Arkielämän tunteet
Omien tunteiden säätely apukeinona stressin ennalta- ehkäisyyn
Katri Keskinen
Opinnäytetyö, ylempi AMK Toukokuu 2021
Terveys- ja hyvinvointialat
Sairaanhoitaja (ylempi AMK), Sosiaali- ja terveysalan ylempi AMK
Kliininen asiantuntija
Keskinen, Katri
Arkielämän tunteet, Omien tunteiden säätely apukeinona stressin ennalta-ehkäisyyn Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Toukokuu 2021, 45 sivua.
Terveys- ja hyvinvointialat. Sairaanhoitaja, Sosiaali- ja terveysalan ylempi AMK. Opinnäytetyö YAMK.
Julkaisun kieli: suomi
Verkkojulkaisulupa myönnetty: kyllä Tiivistelmä
Työn ja perheen yhteensovittaminen on yhteiskuntapoliittinen haaste sekä yksi työn stressitekijöistä, joka aiheuttaa ristiriitaa arjen eri osa-alueiden yhdistelemisessä. Perheiden ja yksilöiden keskinäisten haasteiden vaihdellessa työn ja perheen yhteensovittaminen koskettaa kaikkia, jotka haluavat toimivia ratkaisuja työn ja muun elämän yhdistämiseen. Väsymyksen ja uupumuksen lisääntyessä työikäisillä aikuisilla tarvitaan enemmän yksilöllisempiä ratkaisuja ja henkilökohtaisempia palveluita sekä toimivia ennalta ehkäiseviä toi- menpiteitä auttamaan kriiseistä selviämisessä.
Opinnäytetyö toteutettiin kehittämistyönä yhteistyössä Discovery Street Oy:n toimihenkilöiden kanssa. Ta- voitteena oli suunnitella ja toteuttaa koulutustilaisuus työelämässä oleville aikuisille, joilla on kiinnostusta löytää toimivia ratkaisuja työn ja perheen yhteensovittamisen haasteisiin. Kehittämistyö toteutettiin kokei- levan kehittämisen menetelmää käyttäen ja työn sisältö rakentui yhteistyötiimin kanssa pidetyissä aivoriihi- tapaamisissa sekä kirjallisuuden, tutkitun tiedon ja julkaisujen pohjalta.
Yksilöllisten keinojen löytämistä varten jokaisen tarvitsee pohtia omia henkilökohtaisia arvoja ja tapoja toi- mia. Itsetuntemukseen vaikuttaa keskeisesti tunteet, jotka ovat läsnä kaikkialla jokapäiväisessä elämässä.
Tunnetaitoja voi jokainen opetella ja rikastuttaa elämäänsä tunteiden säätelyn avulla. Tunnetaitojen hallit- seminen lisää tunne-elämän vakautta, auttaa sietämään epävarmuutta sekä pysymään tyynenä tuntemat- toman edessä.
Kehittämistyönä muodostui Arkielämän tunteet-koulutus, jonka tarkoitus on herättää osallistuja pohtimaan työn ja perheen yhteensovittamista oman elämän näkökulmasta, auttaa osallistujaa tunnistamaan itseensä vaikuttavia stressitekijöitä sekä löytämään keinoja, joilla voi helpottaa työn ja perheen yhteensovittamista.
Osallistujat kokivat toiminnan hyvänä ja herättelevänä pohtimaan omaa arkea uusin keinoin.
Avainsanat (asiasanat)
Tunnetaidot, itsetuntemus, hyvinvointi, koulutus Muut tiedot (salassa pidettävät liitteet)
Liite 3. on salassa pidettävä seuraavat kaksi (2) vuotta.
Keskinen, Katri
Emotions of everyday life
Regulation of one’s own emotions as a means of preventing stress
Jyväskylä: JAMK University of Applied Sciences, May 2021, 45 pages.
Health and well-being. Nurse, Bachelor of Science in Social and Health Sciences. Thesis YAMK Permission for web publication: Yes
Language of publication: Finnish Abstract
Reconciling work and family is a socio-political challenge and one of the stressors of work, which creates a contradiction in reconciling everyday aspects. As the challenges between families and individuals vary, re- conciling work and family affects anyone who wants solutions to connect all aspects of life. As fatigue and exhaustion increase, working-age adults need more personalized solutions and more personalized services, as well as effective preventive measures to help them cope with crises.
The thesis was implemented as development work in cooperation with the employees of Discovery Street Oy. The aim was to plan and implement a training session for working adults who are interested in finding workable solutions to the challenges of reconciling work and family. The development work was carried out using the method of experimental development, and the content of the work was based on brainstorming meetings with the co-operation team and because of literature, researched information, and publications.
In order to find individual ways, one needs to consider everyone’s personal values and ways of doing things. Central to self-knowledge are emotions that are present everywhere in everyday life. Emotional skills can be learned and enriched by everyone through the regulation of emotions. Mastering emotional skills increases the stability of emotional life, helps to tolerate uncertainty and to remain calm in the face of the unknown.
Emotions of Everyday Life - training was completed from the development work. The purpose of the trai- ning is to inspire the participant to think about reconciling work and family from the perspective of their own life, to help the participant identify stressors and to find ways to reconcile work and family. Partici- pants felt the activities were good and encouraged them to reflect on their own daily lives in a new way.
Keywords/tags (subjects)
Emotional skills, self-knowledge, wellbeing, education Miscellaneous (Confidential information)
Confidential Annex 3. for the next two (2) years.
Sisältö
1 Johdanto ... 2
2 Työn ja perhe-elämän yhdistäminen ... 4
2.1 Työn ja perheen yhteensovittamisen haasteet ... 5
2.2 Perhe-elämän haasteet ... 7
2.2.1 Stressi ... 9
2.2.2 Uupumus ... 10
2.2.3 Palautuminen ... 11
3 Tunteet osana joka päiväistä elämää ... 12
3.1 Tunneäly ... 15
3.2 Tunnetaidot ja tunteiden sääteleminen ... 17
3.2.1 Kuinka tunteita säädellään? ... 18
4 Kehittämistyön tarkoitus ja tavoitteet ... 21
5 Kehittämistyön toteutus ... 21
5.1 Kokeileva kehittäminen ... 21
5.2 Aivoriihi ... 23
5.3 Kehittämistyön työryhmä... 25
6 Kehittämistyön prosessi ... 25
6.1 Tiedonhaku kehittämistyöhön ... 26
6.1.1 Kokemuksellisen oppimisenmalli... 28
6.2 Kehittämistyön tuotos: Koulutus Arkielämän tunteet, perhe työ ja tunteiden säätely 29 6.3 Koulutuksen yhteenveto ja jatkosuunnitelma ... 34
7 Pohdinta ... 35
7.1 Kehittämistyön eettisyys ja luotettavuus ... 39
7.2 Johtopäätökset ja kehittämisehdotukset ... 40
Lähteet ... 41
Liitteet ... 46
Liite 1. Saatekirje pilotointikoulutukseen ... 46
Liite 2. Koulutuksen sisältö: PowerPoint, diaesitys ... 47
Liite 3. Salassa pidettävä liiteaineisto ... 48
Liite 4. Palautekysely ... 49
Kuviot Kuvio 1. Kehittämistyön prosessi ... 26
1 Johdanto
Kansallisella tasolla ja EU-politiikassa koko 2000-luvun yksi keskustelluimmista aiheista on ollut työn ja perheen yhteensovittaminen (Keyriläinen, Pärnänen & Sutela 2019, 259), joka on yksi yh- teiskuntapoliittinen haaste (Rotkirch & Sorsa 2020, 8) sekä eräs useasta työn stressitekijästä (Cartwright & Cooper 1997, 67). Suomessa työn ja perheen yhteensovittamisen teema liittyy lapsi- perheiden hyvinvointiin, työelämänlaatuun sekä sukupuolten tasa-arvoon (Keyriläinen ym. 2019, 259). Perheiden ja yksilöiden keskinäiset haasteet ja tilanteet vaihtelevat, kuten myös työn luonne ja työnantajien mahdollisuudet huomioida työntekijöiden yksilöllisiä tarpeita. Työntekijän kohtaa- minen työpaikalla kokonaisena ihmisenä, jolla on rooleja myös työpaikan ulkopuolella auttaa yh- distämään työ- ja perhe-elämää. (Rotkirch ym. 2020, 9.) Työn ja perheen yhteensovittamisesta ai- heutuva ristiriita voi kulkeutua työn ja perheen välillä molemmin puolin. Työhön liittyvien asioiden on kumminkin havaittu herkemmin siirtyvän kotiin kuin kotiasioiden työhön. (Ojanen 2017, 25-26, 158.) Perheenjäsenet tuovat mukanaan kotiin vaikutteita niistä ympäristöistä, joissa viettävät päi- vänsä sekä vievät kokemuksiaan kodin ulkopuolelle. Siirtymätilanteet kotoa toiseen toimintaym- päristöön sekä toimintaympäristöstä kotiin palaaminen koetaan perheissä erityisen hankaliksi.
(Lämsä, Malinen & Rönkä, 2009, 12, 16.)
Työn ja perheen yhteensovittaminen koskettaa kaikkia, jotka etsivät toimivia ratkaisuja työn, tär- keiden ihmissuhteiden, hoitovastuiden ja muun elämän yhdistämiseksi. Monissa tapauksissa haas- teet työn ja perheen yhteensovittamisessa johtuvat asenteista sekä räätälöityjen joustojen toteut- tamisesta. (Rotkirch ym. 2020, 8-9.) Tilastokeskuksen digiajan työelämä – työolotutkimukset (1977-2018) kertovat henkisen väsymyksen sekä monen muun jaksamiseen vaikuttavan tunteen lisääntyneen vuodesta 2013 vuoteen 2018 (Keyriläinen ym. 2019, 313). Työn vuoksi ylikuormittu- nut ihminen ei välttämättä jaksa selvittää, mistä apua saa ja oman jaksamattomuuden myöntämi- nen voi olla työntekijälle haasteellista, koska työkulttuurissa on pitkältä korostettu pärjäämistä (Tiessalo 2019). Työn kuormittamisen lisäksi työikäisiä kuormittaa myös hektinen elämä, joka muodostuu työasioiden hoitamisen ja muistamisen lisäksi lasten ja mahdollisesti omien vanhem- pien asioiden hoitamisesta ja aikatauluista. Hektinen elämä kuormittaa muistia ja heikentää kes- kittymiskykyä nuorilla sekä varhaista keski-ikää elävillä aikuisilla. (Keyriläinen ym. 2019, 299.) Työntekijöiden uupuminen viestii hallinnan menettämisestä ja motivoivien tavoitteiden kadotta- misesta. Kun huomio kiinnitetään vain taloudelliseen aikaansaannokseen, ihminen ei koe itseään ja työtään arvokkaaksi. (Kähönen 2018, 12.)
