11
Elektronisten aineistojen kaukopalvelu
Iina Peltonen
Tieteellisten kirjastojen kokoelmat painottuvat yhä enemmän elektroniseen aineistoon. Kaukopalvelun kannalta elektroninen aineisto on monimutkaisempi tapaus kuin painettu aineisto. Aineistojen käyttöä, kaukopalvelu mukaan lukien, säätelevät aineistojen lisenssisopimukset, ja kustantajien näkemys kau- kopalvelusta ei aina vastaa kirjastojen näkemystä.
Konsortio neuvottelijana
Elektronisia aineistoja hankittaessa maksetaan ai- neistojen käyttöoikeuksista: joskus pysyvistä oi- keuksista, mutta yleensä käyttöoikeuksista tietyl- le ajanjaksolle. Suuri osa erityisesti korkeakoulu- jen hankkimasta e-aineistosta lisensioidaan FinE- Lib-konsortion kautta. Yliopistojen aineistoista 80 % on hankittu konsortion kautta, ja ammat- tikorkeakoulujenkin kohdalla osuus on 60 %.
Konsortiohankinnoissa hyötynä ovat halvem- pien hintojen lisäksi myös suoria tilauksia suu- rempi mahdollisuus neuvotella lisenssisopimus- ten sisällöstä, käyttöehdot mukaan lukien. Täs- sä artikkelissa käyttöehtoja tarkastellaankin eri- tyisesti FinELib-konsortion sopimusten näkö- kulmasta.
Maksava asiakas
Aineistojen lisenssisopimuksissa määritellään, ketkä aineistoa saavat käyttää ja miten. FinELib- konsortion solmimissa sopimuksissa auktorisoi- tuja käyttäjiä ovat organisaation tutkijat, opetta- jat, muu henkilökunta ja opiskelijat, sekä yleisis- sä kirjastoissa kirjaston henkilökunta ja kirjaston asiakasrekisterissä olevat asiakkaat. Näiden lisäk- si aineistoa saavat käyttää paikalliskäyttäjät eli or- ganisaation tai kirjaston tiloissa vierailevat asiak- kaat, joilla on usein suppeammat käyttöoikeu- det kuin varsinaisilla auktorisoiduilla käyttäjillä.
E-aineistot lisensioidaan siis tietyn määritellyn ryhmän käytettäväksi. Usein organisaation koko
ja käyttäjämäärä vaikuttavat ainakin osittain ai- neiston hintaan, joten käyttäjäjoukon määritte- ly ja rajaaminen on myös tärkeä hinnoitteluun vaikuttava tekijä.
Tyypillisesti sopimuksissa tähdennetään, että aineistosta ei saa toimittaa kopioita organisaation ulkopuolelle, ja että aineistoon ei saa antaa pää- syä muille kuin niille käyttäjille, jotka sopimuk- sessa on määritelty. Kaukopalvelu on poikkeus tä- hän: kaukopalvelussa aineistoa viedään aineiston hankkineen organisaation ulkopuolelle. Kauko- palvelun asiakas ei ole auktorisoitu käyttäjä, ei- kä myöskään fyysisesti paikalla organisaatiossa.
Käytön rajoituksiin voidaan erikseen neuvo- tella tällaisia poikkeuksia, joissa aineiston rajoi- tettu levittäminen sallitaan, esim. juuri kauko- palvelu tai aineiston jakaminen osana tieteellistä kommunikointia.
Käytön rajat
Lisenssisopimuksissa määritellään käyttäjien li- säksi myös sallitut ja kielletyt käyttötavat. FinE- Libin sopimuksissa aineiston sallittu käyttö ra- jataan tutkimus-, opiskelu- ja opetuskäyttöön.
Kaupallinen käyttö on sopimuksissa pääsääntöi- sesti kielletty. Kustantajat ovat kuitenkin usein haluttomia määrittelemään tarkasti sitä, mikä kaikki katsotaan kaupalliseksi käytöksi. Tämän vuoksi FinELibin sopimuksissa on pyritty mää- rittelemään se, mikä ei ainakaan ole kaupallista käyttöä: esimerkiksi suorien kustannusten peri-
12
minen kaukopalvelun asiakkaalta.
Sopimuksessa asetetut käytön rajoitukset kos- kevat myös kaukopalvelua. Näiden lisäksi kauko- palveluun kohdistuu usein myös lisärajoituksia.
Joissain tapauksissa kaukolainan käyttötarkoi- tus on rajattu opiskelu- ja tutkimustarkoituksiin.
Tällöin esim. opetustarkoitus on rajattu pois.
