Tasapaino-oletus ja vapauden väheksyntä taloustieteessä

Tasapaino-oletus ja vapauden väheksyntä taloustieteessä

MARTTI VIHANTO KTT, yliassistentti

Turun kauppakorkeakoulu

1. Johdanto

Näkemykset vapauden merkityksestä ihmisten hyvinvoinnille vaihtelevat melkoisesti taloustie- teilijöiden keskuudessa. Joidenkin mielestä laa- ja yksilönvapaus on täysin välttämätön edelly- tys talouden hyvälle toimivuudelle. Toiset taas ovat valmiita rajoittamaan rajustikin talouden- pitäjien toimintavapautta yleisen edun nimissä.

Näkemyserot voivat johtua yksittäisten tutkijoi- den henkilökohtaisista mielipiteistä, mutta niitä saattavat selittää myös käytetyt tutkimusmene- telmät.

Tämän artikkelin tarkoituksena on näyttää, että talousteoreettisessa tarkastelussa laajalti käytetty tasapaino-oletus johtaa systemaattises- ti vapautta väheksyviin päätelmiin. Samalla tulee esille keskeinen perustelu sille, miksi itävaltalaisen koulukunnan edustajat puhuvat niin voimakkaasti vapaan yhteiskunnan puoles- ta. Aiheen käsittely alkaa seuraavassa kappa- leessa lyhyellä katsauksella taloustieteen mene- telmiin.

2. Tieteen menetelmät

Ihmiset ovat pyrkineet lisäämään tietoaan ja et- simään totuutta jo ammoisista ajoista lähtien.

Ensimmäisinä ovat luonnostaan pyrkineet muo- vautumaan tiedon alueet, joilla luotettavan tie- don hankkiminen on kaikkein helpointa. Kun järjestelmällinen taloustieteellinen tutkimus vä- hitellen lisääntyi 1800-luvulla, oli hyvin ym- märrettävää, että mallia otettiin vanhoista tie- teistä. Kokemusten hyödyntäminen eri tutki- musmenetelmien soveltamisesta helpotti usein suuresti uuden tieteen syntymistä, mutta se joh- ti myös onnettomiin seurauksiin.

Ihmiset ovat oppineet tietämään jo varhain, että Kuu kiertää Maan ympäri varsin säännöllis- tä aikataulua noudattaen. Tieto saatiin induktiol- la. Ihmiset tekivät toistuvasti aistihavaintoja tai- vaankappaleen liikkeistä ja löysivät niistä lain- alaisuuksia, jotka osoittautuivat ajan mittaan py- syviksi. Kuun kiertoaika Maan ympäri on tarkas- ti ottaen 27,3217 vuorokautta. Tähtitiede on myöhemmin saanut selville, että Kuun pyöräh-

40

dysaika oman akselinsa ympäri on täsmälleen yhtä pitkä ja se lyhenee jatkuvasti joskin äärim- mäisen hitaasti. Tiedot ovat induktion luonteesta johtuen siinä mielessä epävarmoja, että ne voi- vat koska tahansa muuttua eikä niiden avulla siis voida täysin luotettavasti ennustaa tulevaisuutta.

Lukemattomat sukupolvet ennen meitä ovat osanneet laskea, paljonko neliönmuotoisen alueen poikki oikaiseminen lyhentää kulkijan matkaa. Jos reitti menee suoraan kulmasta kul- maan ja vaihtoehtona on alueen reunoja pitkin kiertäminen, matka lyhenee 29,2893 prosenttia.

Tämä saadaan selville deduktiolla, jossa päätte- lysuunta on yleisestä tapauksesta yksittäiseen.

Tieto on tässä tapauksessa täysin varma päin- vastoin kuin edellä, mutta deduktion luonteesta johtuen se voidaan esittää vain tietyin alkuole- tuksin. Jos esimerkiksi alue on muuten tasainen paitsi että sen keskellä on korkea mäki, oikotie lyhentääkin matkaa vähemmän ja uudet laskel- mat ovat tarpeen.

Myös taloustiede käyttää deduktiota ja induk- tiota pyrkiessään saamaan tietoa kansantalou- desta ja sen toiminnasta.Deduktiivista päättelyä kutsutaanaprioristiseksi, kun se perustuu epäi- lyksettä tosiksi tiedettyihin alkuoletuksiin ja tuottaa tämän vuoksi yleisesti paikkansa pitäviä päätelmiä. Taloustieteilijän tehtävää kuvaillaan tunnetussa varhaisessa esityksessä seuraavasti:

His premises consist of a very few general prop- ositions, the result of observation, or conscious- ness, and scarcely requiring proof, or even formal statement, which almost every man, as soon as he hears them, admits as familiar to his thoughts, or at least as included in his previous knowledge;

and his inferences are nearly as general, and, if he has reasoned correctly, as certain, as his premises. – Senior1836, 2–3.