Työelämän kokonaisvaltaisessa muutoksessa mahdollisuudet ja epävarmuudet kasvavat. Nopea tekninen kehitys on vapauttanut ihmistä ajan ja paikan rajoituksista sekä samalla vienyt vapautta olla rauhassa ja suojassa jatkuvalta tietovirralta. Kiihtyvä muutos tuo suuria haasteita yksittäiselle ihmiselle ottaa vastuuta itsestään ja selviytymisestään. Kun ihminen jää valintojen kanssa yksin, moni kokee olevansa eksyksissä. Terveyden ja hyvinvoinnin kannalta tärkeiksi kysymyksiksi nou- see, mikä auttaa selviämään ja jaksamaan vaikeissakin olosuhteissa? Kuinka rakentaa hyvä ter- veys, mielekäs, hallittava ja ymmärrettävä elämä, jossa ihminen saa käyttöönsä oman potentiaa- linsa ja pystyy jatkossakin kehittämään itseään ja kasvamaan ihmisenä? (Kähönen 2018, 12-13.) Yksilöityvän yhteiskunnan kansalaiset kaipaavat yksilöllisempiä ratkaisuja sekä yhä henkilökohtai- sempia palveluita edistämään hyvinvointia (Oosi, Wennberg, Rausmaa & Kortelainen 2017, 19).
Työntekijän vastuu omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan korostuu yksilöllisen ja henkilökoh- taisen työmuodon myötä (Sitran trendit 2015). Henkinen hyvinvointi on alkanut viime vuosina kiinnostamaan yrityksiä. Työntekijöille tulisikin tarjota uupumusta ennalta ehkäiseviä palveluita, sillä moni työntekijä hakeutuu uupumuksen vuoksi työterveyteen vasta uuvuttuaan, jolloin autta- miskeinot ovat vähäisempiä. Henkinen jaksaminen on pitkälle työntekijän vastuulla ja jaksamison- gelmat tarvitsevat yksilöllisempiä keinoja, työntekijän omien arvojen ja työtapojen arviointia sekä pohdintaa. (Tiessalo 2019.)
Tunteet ovat tärkeä osa ihmisten välistä vuorovaikutusta ja viestintää. Ne ovat rakentava, kiinnipi- tävä ja hajottava voima perhe- ja läheissuhteissa. Tunteet ovat läsnä kaikkialla heijastaen ja muo- katen ihmisille merkityksellisiä asioita, tapahtumia tai muutoksia sosiaalisissa suhteissa ja ihmisten elämässä. (Eerola & Pirskanen 2018, 7-9.) Siinä missä perheenjäsenten väliseen toimintaan vaikut- taa tunteet, ne vaikuttavat myös työelämässä. Toimiva yhteistyö erilaisten ihmisten välillä vaatii ymmärrystä siitä, millainen itse on ja kykyä ymmärtää muita. (Surakka & Rantamäki 2013, 24.) Tä- män kehittämisprojektin tuotoksena syntyi koulutustilaisuus työssäkäyville aikuisille, joilla on kiin- nostusta löytää toimivia ratkaisuja työn ja perheen yhteensovittamisen haasteisiin. Koulutuksen tarkoituksena on herättää osallistuja pohtimaan työn ja perheen yhteensovittamista oman elä- män näkökulmasta, auttaa osallistujaa tunnistamaan itseensä vaikuttavia stressitekijöitä sekä löy- tämään keinoja, joilla voi helpottaa työn ja perheen yhteensovittamista. Tietoinen omasta hyvin- voinnista ja jaksamisesta vastuunottaminen tarvitsee itsetuntemusta (Keyriläinen ym. 2019, 216), jolloin avainasemassa on tunteet.
2 Työn ja perhe-elämän yhdistäminen
Ihmisen terveys on moniulotteinen dynaaminen prosessi, joka koostuu inhimillisistä, älyllisistä, so- siaalisista, emotionaalisista ja fyysisistä voimavaroista. Ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle on tär- keää elämän tarkoituksen kokeminen, suhteet toisiin ihmisiin sekä kyky ymmärtää ja hallita omaa elämää. Mahdollisuus toteuttaa ja kehittää omia kykyjään ammattilaisena sekä tarve kasvaa ihmi- senä ottamaan vastuuta omasta ja toisten ihmisten tarpeista hyvään elämään. (Kähönen 2018, 12.) Yksilöllisen uran rakentamisessa työura yhdistyy joustavasti perheeseen sekä oman hyvinvoin- nin ja terveyden huolehtimisen lisäksi osaamisen kehittämiseen (Väänänen, Smedlund, Törnroos, Kurki, Soikkanen, Panganniemi & Toppinen-Tanner 2020, 24). Suopeampi organisaatiokulttuuri (avoin ilmapiiri, kollegoiden ja esimiesten joustavuus) työntekijän yksityiselämän tarpeita kohtaan lisää työn ja perhe-elämän synergiaa (Hartikainen 2010, 295).
Väestöliiton vuoden 2018 tutkimuksen mukaan perheen ja työn yhteensovittamista koetaan hel- pottavan eniten joustavilla työajoilla, työyhteisöltä ja esimieheltä saadulla tuella sekä läheisten ja isovanhempien antamalla lastenhoidon avulla. Työaikajoustot eivät kumminkaan yksin riitä vaan tarvitaan yhteiskunnan ja työpaikkojen rakenteellista ja asteellista tukea, kuten myös vanhempien taitoa pitää työ ja perhe erillään. Työyhteisöltä saatu tuki ja ymmärrys vanhempien haastavia aika- tauluja sekä elämäntilannetta kohtaan ja työpaikalla koettu myönteinen sekä perheystävällinen ilmapiiri on huomattu vaikuttavan onnistuneeseen työn ja perheen yhteensovittamiseen. (Rotkirch ym. 2020, 94.) Perheystävällisessä yrityksessä ajatellaan työntekijän haluavan ja voivan sitoutua sekä työhön, että perheeseen. Tällaisessa yrityksessä perheen ja työn yhteensovittaminen näkyy johdon asenteissa, tuessa ja joustavuudessa sekä työyhteisön yleisestä ilmapiiristä. Myös mahdol- lisuudesta hyödyntää perhevapaita ja lyhyempää työaikaa sekä vaikuttaa oman työajan pituuteen.
(Kinnunen & Mauno 2002, 113-114.) Työaikojen joustamisen on huomattu vaikuttavan positiivi- sesti työn ja perheen yhteensovittamiseen useammassa tutkimuksessa (Rotkirch ym. 2020, 74;
Kinnunen ym. 2002, 114; Kinnunen, Laitinen & Malinen 2009, 147; Neitola 2011, 223).
Työelämä on jatkuvassa muutoksessa, jossa moniroolisuus, yhteistyö ja itseohjautuvuuden tarve korostuu (Väänänen ym. 2020, 18). Yksilöltä vaaditaan rajoja sekä taitoa tunnistaa uupumuksiin johtavia merkkejä (Keyriläinen ym. 2019, 258). Globaalit muutokset aiheuttavat ennakoimattomia tilanteita ja monille ennakoimattomuus on stressitekijä, joka vaikeuttaa elämän suunnittelua sekä
lisää psyykkistä kuormittuvuutta (Väänänen ym. 2020, 19). Psyykkinen oirehtiminen lisääntyi voi- makkaasti vuosien 2013-2018 välillä (Keyriläinen ym. 2019, 258). Työntekijän psyykkiseen hyvin- vointiin vaikuttaa myös emotionaalisen vaativuuden lisääntyminen työpaikoilla. Muuttuvien haas- teiden ymmärtämistä ja kehityskulun seuraamista varten tarvitaan välineitä sekä uusia
innovatiivisia ja toimivia ratkaisuja, jotta työikäisten hyvinvointia voidaan ylläpitää. Ennaltaehkäi- sevänä toimenpiteenä nähdään psykologisen turvallisuuden vahvistaminen sekä työntekijän sosi- aaliseen toimintaympäristöön vaikuttaminen, joka voi olla merkittävää työkyvyn rakentumisen ja kriiseistä selviämisen kannalta. (Väänänen ym. 2020, 18-20.)
2.1 Työn ja perheen yhteensovittamisen haasteet
Työn ja perheen välinen raja on viime vuosina tullut häilyväksi, koska työstä on tullut nykyteknolo- gian vuoksi tietotyötä, joka on ajasta ja paikasta riippumatonta. Globalisaation myötä yhteiskunta on valmiina reagoimaan joka hetki, ja tämä on lisännyt epäsäännöllisten työaikojen sekä yö- ja vuorotöiden määrää. Nämä muutokset lisäävät luonnollisesti työn ja perhe-elämän yhteensovitta- misen haasteita, koska työn teko ei rajoitu enää selkeästi työpaikalle, vaan yhä useampi tuo työn kotiin muun muassa etätöiden muodossa. Psykologisesti työn ja kodin rajat ovat tärkeitä, rajat aut- tavat ihmistä pitämään työn erillään muusta elämästä. Kun työn ja kodin väliset rajat häilyvät ihmi- set eivät aina pysty etäännyttämään itseään työn vaatimuksista ja työnteko saattaa jatkua kotona myöhään iltaan. (Kinnunen ym. 2009, 126-127.) Kasvavien vaatimusten ja jatkuvien muutosten vuoksi työn ja perheen sovittaminen yhteen on yhä haastavampaa. Elämän eri alueiden yhteenso- vittaminen on eräänlainen monimuotoinen arjen palapeli (Kinnunen ym. 2002, 99). Nykyaikainen arki ei ole enää maatalousyhteiskunnalle ominaista selviytymistaistelua jokapäiväisestä leivästä vaan enemmänkin kamppailua työn, perheen ja muiden elämänalueiden yhteensovittamista ja ai- katauluttamista itselle tärkeiden asioiden välillä (Lämsä ym. 2009, 13).
Suomalaiset vanhemmat kokevat perheen ja lapset merkitykselliseksi ja monella vanhemmalla on toive, että aika riittäisi perheelle ja työlle (Neitola 2011, 223). Suomessa alakouluikäisten lasten vanhempien työssäkäynnin mahdollistaa Suomalainen päivähoitojärjestelmä, jonka mukaan jokai- sella lapsella on subjektiivinen oikeus päivähoitoon eli lapsi voi saada hoitopaikan vanhemman työtilanteesta riippumatta. Päivähoidon tehtävänä on tukea lapsen kokonaisvaltaista kehitystä sekä perheiden kotikasvatusta. Lapsen ensisijainen kasvatusvastuu on vanhemmilla, jolloin lain
mukaan päivähoidon tehtävänä on tukea ja edistää kodin kanssa lapsen persoonallisuuden tasa- painoista kehitystä. (Laki lasten päivähoidosta 1973/367 & 1983/304; Lehtipää & Poikonen 2009, 70.)
