YRITYSETIIKKA
Numero 1/2018 | Vuosikerta 10 (2018) Julkaisija: EBEN Suomi ry – EBEN Finland rf ISSN 1797-8866 | www.eben-net.fi
n Pääkirjoitus
Hyveet ➔ Yhteisöllisyys ➔ Tuottavuus
NIKLAS REUTER
M
itä lähemmin olen tutustunut erilaisiin työyhteisöi- hin, sitä enemmän olen nähnyt yllä kuvatun yhtä- lön toteutumista. Organisaatiot, joissa ei tapahdu tiimiytymistä, eivät pysty käsittelemään asioita yhtä no peasti, eikä tieto kulje porukan sisällä. Työt sujuvat kohtalai- sesti ja tuotoksia syntyy, mutta silti esiintyy enemmän eripuraa, ihmisten välistä kilpailua ja tiedon panttaamista. Usein puuttuu yhteisöllisyyden mukanaan tuoma voima. Yhteisöllisyyden avulla saadaan asioita sujumaan yllättävän hyvin.Hyveet Työssä -verkosto on kahdeksan pienyrittäjien verkos- to, joka on äskettäin pohtinut hartaasti Hyve-fasilitointiprosessia ja sen luonnetta. Tiiviin sisäisen ideoinnin jälkeen kiteytimme työmme keskeisimmän tarkoituksen seuraavasti: ”Hyveprosessin myötä yhteisöllisyys ja yhteistyökyky vahvistuvat, ja niitä osataan myös hyödyntää entistä tehokkaammin organisaation toimin- nassa.”
Hyveet, eli ne yhteisesti määritellyt itselle ja toisille hyvää tuottavat toimintatavat, toimivat liimana, joka yhdistää ihmisiä missä tahansa fyysisessä tai henkisessä tilassa. Työelämässä ja työ- paikoilla hyveiden avulla päätämme, millä tavoilla meidän tulisi kohdata toisiamme. Kollegan kohtaaminen hyveellisesti – kuu- lostaa itsestään selvältä, perussivistykseen kuuluvalta tavalta. Voi- ko tämä toimintamalli olla jotenkin innovatiivinen tai mullista- va? Kyllä voi.
Ihminen on historiallisesti aina yrittänyt selviytyä toisten kans- sa ja pyrkinyt yhdessä ratkaisemaan esille tulevia pulmia. Yhtei- söjen laajuus on kasvanut vuosituhansien saatossa. Nykyään ih- misten välinen toimiva yhteispeli on edellytys toiminnalle yhä monimutkaisemmissa ja muuttuvammissa olosuhteissa. Kaikista organisaatioista löytyy hyveitä, mutta jos niitä ei ole määritelty erikseen konkreettisiksi toimenpiteiksi, niistä ei saa puristetuksi sitä yhteisöllisyyttä ja yhteistyön ohjetta, jota ne todellisuudessa voivat olla.
Hyveet Työssä -verkosto on toteuttanut reilut kymmenen fa- silitointiprosessia. Tällä hetkellä organisaatioiden määrittelemä
”top ten” -hyveiden joukko näyttää tältä:
Vastuullisuus, Avuliaisuus, Positiivisuus, Arvostavuus, Keskustelevuus, Joustavuus, Joukkuehenki, Oikeudenmukaisuus, Kun- nioittavuus ja Luottamus. Jokainen hyve on purettu useisiin konkreettisiin toimin- tatapoihin, joita sitten harjoitetaan arjessa yhdessä työtä tehden.
No mitä tästä seuraa… yhteisöllisyyttä!
Kuvitelkaa työyhteisö, jossa kaikki ai- dosti ponnistelevat noiden yllä mainittu- jen asioiden aikaansaamiseksi, joka ikinen päivä omassa tehtävässään yhteistyössä muiden kanssa. Eikö kuullostakin hie- nolta? Kyllä! Kokemuksemme on, että pikku hiljaa tällainen tapa toimia luo työ- hönsä sitoutuneita ihmisiä. Hyvä tarttuu ja motivaatio kasvaa. Asiakkaamme ovat kertoneet, miten työpaikkaylpeys kas- vaa. ”Teemme työtä, jolla on merkitystä”.
Työyhteisö, jossa viihdytään ja annetaan myös parastamme. Asiakas aistii myös hy- vän hengen ja työntekijöiden innostuk- sen omaa työtään kohtaan, mikä luo imua kaikkiin suuntiin. Työnantajan houkutte- levuus työnhakijoiden silmissä lisääntyy.
Ihmisten jaksaminen, luovuus ja toisten tukeminen paranee.
Hyveet työssä -verkostossa näemme, et- tä prosessi on hyödyllistä erityisesti tilan- teissa, joissa työyhteisöt ovat kohdanneet kriisejä (kuten yt-neuvottelujen jälkeen), tai jossa strategista suuntaa joudutaan no- peasti muuttamaan, jolloin tarvitaan yh- teisiä ponnistuksia. Yrityskulttuurien ra- kentaminen yritysfuusioiden yhteydessä kuuluu myös tilanteisiin, joissa tarvitaan yhteisöllisyyttä.
Eli, ei muuta kuin hyveitä valitsemaan, määrittelemään, kehittämään ja mittaa- maan. Hyvää, ja hyveellistä, työpäivää kaikille!
• Kirjoittaja Niklas Reuter on EBEN Suomi ry:n puheenjohtaja, Hyveet Työssä -verkoston jäsen ja yrittäjä Projnik konsultointi- ja valmennusyrityksessä.
n Toimitus
Päätoimittaja Anna Heikkinen Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulu 33014 Tampereen yliopisto
Sähköposti: anna.l.heikkinen@uta.fi Puhelin: 044 2885257
Toimittaja Johanna Kujala Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulu 33014 Tampereen yliopisto
Sähköposti: johanna.kujala@uta.fi
n Yritysetiikka
Yritysetiikka seuraa ja julkaisee liiketoiminnan, yritys- ten ja muiden organisaatioiden etiikan ja vastuullisuuden alaan liittyvää tutkimusta ja kehittämistä kotimaassa ja myös ulkomailla sekä ylläpitää ja virittää keskuste- lua alan kysymyksistä. Yritysetiikka on monitieteinen vertais arvioitu julkaisu, joka julkaisee etupäässä suomen kielellä kirjoitettuja tekstejä. Lehteä julkaisee EBEN Suomi ry – EBEN Finland rf (European Business Ethics Network, www.eben-net.fi), jonka tarkoituksena on edistää liiketoi- minnan, yritysten ja muiden organisaatioiden sekä niissä toimivien ihmisten etiikan tuntemusta ja arvostusta sekä tasokasta keskustelua sekä kansallisella että kansainväli- sellä tasolla. Lisäksi yhdistys edesauttaa etiikkaa koskevaa yhteiskunnallista vuoropuhelua ja etiikan tutkimusta.
EBEN Suomi ry – Finland rf on poliittisesti, aatteellisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, Suomeen rekisteröity yhdistys. Yhdistys on osa johtavaa eurooppalaista yritys- etiikan verkostoa EBEN European Business Ethics Network (www.eben-net.org). Useimmissa Euroopan maissa toimii EBENin kansallinen yhdistys.
n Toimitusneuvosto
Liisa Mäkelä Elina Riivari Mika Skippari
n Sisältö
Hyveet ➔ Yhteisöllisyys ➔ Tuottavuus Niklas Reuter
Arvoista arvottamiseen: uuden arvososiologian sovelluksia liiketoiminnan kehittämiseena
Ville-Pekka Sorsa
Näkökulmia suomalaisten pk-yritysten kehitysmaaliiketoimintaan
Riikka Leppänen, Johanna Kujala & Anna Heikkinen Puheenvuoro inhimillisyyden ja humanismin puolesta Tuomo Takala
KTT Johanna Kujala nimitettiin yrityksen johtamisen professoriksi Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakouluun
Luontokeskeisyyden itseymmärrys tieteessä – haastattelu Hugh Willmottin kanssa
Ville Kuusisto
EBEN AC 2017: Sokraattinen dialogi – se oikea keskustelutapa yritysetiikkaan?
Ville Kuusisto
Hyvä yritys ja sen muodot -seminaari, 10.4.2018
Etiikka ja projektijohtaminen - Toimitko eettisesti oikein?
seminaari ja EBEN Suomi ry:n vuosikokous, 29.5.2018 Tulevat EBENin kansainväliset konferenssit
Pääkirjoitus
Artikkelit
Kirja-arvostelu
Nimitysuutisia
Haastattelu
Tapahtumia
Ohjeita kirjoittajille Lehden tilaus
2 6
22 38 39 40 42
46 45
47
47
46
n Artikkelit
VILLE-PEKKA SORSA
Arvoista arvottamiseen: uuden arvososiologian sovelluksia
liiketoiminnan kehittämiseen
n Tiivistelmä
Sosiologinen arvotutkimus on laajentanut aiempaa tieteellistä käsitystä arvosta ja arvoista merkittävästi viimeisen muutaman vuosikymmenen aikana. Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu arvottamisen eli asioiden arvokkaaksi ja arvojen mukaiseksi todentamisen tekniikoita ja menetelmiä. Tutkimussuuntaus on yritysetiikan tutkimuksen kannalta merkittävä. Sen mukaan yrityksen arvoista puhuminen ei ole mielekästä ilman, että huomioidaan yritysten konkreettiset käytännöt, joilla erilaiset asiat todennetaan arvojen mukaisiksi ja enemmän tai vähemmän arvokkaiksi. Uudessa sosiologisessa arvotutkimuksessa on tutkittu kollektiivisessa toiminnassa esiintyvien arvottamisen käytäntöjä ja arvottamisen laajalle levinneitä yhteiskunnallisia konventioita. Sen sijaan tutkimuksessa on toistaiseksi tarkasteltu varsin rajallisesti tietoista arvonluontia ja -lisäystä, joka perustuu monien eri arvojen varaan. Artikkelissa sovelletaan uuden arvotutkimuksen antamia käsitteellisiä työkaluja monimuotoisen arvonluonnin ja -lisäyksen edistämiseksi liiketoiminnassa.
