64 t i e t e e s s ä ta pa h t u u 3 / 2 0 1 0
Kansallisen näkökulman paluu
Kati Katajisto
Timo Soikkanen (toim.): Taistelu autonomiasta. Perustuslait vai itsevaltius? Kleio-sarja. Edita 2009.
Professori Timo Soikkasen toimit- tamassa kirjassa Taistelu autono
miasta kyseenalaistetaan viime vuosikymmeninä historiantutki- muksen valtavirtana olleet tulkin- nat Suomen asemasta Venäjän yh- teydessä 1800-luvulla. Soikkanen katsoo, että Suomen historia on 1800-luvun osalta ristiriitaisempaa ja tulkinnanvaraisempaa kuin mi- tä historiantutkijat ovat esittäneet.
Kirjan artikkelien kirjoittajil- la on yhteys Turun yliopiston po- liittisen historian laitokseen, mut- ta mistään yhtenäisestä tulkinnasta kirjassa ei ole kyse. Kirjan artikke- lit ovat toisinaan ristiriidassa kes- kenään ja artikkelien lähtökohdat vaihtelevat historio grafisesta nä- kökulmasta siihen, miten Suomen itsehallinnollista asemaa tarkastel- laan ulkopuolisesta, kuten ranska- laisesta tai saksalaisesta, perspektii- vistä käsin. Yhteistä kirjan eri ar- tikkelien kirjoittajille näyttää kui- tenkin olevan käsitys, vaikka kaikki eivät tätä yhtä painokkaasti tuo- kaan esiin, että viime vuosikym- meninä vallalla olleen ”hallintopa- radigman” voimistumisen myötä suomalainen historiankirjoitus on menettänyt jotain olennaista.
Hävitetty suomalainen näkökulma 1960-luvulta lähtien vahvasti jalan- sijaa saanut hallintoparadigma kä- sitti Suomen autonomian sisällön hallinnolliseksi, suomalaisten laki-
en ja oikeuksien kannalta rajoite- tummaksi kuin varhaisempi suo- malainen tulkinta, joka perustui Soikkasen mukaan länsimaiseen poliittiseen ja luonnonoikeudelli- seen ajatteluun. Tämän hallinto- paradigman vahvistumisen myötä niin sanottu suomalainen tai kan- sallinen näkökulma menneisyyden tapahtumiin on saanut väistyä syr- jään niin perusteellisesti, että Soik- kanen katsoo, että ”koko autono- mia on häviämässä.”
Näin selkeä kansallisen näkö- kulman korostus, vaikkakin uu- dessa muodossa, on huomiota- herättävä ja uudenlainen piir- re suomalaisessa historiantutki- muksen kentässä, sillä kansallinen historian tutkimus on ollut käsite, jolla on ollut varsin kielteinen sä- vy viime vuosikymmenet. Kansal- linen historiantutkimus on usein mielletty negatiivisesti, vaikka sil- lä onkin voitu viitata melko epä- määräisesti ylipäätänsä kaikkeen omaan napaan tuijottamiseen – varsinkin puhekielen tasolla.
Kansallinen historiankirjoitus on yhdistetty usein varsinkin ylei- sen historian professori J. R. Da- nielson-Kalmarin nimeen, joka puolusti tutkimuksissaan Suomen valtiollista asemaa. Soikkaselle it- selleen suomalaiskansallinen tul- kinta on lähes sama kuin niin sa- nottu perustuslaillinen tulkinta.
Toisaalta kansalliseen historian- kirjoitukseen liitetään usein myös käsitykset kansallisesta heräämi- sestä sekä teleologiset näkemykset Suomen kehityksestä autonomian kautta itsenäiseksi valtioksi. Toi- saalta kansallisella historiantutki- muksella on saatettu myös tar- koittaa yleisesti ottaen sitä, miten historiantutkimuksen tutkimus- perspektiivi on rajoitetun kansal-
linen. Kansallista valtiolliseen his- toriaan keskittynyttä menneisyyttä tarkastellaan unohtaen monet kan- sainväliset tekijät, jotka ovat Suo- menkin valtiollista historiaa tar- kastellessa olleet keskeisessä roo- lissa niin autonomian aikana kuin itsenäisessä Suomessa.
