308 virittäjä 2/2012
Marjut Johansson, Pirkko Nuolijärvi &
Riitta Pyykkö (toim.): Kieli työssä. Asian- tuntijatyön kielelliset käytännöt. Helsinki:
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2011.
249 s. isbn 978-952-222-265-7.
Nykypäivän tavanomaisen asiantuntija- työn olemus on pitkälti viestinnällinen, eli ihmiset puhuvat ja kirjoittavat työk- seen. Työn eri vaiheiden näkyviä merk- kejä ovat esimerkiksi kokouskeskustelut, palaverit, raportit ja muistiot, ja tyypil- listä on myös, että työn näkyvä lopputu- los on viestinnällinen teko – tai ainakin tällä teolla on viestinnällinen muoto. Sil- loinkin, kun työn tulos on jotain muuta kuin viestintää, esimerkiksi materiaali- nen artefakti, kuten rakennus, on kieli ol- lut keskeinen osa työtä: raportit, kokouk- set, ohjeet, suunnitelmat ovat mahdollis- taneet rakennuksen tekemisen.
Marjut Johanssonin, Pirkko Nuoli- järven ja Riitta Pyykön toimittama Kieli työssä: Asiantuntijatyön kielelliset käytän- nöt tarttuu työn ja kielen yhteiskunnal- liseen kontekstiin avaten erilaisia näky- miä kielen asemaan ja kielten suhteisiin suomalaisessa asiantuntijatyössä. Aihei- den käsittelyä värittävät pääosin haas- tattelujen kautta saadut yksittäisten ih- misten työnteon kokemukset sekä eri- laisissa teksteissä näkyvät jäljet työstä ja työelämän muutoksista. Sosiolingvisti- sestä perspektiivistä tarkasteltuna kirjan artikkelien voitaisiinkin katsoa edusta- van makrososiolingvististä tai kielisosio- logista näkökulmaa työelämän kieleen.
Huomattavan paljon painoarvoa eri- laisista töistä, yhteisöistä ja ammatilli-
sista käytännöistä saavat osakseen tutki- mus, yliopistot tai tutkimuslaitokset sekä tutkimuksen tekeminen. Muitakin töitä, työorganisaatioita ja ammatillisia käytän- töjä (esimerkkeinä sosiaali- ja hoiva-alan työ ja käännöstulkin työ) kirjan artikke- leissa esitellään, mutta yliopistot ja tutki- mus ovat silti kirjan hallitsevat työelämä- kontekstit. Eri artikkelien tarkastelutavat sen sijaan eroavat toisistaan suuresti, eikä kirjalle kovin helposti voikaan löytää yh- teistä tieteellistä nimittäjää. Esimerkiksi teoreettinen tai metodinen samankaltai- suus ei kuitenkaan ole kirjan näkyvä tar- koitus, sillä tieteellisen puheenvuoron si- jasta kirja tuntuu kokonaisuutena tähtää- vän jonkinlaiseen yleiseen katsaukseen ja esimerkkeihin siitä, millä tavoin kieltä osana työtä voidaan tarkastella.
Kokonaisuus on melko heterogeeni- nen. Kirja on jaettu johdannon ja epilo- gin lisäksi neljään osioon, joissa kussa- kin on kaksi artikkelia: osiot ovat ”Kielen valta tieteessä ja tiedeyhteisössä”, ”Orga- nisaatioiden kielivalinnat: suomi – ruotsi – englanti”, ”Kieli, kansainvälinen asian- tuntijatyö ja tiedon rakentaminen tutki- jayhteisössä” ja ”Työ kirjaamisena ja teks- tien tuottamisena”. Jo osioiden otsikoin- nista voidaan päätellä, että kirjassa on kyse muutamista eri näkökulmista teh- dyistä katsahduksista työn ja kielen yh- teyteen. Hienoisesti häiritsevää kuitenkin on, miksi valtavan laaja ja monella tapaa kiinnostava kieli työssä -teema on kitey- tetty juuri mainittuihin osioihin – varsin- kin kun osioiden ja niissä olevien artik- kelien keskinäinen vuoropuhelu jää vä- häiseksi.