LionelRobbins(1935, 79) on esimerkki viime vuosisadan taloustieteilijästä, joka korostaa ap- riorismin merkitystä taloustieteessä.

Itävaltalaisessa taloustieteessä aprioristista deduktiota on pidetty aina taloustieteen tär- keimpänä menetelmänä. Alkuoletuksista kes- keisin on itävaltalaisten mielestä toiminta-ak- siooma, jonka mukaan ihminen toimii tavoit- teellisesti eli pyrkii kulloinkin tärkeimpinä pi- tämiinsä päämääriin.Aksiooma soveltuu hyvin tehtäväänsä, sillä sen sisältämä väittämä talous- tieteen tutkimuskohteesta eli ihmisestä on jok- seenkin varmasti tosi:

Denial of the axiom’s empirical validity involves a purposeful act on the part of skeptics. It there- fore confronts them with the uncomfortable choice of either conceding the issue or proclaim- ing that their own diasgreement is purposeless. – Selgin1988, 22.

Tavoitteellisuus itävaltalaisessa taloustieteessä vastaa osapuilleen sitä merkitystä, joka yleensä liitetään jokapäiväisessä kielenkäytössä ihmisen rationaalisuuteen tai hänen toimiensa järkevyy- teen.

Toiminta-aksiooman kaltaisista itsestäänsel- vyyksistä saadaan epäilemättä johdetuksi erit- täin luotettavaa taloudellista tietoa. Tieto pyrkii kuitenkin jäämään kovin yleiseksi ja määrältään niukaksi. Jälkeenpäin ajatellen ei ole kovinkaan yllättävää, että taloustieteilijät ryhtyivät jo var- hain käyttämään päättelyissään pidemmälle me- neviä ja usein selvästi totuudenvastaisia alku- oletuksia. Uuden tieteenalan edustajille olisi ol- lut noloa esiintyä esimerkiksi fyysikoiden rin- nalla, kun he olisivat pystyneet esittämään maailman ilmiöistä vain hyvin ylimalkaisia se- lityksiä, ja nekin olisi kuka tahansa valistunut maallikko heti ymmärtänyt.

Konventionalismion nykyään täysin hallitse- va metodologinen näkemys taloustieteessä. Sen mukaan talousteoreettisen deduktion alkuole- tukset saadaan valita miten tahansa niiden to- tuusarvoon katsomatta, kunhan looginen päät- tely vain tuottaa merkityksellisiä ja tosia väittä-

miä. Mitä väliä sillä on, miten ruoka on valmis- tettu, kunhan se maistuu hyvältä! MiltonFried- manin(1953, 21) kuuluisassa esimerkissä tutki- ja voi vapaasti olettaa, että biljardinpelaaja pys- tyy ratkaisemaan päässään monimutkaisia ma- temaattisia yhtälöitä seuraavaa lyöntiä mietties- sään. Edellytyksenä teorian hyväksymiselle osaksi tiedettäFriedman vaatii, että sen avulla kyetään ennustamaan luotettavasti pelaajan käyttäytymistä.

Aprioristisessa taloustieteessä väittämät tes- tataan tutkimalla alkuoletusten totuudenmukai- suus ja deduktiivisen päättelyn virheettömyys.

Konventionalistisessa taloustieteessä testaus kohdistuu itse väittämiin ja keinona joudutaan käyttämään induktiota. Induktiivinen tutkimus tuottaa luotettavia tuloksia vain siinä tapaukses- sa, että kaikki muut vaikuttavat tekijät kuin tar- kasteltavana oleva pystytään kontrolloimaan (Mises1966, 31). Esimerkiksi matkan lyhene- minen neliönmuotoisen alueen poikki oikaise- malla riippuu muistakin tekijöistä kuin siitä, mistä Pythagoraan lauseessa on kysymys. Jos lausetta lähdetään testaamaan kokeella, jossa 100 koeryhmän jäsentä kulkee eri puolilla Suo- mea neliönmuotoisten alueiden läpi oikaisten ja toiset 100 vertailuryhmän jäsentä samanmuo- toisten alueiden reunoja kiertäen, testaajan on huolehdittava muun muassa siitä, että maa on kaikkialla tasainen ja koehenkilöt tosiaan kul- kevat määrättyä reittiä pitkin.