Tutkimustulokset osoittavat, että työ ja perhe koetaan pääosin toisiaan tukevina elämänalueina (Hartikainen 2010, 293; Kinnunen ym. 2009, 132). Työstä kotiin siirtyminen koetaan sujuvam- maksi, kun työpäivä on sujunut hyvin, samoin työmotivaatio on parempaa, kun kotiasiat menevät hyvin. (Kinnunen ym. 2009, 132). Työ ja vanhemmuus ovat yhteydessä toisiinsa, kokemuksien ja tuntemuksien liikkuessa elämänalueelta toiselle. Samoin kuin koettu tyytyväisyys myös stressi ja uupumus voivat välittyvät mahdollisesti perheeseen ja vanhemmuuteen. (Kinnunen ym. 2002, 105). Kodin ja työn aiheuttama ylikuormittuminen näyttäisi olevan naisilla yleisempää ja heikentä- vän työhyvinvointia, kun miehillä ylikuormitus näkyy ennemmin henkisessä hyvinvoinnissa (Haka- nen 2004, 130). Hakasen (2004, 213) väitöskirjasta ilmenee, että ihmisten alkavat käyttämään ko- din ja vapaa-ajan voimavaroja työstä selviämiseen, kun työssä ylikuormitutaan, se näkyy muun muassa ärtyneisyytenä kotioloissa. Vanhemmat tarvitsisivat enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä ja työaikoihin. Yhteiskunnalta olisi tarvetta perhemyönteisempään arvomaail- maan, jossa perheen ja lasten palveluita parannettaisiin. (Neitola 2011, 223.)
Tunnesäätelytaidot ovat tärkeitä monissa ammateissa ja työtehtävissä (Kokkonen 2017, 49). Työ- paikalla tehtyihin päätöksiin vaikuttaa tunteet ja mitä kompleksisempi päätöstilanne sitä enem- män ihminen turvautuu tunteisiin. Jos päätöstilannetta ei pysty avaamaan analyyttisesti, ihminen tekee päätöksen intuitiivisesti tunteiden ja kokemushistorian pohjalta. Organisaatiossa tehtäviä päätöksiä ohjaa tunteet, kuten innostus, pelko, ahneus ja vallanhimo. Työpaikalla ilmenee erilaisia tunteita jatkuvasti, aiemmin mainittujen lisäksi esimerkiksi rohkeutta, myötätuntoa, herkkyyttä ja epävarmuutta. Monien työelämän ongelmien syynä on heikot tunnetaidot, jolloin ihminen ei aina osaa tunnistaa toisten tunteita eikä aina omien tunteiden tunnistaminen ja käsittely ole hallussa.
(Salminen 2015, 94-95.) Tietoisuus omista tunteista ja kyky säädellä tunteita erilaisissa työtilan- teissa vahvistaa sosiaalisia taitoja ja lisää ihmiseen itseen kohdistuvaa ymmärrystä ja hyväksyntää.
Tunnetaitojen osaaminen vaikuttaa työpaikan ilmapiiriin ja työntekijöiden välisiin suhteisiin sekä auttaa lisäämään työtyytyväisyyttä. (Salminen 2015, 100; Chao, Humphrey & Qian 2017, 193-194.)
2.2 Perhe-elämän haasteet
Perhe määrittyy elämäntilanteen mukaan ja yksilöllä voi olla elämän aikana useita perheitä muun muassa lapsuuden perhe, merkityksellisistä ystävyyssuhteista koostuva perhe, opiskeluajan kimp- pakämppäperhe sekä puolisosta ja/tai lapsista koostuva aikuisuuden perhe. Perhe hahmottuu jo- kaiselle yksilölle oman kokemuksen mukaan ja kokemukseen vaikuttaa keskeisesti tunteet. (Eerola ym. 2018, 14-16.) Tutkimustulokset Suomessa ja muualla maailmalla osoittavat työn ja perhe-elä- män olevan monella tavalla vuorovaikutuksessa keskenään eikä työ ja muu elämä välttämättä ole lainkaan toisistaan erillisiä elämänalueita (Hakanen 2004, 108, 128). Perheessä tunteet siirtyvät päivittäin jäseniltään toisille ja vaikuttavat ilmapiirin luomiseen mielialojen ja tunnetyön kautta (Hintikka 2016, 45). Perheenjäsenten mielialoihin liittyy monet asiat elämässä ja se heijastuu jä- senten toimintaan sekä suhteisiin perheessä. Perheet tuottavat ja rakentavat arkeaan ympäröivän yhteiskunnan puitteissa ja arjen luomiseen vaikuttaa kulttuuri, perinteet ja erilaiset opitut tavat.
Kodissa vallitsevat tunteet vaikuttavat lapsen ja vanhempien väleihin. (Hintikka 2016, 45.) Nykyään moni vanhempi on tietoinen tehtävästään vanhempana ja monelle perhe sekä lapsikeskeisyys on tärkeää (Lämsä ym. 2009, 13).
Perhe-elämän haasteista tunnutaan tietävän enemmän kuin sen iloista, vahvuuksista ja mahdolli- suuksista (Lämsä ym. 2009, 15). Vaikka vanhemmuudessa on omat haasteensa, lapsen ja vanhem- man välinen suhde ja vuorovaikutus tuo enemmän onnea, iloa, lämpöä, tyytyväisyyttä, ylpeyttä ja vastavuoroisuutta. Monen vanhemman toive on, että aika riittäisi perheelle ja työlle. (Neitola, 2011, 223.) Työn ja perheen yhteensovittamisessa koetaan eniten kitkaa jatkuvan kiireen sekä eri- näisten aikataulujen yhteensovittamisen vuoksi (Lämsä ym. 2009, 15; Kinnunen, Laitinen & Mali- nen 2009, 139). Haastavaksi hetkeksi arjessa nousee töistä kotiin palaaminen (Lämsä ym. 2009, 15) ja suurimmaksi kiireen aiheuttajaksi koetaan aamut, kun lapset tarvitsee herättää ajoissa, aamuru- tiinit täytyy hoitaa ja lapset viedä hoitoon ennen vanhempien töihin menoa (Kinnunen ym. 2009, 139). Perhearjen kuormittuvuutta töiden lisäksi lisää vapaa-ajan vietto harrastuksineen, kuljetuksi- neen ja kotitöineen. Onneksi hankalille hetkille vastapainoa saadaan perheen kiireettömistä yhtei- sistä hetkistä. (Lämsä ym. 2009, 15-16; Neitola 2011, 223-225.)
Perhearjelle on ominaista syklisyys, jossa päivittäin ja viikoittain toistuvat vanhempien työajat, las- ten hoitoajat, nukkumaan menoajat sekä ruokarytmit. Perheeseen kulkeutuu vaikutteista niistä ympäristöistä, jossa perheen jäsenet päivänsä viettävät. Perhesysteemi on jatkuvassa liikkeessä,
perheessä tehdään asioita, riidellään ja neuvotellaan. Jokapäiväiseen arkeen kuuluu asioita, jotka vievät ihmisiltä aikaa, energiaa ja huomiota. Perhettä koskevissa teorioissa näitä alueita on otettu vähän huomioon. Lämsä, Malinen ja Rönkä nostavat esille tutkimuskirjassa Perhe-elämänpaletti Kerry Dalyn mainitsemat kolme katvealuetta, joita tutkimalla päästäisiin lähemmäksi sitä, mitä perheissä oikeasti tapahtuu, niitä ovat 1) uskomukset ja intuitio; tunteet, uskonto, henkiset kysy- mykset ja myytit, 2) materiaaliset asiat ja kuluttaminen sekä 3) aika ja tila. (Lämsä ym. 2009, 12.) Perheissä vallitsee vielä pääosin perinteinen työnjako, jossa yleisemmin äidit huolehtivat ruuan valmistuksesta, siivoamisesta ja näiden taitojen opettamisesta lapsille. Edelleen on myös yleisem- pää, että naiset jäävät kotiin lapsen kanssa vauvan syntymän jälkeen. (Neittola 2011, 224.)
Työn ja perheen yhteen sovittaminen koetaan yhtenä stressitekijänä, joka vaikuttaa vanhempien alentuneeseen kasvatuskykyyn ja heikentää vanhemmuuden laatua. Kuormittunut vanhempi saat- taa ajautua sallivampaan tai kontrolloivampaan vanhemmuustyyliin ohjaavamman vanhemmuu- den sijasta. Perheiden arkielämässä on ajoittain tilanteita, jotka estävät hyvät kasvatusmenetelmät ja kasvatusperiaatteiden toteuttamisen. Kiire, väsymys ja alavireinen mieliala vanhemmalla vaikut- taa lapsen tunteiden ja tunnetilojen tunnistamiseen, jolloin konfliktitilanteiden selvittäminen, joh- donmukainen kasvattaminen, lapsen kuunteleminen ja lapsen kanssa keskustelu on haastavam- paa. (Neitola 2011, 223-224.) Joskus vanhemmuuden haasteiden ollessa tyytyväsyyttä ja onnea isompia vanhempi voi uupua. Krooninen vanhemmuuden stressi vaikuttaa vanhemman hyvinvoin- tiin ja vanhemmuuden käytänteisiin, vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen sekä parisuhtee- seen. Stressaantunut ja masentunut vanhempi ei jaksa tukea lasta tai vastata lapsen tarpeisiin, jol- loin lapsen emotionaaliset tarpeet eivät tyydyty ja se vaikuttaa lapsen henkiseen kehitykseen.
Vanhemman masennus ja stressaava kasvuympäristö ovat riski lapsen mielenterveyshäiriöille.
(Laatikainen & Vikström-Hytönen 2018, 2-3.)
Työuupumuksella ja vanhemmuuden uupumuksella on havaittu olevan yhtäläisyyksiä, kumminkin nämä ovat tämänhetkisen tutkimusnäytön perusteella toisistaan erillisiä ilmiöitä. Laatikaisen ja Vikström-Hytösen (2018) mukaan työuupumus ei välttämättä aiheuta uupumusta kotona, eikä taas vanhemmuudessa uupunut tunne uupumusta töissä, sillä toisessa roolissa menestyminen voi tukea jaksamista toisessa. Vanhemmuuden uupumuksen, kuten työuupumuksenkin synty tarvitsee pitkäaikaisen altistumisen stressille. Muita samankaltaisia oireita ovat emotionaalinen ja fyysinen
väsymys sekä vanhemmuuteen liittyvä kompetenssin puute. (Laatikainen ym. 2018, 3-4.) Tutki- musten mukaan palkansaajien henkinen väsymys, univaikeudet, hermostuneisuus ja ärtyneisyys olivat yleisempiä vuonna 2018 kuin 2013. Viikoittaista väsymystä, haluttomuutta ja tarmotto- muutta koki puolet naispalkansaajista ja miespalkansaajista noin kolmannes Tilastokeskuksen di- giajan työelämä-työolotutkimuksen tuloksien mukaan (1977-2018). (Keyriläinen ym. 2019, 313.)
2.2.1 Stressi
Perheen sisäiset kriisit ja stressi sekä ulkoiset tekijät, kuten työolot ja yhteiskunnan tukijärjestelmä vaikuttavat tutkimusten mukaan vanhemmuuden laatuun sekä heikentyneeseen kasvatuskykyyn.
Myös yksinhuoltajuudella, avioerolla ja uusperheellä on havaittu olevan negatiivisia vaikutuksia.
Perhettä kuormittavat tekijät vaikuttavat vanhemmuuteen ja vanhemmuuden voimavaroihin las- ten kasvatuksessa ja ohjauksessa. (Hintikka 2016, 45-46; Neitola 2011, 223.)
