Tuottavuuden mittaus osana kannattavuuden mittausta teollisuusyrityksessä

136

K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 9 7 . v s k . – 1 / 2 0 0 1 V Ä I T Ö K S I Ä

”O

tsasi hiessä pitää sinun leipäsi syömän” il- maisi tuntematon kirjoittaja ennen ajanlaskum- me alkua. Hänellä ei ollut mitään mahdolli- suutta aavistaa, että tulee vielä aika, jolloin suu- ri osa ansaitsee leipänsä tietokoneen näp- päimistöä näppäillen. Aika ajoin hikeä voidaan havaita, mutta se on tuskan hikeä, joka johtuu lähinnä pelosta, että käytössä oleva ohjelmisto vikaantuu eli kaatuu.

Kun J. L. Runeberg kirjoitti ”on maamme köyhä, siksi jää” ei hänellä ollut mahdollisuut- ta aavistaa, että vielä, hyvinkin pian, Suomi on kuuluva vauraitten maiden joukkoon ja sen vaurastumisen nopeus on yksi suurimmista maailmassa. Myös taloustieteiden klassikot, jot- ka vaikuttivat 1800-luvulla, erehtyivät pahasti ennustaessaan, että tuotannon kasvu ennen pit- kää pysähtyy.

Taloudellinen kasvu on jatkunut pari sataa vuotta samoilla seuduilla, joilla teollistuminen ja tekninen kehitys aikoinaan käynnistyi. Mi-

ten tämä jatkuva kasvu on selitettävissä? Vas- taus löytyy tuotantopanosten määrän lisäänty- misestä ja tuottavuuden kasvusta.

Perinteisen selityksen mukaan tärkein ta- loudellisen kasvun aiheuttaja on tuotannonte- kijöiden, erityisesti työn ja pääoman, määrän lisäys. Edellytyksenä tietenkin on, että työvoi- man ja pääoman määrää voidaan lisätä. Pää- oman määrää on voitu lisätä korkean säästä- misasteen takia enemmän kuin työvoiman mää- rää, mistä syystä tuotanto on pääomavaltaistu- nut.

Tuottavuuden mittaus osana kannattavuuden mittausta teollisuusyrityksessä

¹

Seppo Saari TkT

Satakunnan ammattikorkeakoulu

1Lectio praecursoria Tampereen teknillisessä korkeakoulus- sa 31.5.2000.

137 S e p p o S a a r i

Yhdysvaltalainen taloustieteilijä Robert Solow osoitti 1950-luvulla, että tekninen kehitys eli panosten laadun lisäys on tärkeämpi kasvun aiheuttaja kuin panosten määrän lisäykset.

Uudessa kasvuteoriassa kiinnostuksen kohtee- na kasvun selittäjänä onkin tekninen kehitys, joka voi ilmetä paremmin koulutettuna työvoi- mana, parempana toimintana, uusina ja laadul- taan parempina koneina ja organisaation kehit- tymisenä. Tekninen kehitys tarkoittaa siis työ- ja pääomapanoksen laadun parantumista ja sen ansiosta kokonaistuottavuus kasvaa.

Tekninen kehitys voidaan selittää ihmiselle lajiominaisella piirteellä kehittää ja käyttää tek- nisiä välineitä systemaattisesti ja luovasti. Ihmi- nen on Homo Faber, ”seppäihminen”, joka ta- koo uusia teoksia tarpeeseensa. Tämä on erit- täin tärkeä havainto, koska kasvun edellytyk- set ovat olemassa niin kauan kuin ihminen säi- lyttää tämän lajiominaisen piirteensä. Teknistä kehitystä saavat aikaan organisaatiossa olevat ihmiset kehittämällä omaa toimintaansa tai hankkimalla muiden kehittämää tekniikkaa eli investoimalla.

On ollut ilo havaita, että suomalaiset ovat tarttuneet hanakasti uuteen tekniikkaan ja ajat- teluun niin ahdistettuina sodan oloissa kuin rauhan töissäkin. Viime vuosien suomalaiset yritysesimerkit teknisen kehityksen toteuttaji- na ovat olleet hämmentävän vaikuttavia. Voi- daankin ennustaa, että kansakunta tulee pär- jäämään hyvin jos suomaiset säilyttävät saman- laisen hanakan ja ennakkoluulottoman otteen uuteen tekniikkaan ja ajatteluun myös tulevai- suudessa.

Taloudellisen kasvun mekanismia kuvataan tuotantofunktion avulla. Tuotantofunktion pe- riaate voidaan havainnollistaa hyvin arkipäiväi- sesti ja konkreettisesti auton polttoainekustan- nuksia koskevan esimerkin avulla. Tuotanto-

funktion avulla kuvataan panoksen eli poltto- ainemäärän ja tuotoksen eli ajomatkan välinen riippuvuussuhde. Vanhan vuosimallin autossa polttoainekulutus on 10 litraa/100 km eli tuo- tospanossuhde 10 km/litra ja uudessa vuosi- mallissa vastaavasti 8 litraa/100 km ja 12,5 km/

litra. Se, että 400 km:n sijasta voidaankin pääs- tä 500 km, johtuu tuottavuuden lisäyksestä, joka on seuraus teknisestä kehityksestä. Tuot- tavuuden lisäys, tässä tapauksessa 100 km:n matka aikaisempaan verrattuna, on teknisestä kehityksestä seurannut tulos, hyöty. Tekninen kehitys on siis keino ja tuottavuuden lisäys on tulos sen keinon käyttämisestä.