Avainsanat: Arvon lajit, arvonluonti, arvottaminen, taloussosiologia
Johdanto
L
iiketoiminnan yksi kantavista lähtö- kohdista on arvonluonti ja arvon- lisäys (Prasad 2001). Tämä kuulos- taa liiketoiminnan tutkijoille itses- tään selvältä. Mutta millaista arvoa liike- toiminnassa tosiasiallisesti luodaan ja li- sätään? Millaisen arvon muodostamisen varaan organisaation oma toiminta raken- tuu? Liiketoiminnan tutkimuksessa näitä kysymyksiä nostetaan harvoin eksplisiitti- sesti esiin. Tutkimuksen taustaoletuksena on usein perinteinen käsitys siitä, että yri- tyksen tehtävänä on tehokkaasti ja rahal- lisesti voittoa tuottaen tarjota erilaisia tuotteita ja palveluita, joiden arvo realisoi- tuu niiden myynnin ja käytön yhtey dessä.Tällöin arvonlisäyksen pohdinta rajoittuu kysymyksiin kyvystä vastata paremmin ja tehokkaammin asiakkaiden haluihin, mi- tä ikinä ne ovatkaan. Arvojen ja laajemmin yritysetiikan pohdinta taas rajoittuu poh- dintaan siitä, miten tämän tulisi tapahtua ja mitä näiden toimien rinnalla tulisi tehdä.
1980-luvun jälkeisen sosiologisen arvo- tutkimuksen näkökulmasta katsottuna pe- rinteinen käsitys on naiivi. Ensinnäkin tut- kimuksessa on osoitettu, että edellä kuvatut käsitykset arvosta ovat vain yksiä lukuisis- ta historiallisesti muodostuneista konven- tioista arvostaa ihmisten toimintaa (Bol- tanski ja Thévenot 2006). Liiketoiminnan käytäntöjä ohjaavat huomattavasti moni- puolisemmat ja usein myös keskenään ris- tiriidassa olevat arvot kuin perinteinen kä- sitys liiketoiminnasta olettaa (Gond ym.
2015, Stark 2009). Toiseksi tutkimuksessa on argumentoitu, ettei luodun arvon, ar- vioinnin ja arvojen erottaminen toisistaan käsitteellisesti ole mielekästä (Jagd 2007, 2011). Näiden sijaan tulisi puhua arvot- tamisesta. Arvottamisen käsite viittaa sii- hen, että kaikki arvo on tavalla tai toisella organisoitua: mitään asiaa ei voida todeta arvokkaaksi ilman jonkinlaisia arvioinnin mekanismeja, teknolo gioita ja käytäntöjä
(Kornberger ym. 2015). Voidaan esimer- kiksi sanoa, ettei yrityksellä ole minkään- laisia arvoja, ellei sen päätöksenteossa voi- da jollakin tavalla todentaa asioiden edus- tavan niitä. Vähimmäisvaatimus arvokkuu- delle on, että voidaan konkreettisesti tode- ta, ovatko asiat omien arvojen mukaisia, ja vertailla, ovatko jotkut arvokkaampia kuin toisia. Muuten ”arvot” ovat sanoja ilman niiden ulkopuolista viittauskohdetta.
Molempia huomioita voidaan pitää yri- tysetiikan tutkimuksen kannalta hyödyllisi- nä. Ensinnäkin ne muistuttavat, ettei pelk- kien symbolisten arvojen tarkastelu ole mielekästä yrityksen omaksumien eettis- ten lähtökohtien hahmottamiseen. Tähän tarvitaan yrityksen arvonluonnin ja erityi- sesti arvokkuuden todentamisen (mittaa- misen, vertailujen yms.) analyysia. Hedel- mällisempi tarkastelu lähtee liikkeelle sii- tä, millaista arvoa yritykset pyrkivät tietoi- sesti luomaan ja miten tämä todennetaan työntekijöille, asiakkaille ja sidosryhmil- le. Yrityksen reaalisesti omaksumia arvoja ja niiden eettistä perustaa voidaan tulkita vasta näiden käytännöistä. Toiseksi, koska yritykset ovat uuden arvososiologian käsi- tyksen mielessä väistämättä moniarvoisia, ne joutuvat koko ajan käyttämään erilaisia arvokkaaksi todentamisen tapoja ja siten myös vetoamaan erilaisiin arvoihin legi- timoidakseen toimintaansa (esim. Patriot- ta ym. 2011). Tämän huomiointi kohdis- taa huomion kysymyksiin siitä, millä tek- niikoilla yritykset ratkaisevat arvon moni- naisuuteen liittyviä ja yleisemmin eettisiä ongelmia, ja millaisia eettisiä kysymyksiä arvottamisen tekniikoiden käyttöön liittyy.
Tässä mielessä on oleellista tarkastella esi- merkiksi johtajien ja työntekijöiden kyky- jä sisäistää ja tuottaa erilaista arvoa ilmen- tävää informaatiota. Kolmanneksi arvotta- misen laajalle yhteiskunnassa levinneiden konventioiden tiedostaminen tarjoaa mah- dollisuuden analysoida ja ennustaa liiketoi- mintamallien arvonluonnin potentiaalia ja
edellytyksiä pelkkiä asiakkaiden välittömiä haluja laajemmin. Viimeksi mainittu tee- ma muodostaa tämän artikkelin aihepiirin.
Artikkelin tarkoituksena on esitellä ”uut- ta” (erotuksena klassiseen durkheimilai- seen arvojen sosiologiaan) sosiologista ar- votutkimusta sekä soveltaa siinä esiinty- viä teoreettisia työkaluja monimuotoi- seen arvonluontiin tähtäävän liiketoimin- nan arvioin tiin. Rajaan uuden sosiologisen arvotutkimuksen tässä ranskalaisten sosio- logien ja konventioiden taloustieteilijöi- den Luc Boltanskin ja Laurent Thévenot’n töihin viittaaviin ja heidän näkemyksiään eteenpäin kehittäneisiin tutkimuksiin. Tar- kastelen artikkelissa ensin uusia arvososio- logisia näkemyksiä ihmisten yhteisen toi- minnan arvon ja arvottamisen luonteesta.
Tämän jälkeen pohdin tarkemmin, mil- lä tavalla tietoista arvonluontia ja liiketoi- mintamalleja voidaan analysoida moninai- sen arvokäsityksen näkökulmasta. Lopuk- si nostan esiin monipuolisen arvonluonnin edellytyksiä ja haasteita liiketoiminnassa esimerkkitapausten avulla.
Artikkeli toimi samalla yleisesityksenä Tekesin rahoittaman tutkimushankkeen Kolme avausta uuteen arvonluontiin: alus- toina puhdas teknologia, terveyspalvelut ja markkinointiviestintä digiajassa (E-arvon- luonti, 2015–17) löydöksistä. Hankkeen lähtökohtana oli tuottaa parempaa ym- märrystä siitä, millaista toimintaa aiem- paa laajempaan arvokäsitykseen nojaava arvonluonti vaatii sekä miten monipuolis- ta ja moniarvoista arvonlisäystä voidaan ta- voitella määrätietoisesti – erityisesti digi- taalisia alustoja ja teknologiaa käyttämäl- lä. Hankkeessa tarkasteltiin, millaisia arvo- ja ja arvottamisen muotoja liiketoiminnas- sa esiintyy, millaiset arvonmuodostuksen ja -lisäyksen logiikat voivat toimia liiketoi- minnan perustana sekä miten toiminnas- sa muodostuvaa arvoa voidaan lisätä moni- puolisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Artik- kelissa käyttämäni havainnollistukset ovat
peräisin tämän tutkimushankkeen yritys- tapauksista.
Arvoista ja arvioista arvottamiseen
Mitä on arvo? Tähän kysymykseen on tie- teessä annettu kaksi varsin erilaista klas- sista vastausta (Vatin 2013). Ensimmäises- sä mielessä arvo on normatiivista: se ker- too, miksi asiaa pitäisi arvostaa eli mikä te- kee asiasta miellyttävän, kannatettavan tai haluttavan. Arvostamisen filosofiassa ero- tetaan usein suppea, arvostajan subjektiivi- sen haluun palautuva idealistinen käsitys, sekä laajempi, arvostajan subjektiivises- ta halusta riippumaton realistinen käsitys (Zimmerman 2015). Jälkimmäinen tulee esiin erityisesti puhuttaessa monikossa ar- voista (engl. ”values”). Arvot kertovat, mitä ihmisen tulisi tehdä, ajatella ja/tai olla. Ne ovat luonteeltaan yksilöllisiä, kollektiivisia tai sosiaalisia määritelmiä, uskomuksia ja normatiivisia väittämiä, joita vasten asioi- ta ja tekoja voidaan arvioida. Ne siis saavat asiat näyttämään hyviltä, tarkoituksenmu- kaisilta ja sopivilta. Ihmiset omaksuvat täl- laisia arvoja kaikenlaisissa sosialisaatiopro- sesseissa kodin ja koulun antamasta kasva- tuksesta sosiaalisten kokemusten, eettis- ten pohdintojen ja moraalisten tuntemus- ten kertymisen kautta populaarikulttuurin, harrastusten, koulutuksen ja organisaatio- elämän kohtaamisiin. Tämä näkökulma on ollut tyypillinen sosiologialle.
Toisessa mielessä arvo perustuu arvioin- tiin (engl. ”valuation”) tai evaluaatioon. Ar- vo tässä mielessä on mitattua tai muuten todennettua suhteellista arvoa. Englannin- kielisen termin ”value” ensimmäinen, to- dennäköisesti jo 1200-luvulla esiintynyt määritelmä viittaa asioiden jossain käyväs- sä valuutassa mittaamiseen: ”price equal to the intrinsic worth of a thing” (Etymonline 2016). Tämän käsityksen mukaan asian saa- ma arvo edustaa aina jotain merkityksellis- tä. Esimerkiksi survey-lomakkeessa voi-
daan kysyä asioita, joille voi antaa viisi eri- laista arvoa, joista kukin edustaa erilaista kantaa asiaan. Asioiden arvoa voidaan to- ki hahmottaa hyvin erilaisiin perusteisiin nojaten. Arvioista voi tehdä merkityksel- lisiä niiden edustama hyöty, niiden tuot- tama mielihyvä tai vaikkapa niiden repre- sentoima solidaarisuuden aste. Asia on kui- tenkin arvokas siksi, että sitä voidaan suo- sia tai preferoida toista enemmän jollakin perusteella. Tämä käsitys arvosta on ollut tyypillinen erityisesti taloustieteessä, jossa tarkastelun kohteena on ollut asioiden hin- nat, joiden on tulkittu edustavan esimer- kiksi utiliteettia tai hyvinvointia (ks. Sor- sa 2013).
1980-luvulta lähtien ranskalaisen prag- matistisen taloussosiologian ja niin kut- sutun konventioiden taloustieteen piiris- sä näiden kahden näkökulman erottelua on pidetty ongelmallisena (Jagd 2007). Ar- vostamiseen ja arviointiin nojaavien näkö- kulmien välillä vallitsee uuden arvososio- logian mukaan eräänlainen muna vai kana -ongelma. Jotta ihmiset voisivat toimia ar- vioiden eli suhteellista arvoa laskelmoiden, on toiminnalla oltava perustoja, jotka te- kevät asian toivottavammaksi kuin toisen.