Asiantuntijatyön kielestä
309
virittäjä 2/2012
Valinnat ja valta
Kirjan hallitsevimpia teemoja on kysy- mys yliopistoyhteisön ja tutkimusryh- mien kielivalinnoista. Valinnan käsite on toki tässä yh tey dessä pulmallinen, sillä kovinkaan paljon ei valinnanvaraa esi- merkiksi yksittäiselle tutkijalle jää: kan- sainvälisten tutkijaryhmien työkieli on englanti, vaikkakin samaan aikaan moni- kielisyys ja rinnakkaiskielisyys tulevat eri artikkeleissa haastateltujen tutkijoiden kokemuksissa esiin rikkautena. Artikke- lit eivät juurikaan raportoi asiaan liitty- viä yksittäisten työntekijöiden ongelmia tai haasteita. Helsingin yliopistoa kieliyh- teisönä käsittelevässä artikkelissaan Mirja Saari tosin esittelee myös sellaisia opiske- lijoiden näkemyksiä, joissa esimerkiksi erikielisten palvelujen saatavuuteen kiin- nitetään myös kriittistä huomiota.
Yliopistokoulutuksen englannistu- minen ja eri kielten käyttöala ja -tapa sekä opetuksessa että tutkimuksessa ovat ideo logisesti seurauksellisia asioita, joilla on vaikutuksia valtasuhteisiin ja myös työntekijöiden identiteettiin. Teema on kirjassa yliopistojen ja tutkimusryhmien tapauksessa kuitenkin melko implisiitti- nen, eikä – kirjan artikkeleissa siteerat- tujen äänten perusteella – tunnu herät- tävän kovin voimakkaita tunteita. Kirjan artikkeleissa tarkasteltujen asiantuntija- työläisten näkökulman voisi kokoavasti esittää niin, että käytetään sitä kieltä, jota työssä tarvitaan – sen kummemmin asiaa problematisoimatta. Kirjassa esitetyt ku- vaukset muiden kuin äidinkielten käy- töstä työssä tuntuvatkin pääosin rakenta- van sellaista identiteettikertomusta, jossa työkieli kytkeytyy voimakkaasti työiden- titeettiin ja myös rajautuu siihen.
Kriittisiäkin ääniä kielenvalintaan löy- tyy, kun kirjassa kurkistetaan yrityskielen
valinnan politiikkaan: Eero Vaaran, Janne Tienarin, Rebecca Piekkarin ja Risto Sän- tin suomalaisen Merita-pankin ja ruotsa- laisen Nordbankenin 1990-luvun lopun fuusiosta kertova artikkeli tarttuu valtaan ja kielivalinnan seurauksiin kertoessaan siitä, millaisia jännitteitä sekä yhteiskun- nallisessa keskustelussa että organisaation eri tason toimijoiden näkemyksissä ja ko- kemuksissa esiintyi pankin konsernikieltä valittaessa. Kirjoittajat todistavat sekä teo- reettisesti että myös käytännön esimerk- kien kautta, kuinka kielen valinta vaikut- taa sosiaalisen kanssakäymisen muotoi- hin ja mahdollisuuksiin, työntekijöiden identiteettikokemukseen ja koko organi- saation valtarakenteiden muuttumiseen.
Kielen asema työssä – työn asema kielessä?
Kieli työssä -otsikkoon liittyy helposti aja- tus siitä, että kirjassa tarkasteltaisiin kie- lellistä vuorovaikutusta, jolla asiantunti- jatyötä tehdään. Ulla Tiililän sosiaali- ja hoiva-alan työstä kertovassa artikkelissa samoin kuin Maija Tanhuamäen ja Liisa Tiittulan artikkelissa kirjoitustulkkauk- sen haasteista työn tekemisen analyysi on esillä: molemmissa artikkeleissa korostuu työn luonne tekstien ja puheen vuorovai- kutuksena ja erityisesti kirjaamiskäytän- töjen vaikutus työn tekemisen tapaan.