Taustalla on kustantajan näkemys siitä, että ope- tus liittyy läheisesti organisaation ydintoimin- taan, jolloin opetukseen tarvittavan aineiston tu- lisi olla organisaation omassa käytössä. Opiskelu ja tutkimus voidaan nähdä laajempina kokonai- suuksina, joissa herkemmin tarvitaan aineistoja organisaation ydinalueiden ulkopuolelta.
Myös tiukempia kaukopalvelun rajauksia esiin- tyy. Kaukopalvelu on joskus sallittu vain koti- maassa, jolloin aineistoa ei voida lähettää ulko- maille. Joskus sopimuksessa määritellään kauko- palvelulle määrällisiä rajoitteita tai esimerkiksi to- detaan, ettei kaukopalvelu tietylle organisaatiolle saa kasvaa niin suureksi, että se korvaisi organi- saation suoran tilauksen. Erilaisten määritelmi- en vuoksi kaukopalvelun rajaukset tuleekin tar- kistaa aina aineistokohtaisesti.
Lisensiointiperiaatteet sopimusten ohjaajina
FinELibin lisensioimien aineistojen sopimuk- sia ohjaavat konsortion yhdessä sopimat lisen- siointiperiaatteet. Ehdottomien lisensiointiperi- aatteiden on toteuduttava, jotta aineistosta voi- daan tehdä konsortiosopimus. Muita tärkeitä eh- toja pyritään edistämään, mutta niiden puuttu- minen ei estä konsortiosopimuksen toteutumista.
Konsortion lisensiointiperiaatteissa otetaan kantaa myös kaukopalveluun. Ehdottomana pe- riaatteena on, että lehtiaineistoa tulee saada käyt- tää kaukopalveluun (Inter Library Loan) ei-kau- pallisille tahoille jossakin sähköisessä muodossa.
FinELibin lisensioimissa aineistoissa tulee siis ol- la oikeus kaukopalveluun. Ehdotonta periaatetta täydentää tärkeä periaate, jonka mukaan aineis- toja tulisi saada lähettää kirjastojen välillä sähkö- postitse. Periaatteet kuitenkin täyttyvät myös sil-
loin, kun kaukopalvelulle on asetettu aiemmin mainittuja rajoitteita.
E-kirjat ja kaukopalvelu
E-lehtien artikkeleiden kaukopalvelussa on omat rajoitteensa, mutta erityisesti rajoitteita on e-kir- jojen kaukopalvelussa. E-kirjojen tulostusta ja la- taamista on sopimuksissa yleensä rajattu. E-kir- joja voi usein tulostaa tai ladata vain rajallisen si- vumäärän tai esim. luku kerrallaan. Tällöin kau- kopalvelullakaan ei voi välittää kuin vain yksittäi- siä e-kirjan lukuja tai rajatun määrän e-kirjan si- vuja. Kokonaisten e-kirjojen kaukopalvelulle voi lisäksi olla teknisiä esteitä: osassa palveluja kirjat toimivat sellaisella alustalla, ettei niiden välittä- minen eteenpäin ole mahdollista.
Elektroninen vai ei
Kaukopalvelulla välitettävän aineiston saa yleen- sä toimittaa tilaavalle kirjastolle elektronisessa muodossa joko kaukopalveluohjelmiston kautta tai suoraan sähköpostilla, mutta asiakkaalle tilaa- va kirjasto joutuu antamaan tulostetun version.
Usein kuulee toiveen siitä, että aineiston voisi an- taa sähköisessä muodossa myös asiakkaalle – tai että lähettävä kirjasto voisi toimittaa aineiston e- muodossa suoraan tilaavalle asiakkaalle.
Kustantajien näkökulmasta tässä kulkee kui- tenkin kriittinen raja. Usein kustantajalle on tär- keää erityisesti se, että elektronista versiota ei an- neta suoraan kaukopalvelun asiakkaalle. He näke- vät kaukopalvelun normaalista aineiston käytöstä poikkeavana toimintana, jolle on annettu rajattu mahdollisuus. Kaukopalvelu on määritelmällises- ti kirjastojen välistä toimintaa. Jos kaukopalvelun lähettävä osapuoli lähettää aineiston e-muodos- sa suoraan vastaanottavalle asiakkaalle, ei kysees- sä ole enää kirjastojen välinen toiminta, vaan ai- neistoa välitetään sopimuksen vastaisesti organi- saation ulkopuoliselle henkilölle.
