukaan lukien nikkelipäästön jälkeiset näytteenotot.
4.1.2.6 Lyijy
Tutkituilla näyteasemilla sedimentin lyijypitoisuus vaihteli välillä 8-22 mg/kg. Korkeimmat pitoisuudet (21–22 mg/kg) tavattiin Harjavallan patoaltaalta (L) sekä Lammaistenlahdelta (M). Liekoveden (A)
0 50 100 150 200 250 300 350 400 450 500 550 600 650 700 750 800 850 900 950 1000
A C D F G H J K L M O P R P3 P9 P20 10 11 20
mg/kg Nikkeli (Ni)
1978-80 1985 1991 1995-1997 2000 2005 2010 2016
0 100 200 300 400 500 600 700 800 900 1000 1100
K L M O R P3 P9 P20 10 15 18
mg/kg
Ni
1980 1985 1991 1995 2000 2005 2010 2014 VII 2014 X 2015 2016
pitoisuutta (19 mg/kg) hieman suuremmat lyijypitoisuudet mitattiin näiden lisäksi sekä Ahlaisista (P9) sekä mereltä Ahlaisten edustalta (10) (Kuva 4.11).
Pintasedimentin lyijypitoisuudet ovat laskeneet lähes kaikilla havaintopaikoilla tarkkailuvuosien aika- na. Vuonna 2016 kaikkien havaintoasemien lyijypitoisuudet olivat laskeneet aiemmista vuosista, lu- kuun ottamatta paikkoja P3 ja 10 (Kuva 4.11 ja Kuva 4.12). Äetsän alapuolella vuonna 2010 todetun korkean lyijypitoisuuden lähde on tuntematon, koska lyijykuormitusta Äetsässä ei tiettävästi ole eikä aikaisemmastakaan kuormituksesta ole tietoa. Vuonna 2016 pitoisuus oli tällä paikalla normaalia tasoa.
Kuva 4.11. Pintasedimentin lyijypitoisuus Kokemäenjoessa (näyteasemat A-R), suistossa (P3-P20) ja merialueel- la (10–20) vuosina 1978–2016.
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110 120 130
A C D F G H J K L M O P R P3 P9 P20 10 11 20
mg/kg Lyijy (Pb)
1978-80 1985 1991 1995-1997 2000 2005 2010 2016
Kuva 4.12. Pintasedimentin (0-2 cm) lyijypitoisuus Merstolan (K) ja merialueen (10–18) välisellä tarkkailualueel- la vuosina 1980–2016 mukaan lukien nikkelipäästön jälkeiset näytteenotot.
4.1.2.7 Titaani
Pintasedimentin titaanipitoisuus vaihteli välillä 560–1900 mg/kg. Suurimmat pitoisuudet mitattiin näyteasemalla 10 ja Ahlaisissa näyteasemalla P9 (Kuva 4.13).
Pyhämaan aseman 36 pitoisuus, jota pidetään luonnontilaisena, on tarkkailuvuosina vaihdellut välillä 1200–1800 mg/kg. Luontaisena pidetty pitoisuus 2000 mg/kg ei ylittynyt ainoallakaan näyteasemalla ja Pyhämaan tasokin vain niukasti kahdella em. näyteasemalla (10 ja P9). Pääsääntöisesti pintasedi- mentin titaanipitoisuudet ovat tarkkailuvuosien aikana laskeneet.
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110 120 130 140 150
K L M O R P3 P9 P20 10 15 18
mg/kg
Pb
1980 1985 1991 1995 2000 2005 2010 2014 VII 2014 X 2015 2016
Kuva 4.13. Pintasedimentin titaanipitoisuus Porin edustan merialueella vuosina 1978–2016.
Liejusimpukoiden titaanipitoisuus oli kaikilla asemilla huomattavasti aiempia vuosia matalampi vaih- dellen välillä 4,7–11 mg/kg tuorepainoa kohti. Liejusimpukoiden suurimmat titaanipitoisuudet laski- vat selvästi jo 1980-luvulla ja sen jälkeenkin suunta on ollut laskeva. Poikkeuksellinen on Preiviikin- lahden edustan asema 20, missä pitoisuus on vuodesta 1995 lähtien jatkuvasti kasvanut. Vuonna 2016 pitoisuus oli tällä asemalla kuitenkin samaa tasoa kuin muilla asemilla (Kuva 4.14).
