ENGLANNINKIELINEN PERHEVALMENNUS MAAHANMUUTTAJIEN KOKE- MANA
Pauliina Rissanen Pro gradu -tutkielma Hoitotiede
Terveystieteiden opettajakoulutus Itä-Suomen yliopisto
Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos
Elokuu 2019
SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ ABSTRACT
1 JOHDANTO ... 1
2 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT ... 2
2.1 Tiedonhaun kuvaus ... 2
2.2 Suomen äitiysneuvolajärjestelmä ja sen tehtävät ... 3
2.2.1 Neuvolajärjestelmän synty ja lainsäädäntö ... 4
2.2.2 Isät neuvolan asiakkaina ... 5
2.3 Perhevalmennus osana neuvolatoimintaa ... 6
2.3.1 Perhevalmennuksen toteuttamismenetelmiä ... 9
2.4 Maahanmuuttajat käsitteenä ... 14
2.5 Maahanmuuttajanaisten terveys ... 16
2.6 Maahanmuuttajanaisten ja -perheiden tarpeet raskauden aikana ... 19
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 20
4 AINEISTO JA MENETELMÄT ... 21
4.1 Kvalitatiivinen poikittaistutkimus tutkimusmenetelmänä ... 21
4.2 Aineiston keruu... 21
4.3 Osallistujien rekrytointi ... 23
4.4 Aineiston analysointi ... 25
5 TULOKSET ... 26
5.1 Taustatiedot ... 26
5.2 Englanninkielisen perhevalmennuksen toteutusmenetelmät ... 26
5.3 Englanninkielinen perhevalmennus vastaamassa tiedon tarpeeseen ... 29
5.4 Perhevalmennukseen osallistumiseen motivoivat syyt... 33
5.5 Isien osallistuminen englanninkieliseen perhevalmennukseen ... 33
5.6 Englanninkielisen perhevalmennuksen mahdollistama vertaistuki ... 34
5.7 Neuvolasta saatu englanninkielinen ohjaus ... 35
5.8 Toiveet englanninkielisen perhevalmennuksen kehittämiseksi ... 35
5.9 Toiveet synnytyksen jälkeisestä perhevalmennuksesta ... 37
5.10 Keskeisten tutkimustulosten yhteenveto ... 38
6 POHDINTA ... 40
6.1 Tutkimustulosten tarkastelua ... 40
6.2 Tutkimuksen luotettavuus... 46
6.3 Tutkimuksen eettiset näkökulmat ... 48
7 JOHTOPÄÄTÖKSET, SUOSITUKSET JA JATKOTUTKIMUSAIHEET ... 49
LIITTEET
Liite 1. Tiedonhakuprosessin kuvaus Liite 2. Tutkimusartikkeleiden taulukointi Liite 3. Muuttujaluettelo
Liite 4. E-lomakekysely Liite 5. Tiedote työntekijöille Liite 6. Juliste tutkimuksesta Liite 7. Esite
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO TIIVISTELMÄ Terveystieteiden tiedekunta
Hoitotieteen laitos Hoitotiede
Terveystieteiden opettajakoulutus
Rissanen Pauliina Englanninkielinen perhevalmennus maahanmuutta- jien kokemana
Pro gradu -tutkielma, 63 sivua, 7 liitettä (27 sivua) Ohjaajat: Professori Katri Vehviläinen-Julkunen ja tutkijatoh-
tori Reeta Lamminpää Elokuu 2019
Vuonna 2018 yli puolet Suomessa asuvista ulkomaalaistaustaisista oli fertiili-iässä olevia. En- simmäisen polven ulkomaalaistaustaiset naiset synnyttivät 13 % kaikista Suomessa vuoden 2017 aikana syntyneistä lapsista. Raskaana olevilla maahanmuuttajilla tiedetään olevan kanta- väestöön verrattuna enemmän ongelmia raskauden, synnytyksen ja lapsivuoteen aikana myös raskauden aikaiseen seurantaan sitoutuminen ja hoitoon pääsy on maahanmuuttajilla heikom- paa, ja saadun hoidon laatuun ollaan kantaväestöä tyytymättömämpiä. Maahanmuuttajat koh- taavat terveydenhuollossa asioidessaan usein kommunikaatio-ongelmia, heidän tiedonsaantinsa on rajoittunutta ja naisilla on virheellisiä käsityksiä liittyen raskauden aikaiseen seurantaan, vaarallisiin oireisiin ja omahoitoon. Useat maahanmuuttajanaisiin kohdistuneet tutkimukset osoittavat, että raskauden aikaiset valmennukset ovat hyvä keino tiedon saantiin. Tämän tutki- muksen tarkoituksena oli kuvata maahanmuuttajaperheiden kokemuksia englanninkielisestä perhevalmennuksesta, sen sisällöistä ja menetelmistä.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena poikittaistutkimuksena. Aineisto kerättiin englanninkieli- sellä E-lomakekyselyllä tammi - maaliskuussa 2019 Espoon kaupungin, erään yksityisen äitiys- huollon palveluita tarjoavan palveluntuottajan sekä internetvalmennuksiin osallistuneiden lasta odottavien perheiden keskuudessa. Tutkimukseen osallistujat (n=8) rekrytoitiin englanninkie- lisistä perhevalmennuksista, Facebookista ja raskaussovelluksesta. Aineisto analysoitiin sisäl- lönanalyysillä.
Tulosten mukaan englanninkielisiin perhevalmennuksiin oltiin pääosin tyytyväisiä. Valmen- nuksista saatiin riittävästi tietoa loppuraskaudesta ja synnytykseen liittyvistä teemoista. Tiedon saanti arvioitiin riittämättömäksi vanhempien terveysvalinnoista, vanhemmuuden ja parisuh- teen teemoista, sairaalasta kotiutumisesta, synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, vauvan hoi- dosta, kunnan tai kaupungin perhepalveluista, sekä tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisesta.
Valmennusten toivottiin olevan pienryhmävalmennuksia ja sisältävän käytännön harjoituksia.
Huolimatta vastaajien vähäisestä määrästä tutkimus tuo esille kehittämistarpeita englanninkie- liselle perhevalmennukselle ja neuvoloiden englanninkielisen ohjausmateriaalin tuottamiseen.
Tutkimus antaa näkökulman perhevalmennusten suunnitteluun ja ohjaa resurssien suuntaamista pienryhmämuotoiseen ja asiakaslähtöiseen työskentelyyn. Asiakkaiden äänen kuuluville tuo- misen tarkoituksena on kehittää palveluita asiakkaiden ja perheiden tarpeita vastaaviksi ja kan- nustaa perheitä aktiiviseen rooliin oman hyvinvoinnin edistäjänä. Tulevaisuudessa tarvitaan li- sää tutkimusta maahanmuuttajaperheiden palveluiden saannista ja koetusta hyvinvoinnista.
Asiasanat: englanninkielinen perhevalmennus, maahanmuuttajat, raskaus,
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND ABSTRACT Faculty of Health Sciences
Department of Nursing Science Nursing Science
Nurse Teacher Education
Rissanen, Pauliina: Immigrants` perceptions of prenatal family classes provided in English
Master’s Thesis, 63 pages, 7 appendices (27 pages) Supervisors: Professor Katri Vehviläinen-Julkunen, Post doctoral
Researcher Reeta Lamminpää August 2019
In 2018, more than half of Finnish residents with a foreign background were at child-bearing- age. The firstgeneration immigrant women gave birth to 13% of all babies in Finland in 2017.
Pregnant immigrants are known to have more problems during pregnancy, childbirth and puer- perium than the native pregnant women. Immigrants commitment and access to the maternity health care and the quality of care during pregnancy is also weaker. Immigrants often face sev- eral problems in health care such as communication problems and limited access to information.
Immigrant women have also incorrect perceptions related to monitoring during pregnancy, harmful symptoms and self-care. Several international immigrant woman studies show that pre- natal family classes are a good way of receiving information. The purpose of this study was to describe the immigrant families experiences about English prenatal family classes, the content of prenatal family classes and methods.
The study was conducted as a qualitative cross-sectional study. The data was collected using English E-lomake questionnaire between January and March 2019. Research participants (n=8) were recruited via English prenatal family classes, Facebook and pregnancy application webpage. The data was analyzed using content analysis.
Mainly all participants were satisfied with the English prenatal family classes. Participants re- ceived sufficient information about the pregnancy and childbirth-related themes. Information about parents health choices, parenting, relationship, discharge from hospital, postpartum de- pression, baby care, the municipality´s or city´s family services and female genital mutilation was insufficient. Participants prefer prenatal family classes to be a small group meetings and include practical exercises.
The study disclose the development needs of English prenatal family classes and maternity health clinic´s English material production. The study gives a fresh perspective on planning prenatal family class and allocate resources to the small group-based and customer-oriented work. To develop services for clients and families needs means that their voice needs to be heard. In the future, more research is needed with immigrant family services and immigrant families wellbeing.
Keywords: prenatal family class, immigrants, pregnancy, perception.
1 JOHDANTO
Vuonna 2018 yli puolet Suomessa asuvista ulkomaalaistaustaisista oli fertiili-iässä olevia (THL 2018a). Ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaiset naiset synnyttivät 13 % (6600 lasta) kaikista Suomessa vuoden 2017 aikana syntyneistä lapsista. Ulkomaalaistaustaisten naisten kokonais- hedelmällisyysluku, joka kertoo laskennallisesta synnytysten määrästä naisen elämän aikana, oli 1.9 vuonna 2017, kun Suomen koko väestön huomioon ottava kokonaishedelmällisyysluku oli 1.5. Vuosien 2015 ja 2017 välissä ulkomaalaistaustaisen naisten synnytykset lisääntyivät 2%. (Tilastokeskus 2018a.)
Suurimpia muita kuin Suomen virallisten kielien kieliryhmiä vuonna 2017 Suomessa olivat muun muassa venäjä, eesti, arabia, somali, englanti ja kurdi. Ulkomaiden kansalaisia Suomessa oli samana vuonna eniten Virosta, Venäjältä, Irakista, Kiinasta, Ruotsista ja Thaimaasta, kun taas Suomen kansalaisuuden omaavia, pysyvästi Suomessa asuvia oli Venäjältä, Somaliasta, Irakista, Virosta ja Afganistanista. (Tilastokeskus 2018b.) Maahanmuuttajataustaisten osuus on suurin Etelä-Suomessa, jossa Uudellamaalla väestöstä 12.9 % ja Ahvenanmaalla 14.6 % oli maahanmuuttajataustaisia. (Tilastokeskus 2017a.)
Tarkasteltaessa eri syntyperää olevien maahanmuuttajataustaisten sukupuolijakaumaa osoitta- vat tilastot, että tietyistä Lähi-Idän, Aasian ja Afrikan maista on enemmistö Suomeen tulleista miehiä, kun taas maahan saapuneissa naisissa näyttäytyy enemmistönä Thaimaasta, Filippii- neiltä, Kiinasta sekä Venäjältä ja entisen Neuvostoliiton alueelta tulleet. (Tilastokeskus 2017a.) Raskaana olevilla maahanmuuttajilla tiedetään olevan kantaväestöön verrattuna enemmän on- gelmia raskauden, synnytyksen ja lapsivuoteen aikana (Higginbottom ym. 2012, THL 2018).