Induktiivinen tutkimus kohtaa taloustieteessä yleensä ylivoimaisia ongelmia. Niinkin yksin- kertaisen väittämän kuin kysynnän lain testaami- nen on jokseenkin toivoton tehtävä. Kuluttaja saattaa lisätä hyödykkeen kulutusta siksi, että sen hinta on alentunut, mutta syynä voi myös olla odotettavissa oleva hinnan kohoaminen, tu- lojen kasvu, korvaavan hyödykkeen kallistumi- nen, maun muuttuminen tai jokin lukemattomis- ta muista tekijöistä ja niiden yhdistelmistä. Ta-

loustieteilijöiden usko kysynnän lain paikkansa- pitävyyteen perustuu todellisuudessa aprioris- miin, eikä mikään empiirinen tutkimus pysty sitä yksin järkyttämään (McCloskey1983, 512). Syy- nä induktion epäonnistumiseen on taloudellisten ilmiöiden kompleksisuus. Tämä johtuu puoles- taan suurelta osin siitä, että ilmiöt syntyvät ih- misten vapaatahtoisten valintojen tuloksena.

3. Tasapaino-oletuksen puutteet

Induktion ongelmista huolimatta oletuksia käy- tetään taloustieteessä surutta ja runsaasti. Ta- loustieteilijöistä liikkuu paljon kaskuja, jotka karrikoivat tätä ammattikunnan erikoista omi- naisuutta:

A physicist, a chemist and an economist are stranded on an island, with nothing to eat.Acan of soup washes ashore. The physicist says, »Lets smash the can open with a rock.» The chemist says, »Lets build a fire and heat the can first.»

The economist says, »Lets assume that we have a can-opener...» – Kuoppamäki 2000.

Oletuksia vaihdetaan vikkelästi kulloisenkin tarkoituksen vaatimalla tavalla, eikä niiden rea- listisuudella pidetä kovinkaan suurta väliä. Uus- klassisessa taloustieteessä on erityisesti kaksi toisiinsa kietoutuvaa oletusta, joista ei haluta suurin surminkaan luopua. Taloudenpitäjien ra- joittumatonta kykyä tehdä täydellisiä päätöksiä pidetään niin perustavana oletuksena, että sen puolesta ryhdytään lähes millaisiin pelastusope- raatioihin tahansa (Camerer1998, 54). Oletus taloudenpitäjien suunnitelmien jatkuvasta koor- dinaatiosta selittää monia uusklassisten oppien ominaispiirteitä, ja se on myös keskeisenä syy- nä vapauden väheksyntään koulukunnan pii- rissä.

Taloudenpitäjien suunnitelmat ovat täysin koordinoituneet, kun he eivät enää pääse pa- remmin tavoitteisiinsa ryhtymällä uusiin sopi-

42

muksiin tai muihin järjestelyihin keskenään.

Diskoordinaatio vallitsee esimerkiksi silloin, kunA olisi halukas myymään asuntonsa ja B olisi halukas ostamaan sen, mutta kumpikaan ei tiedä toisistaan ja B päätyy vuokra-asuntoon.

Mahdollisuuksia suunnitelmien koordinaation lisäämiseksi voi olla vielä jäljellä, vaikkei hin- taeroa esiintyisikään. Jos asunnon tarjontahinta on korkea, koskaAodottaa korkeasuhdannetta ja maan hinnan nousua, ja kysyntähinta on al- hainen, koskaBpelkää taantumaa ja lomautus- ta, jäljellä on vielä kumpaakin hyödyttävä voi- tonmahdollisuus. Osapuolet voivat hyötyä odo- tustensa inkonsistenssista esimerkiksi niin, että Amyy kaupan yhteydessäB:lle myyntioption.

Taloudenpitäjien suunnitelmien täydellinen koordinaatio, tai heidän muodostamansa talous- järjestelmän tasapaino, edellyttää heiltä enem- män tietoa kuin kukaan pystyy todellisuuden oloissa koskaan hankkimaan. Olotila on täysin kuvitteellinen (Littlechild1982, 94). Tasapainon toteutumiseksi ei ole tarpeen, että tietämys on täydellinen. Ihmisten ei tarvitse osata lukea tois- tensa ajatuksia eikä myöskään tietää ennakolta oikeita lottonumeroita. Jälkeenpäin on tietysti kovin ikävää, jos asunnon myyjä osoittautuu huijariksi ja asunnon seinät homesienen pilaa- miksi. Riski on kuitenkin rationaalisen ostajan tiedossa kaupantekohetkellä, ja se heijastuu ma- talampana kysyntähintana. Tasapainosta ei voi- da sitä vastoin puhua, jos myöhemmin käy ilmi, että erehdys olisi ollut edullisesti vältettävissä sopimalla alan yrittäjän kanssa kiinteistön tar- kastuksesta. Mitään muuta ei olisi tarvittu kuin pieni annos valppautta (Kirzner1985, 22). Yk- sityisomistukseen perustuvassa talousjärjestel- mässä petoksen uhrilla on luonnollisesti myös oikeus vaatia hyvitystä tai kaupan purkamista.

