Koronakriisi paljastaa talouspolitiikan heikkoudet

PhD Elina Pylkkänen (elina.pylkkanen@labour.fi) on Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja.

Koronakriisi paljastaa talouspolitiikan heikkoudet

Elina Pylkkänen

T

alouspolitiikan arviointineuvoston tämän kertainen raportti analysoi koronavuoden ta- louspolitiikkaa ja on taas kerran erittäin ansiok- kaasti laadittu. Vaikka vuosi 2020 oli täysin poikkeuksellinen maamme taloushistoriassa, pitää talous- ja yhteiskuntapolitiikassa olla val- miuksia myös tällaisten yllättävien käänteiden varalle. Tämä oli yhteiskuntamme kestävyyskoe.

Raportin näkemykset antavat ulkopuolisen ja riippumattoman arvion harjoitetusta talous- politiikasta. Arvio on tärkeä osa politiikan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Sen avulla voi- daan edistää viime kädessä myös demokratian toteutumista. Erityisen arvokasta on, että ar- viointineuvosto on tilannut raporttiaan varten korkeatasoista tutkimusta erittäin ajankohtai- sista ja tärkeistä kysymyksistä, joita hyödynne- tään raportissa ja toivon mukaan myös tulevis- sa talouspoliittisissa päätöksissä.

Kotitalouksien velkaantuminen on kasvava huolenaihe, julkisen talouden velkaantumisen rinnalla. Tutkimustieto tästä aiheesta tulee kä- sillä olevassa suhdannevaiheessa juuri akuut- tiin tilanteeseen, kun hallituksen puolivälirii- hessä tullaan tekemään päätöksiä koronakrii- sin jälkeisestä ajasta ja talouskasvun vauhditta- misesta. Juuri nyt pitää uudistaa lainsäädäntöä muun muassa velkajärjestelymenettelyn ja po- sitiivisen luottotietojärjestelmän aikaansaami- seksi. Taloudelliset kannustimet vaikuttavat työvoiman tarjontaan keskeisesti. Kannustimet kutistuvat, jos esimerkiksi asuminen vie suu- rimman osan käteen jäävästä palkkatulosta.

Kannustimet häviävät lähes kokonaan, jos ulosotto vie kaikki lisätienestit. Tärkeä kysy- mys on, voisiko epäonninen yrittäjä saada uu- den mahdollisuuden.

Tämän ohella on hyvin tärkeää kehittää ja testata myös itse analyysimenetelmiä, joilla saa- daan tarkempaa tietoa kotitalouksien ja yksit- täisten henkilöiden taloudellisesta tilanteesta.

Hallituksen politiikkaa on arvioitava suhteessa hallitusohjelman tavoitteisiin, ja nyt ne ovat kunnianhimoisia ja niitä on paljon. Usein hyviä tavoitteita on vaikea saavuttaa yhtä aikaa, sillä monet politiikkatoimet, joilla saavutetaan yhtä tavoitetta, ovat ristiriidassa toisten tavoitteiden saavuttamisen kanssa. Kun työllisyyttä halu- taan kasvattaa porkkanaa ja keppiä käyttämäl- lä, tuloerot pyrkivät kasvamaan. Koska hallitus on asettanut työllisyystavoitteensa rinnalla ta- voitteekseen eriarvoisuuden vähentämisen ja tuloerojen kaventamisen, on tärkeää pystyä myös arvioimaan hallituksen politiikkaa kai- kilta osin ja parhailla käytettävissä olevilla mikrotaloustieteellisillä menetelmillä.

Seuraavassa käsittelen lähinnä talouden vii- meaikaista kehitystä suhteessa julkisen talou- den kestävyyteen sekä työllisyyspolitiikkaa suhteessa kotitalouksien velkaantumiseen.

Mielestäni automaattisten vakauttajien tehoa ja tehossa tapahtuneita muutoksia olisi nyt poh- dittava tarkemmin tuleviakin kriisejä silmällä pitäen. Toinen asia, jonka haluan nostaa ar- viointineuvoston raportista esiin, on kotita- louksien velkaantumisen kasvun vaikutus työl- lisyyteen, mikä vaikuttaa talouskasvuun ja sitä kautta julkisen talouden tasapainon saavutta- miseen.

