ajankohtaista
Gerontologia 1/2018 66
Yhteisöjä ja hoivakoteja
Helsingin Wilhelmiinassa on hoivakoteja iäkkäille ihmisille.
Yhteisten tilojen seinällä siellä on esillä vuonna 1860 synty- neen Edla Lindgrenin esiliina ja teksti:
”- - [Edlan] Unelma toteu- tui ja hänen elämän työnsä arvostettuna ja monien perheiden rakastamana si- säkkönä johti vanhuuden päiviksi Turkuun Mul ta- vie runkadulla sijaitsevaan Palvelijatarkotiin. Miina Sillanpään innoittaman esi - merkin pohjalta Turun va- rakkaat liikemiehet osal- listuivat tämän kodin ra- kentamiseen, ja maksoivat palvelijatarkodissa asuvil- le entisille työntekijöilleen pientä eläkettä, joka mah- dollisti heidän asumisensa siellä. - - ”.
Yhteisöön hakeudutaan, mut- ta tehostettuun palveluasumi- seen tai hoivakotiin joudutaan.
Näin ainakin on ollut tähän asti: hoivakoti on tullut van- halle ihmiselle ajankohtai- seksi, kun hän ei enää pärjää yksityiskodissa heikentyneen toimintakyvyn tai sairauden vuoksi. Mahdollisuus valita
hoivapaikka on silloin ollut rajallinen. Mutta ajat ovat muuttumassa. Tässä kohtaa voi yrittää määritellä nykyisiä käsitteitä: tehostettu palvelu- asuminen on erityisesti kun- nallisesta hoivakodista käytet- ty termi – sangen epäonnistu- nut sellainen. Miten asutaan tehostetusti? Yksityistä vas- taavanlaista asumismuotoa ni mitetään usein hoivakodiksi, mikä kuulostaakin lempeäm- mältä. Ja niihin muuttamiseen liittyy enemmän omaa valin- taa, mutta muuttamisen syyt ovat samankaltaisia.
Tämän lehden numerossa 3/2016 oli Antti Kariston kir- joitus nykyaikaisista hoivako- deista, joita konseptoidaan ja brändätään erilaisille ihmisil- le kuten homoseksuaaleille
’sateenkaarikoti’ tai etnisesti mahdollisimman monimuo- toinen hoivakoti tai ympäris- töstä erityisesti huolehtiville, urheilijoille tai herkuttelijoille omansa. Näissä asumiseen ei ainakaan kaikissa tapauksis- sa liity suuria hoivatarpeita, vaan kyse voi olla toiveesta elää yhteisössä eli seurallisesti vireästä ja apua-antavasta asu- misesta. Esimerkit Karisto sai tanskalaisten tutkijoiden esityksestä viimeisimmässä poh joismaisessa gerontologia- kongressissa Tampereella.
Vaikka työnantajat eivät enää osallistu samanlaiseen hyväntahtoisuuteen, josta alus - sa kerroin, niin edelleenkin ammatti- tai työhistoria voi olla perusteena yhdessä asu- miselle. Mieleen tulee ainakin uusi, muusikoille rakennettu Jallukka ja taiteilijakoti Lal- luk ka, jotka eivät ole tarkoi- tettu vain vanhuuden asun - noiksi, vaan niihin voi hakea asumaan jo aikaisemmin ai- kuisuudessa.
Taannoin Tukholmassa pi - detyssä pohjoismaisessa, tule- vaisuuden asumista käsittele- vässä seminaarissa oli yhtenä teemana iäkkäiden yhteisölli- nen asuminen. Kyse oli erityi- sesti siitä, miten tulevaisuu- den seniorit haluavat asua.
Siel lä tanskalaiset Kirsten Kris tensen ja Henrik Nord vi- sioivat tulevaisuuden yhteisöl- listä asumista. He esittivät, että yhteisössä asuminen voi tuoda iäkkäälle ihmiselle tur- vallisuutta. Parhaimmillaan se ei kuitenkaan vaadi tiukkaa sitoutumista, vaan yhteisössä voi olla yhtä aikaa osallistuva ja vetäytyvä. Tärkeää on luot- tamus ja vastavuoroisuus.
Tutkijoiden teesinä oli, että toimiva yhteisö syntyy, kun jä- senillä on ainakin joitain yh- distäviä näkemyksiä elämästä ja asumisesta. Heidän tutki-
Gerontologia 1/2018 67
muksensa tulokset kertoivat, että seniorit eivät halua vali- ta yksityisyyden ja yhteisölli- syyden välillä, vaan he halua- vat molemmat. Yhteisö pitäisi voida valita omien merkityk- sellisten asioiden perusteella.
”Seuraava seniorisukupol- vi haluaa sex, drugs and rock and roll” – päättelivät tutkijat.
Tästä lausumasta tulee mie- leen taas Karisto. Hän poh- ti, jääkö tarkasti yksilöidyt toiveet vain harvojen haa- veeksi. Ainakaan minua, joka koen itseni kovin 60-luku- laiseksi, määrittely ei innosta.
Esimerkiksi musiikkimakuni on elettyjen vuosien myötä muuttunut ratkaisevasti.
Tanskalaiset olivat tehneet myös paljon työtä mietties- sään, mistä löytyisi yhteisö il- man yhteisöä olevalle. Miten ihminen voisi perustaa tai liit-
tyä yhteisöön, jossa suunnitel- la ja toteuttaa asumistoivei- taan? Seuraavassa luettelos- sa on yhteisön perustamiseen liittyviä luokitteluja ja vaihto- ehtoja, joista voisi esimerkik- si valita:
Paikka: maalla, lähiössä vai kes kustaajamassa Organisointi: Omistus- vai vuokraperusteinen Sosiaalinen tilanne: yksi- löpohjainen vai perheitä, tai muu kotitalouden muoto
Fyysinen ympäristö: kom- muuni, asumista koti- talouk sittain, laaja yhteisö Käytännön tekemi- set: yhteiset ruokailut, keittiöaska reet, pyykin pesu, juhlat ym.
Ideologia: poliittinen, ympä ristötietoinen tai jokin muu
Yllä oleva luettelo on hiukan mukailtu tanskalaistutkijoi- den lomakkeesta. Ideologia- kysymys on tässä ehkä suppea, lisäisin siihen yhteisen amma- tin tai työskentely-ympäristön.
Itse olen kuullut keskusteluja siitä, että esimerkiksi lääkärit ja hammaslääkärit viihtyvät toistensa seurassa eläkkeelle jää tyäänkin. Tavoitteena voisi olla yhteisö, joka istuisi kun- kin jäsenen elämänhistorialli- sesti muovautuneeseen iden- titeettiin ja käsityksiin hyvästä asumisesta.
Sirpa Andersson, VTT, tutkija http://sirpanipsu.blogspot.fi/