Tasapaino-oletukseen perustuva taloustiede antaa monella tavalla harhaanjohtavan kuvan talouden toiminnasta. Tämän kirjoituksen kan-

nalta vakavin ongelma on siinä, että tasapaino- oloissa yksilönvapaudella ei näytä olevan ko- vinkaan suurta merkitystä. Jos taloudenpitäjät ovat jo jollain käsittämättömällä tavalla onnis- tuneet löytämään vallitsevissa oloissa parhaat ajateltavissa olevat toimintatavat, he eivät sel- västikään tarvitse vapautta muuhun kuin opti- maalisten valintojen tekemiseen (Vihanto1995, 86–87). Todellisuudessa heidän vapautensa on oltava huomattavasti laajempi, jotta he pystyvät myymään optioita, ostamaan tarkastuspalveluja ja lukemattomilla muilla tavoin tekemään yhä parempia sopimuksia keskenään.

The central idea, for an understanding of individ- ual liberty, lies in the individual’s freedom to identify for himself what the opportunities are which he may endeavour to grasp. Within an equilibrium view of economic activity there really is no scope for this aspect of freedom. – Kirzner1992, 53.

Kukaan ei kykene ennakolta luettelemaan kaik- kea sitä, mitä taloudenpitäjien on voitava va- paasti tehdä päästäkseen muuttuviin tavoittei- siinsa. Heille on tämän vuoksi annettava suu- rempi vapaus kuin mikä näyttää tietyllä hetkel- lä jonkun mielestä perustellulta.

Itävaltalaisen taloustieteen edustajat ovat ko- ettaneet selittää vuosikymmenien ajan, että yk- silönvapautta ja vapaata yhteiskuntaa tarvitaan ensisijassa ihmisten tietämättömyyden vuoksi:

The case for individual freedom rests chiefly on the recognition of the inevitable ignorance of all of us concerning a great many of the factors on which the achievement of our ends and welfare depends. – Hayek1960, 29.

Tasapainoteoriassa tietämättömyyden ongelma oletetaan jo jollain tavalla ratkaistuksi ja samal- la myös vapauden tärkein perustelu häviää.

Moni uusklassikko tulee väheksyneeksi vapau- den merkitystä ilmeisesti huomaamattaan, kos- ka ei ole koskaan kunnolla miettinyt tasapaino-

oletuksen perimmäistä luonnetta. Oletusta käy- tetään toisaalta myös epäröimättä hyväksi, kun omia ideologioita halutaan levittää tieteen vale- asuun puettuna.Esimerkiksi 1920- ja 1930-lu- vun kuuluisassa kiistassa sosialismia puolustel- tiin argumenteilla, jotka eivät juurikaan kestä lähempää kriittistä analyysia (Caldwell 1997, 1864–1866).

4. Politiikkasuositusten harhaisuus:

esimerkkinä monopoli

Taloustieteen suhtautuminen vapailla hyödyke- markkinoilla esiintyvään monopoliin tuo räi- keällä tavalla näkyviin tasapaino-oletuksen on- gelmallisuuden. Tasapainoteoreetikko näkee yksinmyyntitilanteen yksiselitteisesti kansanta- loudelle haitallisena, ja hän on kärkäs korjaa- maan epäkohdan rajoittamalla yksinmyyjän toi- mintavapautta. Kilpailupoliittiset suositukset perustuvat lisäksi usein olettamukseen, että jul- kinen valta tavoittelee hyväntahtoisesti yleistä etua eikä sen toimintaa ole tästäkään syystä tar- vetta rajoittaa (Shughart1995, 9).

