Soraa vai sivu-uomia virtavesiin?

Soraa vai sivu-uomia virtavesiin?

Jukka Syrjänen

Jyväskylän yliopisto ja Konneveden kalatutkimus ry Vesistökunnostusverkoston vuosiseminaari 3.6.2019

Mikkeli

• Lukuisia sorastushankkeita, joissa tavoitteena luoda

virtakutuisille lohikaloille kutupaikkoja puro- tai jokiuomiin

– Muuta uomakunnostusta joko mukana tai ei – Onko hyödyllistä, tuottaako tuloksia?

• Voiko sorasta olla koskaan haittaa?

– Lohikalat tarvitsevat soraa (rae 16−64 mm) pääosin kutuun ja alkioiden ympäristönä, kesällä myös jokipoikaset käyttävät – Talvella jokipoikaset käyttävät ympäristönään pohjaa, jossa

suurempia kiviä, piiloutuvat päiväksi kivien alle (Heggenes ym.

1993)

– Jos sora täyttää kivien kolot ja muodostaa laajoja tasaisia kenttiä, jokipoikasten elinympäristö saattaa heikentyä

Suomessa sorastusbuumi 2010-luvulla

Jokipoikasten valitsema raekoko Kuusinkijoella

(Mäki-Petäys ym. 1997)

• Arvioi kohteesta soraikoiden pinta-ala ja sijainti

– Taimenen ja lohen kutuun sopiva rae suurimmalta halkaisijaltaan 16−32 ja 32−64 mm, mukana saa olla 8−16 ja 64−128 mm

– Harjuksen kutuun sopivimmat ehkä 8−16 ja 16−32 mm, mukana suurempaa

– Kahlaa kohde läpi ja mittaa soraikoiden ala mittatangolla tai edes silmämäärin, merkitse soraikoiden sijainti sähköiseen karttaan jollain puhelinsovelluksella tai paperikarttaan

• Mukaan vain soraikot, joissa virrannopeus 10−50 cm/s pohjalla kutuaikana, eli nopeus jossa sora pysyy paikoillaan mutta virranpaine tuntuu kahlaajaan

• Jos soraikoiden ala kymmeniä % koskialasta, ei tarvetta sorastukselle

• Jos soraikoiden ala 10−20 %, sorastusta voi harkita

• Jos soraikoiden ala < 5 %, sorastus hyödyllistä?

Kartoitus ennen puuhailua purossa

− onko sorastukselle tarvetta?

• Kohteen vedenlaatu

• Lohikalojen kutualueet

– Selvitä kutupesälaskennalla tai kututapahtuman tarkalla havainnoinnilla

– Merkitse pesät tai kutupaikat sähköiseen tai paperiseen karttaan

• Tavoitteena vahvistaa jo olemassa olevien kutualueiden soraikoita vaiko yrittää luoda uusia kutualueita?

Muu hyödyllinen taustatieto

• Arvioi uomaan vietävän soran määrä ja raekoko rannalla

• Vie soraa paikkoihin, jotka vastaavat ympäristöltään oikeita kutupesiä

– Sorastusta ohjaamassa 1−2 kansalaista, joilla huomattava kokemus pesälaskennasta tai kututapahtumien havainnoinnista

– Kalat eivät kude sopimattomaan ympäristöön tehdyissä soraikoissa – Kutupesät useimmiten aivan suuren kiven, puunrungon tai

rantapenkan vieressä nousevalla pohjalla kiihtyvässä tasaisessa virrassa

• Tee 1−6 m

suuruisia soraikoita, ei sorakenttiä

– Siirrä pohjakiviä tulevan soraikon kohdalta u-kirjaimen muotoon soraikon reunaksi, jotta soraikko muun pohjan tasolla

• Merkitse jokaisen kunnostussoraikon sijainti ja ala karttaan

Jos harkinnan jälkeen sorakuorma tulossa…

• Laske kutupesät kunnostusalueelta ja merkitse karttaan niiden sijainti

– Mittaa pesistä ainakin kokonaispituus

– Kirjaa myös pesän soran alkuperä, eli luonnonsora tai kunnostussora

• Jatka pesäseurantaa vuosittain tai ainakin muutaman kerran vuosikymmenessä

– Vertaa pesien sijaintia vuosien välillä sekä suhteessa soraikoihin – Onko kohteessa soraikoita, joihin kalat kutevat vuosittain?

• Seuraa kunnostussoraikoiden tilaa

– Pysyvätkö paikoillaan, viekö tulva osan, kasvavatko ärviää?

