Etelä-Karjalan palvelusektorin yritysten sopeutuminen venäläisten matkailijoiden vähenemiseen

Etelä-Karjalan palvelusektorin yritysten sopeutuminen venäläisten matkailijoiden vähenemiseen

Tommi Kaipainen 250815 Itä-Suomen yliopisto Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Historia- ja maantieteiden laitos

Yhteiskuntamaantieteen pro gradu -tutkielma

ohjaajat: Jarmo Kortelainen, Juha Kotilainen

elokuu 2018

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO TUTKIMUSTIEDOTE

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia, kuinka Etelä-Karjalan palvelusektorin yritykset ovat sopeutuneet venäläisten matkailijoiden voimakkaaseen vähenemiseen vuoden 2014 jälkeen. Samalla tutkimus pyrkii selvittämään, mikä on venäläisten matkailijoiden merkittävyys maakunnan palvelualojen yrityksille. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen keskiössä on resilienssin käsite, jonka kautta yritysten sopeutumista tarkastellaan. Tarkasteltaviksi palvelusektoreiksi on rajattu käsittämään vähittäiskaupanala, majoitusala sekä ravitsemisala.

Tutkimuksessa haastateltiin ko. toimialojen yritysten edustajia ja aineiston analyysissä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Tutkimuksen tulokset kertovat ravitsemisalan eroavan selvästi vähittäiskaupanalasta sekä majoitusalasta. Ravitsemisalalle venäläisten merkittävyys on huomattavasti alhaisempi, eikä kyseisellä alalla ole havaittavissa merkittävää venäläisten asiakkaiden vähenemistä. Näin ollen sopeutumiseen vaadittaville toimille ei ole ollut tarvetta, eikä se vaikuttanut toimintaan myöskään tulevaisuudessa. Vähittäiskaupanalalle ja majoitusalalle venäläisten merkittävyys on huomattava. Venäläisten matkailijoiden väheneminen pakotti yrityksiä käyttämään monipuolisesti sopeutumiskeinoja. Vähittäiskaupanalalla painotuttiin leikkauksiin, kun taas majoitusalalla leikattiin kuluja, mutta myös pyrittiin selkeästi laajentamaan asiakaskuntaa.

Pienillä yrityksillä sopeutuminen näyttäisi olleen vaikeinta, kun taas suuremmat yritykset ovat sopeutuneet muuttuneeseen tilanteeseen paremmin. Venäläisten vähenemisen jälkeen majoitusalan yritykset olivat tehneet varasuunnitelmia jatkon kannalta sekä lieventäneet riippuvuutta varsinkin tietyistä venäläisistä ryhmistä. Vähittäiskaupanalalla vastaavia suunnitelmia ei ollut tehty, mutta toimintaa oli supistettu riittävästi, jotta vastaavien haasteiden kohtaaminen on helpompaa. Kaikille yrityksille venäläisten väheneminen oli kuitenkin opettanut varovaisuuden tärkeyttä tulevaisuudessa. Venäläisten asiakkaiden varaan ei enää laiteta yhtä paljon odotuksia kuin aikaisemmin, mutta heidän merkittävyytensä on siitä huolimatta edelleen suuri, minkä yritykset pyrkivät huomioimaan myös jatkossa.

Tekijä: Tommi Kaipainen Opiskelijanumero: 250815

Tutkimuksen nimi: Etelä-Karjalan palvelusektorin yritysten sopeutuminen venäläisten matkailijoiden vähenemiseen

Tiedekunta/oppiaine: Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta/yhteiskuntamaantiede Sivumäärä: 72

Aika: 26.8.2018

Työn laatu: Pro gradu –tutkielma

Avainsanat: palvelusektori, resilienssi, sopeutuminen, shokki, Etelä-Karjala, venäläiset matkailijat

Sisällys

1. Johdanto ... 4

2. Resilienssi ja muutokseen sopeutuminen ... 6

2.1 Resilienssi käsitteenä ... 6

2.2 Resilienssin tulkintatavat ... 9

2.3 Yritysten sopeutuminen ... 16

3. Menetelmät ja aineistot ... 19

3.1 Teemahaastattelu ... 19

3.2 Haastateltavien tiedot ... 20

3.3 Aineiston käsittely ja sisällönanalyysi... 22

4. Venäläiset matkailijat Etelä-Karjalassa ... 24

4.1 Venäläisten syyt tulla Etelä-Karjalaan ... 24

4.2 Venäläiset matkailijoina ja kuluttajina ... 26

4.3 Venäläismatkailun nousu ja romahdus ... 27

5. Etelä-Karjalan palvelusektorin kehitys... 30

5.1 Palvelut Etelä-Karjalassa ... 30

5.2 Kaupanala ... 32

5.3 Majoitus- ja ravitsemisala ... 35

6. Aineiston analyysi ... 38

6.1 Kaupanala ... 38

6.2 Majoitusala ... 45

6.3 Ravitsemisala ... 54

7. Johtopäätökset ... 60

8. Lähteet ... 64 Liitteet

4

1. Johdanto

Venäläiset ovat ylivoimaisesti suurin ulkomainen matkailijaryhmä Suomessa ja Etelä- Karjalassa. Venäläisten matkailijoiden määrä on kasvanut tasaisen voimakkaasti koko 2000- luvun ajan. Venäläismatkailun huippu koettiin vuonna 2013, jolloin venäläiset tekivät Etelä- Karjalaan yli 2 miljoonaa matkaa. (TAK OY 2014a) Vuonna 2014 alkanut ruplan arvon romahtaminen johti kuitenkin välittömästi venäläisten matkailijoiden häviämiseen Etelä- Karjalan katukuvasta, mikä on jatkunut käytännössä tähän päivään asti.

Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka Etelä-Karjalan palvelusektorin yritykset ovat sopeutuneet venäläisten matkailijoiden ja asiakkaiden rajuun vähenemiseen lyhyessä ajassa vuoden 2014 jälkeen. Venäläisten matkailijoiden merkittävyys Etelä-Karjalan taloudelle ja yrityksille tuntuu korostuvan varsinkin paikallisuutisoinnin kautta. Lähes päivittäin Etelä-Karjalassa uutisoidaan ja spekuloidaan, miten venäläisten matkailijoiden määrät tulevat mahdollisesti kehittymään ja kuinka venäläisten väheneminen on näkynyt lisääntyneinä tyhjinä liiketiloina ja jäädytettyinä investointeina ja niin edelleen. Venäläisten merkittävyyden on voinut havaita selvästi myös omakohtaisesti. Tämä tutkielma pyrkii pureutumaan yritysten sisäiseen toimintaan ja selvittää, kuinka eri palvelusektorin yritykset ovat todellisuudessa sopeutuneet venäläisten matkailijoiden voimakkaaseen vähenemiseen.

Samalla tutkielma tarjoaa kuvauksen siitä, mikä on venäläisten merkittävyys eri palvelusektorin toimialojen yritysten toiminnan kannalta, ja onko merkittävyys muuttunut.

Tutkielman tutkimuskysymykset koostuvat kahdesta pääkysymyksestä ja niitä tukevista pienemmistä alakysymyksistä. Tutkimuskysymykset ovat:

1. Kuinka Etelä-Karjalan palvelusektorin yritykset ovat sopeutuneet venäläisten matkailijoiden vähenemiseen vuoden 2014 jälkeen?

 Minkälaisia sopeutumiskeinoja palvelusektorin yritykset ovat käyttäneet?

 Onko yritysten sopeutumiskyky muuttunut?

2. Mikä on venäläisten matkailijoiden merkitys Etelä-Karjalan palvelualojen yritysten toiminnan kannalta?

 Onko merkitys muuttunut venäläisten matkailijoiden vähenemisen myötä?

Tutkielman aihe on rajattu käsittelemään vuoden 2014 käännekohtaa venäläismatkailussa ja tutkimukseen valittujen yritysten tuli olla perustettu ennen kyseistä vuotta, jotta saataisiin tietoa, kuinka voimakkaasti venäläisten väheneminen näkyi yrityksissä. Palvelusektori rajattiin

5

käsittämään kaupanala sekä majoitus- ja ravitsemisala. Kaupanala rajattiin vielä tarkemmin käsittämään ainoastaan vähittäiskauppaa, ja erityisesti erikoiskauppoja. Alueellisesti tarkastelussa on koko Etelä-Karjala, mutta erityishuomiota on kiinnitetty ja annettu Lappeenrannalle ja Imatralle, jonne selvästi valtaosa maakunnan palvelusektorin yrityksistä on keskittynyt.

Tutkielman aineisto koostuu palvelualojen kehitykseen ja venäläisten matkailuun liittyvistä tilastoista sekä tekemistäni puolistrukturoiduista haastatteluista. Haastatteluja tehtiin yhteensä kymmenen kappaletta ja ne toteutettiin tammi-helmikuussa 2018. Haastateltavina oli niin Lappeenrannassa kuin myös Imatralla toimivia palvelusektorin yrityksiä. Aineiston analysoinnissa käytettiin apuna aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen keskeisenä käsitteenä on resilienssi, mikä tarkoittaa erilaisten systeemien sopeutumista, sitkeyttä, muutoskestävyyttä ja palautumista. Toisin sanoen resilienssi tarkastelee sitä, kuinka systeemit reagoivat niihin kohdistuviin shokkeihin ja stressitilanteisiin.

Tässä tutkielmassa resilienssin käsitteen kautta pohditaan ja tarkastellaan, kuinka tehokkaasti Etelä-Karjalan palvelusektorin yritykset ovat sopeutuneet venäläisten matkailijoiden voimakkaaseen vähenemiseen lyhyessä ajassa.

Venäläisten matkailijoiden vähenemisen vaikutuksista Etelä-Karjalassa on tehty aikaisemminkin useampia opinnäytetöitä. (esim. Dufva & Jaala 2016, Pervykh 2015, Pesonen 2015) Ne ovat keskittyneet kuitenkin pääsääntöisesti suoriin taloudellisiin vaikutuksiin eri toimialojen yrityksille tai vaihtoehtoisesti vaikutuksiin venäläisten matkailijoiden näkökulmasta. Sen sijaan resilienssin ja sopeutumisen näkökulmasta aihetta ei ole toistaiseksi vielä lähestytty, joten tämä tutkielma pystyy tarjoamaan uutta laajuutta aiheen tarkasteluun.

Valtaosa aikaisemmista opinnäytetöistä on lisäksi tehty venäläismatkailun pahimman taantuman aikana vuosina 2015–2016. Venäläisten matkailijoiden määrä on tämän jälkeen lähtenyt kasvuun, joten tämä tutkielma tarjoaa myös katsausta siitä, miten yritykset ovat selvinneet ja päässeet ylitse pahimmasta venäläismatkailun taantuman ajasta.