Kansainvälisen tutkimuksen mukaan raskauden aikaiseen seurantaan sitoutuminen ja hoitoon pääsy on maahanmuuttajilla heikompaa, ja saadun hoidon laatuun ollaan kantaväestöä tyyty- mättömämpiä (Lee ym. 2014). Maahanmuuttajat kohtaavat usein terveydenhuollossa asioides- saan myös kommunikaatio-ongelmia (Degni ym. 2014, Lee ym. 2014, Mengesha ym. 2018), heidän tiedonsaantinsa on rajoittunutta (Lee ym. 2014) ja naisilla on virheellisiä käsityksiä liit- tyen raskauden aikaiseen seurantaan, vaarallisiin oireisiin ja omahoitoon (Lin ym. 2008). Myös
naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyden parissa työskentelevät terveydenhuollon ammattilai- set ovat kokeneet olevansa riittämättömästi koulutettuja kohtaamaan maahanmuuttajanaisia kulttuurisensitiivisesti (Mengesha ym. 2018).
Äitiys- ja imeväiskuolleisuus on Suomessa yksi maailman alhaisimmasta (Euro Peristat-project 2018). Vuonna 2018 Suomen imeväiskuolleisuus, eli alle vuoden ikäisenä kuolleet, oli 2,1 tu- hatta elävänä syntynyttä lasta kohden (Imeväiskuolleisuus 2019). Suomen matalaan imeväis- kuolleisuuteen ovat olleet vaikuttamassa jo neuvolatoiminnan alkuaikoina havaittu tarve hygie- nian ja ravitsemuksen parantamiseen sekä lääketieteen, perhepolitiikan ja äitiys-ja lastenneu- volatoiminnan kehittyminen. (Hakulinen & Gissler 2017.)
Useat maahanmuuttajanaisiin kohdistuneet tutkimukset osoittavat, että raskauden aikaiset val- mennukset ovat hyvä keino tiedon saantiin (Lin ym. 2008, Wikberg ym. 2012, Lee ym. 2014, Missal ym. 2016). Valmennuksia pidettiin tärkeinä (Reitmanova & Gustafson 2008, Wikberg ym. 2012) ja hyödyllisinä (Lee ym. 2014). Valmennuksiin toivottiin oman yhteisön edustajaa kertomaan raskauskokemuksista (Reitmanova & Gustafson 2008). Vertaistuelliset tapaamiset samassa elämäntilanteessa olevien kanssa on koettiin antavan tuen ja tiedon lisäksi tunteen yh- teisöön kuulumisesta (Gardner ym. 2014). Esteiksi maahanmuuttajanaisten osallistumiselle ras- kauden aikaisiin valmennuksiin olivat muun muassa lastenhoidon puute, miesten osallistumi- nen valmennukseen tai se, etteivät naiset ymmärtäneet valmennusten tarkoitusta tai he eivät olleet saaneet tietoa valmennuksista. (Reitmanova & Gustafson 2008.)
Suomen yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän muun muassa iän, sukupuolen, uskonnon, kan- salaisuuden, vakaumuksen ja alkuperän perusteella (Yhdenvertaisuuslaki 1352/2014). Suo- messa kaikilla pysyvästi asuvilla on yhtäläinen oikeus ihmisarvoa kunnioittavaan sekä va- kaumusta ja yksityisyyttä loukkaamattomaan hoitoon. Hoidossa ja kohtelussa tulee ottaa tar- peen mukaan huomioon potilaan äidinkieli, yksilölliset tarpeet sekä kulttuuri. (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.81992/785.) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on valmistellut MONET – Monikulttuurisuus on yhdenvertaisuutta toimintasuunnitelmaa vuosille 2016-2019, jonka tehtävänä on monikulttuurisen väestön hyvinvoinnin edistäminen. Toimintasuunnitelman päämääränä on muun muassa tuottaa tutkimustietoa monikulttuurisesta väestöstä, tukea palve- lujärjestelmien uudistusta ja kehittää monikulttuurisen väestön palveluita. (Monikulttuurisuus on yhdenvertaisuutta 2016.)
Raskaudenaikainen moniammatillinen perhevalmennus on osa suomalaista neuvolajärjestel- mää ja tulisi olla osa raskauden seurantaa ja vanhemmaksi kasvun tukemista myös maahan- muuttajaperheillä. THL:n ohjeistuksen mukaan perhevalmennuksen tulisi sisältää vanhempain- ryhmätoimintaa ja valmennusten aikana perheiden tulisi saada tarpeitaan vastaavaa ja tutkittua tietoa. (THL 2018b.)
Suomessa järjestetään neuvolatoimintaan kuuluvana palveluna maahanmuuttajille suunnattua perhevalmennusta englannin kielellä muutamalla paikkakunnalla, muun muassa Kuopiossa ja Espoossa. Englanninkieliset perhevalmennukset pyrkivät tavoittamaan mahdollisimman katta- vasti eri etnisiin- ja kieliryhmiin kuuluvat perheet sekä kahden kulttuurin perheet. Suomenkie- listä perhevalmennusta, valmennusten sisältöä, työntekijöiden ja valmennuksiin osallistuvien odottajien ja tulevien isien kokemuksia tai tietyn etnisen ryhmän kokemuksia on tutkittu aikai- semmin niin suomalaisessa kuin kansainvälisissä tutkimuksissa. Suomalaista viimeaikaista tut- kimusta edustavat muun muassa Lepolan (2017) pro gradu -tutkimus monikulttuurisen perhe- valmennuksen kokemuksista ammattilaisten kokemana, Raatikaisen (2012) pro gradu -tutki- mus, joka tutki syitä siihen miksi perhevalmennuksiin ei osallistuta ja Puputti-Rantsin (2009) pro gradu -tutkimus perhevalmennuksesta isyyden kasvun tukena. Tiettyyn etniseen ryhmään kohdistuvaa perhevalmennustutkimusta edustaa puolestaan Kosken (2014) väitöskirja somali- perheiden perhevalmennuksen kehittäminen toimintatutkimuksen keinoin.
Sen sijaan englanninkieliseen perhevalmennukseen osallistuneiden perheiden kokemuksia per- hevalmennuksen sisällöistä ja käytetyistä menetelmistä on tutkittu vähän. Tämän pro gradu - tutkielman tarkoituksena on kuvata maahanmuuttajaperheiden kokemuksia englanninkielisestä perhevalmennuksesta, perhevalmennuksen sisällöistä ja menetelmistä.
2 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT
2.1 Tiedonhaun kuvaus
Kansainvälisissä tutkimuksissa synnytys- ja perhevalmennukset ovat haasteellisesti erotetta- vissa Suomen kaltaisen neuvolajärjestelmän puuttumisen vuoksi. Samoilla hakusanoilla ante- natal / prenatal / parental / family / parenthood yhdistettynä class / education / training / birth preparation / childbirth classes / ja raskaana oleviin (pregnancy, pregnant) maahanmuuttajiin (immigrant) ja niiden suomenkielisiin vastineisiin, tuli tietokannasta riippuen tutkimuksia hy- vin vaihtelevasti. Tiedonhaku toteutettiin hakusanoja yhdistelemällä hakulauseiksi, lyhentä- mällä ja suomenkielisiä vastaavia sanoja käyttämällä Cinahl, PubMed ja Medic -tietokannoista keväällä 2018. Tiedonhakua päivitettiin syys- ja lokakuussa 2018 ja uudestaan keväällä 2019 tammi- ja helmikuussa. Tiedonhaussa saatiin ohjausta Itä-Suomen yliopiston informaatikolta.
Tiedonhaun kuvaus on esitetty liitteessä 1.
Tutkimusten sisäänottokriteerit olivat 1) tutkimuksen kohdistuminen raskaana oleviin tai jo synnyttäneisiin naisiin tai perheisiin, jotka ovat osallistuneet Suomen perhevalmennusta vas- taavaan valmennukseen, 2) tutkimus on julkaistu vuosina 2007-2019 (yksi poikkeus sisäänot- tokriteereissä tehtiin julkaisuvuoden suhteen; Schmied ym. 2002), 3) artikkeli on englannin- tai suomenkielinen, 4) artikkeli on vertaisarvioitu. Abstraktien tarkasteluvaiheessa poissulkukri- teereinä olivat 1) selkeästi pelkästään synnytystapahtumaan kohdistuvat valmennukset, 2) tut- kimuksen kohteena vain terveydenhuollon ammattilaisten kokemukset perhevalmennuksesta.
Tutkimuksiin tutustuttiin alussa otsikkotasolla. Otsikon viitatessa sisäänottokriteereihin, luet- tiin tutkimuksen abstrakti tai tiivistelmä. Artikkelin vastatessa tutkimuskysymykseen, hyväk- syttiin se mukaan pro gradu -tutkielmaan. Tutkielmaan kirjallisuuskatsaukseen hyväksyttiin kansainvälisiä (n= 25) ja suomalaisia (n=2) tutkimusartikkeleita, jotka ovat taulukoitu liittee- seen 2. Alla olevassa taulukossa on esitetty tutkielmaan valitut tutkimusartikkeleiden aineiston keruun maat.
Taulukko 1. Kirjallisuuskatsaukseen valittujen tutkimusartikkeleiden (n=27) aineiston keruun maat
Maa n
Espanja 2
Portugali 2
Tanska 1
Iran 1
Ruotsi 3
Israel 1
Kanada 3
Australia Englanti USA Suomi Turkki Yhteensä
5 4 2 2 1 27
2.2 Suomen äitiysneuvolajärjestelmä ja sen tehtävät
Suomen maksuton ja vapaaehtoinen perusterveydenhuollon neuvolajärjestelmä tavoittaa huo- mattavan osan raskaana olevista ja tarjoaa siten mahdollisuuden vaikuttaa naisten terveyteen ja sitä kautta koko perheen tukemiseen ja syntyvän lapsen terveyteen ja hyvinvointiin (Ämmälä 2015). Vuonna 2014 äitiysneuvolapalveluita käytti kaikista Suomen raskaana olevista 99.6 %.
(Hakulinen & Gissler 2017). Neuvolapalveluiden keskeisenä tehtävänä on toteuttaa ehkäisevää ja terveyttä edistävää toimintaa (THL 2018c). Äitiysneuvolatoimintaa ohjaavat periaatteet, jotka perustuvat lainsäädäntöön, sosiaali- ja terveyspoliittisiin linjauksiin ja ihmisoikeuksiin.
Neuvolatoiminta pyrkii asetettujen periaatteiden mukaisesti toiminnallaan kaventamaan ter- veys- ja hyvinvointieroja ja kohdentamaan huomiota erityistä tukea tarvitseviin perheisiin.
(Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013, 18-23).
Äitiysneuvolan tulee turvata raskaana olevan ja sikiön terveys ja hyvinvointi sekä edistää koko perheen terveyttä, hyvinvointia ja syntyvän lapsen kehitysympäristön terveyttä ja turvallisuutta.
Äitiysneuvolatoiminnan laajaan tehtäväkenttään kuuluu muun muassa raskaana olevan ja sikiön terveyden ja hyvinvoinnin seuraaminen ja edistäminen, varhainen raskausaikaisten häiriöiden ja erityistä tukea tarvitsevien perheiden tunnistaminen, terveysneuvonnan tarjoaminen tuleville vanhemmille, vanhemmuuden ja parisuhteen tukeminen sekä seksuaali- ja lisääntymistervey- den edistäminen. Äitiysneuvolan tulee selvittää myös neuvolapalveluita käyttämättömien tuen tarve. Myös moniammatillisen, vertaistuellista vanhempainryhmätoimintaa sisältävän, perhe- valmennuksen järjestäminen kuuluu kiinteänä osana äitiysneuvolan perustehtäviin. (Klemetti
& Hakulinen-Viitanen 2013, 17.) Asiakas- ja perhekeskeisyyden periaatteen mukaan asiakkai- den osallisuutta tulee tukea palveluiden suunnittelussa ja tarpeenmukaisten palveluiden kehit- tämisessä huomioidaan asiakkaiden antama palaute, toiveet ja esille tulleet tarpeet (Klemetti &
Hakulinen-Viitanen 2013, 20-21).
2.2.1 Neuvolajärjestelmän synty ja lainsäädäntö
Suomen neuvolajärjestelmän ajatus sai alkunsa vuonna 1917, kun sairaanhoitaja Sophie Man- nerheim perusti yhdistyksen yksinäisten äitien ja heidän lastensa auttamiseksi. Aluksi ahdin- gosta kärsivien äitien ja lasten turvaksi perustettiin turvakoti, mutta jo paria vuotta myöhemmin julkaistiin ennaltaehkäisevää työtä painottava lastensuojeluohjelma. Vuonna 1920 Sophie Man- nerheim, C G Mannerhein, Erik Mendelin ja lastentautiopin professori Arvo Ylppö päättivät perustaa kansalaisjärjestön (Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto) lasten olojen paranta- miseksi. Sodanjälkeisessä Suomessa lapsikuolleisuus oli suurta ja alle 15-vuotiaiden osuus vä- estöstä oli kolmannes. Järjestön lähtökohtana oli kaikkien lasten oikeus hyvään ja asiantunte- vaan huoltoon. Kansalaisjärjestön tärkeimmäksi tehtäväksi asetettiin imeväiskuolleisuuden vä- hentäminen, ja valistustyö asuntojen kunnon, hygienian ja imetyksen parantamiseksi alkoivat.
Vuonna 1921 järjestettiin ensimmäinen sairaanhoitajille, kätilöille ja diakonissoille suunnattu
huoltosisarkurssi, jossa keskityttiin ennaltaehkäisevään työhön. Huoltosisaret toimivat myö- hemmin tulevien terveyssisarien ja nykyisten terveydenhoitajien edeltäjinä. (Mannerheimin lastensuojeluliitto 2017.)
Äitiysneuvolatoimintaa ohjaaviksi periaatteiksi on kirjattu lasten ja vanhempien oikeudet, tur- vallisuus, terveyden edistäminen, asiakas- ja perhekeskeisyys, hyvä yhteistyösuhde vanhem- piin, näyttöön perustuvat yhtenäiset käytännöt, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja jatkuvuus pal- veluiden järjestämisessä sekä moniammatillinen ja monialainen yhteistyö. (Klemetti & Haku- linen-Viitanen 2013, 18-23.)
Neuvolatoiminta kuuluu osaksi perusterveydenhuoltoa eli kansanterveystyötä, jolla pyritään edistämän terveyttä ja ehkäisemään sairauksia ja tapaturmia. (Kansanterveyslaki 28.11972/66).
Kansanterveystyötä ja siten myös äitiys- ja lastenneuvolatoiminta säädetään terveydenhuolto- lailla (Kansanterveyslaki 28.11972/66, Terveydenhuoltolaki 1326/2010). Neuvolatoimintojen yhtenäinen laatu- ja palvelutaso varmistetaan Valtioneuvoston asetuksella. Kuntien velvolli- suus on järjestää alueensa äitiys- ja lastenneuvolapalvelut siten, että ne ovat kaikille perheille tasoltaan yhtenäisiä. (Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveyden- huollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta 338/2011.) THL huoleh- tii puolestaan kuntien ohjauksesta sekä seuraa ja kehittää neuvolatoimintaa (Sosiaali- ja ter- veysministeriö 2018).
2.2.2 Isät neuvolan asiakkaina
Isien osallisuudella äitiysneuvolan toimintaan tiedetään olevan suoraa ja välillistä hyötyä koko perheelle. Isien osallisuuden äitiysneuvolatoimintaan on todettu lisäävän äitien minäpysty- vyyttä ja edesauttavan lapsen kasvua ja kehitystä (Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013, 30).
Ruotsalaistutkimuksen mukaan isät voivat kokea olevansa ulkopuolisessa asemassa raskauden seurannassa. Äitien tarpeet ovat hallitsevia raskauden seurannassa ja isät kokevat jäävänsä nä- kymättömiksi. Isät ovat kokeneet saavansa raskauden seurannan aikana psykososiaalista ja emotionaalista tukea liian vähän. (Widarson ym 2012.) THL:n äitiysneuvolaopas antaa suosi- tukset miesten tukemiseksi. Suositusten mukaan isien osallistumista raskaudenaikaisille käyn- neille voidaan tukea muun muassa joustavilla vastaanottoajankohdilla. Isiä tulee kannustaa
osallistumaan laajoihin terveystarkastuksiin, isäryhmiin ja lasten hoitoon. Myös odotustilojen viihtyvyydellä voidaan lisätä miesten viihtyvyyttä. (Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013, 30.)
2.3 Perhevalmennus osana neuvolatoimintaa
Suomen perhevalmennuksen historia alkaa 1940-luvulta, jolloin erääksi äitiysneuvolatyön me- netelmäksi liitettiin äitiysvoimistelukurssit. Kurssien avulla raskaana olevia naisia valmisteltiin synnytyksen fyysisiin rasituksiin. Äitiysvoimistelu muuttui 1960-luvulla, tuolloin valmennuk- sesta alettiin käyttää nimeä äitiysvalmennus, sillä fyysisten ponnistusten rinnalla otettiin huo- mioon myös raskauden psyykkiset tekijät (Forsius 2003, Haapio ym. 2009, 185.) Synnytyksen aikaisiin hengitys- ja rentoutumistekniikoihin perustuva psykoprofylaktinen synnytysmene- telmä rantautui Suomeen 1960-luvulla ja pitkäksi aikaa hengitys- ja rentoutumisharjoituksiin perustuva menetelmä oli synnytysvalmennusten pääsisältönä. Vielä 1970 ja 1980-luvuilla mie- hillä ei ollut pääsyä synnyttävän puolison mukaan synnytykseen, ellei isä ollut osallistunut 8- 12 tapaamiskertaa sisältäneeseen synnytysvalmennukseen. Isien innokkuus osallistua synny- tyksiin ja siten myös synnytysvalmennuksiin sai aikaan tarpeen kehittää valmennusta vanhem- pien tarpeita vastaavaksi eli koko perheen ja vanhemmuuden huomioon ottavaksi perhevalmen- nukseksi. (Haapio ym. 2009, 186-187.)
Nykymuotoisen perhevalmennuksen tavoitteena on antaa tietoa synnytyksestä, imetyksestä, vauvan hoitamisesta, kasvatuksesta ja vanhemmuudesta sekä valmentaa perhettä kyseisiin edessä oleviin tehtäviin. Perhevalmennuksen tavoitteiksi on kirjattu myös raskaana olevan per- heen ja sikiön terveyden, vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen sekä vanhempien välisen parisuhteen edistäminen. Perhevalmennuksen tulisi tarjota perheille vertaistukea.
THL:n äitiysneuvolaoppaan mukaan perhevalmennukset tulisi toteuttaa moniammatillisesti vanhempainryhmätoimintana, joissa toteutuksena voi käyttää muun muassa keskusteluja, luen- toja, vertaistukea tai alustuksia. (Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013, 79.)
Perhevalmennusten kehittämisessä ja järjestämisessä tulee ottaa huomioon erilaisten perheiden tarpeet (Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013, 78-79, Buultjens ym. 2017, Chedis ym. 2018).
Äitiysneuvolaoppaan suositusten mukaisesti perhevalmennusta tulee järjestää ensimmäistä las-
taan odottaville perheille, erityistä tukea tarvitseville uudelleensynnyttäjäperheille, uusperhei- den vanhemmille tilanteessa, jossa toiselle vanhemmista on kyseessä esikoisen odotus sekä maahanmuuttajaperheille, joille kyseinen odotus ja tuleva synnytys on ensimmäinen Suomessa.
Vanhempien tulee saada perhevalmennuksen aikana kirjallista materiaalia, joka tukee valmen- nuksessa käsiteltyjä aiheita. Vanhempainryhmätoimintaa suositellaan jatkettavaksi synnytyk- sen jälkeiseen aikaan. (Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013, 78-79.) Nolan (2009) kirjallisuus- katsaus tukee äitiysneuvolaoppaan suosituksia vertaistuen mahdollistamisesta. Nolan (2009) tutkimuksen mukaan perhevalmennusten toivotaan olevan keskustelevia pienryhmätapaamisia, joissa valmennuksen pitäjä tunnistaa osallistujien tiedon tarpeet ja osaa esittää asiat helposti muistettavasti. Perhevalmennuksissa toivotaan olevan mahdollisuus harjoitella käytännöntai- toja (Nolan 2009, Nolan 2017). Myös raskaudenaikaisen vertaistuen mahdollistaminen on ko- ettu tärkeäksi (Schmied ym. 2002, Nolan 2009, Widarsson ym. 2012, Klemetti & Hakulinen- Viitanen 2013, Koski 2014, Munro ym. 2017, Nash 2018).
Espanjalaisessa tutkimuksessa raskaudenaikaisella valmennuksella ei todettu olevan tilastolli- sesti merkitsevää vaikutusta synnytystuloksiin, kuten oikea-aikaiseen sairaalaan saapumiseen, avautumisvaiheen pituuteen, epiduraalianestesian käyttöön, perineumin alueen repeämien il- maantumiseen, synnytysprosessin tyytyväisyyteen tai vauvan viiden minuutin Apgar-pisteisiin (Artieta-Pinedo ym. 2010). Imetyksen näkökulmasta perhevalmennusta tutkittaessa Artieta-Pi- nedo ym. (2012) tutkimus osoitti, että raskaudenaikainen perhevalmennus vaikutti positiivisesti imetyksen jatkumiseen ensimmäisen kuukauden ajan vauvan syntymän jälkeen mutta ensim- mäisen kuukauden jälkeen perhevalmennuksen positiivinen vaikutus ei enää näkynyt imetyk- sen jatkumisessa. Imetyksen kestoon on todettu olevan tilastollisesti merkitsevää äidin sosiaa- linen asema, koulutus, kansallisuus, ikä ja varhainen imetys. Artieta-Pinedo ym. (2012) tutki- mus osoitti maahanmuuttajanaisten imettävän lapsiaan kantaväestön naisia pitempään. (Artieta- Pinedo ym. 2012).