Stressireaktio varoittaa ihmistä kuormittamasta itseään liikaa. Hyvä stressi saa toimimaan positiivi- sesti, jolloin reaktio aktivoi riittävän määrän stressihormoneja, kortisonia ja adrenaliinia yhdessä hyödyllisten aivokemikaalien, kuten dopamiinin kanssa, jolloin ihminen sitoutuu, innostuu sekä hoitaa työnsä loppuun. (Goleman 2014, 44.) Pitkittyessään stressi alkaa vaikuttamaan tekemiseen ja terveyteen negatiivisesti ja johtaa ylikuormittumiseen, jolloin on vaarana menettää työkyky ja mahdollisesti myös terveys. Stressireaktio voi olla fysiologinen, jolloin sympaattinen hermosto ak- tivoituu ja stressihormonit; adrenaliini, noradrenaliini ja kortisoli erittyvät, tällöin verenpaineessa ja sykevaihtelussa tapahtuu muutoksia. Muutos auttaa selviytymään stressitilanteesta aktivoimalla yksilön voimavarat. Lyhytkestoinen stressihormonieritys ei ole vaarallinen, mutta toistuva ja pitkit- tynyt stressihormonien eritys lisää muun muassa sydänsairauksien syntymisen riskiä. (Manka 2015; Feldt & Kinnunen 2005, 15.) Ihmiset, jotka osaavat säädellä tunteitaan sairastuvat 20-60 prosenttia epätodennäköisemmin sydänsairauksiin (Kokkonen 2017, 138). Psykologinen (tunnepe- räinen) stressireaktio ilmenee mielialanvaihteluna kuten ärtymys, ahdistus ja masentuneisuus.
Käytöksessä voi tapahtua kognitiivisten toimintojen kuten muistin, keskittymiskyvyn ja päätöksen teon muutoksia, häiriöitä tai työsuorituksen heikkenemistä. (Manka 2015; Feldt ym. 2005, 15.)
Stressi voidaan käsitteellistää stressitekijöihin, stressireaktioihin sekä epätasapainoon yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksessa (Feldt ym. 2005, 14). Tarkastellessa stressiä yksilön ja vuorovaiku-
tuksen suhteessa havaitaan, että eri yksilöt reagoivat fysiologisesti ja psykologisesti eritavoin kuor- mittaviin tilanteisiin (Manka 2015) tai tapahtumiin eli stressireaktioihin (Feldt ym. 2005, 14). Stres- siä kartoittaessa erilaisilla barometreillä stressin kuvataan tarkoittavan tilannetta, jossa ihminen tuntee itsensä jännittyneeksi, levottomaksi, hermostuneeksi tai ahdistuneeksi (Manka 2015). Ym- märtääkseen ihmisen toimintaa stressaavassa tilanteessa olisi tärkeää tarkastella suhdetta stressi- tekijän ja stressireaktion välillä (Feldt ym. 2005, 16-17). Stressi on myös yhteydessä kykyymme op- pia. Krooninen väsymys saattaa vahingoittaa hippokampusta, jossa sijaitsee lyhytkestoinen
muistimme. Hippokampuksessa juuri kuulemamme tai lukemamme muuttuu pitkäkestoiseksi muistiksi, jonka voimme myöhemmin palauttaa mieleemme. Hippokampuksessa on paljon kortiso- lireseptoreita ja kun elämässä on jatkuvasti stressiä, kortisolitulva katkaisee olemassa olevien her- moverkkojen yhteyden ja vaikuttaa muistamiseen. (Goleman 2014, 47.)
Stressiin vaikuttaa jatkuva vuorovaikutustilanteiden arviointiprosessi. Stressiä ilmenee silloin, kun yksilö arvioi vuorovaikutustilanteen ylittävän hänen voimavaransa ja vaarantavan hänen hyvin- vointinsa. Kun tilanne nähdään uhkana hyvinvoinnille ihmisen on arvioitava, mitkä ovat omat hen- kilökohtaiset käytettävissä olevat voimavarat tilanteen selviytymiseen. (Feld ym. 2005, 17.) Mie- lenterveyteen vaikuttava tärkeä tekijä on kyky tunnistaa, ennakoida ja säädellä joustavasti omia ja toisten tunteita sekä niiden aiheuttajia (Nummenmaa 2016, 731). Ihmisen joutuessa tunnekaap- pauksen valtaan elimistö alkaa erittämään stressihormonia ja saa aikaan stressireaktion, joka akti- voi taistelutahdon tai aiheuttaa lamaantumisen, negatiivisena vaikutuksena on immuunijärjestel- män toiminnan heikkeneminen (Goleman 2014, 33). Pitkäaikainen kroonistunut stressi johtaa uupumukseen (Manka 2015; Feld ym. 2005, 15).
2.2.2 Uupumus
Psykologi Herbert Freudenberg luonnehti vuonna 1974 uupumuksen eli loppuun palamisen (burn out) tilana, jossa motivaatio on menetetty, tunteet kuihtuvat ja kyynisyys kasvaa. Uupua voi missä työssä tai ammatissa vain jossa työolot ovat pitkään huonosti tai muut elämän kuormitustekijät ylittävät ihmisen selviytymisvoimavarat. (Uusitalo-Arola 2019, 37.) Maailman terveysjärjestö WHO lisäsi toukokuussa 2019 työuupumuksen, eli burn-outin kansainväliseen tautiluokitukseen työpe- räisenä oireyhtymänä. Burn-out on oireyhtymä, jonka katsotaan johtuvan kroonisesta työpaikka- stressistä. Työpaikkastressille ominaista on energian ehtyminen ja uupumisen tunne. Lisääntynyt
henkinen etäisyys töistä tai työhön liittyvä negatiivinen tai kyyninen tunne sekä ammatillisen te- hokkuuden heikentyminen. (WHO 2019.)
Uupumus kehittyy vähitellen mielen, kehon ja toiminnan häiriöiden vyyhtinä ja oireita tulee esille selvemmin uupumuksen edetessä (Uusitalo-Arola 2019, 37). Uupumukselle altistavia piirteitä ovat voimakas velvollisuuden tunne, suostuvaisuus ja pyrkimys miellyttämiseen, sisäänpäin kääntynei- syys, vaikeus tunnistaa ja ilmaista tunteita, matala koherenssin tunne ja neuroottisuus (Kähönen 2018, 14). Työpaikalla koetut myönteiset tunteet ovat yhteydessä kotona koettuihin tunteisiin. Ih- miset, jotka kokevat työpäivän aikana myönteisiä tunteita selviytyvät työnsä vaatimuksista hyvin ja kokevat vähemmän uupumusta, he ovat vähemmän masentuneita ja voivat paremmin. Tunteiden- säätelyllä arvioiden tilanteet ja asiat uudelleen tiedetään lisäävän työtyytyväisyyttä sekä vähentä- vän kielteisiä tunteita sekä työuupumusta. Kun taas tunteiden tukahduttaminen lisää työtyytymät- tömyyttä, kielteisiä tunteita ja kokonaisvaltaista jatkuvaa väsymystä sekä aiheuttaa helpommin työuupumusta. Aina omia tunteitaan ei voi kumminkaan näyttää ja vaikka myönteisten tunteiden teeskenteleminen ei tutkimusten mukaan ole niin kuormittavaa kuin kielteisten tunteiden tukah- duttaminen, sekin altistaa työuupumukselle. (Kokkonen 2017, 114-122.)
Krooninen stressi aiheuttaa uupumusta, kun aivot alkavat kehittää liikaa stressihormoneja keski- tyskyky häiriintyy ja se vaikuttaa työskentelyyn, oppimiseen, kykyyn kuunnella, innovoida ja suun- nitella. Immuuni- ja hermojärjestelmät menevät epätasapainoon ja ihminen altistuu helpommin sairauksille, selkeä ajatteleminen vaikeutuu sekä unenlaatu heikkenee. Uupuneena ihminen on joustamaton, sopeutuu huonosti uusiin tilanteisiin, ei pysty keskittymään ja hermostuu helpom- min. (Goleman 2014, 45, 47.) Uupumukselta ja ylikuormittumiselta suojaa palautuminen (Kähönen 2018, 14). Aivojen palautuessa lepotilaan stressitaso vähenee ja ihminen rentoutuu (Goleman 2014, 33; Goleman 1999, 107).
2.2.3 Palautuminen
Riittämätön palautuminen on hyvinvoinnin riskitekijä, ihminen tarvitsee lepoa, jotta palautuu päi- vän kuormituksesta (Feld ym. 2005, 16). Vuoden 2018 työolotutkimuksen mukaan palkansaajista fyysisesti palautuu hyvin tai melko hyvin 70 prosenttia ja henkisesti työpäivästä ja työvuoroista pa- lautuu hyvin 26 prosenttia, melko hyvin 45 prosenttia ja kohtalaisesti 23 prosenttia. Henkisesti hy- vin tai melko hyvin palautui siis 71 prosenttia palkansaajista. (Keyriläinen ym. 2019, 311-312.)
Aivojen palautuminen lepotilaan vähentää tunnekaappauksen vaaraa ja helpottaa kaappauksesta toipumista, jolloin stressiä syntyy vähemmän ja ihminen rauhoittuu nopeammin (Goleman 1999, 107). Levon aikana parasympaattinen hermosto pääsee aktivoitumaan (Feld ym. 2005, 16) ja ren- toutuminen alkaa (Goleman 2014, 33). Työstressi voi hidastaa palautumista vapaa-ajalla, jolloin työn ulkopuolella koettu hyvinvointi heikentyy. Työstressi voi vaikuttaa myös muihin perheenjäse- niin. (Feld ym. 2005, 16, 35.)
Hyvä palautumiskyky suojaa altistumiselta uupumukselle ja palautumisen ollessa riittävää lyhyt kestoinen ylikuormitus ei johda uupumukseen. Kun levossa ei ehdi palautua rasituksesta saavute- taan ylikuormittumisen kriittinen vaihe ja tilanne pääsee kroonistumaan. Onneksi palautumiskykyä voidaan kehittää ja vahvistaa, sillä se toimii puskurina stressille altistavissa olosuhteissa. Hyvän pa- lautumiskunnon omaava ihminen on valmis uusille haasteille, ylittämään itsensä, menemään mu- kavuusalueensa ulkopuolelle oppiakseen uutta ja vahvistaa siten omaa kykyä selvitä vaikeista tilan- teista. (Kähönen 2018, 14, 17.) Tutkimuksien mukaan positiiviset ja myönteiset tunnekokemukset auttavat palautumisessa, ja auttavat rauhoittumaan negatiivisten tunnekokemusten jälkeen (Hin- tikka 2016, 30; Kokkonen 2010, 12), joten yksilön toiminnan ja hyvinvoinnin kannalta on merkityk- sellistä osata säädellä omia tunteitaan (Kokkonen 2001, 10).