Tarkastelun perustaksi oletetaan seuraavassa, että tietyn hyödykkeen markkinoilla on vain yksi myyjä. Tarjolla saattaa olla korvaavia hyö- dykkeitä, mutta ne eivät ole täydellisiä substi- tuutteja, ja halukkaiden kuluttajien ainoa vaih- toehto on käydä kauppaa monopolin kanssa. On jokseenkin helppo osoittaa, että itsekkäästi vain omia voittojaan ajatteleva monopoli aiheuttaa toiminnallaan kansantaloudellista tehottomuut- ta. Sellaisia sopimuksia jää monopolin ja kulut- tajien välillä tekemättä, joista kaikki osapuolet hyötyisivät ja jotka loisivat arvoa ikään kuin tyhjästä. Päättelyn luotettavuutta taloustieteili- jöiden silmissä osoittaa, että se esitetään osa- puilleen samalla tavalla kaikissa kansantalous- tieteen perusoppikirjoissa.

Kun hyödykkeen markkinoilla on useita

myyjiä eikä yhdelläkään ole merkittävää mark- kinaosuutta, kunkin myyntituotot kasvavat jo- kaisesta lisää myydystä hyödykkeestä likipitäen siitä saatavan hinnan verran. Monopolin ta- pauksessa rajatuotto pyrkii olemaan pienempi, koska myynnin pysyvä lisäys alentaa yleensä koko liikevaihdon osalta yksikköhintaa ja pilaa tällä tavalla ikävästi markkinoita. Optimoinnin perusperiaatteiden mukaan monopoli pystyy kasvattamaan voittojaan niin kauan kuin myyn- nin lisäämisestä koituva rajatuotto pysyttelee valmistuksen rajakustannuksia suurempana.

Tästä seuraa, että optimissa rajakustannukset jäävät väistämättä markkinahintaa alemmiksi.

Tämä puolestaan merkitsee, että monopoli pys- tyisi halutessaan valmistamaan lisää pienem- millä kustannuksilla kuin mitä kuluttajat ovat valmiit maksamaan eli markkinoilla on hyödyn- tämättömiä vaihdantamahdollisuuksia. Mono- polin yksityisen edun mukaista ei ole kuiten- kaan lisätä myyntiä, koska hän kokee kustan- nuksikseen myös hinnan alenemisesta johtuvat myyntituottojen menetykset.

Edellä kuvattu monopolimarkkinoiden tasa- painon tehottomuus on pysyvä ilmiö. Tasapai- nossa ketkään markkinoilla toimivat eivät voi määritelmän mukaan enää lisätä hyvinvointiaan tekemällä uusia sopimuksia keskenään. Keski- näisiä voitonmahdollisuuksia saattaa syntyä esi- merkiksi silloin, kun mullistukset tietotekniikas- sa tekevät aikaisempaa täydellisemmän hinta- diskriminoinnin mahdolliseksi ja monopoli pys- tyy myymään lisätuotannon muuta korkeam- paan hintaan. Tällaiset muutokset ovat monopo- limallin kannalta kuitenkin eksogeenisia, eikä markkinoilla katsota siis olevan taipumusta saa- da niitä aikaan spontaanisti. Käytännössä on jokseenkin mahdotonta tehdä eroa endogeenis- ten ja eksogeenisten muutosten, tai tasapainot- tavan ja epätasapainoa luovan »schumpeterilai- sen» kilpailun, välillä (Boudreaux1994, 57).

44

Taloustieteilijät käyttävät tasapainoteoriaa herkästi apuna myös silloin, kun he arvioivat todellisten markkinoiden suorituskykyä. Jos monopoliasemassa oleva yritys näyttää rajoitta- van tuotantoaan liikaa ja perivän kuluttajilta liian korkeita hintoja, markkinat saavat helposti taloustieteilijöiden tuomion ikään kuin havaitut epäkohdat olisivat pysyviä tasapainoilmiöitä.

Todellisuudessa monopolin käyttäytyminen saattaa luoda houkuttelevia voitonmahdolli- suuksia, joita muut yrittäjät ovat parhaillaan valppaina etsimässä (Littlechild1981, 359). Jos monopolin ansaitsemat voitot kannustavat esi- merkiksi korvaavien hyödykkeiden valmistajia kehittelemään menestyviä tuoteinnovaatioita, monopolin määräävä markkina-asema murenee vähitellen itsellään ja markkinat osoittautuvat lopulta erinomaisen hyvin toimiviksi.

Itävaltalaisessa taloustieteessä yrittäjien aja- tellaan tekevän kaiken aikaa uusia »löytöjä», jotka parantavat markkinoilla toimivien suunni- telmien koordinaatiota. Voitonmahdollisuuk- sien löytyminen vie aina oman aikansa, ja markkinoilla voi olla tämän vuoksi enintään tai- pumus kohti täydellistä tasapainoa. Kun mark- kinoita tarkastellaan dynaamisena prosessina eikä staattisena tasapainona, suhtautuminen nii- den toimintahäiriöihin muuttuu samalla kärsi- vällisemmäksi.