1. Finanssipolitiikka ja automaattiset vakauttajat

Julkisen talouden tasapainon saavuttaminen on keskeinen tavoite hallitusohjelmassa. Tavoitetta kohti johtava politiikka on lähtökohtaisesti kui-

tenkin taloutta dynamisoiva siten, että tasapai- noon ei pyritä välittömästi menoja supistamalla tai veroja korottamalla. Tasapaino halutaan saa- vuttaa talouden aktiviteetin lisääntymisen kaut- ta, työllisyyden kohenemisen ja tuottavuuskas- vun nopeutumisen seurauksena. Jos tähän pääs- tään, ei tarvitsisi tinkiä muistakaan hyvistä ta- voitteista, kuten eriarvoisuuden vähenemisestä ja tuloerojen pienenemisestä. Työllisyyspotenti- aalia on eniten nuorimmassa ja vanhimmassa ikäluokassa, ja jos työllisyysastetta saataisiin kohennettua, myös tuloerot pienenisivät.

Kuten arviointineuvosto raportissaan muis- tuttaa ja kuten monet muutkin taloustieteilijät ovat hallitusta muistuttaneet, kunnianhimoista työllisyystavoitetta ei pidä yrittää saavuttaa hinnalla millä hyvänsä. Tietyt työllisyyttä kas- vattavat toimenpiteet voivat tulla julkisen ta- louden kannalta kalliimmiksi kuin mitä työlli- syyden kasvusta koituvat verotulot tai meno- helpotukset tuottaisivat. Hallitus on ainakin tähän mennessä pidättäytynyt tuloverokeven- nyksistä, jotka eivät juurikaan lisäisi työn tar- jontaa, mutta vähentäisivät lähes vastaavalla määrällä verotuloja – ainakin lyhyellä aikavä- lillä. Ongelma on siinä, että verokevennykset eivät kohdennu tarkasti, vaan koituvat kaikille työtuloja saaville, vaikka kevennys kohdennet- taisiinkin vain tietylle tulovälille. Tästä on myös kohtuullisen paljon saatavilla olevaa em- piiristä tutkimusnäyttöä (esim. Bargain 2014;

Matikka ym. 2016; Kleven 2019).

Julkisen talouden tulojen kannalta on ollut yllättävää se, että verotulot eivät vähentyneet niin paljon kuin esim. valtiovarainministeriö ennakoi vielä puolivälissä vuotta (Valtiovarain- ministeriö, 2020). Verohallinnon tilastojen (Ve- rotulojen kehitys – vero.fi) mukaan eniten pu- tosivat yhteisövero- (-21 %) ja arvonlisävero- kertymät (-4,5 %). Sen sijaan esim. luonnollis-

ten henkilöiden tuloveroa kertyi 2020 yhteensä 3,2 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin.

Ansiotulot kasvoivat yhteensä 1,7 prosenttia, vaikka palkkasumma pieneni 0,4 prosenttia.

Eläkkeet ja muut etuustulot sen sijaan nousivat 6,7 prosenttia. Kuntien verotulot kasvoivat en- nakkotietojen mukaan lähes kolme prosenttia.

Esim. kunnallisveron tuotto kasvoi 2,9 pro- senttia, kun keskimääräinen kunnallisveropro- sentti nousi vain 0,09 prosenttiyksikköä.

Arviointineuvoston raportissa kiitellään automaattisten vakauttajien roolia taantumassa työttömyyden kasvaessa. Niillähän on tarkoitus tasata kotitalouksien kulutusta yli työttömyys- jaksojen ja näin ollen turvata hyvinvointia myös laskusuhdanteen aikana. Arviointineu- voston asiantuntijat eivät näytä olevan huolis- saan automaattisten vakauttajien heikkenemi- sestä viimeisten parin-kolmen vuosikymmenen aikana. Tunnetaankohan yleisesti sitä, että työttömyysetuuksien reaalista tasoa on heiken- netty samaan aikaan kun niiden verotusta on kiristetty suhteessa työtulon verotukseen?

Suomessa omaksuttiin ensimmäisten mai- den joukossa työn tekemiseen kannustava ve- ropolitiikka. Kunnallisverotuksen ansiotulovä- hennys lanseerattiin 90-luvun suurtyöttömyy- den lääkkeeksi. Tällä haluttiin kannustaa työttömiä aktiiviseen työnhakuun. Sittemmin verokannustinta on edelleen kasvatettu lähes jokaisen hallituksen toimesta ottamalla käyt- töön samaa tarkoitusta ajava työtulovähennys.