6

2. Resilienssi ja muutokseen sopeutuminen

2.1 Resilienssi käsitteenä

Resilienssin käsitteen juuret juontuvat latinan kielen sanaan resilire, mikä tarkoittaa suurin piirtein harppausta tai kimmoketta takaisin (Simmie & Martin 2010). Itse resilienssin käsite määriteltiin ensimmäisen kerran Palekiene ym. (2015) mukaan jo 1800-luvun alkupuoliskolla, jolloin resilienssi nähtiin tarkoittavan 1) rasitetun kehon kykyä palauttaa kokonsa ja muotonsa siihen kohdistuneen puristavan stressin jälkeen tai 2) kykyä palautua tai mukautua helposti vastoinkäymiseen tai muutokseen. Palautumisen ja mukautumisen teemat ovat pysyneet vahvasti mukana resilienssiä tarkasteltaessa aina tähän päivään saakka. Muun muassa Simmie

& Martin (2010) näkevät resilienssin tarkoittavan kokonaisuuden tai systeemin muodon ja aseman palautumisena joustavasti sitä kohdanneiden häiriöiden jälkeen.

Resilienssin käsitettä käytetään laajasti monilla eri tieteenaloilla, kuten muun muassa psykologiassa, ekologiassa ja antropologiassa. Esimerkiksi psykologiassa resilienssi tarkoittaa sopeutumisprosessia vastoinkäymisten ja haasteiden kohdatessa, joita ovat mm. traumat, tragediat ja stressi. (Foster 2007) Ekologiassa resilienssillä tarkoitetaan ekosysteemisen epälineaarista palautumis- ja mukautumisdynamiikkaa, eli kuinka kykeneväisiä systeemit ovat imemään itseensä häiriöitä ja organisoitumaan uudelleen muutosten ja haasteiden kohdatessa niin, että ne pystyvät säilyttämään toimintonsa, rakenteensa ja identiteettinsä. (Juntunen 2014) Taloustieteessä resilienssi viittaa puolestaan palaamiseen tiukasti määriteltyyn tasapainotilaan tai –tiloihin. Juuri tämän kaltainen moninaisuus ja muokattavuus eri tarkoituksiin ja tutkimuskohteisiin on tehnyt resilienssistä erittäin suositun käsitteen monilla tieteenaloilla.

(Christopherson ym. 2010) Resilienssillä on näin ollen tarkastelukulmasta riippuen paljon eri määritelmiä.

Eräs resilienssin ongelmista on, että sille ei ole vielä suomenkielessä vakiintunutta käsitettä. Se, miten resilienssi määritellään kulloisessakin tilanteessa, vaikuttaa olennaisesti sopivan suomenkielisen käännöksen valintaan. (Kotilainen & Eisto 2010, 22) Vastaavasti voidaan nähdä, että tutkittava ilmiö ja tutkimuksen tarkoitus vaikuttavat samalla olennaisesti siihen, mitä käsitettä resilienssistä tutkimuksessa tulisi käyttää. Nurmi (2016) nostaa esille useampia resilienssin puolia ja suomenkielisiä vastineita, joita ovat mm. vastustuskyky, palautuvuuskyky, sopeutumiskyky, uudistumisen ja uudelleen suuntautumisen kyky, kyky rakentaa uudenlainen tasapainotila peruuttamattomien muutosten jälkeen. Nurmen mukaan

7

kaikki määritelmät pyrkivät suojaamaan joustavuudella jotakin systeemin ominaisuutta haavoittuvuudelta ja vahvistavat sitä. Itse määrittelen resilienssin tässä tutkielmassa systeemin sopeutumiskyvyksi. Tällä tarkoitetaan sitä, kuinka hyvin systeemit pystyvät joustamaan ja sopeutumaan muuttuneessa toimintaympäristössä muuttamalla omia tai ottamalla käyttöön uusia toimintatapoja. Sopeutumista ja sopeutumiskykyä käsitellään tarkemmin myöhemmissä kappaleissa.

Resilienssiä on mahdollista tarkastella monelta eri tasolta. Näitä tasoja ovat mm. alueet, systeemit, yksilöt ja organisaatiot. (Nurmi 2016) Käytännössä tämä tarkoittaa, että resilienssiä on mahdollista tutkia niin valtion, kaupungin, yrityksen tai vaikkapa yksittäisen ihmisen näkökulmasta. Kaikista näistä tasoista resilienssiä on havaittavissa. Esimerkiksi tässä tutkielmassa tarkasteltavaksi kohteeksi on valikoitunut palvelusektorin yritykset. Vaikka tutkielman tarkoituksena on tarkastella yritysten sisäistä resilienssiä ja sopeutumiskykyä, niin nämä yritykset ovat kuitenkin tiukasti sidottuina laajempaan alueeseen, joka tässä tapauksessa on Etelä-Karjala. Tutkielman tarkasteleman shokin voidaan nähdä iskeneen ensi sijassa alueeseen, ei suoraan yksittäisiin yrityksiin. Alueiden ja yritysten resilienssillä on vuorovaikutusta keskenään ja yritykset toimivat alueen osajärjestelminä. Täten yritysten resilienssi vaikuttaa alueen resilienssiin ja toisin päin. Siksi on olennaista avata resilienssin käsitettä myös aluetason näkökulmasta. Hyvin usein taloudellisia shokkeja tarkastellaankin enemmän juuri aluetasolta, jossa yritykset ovat vain yksinä muuttujina taustalla vaikuttamassa alueen resilienssiin.

Huolimatta siitä, että resilienssin käsite on ollut suosittu ja käytetty termi useilla eri tieteenaloilla, niin aluetaloudelliseen tarkasteluun resilienssin käsite on tullut vasta hiljattain (Martin 2012). Käytön suosion kasvamiseen ovat vaikuttaneet vahvasti mm. talouteen kohdistuneet maailmanlaajuiset kriisit (Palekiene ym. 2015). Myös alueellisesta resilienssistä on olemassa paljon eri tulkintoja ja käyttötarkoituksia. Tästä johtuen resilienssistä ei ole muodostunut yhtenäistä ja universaalisti hyväksyttyä määritelmää. Tästä syystä ongelmia ovat mm. mitä resilienssi tarkoittaa, miten sitä pitäisi mitata, onko se negatiivinen vai positiivinen ominaisuus. Näin ollen resilienssin tarkasteleminen eri systeemien välillä on hankalaa. (Martin 2012)

Yleisimmin resilienssi nähdään alueellisissa ja paikallisissa yhteyksissä sosio-ekonomisten systeemien kykynä toipua häiriöistä (Martin 2012). Foster (2007) puolestaan lisää määrittelyyn ennakoimisen ja valmistautumisen elementin. Näin ollen resilienssi ei näyttäydy ainoastaan

8

alueen tai systeemin reaktiivisena kykynä, vaan se on enemmänkin proaktiivista ja ennakoivaa toimintaa. Ennakoiva toiminta on sellaisten rakenteiden luomista, jotka osaavat myötäillä odotettavia muutoksia ja niiden aiheuttamia ongelmia. Tähän systeemit voivat pyrkiä eri strategioilla, kuten riskiennusteilla ja omien haavoittuvuuskohtien tunnistamisella. (Nurmi 2016) Christophersonin ym. (2010) mukaan alueiden ja niiden resilienssin tarkastelussa keskeinen tutkimusongelma ja kysymys on yleensä: Miksi toiset alueet menestyvät ja toiset eivät? Tämä kysymys on oleellinen myös tässä tutkielmassa, kun tarkastellaan, millä tavoin ja miksi tietyt yritykset ovat menestyneet venäläisten matkailijoiden vähenemisestä huolimatta paremmin kuin toiset.

Alueet voivat kohdata kahdenlaisia häiriöitä: shokkeja ja hitaasti eteneviä kriisejä (slow burns).

Shokit viittaavat tässä nopeasti ja odottamattomasti sattuneisiin häiriöihin. Hitaasti etenevät kriisit ovat puolestaan hitautensa vuoksi vaikeasti havaittavia häiriöitä. Yleensä nähdään, että shokeista toivutaan eikä ne aiheita systeemissä merkittäviä rakenteellisia tai toiminnallisia muutoksia. Hitaasti etenevät kriisit sen sijaan syövyttävät alueen yhtenäisyyttä. (Pendall ym.

2010) Nopeasti ja odottamattomasti tapahtuvia shokkeja voivat olla mm. monet erilaiset taloudelliset kriisit tai luonnonkatastrofit, kuten tsunamit, hirmumyrskyt ja maanjäristykset.

Hitaasti eteneviä kriisejä ovat puolestaan esimerkiksi väestön vanheneminen, muuttoliikkeet ja ilmastonmuutos. Tässä tutkielmassa venäläisten väheneminen lukeutuu nopeisiin shokkeihin, sillä venäläisten matkailijoiden väheneminen tapahtui todella äkillisesti ja voimakkaasti. Koska resilienssiä tarkasteltaessa puhutaan yleensä systeemiä kohdanneista shokeista tai häiriöistä, niin myös tässä tutkielmassa venäläisten vähenemisestä puhutaan shokkina.

Resilienssillä on vahva yhteys kestävyyden käsitteeseen. Ero on siinä, että resilientti systeemi pystyy häiriön jälkeen luomaan uudelleen itselleen toimivan rakenteen, mikä ei ole välttämättä samanlainen kuin alun perin. Kestävä systeemi puolestaan on rakentunut siten, että se kestää mahdollisen häiriön tai että se mahdollistaa keskeisten toimintojen palauttamisen ennalleen häiriön jälkeen. (Nurmi 2016)

9 2.2 Resilienssin tulkintatavat

Kuten edellisessä kappaleessa kävi ilmi, resilienssi on monipuolinen termi, jonka määritelmät ja tulkinnat vaihtelevat tilanteen mukaan. Tämän luvun tarkoituksena on esitellä hieman tarkemmin, minkälaisia erilaisia tulkintatapoja resilienssistä on havaittavissa. Samalla kappale pyrkii osoittamaan, kuinka resilienssiin perustuva ajattelumalli on kehittynyt.

Resilienssillä on käyttötarkoituksesta riippuen monia eri määritelmiä. Tästä johtuen resilienssistä on kehitetty edelleen lukuisia eri tulkintatapoja. Kuten resilienssin määritelmistä, myöskään tulkintatavoista ei ole olemassa täyttä yhteisymmärrystä. Kenties yleisimmin käytetty jaottelu on Martinin määrittelemä kolmijako. Martinin (2012)mukaan resilienssistä on erotettavissa ainakin kolme erilaista tulkintaa:

1) Tekninen (Engineering Resilience): Systeemin kyky palata (tai jatkaa) sen oletettuun tasapainotilaan tai asemaan shokin tai häiriön jälkeen. Teknistä resilienssiä käytetään erityisesti fyysisen tieteen tutkimuksessa.