These principles of the theory of market process suggest that if genuine inefficiency exists, then the market has not yet discoveredall that it will surely soon tend to discover. – Kirzner1985, 138.

Viisain keino edistää markkinoiden tehokkuut- ta saattaa olla tämän mukaan pysytellä visusti syrjässä ja jäädä odottelemaan ongelmien spon- taania korjaantumista.

Vapaan kilpailun edistäminen merkitsee itä- valtalaisessa taloustieteessä ensi sijassa alalle tulon esteiden poistamista ja yleisemmin sen

turvaamista, että yrittäjät pääsevät hyödyntä- mään löytämiään voitonmahdollisuuksia mah- dollisimman vapaasti. Yrittäjillä on vapailla markkinoilla äärimmäisen vaikea saadaoikeut- ta yksinmyyntiasemaan, ja monopolit pyrkivät jäämään tämän vuoksi tilapäisiksi ilmiöiksi. Itä- valtalaisten mielestä erityisen tärkeää onkin taistella julkisen vallan luomia keinotekoisia kilpailunesteitä vastaan.

The monopoly problem mankind has to face to- day is not an outgrowth of the operation of the market economy. It is a product of purposive ac- tion on the part of governments. – Mises 1966, 366.

Julkinen valta rajoittaa usein kilpailua poliittis- ten edunsaalistusryhmien vaatimuksesta (Shug- hart1996, 224). Joskus toimenpiteet on alun- perin tarkoitettu lisäämään kilpailua, kuten jäl- jempänä käy ilmi.

Uusklassisessa taloustieteessä näkemys mo- nopolin haitoista ja keinoista niiden poistami- seksi on melko tavalla toisenlainen. Jos mark- kinoiden oletetaan jo löytäneen tasapainonsa eikä vallitsevaan tilanteeseen ole enää odotetta- vissa mitään muutosta, ainoa tapa korjata jäljel- lä olevat ongelmat on puuttua niihin ulkopuo- lelta. Hintasäännöstely on ensimmäisenä mie- leen tuleva keino poistaa tehottomuus (esim.

Brown 1995, 303–306). Oikein mitoitettuna valtion määräämä kattohinta muuttaa myynnin rajatuottoa juuri sopivasti niin, että hyvinvoin- titappio poistuu kokonaisuudessaan. Säännöste- ly loukkaa tosin monopolin sopimusvapautta, mutta tämä on taloustieteilijän ajatusmaailmas- sa toissijainen asia, ja tarkoitus näyttää pyhittä- vän käytetyt keinot.

Valtiovallan päätös rajoittaa monopolin oi- keutta sopia omistamansa hyödykkeen myynti- hinnoista sisältää monenlaisia riskejä. Tässä yh- teydessä tärkeintä on panna merkille, että hin-

tasäännöstely saattaa vastoin tarkoitustalisätä markkinoiden tehottomuutta ja aiheuttaa juuri sellaista kilpailun vähenemistä, jolla toimenpi- dettä alunperin perustellaan. Itävaltalainen kri- tiikki kohdistuu tässä niin kuin yleensä lähinnä intervention keinoihin eikä sen tavoitteisiin, ja päättely pyrkii näin ollen kunnioittamaan tie- teen arvovapauden periaatteita (Boettke 1995, 39).

Kun monopolin voitot hintasäännöstelyn seu- rauksena väistämättä pienenevät, kilpailijoiden kannustimet tulla alalle heikkenevät ja monopo- lin markkina-asema saattaa jäädä pysyväksi.

Kilpailijoiden ei esimerkiksi kannata panostaa tutkimus- ja kehittämistoimintaan, jotta ne op- pisivat käyttämään samoja ylivoimaisia valmis- tusmenetelmiä ja pystyisivät tarjoamaan yhtä laadukkaita tuotteita kuin monopoli. Kilpailijoi- den tuotteet olisivat ehkä paljon parempiakin, sillä erilaisissa ympäristöissä pyrkii syntymään myös erilaisia ideoita (Vihanto1996, 83). Toi- sella tavalla sanottuna tämä merkitsee, että markkinaprosessin lopullinen tasapaino riippuu paitsi sen alkutilasta myös sen kuluessa tapah- tuvasta oppimisesta, ja prosessi on siis polkusi- donnainen (Setterfield1997, 64).

Hintojen keinotekoinen alentaminen voi joh- taa myös siihen, että kilpailijat eivät edes huo- maa voitonmahdollisuuksia ja monopoli saa jat- kaa rauhassa toimintaansa. Pahimmassa tapauk- sessa käy niin, että monopoli ottaa hintasään- nöstelyn uhan jo ennakkoon huomioon eikä ryhdy valmistamaan hyödykettä ensinkään.