Kannustinelementtien vuoksi työtuloja verote- taan paljon keveämmin kuin vastaavan suurui- sia päivärahatuloja. Matalimmilla tulotasoilla työtulojen verotus on yli 10 prosenttiyksikköä kevyempää kuin päivärahan (Pylkkänen 2019).

Honkanen ym. (2007) analysoivat työllisyyden lisäykseen tähdänneen veropolitiikan vaiku- tuksia vuosina 1995–2004. Tulosten mukaan

kannustimet niin kutsutulla osallistumisvero- asteella mitattuna ovat kohentuneet merkittä- västi, mutta osallistumisveroasteiden alenemi- sen ei voitu osoittaa johtaneen työssäkäynnin lisääntymiseen.

Samalla kun työn tarjontaa kannustava ve- ropolitiikka on alentanut osallistumisveroas- teita, päivärahatulojen ostovoima on merkittä- västi heikentynyt. Automaattisten vakauttajien voimaa kuvataan taloustieteellisessä kirjalli- suudessa niin kutsutun budjettijouston¹ käsit- teellä. Kun vakauttajat toimivat suhdanteita tasaten, julkinen talous ottaa kantaakseen ta- louden suhdanteiden heilahtelujen taloudelli- set vaikutukset kotitalouksien sijaan. Mitä heikompi budjettijousto on, sitä enemmän ko- titaloudet ottavat vastaan taloudelliset iskut taantumassa, ja julkinen talous pystyy niitä välttämään. Flodén (2009) teki tällaisen tarkas- telun julkisen talouden budjettijoustosta Ruot- sissa vuosina 1998–2009 sikäläiselle arviointi- neuvostolle.

Meillä ei ole vastaavaa tutkimusta tehty va- kauttajien tehosta, mutta huomionarvoista on se, että edes finanssikriisin seurauksena kun- nallisveron tuotto ei juurikaan alentunut vuon- na 2009, vaikka työllisten määrä samaan ai- kaan väheni lähes 85 000:lla. Sama ilmiö tois- tui viime vuonna. Kunnallisveron tuotto kas- voi lähes kolme prosenttia, vaikka lomautettu- jen määrä ylitti 100  000 vuoden aikana, ja työttömiä oli joulukuussa lähes 50 000 enem- män ja työllisiä 74 000 vähemmän kuin vuotta

1 Mitä korkeampi jousto, sitä tehokkaampia ovat automaat- tiset vakauttajat. Buti ym. (2002) ovat analysoineet auto- maattisten vakauttajien, verojärjestelmien tehokkuuden ja sosiaaliturvajärjestelmien tason teoreettista suhdetta. Vaikka verotuksen progression loiventaminen alentaa budjettijous- toa, muutos voi tehdä jäljelle jäävistä vakauttajista jopa te- hokkaampia.

Kuvio 1. Efektiivinen kunnallisveroaste, %, eri vuositulotasoilla ansiotulolajeittain kun nimellinen kunnallisveroprosentti on 20.

aiemmin. Kuntien verotuloista keskimäärin 85 prosenttia muodostuu kunnallisveron tuotosta, jota työttömät maksavat päivärahoistaan täy- dellä kunnallisveroprosentilla, mutta työlliset progressiivisesti ja joka tulotasolla vähemmän kuin nimellisen kunnallisveroprosentin ver- ran, koska ansio- ja työtulovähennyksen lisäk- si myös lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut ovat verotuksessa vähennyskelpoisia. Kuviossa 1 on esitetty efektiivinen kunnallisveroaste eri tulotasoilla ja eri ansiotulolajeilla.

Ei voida sanoa, että kuntataloudessa menee hyvin, mutta viime vuosi oli kuntien kannalta kriisistä huolimatta taloudellisesti hyvä², aina- kin keskimäärin. Hallitus toimi oikein, kun

2 Osasyynä kuntien hyvään rahoitusasemaan oli myös kun- tien valtionosuuksien kasvattaminen kertaluontoisesti sekä yhteisövero-osuuden nosto koronaan liittyvien terveyden- huollon lisäkustannuksiin varautumisen takia.

taloudellista tukea suunnattiin sekä lomaute- tuille että työttömäksi jääneille. Yleensä lasku- kauden tullessa tällaista nopeaa valppautta päättäjillä ei välttämättä ole, ja etuuksien koro- tukset ovat useimmiten hitaita päätösperäisiä toimenpiteitä. Lisäksi hallitusvastuussa olevat puolueet tyypillisesti edustavat ideologisesti eri linjoja (jopa täysin vastakkaisia). Tällöin on erityisen vaikeaa päästä nopeasti yhteisymmär- rykseen elvytyksen mittaluokasta ja kohden- nuksesta.