Soikkanen ja hänen kumppa- ninsa osuvat kuitenkin maaliin sii- nä, miksi kansallinen näkökulma on syytä jälleen nostaa esille. Tä- män niin sanotun suomalaisen nä- kökulman sivuuttaminen pelkällä olankohautuksella, viitaten kansal- lisen näkökulman vanhanaikaisuu- teen ja umpinaisuuteen, ei ole his- toriatieteellisesti tasokasta, eri nä- kökulmat huomioivaa, tutkimusta.
Hallintoparadigma vs.
säätyparadigma
Kirjan avauksena toimivassa Ti- mo Soikkasen artikkelissa pureu- dutaan terävästi kahden eri tulkin- tatradition sisältöihin, jotka ovat osittain ristiriitaisesti esiintyneet päällekkäin samoissakin tutki- muksissa. Historiantutkimuksissa on voitu toisaalta kuvata laajaa au- tonomiaa ja toisaalta purkaa auto- nomian perustuksia pois. Vallitse- van hallintoparadigman poliittise- na taustana Soikkanen pitää itäistä ja bysanttilaista ajattelua. Sen mu- kaisesti esimerkiksi Porvoon vuo- den 1809 tapahtumat on nähty pää- asiassa itämaisen yksinvallan näkö- kulmasta. Mitkään valtiopäivät tai lupaukset eivät voineet rajoittaa yk- sinvaltiaan keisarin mahtia. Soik- kasen mukaan tämä on kuitenkin rajoitettu näkökulma, sillä ”suo- malaisen ja läntisen ajattelun mu- kaan yksinvaltias saattoi rajata val- taoikeuksiaan ja Aleksanteri I te- ki näin lakien säätämisen suhteen”.
Soikkanen puolustaakin sää-
t i e t e e s s ä ta pa h t u u 3 / 2 0 1 0 65 typaradigman legitimiteettiä, si-
tä miten suomalaiskansallinen tul- kinta jo perinteisesti sitoi Porvoon tapahtumat sopimusteoriaan. Ky- seisen näkökulman mukaan kei- sari saattoi rajata yksinvaltiuttaan, sillä ilman tällaista mahdollisuut- ta perustuslaillinen vallankäyttö ei olisi voinut kehittyä koko läntises- sä poliittisessa kulttuurissa. Lisäk- si Soikkanen korostaa, että suoma- laiset pitivät keisarin, Jumalan ja säätyjen edessa annettua lupaus- ta täysin sitovana ja tällainen kä- sitys näkyi suomalaisten käytök- sessä ja mielialoissa myöhemmin, kun legitiiminä pidettyä sopimus- ta rikottiin. Säätyparadigmaa ko- rostavan tulkinnan heikkona koh- tana voikin pitää sitä, että emme tiedä, mitä kansa todella ajatteli ja ymmärsi Porvoon valtiopäivistä ta- pahtumahetkellä. Ainakin Suomen johtava eliitti oli tietoinen, että so- pimuksen legitimiteetti lepäsi hei- koilla perustuksilla. Mutta Soikka- nen katsookin, että oikeusteoriat ja eliitin ajattelu on pidettävä erillään kansan syvien rivien käsityksistä.
Kaksi edellä mainittua ja kil- pailevaa tulkintaa Porvoon tapah- tumista tuovatkin mieleen valtio- opin ikuisuuskiistan realismin ja idealismin välillä. Venäläistä ja yk- sinvaltiaan valtaa korostavan hal- lintoparadigman voi nähdä edusta- van vahvemman valtaa korostavaa realismia ja suomalaista näkökul- maa edustavan säätyparadigman voi katsoa puolestaan olevan su- kua idealismille, jossa korostuvat kansainväliset instituutiot.