2) Ekologinen (Ecological Resilience): Shokin tai häiriön kokoluokka, jonka systeemi pystyy imemään itseensä ennen kuin se horjuu ja liikkuu toiseen tasapainotilaan. Ekologista resilienssiä käytetään erityisesti ekologisten tieteiden tutkimuksessa.

3) Sopeutuva (Adaptive Resilience): Systeemin kyky sopeuttaa rakennettaan ja toimintaansa ennakoiden tai reaktiivisesti siten, että systeemi pystyy minimoimaan shokin aiheuttamat vaikutukset. Pääpaino on systeemin sopeutumiskyvyssä. Sopeutuvaa resilienssiä käytetään mm. kompleksisten sopeutuvien systeemien teoriassa.

Tekninen resilienssi

Ensimmäinen määritelmä eli tekninen resilienssi (engineering resilience) perustuu ajatukseen, että jokaisella systeemillä on jokin tietty tasapainotila tai vakaa olotila ennen sitä kohdannutta shokkia tai häiriötä. Tässä yhteydessä resilienssi tarkoittaa siis systeemin tasapainoa tai vakautta. (Martin 2012) Resilienssi määrittyy tämän ajatuksen mukaan siten, kuinka vahvasti systeemi vastustaa sitä kohdannutta häiriötä ja kuinka nopeasti systeemi palautuu häiriötä edeltävään tasapainotilaan. (Katso kuva 1) Määritelmä on läheisessä yhteydessä joustavuuden käsitteeseen tai systeemin kykyyn imeä itseensä häiriöitä ilman, että sen rakenne muuttuu merkittävästi tai romahda. (Simmie & Martin 2010) Teknistä resilienssiä käytetään usein muun

10

muassa luonnonkatastrofien tutkimuksessa. Tällöin huomio on siinä, kuinka haavoittuvaisia systeemit tai alueet ovat erilaisille odottamattomille luonnonkatastrofeille (esim. hurrikaanit, tulvat). (Pendall ym. 2010)

Shokkien ja häiriöiden nähdään siis siirtävän systeemit pois niiden tasapainoisista kasvupoluistaan. Kasvupolut ovat tässä yhteydessä systeemin luonnollisia tai oletettuja kehityssuuntia, joita pitkin systeemi oletettavasti kehittyisi ilman häiriötä. Oletuksena on, että systeemien itsekorjaavat voimat ja toimet pyrkivät tuomaan systeemin lopulta takaisin tälle alkuperäiselle polulle. (Simmie & Martin 2010) Martinin (2012) mukaan systeemi on näin ollen sitä resilientimpi, mitä vastustuskykyisempi se on erinäisille shokeille ja joka palautuu nopeasti alkuperäiseen tilaansa. Sen sijaan systeemi, joka ei reagoi shokkeihin erityisen voimakkaasti ja jolla palautuminen tasapainotilaan vie huomattavasti kauemmin aikaa, omistaa selkeästi alhaisemman resilienssin.

Kuva 1. Teknisessä resilienssissä systeemi hakeutuu häiriön jälkeen takaisin aikaisempaan tasapainotilaansa. Kuvan lähde: (Liao 2012).

Tasapainotiloihin perustuva resilienssi on siitä ongelmallinen tulkintatapa, ettei se ota huomioon, että kaikilla systeemeillä ei tarvitse olla tiettyä tasapainotilaa. Näin on esimerkiksi aluetaloudella, mikä eroaa mm. fyysisistä ja ekologisista systeemeistä siten, ettei se ole tasapainotilassa, vaikka sillä on silti selvästi tunnistettava ja varsin vakaa kasvu-ura tai polku.

(Martin 2012) Teknisen resilienssin näkemyksessä palautuminen viittaa Martinin mukaan siis siihen, miten systeemi palautuu shokkia edeltävään tilaansa ja polulle, tai siihen tilaan jossa se olisi ollut ilman shokkia, ottamatta huomioon, että oliko kyseinen tila tasapainoinen vai ei.

Toinen huomionarvoinen seikka Martinin mukaan on se, ettei tekninen resilienssi huomioi tai

11

tee oletuksia shokin vaikutuksista systeemien rakenteisiin. Esimerkiksi alueen työllisyysaste ja tulovirrat voivat kyllä palautua entiselle polulle shokin jälkeen, mutta joitain muutoksia tapahtuu välttämättä systeemin rakenteissa. Nämä rakenteelliset muutokset ovat oleellisia, koska ne voivat vaikuttaa siihen, kuinka systeemit suhtautuvat uusiin shokkeihin. Martin pohtiikin artikkelissaan, tulisiko resilienssin käsitettä laajentaa kattamaan systeemien muodon säilyttäminen häiriöiden jälkeen. (Martin 2012)

Ekologinen resilienssi

Siinä missä tekninen resilienssi painottaa systeemin kykyä palautua tiettyyn shokkia edeltävään tasapainotilaan, niin sitä vastoin ekologisen resilienssin (ecological resilience) näkemyksen mukaan systeemillä voi olla useita mahdollisia tasapainotiloja, joille systeemi voi hakeutua shokin iskiessä. (Dawley ym. 2010) Ekologinen resilienssi pohjautuu siis teknisen resilienssin tapaan tasapainotiloihin perustuvaan näkemykseen. Erona on, että systeemi voi vaihtaa yhdeltä polulta tai tasapainotilalta toiselle. (Katso kuva 2) Näin ollen systeemi voi shokin iskiessä muuttaa omaa rakennettaan tai toimintojaan ja siirtyä täten uuteen tasapainotilaan. (Boschma 2015) Resilienssi tässä yhteydessä tarkoittaa systeemin kapasiteettia vastustaa sitä kohdannutta häiriötä ilman, että systeemi romahtaa tai rakenteet muuttuvat ratkaisevasti (Martin 2012). Siinä missä teknisen resilienssin tulkinnan mukaan systeemi yrittää korjata aikaisempia rakenteitaan ja palata entiseen olotilaansa, ekologisen resilienssin tulkinnan mukaan systeemi muokkaa aktiivisesti olemassa olevia rakenteitaan ja pyrkii hakeutumaan mihin tahansa tasapainotilaan, oli se sitten vanha shokkia edeltävä tasapainotila tai täysin uusi.

Tällaisessa tilanteessa resilienssiä voi mitata siten, kuinka voimakas häiriön pitää olla tai kuinka paljon systeemi voi imeä itseensä häiriöitä, ennen kuin se muuttaa muotoaan, sijaintiaan tai toimintojaan. Mitä suuremman shokin täytyy olla, niin sitä suurempi systeemin resilienssi on.

(Martin 2012; Holling 1996) Siirtyminen täysin uuteen ja tuntemattomaan tilaan tietää omalla tavallaan epävarmuutta. Systeemi voi jatkossa pärjätä joko huonommin tai paremmin, kuin miten se pärjäsi ennen shokkia. (Dawley ym. 2010) Martinin (2012) mukaan systeemi, mikä shokin jälkeen siirtyy ”huonompaan” tilaan, omaa alhaisemman resilientin kuin systeemi, joka siirtyy shokin jälkeen ”paremmalle” polulle, missä se alun perin oli. Hän nostaakin esimerkiksi tällaisesta tilanteesta työpaikkojen siirtymisen toiselle sektorille, minkä vaikutukset voivat

12

heijastua laajasti monille muillekin alueen sektoreille ja toimijoille. Nämä muutokset voivat tuoda sekä huonoja että hyviä vaikutuksia alueen talouteen.

Kuva 2. Ekologisessa resilienssissä systeemi voi hakeutua häiriön iskiessä uuteen tasapainotilaan. Kuvan lähde (Liao 2012). Kirjoittaja on tehnyt kuvaan omia muokkauksia.

Ekologisessa resilienssissä on olennaista ajatus ”kynnyksistä” (thresholds) (Walker & Salt 2006; Martin 2012). Jos systeemillä oletetaan olevan useampia mahdollisia tasapainotiloja, niin pystyäkseen siirtymään uuteen tilaan, pitää shokin työntää systeemi näiden ”joustavien kynnysten” (elasticity thresholds) ylitse (Martin 2012). Systeemi saa ylitettyä kynnyksen, kun se muuttuu tarpeeksi tai liikaa. Kun systeemi alkaa käyttäytyä eri tavalla osiensa ja erilaisen rakenteensa kanssa niin tällöin systeemi on läpikäynyt muutoksen, minkä jälkeen paluuta aikaisempaan tilaan ei ole. (Walker, & Salt 2006, 11) Walkerin & Saltin (2006, 53–54) mukaan emme yleensä ole tietoisia näistä kynnyksistä kuin vasta silloin, kun systeemi on jo kerennyt muuttumaan huomattavasti. Systeemien nähdään hakeutuvan kohti tasapainotilaa, mutta todellisuudessa myös tasapainotilat ovat jatkuvasti muutoksessa ulkoisten tekijöiden vuoksi.

Kynnysten huomioiminen ekologisessa resilienssissä onkin Walker & Saltin (2006, 63) mukaan huomattava eroavaisuus tekniseen resilienssiin. Heidän mukaansa resilienssiä voisi tässä yhteydessä mitata systeemin etäisyytenä näistä kynnyksistä. Eli mitä lähempänä systeemi on kynnystä, niin sitä helpommalla sen saa työnnettyä kynnyksen yli ja sitä pienempi shokki siirtymään vaaditaan.

Käsitteenä ekologinen resilienssi on lähinnä laadullinen ja abstrakti, minkä vuoksi sen liittäminen konkreettisiin tilanteisiin on hankalaa. Tämä aiheuttaa empiiriselle tutkimukselle omat haasteensa. Usein tehdään erottelu systeemin sisäisten ja ulkoisten tekijöiden välillä ja ajatellaan, että häiriöt johtuvat lähinnä ulkoisista tekijöistä. Mutta nämä häiriöt ovat kuitenkin useasti ihmisten toimintaa, mikä haastaa tämän kaltaisen kahtiajakoajattelun sosio-ekologisia

13

järjestelmiä tarkasteltaessa. (Desjardins ym. 2015) Simmie & Martin (2010) lisäävät, että resilienssiä on lisäksi hankala mitata, koska se on varsin uusi systeemin ominaisuus ja se voidaan havaita vasta, kun se on jo vähentynyt. Resilienssin menetys voidaan havaita, kun häiriö aiheuttaa äkillisen muutoksen systeemin asemassa(Gunderson 2009).