Vähintäänkin yhtä tärkeää automaattisten vakauttajien tehokkuus on myös korkeasuhdan- teen aikana. Usein juuri korkeasuhdanteessa on vallassa olevan hallituksen vaikea hillitä meno- ja ja kasvattaa julkisen talouden puskuria tule- vaa taantumaa varten. Aktiivinen suhdannepo- litiikka on paljon haasteellisempaa kuin auto- maattisesti hoituva vakautus, koska päätöspe- räiset toimenpiteet vaativat eksaktien toimenpi-

0 5 10 15 20 25

0 10000 20000 30000 40000 50000 60000 70000 80000 90000 100000 Päivärahatulo Eläketulo Palkkatulo

teiden konsensuspäätökset ja valmistelu sekä lainsäädäntöprosessin vaiheet vievät aikaa.

Suhdanteita tasaava politiikka on finanssi- politiikan ydintehtävä. Automaattisten vakaut- tajien tehoa pitäisi siksi lisätä, koska lamasta toipuminen riippuu suurelta osin kotimaisen kulutuskysynnän toipumisesta. Päättäjien ja ta- louspolitiikan arvioitsijoiden olisi ainakin hyvä tiedostaa se tosiasia, että työn tarjontaan kan- nustava veropolitiikka ja etuuksien kiristys, joil- la halutaan lisätä työttömien aktiviteettia, hei- kentää automaattisia vakauttajia, jolloin suhdan- nepolitiikka jää yhä suuremmassa määrin aktii- visten päätösperäisten toimenpiteiden varaan.

2. Kotitalouksien velkaantuminen talouskasvun tulppana

Viime aikoina on keskusteltu valtiovarainminis- teriön julkaiseman raportin (Valtiovarainminis- teriö 2021) yllyttämänä siitä, kuinka tuottavuu- den kasvun hidastuminen ja muita Pohjoismaita heikompi työllisyys heikentävät Suomen talous- kasvun näkymiä. Työikäisen väestön vähenemi- nen kasvattaa huoltosuhdetta ja tuottaa meille kestävyysvajeen. Tuottavuuden ja työllisyyden koheneminen ovat edellytyksiä julkisen velan taittamiseksi ja kestävyysvajeen umpeen kuro- miseksi. Näin pystyisimme säilyttämään uhattu- na olevan pohjoismaisen hyvinvointivaltion.

Paljon vähemmälle huomiolle on jäänyt, että kotitalouksien velkaantuminen voi hidas- taa talouskasvua jo tässä ja nyt, ja paljonkin.

Kotitalouksien velkaantuminen on pahentunut koronakriisin aikana ja se tulee hidastamaan tulevien vuosien talouskasvua. Pankkien myöntämät lyhennysvapaat, taloyhtiölainojen kasvu ja kulutusluotot ovat lisänneet kotita- louksien luottomäärää. Yhtäältä kotitalouksien

ottama velka on talouskasvun kannalta hyvä asia, koska se sitä otettaessa lisää aktiviteettia taloudessa, tasaa kulutuskysyntää yli ajan ja lisää hyvinvointia. Toisaalta velkaantumisessa on se vaara, että kotitaloudet ylivelkaantuvat, minkä vuoksi kulutus sitä vastoin vähenee ja pahimmillaan työn tekemiseltä katoaa vähäi- simmätkin taloudelliset kannusteet. Koska työttömistä yli viidesosa on ulosoton alaisina, on näiden työttömien aktivoiminen erityisen hankalaa.

Ylivelkaantuminen johtuu joko siitä, että yllättäen tulot pienenevät tai lainakorko nou- see, tai sitten yksinkertaisesti siitä, että luottoa on alun perin otettu liikaa tuloihin nähden.

Kotitalouksien velkaantumisaste on kasvanut viimeiset 15 vuotta. Velkaongelmaisia on ar- vioitu olevan tällä hetkellä noin 400 000 (Asia- kastiedon tilastojen mukaan). Työikäisestä vä- estöstä noin 15 prosentilla on vaikeuksia selvi- tä veloistaan.