Valtio pystyy silloin estämään monopolin syn- tymisen kyseisen hyödykkeen markkinoilla yk- sinkertaisesti sen vuoksi, ettei hyödykettä kos- kaan löydetä tai sitä ei ainakaan ryhdytä valmis- tamaan (Vihanto1991, 9).

Edellä sanottua ei pidä tulkita niin, että va- paiden markkinoiden toimintaan ulkoapäin puuttuminen on kaikissa tilanteissa epäsuota-

vaa. Itävaltalainen taloustiede korostaa vain sitä kiistatonta tosiasiaa, että kilpailupoliittiset toi- menpiteet kohdistuvat aina avoimeen markkina- prosessiin eikä niiden vaikutuksia voida kos- kaan ennustaa täsmällisesti. Järkevän kilpailu- politiikan muotoilemisessa tarvitaan välttämät- tä apuna teoriaa, jossa markkinoiden epätasa- paino ja niiden tasapainottumisprosessi ovat huolellisen tarkastelun kohteena.

5. Lopuksi

Taloustieteilijät perustelevat tasapaino-oletuk- sen käyttöä yleensä sillä, että markkinoiden ta- sapainottumisprosessia mielenkiintoisempi on kuitenkin viime kädessä sen lopputulos. Jos markkinoilla on valppaiden yrittäjien ansiosta voimakas taipumus löytää ja eliminoida dis- koordinaatioita, kuten itävaltalaisen taloustie- teen edustajatkin ovat valmiit väittämään, suur- ta vahinkoa ei näytä syntyvän markkinaproses- sin tarkastelun laiminlyönnistä.

Ihmisten kiinnostus lopputuloksiin niihin johtavien prosessien sijasta näkyy muuallakin kuin taloustieteessä:

It is usually more interesting to know where a train is going than to know exactly where it is at any moment. If a train is in New York and its

»equilibrium» position is inChicago, we are rea- sonably confident that the general direction of its motion will be westward, even if it unaccounta- bly decides to travel north for the first hundred and fifty miles. – Boulding1948, 637–638.

Vertaus on osuva mutta ratkaisevalla tavalla puutteellinen. Matkustajalla ei ole juurikaan tar- vetta tietää, missä juna on kullakin hetkellä, jos hän on varma sen määränpäästä. Tilanne on toi- nen, kun kyydissä on neuvoton turisti, joka pu- huu eri kieltä kuin junailija eikä pysty millään muullakaan keinolla saamaan varmasti selville, onko hän astunut oikeaan junaan. Tällaiselle

46

matkustajalle pienetkin vihjeet junan määrän- päästä matkan aikana ovat arvokkaita. On myös mahdollista, että ohi vilistäviä maisemia tark- kaillessaan matkailija kiinnostuu seudusta ja päättää hypätä vastoin alkuperäistä suunnitel- maansa aikaisemmalla pysäkillä pois junasta.

»Tasapaino» on muuttunut siihen johtavan pro- sessin aikana tapahtuneen oppimisen tuloksena, ja muutos voidaan ymmärtää vain tuntemalla prosessin yksityiskohdat.

Matkustaja ei välttämättä tiedä olevansa pe- rilläChicagossa edes silloin, kun juna on pysäh- tynyt kaupungin rautatieasemalle. Hän nukkuu ehkä sikeästi ja herää vasta, kun juna on jo läh- tenyt liikkeelle kohti seuraavaa pysähdyspaik- kaa.Erehdys olisi saattanut olla estettävissä, jos matkustaja olisi onnistunut löytämään aikatau- lun junan käytävillä liikkuessaan ja osannut olla oikealla hetkellä hereillä. Yksilön valppaus rat- kaisee tässäkin tapauksessa sen, mistä hän löy- tää loppujen lopuksi itsensä ja millaisiksi oppi- misprosessin tulokset lopulta muodostuvat.

Tämän artikkelin tavoitteena on ollut osoit- taa, että taloustieteessä tavanomainen mie- lenkiinto pelkästään talouden tasapainotiloihin johtaa systemaattiseen vapauden merkityksen aliarviointiin. Jos sillä ei ole junamatkan pää- tepisteen kannalta mitään merkitystä, kuinka valppaasti matkustaja havainnoi ympäristöään matkan aikana, myös hänen vapautensa tehdä havaintoja ja toimia niiden mukaan näyttää turhanaikaiselta. Todellisuudessa ihmiset pys- tyvät vaikuttamaan toimillaan ratkaisevasti yhteiskuntaprosessien lopputuloksiin, ja hei- dän vapaudestaan toimia jää viime kädessä riip- pumaan, miten hyviksi nuo tulokset muodos- tuvat.