Vaikka raskaudenaikaisen valmennuksen vaikutusta synnytystuloksiin ei ole osoitettu (Artieta- Pinedo ym. 2012), valmennukseen osallistuneilla on todettu olevan kuitenkin valmennuksessa käymättömiin verrattuna synnytyksessä vähemmän ahdistusta (Artieta-Pinedo ym. 2010), syn- nytyspelkoa (Isbir ym. 2016, Sercekus & Baskale 2016) ja synnytyksen jälkeen post-traumaat- tisen stressin oireita (Isbir ym. 2016). Perhevalmennukseen osallistuminen lisää naisten minä- pystyvyyttä synnytyksen aikana (Brixval ym. 2016, Isbir ym. 2016, Sercekus & Baskale 2016) ja valmennukseen osallistuneet naiset ovat kokeneet valmennuksen vaikuttaneen positiivisesti
raskaudenaikaiseen (Yikar & Nazik 2019) ja synnytyksen jälkeiseen (Bahrami ym. 2013), elä- mänlaatuun (Bahrami ym. 2013, Yikar & Nazik 2019) ja terveyteen (Bahrami ym. 2013). Per- hevalmennus valmisti heitä myös tulevaan vanhemmuuteen (Schmied ym. 2002, Daley-McCoy ym. 2015, Nolan 2017), joskin vanhemmat ovat ilmaisseet huolen perhevalmennusten keskit- tymisestä liiaksi synnytysteemaan vanhemmuuden sijasta (Barimani ym. 2018). Perhevalmen- nuksessa käytyjen keskusteluiden ja harjoitusten avulla voidaan tukea vanhempien realistisia odotuksia vanhemmaksi tulemisesta sekä kehittää kommunikaatio- ja ongelmaratkaisutaitoja.
Iso-Britanniassa toteutetussa tutkimuksessa vanhemmat saivat perhevalmennukseen kuuluvana psykoedukatiivista opetusta, minkä havaittiin interventioryhmän isillä vähentäneen synnytyk- sen jälkeistä psyykkistä ahdistusta. Naisten kohdalla interventio paransi parisuhteen ja paris- kunnan välisen kommunikaation tyytyväisyyttä. (Daley-McCoy ym. 2015.)
Raskaudenaikaisen perhevalmennuksen hyödyistä synnytyksen jälkeiseen aikaan on ristirii- taista tutkimustietoa. Raskaudenaikaisen perhevalmennuksen on todettu lisäävän naisten lapsi- vuoteisajan jälkeistä psyykkistä ja fyysistä terveyttä, tyytyväisyyttä elämänsä laatuun sekä ter- veyteen, ja iloisuutta (Bahrami ym. 2013). Bahrami ym. (2013) tutkimus totesi perhevalmen- nuksen vaikuttaneen naisten hyvinvointiin vielä vuosi synnytyksen jälkeen, kun taas Buultjens ym. (2017) ja Barimani ym. (2018) tutkimukseen osallistuneet vanhemmat kokivat ettei perhe- valmennus ollut valmentanut heitä tarpeeksi synnytyksen jälkeiseen aikaan. He olisivat kaivan- neet enemmän tietoa parisuhteen muuttumisesta (Axelsen ym. 2014, Buultjens ym. 2017) sekä fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä (Buultjens ym. 2017) mutta myös imetyksestä ja vauvan rauhoittelusta (Buultjens ym. 2017, Barimani ym. 2018). He kokivat olevansa epävarmoja siitä, mitä tietoa heillä tulisi olla (Buultjens ym. 2017) ja perhevalmennuksista saatu tieto saattoi olla ristiriidassa raskauden seurantakäynneillä saadun tiedon kanssa (Puthussery ym. 2010). Vaikka tutkimustieto perhevalmennuksen hyödyistä on ristiriitaista, on perhevalmennuksen todettu olevan tärkeää (Puthussery ym. 2010, Ben Natan ym. 2016, Buultjens ym. 2017) ja hyödyllistä (Ben Natan ym. 2016), se tarjoaa mahdollisuuden oppimiseen (Nolan 2009, Munro ym. 2017) ja uuden tiedon saantiin (Puthussery ym. 2010, Nolan 2017), vertaistukeen (Schmied ym. 2002, Nolan 2009, Widarsson ym. 2012, Koski 2014, Munro ym. 2017, Nash 2018) ja parisuhteen toimivuuden parantamiseen (Daley-McCoy ym. 2015). Raskauden aikana säännöllistä ohjausta saaneilla naisilla on myös vähemmän raskauteen liittyviä fyysisiä vaivoja, mikä osoittaa ter- veysneuvonnan olevan vaikuttavaa (Yikar & Nazik 2019).
Israelilaisessa tutkimuksessa, jossa tutkittiin naisten aikomusta osallistua tulevaisuudessa per- hevalmennukseen, yli puolet (54 %) naisista arvioi osallistuvansa perhevalmennukseen raskau- den aikana. Naiset arvioivat puolison innokkuudella osallistua perhevalmennukseen olevan merkitystä naisen osallistumishalukkuuteen. Naisten osallistumishalukkuuteen vaikutti sitä nostavasti myös naisten korkea ikä ja korkea koulutustaso. (Ben Natan ym. 2016.)
2.3.1 Perhevalmennuksen toteuttamismenetelmiä
Vanhemmuuteen ja parisuhteeseen painottuva perhevalmennus
Vanhemmuuteen ja parisuhteeseen painottuva perhevalmennus on yksi perhevalmennuksen lä- hestymisnäkökulmista. Schmied ym. (2002) australialaisessa tutkimuksessa pilotoitiin 6-8 pa- rin pienryhmissä tapahtuvaa perhevalmennusta, jossa painottui elämän muuttuminen sekä pari- suhteen ja vanhemmuuden teemat. Perhevalmennuksessa toteutettiin teeman mukaisia pienryh- mäkeskusteluja nais- ja miesryhmissä. Ryhmäkeskusteluja veti samaa sukupuolta oleva ohjaaja.
Keskusteluiden tarkoituksena oli kannustaa pariskuntia henkilökohtaiseen asioiden pohtimi- seen. Pilottiryhmän naiset arvioivat perhevalmennuksen jälkeen olevansa verrokkiryhmäläisiä paremmin valmistautuneita ensimmäisiin viikkoihin vauvan syntymän jälkeen ja pystyvänsä sopeutumaan elämänmuutokseen ja varhaisiin vanhemmuuden kokemuksiin verrokkiryhmäläi- siä paremmin. Pilottiryhmän miesten kohdalla tulos oli samansuuntainen, muttei tilastollisesti merkittävä. (Schmied ym. 2002.) Sercekus & Baskale (2016) tutkimuksen tulokset ovat ristirii- dassa Schmied ym (2002) tulosten kanssa. Sercekus & Baskale (2016) tutkimus osoitti, ettei perhevalmennus vaikuttanut vanhempien kiintymykseen vauvaa kohtaan. Vanhemmaksi kas- vamisen teeman lisääminen perhevalmennukseen vähensi kuitenkin miesten kohdalla parisuh- teeseen liittyvän kommunikaation heikkenemistä ja psyykkistä stressiä. Naisten kohdalla ky- seisen teeman sisällyttäminen perhevalmennukseen vähensi puolestaan parisuhteen tyytymät- tömyyttä. (Sercekus & Baskale 2016.)
Ryhmämuotoinen raskauden seuranta
Vaihtoehto perhevalmennuksen sisällyttämiseen raskauden seurantaan on ryhmämuotoinen CenteringPregnancy -menetelmä, jossa raskauden seuranta ja perhevalmennus tapahtuvat pien- ryhmissä (Benediktsson ym. 2013, Liu ym. 2016). Menetelmä perustuu ajatukseen naisten voi- maannuttamisesta osallistuttamalla raskaana oleva aktiivisesti omahoitoon ja näin saavuttaa pa- rempia terveystuloksia (Liu ym. 2016). CenteringPregnancy -menetelmä sisältää terveyden- huollon, terveysopetuksen sekä vertaistuen. (Benediktsson ym. 2013, Liu ym. 2016.) Bene- diktsson ym. (2013) tutkimus osoitti ryhmämuotoisen raskauden seurannan soveltuvan haavoit- tuvassa asemassa oleville, kuten maahanmuuttajille, perinteistä raskauden seurantaa ja erillistä perhevalmennusta paremmin.
Perinteinen ja luonnonmukainen perhevalmennus
Osallistujien tyytyväisyyttä eri teemoja sisältäviin perhevalmennuksiin on tutkittu viime vuo- sina. Ruotsalainen Bergström ym. (2011) tutkimus selvitti naisten ja miesten tyytyväisyyttä kahteen erisisältöiseen perhevalmennukseen. Tutkimuksessa vertailtiin perinteistä perheval- mennusta, joka sisälsi synnytykseen ja vanhemmuuteen valmistautumisen teemoja sekä luon- nonmukaista perhevalmennusmallia, joka sisälsi samat teemat sekä lisäksi synnytyskivun lie- vitykseen tarkoitettuja hengitys- ja rentoutumisharjoituksia sekä hierontatekniikoita. Tulokset osoittavat, että osallistujat olivat tyytyväisempiä luonnonmukaiseen perhevalmennusmalliin, joskin perinteisen mallin vanhemmuuteen valmistautumisen ja vastasyntyneen hoidon osioihin oltiin tyytyväisempiä. Valmennuksiin osallistuneet miehet eivät pitäneet vanhemmuuteen val- mistautumista yhtä tärkeänä kuin synnytykseen valmistautumista. Vaikka valmennuksissa oli käytetty puolet ajasta vanhemmuuteen valmistautumisen teemoihin, vain kolmannes valmen- nuksiin osallistuneista oli tyytyväinen teeman sisältöön. (Bergström ym. 2011.) Useat tutki- mukset viittaavat kuitenkin perhevalmennusten vanhemmuuteen valmistautumisen teeman ole- van tärkeä (Schmied ym. 2002, May 2013, Axelsen ym. 2014, Buultjens ym. 2017, Barimani ym. 2018, Nash 2018).
Moniammatillinen perhevalmennus
Perhevalmennusta voi toteuttaa moniammatillisesti. Nolan (2017) tutkimuksessa, joka käsitteli perhevalmennuksen kehittämistä ja arviointia, oli vanhemmuuteen valmistautumisen perheval- mennus toteutettu moniammatillisesti pareittain. Moniammatilliset työparit muodostuivat käti- löistä, kotipalvelun työntekijöistä, päivähoidon työntekijöistä sekä alueen vapaaehtoisäideistä.