Helmikuun manifestin merkitys Toinen keskeinen Suomen auto- nomiaa syönyt tulkintatraditio on, miten helmikuun manifestin merkitys on ymmärretty Suomen
lainsäätämisoikeuksien kannal- ta. Osmo Jussilan vaikutusvaltai- sen tulkinnan mukaan helmikuun manifestin määräykset yleisvalta- kunnallisesta lainsäädäntöjärjes- tyksestä eivät muuttaneet olennai- sesti sitä, miten lakeja oli Suomes- sa säädetty. Soikkanen asettuu Aki Rasilaisen kannalle, joka jo kym- menisen vuotta sitten asettui vas- tustamaan juridisin argumeintein Jussilan tulkintaa.
Rasilainen tarkentaakin artik- kelissaan, mikseivät Suomessa sää- detyt ennen vuotta 1899 lait ol- leet yhtäpitävinäkään osa yleisval- takunnallista lainsäädäntöä, kuten vuosisadan lopun manifestissa tar- koitettiin. Keskeistä oli, että Venä- jällä ja Suomessa samansisältöiset lait laadittiin säätämällä Suomea varten erillinen suomalainen laki.
Vaikka lait olisivat siis olleet yhtei- set, Suomessa ja Venäjällä oli voi- massa erilliset menettelyt. Rasilai- nen pitääkin pöyristyttävänä, et- tä yleisesityksissä ja koulukirjoissa ei kerrota helmikuun manifestin aiheuttamaa radikaalia muutosta;
sitä miten sillä otettiin valtiosää- dyiltä pois niiden yksinomainen toimivalta säätää lakia Suomelle.
Suomalaisten vastustuksen vuok- si valtakunnanlainsäädännön vai- kutus ei tosin käytännössä toteu- tunut koskaan täysin.
Jäitä hattuun tulkinnoissa!
Juhani Mylly peräänkuuluttaa artik- kelinsa alussa kirjan hengen mukai- sesti suhteellisuudentajua kansalli- sen historiankirjoituksen purkamis- toimenpiteissä. Mylly tarkastelee suomalaisen historiankirjoituksen muotoutumista Suomen Ruotsis- ta erottamisen jälkeen. Hän tote- aakin, ettei suomalaisen, Ruotsis- ta ja Venäjästä erillisen, kivuliaan
ja hitaan, historiankirjoituksen tra- dition synty ollut itsestäänselvyys.
Suomalaisten historiankirjoittajien alun varovaisuus onkin ymmärret- tävää, koska maan asema oli po- liittisesti epävakaa. Suomalaisten kirjoittajien vapaus heijastui myös kontrastina Ruotsin hyvin laajaan, Euroopan vapaamielisimpään, sa- nanvapauteen.
Mylly jakaakin mielenkiintoi- sesti autonomian ajan historiankir- joittajat patriotismia ja fennofilis- mia edustaviin henkilöihin (Adolf Ivar Arwidsson, Reinhold von Becker ja Gabriel Rein) sekä Yrjö Koskisen luotsaamiin 1800-luvun jälkipuoliskon nationalisteihin ja fennomaaneihin. Patriotismia Mylly kuvailee ei-aggressiiviseksi ja ei sulkevaksi, melko harmitto- maksi, kansakuntatietoisuutta luo- vaksi ryhmäidintiteetiksi, kun taas nationalismia voidaan pitää voi- makkaasti integroivana kansakun- ta-ideologiana, johon sisältyy vah- vasti poliittisen liikkeen olemassa- olo. Vaikka patriotismin ja nationa- lismin käsitteellinen erottelu ei aina ole toimiva, niin Myllyn jaottelu näyttää toimivan tässä tapaukses- sa. Se tuo esiin, miten fennofiilien kansallinen projekti ei ollut vain al- kuvaihe ja johdanto fennomaaneil- le, vaan myös sen vastinpari ja vaih- toehto. Fennomania teki radikaalin nationalistisen irtioton fennofiilien patriotismiin.
Mika Keränen kumoaa Alek- santeri I luonnetta kuvaavassa ar- tikkelissaan yleisesti vallinneet kä- sitykset siitä, että aluksi liberaa- li keisari muuttui vuosien 1812–
14 tapahtumien ja iän karttumisen myötä yhä konservatiivisemmaksi.