Mitään perustoja ei kuitenkaan pääse kos- kaan muodostumaan, ellei jonkinlaista ar- viointia ensin harjoiteta käytännössä. Uu- den sosiologinen arvotutkimus tarjoaa teo- reettisia välineitä muna-vai-kana-ongel- man ylittämiseen (Vatin 2013). Sen lähtö- kohtana on tarkastella arvottamista (engl.
”valorization”) eli käytännössä sitä, miten arvostamisen ja arvioinnin yhdistäviä sosi- aalisia käytäntöjä rakennetaan, tuotetaan ja tehdään todeksi (Eymard-Duvernay ym.
2005). Sen mukaan arvottamisen perus- tan eli arvojen ja arvioinnin tapojen väli- nen suhde on aina sopimuksenvarainen.
Arvottamisen järjestykset muodostuvat ar- vostamisen ja arvioinnin yhdistävistä me- kanismeista, teknologioista ja käytännöis- tä, kuten luokittelut, ohjeistukset, kategori-
soinnit, vertailut, (määrälliset ja laadulliset) arvostelmat, rankingit ja standardit (Korn- berger ym. 2015, Stark 2009).
Arvottaminen on sopimuksenvaraisuu- den johdosta aina historiallisesti muuttu- vaa. Jotkut arvottamisen tavat ovat kuiten- kin toisia vahvempia. Boltanski ja Théve- not (2006) tunnistivat 1980-luvulla teh- dyssä analyysissa kuusi nyky-yhteiskun- taan vakiintunutta ”arvon lajia” (engl.
”orders of worth”). Esimerkiksi rahan pitä- minen halun indikaattorina on Boltanskin ja Thévenot’n mukaan historiallisesti muo- dostunut konventio, joka on nykyään hyvin laajalle levinnyt ja syvälle juurtunut. Nyky- yhteiskunnassa on yleisesti hyväksyttyä, et- tä raha esitetään mielihyvän tai hyvinvoin- nin mittarina ja että hinnoittelu on sopiva tapa vertailla asioiden potentiaalia näiden tuottajina – siitäkin huolimatta, että raha on todettu näiden kaikkien suhteen epä- tarkaksi ja osittain jopa irrelevantiksi mit- tariksi (ks. Davis 2015). Samoin nyky-yh- teiskunnassa mielihyvän ja hyvinvoinnin tavoittelua pidetään hyvänä ja tavoitelta- vana asiana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkea voisi mitata rahalla tai mi- tä tahansa muuta asiaa voisi käyttää mieli- hyvän mittarina. Esimerkiksi työtä, yrityk- sen toimintaa ja politiikkaa voidaan arvot- taa myös lukuisilla muilla tavoilla.
Uuden sosiologisen arvotutkimuksen tunnistaa helpoiten seuraavasta tutkimus- kysymyksestä: mikä tekee ihmisten toi- minnasta tekemisen arvoista (engl. ”worth doing”)? Tällaisessa arvotutkimuksessa on etsittävä samanaikaisesti vastauksia useisiin kysymyksiin. Mikä kaikki voi tehdä toimin- nasta hyvää ja kannatettavaa? Millaiset ko- kemukset, tuntemukset, ajatukset, käsityk- set, ominaisuudet ja piirteet voivat toimia arvottamisen perustana? Miten näitä tosi- asiallisesti todennetaan ja kvali fioidaan hy- viksi ja kannatettaviksi? Millaisia katego- rioita, indikaattoreita, mittareita ja asteik- koja on luotu jonkin asiantilan todentami-
seksi arvokkaammaksi kuin jonkin toisen?
Miten suuria arvoja eri mittareilla on saata- va toiminnan omaksumiseen, jatkumiseen tai muuttumiseen? Missä mielessä ja mis- sä määrin nämä toimet ovat tietoista, or- ganisoitua ja historiallisesti muuttuvaa toi- mintaa?
Suurin osa arvottamisen moninaisuutta tarkastelevasta tutkimuksesta on tapahtu- nut poliittisen sosiologian (ks. Jagd 2011, Oldenhof ym. 2014) tai organisaatiotutki- muksen (Patriotta ym. 2011) piirissä. Tut- kimuksen pyrkimyksenä on ollut tarkastel- la erityisesti oikeuttamista vaativia julkisia tai organisaatioiden sisäisiä kiistoja ja niissä esiintyviä oikeutusperusteita sekä havain- noida ison kuvan muutoksia poliittises- sa kulttuurissa. Tätä tutkimuskenttää on tarkasteltu perusteellisesti myös suomeksi (Sosiologia-lehden erikoisnumero 1/2011, ks. myös Lehtonen & Lonkila 2008, Luh- takallio & Ylä-Anttila 2011, Sorsa & Eske- linen 2011). Sen sijaan tutkimusta on tehty huomattavasti vähemmän liiketoiminnan tutkimuksen kontekstissa, jossa arvon laje- ja on tarkasteltu lisääntyvissä määrin vasta kuluvalla vuosikymmenellä (ks. Gond ym.
2015, Kornberger ym. 2015).
Arvon lajit ja arvonluonti liiketoiminnassa
Yksi uuden arvotutkimuksen piirissä teh- dyistä keskeisistä löydöksistä on havain- to laajalle levinneistä ja vakiintuneista ar- vottamisen tavoista. Boltanski ja Théve- not (2006 [1990]) puhuvat ”arvon järjes- tyksistä” (engl. ”orders of worth”) tai ”ar- votalouksista” (ransk. ”économies de la grandeur”). Käytämme näistä jatkossa yk- sinkertaisuuden vuoksi termiä arvon la- jit. Arvon lajit voidaan määritellä laajalle levinneiksi ja vakiintuneiksi yhteistä hy- vää koskevien käsitysten ja erilaisten hy- vää todentavien käytäntöjen kohtaamisen kentiksi. Ne määrittelevät, millä eri tavoil- la ihmisten arvostamat asiat on sovittu to-
dentuvan arvokkaiksi ja millaisia arvon pe- rustoja ja niiden arvokkaaksi todentamisen tapoja pidetään yleisesti hyväksyttyinä. La- jit ovat logiikaltaan pitkälti yhteismitatto- mia ja osittain myös ristiriitaisia. Tämä tar- koittaa sitä, että yhdenlaista yhteistä hyvää ei voida todentaa kaikilla tavoilla, eikä yh- denlainen informaatio voi indikoida kaik- kea hyvää. Arvon lajit ovat muodostuneet hyvin erilaisia historiallisia polkuja pitkin.
Boltanski ja Thévenot (2006) tunnisti- vat alun perin vuonna 1990 ilmestynees- sä teoksessaan kuusi erilaista arvon lajia:
inspiraatio, kansalaisuus, mielipide, ko- ti, teollisuus ja markkinat. Näiden rinnal- le on myöhemmin lisätty myös seitsemäs, ekologian laji (Lafaye & Thévenot 1993;
Thévenot, Moody & Lafaye 2000). La jien nimet eivät viittaa täsmällisiin paikkoihin tai ilmiöi hin, joissa ne esiintyvät tai joita ne koskevat, vaan arvottamisen logiikoi- den historiallisiin juuriin. Kunkin arvon lajin logiikka voidaan purkaa viiteen ele- menttiin: 1) arvoa todentavan informaa- tion muoto, 2) arvokkaan toiminnan omi- naispiirteet, 3) arvokkaan toiminnan so- siaalinen luonne, 4) arvokkaan toimijan piirteet ja 5) arvokkaana pidetyt objektit (ks. Taulukko 1).
Mikä kaikki
voi tehdä
toiminnasta
hyvää ja
kannattavaa?
Arvo järjestys Arvotta
misen perusta
Arvoa todentavan infor
maation muoto
Arvokkaan toiminnan ominais
piirteet
Arvokkaan toiminnan sosiaalinen luonne
Arvokkaan toimijan piirteet
Arvokkaana pidetyt objektit
Inspiraatio luovuus emotio- naalinen (hurmos)
uutuuden- viehätys, into- himoisuus
perfor manssi, tapahtuma, ihaileva väkijoukko
luova, innovatii- vinen, esteettinen
tunnepitoiset toimet ja artefaktit (taideteos, puhe, uskon- nollinen rituaali) Kansa laisuus yhteinen
intressi formaali (kirjallinen, juridinen)
solidaarisuus edusta minen, vertais- toiminta, kilvoittelija, keskustelija
edustuk- sellinen, tasa-arvoinen, oikeuden- mukainen
oikeudet, säännöt, proseduurit
Mielipide tunnustus semioottinen (kulttuurinen merkitys)
kuuluisuus,
maineikkuus haastattelu, samas- tuminen, ihailu, juoruaminen
trendikäs, tunnettu, kuuluisa,
”viraalinen”, verkos toitunut
symbolit, mediat, näkyvyydet, kohut,
”pöhinä”
Koti kunnioitus suullinen
(esimerkit, anekdootit)
luotettavuus sukulaisuus, salaisuuden jakaminen, rakkaus
luotettava, läheinen, perinnettä jatkava
myytit, perinteet, ainut laatuinen omaisuus Teollisuus määrä-
tietoisuus mitattava (jaksot, tilastot)
tuottavuus,
tehokkuus hierarkia, työnjako, hallittavuus, asian tuntijuus
tarkoituksen- mukainen, tehokas, ammatti- mainen, funktio- naalinen
investoinnit, tekniikat, menetelmät
Markkinat halu rahallinen
(hinta) vaihdet tavuus kaupan käynti, ostaja-myyjä, kilpailija
kiinnostunut, varakas, haluava
hyödykkeet, tuotteet, palvelut Ekologia eloon-
jääminen pakottavuus, materiaa linen tarpeen
tyydyttä- minen
kohtalo toveri, yhteistyö, verkostot
inter- aktiivinen, synerginen, vasta - vuoroinen, uusiutuva, ruokkiva, sopiva
ravinto, suoja, helpotus, apaja, takuu Taulukko 1. Arvon lajit ja niiden keskeiset elementit. Sovellettu lähteistä Boltanski &
Thévenot (2006) ja Eymard-Duvernay ym. (2005).