Koronavuonna taloudellinen tilanne koti- talouksien välillä on polarisoitunut. Toisilla menee hyvin, jopa paremmin, ja toisilla paljon huonommin kuin ennen kriisiä. Tämä näkyy konkreettisesti samanaikaisena säästämisas- teen ja velkaantumisasteen kasvuna, jolloin jako rikkaisiin ja köyhiin voimistuu. Kehitys- kulku heijastelee toki myös elinkeino- ja am- mattirakenteiden murrosta. Kulutuskysynnäs- sä tapahtuvat muutokset määräävät, mitä ta- loudessa tuotetaan, ja sitä kautta minkälaista osaamista tarvitaan. Siinä missä matalapalk- kaiset palvelualat ja korkeapalkkaiset asiantun- tijatehtävät kasvattavat osuuttaan työvoimatar- peesta, keskipalkkaiset ammatit ovat häviä- mään päin kaikkialla kehittyneissä länsimaissa (OECD 2017; Maczulskij 2019).

Koronakriisin seurauksena henkilökohtai- sia fyysisiä palveluja tuottavat yritykset ja nii-

den työntekijät ovat kärsineet eniten. Näillä matalapalkka-aloilla työskentelevillä oli jo en- nestään vaikeuksia selvitä elinkustannuksis- taan, sillä kasvukeskuksissa ja etenkin Helsin- gissä vuokra-asumisen hinnat ovat nousseet yleistä hinta- ja palkkakehitystä nopeampaa tahtia. Asumismenot muodostavat yhä suurem- man osan kulutuksesta, yksinasuvilla vuokra- laisella jopa puolet nettotuloista pk-seudulla (PTT 2020)³. Matalapalkka-aloilla työskente- leviä on tuettava yleisellä asumistuella. Noin 67 000 työssäkäyvää ruokakuntaa saa asumis- tukea (Kela 2020). Talouskasvua tulppaa siis myös työvoiman tarvitsemien kohtuuhintaisten asuntojen puute suurimmissa kaupungeissa ja etenkin pääkaupunkiseudulla.

Intuitiosta poiketen viime vuonna asunto- kauppa kävi vilkkaana. Kotitaloudet ottivat ennätysmäärin velkaa hankkiakseen uuden asunnon, tontin vesistön rannalta tai vapaa- ajan asunnon. Sekä asuntovelan kasvu että vuokrien inflaatiota nopeampi nousu vähentä- vät selvästi kotitalouksien kulutusta. Tätä ta- louskasvua heikentävää kehitystä pahentaa li- säksi, että reaalikorko nousee heikkenevän inflaatio- ja palkkakehityksen myötä. Inflaatio- ta hidastaa kulutuskysynnän takkuaminen va- rautumissäästämisen vuoksi ja palkkojen nou- sua hidastaa huono tuottavuuskehitys.

Kotitalouksien velkaantuminen uhkaa siten vakavasti tuotannon ja työllisyyden kasvua.

Tähän mennessä emme ole nähneet, että kes- kuspankin löysä rahapolitiikka olisi merkittä-

3 Kohtuuttoman korkeiksi asumismenoiksi tilastoidaan maiden välisissä vertailuissa asumismenot, jotka ylittävät 40 prosenttia tuloista. Suomessa yksityisellä vuokrasektorilla asuvista pienituloisista kotitalouksista liki puolet käytti yli 40 prosenttia tuloistaan asumiseen vuonna 2018 (OECD 2018).

västi helpottanut tilannetta. Heikot kysyntänä- kymät jarruttavat yritysten halukkuutta inves- tointeihin, eikä rahaa saada liikkumaan talou- dessa elvytyspolitiikasta huolimatta. Kotita- louksilla on varmasti patoutunutta kysyntää eri hyödykkeille, esim. matkustusinto ei ole var- maankaan laantunut, kulttuuritapahtumiin on suuri jano ja henkilökohtaisista palveluista haluttaisiin päästä nauttimaan pitkästä aikaa.

Tässä yhteydessä on puhuttu ketsuppipullo -efektistä, jolla tarkoitetaan sitä, että koronan väistyttyä kulutuskysyntä räjähtäisi kasvuun.