Perhevalmennuksen teemoja olivat vanhempien valmistautuminen uuteen rooliin, vanhempien ja vauvan välinen suhde sekä vanhempien ja vauvan psyykkinen hyvinvointi. Perhevalmennuk- seen osallistuneet vanhemmat olivat tyytyväisiä valmennuksen sisältöön. He kokivat saaneensa uutta tietoa vanhemmuudesta ja olevansa valmennuksen ansioista paremmin valmistautuneita vauvan syntymän jälkeiseen aikaan. Suurin osa valmennukseen osallistuneista vanhemmista arvioi käytännön taitojen harjoittelun olevan perhevalmennuksessa parasta. Nolan (2017) tut- kimus tukee suomalaista neuvolatoimintaa ohjaavan äitiysneuvolaoppaan suosituksia perheval- mennuksen toteuttamisesta moniammatillisesti ja sekä erilaisten ryhmätoimintojen kehittämi- sestä (Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013, 81-82).
Tekstiviestiperhevalmennus
Kanadassa on kokeiltu perhevalmennuksen toteuttamista tekstiviestien avulla. Tekstiviestien välityksellä tapahtuvaan perhevalmennukseen osallistuneet raskaana olevat saivat kolme kertaa viikossa yksisuuntaisen tekstiviestin, joka sisälsi tietoa muun muassa raskausviikoista, ravitse- muksesta ja paikallisista terveyspalveluista. Naiset kokivat tekstiviesteillä tapahtuvan perheval- mennuksen hyvänä sen helppouden ja nopeuden vuoksi. Naiset uskoivat, että tekstiviestival- mennus voisi tarjota tukea erityisesti maaseudun ja muiden maantieteellisesti haastavien aluei- den naisille. Tekstiviestivalmennus ei kohdannut kuitenkaan naisten tarvetta sosiaaliselle ja emotionaaliselle tuelle eikä tarjonnut vertaistukea. (Munro ym. 2017.)
Internet-perhevalmennus
Perhevalmennusta toteutetaan myös internetissä. Kanadalainen tutkijaryhmä arvioi kanadalai- sia internetissä toteutettuja valmennuksia sekä kuntien, provinssien ja valtion ylläpitämien ter- veydenhuollon sivustojen terveydenedistämisen sisältöä. Tutkijaryhmä totesi valtion ja pro- vinssien ylläpitämien sivustojen ja internetvalmennusten olevan kattavia, kun taas kuntien yl- läpitämät internetvalmennukset ja sivustot olivat kattavuudeltaan heikompia. Kuntien ylläpitä- missä internetvalmennuksissa oli merkittäviä puutteita tiedon saannissa, kuten esimerkiksi ras- kaudenaikaisten infektioiden torjunnassa. Valtion ja provinssien ylläpitämät raskaudenaikaiset terveydenedistämisen internetvalmennukset ja verkkosivustot olivat pääasiassa tutkittuun tie- toon perustuvia. Terveydenedistämisen sivustot ja raskaudenaikaiset internetvalmennukset ei- vät kohdanneet kuitenkaan erityisryhmien, maahanmuuttajien tai kaksikielisten tarpeita. (Che- did ym. 2018.)
Miehille suunnattu perhevalmennus
Odotuksenaikainen vanhemmuuteen valmistautuminen jää monella miehellä heikoksi (May &
Fletcher 2013). Muutosta miehestä isäksi (May & Fletcher 2013, Nash 2018) ja miesten ras- kaudenaikaisia tarpeita on tutkittu (Widarsson ym, 2012, May & Fletcher 2013, Nash 2018) ja perhevalmennuksen sisältöön on tehty suosituksia miesten tarpeisiin vastaamiseksi (May &
Fletcher 2013).
Joukko ensimmäistä kertaa isäksi tulevia tasmanialaisia miehiä osallistui tutkimukseen, jossa selvitettiin, kuinka miehet kokivat siirtymisen miehestä isäksi ja millaisia tarpeita heillä oli puolison raskauden aikana. Miehet olivat osallistuneet puolison raskauden aikana miehille suunnattuihin perhevalmennuksiin. Miehille suunnattu Buds and Pubs (BP) -valmennus oli ker- taluonteinen, naiskätilön ohjaama ja synnytykseen valmentava, maksullinen ryhmätapaaminen pubissa. Good Beginnings Australia Dad´s Connect (GBADC) -ohjelma toteutti puolestaan nai- sille ja miehille osittain erillistä valmennussisältöä. GBADC -valmennuksen aikana miehet osallistuivat ilmaiseen kertaluontoiseen ryhmätapaamiseen, jonka vetäjänä toimi vertaisisä.
Ryhmätapaaminen toteutettiin sairaalassa tai monitoimitaloilla. Tapaamisen teemana oli siir-
tymä isyyteen, isän rooli, synnytyksen jälkeinen masennus ja isän keinot tukea puolisoa synny- tyksessä ja synnytyksen jälkeen. GBADC -valmennuksen ajatus oli antaa miehille mahdollisuus verkostoitumiseen ja keskusteluun roolistaan kehittyvän ja kasvavan lapsen elämässä. (Nash 2018.)
Miehet kokevat vain miehille suunnattuihin valmennuksiin osallistumisen hyödyllisinä itsensä näkemiseksi tulevan isänä. (Nash 2018.) Miehet osallistuivat ryhmiin, sillä he kokivat, etteivät olleet saaneet henkilökohtaisesti tukea raskauden aikana, he halusivat olla parempia isiä (Nash 2018) tai he kaipasivat vertaistukea muilta miehiltä (Widarsson ym. 2012, Nash 2018).
May & Fletcher (2013) ovat kirjanneet tutkittuun tietoon perustuvat suositukset (6 suositusta) raskaudenaikaiseen perhevalmennukseen miesten valmentamiseksi vanhemmuuteen. Heidän suositusten mukaan (1.) miehiä tulisi valmistella raskauden aikana parisuhteen ja roolien muu- tokseen tarjoamalla tietoa, kuinka rakentaa kestävä ja terve vanhempien välinen suhde, sekä (2.) edistää vanhempien välistä yhteistyötä. (3.) Miesten tulisi saada tietoa kohonneesta masen- nuksen ja henkisen ahdistuksen riskistä, sekä siitä kuinka ongelmiin haetaan apua ja tukea. (4.) Miesten tietämystä naisten kokemuksista tulisi lisätä, jotta he pystyisivät tarjoamaan puolisol- leen tukea. (5.) Perhevalmennuksen tulisi tukea myös isän ja vauvan varhaista vuorovaikutusta ja vahvaa kiintymyssuhdetta, sekä auttaa isää tunnistamaan vastasyntyneen viestit, (6.) sekä auttaa isiä ymmärtämään vauvan itkua ja antaa neuvoja itkun sietämiseen. (May & Fletcher 2013.)
Tietylle etniselle ryhmälle suunnattu perhevalmennus
Eri etnisille – tai kieliryhmille suunnattua perhevalmennusta ei ole juurikaan tutkittu. Viimeai- kaista suomalaista tutkimusta aiheesta on tehnyt Koski (2014) väitöskirjatutkimuksessaan, jossa hän tarkasteli somalinaisille suunnatun perhevalmennuksen kehittämistä toimintatutki- muksen keinoin. Tutkimukseen osallistui somalinaisten lisäksi terveydenhoitajia, kätilöitä ja kehittämisryhmän jäseniä. Terveydenhoitajilta ja kätilöiltä kysyttiin heidän näkemystään soma- liperheiden tarpeista perhevalmennukseen ja kulttuurisensitiivisestä perhevalmennuksesta. So- malinaiset osallistuivat puolestaan teemahaastatteluun, jonka teemoja olivat raskaus, synnytys, synnytyksen jälkeinen aika, lapsen hoito, terveyden edistäminen, vauvaperheen arki sekä per- hevalmennus. (Koski 2014.)
Terveydenhoitajat ja kätilöt pitivät tärkeänä, että somalinaisille ja -miehille suunnattaisiin per- hevalmennusta. Terveydenhoitajat ja kätilöt ajattelivat perhevalmennuksen lisäävän somaliper- heiden tietoa ja poistavan naisten ennakkoluuloja ja synnytyspelkoa. Tärkeiksi perhevalmen- nuksen aiheiksi raskaana olevien somalinaisten parissa työskentelevät terveydenhoitajat ja kä- tilöt näkivät muun muassa normaalin raskauden etenemisen, synnytyksen, synnytyskivun lie- vityksen, ympärileikkauksen, vastasyntyneen hoidon, isän roolin lapsen hoidossa, sosiaalipal- velut ja etuudet sekä seksiin ja ehkäisyyn liittyvät teemat. Tärkeänä pidettiin myös perheval- mennusten mahdollistamaa keskustelua ja tulevien vanhempien mahdollisuutta nähdä valmen- nuksen aikana vertaisperheen vauva. Myös perhevalmennuksen tunnelman rentoutta korostet- tiin. Terveydenhoitajat ja kätilöt kokivat, että niin ensi- kuin uudelleensynnyttäjät sekä miehet ja naiset voisivat osallistua samaan valmennukseen ja ryhmäläisten kokemusta tasavertaisuu- desta pidettiin tärkeänä. Mahdollisen kielimuurin syntyminen haluttiin välttää mahdollistamalla perhevalmennus somalikielellä tai tulkin välityksellä ja vaikeiden sanojen välttämistä pidettiin tärkeänä. (Koski 2014, 120-123.)
Tutkimukseen osallistuneet somalinaiset olivat tyytyväisiä saamaansa perhevalmennukseen.
He ajattelivat sen valmentavan odottajia synnytykseen ja vanhemmuuteen ja sopivan hyvin en- sisynnyttäjille ja tukihenkilöille. Suurin osa naisista osallistui perhevalmennukseen puolison kanssa, osa yksin tai tukihenkilön kanssa. Syitä siihen, miksi somalinaiset eivät mahdollisesti osallistuisi perhevalmennukseen olivat naisten mielestä muun muassa se, että naisilla oli jo tie- toa aiheesta tai he eivät tienneet perhevalmennuksesta. Myös motivaation puutteen ja synny- tyspelon ajateltiin olevan syitä miksi valmennukseen ei osallistuttaisi. Naiset näkivät mahdol- liseksi myös sen, että omatoiminen valmentautuminen ja vertaisilta saatu tieto vähentäisivät valmennuksen osallistumisinnokkuutta. Naiset toivoivat, että perhevalmennukset toteutettaisiin asiantuntijalähtöisesti keskustellen. Naiset arvostivat perhevalmennuksen mahdollistamaa ver- taistukea ja toivoivat mahdollisuutta somalikielellä tapahtuvaan synnytyssairaalaan tutustumi- seen. (Koski 2014, 138-142.)