Boltanskin ja Thévenot’n omassa tarkas- telussa arvon lajien kuvaus on tarkoitettu ensisijaisesti julkisten oikeuttamistapojen ja legitimaation ymmärtämiseen ja analyy- siin. Sittemmin niitä on sovellettu myös yritystoiminnan tutkimuksessa. Amerikka- lainen sosiologi David Stark käsitteli en- simmäisenä arvon lajeja liiketoiminnan tutkimuksen kontekstissa. Starkin (2009) mukaan yritykset käyttävät huomattavan määrän resursseja ohjatakseen ja rajoit- taakseen erilaisten toimintojen arvokkaak- si tunnistamisen tapoja. Tämä johtuu epä- toivoisesta pyrkimyksestä vähentää liike- toiminnan epävarmuutta. Starkin mukaan yritykset menestyvät kuitenkin paremmin, mikäli ne antavat tilaa monipuoliselle ar- vottamiselle. Starkin mukaan myös orga- nisaatiomuodot eroavat sen mukaan, mi- ten hyvin ne kykenevät ylläpitämään jat- kuvaa kilpailua erilaisten arvottamisen lo- giikoiden välillä. Hänen mukaan niin kut- sutut heterarkkiset organisaatiot pystyvät parhaiten ylläpitämään arvottamisen mo- ninaisuutta. Heterarkkisten organisaatioi- den keskeiset periaatteet ovat (uusien käy- täntöjen, resurssien, suhteiden yms.) etsi- minen ja vähäiset hierarkiat, jotka mahdol- listavat uusiin, arvokkaisiin toimintatapoi- hin tarttumisen.
Starkin tutkimuksessa korostuu ennen kaikkea arvon lajien merkitys yritysten si- säisessä toiminnassa ja organisointitavassa.
Tässä artikkelissa tarkastellaan arvon lajeja Starkin kaltaisella tavalla, mutta toisenlai- sesta liiketoimintaan liittyvästä eli arvon- luonnin näkökulmasta. Lähtökohtana on ajatus siitä, että yritykset voivat hyödyntää arvon lajeja tietoisena arvonluonnin lähtö- kohtana liiketoiminnan eri rajapinnoissa.
Arvon lajit voidaan nähdä siten arvokkaak- si kokemisen edellytysten, arvokkaaksi to- dentamisen ehtojen ja arvonmuodostuksen logiikan hahmottamisen yhdistäviksi työ- kaluiksi, joiden avulla voidaan hahmottaa arvoketjuja ja etsiä uusia arvonluontiin täh-
tääviä toimintatapoja yhteiskunnallisesti laajalle levinneillä ja yleisesti hyväksytyil- lä perusteilla. Jotta tämä olisi mahdollista, täytyy arvon lajeja ja niiden sisältämää ar- vottamisen logiikkaa tarkastella aluksi hie- man yksityiskohtaisemmin.
Inspiraation arvon lajissa arvottamisen perustana on intohimo ja uutuuden koke- mus. Ihmiset liittyvät tämän arvon mukai- sesti yhteen ja kokevat asioiden tekemisen yhdessä arvokkaaksi, koska he voivat ko- kea hetkellisesti yhteistä ihailua, kollek- tiivista hurmosta ja uutuudenviehätystä.
Inspiraation varaan nojaava arvo on väis- tämättä tilaltaan rajattua, disruptiivista ja vahvasti nykyhetkessä läsnä olevaa. Inspi- raation arvon lajissa tiedon on oltava muo- doltaan emotionaalista. Inspiraatio voi tul- la esiin laajan joukon massahurmokses- sa tai huomattavasti rajatummassa piiris- sä tapahtuvan performanssin myötä. Mas- sahurmoksellinen intohimo on esimerkiksi konsertin, uskonnollisen rituaalin tai jalka- pallo-ottelun tapaisten joukkotapahtumien keskeinen arvottamisen perusta. Se näkyy kuitenkin myös kaikenlaisissa taideperfor- mansseissa, tanssissa ja yökerhossa juhlimi- sessa. Inspiraatiosta arvonsa saava toimin- ta häiritsee pysyvämpiä tiloja ja tuottaa kat- koksia rutiineihin. Inspiraation perustuva arvonluonti on aina jokseenkin spontaania ja arvaamatonta, eikä se toimi helposti va- kaan arvonmuodostuksen perustana – ku- kaan ei pysty innostumaan, ihailemaan ja olemaan hurmoksessa koko ajan.
Kansalaisuuden arvon laji perustuu toi- minnan yhteisvastuullisuuteen ja solidaa- risuuteen. Toiminta saa arvonsa siitä, et- tä ihmiset luovat ja artikuloivat yhteistä tahtoa yhdenvertaisina, samoista oikeuk- sista nauttivina ja muodollisesti samas- sa asemassa olevina toimijoina. Arvon la- jiin kuuluu aktiivisen yhteenkuuluvuuden, empaattisuuden ja kanssaihmistä kohtaan tunnetun myötämielisyyden kokemus. Ar- vo näyttäytyy esimerkiksi tasavertaisten
yksilöiden dialogissa ja edustuksellisessa toiminnassa. Arvon laji on ajallisesti vakaa ja tilaltaan homogeeninen ja se näyttäytyy toimintaan osallistujille hyvin samankal- taisena. Arvokkaaksi koetun asian on ol- tava muodollista ja kirjoitettua. Paraati- esimerkki arvon esiintymistä on urheilu, jossa säännöt muodostavat kaikille yhtei- sen pelin ja joissa kilvoitellaan tasavertai- sina paremmuudesta toisia kunnioittaen.
Liike-elämässä arvon laji näkyy esimer- kiksi johtajien toiminnan reiluutena, työn- tekijöiden yhdenvertaisena kohteluna, or- ganisaation jäsenten välisenä dialogina se- kä kollektiivisen vastuun ja tilivelvollisuu- den muodostamisena.
Mielipiteen arvon lajin kautta voidaan ymmärtää monia nykytalouden ilmiöitä, kuten huomiotaloutta, television puhuvia päitä, muotia tai julkkiskulttuuria. Mieli- piteen järjestyksessä arvottaminen perus- tuu tunnettuuteen ja tunnustukseen, mai- neeseen ja kunniaan. Arvottaminen on luonteeltaan kulttuurista, minkä vuoksi ar- von lajin on esiinnyttävä semioottisessa eli merkkien ja merkitsijöiden muodossa. Ar- vokkaaksi nähty ihminen tai asia edustaa,
”lihallistaa” tai johonkin ihailtavaan ta- paan symboloi kiinnostavaa asiaa. Asiasta tulee arvokas, kun sille tunnustetaan jokin symbolinen asema yhteisössä. Mielipiteen maailman arvo on haastattelijan, fanin, kriitikon ja seuraajan arvoa. Arvon lajin aikajänne on trendi: asia on arvokas juuri niin kauan kuin sitä kunnioitetaan – tai ai- nakin niin kauan, kun siitä kohistaan. Ar- vokkaan asian tunnistaa siitä, että se ”pitää”
nähdä tai kokea. Uusimmat trendiravinto- lat, viraaliset nettivideot, tieteellisen tutki- muksen antia viihdyttävästi popularisoivat kirjat, nousevat bändit, muodikkaimmat vaatteet ja rahalliselta arvoltaan nousevak- si arvioidut hittiosakkeet ovat kaikki tämän saman lajin nojalla arvokkaita.
Kodin arvon laji perustuu myös kun- nioitukseen, mutta jokseenkin päinvastai-
sessa mielessä kuin mielipiteen maailmas- sa. Tässä maailmassa kunnioituksen perus- tana on häilyvän kiinnostuksen sijaan py- syvä läheisyys ja luottamus sekä perinteen jatkaminen. Kuten järjestyksen nimi antaa olettaa, stereotyyppinen kuva arvon lajista löytyy perhe-elämästä, parisuhteista ja ys- tävyydestä. Kodin laji voi kuitenkin näkyä yhtä lailla myös esimerkiksi harrastuksien tai työyhteisöjen perustana – harrastukseen vihkiytyneiden ja sitä kultivoivien tiiviinä yhteisönä, salaisuuden jakavien kohtalo- tovereiden joukkona tai työpaikan hiljais- ta tietoa jakavana klikkinä. Kodin arvon laji vaatii tilana tiivistä läheisyyttä ja koko elä- män mittaista tai jopa pidempää (ylisuku- polvista) aikajännettä. Arvon on ilmennyt- tävä suullisina kertomuksina, tarinoina, yh- teisinä salaisuuksina tai perinteiden vaali- misena. Kodin arvo on myös helpointa rik- koa. Sen mukaisen arvon luomisessa ollaan mukana joko kokonaan tai ei ollenkaan: jo- ko tunnet yhteisen salaisuuden tai et ole edes osa yhteisöä. Jos taas luottamus rik- koutuu yhdenkin kerran, ei kodin arvon la- jin mukaiseen arvonluontiin ole välttämät- tä ollenkaan paluuta. Perheenjäseniä kun ei voi heittää ulos perheestä hajottamatta it- se perhettä.
Teollisuuden arvon lajissa arvo perustuu siihen, että ihmiset ovat yhdessä keräänty- neet määrätietoisesti tuottamaan tai saa- massa jotain asiaa aikaiseksi. Teollisuuden lajin perustat ovat tuottavuus ja tehokkuus sekä prosessien hallittavuus ja päämäärien saavuttamisen jatkuva tehostaminen. Tä- mä arvon laji vaatii teknistä ja teknologista asiantuntemusta, mittaamista, uusien toi- mintatapojen ja menetelmien omaksumista sekä ennen kaikkea investointeja eli uusia hankkeita ja projekteja, jotka avaavat uusia päämääriä ja kohtalonyhteyksiä. Teollisuu- den arvon lajin avainsana on suunnittelu ja sen aikajänne on tulevaisuus. Arvo määrit- tyy hyvin abstraktissa tilassa, kuten esimer- kiksi erilaisten laskelmien kautta hahmot-
tuvissa x-y-koordinaatistoissa. Teollisuu- den lajissa arvokkaat asiat nähdään mitatta- vina resursseina, tehdasmaisina koneina ja niiden tuottamina lopputuotteina. Sosiaa- lista toimintaa arvotetaan sen mukaan, mi- ten paljon ne tuottavat mitattavaa lisähyö- tyä resurssien ja lopputuotteiden välillä.