Juuri tällaisista näkökulmista käsin kie- lentutkimuksellinen ja yhteiskuntatutki- muksellinen keskustelu kohtaavat mene- telmällisellä tasolla. Tärkeä kielentutki- muksellinen kontribuutio työelämän tut- kimukselle on se, että kielentutkimuksen – varsinkin tekstien ja puhutun vuorovai- kutuksen – analyysimenetelmien avulla voidaan osoittaa, miten kieli erilaisten valintojen systeeminä vaikuttaa työnte- koon todellisissa tilanteissa.
310 virittäjä 2/2012
Pääosin kieltä työssä kuitenkin tarkas- tellaan kirjassa sen kannalta, millaisen si- jan ja aseman etenkin haastatteluaineis- tojen informantit kielelle antavat tai mi- ten erilaiset sosiaaliset käytännöt mää- rittävät työn kielellistä luonnetta. Marjut Johanssonin CERN:n suomalaistutkijoita käsittelevässä artikkelissa kuten myös Jussi Jauhiaisen ja Johanna Hautalan tie- don jalostumista yliopistoissa käsittele- vässä artikkelissa tarkastellaan käsityk- siä työn tekemisen kielellisestä ja viestin- nällisestä luonteesta. Seppo Poutanen ja Anne Kovalainen – episteemisistä yhtei- söistä ja tiedepolitiikan kielestä puhues- saan – kääntävät puo lestaan katseen sii- hen, miten tiedepolitiikka tuottaa, legiti- moi ja antaa muodon tutkimustyön kie- lellisille käytännöille. Riitta Pyykön tu- levaisuusraporttien työstä maalaamaa kuvaa käsittelevä artikkeli sekä Pirkko Nuolijärven työ-sanan käytön historiaa tarkasteleva artikkeli kääntävät kiinnos- tavasti kirjan näkökulman siihen, mi- ten työ ja sen tekeminen näkyvät kie- lessä. Tällaisista näkökulmista käy mai- niosti ilmi, kuinka kieli teksteinä koodaa niitä merkityksiä ja merkitysten muutok- sia, jotka liittyvät työn yhteiskunnalliseen muutokseen.
Lopuksi: työkielen käsite
Artikkelit ovat tekijöidensä näköisiä; kir- joittajien taustat ja erilaiset tieteenalat tulevat selvästi näkyville niissä tieteel- lisissä kehyksissä, joihin itse kukin kir- joittaja artikkelinsa kiinnittää. Kirjan an- sio onkin poikkitieteellisen vuoropuhe- lun edistäjänä yhdistää samoihin kansiin ja saman teeman alle erilaisia tieteellisiä perspektiivejä. Kielen asemaa yhteiskun- nassa pohtivan kielentutkijan näkökul- masta tämä on arvokasta, sillä kirja avaa
hyvin joitakin näkymiä siihen, miten esi- merkiksi johtamis- ja organisaatiotutkijat tai sosiologit kieltä ja työelämää tarkaste- levat. Kirjan sosiologissävytteiset artikke- lit esittelevät näkemyksellisesti ja konk- reettisten esimerkkien kautta esimerkiksi vallan ja toimijuuden, hiljaisen ja koke- muksellisen tiedon ja episteemisen yh- teisön käsitteitä, jotka sisältävät runsaasti potentiaalia kielen asemasta ja kielenkäy- töstä työelämässä kiinnostuneelle kieli- sosiologialle.
Kirjassa on monellakin tapaa kyse työkielistä, ja työkielen käsite tulee vielä kirjan lopuksi esiin artikkelien kirjoit- tajatiedoissa, joissa erikseen mainitaan kirjoittajien työkielet. Käsite on jo itses- sään sinänsä mielenkiintoinen: se imp- likoi työn tietynlaista rajallisuutta ja po- tentiaalisia muita tai muiden elämänalu- eiden kieliä. Samalla se viittaa erityiseen ammatilliseen identiteettiin tai työiden- titeettiin, jonka rakentumisessa esimer- kiksi oman ja vieraan kielen suhteilla ja kielten rinnakkaisuudella sekä kielitai- dolla on keskeinen asema.