Kustantajan näkökulma
Kirjastot pitävät usein kaukopalvelua itsestään- selvyytenä. Kustantajille kaukopalvelu ei kuiten-
13
kaan ole samanlainen itsestäänselvyys. Kustan- tajaa neuvotteluissa edustava myyjä ei ole vält- tämättä edes kuullut kaukopalvelusta. Kustanta- jille kaukopalvelu näyttäytyy riskinä: jos organi- saatio voi saada tarvitsemansa aineiston kauko- palvelun kautta, jättääkö se hankkimatta oman lisenssin aineistoon, jonka se muuten hankkisi omaan käyttöönsä?
Kustantajajärjestö STM (International Associa- tion of Scientific, Technical & Medical Publis- hers) antoi keväällä 2011 lausunnon kaukopalve- lun ja aineistonvälityksen tulevaisuudesta 1. Lau- sunnossaan STM suhtautui kriittisesti erityisesti valtioiden rajoja ylittävään kaukopalveluun sekä suoraan asiakkaalle elektronisena toimitettavan tiedoston jakeluun, joista jälkimmäinen kuului- si heistä ennemmin välittäjien ja julkaisijoiden it- sensä hallinnoitavaksi. STM korosti myös valvon- nan tärkeyttä sen varmistamisessa, ettei opiske- lu- ja tutkimustarkoituksiin lisensioitua materi- aalia todellisuudessa käytetä kaupallisiin tarkoi- tuksiin, ja toivoi kirjastoilta käyttäjien tarkempaa valvontaa ja jopa pistokokeita.
Kaukopalvelun merkitys e-maailmassa
Kaukolainaus on vähentynyt 2000-luvulla mer- kittävästi. Tieteellisten kirjastojen tilaamien jäl- jenteiden määrä on vuosina 2002–2010 vähen- tynyt lähes 70 %, ja kaukolainattujen kirjojen- kin määrä on vähentynyt 40 %. Vaikuttajana on osaltaan ollut elektronisen aineiston lisääntyvä käyttö ja isojen aineistopakettien tuoma lehti- valikoiman kasvu. Yhä suurempi osa tarvittavas- ta aineistosta on saatavissa oman organisaation kautta, eikä kaukopalvelulle ole yhtä suurta tar- vetta kuin aiemmin.
Kirjastonhoitaja Michael Levine-Clark2 Den-
verin yliopistosta kyseenalaisti Collaborative Lib- rarianship -lehden pääkirjoituksessa elektronisen aineiston kaukolainauksen järkevyyttä, erityises- ti e-kirjojen osalta. Levine-Clark näkee kaukolai- nauksen yhtenä tärkeimmistä kirjastoyhteistyön saavutuksista, mutta pitää sitä ensisijaisesti pai- netun aineiston ongelmien ratkaisuna, jota ei pi- täisi laajentaa elektroniseen aineistoon.
Sen sijaan, että yritettäisiin saada kaukolainaoi- keuksia e-kirjoihin, tulisi Levine-Clarkin mukaan vaatia kustantajilta ja välittäjiltä mahdollisuutta e-kirjojen lyhytaikaiseen ja edulliseen vuokrauk- seen. Tällöin kaukolainausprosessien pyörittämi- sen sijaan varoja voitaisiin ohjata siihen, että ai- neisto saataisiin asiakkaan käyttöön nopeasti ja elektronisessa muodossa.
Yksittäisten e-artikkelien ostaminen on usein mahdollista. Artikkeleiden hinnat vaihtelevat suuresti, mutta kaukopalvelukaan ei ole ilmais- ta. Yksittäisten artikkeleiden ostaminen voi olla myös merkittävästi nopeampi keino tarvittavan tiedon saamiseksi.
Kaukopalvelun tarkoituksena on ollut laajen- taa asiakkaiden saatavilla olevan aineiston vali- koimaa. Elektronisen aineiston lisääntyminen on paitsi laajentanut valikoimaa, myös tuonut kau- kopalvelun rinnalle uusia keinoja hankkia yksit- täisiä puuttuvia aineistoja. Toimitustavasta riip- pumatta on tärkeintä, että aineisto saadaan no- peasti ja tehokkaasti sen tarvitsijan käyttöön. &
Tietoa kirjoittajasta
Iina Peltonen, tietoasiantuntija Kansalliskirjasto, FinELib iina.peltonen@helsinki.fi
1 STM statement on Document Delivery, 31 May 2011 http://www.stm-assoc.org/2011_06_08_STM_Statement_
Document_Delivery.pdf
2 Michael Levine-Clark: Whither ILL? Wither ILL: The changing nature of resource sharing for e-books. Collabora- tive Librarianship 3(2):71-72 (2011) http://collaborativelib- rarianship.org/index.php/jocl/article/view/146/92