Markkinoiden arvon laji liittyy keskei- sesti modernin markkinoinnin syntyyn (Boltanski & Thévenot 2006, 312). Siinä arvon perustana on halu ja sen tyydyttämi- nen. Halu perustuu jonkinasteiseen puut- teeseen, oli tämä sitten seurausta fyysisestä tarpeesta, muita jäljittelevästä käyttäytymi- sestä, mainostajan oveluudesta tai neuroot- tisesta haalimistaipumuksesta. Markkinoi- den lajissa arvokkaaksi nähdään kilpailevat hyödykkeet eli tuotteet, palvelut ja muut paketoidut ja selkeästi rajatut asiat, joilla voidaan vastata joihinkin haluihin ja jois- ta siksi kiinnostutaan. Arvon lajin mukai- nen arvo todentuu hintojen eli asian saa- miseen tarvittavan maksuvälineen määrän muodossa. Markkinoiden arvon lajissa ar- vokas asia on sellainen, joka antaa hinnan puolesta ”rahalle vastinetta” ja jota koske- vasta transaktiosta molemmat mukana ole- vat osapuolet saavat mitä haluavat – mui- den ostajien ja myyjien kustannuksella.
Arvo muodostuu ostettaessa, vaihdettaes- sa tai toiminnassa mukana olevien ihmis- ten halujen jollain muulla tavoin hetkelli- sesti kohdatessa. Markkinoiden arvon ai- kajänne on siten hetkellinen: arvo kestää vain niin kauan kuin tuotetta tai palvelua etsitään, sen tarjoajia vertaillaan ja kilpai- lutetaan ja kaupan varsinainen transaktio tapahtuu.
Ekologian arvon lajin perusta on po- pulaation hengissä selviäminen sekä si- ten eri toimijoiden tarpeissa ja keskinäis- riippuvuuksissa. Ekologista arvoa indikoi- va informaatio on luonteeltaan pakottavaa, usein konkreettisen materiaalista: ellei tar- peisiin vastata, alkaa toiminta kuihtua. Ar- vokas toiminta on jatkuvaa interaktiota
muiden kanssa, mikä auttaa toimijaa sel- viytymään, oli sitten kyse yksilön, yhtei- sön tai organisaation fyysisistä, psyykki- sistä, sosiaalisista tai muista selviytymisen kannalta keskeisistä tarpeista. Kaikilla on ekologisessa kiertokulussa oma lokeronsa ja siihen liittyvät kanssaeläjänsä, joita ilman selviäminen ei ole mahdollista. Lokerot ja relevantit interaktiot muuttuvat koko ajan.
Ekologisen lajin mukainen arvo näkyy en- nen kaikkea yhteistyönä ja synergisenä toi- mintana. Arvokas toimija on sellainen, jo- ka löytää järjestelmästä oman lokeron- sa sekä kykenee ylläpitämään koko järjes- telmää ja sitä myötä omaa olemassaoloaan interak tiossa ja yhteistyössä muiden loke- rossa olevien ja sen ylläpitämistä mahdol- listavien tahojen kanssa. Ekologisen arvon aikahorisontti on tässä mielessä historialli- nen, potentiaalisesti jopa ikuinen. Toisaalta se voi saada myös hyvin hetkellisiä muoto- ja. Esimerkiksi yritysten yhteinen projek- ti, jonka tuottaman yhteistyön avulla kaik- ki osapuolet pystyvät vahvistamaan toimin- taansa, perustuu ekologiseen arvoon.
Monimuotoista arvonluontia etsivän liiketoiminnan edellytyksiä jäljittämässä:
kolme yritystapausta
Siirrymme seuraavaksi tarkastelemaan mo- nimuotoisen arvon tietoisen luonnin mah- dollisuuksia ja edellytyksiä uuden talous- sosiologisen arvokäsityksen antamien työ- kalujen avulla. Monimuotoisella arvon- luonnilla tarkoitetaan tässä yhteydessä or- ganisoitua ja päämäärätietoista toimintaa, joka nojaa samanaikaisesti useiden eri ar- vottamisperusteiden varaan. Toisin sanoen se on toimintaa, jossa pyritään tekemään asioista useilla eri perusteilla enemmän te- kemisen arvoisia. Koska liiketoiminta har- voin rajoittuu yhteen toimijaan, on tut- kimuskohteeksi luontevaa ottaa erilais- ten arvottamisen tapojen varaan rakentu- vat arvo ketjut (engl. ”value chain”) ja arvo-
verkostot (engl. ”value network”). Michael Porterin (1985) alun perin lanseeraaman käsitteen mukaan arvoketju viittaa tuotan- nolliseen prosessiin, jonka osien kontri- buutiota kokonaisuuteen mitataan rahal- lisesti. Arvoverkostot puolestaan kuvaa- vat erilaisten arvoketjujen muodostamia kokonaisuuksia. Arvoverkostot viittaavat Clayton Christensenin (1997, 296) vaiku- tusvaltaisen määritelmän mukaan kokoel- maan alihankkijoita ja muita toimintaa tu- kevia toimijoita, jotka muodostavat toimi- alan sisällä yhteisen liike toimintamallin.
Arvoverkostot ovat tuotannollista toimin- taa vakauttavia sosiaalisia suhteita ja re- surssivirtoja, joihin uudet toimijat sopeu- tetaan.
Molempia käsityksiä voidaan pitää van- hentuneina siinä mielessä, etteivät ne ta- voita kuin yhdenlaisia arvon mittareita (ra- ha) tai perustoja (päämääräorientoitunei- suus). Mutta niiden ydinideoita eli yhden toimijan toiminnan useiden rajapintojen ja toimintaa vakauttavien interaktioiden voi- daan hyödyntää myös monimuotoisessa ar- vonluonnissa. Tällöin on vain huomattava, että erilaisen arvottamisen tapojen varaan rakentuvalla arvonluonnilla voi olla hyvin erinäköiset arvoketjut ja -verkostot, kun asiaa tarkastellaan kunkin arvottamisen ta- van näkökulmasta erikseen. Moninaisten arvoketjujen ja -verkostojen luotaaminen vaatii niiden muodostamien toimijoiden tunnistamista ja analyysia. Analyysissa on hyödyllistä erotella ainakin kolme erilais- ta kontekstia, jossa arvottamista tapahtuu:
(1) arvon muodostus organisaatiossa eli yrityksen sisäistä toimintaa luonnehtivat, tuottavat ja ylläpitävät arvottamisen tavat, (2) arvonmuodostus asiakasrajapinnassa eli yrityksen tarjoamiin rajattuihin tuotteisiin ja -palveluihin liittyvän toiminnan arvot- tamisen tavat sekä (3) arvonmuodostus si- dosryhmäsuhteissa eli yrityksen ja muiden toimijoiden (sijoittajien, kilpailijoiden, pal- veluntarjoajien jne.) välillä tapahtuvan toi-
minnan keskeiset arvottamisen tavat. Näis- tä ensimmäinen tarkastelee yrityksen ar- vottamista ulkoapäin, toinen sisältäpäin ja kolmas näitä limittäin yhdistävästä näkö- kulmista. (Doganova & Muniesa 2015.)
E-arvonluonti -hankkeessa havaittiin, että arvon lajit käsitteellisenä työkaluna mahdollistaa monimuotoista arvonluontia ainakin kolmella eri tavalla. Ensinnäkin se auttaa suoraan ymmärtämään, millaisia yh- teiseen hyvään perustuvia arvottamisen ta- poja nyky-yhteiskunnassa vallitsee. Näihin arvottamisen tapoihin vetoamalla on help- po oikeuttaa asioita muille: niiden avul- la voidaan saada vakuutettua niin pomot, yrityskumppanit kuin asiakkaatkin tarjo- tun tuotteen tai palvelun toivottavuudes- ta. Toiseksi se auttaa nostamaan esiin, mi- tä kaikkea erilaiseen yhteisen hyvän käsi- tyksiin ja yleisesti hyväksyttyjen arvojen varassa tapahtuva toiminta vaatii, jotta se voitaisiin nähdä ja kokea johdonmukaises- ti arvokkaaksi monella eri perusteella. Esi- merkiksi tehokkuuden edistämiseen tar- koitetun palvelun markkinoinnissa on syy- tä nostaa esiin aivan eri muodossa olevaa informaatiota kuin näkyvyyden lisäämi- sen tarkoitetun palvelun markkinoinnis- sa. Kolmanneksi se auttaa hahmottamaan arvokkaiden käytäntöjen synergioita ja ris- kejä. Esimerkiksi läheisyyttä, luottamusta ja muuta kodin arvon lajiin mukaista ar- voa vahvasti tuottava yrityskulttuuri on omiaan tuottamaan korkeaan luottamuk- seen perustuvia palveluita muille yrityksil- le – mutta se voi olla myös hyvin epäus- kottava tilanteessa, joissa sen tulisi tarjota trendikkäitä ja muuttuvia palveluita.
Tarkastelemme seuraavaksi näitä kolmea monimuotoisen arvonluonnin edistämisen mahdollisuuksia E-arvonluonti -hankkees- ta poimittujen yritysesimerk kien kautta.
Yritysesimerkkimme osoittavat, että arvon lajeja voidaan käyttää hedelmällisesti joh- tamista tukevina työkaluina, joiden avul- la voidaan hahmottaa aiotun tai toteute-
tun liiketoiminnan arvonluonnin keskeisiä heikkouksia ja vahvuuksia. Ensimmäinen yritysesimerkkimme koskee arvottamisen tapojen yhteensovittamista. Esimerkissä kaksi yritystä, terveysalan yritys A ja hy- vin monialainen konserni B, pyrkivät laa- jentamaan tavanomaista työterveyspalve- lua strategiseksi kumppanuudeksi. A testasi kumppanuudessa uudenlaisten työterveys- palveluiden räätälöintiä, kun taas konserni B pyrkii muuttamaan vahvaa organisaatio- kulttuuriaan kumppanuuden avulla. Toi- nen esimerkkimme koskee energia-alan tietopalveluita tarjoavan yrityksen C pyr- kimyksiä hahmottaa tulevaisuuden liiketoi- mintaa vahvassa muutoksessa olevalla alal- la. Kolmas esimerkkimme taas tarkastelee arvonluonnin synergioita ja riskejä tapauk- sessa, jossa markkinointiviestintäalan yri- tys D toimii samoilla periaatteilla asiakas- rajapinnassa ja omassa organisaatiossaan.
Yhteisten arvojen luotaaminen:
tapaus strateginen kumppanuus terveysalalla
Strategista kumppanuutta tavoittele- vien terveysalan yrityksen A ja monialai- sen konsernin B toimintaa luonnehtii en- si näkemältä kaksi hyvin erilaista toiminta- filosofiaa. Lähdimme tutkimushankkeessa luotaamaan tarkemmin yrityksissä vallit- sevia arvottamisen tapoja haastattelujen ja toimijoiden ”törmäyttämisen” keinoin.