3 Tunteet osana joka päiväistä elämää
Ihmisen kehityksessä varhaisin vuorovaikutus alkaa raskausaikana, jolloin vauvan aivojen raken- teellinen kehitys pääosin tapahtuu. Vauva saa kohdussa kokemuksia liikkeestä, äidin sydämen syk- keestä, puheesta ja muista kohdun ulkopuolisista äänistä, jotka edistävät aivojen kehitystä. Äidin raskauden aikainen tupakointi, päihteiden käyttö, stressi ja ahdistuneisuus voivat vaikuttaa vauvan keskushermoston kehitykseen ja vaarantaa syntymättömän lapsen tunteiden säätelyn kehitty- mistä. Lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus antaa pohjan lapsen tunteiden säätelylle tarjo- ten niitä kokemuksia, joiden pohjalta aivot kehittyvät. (Kokkonen 2017, 85.) Syntymän jälkeen vauva reagoi ympäristöön tunteiden pohjalta (Nummenmaa 2016, 730), jolloin tunne-elämän pä- tevyys alkaa kehittymään ja muovautuu koko elämän ajan lapsen ja hänen lähiympäristönsä keski- näisessä vuorovaikutuksessa (Hintikka 2016, 20).
Kodin ilmapiirillä, vanhempien kasvatustyylillä sekä aikuisen antamalla mallilla on vaikutusta lap- sen itsesäätelytaitojen kehittymiseen. Empaattinen suhteutuminen lapseen, johdonmukaiset sään- nöt, myönteinen tunteiden osoittaminen ja lapsen kehuminen vaikuttavat positiivisesti lapsen so- siaalisten valmiuksien kehitykseen, kognitiiviseen kehitykseen ja itsesäätelytaitojen kehittymiseen.
Käytösongelmien syntyyn vaikuttaa kielteiset tunteet, määräily, komentelu ja ankaruus sekä ruu- miillinen kurittaminen. (Hintikka 2016, 21, 45.) Tunteiden toimintahäiriöitä voidaan muokata vai- kuttamalla tunnejärjestelmiin ja tunteita kontrolloiviin järjestelmiin. Tutkimuksissa on havaittu, että toimintaohjaukseen liittyvien toimintojen kehittäminen voi hillitä esimerkiksi alkoholinkäyt- töön liittyviä impulsseja ja näin vähentää alkoholiriippuvuutta. (Nummenmaa 2016, 731.)
Tutkimusten tulokset osoittavat, että niin miehet kuin naisetkin kokevat työn ja perheen ristiriitaa yleisemmin ikävuosien 25–44 aikana (Ojanen 2017, 112), samat ikäryhmät kokevat vaikeuksia muistamisessa ja keskittymiskyvyssä, sekä 44 prosenttia tästä ikäryhmästä kokee väsymystä ja tar- mottomuutta ainakin kerran viikossa (Keyriläinen ym. 2019, 214, 295). Tämän voi selittää elämän- vaiheen kuormittuneisuus, sillä monella ikäryhmään kuuluvalla on menossa työuran rankentami- nen, parisuhteen muodostaminen, perheen perustaminen sekä lapsista huolehtiminen.
Tunnetaitoja siis tarvitaan kaikilla elämän osa-alueissa sekä kaikissa ikäryhmissä. (Ojanen 2017, 112.)
Tunteet vaikuttavat kaikkeen inhimilliseen toimintaan ja tunteisiin vaikuttaminen on yksi elämän tärkeimmistä taidoista (Rantanen 2013). Tunteet ovat läsnä koko elämän ajan ja niiden tehtävä on suojella meitä sekä vaikuttaa suorituskykyymme. Tunteet syntyvät automaattisesti aivoissa ja nii- den viriämiseen vaikuttaa tilannetekijät, kehon toimita sekä yksilölliset temperamentin sekä per- soonallisuuden erot. (Nummenmaa 2016, 731.) Tunteet kulkevat aina mukana ja vaikuttavat siihen millaisista asioista ja ihmisistä pitää, mitä tavoittelee ja millaisia valintoja tekee elämässään. Tun- teet ovat hiljainen ääni, joka ohjaa elämän suurissa ja pienissä ratkaisuissa vaikuttaen ajatteluky- kyyn, energiatasoon, sosiaalisuuteen ja fyysiseen terveyteen. (Rantanen 2013.) Tunteet vaikutta- vat myönteisesti ihmisen elämään tekemällä elämästä mielenkiintoisen ja rikastuttaen sitä.
Tunteiden ansiosta ihmiset hakeutuvat hyvinvoinnin kannalta tärkeiden asioiden äärelle esimer- kiksi mieluisten työtehtävien pariin, mukavien ihmisten seuraan, rentouttaviin paikkoihin sekä in- nostaviin tilanteisiin. (Kokkonen 2010, 11.)
Tunteet ovat mielenliikkeitä, joihin liittyy ajatuksia, psykologisia ja biologisia tiloja sekä yllykkeitä toimintaan. Tunteita on monine muunnelmineen niin paljon, ettei kaikilla ole edes nimeä. (Gole- man 1997, 341.) Suurin osa tunnetutkijoista määrittelevät perustunteiksi vihan, surun, pelon, in- hon ja ilon. Listassa löytyy usein myös hämmästys tai yllätys. David Goleman on lisännyt listaan vielä häpeän sekä rakkauden. Muiden tunteiden katsotaan olevan näiden perustunteiden sukulai- sia. (Goleman 1997, 341; Hintikka 2016, 29; Nummenmaa 2016, 726.)
Tunneteoriassa erotellaan nykyään tunne ja emootio toisistaan, emootiot ovat automaattisia, bio- logisesti määräytyneitä tiedostamattomia tai esitietoisia tunnereaktioita (Kokkonen 2017, 15), jotka ohjaavat toimintaamme tunteiden pohjalta ja näkyvät esimerkiksi kasvojenilmeessä (Saari- nen 2007, 57). Kasvojen ilmeet ja muut tunneilmaisut avaavat mahdollisuuden ymmärtää toisten sisäistä maailmaa, miltä toisesta tuntuu ja mitä toinen seuraavaksi tekee (Nummenmaa 2016, 726;
Kokkonen 2010, 14). Emootiot sijoittuvat tunneprosessin alkupäähän, joten ne ilmenevät nopeasti jonkun tapahtuman jälkeen (Kokkonen 2017, 15).
Pitkittyessään tunne muodostaa ajattelun tukemana mielialan (Saarinen 2007, 34). Tunteet vaikut- tavat pääosin käyttäytymiseen sekä toimintaan ja mieliala ihmisen ajatteluun. Tunteet kestävät vähän aikaa, kun mieliala voi kestää minuuteista useampiin päiviin. Mielialaltaan positiivinen ihmi- nen on monesti sosiaalinen, yhteistyökykyinen ja omaa hyvän suorituskyvyn sekä myönteisen ajat- telun. Tunteet ja mielialat perustuvat tunteiden taustalla olevaan geneettisesti määräytyvään, yk- silön varsin pysyvään ominaisuuteen, temperamenttiin, johon ei ikä, elämäntilanne tai kulttuuri vaikuta. Yksilöiden väliset emotionaaliset ja motoriset käyttäytymiserot sosiaalisessa vuorovaiku- tustilanteessa määräytyvät temperamentin pohjalta. Vauvaiästä lähtien temperamentti ohjaa yksi- lön käyttäytymistä, kun toinen ilmaisee luonnettaan räiskyvästi, on myös tasainen ja rauhallinen luonne temperamenttia. (Hintikka 2016, 28-31.)
Tunnesäätelytaidot ovat tärkeitä monissa ammateissa ja työtehtävissä (Kokkonen 2017, 49). Tun- teille avoin ja tunnerikasta elämää elävän ihmisen on mahdollisuus kohdistaa havaintojaan tun- teidensa pohjalta, käyttää tunteita päätöksenteossa, motivoida ja inspiroida muita esimerkillään sekä rauhoittaa tai ylläpitää sellaista tunnetilaa, josta on hyötyä itselle ja muille. Tällainen ihminen on tunneälykäs ja reflektoiva. (Saarinen 2007, 79.) Tunteiden säätely on taitoa, joka on jokaisen
opettavissa ja jota voidaan opettaa sekä parantamaan olemassa olevia taitojaan (Kokkonen 2017, 49).
3.1 Tunneäly
Amerikkalaistutkijat Mayer ja Salovey määrittelivät 1980-luvulla teorian tunneälykkyydestä. Tun- neälykkyys (emotional intelligence), jota kutsutaan myös tunnetaidoksi, on kykyä olla tietoinen omista ja muiden tunteista. Se on kykyä ilmaista, erotella, ymmärtää ja säädellä tunteita (Saarinen 2007, 22; Svyantek 2003, 167-169; Hintikka 2016, 19) sekä ottaa tunteista apua ajatteluun ja toi- mintaan (Goleman 1999, 361). Tunneäly on persoonallisuuden ominaisuus, joka on yhteydessä muihin persoonallisuuden piirteisiin muun muassa neuroottisuuteen ja ulospäinsuuntautuneisuu- teen (Kokkonen, 2017, 33). Suomessa tunneälyyn on alettu perehtymään laajemmin 1990- luvun loppupuolella, jolloin ilmestyi Golemanin suomennettu versio tunneälystä (Saarinen 2007, 22; Hin- tikka 2016, 17). Goleman määrittelee tunneälyn kyvyksi havaita tunteita itsessään ja toisissa, moti- voitua sekä hallita omia tunnetiloja sekä tunteita, jotka liittyvät ihmissuhteisiin (Goleman 1999, 361).
Tutkimuksissa on havaittu, että tunnetaidot ovat huippumenestyksen kannalta kaksi kertaa pelk- kää älyä ja tietotaitoa tärkeämpiä (Goleman 1999, 364). Toisilla on hyvät taidot tunteiden käsitte- lyyn geenien kautta jo syntyessään, kun taas toiset joutuvat opettelemaan tunteiden kanssa toimi- mista. Tunteet vaikuttavat keskeisesti terveyteen erityisesti pitkään jatkuneet negatiiviset tunteet, kuten ahdistus ja viha lisäävät elimistön stressihormonien määrää. (Rantanen 2013.) Tunteet tart- tuvat herkästi ihmisestä toiseen ja ovat tehokasta sanatonta viestintää (Goleman 1999, 194; Num- menmaa 2016, 726). Ihminen voi vaikuttaa toisen ihmisen tunteisiin myönteisesti tai kielteisesti oman päämääränsä mukaan (Goleman 1999, 194; Kokkonen 2017, 30).
Omien tunteiden tunnistaminen on yhteydessä omien mielijohteiden hallintaan, innokkuuteen, empatiaan ja sosiaaliseen nokkeluuteen, joilla on yhteys turvalliseen ja tasapainoiseen vuorovaiku- tukseen. Myös tiedostamattomat tunteet ohjaavat ihmisen toimintaa, suuntaavat hänen huo- miotansa ja vaikuttavat lähestymis- ja välttämiskäyttäytymiseen. Tunteet vaikuttavat vuorovaiku- tussuhteisiin, joita ohjataan ja määritellään tunneälyosaamisella. Silloin kun tunteita ei havaita niiden sisältämää informaatiota ei voida hyödyntää ja vuorovaikutus kärsii. (Saarinen 2007, 65.) Kun ihminen on omista tunteistaan tietoinen, hän pystyy säätelemään tunteitaan tahdonalaisesti.