Kirjallisuus

Boettke, Peter J. (1995): »Why Are There No Austrian Socialists? Ideology, Science and theAustrian School.»Journal of the History ofEconomic Thought17: 1, 35–56.

Boudreaux, Don (1994): »Schumpeter and Kirzner on Competition and Equilibrium.»

Kirjassa Peter J. Boettke ja David L. Pry- chitko (toim.): The Market Process.Essays in Contemporary Austrian Economics. Ed- wardElgar,Aldershot, s. 52–61.

Boulding, KennethE.(1948):EconomicAnaly- sis, korjattu painos. Hamish Hamilton, Lon- don (1. painos 1941).

Brown, William S. (1995):Principles of Eco- nomics. West, St. Paul.

Caldwell, Bruce (1997): »Hayek and Social- ism.»Journal ofEconomic Literature 35: 4, 1856–1890.

Camerer, Colin F. (1998): »Behavioral Eco- nomics and Nonrational Organizational De- cision Making.» Kirjassa Jennifer J. Halpern ja Robert N. Stern (toim.):Debating Ration- ality. NonrationalAspects of Organizational Decision Making. Cornell University Press, Ithaca, s. 53–77.

Friedman, Milton (1953): Essays in Positive Economics. University of Chicago Press, Chicago.

Hayek,F.A. (1960):TheConstitution of Liber- ty. University of Chicago Press, Chicago 1978.

Kirzner, Israel M. (1985): Discovery and the Capitalist Process. University of Chicago Press,Chicago.

Kirzner, Israel M. (1992):The Meaning of Mar- ket Process. Essays in the Development of Modern Austrian Economics. Routledge, London.

Kuoppamäki, Pasi (2000): Jokes about Econo- mists and Economics. <http://www.etla.fi/

pkm/JokEc/>, 31.1.2000.

Littlechild, Stephen C. (1981): »Misleading Calculations of the SocialCosts of Monopo- ly.»Economic Journal91, 348–363.

Littlechild, Stephen C. (1982): »Equilibrium and the Market Process.» Kirjassa Israel M.

Kirzner (toim.):Method, Process, andAus- trianEconomics.Essays in Honor of Ludwig von Mises. Lexington Books, Lexington, s.!85–100.

McCloskey,Donald N. (1983): »The Rhetoric ofEconomics.»Journal ofEconomic Litera- ture 21: 2, 481–517.

Mises, Ludwig von (1966): Human Action. A Treatise on Economics, 3. painos. Contem- porary Books,Chicago (1. painos 1949).

Robbins, Lionel (1935):AnEssay on the Na- ture and Significance of Economic Science, 2. painos. Macmillan, London 1952 (1.!pai- nos 1932).

Selgin,GeorgeA. (1988): »Praxeology and Un- derstanding:AnAnalysis of theControversy inAustrianEconomics.»Review ofAustrian Economics 2, 19–58.

Senior, Nassau W. (1836): An Outline of the

Science of PoliticalEconomy.GeorgeAllen

& Unwin, London 1951.

Setterfield, Mark (1997): »ShouldEconomists Dispense with the Notion ofEquilibrium?»

Journal of Post KeynesianEconomics 20:1, 47–76.

Shughart, WilliamF., II (1995): »Public-Choice Theory andAntitrust Policy.» KirjassaFred S. McChesney ja William F. Shughart II (toim.): The Causes and Consequences of Antitrust. The Public-Choice Perspective.

University ofChicago Press,Chicago, s. 7–

Shughart, William32. F., II (1996): »Monopoly and the Problem of theEconomists.»Mana- gerial andDecisionEconomics17, 217–230.

Vihanto, Martti (1991): »Kilpailupolitiikka ja itävaltalainen talousteoria.» Julkaisussa Kil- pailuviraston vuosikirja. Kilpailuvirasto, Helsinki, s. 7–20.

Vihanto, Martti (1995): »Economists Should Discover Kirznerian Discovery.» Advances inAustrianEconomics 2:A, 79–93.

Vihanto, Martti (1996): »Kilpailupolitiikan sään- nöt talouden evoluutioteoriassa.» Julkaisussa Jussi Kojamo (toim.):Puheenvuoroja kilpai- lusta. Kilpailuvirasto, Helsinki, s. 76–94.