Haastattelimme organisaation A kahta johtavaa asiantuntijaa perusteellisesti hei- dän organisaationsa arvottamisperustei- ta koskien. Molemmat haastateltavat toi- vat esiin melko tyypillisen listan organisaa- tion sisällä julkilausuttuja symbolisia arvo- ja (mm. eettisyys, edelläkävijyys, innovatii- visuus, sisäinen yrittäjyys ja yhteisöllisyys).
Kun aloimme tarkemmin kysellä, miten nämä arvot konkreettisesti todennetaan ja kvalifioidaan toiminnassa, alkoivat kä- sitykset arvoista paitsi tarkentua myös ka- ventua. Yrityksen arvottaminen tiivistet-
tiin kahteen ydintapaan, joissa molemmis- sa korostui yrityksen ja sen asiakkaan välis- tä suhdetta koskevat arvot, työntekijöiden ominaisuuksien arviointi sekä erityises- ti näiden yhdistäminen oman henkilöstö- johtamisen käytännöissä. Näitä arvottami- sen tapoja voidaan kutsua palveluetiikaksi ja edelläkävijyydeksi.
Palveluetiikan lähtökohta on omaksua vain asiakasyritysten terveydenhuollollis- ten tarpeiden tyydyttämisen kannalta rele- vantteja toimintatapoja. Tämä näkyy käy- tännössä siten, että jokainen yrityksen tar- joama palvelu on sisällöllisesti räätälöity ja syntyy dialogissa koskien asiakasyritysten tarpeita. Yritys ei esimerkiksi tarjoa val- miiksi paketoituja palveluita, joille on en- nalta allokoitu resurssit ja tuotto-odotuk- set. Omassa organisaatioissa näyttäytyvät arvokkaana työntekijöiden kyvyt asiakkaan näkökulman omaksumiseen, erilaisten ter- veydenhuollollisten tarpeiden tunnistami- seen, luovaan ja loogiseen ajatteluun (tar- peiden ja niihin vastaavien palveluiden yh- distäminen) sekä yhteisölliseen tiedon- vaihtoon. Arvoverkostossa nämä näkyvät ensisijaisesti työntekijöiden ominaisuuk- sien arviointina rekrytointitilaisuuksissa ja omien tiimirakenteiden muokkaamise- na. Edelläkävijyyden kantava idea on puo- lestaan asiakasyritysten oppimisen edistä- minen terveydenhuoltoa koskevissa asiois- sa. Toisin sanoen yritys A ei pyri vain vas- taamaan asiakkaan tarpeisiin ja haluihin, vaan tekemään asiakkaan tietoiseksi omis- ta tarpeistaan. Käytännössä arvottamisen tapa näkyi asiakasyritysten kanssa tapah- tuvina brainstorming-tapaamisina, oman henkilökunnan jatkuvana kouluttami sena, työntekijöiden välisen tiedonvaihdon edis- tämisenä sekä luovuuteen rohkaisemisena erilaisten dialogitilojen kautta. Myös täs- sä yhteydessä rekrytointikäytännöt oli- vat keskeisiä arviointi tapoja arvoketjun ja -verkoston hallinnassa. Arvokkaaksi näh- tiin luoviksi, rohkeiksi, sopeutuviksi ja yh-
teisöllisiksi arvioidut toimijat.
Yritys B osoittautui vastaavissa haastat- teluissa varsin erilaiseksi. Yrityksen B joh- don edustajat kuvasivat yritystään hyvin perinteiseksi siiloutuneeksi konserniksi, jossa eri toimintojen parissa työskentele- vät ihmiset kohtaavat toisiaan harvoin. Tä- män syyksi esitettiin konsernin ikä – yritys on ollut toiminnassa reilusti yli 100 vuotta.
Konsernitason johtamistapa perustuu hy- vin perinteiseen teollisuuden arvon lajin mukaiseen toimintaan eli mittaamiseen ja siihen perustuvaan resurssien allokointiin.
Toisaalta konsernin tytäryhtiöissä vallitsee johtajien mukaan myös vahva tasa-arvon eetos. Yrityksen työntekijät suhtautuvat haastattelujen perusteella skeptisesti esi- merkiksi johdon harjoittamaan tiedonke- ruuseen, mitä he pitävät lähinnä epäluotta- muksen osoituksena. Työntekijät nähdään yrityksen johdossa sen tärkeimmäksi me- nestystekijäksi. Yritys tavoittelee uuden- laisten työterveyspalveluiden avulla kykyä kohentaa terveysongelmien ennaltaehkäi- syä sekä lisätä henkilöstön hyvinvointia ja sitoutumista yritykseen.
Vaikka molemmilla yrityksillä oli ai- to pyrkimys tuottaa uudenlainen kump- panuus työterveyspalvelujen osalta, kes- kittyi alkuvaiheen ideointi lähinnä hyvin perinteisen työterveydenhuollon palve- luiden tarjoamiseen – eli käytännössä ta- vallisen asiakassuhteen, ei niinkään strate- gisen kumppanuuden muodostamisproses- siin. Miksi näin kävi? Arvon lajien näkökul- masta kohtaamattomuutta voidaan selittää seuraavasti. Yritys A on palveluorientoitu- nut yritys, joka pyrkii yhdistämään kansa- laisuuden (yhteisen tahdon määrittely) ja markkinoiden (palvelutarpeeseen vastaa- minen) lajia. Uudenlaisen työterveyshuol- lon prospektit ovat siinä mielessä hyvät, koska molemmat yritykset jakavat kansa- laisuuden arvon lajin periaatteita. Yritys A ei ole kuitenkaan omaksunut toimin- tatapaa, jossa kumppanuudet rakennet-
taisiin alhaalta ylöspäin yhdessä molem- pien kumppanuutta tavoittelevien yritys- ten työntekijöiden toimesta. Tämän vuoksi toiminta jää helposti vain erilaisten palve- luvaihtoehtojen tarjoamisen tasolle. Tuot- teiden räätälöinti rajoittuu tämän johdos- ta vain niihin organisaation tarpeisiin, jot- ka asiakaskumppanin johto tunnistaa. Yri- tyksessä B puolestaan on melko suuri etäi- syys työntekijöiden ja johdon välillä, minkä johdosta se ei kykene muodostamaan tähän vaadittavaa kokonaiskuvaa työntekijöiden tarpeista. Johdon toimintamahdollisuudet ovat rajoittuneet perinteiseen teollisuuden lajin mukaiseen arvottamiseen. Kansalai- suuden arvoa tuottaakseen kumppanuu- den rakentamisen tulisi tapahtua kokonaan alhaalta ylöspäin lähtevässä, yhteistä tah- toa artikuloivassa prosessissa, jotta toimin- ta voitaisiin kokea lajin mukaisesti arvok- kaaksi, ja jotta sen avulla voitaisiin tuottaa jonkinlaista jaettua lisäarvoa.
Arvokkaaksi tekemisen haaste:
tapaus tietojärjestelmäpalvelut muuttuvalla energia-alalla
Toinen yritysesimerkkimme koskee koko- naan uudenlaisen liiketoiminnan luotaa- mista. Energia-alalla konsultointia har- joittava yritys C pyrkii tuottamaan erilai- sia tietojärjestelmiä niin kutsutun energian kysyntäjouston mahdollistamiseen tulevai- suudessa. Fossiilisten polttoaineiden lop- pumisen jälkeen energiankäyttöä luonneh- tii väistämättä energiankulutuksen jousta- vuuden lisääminen, koska energiantuotan- to muuttuu epävarmemmaksi ja -vakaam- maksi uusiutuvien energialähteiden käytön johdosta. Energian tuotannon ja kulutuk- sen kun on aina oltava sama: muuten säh- köverkot kaatuvat.
Nykytilanteessa on hyvin epäselvää, mil- lä tavalla energian kysyntäjoustosta voi- daan tehdä arvokasta. Energiantuotannon lähtökohtana on ollut pitkään ener gian saatavuuden takaaminen kotitalouksille
ja yrityksille joka tilanteessa markkinoi- den arvon lajin mukaisesti. Kysyntäjous- ton vaatimus tuottaa tässä mielessä nega- tiivista markkinoiden arvoa – ihmiset eivät saa, mitä haluavat. Kysyntäjouston skenaa- rioiden ennakointi on hankalaa, koska se on riippuvaista energiapolitiikan suurista valinnoista ja teknologisesta kehityksestä.
Oli skenaario mikä vaan, on yksi mahdol- linen ratkaisu ongelmaan häivyttää kysyn- täjousto ihmisten näkyviltä erilaisin tekno- logisin ratkaisuin, kuten älykkäiden verk- kojen, lämmitysjärjestelmien tai akkutek- nologioiden avulla. Arvo on tällöin luon- teeltaan välillistä: järjestelmä mahdollistaa markkinoiden arvonmuodostuksen yllä- pidon energian loppukäyttäjien tätä tie- tämättä. Tekninen ratkaisu voidaan kyllä myydä energia-alan yhtiöille. Haasteeksi nousee tällöin se, että itse asiaa eli kysyntä- joustoa ei välttämättä kyetä todentamaan arvokkaaksi asiakkaille tai loppukäyttäjil- le millään tavalla. Palvelun hyötyjen esit- tely asiakasyrityksille on haastavaa, mikä- li he eivät voi ”myydä” näitä hyötyjä omil- le asiakkailleen.
Yritys C on myös toisen suuren ongel- man edessä: jos tulevaisuus on täysin epä- varmaa, niin millaiseen arvonluontiin sillä ylipäätään on kapasiteettia? Yrityksen ta- voitteena on lisätä monipuolista osaamista ja uusia toimintatapoja, jotka varmistaisivat niiden kyvyn monipuoliseen arvonluontiin myös tulevaisuudessa. Teimme yrityksen henkilöstölle laajan kyselyn, jossa tarkas- teltiin erilaisia yleisiä arvottamisen tapoja ja kokemuksia luodun arvon intensiteetis- tä, työnkuvan luonnetta sekä organisaation sisäisiä verkostoa. Kaikkia tuloksia on mah- dotonta esitellä kattavasti tässä yhteydes- sä. Havaitsimme kuitenkin muun muassa sen, että laajempi verkostoituminen ja tie- tynlaiset verkostoasemat lisäävät sekä ar- vottamisen moninaisuutta että eräissä ta- pauksissa myös korkeampaa arvokkuuden kokemusta, minkä vuoksi laajempi verkos-
toituminen voi tarjota hyvän lähtökohdan moniarvoisuuden lisäämiseen. Tulevaisuu- den pohdinnan osalta keskeinen havain- tomme oli, että yrityksessä vallitsee laajas- ti markkinoiden, teollisuuden, inspiraation ja ekologian arvon lajiin perustuvat arvot- tamisen tavat, joiden mukaista arvoa myös koetaan luotavan runsaasti. Toisaalta ha- vaitsimme myös, että ne henkilöt, jotka kokevat toimintansa vähiten arvokkaaksi markkinoiden lajin mukaisesti, ovat myös organisaatiossa keskeisissä siltaavissa ver- kostoasemissa, heidän osaamisensa on kor- keatasoista ja heidän kykynsä nähdä asioi- den arvoa monipuolisesti on keskimääräis- tä korkeampaa. Mikäli markkinoiden arvon laji näyttää epävarmalta ja sen mukaiseen toimintaan kohdistuu tyytymättömyyttä, on yrityksen hyödyllistä kehittää muiden arvon lajien varaan rakentuvaa toiminta- kulttuuria.