2.4 Maahanmuuttajat käsitteenä
Maahanmuuttaja käsitteellä on laaja yleiskäsitteellinen merkitys. International Organization for Migration (2018) määrittelee sanan migrant (suomennos siirtolainen) henkilöksi, joka muuttaa
tai on muuttanut joko vapaaehtoisesti tai pakosta kansainvälisen rajan yli tai valtion sisällä py- syvästä asuinpaikastaan, riippumatta henkilön juridisesta asemasta, muuton syystä tai uudessa paikassa asumisen kestosta. Suomessa siirtolainen sanaa käytetään suomisanakirjan määrityk- sen mukaan henkilöstä, joka on muuttanut vapaaehtoisesti asumaan toiseen maahan. Englan- ninkielisen migrant sanan suomennoksen ja sanojen sisällöllisten merkityksen välillä on selvä ero. Tässä tutkimuksessa maahanmuuttajilla tarkoitetaan vapaaehtoisesti tai pakosta maahan muuttaneita; pakolaisia, paperittomia, turvapaikanhakijoita, paluumuuttajia, etnisiä vähemmis- töjä ja muita ulkomaalaistaustaisia (Balaam ym. 2017, THL 2017, Tilastokeskus 2017, Väestö- liitto 2018).
Tilastokeskuksen mukaan Suomessa ulkomaalaistaustaisiksi katsotaan ne henkilöt, joiden vä- hintään toinen vanhemmista on syntynyt ulkomailla ja tilanteessa, jossa molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla, katsotaan taustamaaksi biologisen äidin syntymävaltio (Tilastokes- kus 2017). Maahanmuuttaja sanan käyttö kattaa siis laajemman valikoiman maahanmuuttoon liittyviä tekijöitä, kuten työn, opiskelun tai lähtömaan tilanteesta johtuvan pakolaisuuden, ja vaihtoehtoja uuteen maahan muuttavasta henkilöstä, kuten pakolainen, paluumuuttaja, paperi- ton, turvapaikanhakija tai ulkomaalainen (THL 2017).
Maahanmuuttaja termin käyttö on ollut hyvin laajaa, ja siitä on puuttunut määrittelyn tarkkuus (Freeman ym. 2011, Balaam ym. 2017). Balaam ym. (2017) tutkimuksessa havaittiin runsas kiertoilmausten käyttö puhuttaessa maahanmuuttajista (vrt. undocumented, black women, mig- rant background, irregular migrants, refugee, asylum seekers, from foreign region, ethnic mi- nority). Myös maahanmuutto – termin käyttö on ollut vaihtelevaa (Freeman ym. 2011).
Maahanmuutto -termi linkittyy usein maahanmuuttaja -termiin, sillä maahanmuuttoa selitetään tai kuvaillaan usein myös maahanmuuttajien kautta (Freeman ym. 2011). Molempien termien (maahanmuuttaja ja maahanmuutto) käytössä korostuvat yhtäläisiksi ominaisuuksiksi muun muassa syy maahan tai maasta muuttoon, maahanmuuttajan lainopillinen asema kohdemaassa sekä muuton vapaaehtoisuus / pakollisuus (Freeman ym. 2011, Balaam ym. 2017, THL 2017).
Freeman ym. (2011) nimeää maahanmuuttajan näkökulmasta viisi omanaisuutta maahanmuut- toon, jotka olivat: henkilön omakohtainen motivaatio ja päätös, ulkoiset esteet ja mahdollisuu- det, vapaus valita ja maahanmuutto ihmisoikeutena sekä liikkuvuus.
Tässä pro gradu -tutkielmassa maahanmuuttaja -termi määräytyy Balaam ym. (2017) tutkimuk- sen määrittelyn mukaan. Kyseisessä tutkimuksessa tarkasteltiin maahanmuuttaja -termiä ras- kaana olevien naisten kontekstissa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että maahanmuuttaja näh- dään yksilöksi, joka on muuttanut tunnistettavalta alueelta tai maasta (lähtömaa tai synnyinmaa) uuteen maahan ja maahanmuuttajan ominaisuuksiin vaikuttaa isäntämaan lainopilliset raken- teet. (Balaam ym. 2017.) Termiä määrittelevät ominaisuudet eivät ole kuitenkaan muuttumat- tomat (Risjord 2008), mikä voi tarkoittaa muun muassa sitä, että ajan myötä termin määritelmä voi muuttua ja tarkentua esimerkiksi lainopillisten rakenteiden tai ihmisten käsitysten muuttu- essa. Balaam ym. (2017) tutkimuksessa äitiyshuollon kontekstiin tarkennettu termi maahan- muuttajanaiset sai neljä seurausta, jotka olivat: 1. maahanmuuttajien sosiaalinen, lainopillinen, kulttuurinen ja taloudellinen asema poikkeaa natiivien tai ei-maahanmuuttaja taustaisen ase- masta, 2. maahanmuuttajien täytyi etsiä keinoja sopeutua uuteen tilanteeseen (raskaus) uudessa maassa, 3. maahanmuuttajaidentiteetti muuttui naisten ollessa osallisena terveydenhuoltojärjes- telmässä, 4. vasta maahan tulleilla maahanmuuttajanaisilla on usein huonommat synnytystu- lokset kuin isäntämaan naisilla. Maahanmuutto voidaan nähdä niin positiivina kuin negatiivi- senakin asiana ja usein maahanmuuttajan asema yhteiskunnassa ja terveys eroavat kantaväestön asemasta ja terveydestä. (Balaam ym. 2017.)
2.5 Maahanmuuttajanaisten terveys
Heikolla raskaudenaikaisella ja vastasyntyneen terveydellä on pitkälle ulottuvat seuraukset (Euro-Peristat Project 2018). Suomessa asuvien maahanmuuttajien terveyttä ja hyvinvointia on tutkittu muun muassa vuonna 2014 alkaneella laajalla väestötutkimuksella, Ulkomaalaista syn- typerää olevien työ- ja hyvinvointi -tutkimuksella (UTH-tutkimus) (Castaneda ym. 2014) sekä Etelä-Suomen suurimpien kaupunkien venäläis-, somalialais- ja kurditaustaiseen väestöön koh- distuvalla Maahanmuuttajien terveys- ja hyvinvointitutkimuksella (Maamu -tutkimus) (Kopo- nen ym. 2012).
UTH-tutkimukseen osallistuneista, Suomessa asuvista 20-64-vuotiaista ulkomaalaistaustaisista naisista 22.5% arvioi terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi. Lähi-idän ja Afrikan maista tulleilla naisilla korostui ylipainon runsaus. Myös liikuntaa harrastamattomien osuus oli suurin (35.4%) Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueilta tulleilla naisilla ja afrikkalaiset naiset (pois
lukien Pohjois-Afrikasta tulleet naiset) söivät myös vähiten tuoreita kasvuksia. (Castaneda ym.
2014.) Raskaana olevien somalinaisten parissa työtä tekevien terveydenhoitajien ja kätilöiden arvioiden mukaan somalinaisten tietämys painonhallinnasta ja säännöllisestä liikunnasta on heikkoa. Myös terveydenhoitajien ja kätilöiden antaman terveysneuvonnan arvioitiin saavan aikaan muutoksia somalinaisilla vain harvoin. (Koski 2014, 125-128.) Lähes neljännes (23%) kaikista ulkomaalaistaustaisista naisista vastasi ettei harrasta liikuntaa lainkaan. Ylipainoisuu- den ja lihavuuden ilmenemisen suhteen poikkeuksena olivat Aasian maista tulleet naiset, heillä ylipainoa ja lihavuutta oli selvästi muita tutkittuja ryhmiä vähemmän. (Castaneda ym. 2014.) UTH-tutkimuksessa selvitettiin myös maahanmuuttajanaisten lisääntymisterveyttä. Tutkimuk- seen osallistuneista 20-54-vuotiaista naisista keskenmenon kokeneita oli eniten Virosta (28%) ja Afrikasta (27.8%) (pois lukien Pohjois-Afrikka) tulleilla naisilla. Virolaisten (40,4%) ja ve- näläisten (29.3%) naisten keskuudessa raskaudenkeskeytykset olivat varsin yleisiä. (Castaneda ym. 2014.) Maamu -tutkimuksen mukaan venäläistaustaisista 45-54-vuotiaista naisista yli kol- mannekselle oli tehty kolme tai useampia raskauden keskeytystä (Koponen ym. 2012). Viro- laisten naisten hormonaalisen ehkäisyn käyttö (16.3%) oli kuitenkin muihin ulkomaalaistaus- taisiin naisiin verrattuna yleisempää (Castaneda ym. 2014).
Synnyttäneiden naisten osuus oli suurin Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta tulleissa naisissa, yli puolella (56.5%) Afrikasta (pois lukien Pohjois-Afrikka) tulleilla naisilla oli useampi kuin kolme synnytystä (Castaneda ym. 2014). Tässä ryhmässä myös hormonaalisen ehkäisyn käyttö oli vähäisintä (3,3%) (Castaneda ym. 2014) joskin Maamu -tutkimukseen osallistuneista soma- litaustaisista naisista 11.8% kertoi käyttävänsä jotain ehkäisymenetelmää (Koponen ym. 2012).
Kun tarkastellaan kaikkia UTH -tutkimukseen osallistuneita ulkomaalaistaustaisia naisia, oli heistä 18.4% ympärileikattuja (Castaneda ym. 2014). Maamu-tutkimuksessa, jossa selvitettiin tarkemmin venäläis-, kurdi ja somalialaistaustaisten terveyttä, tuli ilmi, että kyselyyn vastan- neista somalinaisista 69.8 % ja kurdinaisista 31.8 % oli ympärileikattu. Naisilla oli ympärileik- kauksesta johtuvia raskauden ja synnytyksen aikaisia ongelmia. Kurdi- sekä somalialaistaustai- set naiset raportoivat ympärileikkauksen aiheuttaneen kipuja, haluttomuutta synnyttää uudes- taan ja vaikeuksia avioelämässä. (Koponen & Mölsä 2012.) UTH-tutkimuksen pakolaisnaisista 8,5% oli kokenut kotimaassaan seksuaalista väkivaltaa (Castaneda ym. 2014).
Mielenterveyspalveluiden käyttö oli Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta tulleilla naisilla suurin (15.4%), kyseisiltä alueilta tulleilla naisilla oli eniten kokemuksia myös viimeaikaisesta mie-
lialan laskusta (29.8%). Mielenterveyspalveluiden käyttö oli vähäisintä muualta Afrikasta tul- leilla (5,6%). Eu, EFTA tai Pohjois-Amerikan alueelta tulleista naisista mielenterveyspalveluita tarvitsi 12.9%. (Castaneda ym. 2014.)
Kansainvälisten tutkimusten mukaan maahanmuuttajanaisilla on kohonnut riski maahanmuut- tajanaisen ja terveydenhuollon ammattilaisen välisiin kommunikaatio-ongelmiin (Almeida ym.