Tätä mahdollista räjähdystä vaimentavat kui- tenkin jo viime vuoden puolella kotitalouksien tekemät hinnakkaat ja pitkäkestoiset hankin- nat, kuten asunnot, tontit, veneet ja peruskor- jaukset. Varauksellisimmat kotitaloudet eivät välttämättä edelleenkään intoudu kulutta- maan, eivätkä velkaantuneet kotitaloudet puo- lestaan enää kykene kuluttamaan. On tärkeää huomata, että palvelualojen laaja konkurssiaal- to olisi estettävissä, jos kotitalouksilla vain oli- si varaa ja halua kuluttaa.

Työllisyyden kasvu riippuu olennaisesti työn tekemisen taloudellisista kannusteista.

Kotitalouksien velkaantuminen vie pohjaa työllisyyspolitiikalta ja siten talouskasvulta ja sitä kautta julkisen talouden tasapainottamis- yrityksiltä taloudellisen toimeliaisuuden avul- la. Kuten arviointineuvosto toteaakin, ylivel- kaantuminen ja henkilökohtainen maksuky- vyttömyys heikentävät tai jopa estävät koko- naan yksilöiden toimintamahdollisuudet ta- loudessa. Jos henkilö ei kykene saamaan mak- suhäiriömerkinnän vuoksi vuokra-asuntoa, puhelinta, internet-liittymää tai vakuutuksia, hän ei myöskään pysty olemaan työmarkkinoi- den käytettävissä.

Toisin kuin arviointineuvosto näkee, ylivel- kaantuneiden määrä on mielestäni huolestut-

tavan suuri. Työllisyysasteen nostaminen on erityisen haasteellista, kun työikäisen väestön määrä vähenee jo demografisista syistä. En oli- si läheskään yhtä huolissani ikäsyrjinnästä kuin olen ylivelkaantuneiden kotitalouksien tilanteesta, joka usein johtaa syrjäytymiseen ja lopulliseen poistumiseen työmarkkinoilta. Syr- jäytyneitä, parhaassa työiässä olevia henkilöitä meillä on arvioiden mukaan jo noin 70  000.

Ylivelkaantuneilla ei useinkaan ole mahdollis- ta osallistua työmarkkinoille vaikka haluaisi- vatkin, eivätkä taloudelliset kannusteet siihen edes innosta.

Ylivelkaantumiskehitykseen olisi puututta- va välittömästi, sillä työllisyyspolitiikkaa on myös se, että työn tekemisen taloudelliset kan- nusteet säilyvät. Arviointineuvosto esittää mie- lestäni erittäin hyviä toimenpide-ehdotuksia velkaantumisen kuriin saamiseksi etenkin mak- rovakauden kannalta. Makrovakauden turvaa- misen ja työllisyystavoitteen saavuttamisen kannalta maksuvaikeuksiin joutumista ja ylivel- kaantumista tulee ennaltaehkäistä tehokkaalla sääntelyllä ja muilla ennakoivilla toimenpiteillä.

Esimerkiksi positiivinen luottorekisteri on sekä luotonottajien että -antajien etu, ja viime kädes- sä siitä hyötyisi koko yhteiskunta.

3. Lopuksi

Automaattisten vakauttajien varaan laskettu elvytys ei olisi riittänyt koronakriisistä selviyty- misessä. Aktiivinen elvyttävä politiikka koro- navuonna ja vielä vuonna 2021 oli perusteltua.

Silti automaattisten vakauttajien rooli on erit- täin tärkeä, mutta sen teho ja vaikutus on tie- dettävä. Vero- ja sosiaaliturvajärjestelmän jous- tavuutta ja budjettijoustoa tulee siksi tarkastel- la näihin järjestelmiin tehtävien muutosten

yhteydessä. Automaattisten vakauttajien tehok- kuus talouden suhdanteiden tasaajana nousee vieläkin tärkeämpään rooliin, kun julkisen ta- louden velka kasvaa. Varautuminen tuleviin suhdannetaantumiin nousu- ja korkeasuhdan- teen aikana on osoittautunut hyvin haasteelli- seksi suomalaisessa talouspolitiikassa.

Hallitus tavoittelee julkisen talouden tasa- painoa pitkäjänteisesti työllisyyttä kasvattaval- la politiikalla ennemmin kuin meno- ja tuloso- peutuksella. Kotitalouksien velkaantumisas- teen nopea kasvu saattaa kuitenkin muodostua tehokkaan työllisyyspolitiikan pidäkkeeksi.