Arvottamisen synergiat ja riskit: tapaus uusi markkinointiviestintä
Kolmas esimerkkimme koskee useiden ra- japintojen synergioiden merkitystä arvon- luonnissa. Markkinointiviestinnän alalla toimiva yritys D pyrkii tuottamaan yritys- asiakkailleen uudenlaista lisäarvoa tarjoa- malla räätälöityä, monialaista ja moni- mediaista markkinointiviestinnän palvelua.
Räätälöinti viittaa siihen, että yritys ja sen asiakkaat voivat suhteellisen vapaasti päät- tää, millaista toimintaa ja millaista arvoa yhteistyöllä tavoitellaan – lähtökohtana on vain se, että kaikki palvelut tulevat sa- masta ”luukusta”. Yritys poimii asiakkaan- sa projektiin sopivimmat toimijat vasta pal- velun/tuotteen sopimisen jälkeen eräänlai- sen alustatalouden hengessä. Kyseinen yri- tys on alallaan tunnettu, tunnustettu sekä monitasoisesti ja laajasti verkostoitunut.
Yrityksen toiminta on organisoitu kaksi- tasoisesti: jatkuvuutta ylläpitävistä ydin- toiminnoista vastaa pienehkö kokeneiden
toimijoiden tiimi, kun taas sisällöntuotan- nosta vastaa yrityksen parissa hyvämaineis- ten freelancereiden joukko. Yritys pystyy tällä tavoin tarjoamaan asiakkailleen var- sin johdonmukaisesti paitsi markkinoiden myös mielipiteen arvon lajin mukaista lisä- arvoa, koska se kykenee hankkimaan kiin- nostavimpiin projekteihin myös kiinnosta- vimmat ja toistensa kanssa työskentelystä merkittävästi kiinnostuneet tekijät. Näiden tuotokset lisäävät yrityksen kiinnostavuut- ta entisestään sekä asiakkaiden että freelan- cereiden suuntaan. Epäonnistumiset ovat olleet toistaiseksi vähäisiä. Osittain onnis- tumista selittävät avainhenkilöiden erittäin laaja verkostoituminen ja hyvän maineen nopea leviäminen alalla.
Yrityksen D toimintaan kuuluu näin ollen mielipiteen arvon lajin mukainen arvon luonti koko sen arvoketjussa ja -ver- kostossa: sen liiketoimintamalli toimii, koska se kykenee olemaan trendikäs joka kohdassa. Mielipiteen järjestyksen varaan rakentuvassa arvoketjussa piilee kuiten- kin myös riskinsä. Yksikään yritys ei pysy ikuisesti trendikkäänä. Trendikkyyden yl- läpitäminen asiakkaiden parissa on pitkälti riippuvaista siitä, miten yritys pystyy erot- tautumaan positiivisesti muista toimijoista ja projekteista. Samalla organisaation toi- minnan osalta on erityisesti pyrittävä vält- tämään tekijöitä, jotka saavat freelancerit kokemaan työskentelyn yritykselle ongel- malliseksi (esim. yrityksen kokeminen epä- oikeudenmukaiseksi tai epäluotettavaksi), koska tämä näkyy nopeasti huonona mai- neena arvoverkostossa. Myös freelancerei- den hankkiminen voi johtaa epäonnistu- misiin, mikäli maine ei vastaa substanssi- osaamista. Toiseksi yritys on riippuvainen sen avainhenkilöstön osaamisesta. Organi- saation hallinta maineen arvolla ei ole pa- ras ratkaisu oman oppimisen edistämiseen, koska vain pieni osa oppijoista jää organi- saatioon. Toiminnan jatkuvuus vaatii tä- män vuoksi huomattavaa sitoutumista yri-
tykseen. Esimerkiksi kodin lajin mukaisen arvon lisääminen voisi kohentaa avainhen- kilöstön sitoutumista. Yhden arvottamisen tavan varaan vahvasti rakentuva toiminta voi näin ollen vaatia muiden arvottamista- pojen omaksumista, jotta toiminnan riske- jä voitaisiin hallita.
Johtopäätökset
Tässä artikkelissa on kuvattu nykyaikaisen taloussosiologisen arvotutkimuksen käsi- tyksiä toiminnan arvosta ja sovellettu näi- tä käsityksiä liiketoiminnan monipuolisen arvonlisäyksen suuntaviivojen pohdintaan.
Analyysimme perusteella arvon la jien tun- nistaminen auttaa arvioimaan, millaisen arvon ylläpitäminen on toiminnan jatku- vuuden kannalta keskeistä ja millaisen ar- von lisäämiseen yrityksellä on eniten po- tentiaalia, mutta myös millaisia riskejä näihin liittyy. Jatkotutkimuksen kannal- ta on oleellista huomata, että viitekehyk- sen avulla voidaan myös tarkastella orga- nisaation yksittäisten käytäntöjen moniar- voisuutta. Mikäli käytäntö tuottaa useam- man arvon lajin mukaista arvoa indikoivaa informaatiota (esim. positiivisia emoo- tioita, tehokkuutta indikoivia käppyröitä ja tarpeiden tyydyttämistä), voidaan sitä to- dennäköisesti käyttää hyväksi monen eri- laisen arvon luomisessa. Hypoteesina voi- daan esittää, että mitä useampaa arvon la- jia erilaisissa toiminnossa hyödynnetään, sitä merkittävämpi asema toiminnolla tu- lisi olla kokonaisvaltaisissa arvonmuodos- tuksen prosesseissa. Samalla on kuitenkin muistettava, että yhden arvon lajin tietoi- nen lisääminen voi helposti johtaa mui- den vähenemiseen. Jo pelkkä ehdotus ar- vioinnista mittaamalla voi heikentää inspi- raation (luovuus vähenee) ja kodin (luotta- mus heikkenee) lajin mukaista arvonmuo- dostusta. Mikäli tällaisia lehmänkauppoja esiintyy runsaasti, on yrityksessä syytä poh- tia, voitaisiinko lehmänkauppoja jotenkin välttää käytäntöjä muuttamalla.
Arvon lajit tarjoavat kiinnostavan työka- lun myös yritysetiikan tutkimukseen. Mo- net yritykset vetoavat nykyään esimerkik- si ympäristöarvoihin. Jotta asiakkaat ja si- dosryhmät voisivat kokea näiden arvojen olevan toiminnassa läsnä, on heidän myös koettava toiminnan edistävän jollain taval- la elämän jatkuvuutta ja saatava jonkinlais- ta materiaalista, tarpeiden tyydyttämiseen liittyvää informaatiota tähän liittyen. Moni yritys kertoo myös pitävänsä huolta työn- tekijöistään. Tämä voi kuitenkin tarkoittaa hyvin eri asiaa, kun arvo toteutetaan kansa- laisuuden, kodin tai teollisuuden lajin mu- kaisesti. Jotta työntekijöistä huolehtiminen koettaisiin arvokkaaksi kansalaisuuden la- jin mukaisesti, täytyy työntekijöiden todel- la kokea muotoilevansa yhteisiä päämääriä, olevansa keskenään tasa-arvoisessa asemas- sa ja nauttivansa yhteisesti määritellyis- tä oikeuksista. Jotta huolehtiminen näkyi- si kodin mukaisesti, täytyy työntekijöiden kokea olevansa perheenjäseniä, hyväksyä auktoriteetit, voivansa keskustella kaikesta luottamuksellisesti ja kokea jakavansa joi- tain ”salaisuuksia”. Mikäli taas huolehtimi- nen tapahtuu teollisuuden lajin mukaises- ti, on huolehtimisessa kyse erilaisista hy- vinvointia lisäävistä tekniikoista ja projek- teista tuottavuuden kasvattamisen ehdoil- la. Tällöin työntekijöiden täytyy hyväksyä projektien päämäärät, olla sitoutuneita nii- den toteuttamiseen sekä saada hyvinvoin- nin kehitystä koskevaa laskettua tai muuten selkeästi sitä representoivaa informaatiota.
Kaikkia näitä ei voi saada kerralla. Mikä- li yrityksessä on kuitenkin olemassa käy- täntöjä, jotka läpäisevät enemmän kuin yh- den arvon lajin mukaiset ”testit”, voidaan sanoa, että yritys huolehtii työn tekijöistään kiistatta moniarvoisesti.
Lähteet
Boltanski, L. & Thévenot, L. (2006). On justification: economies of worth. Prin- ceton, NJ: Princeton University Press.
Christensen, C. (1997). The Innovator’s Dilemma: When New Technologies Cause Great Firms to Fail. Cambridge, MA: Harvard Business Review Press.
Davies, W. (2015). The Happiness In- dustry: How the Government and Big Business Sold Us Well-Being. Lontoo:
Verso.
Doganova, L. & Muniesa, F. (2015). Capi- talization devices: business models and the renewal of markets. Teoksessa Ma- king Things Valuable, toim. M. Korn- berger, L. Justesen, A. K. Madsen & J.
Mouritsen. Oxford: Oxford University Press, ss. 109–125.
Etymoline. (2015). Value. Online Ety- mology Dictionary. http://www.ety- monline.com/index.php?allowed_
in_frame=0&search=value, (Luettu 15.1.2016.)
Eymard-Duvernay, F., Favereau, O., Or- léan, A., Salais, R. & Thévenot, L.
(2005). Pluralist Integration in the Economic and Social Sciences: The Economy of Conventions. Post-Autis- tic Economics Review 34, ss. 22–40.
Gond, J. P., Leca, B. & Cloutier, C.
(2015). An economies-of-worth perspective on strategy as practice: jus- tification, valuation and critique in the practice of strategy. Teoksessa Golsork- hi, D., Rouleau, L., Seidl, D., & Vaa- ra, E. (toim.) Cambridge Handbook of Strategy as Practice:. Cambridge: Cam- bridge University Press, ss. 199–219.