Omien tunteiden säätely mahdollistaa joustavan ja tulevaisuuteen suuntautuvan käyttäytymisen.
Kyky tunteiden säätelyyn opitaan yksilökehityksen myötä, esimerkiksi vastasyntyneen reagoiminen ympäristöön tapahtuu automaattisten tunteiden pohjalta. Ihmisten välillä on eroja, miten he koke- vat erilaisia tunteita, tunteiden voimakkuus vaihtelee ja mieliala vaikuttaa kokemiseen. (Nummen- maa 2016, 730.)
Saarinen (2007) nostaa väitöskirjassaan esille tunneälyn yhteydessä olevia sosiaaliseen vuorovai- kutukseen liittyviä myönteisiä vaikutuksia, joita ovat parempi itsearvioitu sosiaalinen toimintaky- kyisyys, kyky ottaa huomioon toiset ja toisten näkökulmat. Lisäksi sosiaalisen tuen määrän run- saus, epäitsekäs käyttäytyminen, yhteistyökyvykkyys sekä empatiakyky. Sosiaalisissa suhteissa tunneälykkyys näkyy tyytyväisyytenä avioliittoon, lämpimänä vanhemmuutena, elämäntyytyväi- syytenä ja vähäisenä väkivaltaisuutena sekä häiriökäyttäytymisenä. (Saarinen 2007, 61; Pulkkinen 2009.) Emotionaalisten älykkäiden ihmisten sosiaalisissa suhteissa on vähemmän konflikteja ja he hallitsevat paremmin tilanteita, joissa sosiaalisia tilanteita syntyy. Työn suorituskykyä tutkittaessa emotionaalisesti älykkäiden ja kognitiivisesti älykkäiden välillä, emotionaalisen älykkyyden on huo- mattu auttavan heikon kognitiivisen älykkyyden omaavan ihmisen suorituskyvyn parantamista.
Tutkimuksien mukaan emotionaalinen älykkyys parantaa ihmisen mieltymyksiä, suorituskykyä (Côtè & Miners 2006, 21-22) ja tehokkuutta sekä voi johtaa lisääntyneeseen työtyytyväisyyteen (Chao ym. 2017, 193-194).
Lasten sosioemotionaalisten taitojen lisäämisellä on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia oppilai- den ajan- ja stressinhallintaan, koulupoissaoloihin, aggressiivisuuteen, motivaatioon, viestintätai- toihin, myönteisempään vuorovaikutukseen opettajien ja luokkatovereiden kanssa ja jopa kehon parasympaattiseen aktivaatiotasoon. (Saarinen 2007, 61.) Kuuselan (2001) toimintatutkimus kah- deksannen luokan tytöille, osoitti oppilaiden kokevan tunnetaidot käytännön läheisiksi ja tarpeelli- siksi. Kurssin käymisen jälkeen nuorten käytös muuttui vastuullisemmaksi ja eriarvoisuus väheni oppilaiden välillä. (Kuusela 2001, 121.) Samankaltaisia tuloksia on saatu muissakin suomessa nuo- rille tehdyissä tunnetaitojen oppimiseen liittyvissä tutkimuksissa. Tunnetaitojen opettelun on huo- mattu lisäävän myös yhteenkuuluvuuden tunteen syntymistä. (Saarinen 2007, 61.) Tunteiden sää- telyyn vaikuttaa useammat tekijät niin biologiset ja geneettiset, kuin kasvatukselliset lähtökohdat (Kokkonen 2017, 141). Tunne- ja itsesäätelytaidot tarkoittavat tunteiden tunnistamista ja säätelyä
ja ovat yksi sosioemotionaalisen kompetenssin alakäsite, kuten aggressiivisuus ja empatiakyky (Hintikka 2016, 15).
3.2 Tunnetaidot ja tunteiden sääteleminen
Tunnetaidot kuuluvat elämän perustaitoihin ja niitä voidaan oppia sekä opettaa (Kokkonen 2017, 33). Tunne-elämän pätevyydellä on keskeinen merkitys elämän kulkuun, se kehittyy syntymästä asti ja muovautuu koko elämän ajan lapsen ja hänen lähiympäristönsä keskinäisessä vuorovaiku- tuksessa. Vanhemman myönteinen suhtautuminen lapsen myönteisiin ja kielteisiin tunneilmaisui- hin auttaa muodostamaan turvallisen kiintymyssuhteen ja turvallinen kiintymyssuhde auttaa lasta vastaanottamaan muiden ihmisten erilaisia emootioita. (Hintikka 2016, 20.) Ihminen käyttää vais- tomaisesti tai tietoisesti päivittäin tunne- ja itsesäätelytaitoja osana sosiaalista käyttäytymistä ne ohjaavat tekoja, päätöksiä, ajatuksia sekä unelmia. Tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettamista edellytetään kaikille perusopetuksen oppilaille vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. (Kokkonen 2017; Hintikka 2016, 4, 19.) Tätä aiemmin Suomalaisessa koulujärjestel- mässä tunnetaitoja ei ole juurikaan opetettu (Salminen 2015, 100).
Elämä on jatkuvaa muutosta ja muutos tarvitsee sopeutumista, jotta voi sopeutua on pystyttävä tarkkailemaan tilannetta erilaisista näkökulmista. Muutosvalmius tarvitsee tunne-elämän va- kautta; kykyä sietää epävarmuutta sekä tyynenä pysyvyyttä tuntemattoman edessä. Itseluottamus ja varmuus tukevat sopeutumiskykyä. Muutos tarvitsee itsestään tietoiseksi tulemista, on ymmär- rettävä mitkä omat tavat vahingoittavat itseä ja muita sekä ovat haitallisia ihmissuhteille. Kun ih- minen ei tiedosta mitä käytös tekee itselle ja muille, hänellä ei ole halua muuttaa sitä. (Goleman 1999, 86, 123.) Negatiiviset tunteet kertovat elämän korjaamista vaativista seikoista. Negatiivisissa tunteissa on myös valtavasti voimaa, joka voi vapautua huikeaksi voimavaraksi, kunhan tunteet käsitellään oikein. Usein juuri negatiivisten tunteiden hyvän käsittelyn kautta syntyvät kaikista par- haat positiiviset tunteet. (Rantanen 2013.) Positiiviset ja myönteiset tunnekokemukset edistävät elämän tarkoituksellisuuden tunnetta ja terveyttä, ne vaikuttavat myös edistävästi keskittymiseen, muistiin, oppimiseen ja luovaan ongelmanratkaisuun. Positiiviset tunnekokemukset lisäävät pää- töksenteon nopeutta ja joustavuutta sekä niillä on tutkimuksissa havaittu olevan palautumista edistävä tekijä negatiivisten tunnekokemusten jälkeen. Osa konflikteista ja riitatilanteista myös edistää sosiaalisten taitojen, itsehillinnän ja tunteiden kanavoinnin harjoittelua. (Hintikka 2016, 30;
Kokkonen 2010, 12.)
3.2.1 Kuinka tunteita säädellään?
Tunteiden säätely on tunne-elämän tasapainoisuutta parantava tunnetaito, tunneäly, joka muo- dostuu kyvyistä ja taidoista erottaa tunteita ja ajatuksia toisistaan sekä avoimuudesta nähdä miten tunteet ja ajatukset saavat meidät toimimaan (Kokkonen 2017, 43, 57). Onnistuneeseen tunteiden säätelyyn kuuluu tutkimusten sekä tunteiden säätelyyn perehtyneiden tutkijoiden mielestä ihmi- sen kyky pystyä tunnistamaan ja kuvailemaan omia tunteitaan tai ymmärtämään tunteiden synnyn aiheuttama syy. Tunteiden säätelyä edeltää omien tunteiden tiedostaminen, tunteiden ymmärtä- minen ja niiden hyväksyminen. (Kokkonen 2010, 39-40; Goleman 2014, 27.)
Tunnetaitoja voi harjoitella itsenäisesti tavoitteena tasapainoinen ja tarkoituksenmukaisesti toi- miva tunne-elämä sekä vuorovaikutuksen parantaminen (Kokkonen 2017, 47). Tunteet tulevat mantelitumakkeesta ja muilta aivokuoren alaisilta alueilta tahtomattamme, joten emme voi itse määritellä mitä tunnemme, milloin tunnemme tai kuinka vahvoina tunteemme tunnemme (Num- menmaa 2013; Goleman 2014, 27). Voimme kumminkin vaikuttaa miten reagoimme tunteeseen ja miten ilmaisemme sen. Valinnan hetki on silloin, kun tiedostamme tuntevamme tietyllä tavalla.
Tähän tarvitaan otsalohkon toimintaa, joka on itsehallinnan keskeinen alue. Otsalohko hillitsee viestejä mantelitumakkeesta ja mahdollistaa luovemman keinon ratkaista ongelmia. (Goleman 2014, 27.) Tunnetaitojen kehittyminen vaatii yleensä toisen ihmisen tarjoaman harjoitusvastuksen.
Tutkimusten mukaan monet sosiaaliset taidot riippuvat tunteiden säätelyn taidosta ja heijastuvan myönteisesti sosiaaliseen elämään. Aikuiset, jotka säätelevät tunteitaan pystyvät helpommin aset- tumaan toisen asemaan sekä heidän ystävyyssuhteissansa on vähemmän ristiriitoja ja vihamieli- syyttä sekä enemmän kiintymystä ja toveruutta. (Kokkonen 2017, 47-48.)
Tunteiden säätelystrategioita on laajasti. Omiin ja toisten tunteisiin voi pyrkiä vaikuttamaan monin tavoin esimerkiksi etukäteen valmistautumalla, tunteet ja tunneilmaisut tukahduttamalla sekä toi- sen asemaan asettumalla. Lisäksi tunteisiin voi vaikuttaa ajatusten ja mielikuvien kautta. Tuntei- den säätelytavat voi jakaa ajallisesti kahdentyyppisiin keinoihin: ennen tunteiden viriämistä käyte- tyt ennakoivat niin sanotut tilannesidonnaiset keinot ja jo virinneiden tunteiden säätelyyn
tarkoitettuihin reaktiosidonnaiset keinot. (Kokkonen 2017, 53; Kokkonen 2010, 33-34.) Ennakkoon tapahtuva tunteiden säätely on helpompaa ja tehokkaampaa (Kokkonen 2017, 53; Nummenmaa 2016, 731). Esimerkiksi kielteisen tunteen syntymisen estäminen järkeistämällä tai neutralisoimalla tietoisesti mahdollinen uhkatilanne (Nummenmaa 2016, 731). Tunteiden ennakkosäätely tarvitsee
ihmiseltä itsetuntemusta ja hyvää arviointikykyä siitä millaisia tuntemuksia tuleva tapahtuma, koh- taaminen tai paikka saa hänessä heräämään (Kokkonen 2017, 40). Jo syntyneiden tunteiden sääte- leminen on kognitiivisesti ja fysiologisesti kuormittavampaa ja vähemmän tehokasta. (Nummen- maa 2016, 731.)