Seuraavassa kuvassa osoitetaan, miten ta- loudellisen kasvun mekanismi kansakunnan ja toimialan tasolla selitetään tuotantofunktion avulla. Kuten edellä todettiin, perinteinen kas- vun selitys on perustunut panosten määrälli- seen lisäykseen, mikä tarkoittaa tuotoksen kas- vua tuotantofunktiota pitkin. Uudessa kasvu- teoriassa kiinnostuksen kohteena on tekninen

ΔT

ΔT

138

V Ä I T Ö K S I Ä KAK 1 / 2001

kehitys taloudellisen kasvun aiheuttajana. Tek- nisen kehityksen tulos on tuottavuuden lisäys, mikä merkitsee tuotantofunktion siirtymää esim. teknologiasta A teknologiaan B. Tuotan- tofunktio kuvaa siis käytössä olevan teknolo- gian tuotospanossuhteen avulla.

maan. Kuvassa on esitetty yrityksen tulonmuo- dostuksen ja yrityksen kasvuvaikutusten dyna- miikka. Voidaan osoittaa, että se koostuu seu- raavista komponenteista. Teknisen kehityksen seurauksena syntyy tuottavuuden lisäys A-B.

Panosmäärän kasvattaminen aiheuttaa tuotan- tofunktion mukaisen tuotoksen kasvun B-C.

Yrityksen vaikutus taloudelliseen kasvuun on kehitys A-C. Kilpailutilanteesta johtuen osa tuottavuushyödyistä jaetaan yrityksen sidosryh- mille C-D, lähinnä asiakkaille halvempina tuot- teina ja työntekijöille korkeampina palkkoina.

Yrityksen taloudellinen tuloskehitys on näin ollen A-D.

Olen valinnut väitöskirjan nimeksi ”Tuot- tavuuden mittaaminen osana kannattavuuden mittausta teollisuusyrityksessä” tutkimusalan perinteen vuoksi. Tutkimusalalla puhutaan tuottavuuden mittauksesta, vaikka tuottavuus on vain yksi komponentti tuotannon tulokses- sa. Kuten edellisestä asetelmasta voi päätellä,

Missä taloudellinen kasvu ja hyvinvointi syntyy? Taloudellisen hyvinvoinnin tärkein läh- de on yritysten harjoittama tuotanto. Tuotan- nolla ymmärretään taloustieteissä ihmisten tar- peiden tyydyttämiseen tarkoitettua palvelu- ja tavaratuotantoa. Tuotantoa ovat siis yhtä lailla pankki- ja ravintolatoiminta kuin matkapuh- elinten ja lääkkeiden valmistus. Esitetty tuotan- tofunktio pätee myös yrityksen harjoittamassa tuotannossa. Siitä voidaan nyt ottaa lähikuva ja tarkastella sitä, miten yritys saa aikaan talou- dellisen tuloksensa ja miten se tuottaa talou- dellista hyvinvointia ympäristöönsä.

Seuraavassa kuvassa on esitetty yrityksen kannattavuus suhteellisin termein eli tuotoksen ja panoksen arvojen suhteena. Näin ollen tar- kastelu on integroitu yrityksen tuloslaskel-

139 S e p p o S a a r i

oikeampia ja kuvaavampia termejä ovat tuotan- non tuloslaskelma tai teknologinen tuloslaskel- ma, jossa tuottavuus on vain yksi, kylläkin tär- keä komponentti. Suosittelen ilmaisuja tuotan- non tuloslaskelma ja tuotannon tulosmittaus (Production Performance Measurement).

On olemassa lukuisia ehdotuksia siitä, mi- ten tuottavuutta, taloudellisen kasvun ja hyvin- voinnin perustana olevaa ilmiötä pitäisi mita- ta. Ei ole kuitenkaan syntynyt menetelmää, joka olisi saanut yleisen hyväksynnän ja levin- nyt yritysten käyttöön. Päinvastoin, tutkimus- alalla vallitsee käsitteiden sekamelska, samois- ta käsitteistä käytetään eri termejä ja samoilla termeillä tarkoitetaan eri käsitteitä. Eri mit- tausmenetelmiä ei ole kyetty läpinäkyvästi ver- tailemaan siten, että tiedettäisiin, miltä osin ne ovat samanlaisia ja erilaisia.

Väitöskirjan tulokset, jotka muodostavat tutki- muksen kontribuution, voidaan muotoilla seu- raavasti:

1. Tuottavuuden tutkimusalalle on voitu täs- mentää yksiselitteinen käsitteiden ja niistä käytettyjen termien vastaavuus.

2. Tuottavuuden mittaamiseen ehdotetut me- netelmät on tutkittu teknistieteellisen ver- tailun tapaan niin, että niiden ominaisuudet esitetään läpinäkyvästi samanlaisuudet ja erilaisuudet tunnistaen.

3. Tuottavuuden ja tuotannon tuloksen mui- den komponenttien mittaamiseen on esitet- ty aiempaa parempi mittausmenetelmä tuo- tanto-, indeksi- ja mittausteoriaan perus- tuen. "