Jagd, S. (2007). Economics of Convention and New Economic Sociology: Mutual
Inspiration and Dialogue. Current So- ciology 55 (1), ss. 75–91.
Jagd, S. (2011). Pragmatic sociology and competing orders of worth in organiza- tions. European Journal of Social The- ory 14 (3), ss. 343–359.
Kornberger, M., Justesen, L., Madsen, A.
K. & Mouritsen, J. (2015). Introducti- on: Making Things Valuable. Teokses- sa Making Things Valuable, toim. M.
Kornberger, L. Justesen, A. K. Madsen
& J. Mouritsen. Oxford: Oxford Uni- versity Press, ss. 1–16.
Lehtonen, T. K. & Lonkila, M. (2008).
Laurent Thévenot – yhteiselon oikeu- tukset ja kritiikit. Sosiologia 45 (4), ss.
342–346.
Luhtakallio, E. & Ylä-Anttila, T. (2011).
Julkisen oikeuttamisen analyysi sosiolo- gisena tutkimusmenetelmänä. Sosiolo- gia 48 (1), ss. 34–51.
Oldenhof, L., Postma, J. & Putters, K.
(2014). On Justification Work: How Compromising Enables Public Mana- gers to Deal with Conflicting Values.
Public Administration Review, 74 (1), ss. 52–63.
Patriotta, G., Gond, J. P. & Schultz, F.
(2011). Maintaining legitimacy: cont- roversies, orders of worth, and public justifications. Journal of Management Studies, 48 (8), ss. 1804–1836.
Porter, M. E. (1985). The Competiti- ve Advantage: Creating and Sustaining Superior Performance. New York, NY:
Free Press.
Prasad, B. (2001). Total value manage- ment — a knowledge management concept for integrating TQM into con- current product and process develop- ment. Knowledge and Process Manage- ment 8 (2), ss. 105–122.
Rosen, M. (1988). You Asked for It:
Christmas at the Bosses’ Expense.
Journal of Management Studies, 25 (5), ss. 463–480.
Sorsa, V. P. (2013). Voiko taloustiede pe- rustua pluralistiselle arvokäsitykselle?
Teoksessa Eskelinen, T. & Heikkilä, S.
(toim.) Talous ja arvo. Helsinki: Miner- va, ss. 68–90.
Sorsa, V. P. & Eskelinen, T. (2011). Julki- sen oikeuttamisen analyysi, moraaliset arvostelmat ja kiista vallankäytön koh- teena. Sosiologia, 46 (3), ss. 253–258.
Stark, D. (2009). The sense of dissonan- ce: Accounts of worth in economic li- fe. Princeton, NJ: Princeton Universi- ty Press.
Thévenot, L., Moody, M. & Lafaye, C.
(2000). Forms of Valuing Nature. Ar- guments and Models of Justification in French and American Environmen- tal Disputes. Teoksessa Lamont, M. &
Thévenot, L. (toim.) Rethinking Com- parative Cultural Sociology. Reper- toires of Evaluation in France and the United States, Cambridge: Cambridge University Press, ss. 229—272.
Vatin, F. (2013). Valuation as Evaluating and Valorizing. Valuation Studies, 1 (1), ss. 31–50.
Zimmerman, M. (2015). Value and Nor- mativity. Teoksessa Hirose, I. & Olson, J. (toim.) The Oxford Handbook of Va- lue Theory. Oxford: Oxford University Press, ss. 13–28.
• DPhil, dosentti Ville-Pekka Sorsa työskentelee johtamisen ja organisoinnin apulaisprofessorina Hanken Svenska handelshöskolanissa.
Sähköposti: ville-pekka.sorsa@hanken.fi
n Artikkelit
RIIKKA LEPPÄNEN, JOHANNA KUJALA & ANNA HEIKKINEN
Näkökulmia
suomalaisten pk-yritysten kehitysmaaliiketoimintaan
n Tiivistelmä
Julkisen sektorin taloudelliset paineet, kehitysapukriittisyys ja yksityisen sektorin kasvanut yritysvastuullisuus ovat edistäneet yritysten osallistumista kehitysyhteistyöhön erityisesti 2000-luvulla. Kehitysyhteistyöbudjettien kasvusta huolimatta yritysten aikaansaamista kehitysvaikutuksista tiedetään kuitenkin vielä varsin vähän.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan neljän suomalaisen pk-yrityksen sosiaalisen vastuullisuuden käytäntöjä sekä yritysten toimien suhdetta Suomen kehitysyhteistyöhön. Tutkimuksen tapausyritykset ovat vastaanottaneet Finnpartnershipin liikekumppanuustukea. Tutkimuksen aineisto koostuu haastatteluista ja dokumenteista ja se on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yritysten rooli kehitysyhteistyötoimijoina on uusi ja siihen liittyy vielä paljon epäselvyyksiä. Pk-yritysten sosiaalinen vastuullisuus kehittyvissä maissa on arvopohjaista, käytännönläheistä ja haastavaa. Pk-yrityksen pitävät kehityspolitiikkaa vieraana, vaikka niiden liiketoiminta luo lisäarvoa kohdemaahan. Lisäksi tutkimus osoittaa, että eri sidosryhmät asettavat yksityisen sektorin kehitysyhteistyölle erilaisia odotuksia hankkeiden tavoitteisiin, vaikuttavuuteen, mittaamiseen ja läpinäkyvyyteen liittyen. Tutkimuksessa ehdotetaan, että pk-yritysten kehitysyhteistyötä voitaisiin kehittää selkeyttämällä sille asetettuja tavoitteita ja vaikuttavuusmittaristoja sekä tekemällä raportoinnista läpinäkyvämpää.
Avainsanat: Finnpartnership, kehitysmaaliiketoiminta, kehitysyhteistyö, pk-yritys, sosiaalinen vastuullisuus, yksityinen sektori
JONNE RENVALL, TAY
Johdanto
K
ehitysmaaliiketoiminta, eli länsi- maisten yritysten liiketoiminta OECD:n määrittelemissä ylem- män tai alemman tulotason kehi- tysmaissa, on yleistynyt globalisaation seu- rauksena 1980-luvulta alkaen (Elinkeino- elämän keskusliitto 2015; Klein 2000).Viime aikoina myös yhä useammat suo- malaiset yrityksen ovat toteuttaneet kehi- tysmaaliiketoimintaa, vaikkakin sen osuus suomalaisesta liiketoiminnasta onkin edel- leen verrattain vaatimaton (Kuvaja 2014).
Kehitysmaaliiketoimintaan liittyy olen- naisesti kaksi ominaisuutta. Ensinnäkin sen voidaan nähdä tarjoavan houkuttele- via liiketoimintamahdollisuuksia edullisten tuotanto kustannuksien, hyödynnettävien luonnon varojen ja ostovoimapotentiaalin muodossa (Prahalad 2004). Toiseksi sii- hen yhdistetään myös suuria riskejä muun muassa kehittyvään toimintaympäristöön, erilaiseen toimintakulttuuriin ja sidosryh- mien näkemyksiin liittyen (Jansson 2007).
Kehitysmaaliiketoiminnan yleis tyessä sen rooli osana kehityspolitiikkaa on kasva- massa. Myös kehitysmaatutkimuksessa on tunnistettu, että nykyisenkaltainen avun- antajamaasta riippuvainen kehitysyhteis- työ ei yksin riitä täyttämään kehityspolitii- kan tavoitteita vaan myös yksityistä sekto- ria tarvitaan pitkäjänteisen kehityspolitii- kan toteuttamisessa (Hakkarainen & Mä- kinen 2010).
Kehitysyhteistyö tarkoittaa kumppa- nuuksia, joissa korkeamman tulotason maat tuovat osaamista ja rahoitusta alem- man tulotason maihin (Ulkoasiainminis- teriö 2015). Kehitysyhteistyön tavoitteina on poistaa äärimmäinen köyhyys ja taata perusoikeudet kaikille maailman ihmisil- le. Näiden tavoitteiden tulee toteutua kai- kissa, myös liiketoimintaan pohjautuvis- sa, kehitysyhteistyön piirissä toteutettavis- sa hankkeissa (Finnpartnership 2015b; Ul- koasiainministeriö 2016). Kehitysyhteis-
työn tavoitteiden ja ylipäänsä länsimaisen liiketoiminnan vaikutuksia kehitysmaihin on kuitenkin tutkittu vasta vähän (Jama- li 2007; Ylönen 2015). Kehitysyhteistyön asiantuntijat ja kansalaisjärjestöt ovat esit- täneet niistä eriäviä arvioita. Yhtäältä näh- dään, että kestävä talouskasvu on tärkeä edellytys köyhyyden poistamisessa ja yri- tyksillä on merkittävä rooli työpaikkojen ja koulutuksen tarjoamisessa kehitysmais- sa (Elinkeinoelämän keskusliitto 2015).
Lisäksi yksityinen ja kolmas sektori voi- vat edistää kehitysmaissa ihmisoikeuksien ja tärkeimpien sosiaalisten palveluiden to- teutumista (Kuronen ym. 2012). Toisaalta länsimaisten yritysten voidaan katsoa jopa heikentäneen kehitysmaiden kehitystä ja hyvinvointia silloin kun niiden toimintaan on liittynyt vakavia työ- ja ihmisoikeus- loukkauksia, kuten lapsi- ja pakkotyötä, ympäristökatastrofeja, kuten öljyvuotoja ja sademetsien tuhoutumista, tai vaarallis- ten tuotteiden myyntiä (Nilsson ym. 2012).
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suo- malaisten pienten ja keskisuurten yri- tysten, eli pk-yritysten, kehitysmaaliike- toiminnan sosiaalisen vastuullisuuden käytäntöjä sekä yritysten toimien suhdet- ta Suomen kehitysyhteistyöhön. Sosiaa- linen vastuu tarkoittaa yritysten vastuuta toiminnan sosiaalisista vaikutuksista esi- merkiksi työntekijöihin ja heidän perhei- siin, paikallisyhteisöön ja yhteiskuntaan liittyen (World Business Council on Sus- tainable Development, WBCSD 2000).
Empiirisen tutkimuksen kohteeksi on va- littu neljä suomalaista pk-yritystä, jotka ovat vastaanottaneet Finnpartnershipin koordinoimaa mutta ulkoasiainministe riön kehitysyhteistyöbudjetista rahoittamaa liike kumppanuustukea kehitysmaaliike- toimintansa aloittamiseen tai kehittämi- seen. Liike kumppanuustuen seurauksena voidaan olettaa, että näiden yritysten toi- mintaan kohdistuu erityisen suuria odo- tuksia sosiaalisen kehityksen edistämises-