Tunnetutkijat ovat määritelleet tunteiden säätelylle teoreettisesti neljä pääasiallista toimintoa:
stressaavien tunnetasojen vähentäminen, sopeutumattoman käyttäytymisen ehkäisy, emotionaa- linen avoimuus ja joustavuus sekä sosiaalisten suhteiden toimiminen ihmissuhteissa (Kokkonen 2001, 30). Tunteiden ymmärtäminen vaatii itsetuntemusta ja pysähtymistä tunteiden äärelle (Go- leman 1999, 75; Kokkonen 2017, 57; Rantanen 2013). Itsetuntemusta voi kehittää esimerkiksi mie- tiskelyllä (meditointi), joogalla (Goleman 1999, 76, 107) ja tietoisella läsnäololla (mindfulness). Tie- toinen läsnäolo on pysähtymistä omien tunteiden, tuntemusten ja ajatuksen äärelle sekä näiden havainnoimista. Tietoisella läsnäololla on saatu lievitystä masennukseen, ahdistukseen, uupumuk- seen, stressiin ja pelon tunteisiin sekä todettu lievittävän henkistä ahdinkoa kroonisesti sairaiden elämässä. (Goleman 2014, 34; Kokkonen 2017, 57.) Mietiskely- ja rentoutumisharjoituksissa pyri- tään säilyttämään ja pidentämään ajatusten voimalla myönteisiä tunteita, joka on terveyden kan- nalta tärkeää positiivisen psykologian mukaan. Myönteisen tunnekokemuksen voimistaminen ta- pahtuu pysähtymällä niiden asioiden äärelle, joiden kokee tuovan omaan elämään onnellisuutta ja kiitollisuutta. (Kokkonen 2010, 52.)
Säännöllinen ja päivittäinen rentoutuminen näyttää helpottavan mantelitumakkeen jännitystä, jol- loin mantelitumake ei ärsyynny niin helposti. Mantelitumake (amygdala) sijaitsee syvällä aivoissa ja hälyttää aivoissa vaaran muun muassa henkisen ahdistuksen, vihan, impulsseja ja pelon. Mante- litumake saa tiedon näkemästämme ja kuulemastamme ja saattaa laukaista virheellisen vaarasig- naalin, jolloin ihminen ylireagoi tavalla, jota saattaa katua myöhemmin. Mantelitumakkeen voi lau- kaista halveksunta ja kunnioituksen puute, epäoikeudenmukainenkohtelu, epäkunnioitus, tunne, ettei tule kuulluksi ja epärealistiset aikataulut. (Nummenmaa 2013; Goleman 2014, 26-28.) Aivojen palautuminen lepotilaan vähentää tunnekaappauksen vaaraa ja helpottaa kaappauksesta toipu- mista jolloin stressiä syntyy vähemmän ja elimistö rauhoittuu nopeammin (Goleman 1999, 107).
Rentoutumisharjoitukset ja meditointi toimivat parhaiten tunnekaappauksen aikana, tekniikat tar-
vitsevat kumminkin säännöllistä harjoittelua, jotta niitä voi ottaa avuksi tunnekaappauksen yllättä- essä, silloin ne voivat saada aikaan suuriakin muutoksia. Meditaatio- ja rentoutumisharjoitusten opettelua suositellaan tekemään päivittäin. (Goleman 2014, 30.)
Hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että käytämme ajattelua tunteidemme tukena ajatukset helpot- tavat tunteiden säätelyä, silloin kun pystyy erottamaan ajatukset tilanteesta sekä tunteista ja nä- kemään miten ajatukset ja tunteet saa itsen reagoimaan. Positiivisia tunteita voi vahvistaa hyvin arkipäiväisillä asioilla, antamalla esimerkiksi puolison valmiiksi keittämälle kahville myönteisen merkityksen. (Kokkonen 2010, 52, 54.) Tunnekaappauksen voi lopettaa tulemalla tietoiseksi siitä mitä aivoissa tapahtuu, havainnoimalla ja huomioimalla mitä ajattelee ja mitä tuntee. Virittynyttä tunnetta voi pyrkiä muuttamaan tunnekokemuksella ja käytöksellä. (Kokkonen 2017, 42.) Voi ope- tella sanomaan itselle esimerkiksi ”minä ylireagoin”, ”olen ahdistunut” tai ”huomaan hermostu- vani”. Vielä helpompaa on, jos tuntee tunnekaappaukseen liittyvät tunteet kehossa ennen tunne- kaappauksen alkamista, esimerkiksi perhosia vatsassa tai lihasten kiristymisen. (Goleman 2014, 29.) Tilanteita, jossa tiedämme altistuvamme helposti tunnekaappaukselle voimme muokata itsel- lemme suotuisaksi suunnittelemalla niitä etukäteen; nukkumalla riittävästi, tekemällä valmisteluja esimerkiksi kiireiseen aamuun edellisenä iltana laittamalla vaatteet, aamupalat ja tavarat valmiiksi.
(Kokkonen 2017, 41.)
Tunteiden säätely kielteisiä tunteita märehtimällä on henkisen hyvinvoinnin kannalta haitallista ja voi aiheuttaa masennusta sekä ahdistuneisuutta. Pitkittyessään märehtiminen vaikuttaa tervey- teen vahingoittavasti ja koettelee myös vuorovaikutuksessa läheisten kärsivällisyyttä. Tunteiden säätely tunteita tukahduttaen on joskus suotavaa ja etenkin aikuisilla ainoa mahdollinen toimiva keino vaikuttaa omiin tunteisiin. Tunteita ymmärtäessä niitä on helpompi hillitä ja osoittaa taita- vasti. Esimerkiksi työpaikalla on parempi hillitä tunteensa, kuin ilmaista vihaa tai kielteisiä tunteita avoimesti. (Kokkonen 2010, 54; Salminen 2015, 97-98.) Negatiivisten tunteiden voimakas ilmaisu voi kohottaa verenpainetta ja tutkimustuloksissa onkin todettu, ettei tunteiden avoin purkaminen suutuspäissään saa ihmistä paremmalle tuulelle vaan päinvastoin. Lisäksi tunteita tukahduttavat näyttäisivät tutkimusten valossa voivan muita huonommin. (Kokkonen 2010, 54-55.)
4 Kehittämistyön tarkoitus ja tavoitteet
Kehittämistyön tavoitteena on suunnitella ja toteuttaa koulutustilaisuus työssä käyville aikuisille, joilla on kiinnostusta löytää toimivia ratkaisuja työn ja perheen yhteensovittamisen haasteisiin.
Koulutuksen tarkoituksena on herättää osallistuja pohtimaan työn ja perheen yhteensovittamista oman elämän näkökulmasta, auttaa osallistujaa tunnistamaan itseensä vaikuttavia stressitekijöitä sekä löytämään keinoja, joilla voi helpottaa työn ja perheen yhteensovittamista.
5 Kehittämistyön toteutus
Yleisesti kehittämistyön tavoitteena on muutos, joten on tärkeää tietää, kenen intressiä kehitystyö palvelee (Toikko & Rantanen 2009, 44). Kehittämistyö alkaa usein reaktiivisesti tarpeesta puuttua työyhteisössä tai -organisaatiossa ilmenevään ongelmaan, jolloin syntyy tarve tehdä asioita parem- min. Ongelma voi olla esimerkiksi työssä jaksaminen tai liittyä henkilöstön vahvuuteen. Muutok- seen voi reagoida myös proaktiivisesti, jolloin muutostarve on halua tuoda lisäarvoa toiminnalle kehittämisen kautta. (Oikarinen & Kauppinen 2002, 37.)
Opinnäytetyö toteutettiin kehittämistyönä yhteistyössä Discovery Street Oy:n toimihenkilöiden kanssa hyödyntäen tutkittua tietoa sekä kirjallisuutta. Tavoitteena nostaa näkyväksi työn ja per- heen yhteensovittamiseen liittyviä haasteita sekä keinoja, joilla jokainen aiheesta kiinnostunut voi vaikuttaa omaan elämään vaikuttaviin stressitekijöihin ja ehkäistä mahdollisen uupumuksen synty- mistä. Kehittämistyön sisältö jäsentyi työelämälähtöisen yhteistyötiimin (Discovery Street) kanssa pidetyissä Aivoriihi-tapaamisissa. Kehittämistyön suunnittelu ja sisällön rakentamismenetelmäksi valikoitui kokeileva kehittäminen. Kokeileva kehittäminen on kehittämisenprosessi, jonka aikana syntyy uusi palvelu tai tuote.
5.1 Kokeileva kehittäminen
Kokeileva kehittäminen on innovointia, uuden asian keksimistä (Toikko ym. 2009, 15), useiden pienten ja jatkuvien kokeilujen muodostama prosessi (Muurinen 2019, 29), jolla kehitetään uuden- laisia palveluita, tuotteita tai politiikkatoimenpiteitä. Kokeileva kehittäminen mahdollistaa hyvän lähtökohdan, kun tavoitellaan radikaaleja innovaatioita ihmiskeskeisten järjestelmien kehittämi- sessä ja palveluja suunniteltaessa. Kokeileva kehittäminen on ketterä kehittämisen malli myös
koulutusten uudistamisessa ja se soveltuu hyvin isomman porukan aktivointiin innovointi- ja kehi- tystyössä. (Poskela, Kutinlahti, Hanhike, Martikainen & Urjankangas 2015, 3, 12.) Yhteistoiminnalli- nen kokeileva kehittäminen vaatii taitoa olla dialogisessa vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Ko- keileva kehittäminen edellyttää laajaa ajattelu- ja suhtautumistapaa sekä perusasennetta, jossa tavoitteena on keskustelemalla yhdessä saada tutkittua asioiden merkityksiä ja saavuttaa uuden- laista ymmärrystä. (Muurinen 2019, 20.) Kokeileva kehittäminen soveltuu hyvin tilanteisiin, joissa idea on uusi eikä lopputulos ole täysin tiedossa (Poskela ym. 2015, 9).
Kokeilevassa kehityksessä palvelu tai tuote syntyy kokeiluprosessin aikana (Poskela ym. 2015, 12) ja vaatii toimintaan osallistujilta avoimuutta oppia kokeilujen seurauksista (Muurinen 2019, 31).
Kokeilu on enemmän kehittämisprosessi, jossa kehitettävä tuote tai palvelu tuodaan käyttäjille ko- keiluun hyvin alkuvaiheessa mahdollisimman pienenä, ketteränä, tunnustelevana ja tiiviinä kytkök- senä toimintaan, jolloin saadaan tietoa idean toimivuudesta tai toimimattomuudesta. Tiedon poh- jalta tehdään tarvittavia muutoksia, jonka jälkeen parannettu versio tuodaan uudestaan
kokeiltavaksi. (Poskela ym. 2015, 12; Muurinen 2019, 20.) Kokeiluilla voi helposti tarkistaa idean toimivuuden ja käytännön tarpeen. Ihmisten tarpeiden ollessa kehitystoiminnan keskiössä kokeilu konkretisoi syntyneen idean käytännössä ja antaa näkymän käyttäjän, asiakkaan tai osallistujan reaktiosta, jonka pohjalta voidaan arvioida kehityksen toimivuutta. Kokeilevassa kehittämisessä hyödynnetään kokeilusta saatua palautetta sekä osallistujilta saatuja syvällisempiä näkemyksiä.