2013, da Conceico F. Santiago & Figueiredo 2015), vähäisimpiin obstetrisiin interventioihin (Malin & Gissler 2009, Almeida ym. 2013), sikiöiden kohtu- ja vastasyntyneisyyskauden kuo- lemiin, äitiyskuolleisuuteen ja synnytyksen jälkeiseen masennukseen (Almeida ym. 2013).
Maahanmuuttajanaisten raskaudenaikaiset ja synnytyksen jälkeiset terveysriskit vaihtelevat et- nisten ryhmien välillä (Malin & Gissler 2009, Almeida ym. 2013). Suomalaisessa Malin &
Gissler (2009) tutkimuksessa havaittiin Suomessa asuvien maahanmuuttajaryhmien naisten vä- lillä olevan eroa terveys- ja synnytystuloksissa. Suomessa asuvilla afrikkalaistaustaisilla nai- silla oli eniten sairaalakäyntejä raskauden aikana. Heillä oli myös kohonnut riski synnytyksen käynnistymiseen ennenaikaisesti, kohonnutta verenpainetta ja verenvuotoja. Maahanmuuttaja- naisilla, jotka olivat tulleet Kiinasta tai Latinalaisesta Amerikasta, oli muita maahanmuuttaja- ryhmien naisia korkeampi riski raskausmyrkytykseen. Itä-Euroopasta, Lähi-Idästä, Pohjois-Af- rikasta ja Etelä-Aasiasta tulleilla maahanmuuttajanaisten vauvoilla oli puolestaan kohonnut riski matalaan syntymäpainoon ja pienipainoisuuteen raskausviikkoihin nähden (SGA). (Malin
& Gissler 2009.) Kentoffio ym. (2016) yhdysvaltalainen tutkimus, jossa vertailtiin kantaväes- tön naisten sekä pakolais- ja maahanmuuttajanaisten äitiysterveyttä, ei tue Malin & Gisslerin tutkimustuloksia. Kentoffio ym. (2016) ei todennut tilastollisesti merkitseviä eroja ryhmien vä- lillä ennenaikaisen synnytyksen, SGA:n tai vauvojen matalan syntymäpainon ilmenemisessä.
(Kentoffio ym. 2016.) Marraskuussa 2018 julkaistun EuroPeristat -raportin mukaan, vuonna 2015 laajalti Euroopan alueelta kootuista tiedoista käy ilmi, että ennenaikaisesti tai pienipainoi- sina lapsia syntyykin Suomessa vähän verrattuna muun muassa muihin Euroopan maihin.
Pakolais- ja maahanmuuttajanaiset hakeutuvat raskauden seurantaan kantaväestön naisia myö- hemmin (Kentoffio ym. 2016). Pakolaisnaisilla (Kentoffio ym. 2016) ja muilla etnisten vähem- mistöjen naisilla (Malin & Gissler 2009) on myös kantaväestön naisia vähemmän raskauden seurantakäyntejä. Portugalilaisessa da Conceico F. Santiago & Figueiredo (2015) kirjallisuus- katsauksessa analysoitiin tutkimuksia (n=11), joissa oli tarkasteltu maahanmuuttajanaisten ras- kaudenaikaista ja raskauden jälkeistä terveydenhoitoa maahanmuuttajanaisten näkökulmasta.
Tutkimus osoitti maahanmuuttajanaisten terveysvalintoihin vaikuttavan raskauden aikana nai- sen ja terveydenhuollon ammattilaisen välillä oleva kielimuuri, sopeutuminen elämään uudessa
maassa, ymmärrys raskaudenaikaisen hoidon tärkeydestä, naisen kokema yksinäisyys, tervey- denhuollon palveluiden saatavuus sekä terveydenhuollon ammattilaisten osoittama kunnioitus maahanmuuttajanaisten kulttuurillisia tapoja kohtaan (da Conceico F. Santiago & Figueiredo 2015). Kahden kulttuurin välissä elävät naiset saattavatkin valita heille parhaiten sopivia tapoja ja käytäntöjä uudesta ja vanhasta kulttuurista raskauden ja lapsen hoitoon, mikä voi aiheuttaa naisen ja suvun välistä jännitettä (Renzaho & Oldroy 2014). Raskaudenaikaisen hoidon sensi- tiivisyys, naisten emotionaalisten tarpeiden huomioiminen ottaminen ja hoidon jatkuvuuden ta- kaaminen ovat maahanmuuttajanaisille tärkeää (Puthussery ym. 2010).
2.6 Maahanmuuttajanaisten ja -perheiden tarpeet raskauden aikana
Renzaho & Oldroyd (2014) tutkivat maahanmuuttajanaisten käsityksiä ja näkemyksiä sosio- kulttuuristen- ja terveystarpeiden esteistä raskaudenaikana ja raskauden jälkeen. Tutkimukseen osallistuneet maahanmuuttajanaiset kokivat raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen sosiaa- lista eristäytymistä. (Renzaho & Oldroyd 2014.) Ilman perheen tukea (Widarsson ym. 2012, Renzaho & Oldroyd 2014) ja sujuvaa kielitaitoa raskausaika koettiin rankaksi (Renzaho &
Oldroyd 2014). Naiset kokivat äitiyshuollon palveluiden tarjoaman raskaudenaikaisen (Widars- son ym. 2012) ja synnytyksen jälkeisen (da Conceico F. Santiago & Figueiredo 2015) psyko- sosiaalisen ja emotionaalisen tuen olleen riittämätön.
Osa maahanmuuttajanaisista oli saanut raskauden aikana tukea perhetyöntekijän kotikäyn- neiltä, ja monet Renzaho & Oldroy australialaiseen tutkimukseen osallistuneista naisista olivat osallistunut raskauden jälkeen monikulttuuristen äitien ryhmään. Ryhmä mahdollisti naisille vertaistuen omalla äidinkielellä. Maahanmuuttajanaiset toivoivat kuitenkin raskauden aikana enemmän tukea puolisoiltaan. Naiset näkivät uuden maan tavan mukaisesti vastuun lasten hoi- dosta kuuluvan myös puolisoilleen ja isien toivottiin osallistuvan vauvan syntymän jälkeen enemmän lasten hoitoon. Raskaana olevien ja lasten seurantakäynneille osallistumista pidettiin oleellisena kulttuurisen sopeutumisen kannalta. (Renzaho & Oldroy 2014.)
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata maahanmuuttajaperheiden kokemuksia englanninkieli- sestä perhevalmennuksesta, sen sisällöistä ja menetelmistä. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan käyttää odottavien ja synnyttäneiden maahanmuuttajaperheiden hyvinvoin- nin edistämiseksi sekä terveysalan opetuksessa ja terveydenhuollon johtamisessa.
Tutkimuskysymykset ovat:
1. Millainen on maahanmuuttajaperheille suunnattu perhevalmennus sisällöltään?
2. Millaisia menetelmiä maahanmuuttajaperheille suunnatuissa perhevalmennuksissa käytetään?
3. Millaisia kokemuksia maahanmuuttajaperheillä on perhevalmennuksesta?
4 AINEISTO JA MENETELMÄT
4.1 Kvalitatiivinen poikittaistutkimus tutkimusmenetelmänä
Tämä pro gradu -tutkimus on kuvaileva kvalitatiivinen poikittaistutkimus. Kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimuksen avulla pyritään saamaan tietoa ja ymmärrystä muun muassa ihmisten kokemuksista, tulkinnoista ja näkemyksistä (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2015, 65-66, Polit & Beck 2018, 184-185). Kuvaileva tutkimus tuottaa tietoa tosielämän ilmiöistä. Kuvaile- vaa tutkimusta voidaan käyttää kuvailemaan, määrittelemään tai luokittelemaan tietoa. (Burns
& Grove 2001, 795.) Poikittaistutkimuksessa aineiston keruu tapahtuu kertaluonteisesti tiettynä ajankohtana (Burns & Grove 2001, 252, Pollit & Beck 2018, 185).
4.2 Aineiston keruu
Tutkimusaineisto kerättiin kolmesta eri lähteestä. Aineiston keruuta toteutettiin Espoon kau- pungin englanninkielisessä perhevalmennuksessa, erään yksityisen äitiyshuollon palveluita tar- joavan palveluntuottajan perhevalmennuksessa ja erään monikulttuurisen keskuksen ja kansal- lisesti ja kansainvälisesti tunnetun raskaussovelluksen Facebook -sivuilla.
Tätä pro gradu -tutkimusta varten rakennettiin englanninkielinen E-lomakekysely, joka toimi tiedonkeruumenetelmänä. Ohjaajilta ja esitestauksesta saadun palautteen pohjalta mittariin teh- tiin tarvittavat muutokset ennen aineistonkeruuta. Lomakkeen esitestaukseen osallistui viisi hoitotieteen opiskelijaa.
Tutkimusaineisto kerättiin alkuvuodesta 2019 (tammikuu – maaliskuu) sähköisen E-lomakeky- selyn avulla. Verkkokysely rakennettiin lomakkeiden luomiseen tarkoitetulla E-lomake loma- keohjelmiston avulla (Verkkolomakekyselyt 2019). Verkkokyselyiden etuja ovat muun muassa vastausten nopeaa saanti, taloudellisuus ja helppous (Heikkilä ym. 2008), niiden avulla voidaan tavoittaa myös nopeasti laajoja yleisöjä (Balch 2010, 24) joskin vastausprosenttien on arvioitu jäävän verkkokyselyissä alle 50 % (Balch 2010,24).
Ennen kyselylomakkeen rakentamista tutkija perehtyi kirjallisuuskatsauksen avulla tutkitta- vaan ilmiöön (Liite 3) (Elo & Kyngäs 2008) ja kyselyn rakentamiseen (Heikkilä 2014, 45).
Englanninkielinen kysely (Liite 4) koostuu viidestä (5) teemasta, jotka rakentuivat tutkimusky- symysten ja kirjallisuuskatsauksen avulla (Heikkilä 2014, 45-47). Jokainen teema on otsikoitu (Heikkilä 2014, 45-47) ja muodostaa ryhmitellyn aihekokonaisuuden (Burns & Grove 2001, 428, Heikkilä 2014, 45-47). Kyselyn teemoja ovat vastaajien taustatiedot (12 kysymystä), ras- kauden aikana englanninkielellä saatu tieto (viisi kysymystä), perhevalmennuksen sisältö (11 kysymystä), perhevalmennuksen toteutus (12 kysymystä), miesten osallistuminen perheval- mennukseen (neljä kysymystä) ja perhevalmennuksen kehittämisehdotukset (neljä kysymystä).
Ennen kyselyn julkaisemista kyselylomakkeen laatimisen vaiheiden mukaisesti tutkija määrit- teli muuttujat, suunnitteli lomakkeen rakenteen ja muokkasi lomaketta ohjaajilta ja esitestauk- seen osallistuneilta hoitotieteen opiskelijoilta (n=5) saatujen korjausehdotusten mukaisesti (Heikkilä 2014, 46,58). Esitestaajat kiinnittivät huomiota myös kyselyn tekniseen toimivuu- teen.