Ylivelkaantuneiden henkilöiden on vaikea olla aktiivisesti työmarkkinoiden käytettävissä, jos maksuvaikeuksien takia ei pystytä hankkimaan työssäkäynnille välttämätöntä infraa, kuten vuokra-asuntoa, puhelinliittymää ja vakuutuk- sia. Hallituksella on ollut hyviä suunnitelmia ylivelkaantumisen estämiseksi, muun muassa asuntopoliittisessa kehittämisohjelmassa ja uu- sia makrovakausvälineitä koskevissa ehdotuk- sissa. Nämä toimenpiteet tulisi saada voimaan mitä pikimmin. Ylivelkaantumista estävät toi- menpiteet auttaisivat sekä luotonantajia että luotonottajia, ja lisäksi auttaisivat hallitsemaan myös julkisen talouden tasapainoa. □

Kirjallisuus

Bargain, O., Orsini, K., ja Peichl, A. (2014), “Com- paring labor supply elasticities in Europe and the United States”, Journal of Human Resources 49:

723–838.

Buti, M., Martinez-Mongay, C., Sekkat, K. ja van den Noord, P. (2002), “Automatic stabilisers and market flexibility in EMU: Is there a trade-off?”, OECD Economics Department Working Paper No. 335.

Flodén, M. (2009), “Automatic Fiscal Stabilizers in Sweden 1998 – 2009”, Rapport till Finanspolitis- ka rådet 2009/2.

Henrekson, M. (2010), “Håller regeringens jobb- strategi?”, Ekonomisk Debatt 38: 66–78.

Honkanen, P. (2010), “Evaluating Finnish tax cuts 1995–2010”, esitelmä, 9th Nordic Conference on Microsimulation Models, Copenhagen.

Honkanen, P., Jäntti, M. ja Pirttilä, J. (2007), “Työn tarjonnan kannustimet Suomessa 1995–2004”, teoksessa Vihriälä, V. ja Sinko, P. (toim.): Rekry- tointiongelmat, työvoiman tarjonta ja liikkuvuus, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja No.

5/2007.

Immervoll, H. ja Pearson, M. (2009), “A good time for making work pay? Taking stock of in-work benefits and related measures across the OECD”, OECD Social, Employment and Migra- tion Working Papers No. 81.

Jäntti, M. (2009), “Välillisen verotuksen kohtaannon kehityksestä Suomessa 1985–2006”, Talous &

Yhteiskunta 37(2): 34–40

Kela (2020), Kelan asumistukitilasto 2019. Kela, Helsinki.

Kleven, H. (2019), “The EITC and the extensive margin: A reappraisal”, NBER Working Paper No. 26405.

Maczulskij, T. (2019), “Occupational mobility of routine workers”, Labour Institute for Econom- ic Research, Working Papers No. 327.

Matikka, T., Harju, J. ja Kosonen, T. (2016), “Tulo- verotuksen vaikutus työn tarjontaan”, Valtioneu- voston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkai- susarja No. 5/2016.

OECD (2017). OECD Labour Force Statistics 2016.

OECD, Paris.

OECD (2018), “Housing costs over income”, OECD Affordable Housing Database, Housing conditions. http://www.oecd.org/els/family/

HC1-2-Housing-costs-over-income.pdf.

Pirttilä, J. ja Uusitalo, R. (2005), “Veronalennukset vähentävät verotuloja”, Kansantaloudellinen ai- kakauskirja 101: 421–431.

PTT (2020), “Asumismenot 2020-selvitys”, Pel- lervon taloustutkimus, Helsinki.

Pylkkänen, E. (2019), Työllisyyden kasvattaminen veropolitiikalla, Työpoliittinen aikakauskirja 62(3): 36–42.

Valtiovarainministeriö (2020): Taloudellinen katsaus.

Kesä 2020.

Valtiovarainministeriö (2021), Stenborg, M., Ahola, I., Palmén, O. ja Pääkkönen, J. (toim.), Talous- kasvun edellytykset tulevaisuudessa – lähtökoh- dat, suunnat ja ratkaisut, Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:6, Helsinki

VTV (2018), Veromuutosten ja verotukien vaiku- tusarvioinnit, Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomukset 19/2018.