(Poskela ym. 2015, 9-10.)
Kokeiluhanke alkaa, kun ongelma on tunnistettu ja on syntynyt tarve, idea, ajatus tai visio siitä, millainen ratkaisu voisi olla. Ketterän kehittämisen sprinttimalli antaa hyvän lähtökohdan kokei- luille. Sprinttimallissa toteutetaan kehittämisaskeleet; suunnittelu, kokeilu, reflektointi ja päätös etenemisestä. Ja kokeilevaa kehittämistä ohjaa kysymykset: Onko haaste ymmärretty oikein?
Onko asiakas halukas kokeilemaan palvelua? Onko mahdollista toteuttaa hyväksi havaittu rat- kaisu? (Poskela ym. 2015, 14.) Yhdessä tehty kokemuksien pohdinta mahdollistaa osapuolien asi- oille antamien merkityksien ymmärtämisen ja arvostusten jäsentämisen, tämä auttaa päämäärien ja keinojen asettamista, yhteensopivuuden arvioimista ja tehtävien jakamista (Muurinen 2019, 20).
Virheet ja epäonnistumiset ovat osa kokeilevaa kehittämisestä, kuten kehittämisen epävarmuus ja epämääräisyys, jotka voivat aiheuttaa lisähaasteita (Poskela ym. 2015, 15, 17). Vaikka kokeilu ei aina onnistu reflektoidusta kokeilusta saadaan tarkkaa tietoa, joka edistää jatkokehittämistä (Muu- rinen 2019, 98). Monipuolinen osaaminen kokeiluun osallistuvalta tiimiltä mahdollistaa tilanteen maksimaalisen hyödyntämisen ja laaja-alaisen oppimisen. Edellytyksiä onnistuneelle kokeilulle saa- daan, kun yhdistetään visionäärisiä ajattelijoita ja yksityiskohdista kiinnostuneita käytännön teki- jöitä. (Poskela ym. 2015, 16.) Lisäksi kokeilujen toteuttaminen tarvitsee riittävän selkeää johta- mista, jonka puute voi estää kokeilut ja kokeilujatkumoiden toteutumisen (Muurinen 2019, 73).
Kokeileva kehittäminen rakentuu erilaisten luovuustyökalujen käyttöön ja innovointimenetelmien hallintaan, jossa asiakas ja käyttäjä ovat keskiössä. Erilaisilla työkaluilla mahdollistetaan asiakasnä- kökulman analysointia ja ymmärtämistä. (Poskela ym. 2015, 17.) Kehittämistyössä käytetään ylei- sesti erilaisia ideointimenetelmiä, joissa ryhmä ihmisiä luo yhdessä luovuutta tukevalla menetel- mällä uusia näkökulmia. Luovuusmenetelmien ja -työkalujen avulla saadaan uusia näkökulmia, ideoita ja ratkaisuja kehittämiseen. Luovassa ongelmaratkaisussa on tärkeää avoin ja positiivinen ilmapiiri. Yhtenä osallistavana ideointi menetelmänä aivoriihi mahdollistaa osallistujien hiljaisen tiedon, ammattitaidon ja kokemuksen käyttöönoton sekä laajentaa kehittämistyön näkökulmaa virallisen aineiston lisänä. (Ojasalo ym. 2014, 44, 158, 161.)
5.2 Aivoriihi
Aivoriihityöskentelystä on useita toteutumismalleja, joissa ihmisryhmä työstää yhteistä teemaa keksien vapaasti aiheeseen liittyviä ideoita. Aivoriihityöskentely on yksi ongelmanratkaisustandar- dimenetelmä, jossa ideoidaan uusia lähestymistapoja tai ratkaisuja ongelmaan ryhmässä. Työsken- telyn avulla saadaan virallisen aineiston lisäksi käyttöön osallistujien hiljainen ja kokemuksien kautta tullut tieto. (Ojansalo ym. 2014, 44, 61, 160.) Erilaisia osallistavia menetelmiä on paljon, joita ohjaaja voi käyttää työkaluna tai välineenä ryhmän kanssa toimiessa rikastuttaen ja helpot- taen tavoitteiden saavuttamista (Taipale 2005, 2). Aivoriihityöskentelyn ohjaajan vastuulla on tar- vittaessa kiihdyttää prosessia, ryhmittää ideointia ja huolehtia sääntöjen noudattamisesta (Ojasalo ym. 2014, 162), muun muassa kritiikin esittäminen ei kuulu aivoriihi työskentelyyn. Lisäksi ohjaaja pitää huolen, että kaikki ideat kirjataan ylös. (Innokylä 2020; Taipale 2005, 12-13.)
Aivoriihi työskentelyssä on tärkeää, että osallistujat pääsevät irtaantumaan ennen työskentelyn aloitusta ennakkoluuloista ja mieltä rajoittavista tekijöistä. Työskentely alkaa esivaiheella, jonka aikana asetetaan aivoriihen tavoitteet, määritellään ongelma ja rajataan nämä (Ojasalo ym. 2014, 161; Innokylä 2020). Esivaiheen jälkeen alkaa ideointivaihe, jossa osallistujat tuovat ajatuksiaan ja mielipiteitään esille. Kaikki ideat kirjataan ylös arvioimatta niitä. (Innokylä 2020.) Ideointivaihetta voidaan vauhdittaa esimerkiksi ekskursiotekniikalla, jonka avulla pyritään siirtymään uuteen ou- toon ympäristöön sana-assosiaatioiden, roolileikkien, piirtämisen tai jatkokertomusten avulla. Tä- män jälkeen palataan takaisin alkuperäisen tehtävän tai ongelman pariin uusin ideoin virkisty- neempänä. (Ojasalo ym. 2014, 161, 170-171.) Ideointivaihetta seuraa arviointivaihe, jolloin
syntyneitä oivalluksia yhdistellään ja kehitellään niitä arvostelematta (Ojasalo ym. 2014, 161; Inno- kylä 2020). Lopuksi on valintavaihe, vaiheista kriittisin, jossa on hyvä muistaa avoin ja luova ilma- piiri (Innokylä 2020). Valintavaiheessa ideat arvioidaan ja valitaan toteuttamiskelpoisin idea (Oja- salo ym. 2014, 161; Innokylä 2020).
Kehittämistyö on muutokseen tähtäävää, arjessa kiinni olevaa, jatkuvasti tapahtuvaa huomaa- matonta toimintaa, jonka tarkoituksena on löytää uusia ja parempia tapoja toimia tavoitteena uudistuminen (Kananen 2014, 117). Kehittämisprosessissa muutoksen ollessa jatkuvaa uutta opitaan koko ajan ja muodostetaan uusia yhteistyösuhteita (Karjalainen & Seppänen-Järvelä 2007, 3-6). Kehittämistoiminta voidaan nähdä suunnitteluorientoituneena kehittämisenä tai prosessio- rientoituneena kehittämisenä, jossa reflektiivisyys korostuu. Prosessiorientoituneessa
kehittämisessä uutta tietoa syntyy prosessin aikana, jolloin toimijat oppivat jatkuvasti, toiminnot kehittyvät ja tieto sekä kokemukset ohjaavat kehittämistä. Prosessi on ennakoimaton ja epävarma ja lopullinen kehittämistehtävä muodostuu prosessin aikana. Kriittisessä reflektiossa tarkastellaan ennakko-oletuksia arvioiden ja tutkien. Kriittinen reflektio on pohdintaa, joka avaa rajoitteita ja antaa mahdollisuuden uusiin toimintatapoihin. (Toikko ym. 2009, 49-52.)
Kehittämisprosessin etenemistä tapahtui jatkuvasti projektin ollessa käynnissä. Aivoriihi tapaami- sissa oli kolmesta viiteen osallistujaa joka kerta, jotka toivat ideoita ja tietoa lukemistaan tutkimuk- sista ja uutisotsikoista sekä omista kokemuksistaan. Jokaisen tapaamisen jälkeen syntyi uutta tie- toa ja reflektiivinen tarkkailu lisääntyi aiheen tiimoilta. Discovery Streetin toimihenkilöillä on jokaisella halu elinikäiseen oppimiseen ja yhteiskunnan kehitykseen vaikuttaminen positiivisten hyvinvointia tukevien muutosten myötä.
5.3 Kehittämistyön työryhmä
Discovery Street Oy on vuonna 2018 perustettu innovaatioalusta ja teknologiayritys. Yrityksen tiimi koostuu pitkään työelämässä olleista ammattilaisista, esimerkiksi IT-ammattilaisia, liiketoi- minnan johtoa, yritysjohtajia, hyvinvointiliiketoimintaosaamista, julkisia toimijoita, hallitusten jä- seniä sekä kansainvälisiä puhujia. Discovery Streetin tiimiläiset haluavat käyttää omaa osaamistaan yhteiskunnalliseksi hyödyksi rakentaen aikaan positiivista vaikutusta yhteiskuntaan kestävällä sekä ihmisläheisellä tavalla. Luoden hyvää tekeviä ja maailmaa muuttavia innovaatioita, auttaen ihmisiä tuomaan omaa potentiaaliansa esille sekä yrityksiä toimimaan sisäisesti ja ulkoisesti omien arvo- jensa mukaan. Rakentaen yhdessä parempaa maailmaa, jossa vaikuttavuus tulee ensin ja liiketoi- minnallinen hyöty seuraa perässä.
6 Kehittämistyön prosessi
Kehittämishankkeiden lähtökohtana on yleisesti tarve tehdä asioita paremmin (Oikarinen ym.
2002, 37). Kehittämistyö sai alkunsa keskustelusta Discovery Streetin toimihenkilöiden kanssa li- sääntyneestä uupumuksesta työikäisillä ihmisillä. Kehittämistyöntekijä ja useampi toimihenkilö Discovery Streetilla oli huomioinut lisääntyneen uupumuksen yhteiskunnassa, joka herätti halun kehittää toimiva työkalu ennalta ehkäisemään uupumusta. Keskustelun pohjalta sovittiin seuraava tapaaminen, jossa ideoitiin tarpeellista, toimivaa ja toteuttamiskelpoista kehittämistyötä uupu- musta ennalta ehkäisemään. Ideointi-tapaamisen jälkeen kävin keskustelun Jyväskylän ammatti- korkeakoulun lehtorin kanssa kehitysprojektin tekemisestä, jonka jälkeen sain Discovery Streetiltä virallisen toimeksiannon. Jyväskylän ammattikorkeakoulun hyväksyttyä kehittämistyön suunnitel- man, alkoi kehittämistyön toteutus. Kuviossa 1. on kuvattuna kehittämistyön prosessi.