Sopeutuva resilienssi

Resilienssitutkimus on sittemmin siirtynyt vahvasti edellä mainituista tasapainotiloja korostavista malleista kohti uudenlaista ajattelumallia, mikä korostaa ketterien ja itsenäisten toimijoiden kykyä toimia epävarmuuden ja ennustamattomien häiriöiden keskellä (Juntunen 2014). Näin ollen tutkimus on siirtynyt tasapainotiloista kohti epätasapainoisten systeemien tutkimusta. Tämä muutos johtuu lähinnä ekologien ajatuksesta, jonka mukaan resilienssi on enemmänkin prosessi kuin lopullinen olotila. Pyrkimys on tarkastella ekosysteemejä pidemmällä aikavälillä, mikä paljastaa muutosten tapahtumahetket ja jotka jaksottavat pitkiä tasapainojaksoja. (Pendall ym. 2010)

Tämä uudempi ajattelutapa tunnetaan sopeutuvana resilienssinä (adaptive resilience).

Sopeutuva resilienssi tarkoittaa systeemin kykyä muuttaa rakennettaan ja toimintojaan ennakoivasti siten, että sitä kohdanneen shokin vaikutus jäisi mahdollisimman pieneksi.

(Martin 2012) Sopeutuva resilienssi on tämän tutkielman kannalta näistä eri tulkintatavoista kaikista keskeisin. Tutkielman tarkoituksena ei ole tarkastella niinkään yritysten (systeemien) palautumista aikaisempaan olotilaan, vaan huomio on yritysten sisäisten toimintojen ja rakenteiden kehittymisessä häiriö- ja shokkitilanteiden iskiessä.

Sopeutuva resilienssi nojautuu vahvasti ajatukseen sopeutuvasta syklistä (adaptive cycle).

Sopeutumisen sykli kuvastaa sosio-ekonomisten systeemien rakenteiden ja toimintojen ajallista muutosta, jonka häiriö saa aikaiseksi. Sopeutuvat syklit koostuvat kahdesta päävaiheesta.

Ensimmäinen on niin kutsuttu etukierre (foreloop), mikä tarkoittaa hitaan kasvun ja kertymisen vaihetta. Toista vaihetta kutsutaan takakierteeksi (backloop), millä tarkoitetaan puolestaan nopeaa uudelleenjärjestäytymisen vaihetta, joka johtaa lopulta systeemin uusiutumiseen.

(Resilience Alliance) Nämä päävaiheet jakautuvat neljään pienempään välivaiheeseen, joita ovat: 1) nopea kasvu r (rapid growth), 2) säilyttäminen K (conservation), 3) vapautus  (release) sekä 4) uudelleenjärjestäytyminen  (reorganization). Yleensä syklit etenevät juuri tässä järjestyksessä, mutta ei kuitenkaan välttämättä.(Walker & Salt 2006, 11)

14

Sopeutumisen sykli lähtee liikkeelle, kun nopea kasvuvaihe (r) yhdistyy säilyttämisen vaiheeseen (K). Nämä yhdessä muodostavat hitaan, eteenpäin kasvavan kierteen. Tämän vaiheen aikana systeemin dynamiikka on melko hyvin ennustettavissa ja havaittavissa, ja systeemin pääoma kasvaa. Kun säilyttämisen (K) vaihe etenee, resursseista tulee entistä lukittuneempia ja systeemi joustaa ja vastaa ulkoisiin shokkeihin yhä vähemmän. Tätä vaihetta seuraa lopulta kaoottinen romahdus ja vapautuksen vaihe (), joka nopeasti johtaa uudelleenjärjestäytymiseen (). (Walker ym. 2004)

Uudelleenjärjestäytyminen voi olla joko hidas tai nopea prosessi. Uudelleenjärjestäytyminen on keskeinen osa sopeutumisen sykliä, koska sen aikana ilmaantuvat uudet mahdollisuudet ja innovaatiot. Vapautuksen () ja uudelleenjärjestäytymisen vaihe () yhdessä muodostavat ennalta arvaamattoman takakierteen (backloop). Tämän jälkeen kierre johtaa takaisin ensimmäiseen, eli nopean kasvun vaiheeseen (r), joka voi olla edellisen (r) vaiheen kaltainen tai huomattavasti erilainen. Sopeutumisen kierteen malli ei ole täysin sitova, sillä vaiheet voivat myös vaihdella keskenään paikkaa ja järjestystä. Esimerkiksi säilyttämisen vaiheesta voidaan palata takaisin nopeaan kasvuun tai sitten loikata suoraan uudelleenjärjestäytymisen vaiheeseen (). (Walker ym. 2004)

Sopeutuviin sykleihin liittyy kolme päämuuttujaa, joissa muutokset tapahtuvat syklin edetessä.

Nämä muuttujat ovat 1) Resilienssi (resilience); 2) Potentiaali (potential), joka tarkoittaa tässä kertynyttä pääomaa; 3) Kytkeytyneisyys (connectedness), joka tarkoittaa muuttujien välisiä kytköksiä. (Gotts 2007) Sopeutumisen syklit toimivat monilla eri aika- ja tilatasoilla.

Ratkaisevaa on, miten syklit ovat linkittyneet yli näiden tasojen. (Walker & Salt 2006, 11) Tällaista syklien ja sosio-ekonomisten systeemien päällekkäistä ja yli rajojen toimintaa kutsutaan panarkiaksi (panarchy). Nämä ylirajaiset vaikutukset ovat tärkeä osa systeemien dynamiikkaa. (Walker ym. 2004) Ylirajaista toimintaa voi tapahtua niin ylhäältä-alas, kuin myös alhaalta-ylös. Panarkian mukaan, nopeat muutokset systeemeissä johtuvat suurien ja hitaiden muuttujien vuorovaikutuksesta pienempien ja nopeampien muuttujien kanssa.

Ylhäältä-alas ohjausta tapahtuu erityisesti silloin, kun suuri ja hitaampi ominaisuus ohjailee ja rajoittaa pienempää. (Gunderson 2009)

Eri syklien välillä on lukuisia yhteenliittymiä, mutta erityisesti kaksi yhteenliittymää ovat keskeisiä. Ne on nimetty kapinaksi (revolt) ja muistamiseksi (remember). (Resilience Alliance) Kapinasta puhutaan silloin, kun pienet tapahtumat vaikuttavat korkeammalle tasolle. Kun systeemi siirtyy tuhon vaiheeseen, niin tuon tuhon vaikutukset voivat kasautua seuraavalle

15

suuremmalle ja hitaammalle tasolle laukaisten siellä uuden kriisin. Tällainen tilanne voi tapahtua erityisesti, jos taso on kertymisen vaiheessa, jossa systeemin resilienssi on erityisen alhainen. Muistaminen puolestaan kuvailee vuorovaikutusta isolta tasolta pienelle tasolle. Tämä on tärkeää systeemin toipumisen ja uusiutumisen kannalta. Kun katastrofi on iskenyt, mahdollisuudet ja rajoitteet syklin uusiutumiseen ovat vahvasti järjestetty pääomalla ja resursseilla, jotka ovat saatavissa suuremmassa mittakaavassa. (Gunderson 2009)

Kuva 3. Sopeutuvan syklin eri vaiheet ja syklien väliset vuorovaikutukset. (nopea kasvu r, säilyttäminen K, vapautus , uudelleenjärjestäytyminen ). Kuvan lähde: (Resilience Alliance). Kirjoittaja on tehnyt omia muokkauksia kuvaan.

16 2.3 Yritysten sopeutuminen

Edellisissä kappaleissa on esitelty resilienssin yleisiä määritelmiä ja vallitsevia tulkintatapoja.

Kun olemme päässeet yleisen resilienssiajattelun ytimeen, niin seuraavaksi on tarkoitus käsitellä sitä, miten resilienssi näyttäytyy tässä tutkielmassa. Kuten olen jo aikaisemmin maininnut, niin tässä tutkielmassa määrittelen resilienssin tarkoittamaan sopeutumiskykyä.

Seuraavaksi käydään läpi, miten tämä sopeutumiskyky heijastuu yritysten toimintaan ja sopeutumiseen hankalissa taloudellisissa tilanteissa.

Resilienssiä tarkasteltaessa yritysten tasolta, resilienssillä tarkoitetaan yleensä kykyä toipua mahdollisimman pienin vahingoin shokeista ja häiriöistä. Oleellista on, kuinka tehokkaasti yritykset pystyvät tunnistamaan kyseiset häiriöt, miten häiriöiden vahingot minimoidaan ja miten luodaan uusia joustavia ratkaisuja, jotta yrityksen elinvoima säilyy hyvänä. (Jalonen 2017) Sopeutumiskyky on sosiaali-ekologisten systeemien toimijoiden kykyä vaikuttaa resilienssiin tai systeemin kehityskaariin ja kynnysten sijainteihin (Walker & Salt 2006, 124;

Walker ym. 2004). Sopeutumiskyvylle on siis olennaista ihmisten toiminta ja näiden tekemät päätökset. Tehdyt päätökset tulevat vaikuttamaan siihen, kuinka sopeutumiskykyinen systeemi on tulevien haasteiden ja häiriöiden edessä. Sopeutumiskyky on näin ollen riippuvainen ihmisten kyvystä ylläpitää tai muuttaa sosio-ekologisia systeemejä. (Walker & Salt 2006, 109) Tässä tutkielmassa sopeutumiskyky näyttäytyy täten yritysten tietoisena ja aktiivisena toimintana vastauksena häiriöihin. Lähtökohtana ja oletuksena on, että yrityksillä on omilla toimillaan mahdollisuus vaikuttaa siihen, kuinka rajusti häiriöt niihin vaikuttavat.

Yrityksillä on käytettävinään monia mahdollisia sopeutumiskeinoja shokkien ja häiriöiden iskiessä. Sopeutumiskeinot jakautuvat kahteen päätyyppiin: 1) yritysten kustannus- ja varojen vähennysstrategiat (kustannusten leikkaaminen ja omaisuuden myyminen) sekä 2) tulonkehitysstrategiat (uusien markkinoiden löytäminen ja enempi myyminen nykyisille asiakkaille). Strategiat määrittelevät hyvin pitkälti yrityksen menestymisen. Käytännössä yritykset voivat näin ollen sopeutua muuttuviin tilanteisiin mm. kulujen leikkaamisella, palkkojen leikkauksilla, irtisanomisilla, lomautuksilla, työtuntien vähentämisellä, siirtämällä työntekijöitä uusiin rooleihin (Martin & Sunley 2015), löytämällä uusia markkinoita, kehittämällä uusia tuotteita ja tehostamalla toimintaansa. Strategiat vaikuttavat vahvasti työmarkkinoihin, mutta myös työmarkkinat vaikuttavat strategioihin. Esimerkiksi alue, jolla on niukat työmarkkinat, yritykset pitävät nykyisestä työvoimastaan todennäköisesti tiukemmin kiinni, koska uusien työntekijöiden hankkiminen on hankalaa ja kallista. (Martin & Sunley

17

2015) Menestyvät yritykset tunnistavat nopeasti ja tehokkaasti ympäristössä tapahtuvat muutokset, ja osaavat toimia nopeasti vastatakseen muutoksen tarpeeseen luomalla mm. uusia tuotteita ja palveluja sekä toimintamalleja ja strategioita (Reeves & Deimler 2011).