Kysely toteutettiin englanninkielisenä oikean kohdejoukon tavoittamiseksi. Ennen kyselylo- makkeen englanniksi kääntämistä, tutkija suunnitteli lomakkeen suomeksi. Burns & Grove (2001) ehdottavat, että rakennettava kysely käännettäisiin alkuperäiskielestä kohdekielelle ja takaisin alkuperäiskielelle sellaisen kääntäjän toimesta, joka ei ole osallistunut käännösproses- siin. Tässä pro gradu -tutkimuksessa tutkija toteutti käännöstyön itse ohjaajilta ja esitestaukseen osallistuneilta saatujen palautteiden mukaisesti. Kyselyssä olevat ilmaukset pyrittiin suunnitte- lemaan mahdollisimman yksinkertaisiksi välttäen tieteellisiä ilmauksia.
Tätä pro gradu -tutkimusta varten rakennettu kysely sisälsi strukturoituja ja avoimia kysymyk- siä. Strukturoiduilla, eli suljetuilla, kysymyksillä pyrittiin rajaamaan vastausvaihtoehtoja hel- posti mitattavaan (Vehkalahti 2014, 24-25) ja nopeasti vastattavaan (Heikkilä 2014, 49) muo- toon, kun taas avovastauksien avulla haluttiin saada tietoa, mikä olisi voinut strukturoitujen kysymysten avulla jäädä saamatta (Vehkalahti 2014, 24-25), kuten vastaajien mielipiteitä tai kehittämisehdotuksia (Heikkilä 2014, 48). Strukturoitujen ja avoimien kysymysten lisäksi ky- selylomakkeessa käytettiin sekamuotoisia kysymyksiä, joissa valmiiden vastausvaihtoehdoista lisäksi oli valittavissa vaihtoehto “muu, mikä?”, millä voidaan laajentaa vastausten mahdolli- suutta (Heikkilä 2014, 50-52). Mielipiteiden mittaamisessa käytettiin dikotomisesti strukturoi- tujen kysymysten (Heikkilä 2014, 50-52) lisäksi viisiportaisia Likert -asteikollisia mielipi- deväittämiä, joissa ääripäinä olivat “täysin samaa mieltä” ja “täysin eri mieltä” (Burns & Grove
2001, 431, Heikkilä 2014, 50-52). Keskimmäisenä vastausvaihtoehtona käytettiin “ei samaa mieltä eikä eri mieltä”.
Verkkokyselyyn vastaamiseen vaikuttavat kyselyn helppokäyttöisyys ja verkkosivuista tuleva ensivaikutelma (Balch 2010, 27-28) kuten esimerkiksi lomakkeen ulkonäkö (Heikkilä 2014, 46). Paperikyselyyn verrattuna verkkokyselyyn vastaamista voi hankaloittaa se, ettei vastaaja näe yhdellä silmäyksellä koko sisältöä, vaan älylaitteen näytöllä näkymää on siirrettävä. Myös verkkosivujen muu sisältö, kuten animaatiot tai kuvat voivat harhauttaa vastaajan katseen tai hidastaa sivun latautumista. (Balch 2010, 27-28.) Pro gradu -tutkimuksen kyselylomakkeen ul- koasu pidettiin neutraalina, jotta ylimääräisiltä häiriötekijöiltä vältyttäisiin.
4.3 Osallistujien rekrytointi
Tämän pro gradu -tutkimuksen otos koostuu erään Espoon kaupungin englanninkieliseen per- hevalmennukseen marraskuussa 2018 – tammi- / helmikuussa 2019 osallistuneista asiakkaista (odottaja ja puoliso / tukihenkilö) ja erään yksityissektorin äitiyshuollon palveluita tuottavan toimijan englanninkielisessä perhevalmennuksessa maaliskuussa 2019 käyneistä asiakkaista.
E-lomakekyselyn linkkiä jaettiin myös erään raskaussovelluksen ja monikulttuurisen keskuk- sen Facebook sivuilla.
Tutkimukseen sisäänottokriteereinä oli odottajan tai puolison ulkomaalaistausta sekä asioimi- nen äitiyshuollon palveluissa pääasiassa englannin kielellä, raskaana olevan tai puolison ensim- mäinen raskaus tai synnytys Suomessa sekä riittävä englannin kielen taito. Myös aikaisemmin synnyttäneet vanhemmat ja heidän mahdolliset tukihenkilöt pystyivät osallistumaan tutkimuk- seen, jos he olivat osallistuneet perhevalmennukseen edeltävän 3 kuukauden aikana. Poissul- kukriteereinä oli riittämätön kielitaito tai liian pitkä aika perhevalmennukseen osallistumisesta.
Tutkimukseen osallistuneen Espoon kaupungin aineistonkeruun aikaan järjestetylle, kaksi ta- paamista sisältäneelle, perhevalmennukselle osallistui ensimmäisellä tapaamiskerralla 69 hen- kilöä, ja viikkoa myöhemmin toiselle tapaamiskerralle 56 henkilöä. Tutkimukseen pystyivät osallistumaan myös he, jotka olivat käyneet saman organisaation perhevalmennuksessa mar- raskuussa 2018. Heidän kohdallaan rekrytoiminen ei ollut järjestelmällistä vaan heidät pyrittiin tavoittamaan neuvolassa olleiden julisteiden, kaupungin verkkosivujen ja Facebook julkaisui-
den avulla. Yksityisen palveluntuottajan järjestämään perhevalmennukseen osallistui aineiston- keruun aikana 20 henkilöä. Pro gradu -tutkimuksen englanninkieliseen E-lomakekyselyyn vas- tasi 8 henkilöä.
Tutkimusta varten kohdeorganisaatiosta nimettiin yhteyshenkilö, jolta tutkija sai tietoa muun muassa perhevalmennusten ajankohdasta, osallistujamääristä sekä tutkimuksesta kertovien ju- listeiden ja esitteiden tarvittavasta määrästä. Yhteyshenkilön kautta kohdeorganisaation tervey- denhoitajat saivat keskitetysti sähköpostilla tiedotteen alkavasta tutkimuksesta (Liite 5), ohjeet asiakkaiden rekrytoimiseen sekä tietoa tutkimuksen etenemisestä rekrytointiprosessin aikana.
Tutkimukseen osallistuneen organisaation englanninkieliseen perhevalmennukseen ajanvaraus tapahtui neuvolan terveydenhoitajien kautta. Tutkija lähetti ennen aineistonkeruun alkamista organisaation yhteyshenkilönä toimineen osastonhoitajan kautta terveydenhoitajille tiedotteen tutkimuksesta, jossa kerrottiin pro gradu -tutkimuksen tarkoituksesta, sen toteutuksesta sekä ohjauksesta tutkittavien rekrytoimiseksi. Tutkimukseen rekrytoimiseksi jokaiseen neuvolaan toimitettiin ilmoitustaululle kiinnitettävät englanninkieliset julisteet (Liite 6) sekä asiakkaille jaettavia englanninkielisiä esitteitä (Liite 7). Englanninkielisessä esitteessä oli tutkijan luoma QR-koodi (Quick Response), jonka avulla asiakkaat pystyivät ohjautumaan suoraan älylaitteel- laan E-lomakekyselyyn. QR-koodilla pyrittiin mahdollistamaan vaivaton ja nopea pääsy kyse- lyyn.
Perhevalmennusta toteuttava terveydenhoitaja kertoi valmennukseen osallistuville lyhyesti tut- kimuksesta ja jakoi englanninkieliset esitteet valmennukseen osallistuneille. Esitteessä kerrot- tiin tutkimuksen tarkoitus, QR-koodi kyselyyn ohjautumiseksi sekä polku organisaation verk- kosivuille, jota kautta mahdollistui vaihtoehtoinen reitti kyselyyn ohjautumiseen. E-lomakeky- selyn alussa oli tutkijan laatima saatekirje (Liite 4), jossa kerrottiin tarkemmin tutkimuksesta, sen tarkoituksesta ja ohjattiin kyselyyn vastaamisessa (Heikkilä 2014, 59). Saatekirjeessä ker- rottiin tutkimustietojen käsittelystä sekä vastaajien anonymiteetin turvaamisesta (Tietosuoja- asetus 2016). EU:n tietosuoja-asetuksen mukaisesti vastaajat antoivat tietoisen suostumuksensa vastausten käyttämiseen pro gradu -tutkimuksessa vastaamalla E-lomakekyselyyn (Burns &
Grove 2001, 210, Tietosuoja-asetus 2016). Esitteessä oli myös tutkijan yhteystiedot lisätietoja varten,
Yksityisen palveluntuottajan asiakkaiden rekrytointi tapahtui sähköpostin välityksellä. Yksityi- nen palveluntuottaja lähetti valmennukseen osallistuneille henkilöille sähköpostilla linkin E-
lomakekyselyyn ja lyhyen tiedotteen tutkimuksesta. Tutkijan lähetti tutkimukseen osallistu- neille organisaatioille muistutusviestin viikkoa ennen aineistonkeruuajan päättymistä.
Pro gradu -tutkimuksen E-lomakekyselyä varten luotiin älylaitteella luettava QR -koodi. QR - koodi mahdollisti nopean ja helpon pääsyn koodiin ohjelmoidulle verkkosivulle, jolloin vastaa- jat välttyivät hakukoneen osoitekenttään pitkän osoitteen kirjoittamiselta. QR -koodin luke- miseksi vastaajat tarvitsivat kameralla varustetulle älylaitteelleen, QR -koodin lukijaohjelman ja Internet-yhteyden. E-lomakekysely skaalautui älylaitteen näytölle ilman, että näyttöä tarvitsi zuumata. (Pihkala 2018, 7-14, 29.)
4.4 Aineiston analysointi
Ennen aineiston analysointia aineisto käytiin läpi useita kertoja. Tutkimusaineiston analysoin- tiin käytettiin sisällönanalyysiä ja aineistoa kuvailtiin taulukoin ja vastaajien autenttisin ilmauk- sin. Tulosten raportoinnissa taustatiedoista ja strukturoitujen kysymysten vastauksista muodos- tettiin prosenttiosuuksia ja keskiarvoja. Alkuperäisestä odotuksesta poiketen E-lomakeky- selyyn vastanneiden määrä jäi pieneksi, joten aineiston analysoinnissa ei käytetty SPSS -tilasto- ohjelmaa vaan induktiivista sisällön analyysiä ja E-lomakkeen muuttujakohtaista kvantitatii- vista tietoa kuten prosenttiosuuksia ja keskiarvoja.
Avoimet kysymykset analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Aineistoon perehtymisen jälkeen alkuperäisilmaukset pelkistettiin ja listattiin etsien samankaltaisuuksia ja eroavaisuuk- sia muodostaen siten alaluokat. Alaluokkia yhdistämällä luotiin yläluokat ja edelleen ylä- luokista pääluokat ja käsitteen muodostaminen (Burns & Grove 2001, 604-605, Tuomi & Sa- rajärvi 2018, 122-127).