– Jos ärviä peittää, eikä tulva vie yhtään soraikkoa, sora todennäköisesti liian hitaassa virrassa

• Seuraa poikastiheyttä sähkökoekalastuksella

Sorastuksen jälkeen

• Kirjoita hankkeesta ja kohteista julkinen raportti pesälaskennan ja sähkökoekalastuksen jälkeen

– Peruste sorastuskunnostukselle

– Käytetyn soran määrä ja kokoluokat, sorastusmenetelmä, työn määrä, kustannukset

– Tulos eli kutupesien lukumäärä ja sijoittuminen luonnonsoraan ja kunnostussoraan sekä poikastiheys

– Kartat mukaan

• Esittele tulokset seminaareissa

• Kunnostusprojekti valmis vasta raportin valmistuttua

Raportoi

• Jos kutupesät muualla kuin kunnostussoraikoissa, pohdi syitä

– Kutualue jossain muualla?

– Mikroympäristö väärä, kenties virrannopeus liian pieni?

– Kutukaloja ei ole

• Onko soraa hyvä tuoda sorakuopista?

– Harjut katoavat vähitellen

– Tulvien ja perkausten jäljiltä koskien alapuolisissa suvannoissa tai jokisuulla järvessä usein kuutiokaupalla soraa ja hiekkaa

• Tarvetta imuruoppausmenetelmälle, jolla voisi imeä materiaalin ja erotella hiekka ja sora, sitten kuljetus ylävirtaan

– Soraa usein myös perkuukivivallien alla

• Vallien avaaminen voi tuoda soraikkoja kalojen käyttöön uudelleen

Kehitä menetelmää

• 0-v taimenen poikaset elävät mielellään pienissä uomissa

• Jos ranta kivikkoa tai perkuuvallia kuohuvassa kapeassa uomassa jokiluokan kohteessa tai suuressa purossa,

mahdollista ehkä avata sivu-uoma kivikkoon

– Sivu-uomasta 5–100 m pitkä, 0,3–2 m leveä, 10–50 cm syvä – Pudotusta pitää löytyä, kuohuvaa ja kohisevaa koskea

– Saattaa onnistua käsivoimin kangella ja lankuilla vääntämällä – Pieni kaivuri tekee nopeasti

• Entä lohen tai harjuksen poikaset?

Vaihtoehtona parantaa lohikalojen jokipoikasten

elinympäristöä avaamalla sivu-uomia

Sivu-uoma esimerkiksi koskenmutkan sisäkaarteeseen

• Sähkökoekalastus samana päivänä samalla laitteella pääuomassa ja sen viereisessä sivu-uomassa

– Yleensä syys-lokakuussa, joskus kesällä

• 6 jokea tai koskea, 6 vuotta, 21 koealaparia

– Useimmiten yhdestä joesta yksi koealapari – Hieman epätasapainoinen asetelma

– Pääuoman alojen pinta-alan ka ja vaihteluväli 200 ja 101–370 m² – Sivu-uoman alojen pinta-alan ka ja vaihteluväli 88 ja 15–281 m² – Sivu-uomat 10–40 m pitkiä, keskimäärin 0,5–2 m leveitä

– Sama lajikohtainen pyydystettävyys käytössä sekä pää- että sivu- uomalle

– Koivujoki, Siikakoski, Muuramenjoki, Rutajoki, Ohrajoki, Rottnan – Vuodet 2013–2018

Kalatiheys koealoilla taimenjoilla

– pääuoma vastaan sivu-uoma

Keskiarvo laji- ja ikäryhmäkohtaisesti (yksilöä / 100 m

Kalatiheys koealoilla taimenjoilla – pääuoma vastaan sivu-uoma

Pääuoma Sivu-uoma

taimen 0-v 7 33 merkitsevä

taimen 1-v 3 4

taimen ≥ 2-v 1 1

kivisimppu 17 15

kivennuoliainen 3 4

ahven 0 1

kiiski 0 0

särki 0 1

mutu 8 13

made 1 1

hauki 0 0

• Taimenen 0-v poikasten tiheys sivu-uomissa huomattavasti suurempi kuin samalla kohdalla pääuomassa

– Uomien avaaminen voinee lisätä taimenen poikastuotantoa

• Taimenen vanhempia jokipoikasia ja muita kalalajeja yhtä runsaasti pää- ja sivu-uomassa

• Sivu-uomat erityisen toimivia tulvien aikana

– Levittävät tulvavettä pois pääuomasta

• Sivu-uomien verkosto paras?

• Merkitys koko ekosysteemille tai kalapopulaatiolle jää pieneksi, jos sivu-uomien ala pieni

• Jos teet sivu-uoman, järjestä myös sähkökoekalastus siihen ja pääuomaan

• Jos teet useamman sivu-uoman, raportoi tulokset

Päätelmät sivu-uomista

Kiitos ja pohdintaa!

EU:n kalatalouden ympäristöohjelma

tukee hanketta