Sopeutumiskykyyn vaikuttavat monet tekijät ja sopeutumiskyky vaihtelee paljon eri toimialojen ja yritysten aseman mukaan. Tämä vaihtelevuus johtuu hyvin pitkälti yritysten sisäisistä rakenteista. Esimerkiksi monet korkeaa osaamista vaativat ja korkeapalkkaiset alat ovat hyvin innovatiivisia ja sopeutuvaisia joustavien rakenteidensa vuoksi. Täten ne ovat myös sopeutuvaisempia kuin useimmat alat. Isot yritykset voivat puolestaan olla usein resilientimpiä kuin pienet yritykset, johtuen mm. suuremmista resursseista ja kyvystä liikuttaa tarvittaessa toimintojaan. Myös alueella vallitseva yrittäjäkulttuuri voi edesauttaa shokeista toipumista.

(Martin & Sunley 2015) Selviä määritelmiä ei kuitenkaan ole siitä, mistä yritysten tehokas sopeutuminen koostuu. Yritysten resilienssiin voidaan kuitenkin nähdä vaikuttavan ainakin kolme päätekijää, jotka ovat johtajuus ja kulttuuri, verkostot ja suhteet sekä muutosvalmius. Ne koostuvat monista pienemmistä tekijöistä, joita ovat mm. päätöksenteko, innovatiivisuus, tilannetietoisuus, tehokkaat kumppanuudet, sisäiset resurssit, ennakointi ja suunnitelmat.

(Resilient Organisations 2018) Joskus menneisyys ja tehdyt valinnat voivat määritellä hyvin pitkälle tulevaisuuden. Ne voivat joko mahdollistaa tai rajoittaa sopeutumiskykyä ja sopeutumista. Niin kutsuttu polkuriippuvuus (path dependency) voi johtaa esimerkiksi erikoistumiseen vain yhdelle tietylle alalle tai riippuvuuteen yhdestä tulonlähteestä, josta irtautuminen on äärimmäisen hankalaa. (Dawley ym. 2010)

Aluetalouden näkökulmasta tehokkaaseen sopeutumiseen liitetään usein sellaisia tekijöitä kuin innovatiivisuus, moderni infrastruktuuri, taitava ja yritteliäs työvoima, talouden monipuolisuus, sosiaalinen pääoma ja tietenkin yritysten omat strategiat (Christopherson ym. 2010). Useat näistä muuttujista ovat taustalla vaikuttavia tekijöitä, kun pyrimme tarkastelemaan yritysten sisäistä sopeutumiskykyä. Monia näistä tekijöistä voidaan kuitenkin tarkastella myös yrityksen tasolta. Esimerkiksi yritysten sisäisen monipuolisuuden ja innovatiivisuuden voidaan nähdä vaikuttavan positiivisesti sopeutumiskykyyn. Taloudellisen häiriön aikana monipuolisuus voi tarjota useita tulonlähteitä, kun taas innovatiivisuus auttaa luomaan uusia tuotteita tai löytämään markkinarakoja.

Kuten Herala ym. (2017) toteaa, alueiden sopeutumiskyky ei riipu pelkästään sen yritysten ja toimialojen mukautumisesta tai sopeutumisesta, vaan myös valtakunnallisesti ja alueellisesti harjoitettu politiikka on keskeinen osa alueiden sopeutumiskykyä. Näin ollen poliittinen

18

päätöksenteko vaikuttaa alueiden sopeutumiskykyyn, mutta toisaalta samalla myös yritysten sopeutumiskykyyn ja näiden välillä vallitsee vuorovaikutus. Poliittiselta tasolta tarkasteltuna alueiden sopeutumiskeinoja voivat olla muun muassa kasvua tukevat infrastruktuurihankkeet, investointituet tai tutkimus- ja kehitystoimintaan ohjatut tuet. Näiden poliittisten keinojen voidaan nähdä vaikuttavan hyvin vahvasti ja ratkaisevasti aluetason lisäksi myös yksittäisten yritysten sopeutumiskykyyn. Poliittisen tason lisäksi rakennemuutosten taustalla vaikuttavat mm. alueen työntekijöiden muutosvalmius, mikä nähdäänkin usein keskeisenä tekijänä varsinkin aluetason resilienssiä tarkasteltaessa. (Herala ym. 2017)

Vaikka tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella yritysten sisäistä sopeutumiskykyä, niin nämä lukuisat yritysten ulkopuoliset tekijät vaikuttavat ratkaisevasti myös yritysten omaan resilienssiin ja sopeutumiskykyyn. Näin ollen yritysten ulkoiset tekijät voivat heijastua osaltaan yritysten sopeutumiskykyyn, eivätkä yritysten sisäiset toimet ja muutokset pysty selittämään sopeutumista välttämättä kokonaan. Tästä syystä niitä ei voi täysin sivuuttaa tutkielmassa ja ne tulee huomioida varsinkin tutkielman loppupäätelmissä. Suoria johtopäätöksiä siitä, kuinka hyvin yritysten sisäiset toimet ovat edesauttaneet niiden sopeutumista, ei voida täysin tehdä.

19

3. Menetelmät ja aineistot

Tutkimuksessa käytetty aineisto koostuu tekemistäni teemahaastatteluista sekä tilastoista.

Teemahaastattelut kohdistuivat Etelä-Karjalan palvelusektorin yrityksille. Haastatteluiden toteutus ja haastateltavat tahot esitellään tarkemmin kappaleissa 3.1 ja 3.2. Tutkimuksessa käytetty tilastoaineisto liittyy mm. venäläisten matkailun ja palvelualojen pidempiaikaiseen kehitykseen Etelä-Karjalassa. Tilastoaineiston lähteinä on käytetty pääsääntöisesti Suomen virallisen tilaston sekä TAK OY:n tuottamaa materiaalia.

3.1 Teemahaastattelu

Tutkielman pääaineisto on kerätty tekemällä teemahaastatteluja Lappeenrannan ja Imatran kaupungin palvelusektorin yrityksille. Tutkimukseen valitut yritykset esitellään tarkemmin kappaleessa 3.2. Haastattelut jaetaan usein kahteen osaan: strukturoituihin ja strukturoimattomiin haastatteluihin. Jako tehdään sen mukaan, kuinka tarkasti ja sitovasti haastattelun kysymykset on etukäteen tehty. Strukturoituja haastatteluja ovat mm. tiukasti rajatut lomakehaastattelut, kun taas strukturoimattomia haastatteluja voivat olla esimerkiksi avoimet haastattelut. Teemahaastattelu eli puolistrukturoitu haastattelu sijoittuu näiden kahden eri haastattelumuodon väliin. (Ruusuvuori & Tiittula 2005, 11–12) Teemahaastattelu etenee ennalta määriteltyjen teemojen ja aiheiden kautta, mutta toisin kuin tiukassa strukturoidussa haastattelussa, teemahaastattelussa kysymysten muotoilu ja niiden järjestys eivät ole etukäteen sidottu yhtä tarkasti (Ruusuvuori & Tiittula 2005, 11; Hirsjärvi & Hurme 1980, 50). Tällä tavoin teemahaastattelu antaa mahdollisuuden keskustella tarkasteltavasta aihepiiristä myös vapaamuotoisesti.

Teemahaastattelu antaa haastattelijalle varsin paljon vapautta haastattelun toteutuksen suhteen.

Tässä tutkielmassa pyrin kuitenkin pitämään haastattelulistan mahdollisimman standardina haastattelusta toiseen. Teemat etenivät näin ollen samassa järjestyksessä ja myös kysymysten muoto pysyi hyvin pitkälti samana haastattelusta toiseen, joskin muoto saattoi vaihdella erityisesti eri toimialojen haastattelujen välillä. Hirsjärven & Hurmeen (1980, 55) mukaan teemahaastattelussa ei luoda etukäteen tarkkaa ja tiukasti sidottua kysymysluetteloa vaan ainoastaan suuntaa antava teema-alueluettelo, joka toimii haastattelijan muistilistana ja haastattelua ohjaavana apuna. Tästä huolimatta tässä tutkielmassa käytin varsin pitkälti

20

valmista kysymyslistaa, joka kuitenkin antoi tilaa vapaalle keskustelulle sekä mahdollisille tarkentaville ja lisääville kysymyksille. Tällä tavoin pyrin varmistamaan, että haastatteluista saatu tieto on tutkielman kannalta mahdollisimman hyödyllistä ja että keskustelu kohdistuu oleellisiin aiheisiin.

Haastatteluja sovittaessa haastateltaville kerroin tutkimuksen aihealueen ja tutkimuksen tarkoituksen. Haastattelukysymykset lähetettiin haastateltaville hyvissä ajoin etukäteen, jotta heillä olisi mahdollisuus perehtyä kysymyksiin ja aiheeseen etukäteen tarkemmin. Tällä tavoin pyrin parantamaan todennäköisyyksiä, että haastatteluista saatu materiaali olisi mahdollisimman hyödyllistä tutkimuksen kannalta.

3.2 Haastateltavien tiedot

Teemahaastatteluja toteutettiin yhteensä kymmenen kappaletta. Otannassa pyrittiin ottamaan huomioon tasapuolisesti kaikki tarkasteltavat palvelualat. Näin ollen otannaksi muodostui neljä kaupanalan yritystä, kolme ravitsemisalan yritystä sekä kolme majoitusalan yritystä. Otanta on todellisuudessa hieman suurempi kuin haastattelujen määrä, sillä yksi haastateltavista vastasi neljän erillisen ravitsemisalan yrityksen toiminnasta. Täten ravitsemisalan yrityksiä oli käytännössä kuusi kappaletta ja otannan kokoluokaksi muodostui 13 palvelualan yritystä.

Haastattelujen sopiminen osoittautui tutkimuksen edetessä varsin haastavaksi tehtäväksi. Syitä tähän tuntui olevan monia. Ensinnäkin yritysten motivoiminen haastatteluun tuntui hankalalta, ja yritysten vastausprosentti haastattelupyyntöviestiin jäi suhteellisen matalaksi. Tämän johdosta osan yritysten kanssa piti mennä sopimaan mahdollisesta haastattelusta paikan päälle.