Kirjoittajien kuvaukset työkielistä ovat kiintoisia. Vain yhden kirjoittajan kirjoittajatiedoissa työkieleksi mainitaan pelkkä suomi, kun taas kaikkien muiden työkieliksi mainitaan vähintäänkin suomi ja englanti. Englannin ennen suomea mainitsee vain yksi kirjoittajista, mikä on siinä mielessä mielenkiintoista, että mo- net tähänkin kirjaan kirjoittaneista tut- kijoista epäilemättä sekä opettavat eng- lanniksi että myös kirjoittavat tutkimuk- sensa pääosin englanniksi. Muitakin kie- liä kuin suomi ja englanti työkielikuvauk- sissa esiintyy, mutta pääosin muut kielet liittyvät kirjoittajien edustamiin kieliai- neisiin. Kuvausten perusteella suomella olisi joka tapauksessa Suomessa melko lailla vankkumaton jalansija – kiinnos-
311
virittäjä 2/2012
Kielipoliittista keskustelua
Hanna Lappalainen, Marja-Leena Sor- jonen & Maria Vilkuna (toim.): Kielellä on merkitystä. Näkökulmia kielipolitiikkaan.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 160 & Suomalaisen Kirjallisuu- den Seuran toimituksia 1262. Helsinki:
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus &
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2010.
439 + ii s. isbn 978-952-222-170-4.
Hanna Lappalaisen, Marja-Leena Sorjo- sen ja Maria Vilkunan toimittama Kie- lellä on merkitystä: Näkökulmia kielipoli- tiikkaan antaa lukijalleen tuoretta ja mo- nipuolista tietoa kielipolitiikasta ja sen vaikutuksesta arkielämäämme. Toimitta- jien mukaan se on tarkoitettu sekä oppi- että tietokirjaksi niin opettajien, yhteis- kunnallisten vaikuttajien, tutkijoiden ja opiskelijoiden kuin kaikkien muidenkin kielestä ja kielipolitiikasta kiinnostunei- den kansalaisten käyttöön. Kirjan tavoit- teena on kansalaisten kielipoliittisen tie- toisuuden lisääminen ja huomion kiin- nittäminen niihin joskus tahattomiinkin tapoihin, joita kielellisiin käytänteisiin vaikuttamisessa käytetään.
Teos koostuu yhteensä 14 artikke- lista, jotka on jaettu aiheittain viiteen eri
jaksoon. Artikkelien kirjoittajat pohti- vat muun muassa seuraavia kysymyksiä:
Vaatiiko tiede englannin käyttöä? Mi- ten yritysten kielipolitiikka käy ilmi? Mi- hin kielenhuollon normit perustuvat ja millaisia seurauksia normittamisella voi olla? Kirjan jaksot muodostavat jatku- mon siten, että ne alkavat tietoisimmasta kielipolitiikasta ja päätyvät implisiittisiin kysymyksiin.
Kirjan artikkelit ovat keskenään eri- tyyppisiä, eikä niitä kaikkia ole tässä mahdollista tarkastella kovin yksityiskoh- taisesti. Siitä syystä pyrin luomaan koko- elmasta yleiskuvan ja tuomaan lisää nä- kökulmia siinä avattuun keskusteluun.
Naapurimaittemme kielipoliittiset linjaukset
Kirjan ensimmäinen jakso tarkaste- lee kielipolitiikkaa Pohjoismaissa ja Bal- tias sa. Marika Tandefeltin, Anneli Sarhi- maan ja Karl Pajusalun artikkelit tuovat laajempaa perspektiiviä siihen kielipo- liittiseen keskusteluun, jota Suomessa on viime vuosina käyty ja käydään edelleen.
Pohjoismaissa on ilmestynyt kaik- kiaan yhdeksän kielipoliittista toiminta- tavaa olisi kuitenkin nähdä esimerkiksi
etnografisen tutkimuksen kautta, miten vaikkapa juuri akateemiset työläiset ar- kisissa työaskareissaan kielten välillä na- vigoivat ja millaista mahdollista systema-
tiikkaa ja myös valta-asetelmia liittyy eri- laisiin kielenkäyttötilanteisiin.
Pekka Pälli etunimi.sukunimi@aalto.fi