Aleksanteri I kahteen mentoriin, sveitsiläiseen kotiopettaja Lahar- peen ja hänen suosikkiinsa ja us-
66 t i e t e e s s ä ta pa h t u u 3 / 2 0 1 0
kottuunsa, ruhtinas Adam Czar- toryskiin, nojaten Keränen pyr- kii osoittamaan, miten liberalis- mi tai edistys sekä konservatismi tai taantumus elivät pikemmin- kin rinnakkain Aleksanterissa. Ke- räsen tulkinta ei tuekaan näkemys- tä, jonka mukaan Aleksanteri I olisi nähnyt Suomen jonkinlaisena pe- rustuslaillisena alkiona koko Venä- jän uudistamiseen. Toisessa artik- kelissaan Keränen käsittelee Suo- men sotaa ja sen seurauksia kreivi Joseph de Maistren kirjeenvaih- dossa vuosina 1807–12. Keskeis- tä de Maistren tulkinnassa on hä- nen mukaansa se, ettei kreivi näh- nyt tapahtumissa uuden suomalai- sen valtion tai kansakunnan syntyä, vaan ennen kaikkea Ruotsin valta- kunnan tuhoutumisen.
Turun Sanomien emerituspää- toimittaja Jarmo Virmavirta nos- taa artikkelissaan Suomen sääty
läiset olivat rähmällään – lopputu
loksena Suomen valtio esiin Turun näkökulman sekä varsinkin Georg Magnus Sprengtportenin ja Jakob Tengströmin roolin valloituksen alkuvaiheessa. Porvoon valtiopäi- vien julistuksia merkittävämmäk- si tapahtumaksi Virmavirta nos- taa hallituskonseljin perustamisen Porvoon juhlallisuuksien yhtey- dessä. Virmavirta katsookin, että hallituskonseljin toiminnan alka- mispäivää 2.10.1809 voi pitää pe- rustellusti Suomen valtion synty- hetkenä. Virmavirta katsoo myös, että Venäjälle olisi yhä tänä päi- vänä hyötyä tutkia Suomen valloi- tusta. ”Yhtä hyvää esimerkkiä po- sitiivisesta valloituksesta suurval- lalla ei ole.”
Porvoon valtiopäivistä Ahvenanmaan kysymykseen Aki Rasilainen tarkastelee toisessa artikkelissaan Porvoon valtiopäi- vien tapahtumia oikeudellisen aate- historian valossa. Rasilainen nostaa esiin, miten Porvoon tapahtumat ajoittuivat mielenkiintoisesti ajan- kohtaan, jolloin vanhanaikainen luonnonoikeus alkoi taittua positi- vististen näkökantojen alta. Artik- kelissa yhdistetään aatehistorialli- nen konteksti ja yhtäältä politiikan toimintakonteksti. Rasilainen kiis- tää Osmo Jussilan laajalti tunnetut tulkinnat Porvoon tapahtumista ja katsoo, että metodinen ajatus tar- kastella niitä sen sijaan kommuni- kaationa ja vuorovaikutuksena ve- näläisten ja suomalaisten välillä an- tavat oikean kuvan Aleksanteri I ja Mihail Speranskin poliittisista tar- koitusperistä.
Rasilaisen kolmas artikkeli kos- kettelee kysymystä kustavilaisten perustuslakien voimassaolosta au- tonomian aikana. Rasilaisen mu- kaan kustavilaiset perustuslait vah- vistettiin Porvoossa vuonna 1809, mutta venäläisten rauhoitusmotii- vien vähitellen haihduttua ne me- nettivät ajankohtaisuutensa, eikä niitä aina otettu huomioon. Perus- tuslait saivat kuitenkin aikaisem- man poliittisen funktionsa takai- sin Aleksanteri II aikana 1860-lu- vun alussa. Lisäksi kyseiset perus- tuslait saivat vahvistuksen vuoden 1869 valtiopäiväjärjestyksessä, jo- ka osoittautui venäläisille hanka- laksi ongelmaksi 1880- ja 1890-lu- vun taitteessa, kun Suomen perus- tuslakien voimassaolo haluttiinkin kiistää.