Toiseksi haastetta lisäsi yrityskannan suuri vaihtuvuus viime vuosien aikana. Pitkään alueella olleita yrityksiä oli näin ollen yllättävän vähän, mikä tuli ilmi varsinkin kaupanalan yrityksiä lähestyttäessä. Lisäksi saattoi olla, että omistajatahot olivat lähivuosina vaihtuneet yrityksen sisällä, mikä luonnollisesti hankaloitti tiedon saantia. Tarkoituksena oli, että valitut yrityksen olisivat toimineen alueella suurin piirtein ainakin 10 vuotta, mutta tästä kriteeristä täytyi osittain tinkiä. Kolmanneksi haasteena oli, että yrityksen toiminnasta vastaavat haastateltavat eivät välttämättä olleet työskennellyt kyseisessä yrityksessä kovin montaa vuotta. Tämän takia tarkkaa omakohtaista tietoa ja kokemusta kaikilla haastateltavilla ei välttämättä ollut kunnolla

21

vuoden 2014 venäläiskatoa edeltävistä vuosista. Tämä oli varsin valitettava seikka tutkimuksen toteutuksen kannalta.

Kaupanalan yrityksistä kaikki neljä edustivat erikoiskauppoja, joissa tutkimuksen pääpaino on.

Mutta edellä mainittujen haasteiden vuoksi otanta ei vastannut aivan täysin etukäteen haluttua.

Tarkoituksena oli saada haastateltavia ainakin parilta eri erikoistumisalalta, mutta nyt kaikki otannan yritykset ovat vaatetus- ja jalkinealan yrityksiä. Kaikki kyseisistä toimijoista ovat kuitenkin toimineet yli kymmenen vuotta alueella, joten sen puolesta otanta oli onnistunut.

Näistä neljästä yrityksestä kolme toimi Lappeenrannassa ja yksi Imatralla. Kaksi yrityksistä luokittelen suuriksi yrityksiksi, joissa molemmissa työskentelee lähes 20 henkeä. Yksi yrityksistä on keskikokoinen, jossa on työntekijöitä 10. Neljännen yrityksen luokittelen pieneksi yritykseksi, jossa on työntekijöitä 2-4. Tutkimuksen edetessä kaupanalan yrityksistä puhutaan seuraavasti: Pieni, Keskisuuri, Suuri 1 ja Suuri 2.

Haasteet näkyivät myös osaltaan majoitusalan yrityksissä. Majoitusalan yrityksiä on Etelä- Karjalassa varsin rajoitetusti ja vastausprosentin jäädessä pieneksi myös otannan kasaaminen oli hankalaa. Tämä näkyi siinä, että kolmesta haastateltavasta kaksi yritystä olivat toimineet alueelle selvästi alle kymmenen vuotta. Näin ollen kyseisiltä yrityksiltä ei saanut välttämättä haluttua määrää tietoa ennen vuoden 2014 tapahtumista. Haastateltavista kaksi toimi Imatralla ja yksi Lappeenrannassa. Haastateltavat jakautuvat kokoluokan mukaan tasaisesti, eli majoitusalan haastateltavissa yksi suuri yritys (100 työntekijää), yksi keskikokoinen (50 työntekijää) ja yksi pieni (6 työntekijää). Majoitusalan yrityksistä puhutaan tutkimuksessa seuraavasti: Pieni, Keskisuuri, Suuri.

Ravitsemisalan yrityksiä oli käytännössä kuusi kappaletta. Lähes kaikki yrityksistä olivat toimineet alueella tutkimuksen kannalta tarpeeksi pitkään, mutta haasteena olivat puolestaan yritysten omistajavaihdokset tai haastateltavien suhteellisen lyhyt työhistoria juuri kyseisessä yrityksessä. Ravitsemisalan yrityksistä kaikki toimivat Lappeenrannassa. Yksi haastatelluista edusti pientä yritystä, jossa työntekijöitä oli vain 2 vakituista ja 3-4 tuuraajaa. Pieni yritys lukeutui kahviloihin. Toinen haastatelluista edusti keskisuurta yritystä, jossa oli hieman alle 10 työntekijää. Keskisuuri yritys edusti ruokaravintoloita. Kolmannen haastateltavan, joka vastasi yhteensä neljän ravitsemisalan liikkeen toiminnasta, yritykset jakautuivat niin että yksi oli pieni (5 työntekijää) ja kolme oli keskivertoa ehkä suurempia (10–15 työntekijää). Näistä yrityksistä pienin edusti kahviloita ja muut kolme ruokaravintoloita. Ravitsemisalan yrityksistä käytetään tutkimuksessa seuraavia nimiä: Pieni, Keskisuuri, Useampi.

22 3.3 Aineiston käsittely ja sisällönanalyysi

Haastattelut äänitin ääninauhurille, jonka sisältämän aineiston myöhemmin litteroin eli saatoin tekstimuotoon. Litterointiin ja sen tarkkuuteen vaikuttaa vahvasti tutkimuksen tarkoitus.

Litteroija voi halutessaan poimia ja litteroida haastattelusta vain tutkimukseen halutut asiat.

Myös se vaikuttaa, että halutaanko kielenkäytön ja vuorovaikutuksen olevan analyysin tekemisen keskiössä. Tällöin olisi tärkeä litteroida aineisto hyvin tarkasti kokonaisuudessaan.

(Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006) Tässä tutkielmassa litteroin haastattelumateriaalin sanatarkasti kokonaisuudessaan. Mutta koska tutkielman kannalta keskeistä oli haastatteluiden asiasisältö eikä niinkään haastateltavien kielenkäyttö, niin päätin jättää pitkät tauot, puhevirheet, huokaukset ja muut turhat täytesanat pois litteroidessa.

Haastatteluaineiston analysoimisessa käytin sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysin tarkoituksena on saada aikaan tutkittavasta asiasta tai ilmiöstä kuvaus mahdollisimman tiivistetyssä ja yleisessä muodossa. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 103) Aineistoa pyritään tiivistämään ja selkeyttämään siten, ettei sen sisältämä tieto kuitenkaan häviä ja näin ollen kärsi (Tuomi &

Sarajärvi 2009, 108). Sisällönanalyysilla voidaan tarkastella melkein mitä tahansa materiaalia ja aineistoa, joka on muokattu ensin kirjalliseen muotoon (Tuomi & Sarajärvi 2009, 103).

Aineisto voi olla siis melkein mitä vain jo valmiiksi kirjoitettua, kuultua tai nähtyä (Tuomi &

Sarajärvi 2009, 91). Tällaisia aineistoja voi olla esimerkiksi haastattelut, artikkelit tai raportit.

Sisällönanalyysi on näin ollen lähtökohtaisesti tekstianalyysia. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 103- 104)

Sisällönanalyysi voidaan jakaa kolmeen erilaiseen lähestymistapaan, jotka ovat aineistolähtöinen, teorialähtöinen ja teoriaohjaava. Tässä tutkielmassa käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissa tutkittavat analyysiyksiköt valikoituvat tutkimuksen tarkoituksen ja tehtävänasettelun perusteella. Näin ollen aikaisemmilla kokemuksilla ja tiedolla ei saisi olla vaikutusta tutkimuksen lopputulokseen tai toteutukseen. Tämä erottaa aineistolähtöisen analyysin teoriaohjaavasta, jossa tutkimusta ohjailee jokin teoria, malli tai auktoriteetin esittämä ajattelu. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 95-97) Aineistolähtöinen sisällönanalyysi sisältää kolme vaihetta: aineiston redusointi (aineiston pelkistäminen), aineiston klusterointi (ryhmittely) ja abstrahointi (teoreettisten käsitteiden luominen). Redusoinnissa aineistosta poistetaan tutkimuksen kannalta epäoleellisia asioita tiivistämällä tai pilkkomalla aineistoa osiin. Klusteroinnissa aineistoa järjestetään samankaltaisuuksien mukaisesti ryhmiin ja luokkiin, jotka nimetään luokkaa kuvaavalla

23

käsitteellä. Abstrahoinnissa aineistosta erotetaan tutkimuksen kannalta tärkeä tieto, jonka avulla lopulta luodaan teoreettisia käsitteitä. Analyysin edetessä luokitusten yhdistelemistä jatketaan niin kauan kuin se on aineiston puitteissa mahdollista. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 108-111) Tässä tutkielmassa aineistoa pyrittiin luokittelemaan tiettyjen toistuvien käsitteiden mukaan omiin ryhmiinsä ja niistä löytyviä eroja sekä samankaltaisuuksia vertailtiin mm. yritysten koon ja toimialojen välillä.

24

4. Venäläiset matkailijat Etelä-Karjalassa

4.1 Venäläisten syyt tulla Etelä-Karjalaan

Suomi on erittäin suosittu maa venäläisten matkailijoiden keskuudessa. Vuonna 2013 Suomi oli venäläisten suosituin matkakohde ja yhdeksänneksi suosituin lomakohde. Venäläisten matkailun määrään vaikuttaa lähtökohtaisesti kaksi päätekijää: matkustamisen helppous ja ruplan arvon kurssi. Matkustamisen helppouteen liittyy mm. Suomen läheinen sijainti ja viisumien saamisen helppous. (OwalGroup) Suomen suurta suosiota matkakohteena selittää myös hyvin pitkälti ostosmatkailu. Ostosmatkailu on ollut 2000-luvun alusta lähtien venäläisten ylivoimaisesti suosituin matkan tarkoitus Suomeen. Esimerkiksi vuonna 2013, mikä oli venäläismatkailun huippuvuosi, reilusta viidestä miljoonasta venäläisten tekemästä matkasta yli 3 miljoonaa oli ostosmatkoja. (TAK OY 2014b; OwalGroup) Näin ollen selvästi valtaosa matkoista on vain lyhyitä, yleensä päivän mittaisia ostosmatkoja.