Kuva 4.14. Liejusimpukan titaanipitoisuus Porin edustan merialueella vuosina 1978–2016.
0 2000 4000 6000 8000 10000 12000
P9 15 18 20 25 36
mg/kg
Titaani (Ti)
Porin edusta 1978-2016
1978-80 1989-1990 1995 2000 2005 2010 2016
0 50 100 150 200 250
2 10 11 15 18 20 25 27 28 30 36
mg/kg
Titaani (Ti)
Liejusimpukka 1978-2016
1978-80 1989-1990 1995 2000 2005 2010 2016
4.1.2.8 Vanadiini
Pintasedimentin vanadiinipitoisuus vaihteli välillä 18–57 mg/kg. Pyhämaan aseman 36 pitoisuus, jota pidetään luonnontilaisena, on tarkkailuvuosina vaihdellut välillä 41–76 mg/kg. Pitoisuudet jäivät kai- killa paikoilla Selkämeren rannikon luontaisena pidetyn pitoisuusvaihteluvälin (40–60 mg/kg) väliin.
Pintasedimentin vanadiinipitoisuudet ovat laskeneet kautta linjan, mutta erityisen voimakkaasti Tah- koluodon ja Karhuluodon edustalla (15 ja 18), missä 1970-luvun lopussa mitattiin suurimmat pitoi- suudet. 2000-luvulla pitoisuudet ovat olleet matalia, joskin paikalla 18 pitoisuus kohosi vuonna 2016 aiemmista vuosista (53 mg/kg) (Kuva 4.15).
Kuva 4.15. Pintasedimentin vanadiinipitoisuus Porin edustan merialueella vuosina 1978–2016.
Liejusimpukoiden vanadiinipitoisuus oli kaikilla asemilla alle määritysrajan (>1 mg/kg tp). Liejusimpu- koiden suurimmat vanadiinipitoisuudet laskivat jo 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa ja sen jälkeenkin suunta on pääsääntöisesti ollut laskeva (Kuva 4.16).
0 50 100 150 200 250 300 350 400
P9 10 11 15 18 20 25 27 28 36
mg/kg
Vanadiini (V)
Porin edusta 1978-2016
1978-80 1989-1990 1995 2000 2005 2010 2016
Kuva 4.16. Liejusimpukan vanadiinipitoisuus Porin edustan merialueella vuosina 1978–2016.
4.1.2.9 Sinkki ja koboltti
Nikkelionnettomuuden tarkkailuohjelman mukaisesti havaintopaikoilla K, L, M, O, R, 10, 15 ja 18 ana- lysoitiin myös sinkin ja koboltin pitoisuudet sedimentissä. Ko. metalleja on tarkkailualueella analysoi- tu vain nikkelipäästön jälkeisenä aikana vuosina 2014–2016.
Sinkkipitoisuudet olivat keskimäärin samalla tasolla kuin aikaisempina tutkimusvuosina, lukuun otta- matta Harjavallan padon (L) asemaa, jossa pitoisuus kohosi hieman (Kuva 4.17). Kobolttipitoisuudet olivat pysyneet samalla tasolla tai hieman laskeneet lukuun ottamatta havaintoasemaa 10, jossa pi- toisuus on noin kaksinkertainen verrattuna vuoteen 2014 (Kuva 4.18).
0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20
2 10 11 15 18 20 25 27 28 30 36
mg/kg
Vanadiini (V)
Liejusimpukka 1978-2016
1978-80 1989-1990 1995 2000 2005 2010 2016
Kuva 4.17. Pintasedimentin (0-2 cm) sinkkipitoisuus Merstolan (K) ja merialueen (10–18) välisellä tarkkailualu- eella vuosina 2014–16.
Kuva 4.18. Pintasedimentin (0-2 cm) kobolttipitoisuus Merstolan (K) ja merialueen (10–18) välisellä tarkkailu- alueella vuosina 2014–16.
0 100 200 300 400 500 600 700
K L M N O R P3 P5 P9 P20 10 15 18
mg/kg
Zn
2014 VII 2014 X 2015 2016
0 10 20 30 40 50
K L M N O R P3 P5 P9 P20 10 15 18
mg/kg
Co
2014 VII 2014 X 2015 2016