Frank Neseman käsittelee ar- tikkelissaan nykytutkimuksessa vähän käsiteltyä vuosien 1825 ja 1826 perustuslakikonfliktia. Ken-
raalikuvernööri Arseni Zakrevs- kin ja Suomen poliittisten toimi- joiden, ennen kaikkea senaatin, kesken syntyi vakava poliittinen kiista koskien ensisijassa ortodok- sien mahdollisuudesta päästä val- tiollisiin virkoihin Suomessa. Kiis- ta kärjistyi perusteelliseksi konflik- tiksi, jossa taisteltiin Aleksanteri I vahvistamien perustuslakien sisäl- löstä ja voimassaolosta. Suomalais- ten näkemys hävisi, suomalaiselle poliittiselle eliitille osoitettiin ne rajat, jotka Suomen erillisasemalla olivat Venäjän yhteydessä. Samal- la Zakrevski kuitenkin tuli vahvis- tamaan periaatteellisesti Suomen perustuslakeihin nojaavaa asemaa.
Zakrevski puolusti omaa kantaansa vetoamalla ”mahdollisimman pal- jon suomalais-ruotsalaisiin lakei- hin”. Luokittelemalla järjestelmälli- sesti Suomessa voimassa olevat lait Zakrevski tunnusti tavallaan nekin Ruotsin vallan aikaiset hallituslait Suomen konstituutioon kuuluvik- si, joihin ennen kaikkea suomalai- set olivat vedonneet.
Louis Clercin artikkelissa esi- tellään käsityksiä, joita ranskalai- sissa mielipiteissä ilmeni vuosina 1899–1905. Suomi-kuvan propa- gandistit Pariisssa, Leo Mechelin etunenässä, onnistuivat vaikutta- maan myönteisesti käsityksiin Suo- mesta oman oikeutuksensa omaa- vana pienenä kansakuntana, vaik- kakaan eivät viralliselle tasolle asti.
Viranomaistasolla – realismin hen- gen mukaisesti – Venäjän liittolai- suus oli tärkeämpää kuin pienen ja nuoren kansankunnan oikeudet.
Vesa Vares käsittelee puolestaan laajassa artikkelissaan saksalai- sia valtiosääntöoikeudellisia näke- myksiä Suomen asemasta 1800- ja 1900-luvun taitteessa. Saksalaiset näkemykset asettuivat venäläis-
t i e t e e s s ä ta pa h t u u 3 / 2 0 1 0 67 ten ja suomalaisten väliin, tarjoten
aseita molemmille osapuolille.
Mari Vareksen artikkelissa nos- tetaan esiin se, miten suomalai- set puolustivat ja ajoivat ns. suo- malaista tulkintaa myös Ahvenan- maan kriisissä 1919–21. Ruotsalai- set ja ahvenanmaalaiset nostivat keskeiseksi argumentiksi saaren erottamiseksi Suomesta sen, ettei Ahvenanmaata liitetty Venäjään Suomen osana, vaan erillisenä ko- konaisuutena. Suomen näkemyk- sen mukaan taas Ahvenenmaa oli osa historiallista Suomea. Suomen näkemys tuli lopulta voittamaan, mutta ratkaisun takana voi nähdä ennen kaikkea kansainvälisen po- litiikan kannalta tärkeät sotilaspo- liittiset kysymykset, demilitarisaa- tiota koskevat linjaukset.
Edellä esiteltyjen turkulaisten historioitsijoiden kirja on mie- lenkiintoinen avaus uudenlaiseen kansalliseen historiankirjoituk- seen, ja vaikka varsinkin Soikka- nen puolustaa kirjassa vahvasti ns.
suomalaisen näkökulman legiti- miteettiä, ei hänkään silti katso, et- tä mainittu näkökulma olisi se ai- nut ja oikea. Sen sijaan Soikkanen peräänkuuluttaa tilaa molemmille tulkintamalleille. Kirja onkin tär- keä puheenvuoro kaikille Suomen 1800-luvun historiasta kiinnostu- neille, ja se haastaa entistä moni- puolisempaan ja tiukempaan ana- lyysiin. Moni asia odottaa vielä tarkempaa tutkimista, kuten Juha- ni Mylly muistuttaa artikkelissaan.
Kirjoittaja on filosofian tohtori.