Suomi on venäläisille ensisijaisesti suosittu ostospaikka, mutta myös muut asiat vetävät venäläisiä puoleensa. Erityisesti Suomen puhdas luonto sekä kylpylä ja rentoutumispalvelut ovat suosittuja matkan syitä. (OwalGroup) Lomamatkat ovatkin venäläisten toiseksi merkittävin matkustustarkoitus, ja sen suosio on ollut kasvamaan päin. (TAK OY 2014b) Ei ole sattumaa, että Etelä-Karjalassa on investoitu paljon mm. kylpylöihin ja liikuntamatkailuun lisäten alueen tarjontaa ja houkuttelevuutta (Etelä-Karjalan liitto 2015). Ostosmatkailun ja lomailun lisäksi työmatkat ja tuttavien luona vierailu ovat merkittäviä matkustamiseen vaikuttavia tekijöitä (TAK OY 2014b). Tulevaisuudessa erityisesti luonto-, hyvinvointi-, ruoka- ja koulutusmatkailu ovat kasvavia trendejä. Varsinkin luontomatkailusta odotetaan ostosmatkailun ohelle suosittua matkailun muotoa, joka saisi houkuteltua venäläistä matkailijoita Suomeen kasvavissa määrin. (OwalGroup; Hakkarainen ym. 2014, 32)

Lappeenranta on ylivoimaisesti suosituin vierailupaikkakunta Suomessa venäläisten keskuudessa. Myös Imatra on huomattavan suosittu kohde, ja se onkin Helsingin ohella venäläisten vierailluimpia kaupunkeja Suomessa. Erot ovat huomattavia neljänneksi suosituimpaan kaupunkiin. Esimerkiksi Lappeenrantaan tehtiin vuonna 2013 yli 2 miljoonaa ja Imatralla n. 885 000 matkaa (Helsinki n. 1 milj.), kun puolestaan neljänneksi suosituimpaan kaupunkiseutuun eli Kotka-Haminaan tehtiin vain reilut 470 000 matkaa. (TAK OY 2014a) Suurin osa venäläisten matkoista kohdistuukin Etelä-Karjalaan. Etelä-Karjalan vahvuutena on

25

erityisesti helppo saavutettavuus Pietarista ja muilta lähialueilta, jonne on vaivatonta tehdä mm.

yhden päivän mittaisia ostosmatkoja. (TAK OY 2013)

Kuva 4. Kaakkois-Suomen rajanylityspaikat sekä etäisyys Viipuriin, Pietariin ja Helsinkiin Lappeenrannasta mitattuna. Kuvan lähde: (Google Maps). Kirjoittaja on tehnyt omia muokkauksia kuvaan.

Lappeenrannan ja Imatran imagot ja vahvuudet matkailun alalla ovat erikoistuneet hieman eri suuntiin. Lappeenranta on profiloitunut voimakkaammin monipuoliseksi palveluiden ja ostosmahdollisuuksien tarjoajaksi. (TAK OY 2013) Hyvin läheinen sijainti ja paremmat palvelut kuin muissa rajakunnissa ovat tehneet Lappeenrannasta venäläisten suosituimman ostosmatkakohteen (Rusgate 2014b). Imatra sitä vastoin näyttäytyy enemmän kauniina ja perheystävällisenä lomakohteena. Voidaan nähdä, että yhdessä Lappeenranta ja Imatra muodostavat Etelä-Karjalasta varsin monipuolisen ja kilpailukykyisen matkakohteen venäläisten silmissä. Ostosmatkailu on kuitenkin Etelä-Karjalassakin pääasiallinen matkailun lähde, vaikka mm. hyvä kylpylätarjonta on kasvattanut suosiotaan. (TAK OY 2013)

26 4.2 Venäläiset matkailijoina ja kuluttajina

Suurin osa venäläisistä matkailijoista tulee Suomen lähialueilta, kuten Viipurin ja Pietarin vaikutusalueilta. Ostosmatkailijoista reilut 70 % tulee Pietarin seudulta ja n. 10–20 % Viipurista. Lomamatkailijoista puolestaan n. 80 % tulee Pietarista. (TAK OY 2014b) Ostosmatkailijoiden suuri osuus näkyy selvästi venäläisten matkojen kestossa. Noin 60 % venäläisistä matkailijoista yöpyy Suomessa alle 4 yötä. (OwalGroup) Kaakkois-Suomessa puolestaan noin puolet venäläisistä viipyvät alle vuorokauden, mikä korostaa ostosmatkailun merkitystä alueella (Vuorela ym. 2013, 32).

Matkailijoina venäläiset ovat hyvin spontaaneja eivätkä suunnittele asioita paljon etukäteen.

Tämä näkyy niin matkan aikana tehtyinä nopeina ostospäätöksinä kuin myös siinä, että venäläiset eivät suunnittele matkojaan paljon etukäteen. Noin puolet venäläisistä matkailijoista varaakin matkansa vain 1-2 viikkoa ennen matkaa. (Malankin 2012, 24) Matkojen suunnitteleminen hyvin lyhyellä tähtäimellä altistaa nopeille muutoksille ja varmoja pitkän kantaman suunnitelmia yritykset eivät voi näin ollen tehdä. Matkailijoiden spontaanius edellyttää täten tuotteiden ja palvelujen tarjoajilta erityistä joustavuutta ja reagointikykyä.

Matkoilla venäläiset haluavat kokea mahdollisimman paljon kaikkea uutta ja jännittävää. Näin ollen erilaisuus ja uutuus myyvät. Tästä johtuen tuote- ja palvelutarjonnan tulisi olla mahdollisimman monipuolinen ja laaja. (Malankin 2012, 27)

Venäläisten rahankäyttö matkoilla on pysytellyt pitkän aikaa 250 euron tuntumassa matkustajaa kohti. Rahankäytön huippu oli vuosi 2012, jolloin venäläiset kuluttivat yhteensä yli 300 euroa per matkustaja. 2014 määrä oli vähentynyt vuoden 2008 tasolle, jolloin rahaa käytettiin alle 250 euroa per matkustaja. (TAK OY 2014b) Summa on varsin suuri, kun ottaa huomioon, että esimerkiksi pietarilaisen keskitulot olivat vuonna 2010 vain 660 e/kk (Nurkka 2012). Rahaa käytetään huomattavasti enemmän tuotteisiin kuin palveluihin. Vuonna 2014 alle 250 euron budjetista yli 170 euroa käytettiin tuotteisiin. Ylivoimaisesti suosituimpia tuotteita ovat erilaiset elintarvikkeet ja makeiset. Näiden lisäksi mm. vaatteet ja kosmetiikka ovat hyvin suosittuja tuotteita venäläisten keskuudessa. (TAK OY 2014b) Tuotteissa venäläisille on erityisen tärkeää niiden korkea laatu ja alhainen hinta (Nurkka 2012). Laadun merkitys näkyy selvästi mm.

brändien suosimisessa (OwalGroup). Sekä tuotteiden laatua, että alhaista hintaa voidaan pitää Suomen vahvuuksina ja täten vetovoimatekijöinä.

Palveluista venäläiset suosivat puolestaan eniten ruokaravintoloita ja kahviloita, asumista, kylpylöitä sekä kulttuuripalveluja (TAK OY 2014b). Venäläiset käyttävät paljon rahaa juuri

27

majoitusyritysten tarjoamiin palveluihin. Tästä johtuen majoitusalan yrityksille olisi elinarvoisen tärkeää pystyä tarjoamaan asiakkailleen monipuolisesti erilaisia palveluja.

(OwalGroup)

Matkailun huippuvuotena 2013 venäläiset matkustajat käyttivät Suomessa yhteensä yli 1,2 miljardia euroa. Tästä määrästä 361 miljoonaa käytettiin Etelä-Karjalassa (tuoteostot 322 milj.);

Lappeenrannan osuus oli 278 miljoonaa (tuoteostot 259 milj.) ja Imatran osuus 82 miljoonaa (tuoteostot 63 milj.). (TAK Oy 2014a, 22; Rusgate 2014b)

4.3 Venäläismatkailun nousu ja romahdus

Venäläisten tekemät matkat Suomeen ovat kasvaneet hyvin tasaisesti koko 2000-luvun ajan.

Vuonna 2000 venäläiset tekivät Suomeen 1,1 miljoonaa matkaa Kaakkois-Suomen rajanylityspaikkojen kautta. Venäläisten matkailu saavutti selvän huippunsa vuonna 2013, jolloin matkoja tehtiin Suomeen Kaakkois-Suomen rajanylityspaikkojen kautta 5,2 miljoonaa kappaletta. Reilussa kymmenessä vuodessa matkamäärät lähes viisinkertaistuivat. Tehdyistä 5,2 miljoonasta matkasta yli puolet (3 milj.) oli ostosmatkoja. Luku on yli kuusinkertainen esimerkiksi vuoteen 2002 verrattuna. Lomamatkat ovat ostosmatkojen jälkeen merkittävin matkustustarkoitus, ja niitä tehtiin vuonna 2013 Suomeen n. 1,8 miljoonaa kappaletta.

Vuosituhannen alussa lomamatkojen määrä oli vain n. 250–300 tuhatta. Työmatkat ovat kolmanneksi suosituin matkan tarkoitus. Työmatkojen määrä on pysynyt vuosisadan alusta lähtien melko tasaisena, ja niitä tehtiin vuonna 2013 n. 380 000. (TAK OY 2014b)

Venäläisten merkittävyys Etelä-Karjalan matkailussa on kasvanut huomattavasti vuosituhannen alusta lähtien. Vuonna 2000 venäläisten osuus kaikista yöpymisistä maakunnassa oli vain seitsemän prosentin luokkaa ja osuus ulkomaalaisten yöpymisistä oli n.

40 %. Vuoteen 2007 mennessä venäläisten osuus kaikista yöpymisistä oli noussut 28 prosenttiin ja osuus ulkomaalaisten yöpymisistä oli noussut 78 prosenttiin. Vuonna 2013 samat osuudet olivat 48 % ja 90 %. Vuosien 2000 ja 2013 välillä venäläisten yöpymiset Etelä-Karjalassa olivat nousseet reilusta 25 000:sta yli 290 000:een. Etelä-Karjalassa yövyttiin vuonna 2000 yhteensä 374 978 kertaa ja vuonna 2013 608 941 kertaa. (Suomen virallinen tilasto 2018e) Näemme tästä selvästi, että Etelä-Karjalan matkailun kasvu on johtunut lähes yksinomaan venäläisten matkailun lisääntymisestä. Venäläisten yöpymisten määrä Etelä-Karjalassa on todellisuudessa huomattavasti suurempi, sillä virallisiin tilastoihin ei oteta huomioon mm. sukulaisten ja

28

tuttavien luona yöpymistä, vuokramökeissä vietettyjä öitä ja vapaa-ajanasuntoja. Esimerkiksi pelkästään vapaa-ajanasuntoja on Etelä-Karjalassa yli 20 000 kappaletta. (Rusgate 2014b;

Etelä-Karjalan liitto 2015, 4)

Matkustajien määrän kasvaminen näkyy selvästi myös Tax free – myynnin ja Invoice-kaupan kehityksessä. Vuosien 2009 ja 2013 välillä Lappeenrannan Tax free – myynti kasvoi keskimäärin 27 % vuodessa. Parhaimpana kasvuvuotena 2010 myynti kasvoi peräti 46 %.

Vastaavasti Imatran Tax free – myynti kasvoi 2009–2013 keskimäärin lähes 40 %, ja parhaimpana vuonna 62 % (v. 2010). (Etelä-Karjalan liitto 2017d) Myös Invoice-kaupan merkitys on huomattava, ja sen rahallinen arvo on ainakin Tax freen tasoa. Vuonna 2013 Invoice-kauppakuitteja leimattiin Kaakkois-Suomen raja-asemilla yli miljoona kappaletta.

(Etelä-Karjalan liitto 2017e)

Venäläisten matkailussa on 2000-luvulla ollut kaksi käännekohtaa tai shokkia. Ensimmäinen oli vuonna 2009 ja toinen, huomattavasti merkittävämpi käänne oli vuonna 2014. Ennen näitä käänteitä venäläisten matkailijoiden määrä oli kasvanut tasaisesti koko 2000-luvun ajan.

Ensimmäinen shokki sattui vuoden 2008 finanssikriisin jälkimainingeissa, kun Venäjän ruplan arvo putosi huomattavasti. Kuitenkin kurssin muutos vaikutti vain hieman venäläisten matkustajien määrään. (Valuuttakurssit 2018) Vakavampi shokki, joka vaikutti erittäin negatiivisesti venäläisten matkailijoiden määrään, johtui alkuvuodesta 2014 alkaneesta Ukrainan kriisistä. Kriisi vaikutti hyvin negatiivisesti EU:n ja Venäjän välisiin suhteisiin, mikä näkyi osapuolten molemminpuolisena pakotteiden asettamisella. Kriisi ja sitä seuranneet pakotteet vaikuttivat eritoten ruplan arvon rajuun heikkenemiseen. (Rusgate 2014a;

Hakkarainen ym. 2014, 9-10) Yhteistä molemmille shokeille on se, että ruplan arvo heikkeni rajusti molemmissa tilanteissa, mikä johti venäläisten ostovoiman heikentymiseen. Ostovoiman heikentyminen vaikuttaa suoraan tehtyjen matkojen määrään sekä matkojen lyhentymiseen.

Ensimmäisen shokin aikana vuonna 2009 ruplan arvo heikentyi suhteessa euroon 21 %, ja matkat Suomeen vähenivät samana vuonna n. 18 %. Toisen shokin aikana ruplan arvo heikkeni ensin vuonna 2013 n. 10 % ja seuraavana vuonna edelleen 36 %. Myös tällä oli selvät vaikutukset, ja venäläisten yöpymiset vähenivät vuonna 2014 n. 16 %, Tax free – myynti väheni lähes 37 %, Invoice-kuittien leimaukset vähenivät yli 22 %, viisumipäätökset vähenivät 22 % ja matkat vähenivät 16 %. (TAK Oy 2015) Noin äkillisesti vähentyneet määrät ovat varsin huomattavia, kun kaikista matkailijoista Etelä-Karjalassa lähes puolet ovat venäläisiä.

29

Kuva 5. Venäläisten yöpymiset Etelä-Karjalassa ja ruplan arvon kurssin vaikutus yöpymisten määrään. (Valuuttakurssit 2018; Suomen virallinen tilasto 2018a)

Vuoden 2014 shokkia voidaan pitää merkittävämpänä sekä sen aiheuttamisen vaikutusten, että tämän tutkielman kannalta. Ensimmäinen syy tähän on se, että vuoden 2009 shokin voidaan nähdä kestäneen vain noin vuoden verran. Toiseksi, vuoden 2009 shokki ei ollut laajuudeltaan niin huomattava. Ensimmäisen shokin aikaan, venäläisten matkailijoiden yöpymiset vähenivät reilun 8 % ja matkailijoiden kokonaismäärä alle 7 %. Tuo väheneminen kesti vain vuoden 2009 ajan. Sen sijaan toinen, merkittävämpi shokki vuonna 2014 aloitti matkailun kannalta huomattavan ja pitkäkestoisen taantuman. Tämän shokin seurauksena venäläisten matkat vähenivät aina vuoden 2016 loppuun saakka. Tuona kolmen vuoden ajanjaksona venäläisten yöpymiset vähenivät Etelä-Karjalassa keskimäärin 24 %. (Suomen virallinen tilasto 2018e) ja rajaliikenteen matkustajamäärät vähenivät keskimäärin yli 13 % vuodessa. (Etelä-Karjalan liitto 2017b) Näistä syistä tämä tutkielma keskittyy tarkastelemaan ainoastaan vuoden 2014 shokkia ja sen vaikutuksia.

Matkailijoiden raju väheneminen vaikutti luonnollisesti myös kaupankäyntiin. Vuosien 2014 ja 2016 välillä Tax free – myynti väheni Lappeenrannassa keskimäärin 33 % vuodessa ja Imatralla 28 %. Invoice-kuittien leimaukset vähenivät tuona ajanjaksona n. 36 % vuodessa. (Etelä- Karjalan liitto 2017e) Matkailijoiden väheneminen näkyi ensisijaisesti ostosmatkailussa, kun taas lomamatkat jopa lisääntyivät hieman myös vuonna 2014 (TAK OY 2014b). Viimeisimpien tilastojen mukaan vuoden 2014 shokin aiheuttama venäläismatkailun taantuma näyttäisi olevan takanapäin. Esimerkiksi yöpymiset lisääntyivät vuonna 2017 lähes 40 % (Suomen virallinen tilasto 2018e) ja Tax free – myynti on kasvanut Lappeenrannassa 39 % ja Imatralla peräti 66

%. (Etelä-Karjalan liitto 2017d)

30

5. Etelä-Karjalan palvelusektorin kehitys

5.1 Palvelut Etelä-Karjalassa

Palvelu on Grönroosin (1990, 46–47) mukaan hyvin monimutkainen ilmiö, sillä palvelu voi vaihdella aina henkilökohtaisesta palvelusta palveluun tuotteena. Tämän lisäksi lähes mistä tahansa tuotteesta voi loppujen lopuksi tehdä palvelun. Tämän käsitteen monimutkaisuudenkin vuoksi palveluista on tehty ajan saatossa lukuisia eri määritelmiä. Esimerkiksi Grönroos itse määrittelee palvelun seuraavalla tavalla:

”Palvelu on ainakin jossain määrin aineeton teko tai tekojen sarja, joka tapahtuu yleensä, joskaan ei välttämättä asiakkaan, palveluhenkilökunnan ja/tai fyysisten resurssien tai tavaroiden ja/tai palvelun tarjoajan järjestelmien välisessä vuorovaikutuksessa ja joka tarjoaa ratkaisun asiakkaan ongelmiin.” (Grönroos 1990, 49)

Grönroos (1990) määrittelee samalla palveluille neljä perusominaisuutta:

1) Palvelut ovat enemmän tai vähemmän aineettomia.

2) Palvelut ovat tekoja tai tekojen sarjoja eivätkä asioita.

3) Palvelut tuotetaan ja kulutetaan ainakin jossain määrin samanaikaisesti.

4) Asiakas osallistuu tuotantoprosessiin ainakin jossain määrin.

Grönroos painottaa erityisesti palveluiden aineettomuutta niiden keskeisenä ominaisuutena, mikä vaikuttaa samalla vahvasti palveluiden muihin ominaisuuksiin ja niiden tuottamiseen.

Näin ollen palvelusektori voidaan nähdä koostuvan sellaisista yrityksistä ja toimijoista, jotka täyttävät kyseiset määritelmät. Erilaisia palveluja on kuitenkin äärimmäisen paljon, ja niitä luokitellaan usein monilla eri tavoilla. (Grönroos 1990, 50–53) Tässä tutkielmassa käytän samaa jaottelua, jota Etelä-Karjalan liitto on käyttänyt omassa toimialojen luokituksessaan, mikä perustuu Tilastokeskuksen muotoilemaan toimialaluokitukseen. Täten palveluihin ja palvelusektoriin lukeutuvat:

G Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien korjaus H Kuljetus ja varastointi

I Majoitus- ja ravitsemistoiminta J Informaatio ja viestintä

K Rahoitus- ja vakuutustoiminta

31 L Kiinteistöalan toiminta

M Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta N Hallinto- ja tukipalvelutoiminta

O Julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus P Koulutus

Q Terveys- ja sosiaalipalvelut

(Etelä-Karjalan liitto; Tilastokeskus toimialaluokitus 2008)

Tässä tutkielmassa ei tarkastella kaikkia palvelusektoriin liittyviä aloja, vaan niitä, joihin arvioin venäläisillä matkailijoilla olevan suoria ja huomattavia vaikutuksia. Toisin sanoen huomio on palveluissa, joita venäläiset käyttävät runsaasti matkoillaan Etelä-Karjalassa.

Kyseisestä kriteeristä johtuen, tässä tutkielmassa palvelusektori on rajattu käsittämään kaupanala sekä majoitus- ja ravitsemusala. Kaupanala on rajattu vielä tarkemmin käsittämään ainoastaan vähittäiskauppaa, jättäen näin ollen tukkukaupan pois tutkielmasta. Kaupanalan sekä majoitus- ja ravitsemisalan kehitystä Etelä-Karjalassa käsitellään tarkemmin kappaleissa 5.2 ja 5.3.

Etelä-Karjalan aluetalous on joutunut kohtaamaan viime vuosikymmeninä suuria muutoksia.

Yksi merkittävä muutos on tapahtunut eri toimialojen työpaikkojen kehityksessä.

Teollisuudella on ollut aina vankka jalansija Etelä-Karjalassa, mm. koska alueelle on keskittynyt paljon metsäteollisuutta. Teollisuudenalan työpaikat ovat kuitenkin vähentyneet merkittävästi aina 70-luvulta lähtien. Sen sijaan palvelualan työpaikat ovat olleen samaan aikaan kasvussa, ja ne ovat osaltaan korvanneet aikaisempia teollisuuden työpaikkoja.

Palvelualojen osuus maakunnan työpaikoista onkin noussut jo yli 65 prosenttiin. (Etelä- Karjalan liitto 2010, 6 ja 16) Toki palvelualan työpaikkojen suhteellista lisääntymistä selittää osaltaan teollisuuden työpaikkojen raju vähentyminen, mutta varmasti myös maakunnan matkailun lisääntyminen on vaikuttanut palvelualan merkittävyyden kasvuun. Matkailun ja palveluiden kasvu sekä venäläisten merkittävyys näkyvät Etelä-Karjalassa muun muassa korostamalla niiden asemaa ja tärkeyttä maakuntaohjelmissa. (Esim. Etelä-Karjalan liitto 2010;

Etelä-Karjalan liitto 2013b. Etelä-Karjalan liitto 2017c)

Toinen merkittävä muutos maakunnassa liittyy aluerakenteen yhä selvempään jakautumiseen.

Asutus keskittyy yhä voimakkaammin kaupunkeihin, eritoten Lappeenrantaan ja Imatraan.

Varsinkin Lappeenranta ja sen ympäryskunnat ovat olleen voimakkaimmin kasvussa. Tätä vastoin maakunnan haja-asutusalueet kärsivät pahiten asukkaiden vähenemisestä. Väestön